Vuoden viimeinen kahvivyöry

Menossa on viimenen työpäivä, ja kyllä sen vähitellen keskittymiskyvyssä ainakin huomaa... Täytin puolillaan olevan kahvitölkin aikani kuluks (ensinnäkään se ei ois vielä tarvinnu täydennystä, mutta täytinpä kuitenkin jo varmuuden vuoks), ja koska kaadoin sinne kokonaisen kahvipussin, niin ne porot teki pikkasen vyörymän yli purkin reunojen...
No, kun olin saanu enimmät porot siivottua tiskipöydältä, hoksasin ettei sinne purkkiin millään mahdu kahvimitta, jota siellä purkissa on tarkotus säilyttää. Sitten mulla välähti, ettei näy kyllä koko kahvimittaa enää missään. Ai katos vaan, se oli ollu siellä kahvitölkissä ennen kun olin suorittanu porojenlisäysoperaation ja oli nyt lievästi sanottuna hautautunu...
Nerokkaana ihmisenä tungin käteni kyynärpäätä myöten sinne kukkuroillaan olevaan kahvitölkkiin ja koitin hamuilla mittalusikkaa. Eihän sitä sieltä millään löytyny, ja lopputuloksena oli vaan entistäkin suurempi kahvikasa koristamassa tiskipöytää. Eli saldona plus miinus nolla purkissa olevan kahvin määrän suhteen (vertailukohtina ennen ja jälkeen täydennyksen), mutta myös kadonnut kahvimitta. No, onneks mä meen sinne töihin varmaan seuraavan kerran ens kesänä, ehheh...

Kävin tossa vähän ruokatunnilla pyörähtämässä alennusmyyntien ahdistavassa maailmassa. Ahdistavaa se nimittäin todellakin oli, kaikki ihmiset vaan säntäili ihan soijasina kaupasta toiseen metsästämässä isoimpia alennuksia. Hyvä ettei jalkoihin tallautunu. Ja kaikki myyjätkin oli ihan stressaantuneita, eikä oikeen jaksanu olla mitään maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita.

Tarttu sieltä mukaan kuitenkin yks neulepaita (GinaTricot -50%), koska se oli mun mielestä ihan mun silmien värinen! Ja silmien värisiä vaatteita ei vaan yksinkertasesti voi vastustaa. Kotona mun innostus vähän lässähti, kun mun aina niin kaunopuheinen pikkuveljeni Kiri täräytti, että mun silmät on kyllä sellaset pissanruskeenvihreet, eikä metsänvihreet niinku mun ostamani paita. Thanks.

Oon jo alottanu vähän lueskeleen ylppäreitä varten. Nyt keväällä kirjotan siis hissan, a-saksan ja äikän. Hissan 1-kurssin kirjassa oon menossa jo puolivälissä (enää 5,5 kirjaa+monisteet+muistiinpanot jäljellä, wuhuu...), äikkään en oo kiinnittäny viä mitään huomioo, ja saksan suhteen oon prepannu itteeni lukemalla saksankielisiä Cosmoja ja menossa on yks hömppäromaani. Hissaa aattelin kertailla vielä ainakin kattomalla Olipa kerran ihminen -dvd-boksin, jonka sain Joulupukilta lahjaks.

Oon viime aikoina nähny öisin aika eriskummallisia unia. Niistä kaks on erityisesti jääny mieleen:
Ekassa ajan Julkujärven hiihtoreittejä pitkin lumileopardia pakoon Lotan ja Severin perhe-Saabilla.
=Tulkintana vois kenties esittää, että oon hiihdelly Julkujärvellä tässä pariinkin otteeseen, ja kotiopetusautokoulu on tosiaan meneillään. Lumileopardia ja Lottaa ja Severiä en osaa nyt mitenkään tulkita...

Toisessa unessa mä voitan suunnistajien maailmanmestaruusUINTIkisoissa pronssia.
=Tulkinta: on tullu tehtyä vähän liian kauan korvaavia harjotuksia... Jos pari vuotta on juoksemisesta telakalla ja saa pyrähdellä vaan vesijuoksualtaassa, niin vähemmästäkin alkaa jo nähdä omalaatusia unia.

En kyllä millään jaksa tiivistää vuotta 2008, vaikka nyt vuoden viimenen päivä onkin. Ihan hauska se tais kuitenkin olla, ja matkusteltua tuli pidempiä aikoja ainakin Italiassa, Saksassa (pariin otteeseen), Ruotsissa ja Virossa. Toivottavasti kuitenkin ens vuonna pääsis pitkästä aikaa kunnolla kisaileen. Sitä juoksemisen tunnetta oikeesti kaipaa ihan käsittämättömän paljon.
Niin ja joitakin muutoksia on myös luvassa ens vuoden puolella, niistä varmaan enemmän tuonnempana...

ps. Virpi Kuitunen on ÄIJÄ!!!!!

My Blondest Moments
Sain uudet kävelysauvat ja päätin käydä vähän testailemassa niitä. Matkaan lähettäessä mulle tuli pieni probleemi: kummankin sauvan varressa luki 'R', joten en tienny kumpaan käteen laitan minkäkin sauvan. Hetken ehdin siinä tuskailla, että mulle on ostettu kaks oikeen käden sauvaa, kunnes mun hätääni riensi helpottamaan joku avulias sielu. Se huomautti, että mun tutkiskelemani R-kirjain on Excel tuotemerkin perässä ja tarkottaa "rekisteröityä tavaramerkkiä", eikä suinkaan oo opastus sauvojen käsien suhteen...

Urheileva loma

Jasså, tässähän on loma jo puolivälissä.
Saldo:
-joululahjoja: paljon, ja kaikki erittäin mieluisia! Hei miettikää, pinkki Marimekon laukku!!!!
-työpäiviä: työskennelty 2 päivää, jäljellä 3/5.
-hiihtokilometrejä: 17km
-kavereiden kanssa vietettyjä pelipäiviä: vain 1, mutta sitäkin onnistuneempi.
-syötyjä suklaakonvehteja: liikaa.
-hiihtäessä kaatumisia: 2kpl, kummatkin täydestä vauhdista jäiseen maahan 3,8cm jääkerroksen päälle muksahtaen. Oli siinä toisilla naurussa pitelemistä, toisilla ei.

Äh en jaksa enempää pohdiskella mennyttä. Tulee vaan sellanen olo, et liikaa oon röhnöttäny telkkarin edessä ja liian vähän ulkoillu ja uhrannu ajatuksia läksyihin ja lähestyviin kirjotuksiin. Tosiasiat on kiva sulkee pois mielestä, niin voi houlettomasti elää vapaata elämää.

Suomalaisethan on ihan iskussa Tourilla! Virpi vie koko kisaa, ja Jauhis on hyvää vauhtia lunastamassa uhoomisiaan kolmenjoukkoon sijottumisesta! Mun on pakko aina nauhottaa ne osakilpailut, joita en ehi näkeen suorana. Työn ja tuskan takana onkin yrittää pysytellä uutispimennossa kotiovelle asti...

Mäkiviikkokin alkaa kai joskus ens viikolla. Yleensähän se on tässä uudenvuoden kieppeillä tullu. En kyllä taida jaksaa seurata sitä enää tänä vuonna, Janne Ahosen mukana katos mäkihypyn viehätys mun kohalla ainakin.

Kattelin eilen illalla joltain YleTeemalta sattumalta koosteen yleisurheilun 1983 Helsingin MM-kisoista. Kovin niillä tsekkoslovakeilla ja DDR-kaunottarilla tursus kainalokarvat. Ja Martti Vainio paineli etiopialaisten kanssa rinta rinnan 10 000m:llä. Se tais jäädä aineiden käytöstä kiinni vasta seuraavan vuoden olympialaisissa...

Tein muuten Facebookissa pari testiä. Niiden mukaan mun toiveammatti on 'Autokorjaamon työntekijä, koska oon laiska koulussa, tekniikka näyttää kiinnostavan ja siihen työhön ei oo vaikee päästä.' Ja kymmenen vuoden päästä mä oon 'Elinkautisvanki'. Tein kyllä noi testit mielestäni ihan tosissani, eli kyllä niiden ihan totuus täytyy kertoo.

ps. Ihan vaan vertailun vuoks, Venla on sen testin mukaan kymmenen vuoden päästä Jumala. Toisaalta Saana on sillon Pedofiili, eli en mä sentään ainoo laitapuolen kulkija tuu olemaan.


My Blondest Moments:
Väritin tässä kuluneena syksynä äikäntunnilla tosi hienoo suomenlippua huolellisesti vaikka kuin kauan. Tosi nätti siitä tulikin, sinisine taustoineen ja valkosine risteineen.

Pisnesnainen

Joululoma alko just, taustalla soi NRJ nettiradioista NRJ HOT, oon saanu (lähes kaikki) lomalle annetut läksyt jo tehtyä omituisessa tarmonpuuskassa, jonka valtaan jouduin joulujuhlan jälkeen... Parempia olosuhteita blogin päivittämiselle (liian pitkän tauon jälkeen, nöyrimmät pahoitteluni) tuskin keksisin! Paitsi jos joku joulutonttu ois salaa sattunu siivoon mun katastrofivyöhykkeeltä näyttävän huoneeni ihmisoikeuskriteerit täyttävään kuntoon... Äh, liikoja on kai turha toivoa.

Mä keksin, mitä musta tulee isona!!!! Se vaan välähti mun päähän sukkelaan kuin mummot mustikkaan: mielikuva musta, sellasena about vajaa kolmekymppisenä, jolloin tukisukkahousujen käytön alottaminen siintää vasta parin vuoden päässä... Mä kuljen siroissa valkosissa avokkaissa, pinkkiin jakkupukuun pukeutuneena jotain pilvenpiirtäjien varjostamaa vilkasliikenteistä katua pitkin. Kainalossani mulla on pinkki nahkasalkku, johon on painattu mun nimikirjaimet kultasella kohokirjotuksella. Laukusta löytyy mm. hennolla kukkaistuoksulla höystettyjä, söpöillä pinkeillä kukkaprinteillä reunustettuja käyntikortteja, joissa lukee mun nimen alla älyttömän hieno titteli.

Tästä mielikuvasta vedin sen johtopäätöksen, et mä meen lukion jälkeen johonkin kauppakorkeeseen tai yliopistoon lukeen kauppatieteitä! Opiskelukaupungista tai edes -maasta ei oo vielä kummempaa tietoo, paitsi se, että Tampereelle en oo jäämässä. Nää seudut on koluttu jo riittävän puhki siihen mennessä.

Eilen aamulla talvisodasta kertovalla hissantunnilla oli opettaja vähän tuskissaan, kun aika reilu prosentti porukkaa nuokku pulpettejaan vasten heti alusta asti.

Opettaja: "Jaahas, täällä on ihmiset herkistyny talvisodasta heti niin paljon, että nyyhkyttää pulpettiinsa. Onhan se ihan ymmärrettävää, mullakin nousee kieltämättä aina tippa linssiin, kun sodista puhutaan..."
kohta
Opettaja: "Hei kuulkaas nyt, ei toi oo kauheen inspiroivaa mulle yrittää opettaa, kun te ette ees yritä pysyä hereillä!"
hetken kuluttua
Opettaja: "Ihan oikeesti, jääkää kotiin nukkuun jos ootte väsyneitä! Mä mielummin kuittaan poissaolovihosta selvityksen 'mesetin aamuneljään enkä jaksanu nousta', kun kattelen teiän takaraivoja täällä!"
lopulta
Opettaja: "Siis mä ymmärtäisin, jos mä horisisin täällä edellä jostain feodalismin synnystä tai uusklassismin ja impressionismin eroista, mutta kun aiheena on talvisota!!!! Ettekö te käsitä mitä teidän isovanhemmat on uhrannu sen puolesta, että te saatte oppituntien aikana hengailla Nokia N70:llänne mobiilimesessä? Ja jos teitä ei oikeesti yhtään kiinnosta tää, niin tehkää edes niin kun mä intissä: opetelkaa nukkuun silmät auki!"

Mun mielestä hissa on älyttömän kiinnostavaa. Suurin osa mun tutuista kuitenkin karttaa hissantunteja kuin Suomen ampumahiihtäjien ammukset maalitauluja. Se on musta kyllä oikeesti aika sääli. Toisaalta, kyllä mäkin välttelen bilsan, fysiikan ja kemian kursseja keinolla millä hyvänsä. Eli kai se on ihan ymmärrettävää. Mutta sääli silti.

Olin muuten pari viikkoa sitten treffeillä! Siis Rastitreffeillä. Ähä. Niistä kehittyi kuitenkin eräille V:lle ja L:lle lopulta ihan oikeetkin treffit, ja vähän enemmänkin...
Tää pari olikin piristävä poikkeus tän hetkisessä suunnistusmaailmassa, jossa kesäromanssit alkaa yks toisensa jälkeen kuihtua pois harmaan talven myötä. Voi tulispa aurinko kohta taas takasin!!!!!

Viime viikonloppuna käväsin Ellun ja Matun kimaltelevassa aikuistumisjuhlarituaalissa. Siellä oli oikeen hauskaa. Toiset kävi mäyrätunnelissa, toiset ei. Suurin osa kuitenkin näytti taitojaan tanssilattialla ja yläkerran karaokepalatsissa. Mun kipeytynyt kurkkuni ei liiemmin ilahtunu illanvietosta, ja kostikin mulle seuraavana aamuna: suusta ei kuulunut pihaustakaan, vaikka kuinka yritin höpötellä. Tilanne on oikeestaan vieläkin melko sama; ääntä ei tuu kunnolla sitten millään.

En mä tiedä, onko siitä loppuviimeks kauheesti haittaa. Oonpahan välttyny laulamasta joululauluja julkisesti. Luin eilen Huhtasten sukuhistoriikin, ja se kirjottaja, mun isosetä, sano, ettei meiän suvussa oo oikeen kenelläkään taipumusta laulunääneen. (Joo, on huomattu.) Sen kirjan viimenen lause oli: "Jos ei voi laulaa tarinaansa, niin täytyy kirjottaa se." Mä oon ehdottomasti tällä kannalla. Ja suosittelen muillekin.

MunEllukin on muuten alkanu pitämään blogia. Lisään sen blogin mun blogiluetteloon, niin sitä kautta ainakin sen löytää, jos ei oo vielä käyny lukemassa. Kiva, kun muutkin alkaa bloggaan, ei tuu niin suuria paineita omille kirjotuksille! :D


My Blondest Moments:
Ajelin bussilla kotiin yks päivä. Mulla on aina tapana mennä takaosaan istuun sellaselle paikalle, jossa on lattiassa mukava pieni koroke, johon jalat just sopivasti ylettyy. Se on kivasti muotoiltukin, sellanen pyöree. Oon aina kiittäny mielessäni niitä bussiarkkitehtejä, jotka on tajunnu ottaa huomioon kaikki maailman kääpiöt ja persjalkaset ihmiset.
Mainitsin tästä arkkitehtuurin helmestä Pyrylle, joka rupes vaan nauraan, ettei niitä korokkeita ihan just mun mainitsemaan tarkotukseen oo suunniteltu. Kuulemma busseissa sattuu oleen sillä kohtaa renkaat.

Tekoälyä hankkimassa

Tähän ihan alkuun:
Käykää kaikki äänestämässä MM-kultatyttö -Venlaa
Maailman Parhaaks Tyttöjuniorisuunnistajaks seuraavasta linkistä:
http://poll.worldofo.com/poll2008.html
HUOM! Äänestys sulkeutuu ti 25.11.2008!!!!
Ja kultakin tietokoneelta voi äänestää vain kerran, eli menkää kirjastoihin, naapureillenne ja sukulaistennekin tietokoneille äänestämään. :)


Sanonpahan vaan, että oho. En oo yhtään muistanu, että mulla on täällä tällänen blogikin pidettävänä! Saattaa johtua siitä, että mä koin viime viikolla hätkähdyttävän muodonmuutoksen blondista bruneteksi. Aattelin hankkia vähän lisää uskottavuutta, mutta eihän tää hiustenväri ketään hämänny. Blondest Moments -sarja tulee edelleen jatkumaan tuoreilla kommelluksilla...

Meillä on koulun ruokalassa Suunnistajien Pöytä. Sitä ei kovin monet ei-SSL:n lisenssiä-omaavat uskalla lähestyä, ymmärrettävistä syistä. Keskustelunaiheena siellä on joko
a) Menneiden kisojen jälkipuheita itse kisaan painottuen
b) Menneiden kisojen jälkipuheita johonkin muuhun kuin itse kisaan painottuen
c) Spekulaatioita tulevista kisoista
d) Spekulaatioita seuravaihdoista
e) Henkevää keskustelua suunnistus.netissä pinnalla olevien asioiden pohjalta
f) Tulevien/menneiden reenien/leirien analysointia
g) Omakohtaisesti nähtyjen / salakuunnellen hankittujen, joskus väärinkin tulkittujen, tietojen vaihtamista suunnistavista henkilöistä
h) Orienterare.nu:sta/facebookista hankittujen tietojen vaihtamista suunnistavista henkilöistä
i) Muiden suunnistavien henkilöiden kanssa koettujen, ei-suunnistukseen-liittyvien, hetkien muistelua
j) jne. Ymmärsitte varmaan pointin.

Viime viikonloppuna koettiin jälleen yks suunnistusvuoden legendaarisimmista tapahtumista: KeparDIn sählyturnaus Tampereen Harlemin (Herwood) tunnetta tihkuvassa pommisuojassa. Kompassit vaihtuivat sählymailoihin, hieman vaihtelevalla menestyksellä. Turnauksen eräs vuodesta toiseen seuratuimmista joukkueista, FC Leka (kokoonpano jääköön nimeämättä), ei pettänyt uskollisia fanejansa tänäkään vuonna. Sammakonvihreisiin paitoihin sonnustautuneet säbätytöt (ja yks ei-tyttö) paljastivat jälleen kyntensä pelikentällä, parhaana tuloksena yksi lähes tasoihin pelattu peli!!!
Lekatiimin otteet ovat kuitenkin selkeästi parantuneet vuosi vuodelta, joten 2009-turnauksessa FC Lekan vastaansa saavien tulee olla varuillaan... Uhoa ei FC Lekan pelaajilta ainakaan puutu, ensi vuosi kulunee tiimin mukaan sählytaktiikoita hioen!
(Ai niin, turnauksen voitti UreA jättäen hieman kiistanalaisella maalilla taakseen Sammuneet tähdet. Ehkä tuomarille ensi vuodeksi saadaan hankittua se opaskoira. Että tuomari varmasti huomaa kaikki FC Lekan finaalipelissä iskemät maalit.)

Gossip Girl -KeparDI
Hikisten pelien jälkeen kansa kokoontui Teekkarisauna Mörrimöykylle jälkispekuja ynnä muuta sellaista varten. Illan edetessä tunnelma kuumeni selkeästi, ja rakennuksessa saatiin seurata jopa vertaansa vailla olevaa striptease-esitystä! Saunalta suunnattiin jatkoille amerikanmalliin Las Vegasiin, jossa havaintoja tehtiin useampienkin henkilöiden liikkeistä. I&T pyörähtelivät ahtaalla tanssilattialla. Samaan aikaan salaperäinen vaalea kaunotar ja tunnettu hurmuri uusivat tuttavuuttaan... M&O:kin havaittiin liikkuvan yhdessä keskimääräistä tiiviimmin. Tietyt säännöllisesti toisensa bileiden yhteydessä löytävät neiti ja herrasmies viettivät jälleen hauskaa iltaa keskenään. Eräiden S&H:n huomattiin viihtyvän toistensa seurassa erittäin hyvin. Huhujen mukaan toiset S&J on loppuillasta nähty tutustumassa toisiinsa. Tämän enempää ei tavallisesti tarkkasilmäisen GG:n tietopankista irtoa.

you know you love me
xoxo
Gossip Girl

(toim.huom. -Jos jollakulla on vielä jotain epämääräisiä tietoja keistä tahansa paikallaolleista henkilöistä, niin Gossip Girliin saa ottaa yhteyttä!)


My Blondest Moments
Juuri, kun luulen hankkineeni itelleni tekoälyä uuden hiusvärin avulla, niin mulle tapahtuu pitkästä aikaa tavallistakin enemmän blondimaisuuksia.
Olin Ellun ja Matleenan kanssa syömässä Pancho Villassa viime perjantaina, ja olin jo selvinny laskunmaksamisvaiheeseen ilman kummempia kommelluksia. Otin rahapussini esille, ja heitin sieltä ensin pöydälle setelitaskusta käteeni osuneen Gina Tricot -kuitin. Sitten annoin tarjoilijalle lounassetelin, ja rupesin kaiveleen kolikkotaskusta jäljelle jäänyttä rahasummaa.
Sara: "Paljonkos tästä tulee, toi 8.70e pois tosta...." [kumartuu tarkistaan hinnan kuitista] "14.50 eurosta.. Jäipäs siitä paljon viä!"
[Tarjoilija näyttää hämmentyneeltä.]
Ellu ja Matu: "Tota Saraa, sä katoit ton hinnan nyt siitä sun Gina Tricot -kuitistas..."

Obamapalloa ja syysmasea

Tein Facebookissa testin mun henkisestä iästä. Sain tulokseks lupaavan 13 vuotta. Aika nuivalta se silti tuntu, joten päätin tehä toisenkin testin. Siitä mä sain iäkseni 35 vuotta. Ei sekään kauheen hehkeeltä tuntunu, sillonhan on jo käytännössä toinen jalka haudassa! Päättelin, että mun todellinen henkinen ikäni on varmaan noiden kahden keskiarvo eli 24 vuotta. Se tuntuis jotenki sopivalta: sillon tietää jo kaikenlaista, mutta on onneks vielä aikaa tehä elämälleen jotain...

Kaamos lähestyy, aineistoesseiden ja saksan seiskakurssien tiivistelmien eräpäivät painaa koko ajan päälle, koleita sateita ja vihlovan läpitunkevaa tuulta puskee takin sisään, aamureeneissä tulee pallo täysillä naamaan, puista on vaan luurangot jäljellä, kaikenlaiset ongelmat tuntuu vaan paisuvan paisumistaan... Syysmase on saapunut.

Viikon se anto odottaa tuloonsa, kun musta marraskuun alun kunniaks tuli 'täiskasvanu' (kuten eestiläiset sanoo). Sen jälkeen väistämätön oli edessä. Pimeet illat tuntuu oikeen irvailevan sillä, että musta talvi on taas edessä, ja kesälomaan vielä tuskaset 204 päivää jäljellääääää..... Masemasemase.

Päätin lääkitä masennustani perjantaina: piipahdin koulun jälkeen bussia ootellessani parissa kaupassa (arvaamaton rahanmeno on se miinuspuoli siinä, että täytyy vaihtaa bussia Tampereen keskustassa...). Mukaan tarttu Veromodasta ihana musta vyö ja Spiritstoresta nätti musta henkseliyläosanen trikoomekko sekä söpö kirkkaankeltainen t-paita, jossa oli minisiiliprinttejä. Don't ask kuinka paljon mulla meni rahaa noihin heräteostoksiin... Pieni katumuksen piikki koitti tökkiä mua kotimatkalla, mutta mä lyttäsin sen armottomasti tylpäks. Kyl joskus saa hemmotella itteensä näteillä tavaroilla!

Myös kivoimmat kesämuistot (kuten tanskalaiset pojat) pyyhkii vähän pois syysmasea...

Kuuminta kesämuotia: Mustakeltaset huulet ja Peppi pitkätossu -saparot a'la Ungdomens Tiomila 2008

Kotona söin hollywoodmaisesti suoraan purkista Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie Ice Creamia, joka oli muuten ihan taivaallisen tahmaista ja makeaa. Suosittelen lohturuoaksi!!! Kaikenlisäks äiti oli ostanu mulle pieneks piristämislahjaks DVD:n "Rakastunut bestman", joka on Patrick Dempseyn tähdittämä romanttinen komedia. En rakasta mitään muuta niin paljoo kun yllätyslahjoja! Mase oli iltaan mennessä (lähes) täysin poispyyhkiytyny!

Saatiin aamureenivalmentajaltamme sähköpostia viime viikolla. "Tän viikon aamureeneissä pelaamista ja urheilijakeskusteluja. Kaikki paikalla aamuisin salissa tasan 8.00, myös Huhtaset."
Oltiin Pyryn kanssa vähän, et jaahas, kivaa suolausta... Eihän me aina olla ainoita, jotka on myöhässä aamureeneistä. No joo, toisaalta me ollaan ainoita, jotka on aina myöhässä...

Anyway, yhtenä aamuna me oikeesti taisteltiin ittemme Sammon keskuslukion pihaan klo 7.57! Se oli keskiviikkoaamu 5.11., eli Barack Obama oli just varmistanu voittonsa USA:ssa. Sen kunniaks Taini lanseeras meille uuden pallopelin: obamapallo. Siinä on yks vitivalkonen pallo nimeltä Obama, jota kaks joukkuetta pommittaa eri suunnista vastapuolen selän taakse. Oli ehkä hämärästi selitetty, mutta aivan loistava konsepti joka tapauksessa.

My Blondest Moments Tää saattaa olla tän sarjan viimenen väläytys. Todennäkösesti ei, kyllä mulle näitä hetkiä varmasti jatkossakin vielä tulee. Mutta ei ehkä joka tekstin loppuun. Ottakaa siis tästä viimesestä vaaleatukkaisesta hetkestä kaikki irti... Mun kaverini Matleena oli meillä kyläilemässä joskus toissatalvena, ja me tehtiin maisemakierros/kävelylenkki Nokian keskustaan. Siellä mä, joka oon koko pienen ikäni asunu Nokialla, eksyin. Totaalisesti. En löytäny sieltä poispääsyä. (Ja Nokia ei välttämättä oo ihan yks mistään kaikkein suurimmista Cityistä...) Sitten tämä salolainen Matleena, joka ei koskaan aikasemmin ollu käyny Nokialla, opasti meidät sieltä keskustasta ulos. Hyvähyvä.

Voi ernu!

Sitä vois kuvitella, että jos joku tyyppi JOKA IKINEN tiistai tulee kotiin ekana perheenjäsenenä, niin se oppis jossain vaiheessa pitään kotiavaimia mukanaan. Sehän olis ihan klassisen ehdollistumisenki mukasta, että jouduttuaan riittävän monta kertaa könyään ties missä vara-avainta metsästämässä, tyyppi muistas laittaa kotiavaimensa laukkuunsa. Ainaki, jos se tyyppi opiskelee lukiossa kolmatta vuotta.
Voin sanoo, että esimerkiks muhun tää ehdollistuminen ei jostain syystä oo päteny. Tiiä sit miks.


Blondi kävi.... ööö... Saksassa?


Olin tossa syyslomalla Tallinnassa piipahtamassa. Kävin vaihtamassa Forexissa rahaa shoppailua varten ja törmäsin seuraavanlaiseen paradoksiin:Rahat tulee kirkkaankeltasessa muovikuoressa, jossa lukee kissankokosin kirjaimin: "KÄSITTELETHÄN RAHOJASI
HUOMAAMATTOMASTI". No joo. En mä käsitelly niitä rahoja loppuviimeks ollenkaan, kun reissun ostossaldoksi jäi nada.

Kaikki vääntää kauheella innolla analyysejä kuluneesta suunnistuskaudesta. Mun kausi 2008 lyhyesti:
huhtikuu: polven tähystys
toukokuu: käveleen opettelua
kesäkuu: taukki lähtee ontuun SM-sprinttiin. Ei hyvää jälkee. Sitten onnistuu saamaan toisen jalan lonkkaan tulehduksen.
heinäkuu: ontuu Fin5:n läpi venakkojen kilpakumppanina A-sarjassa. Oli sentään paras suomalainen yhteistuloksissa.
elokuu: Ungi ja pari kansallista kisaa, saa polvensa tosi kipeeks. Ois ollu parempi jättää väliin.
syyskuu: parit SM-kisat. Kunto loppuu, jalkaan sattuu, kaikki muukin menee pieleen. Toisen jalan nilkka nyrjähtää.
lokakuu: 25Mannassa joukkueen luottotykkinä kampittamassa miehiä 7-osuudella. Osuuspohjat tuli! Tai sit ei. Tähän on paras lopettaa tältä erää.

Vuodelle 2009 on suunnitteilla ainakin Tour de Värmland pääsiäisenä ja Smålannin O-Ringen. Nää ois tavotteena pystyä juokseen, eli polven ois paree tulla kuntoon.
Tour de Värmland on siis ruotsalainen Tour de Skin pohjalta kehitetty suunnistustapahtuma, jossa PE juostaan sprintti ja yökisa, LA pitkä matka ja SU keskimatka. Näistä kisoista saa ajan ja sijotuksen mukaan, plus joistakin kisan sisäisiltä etapeilta, pisteitä, jotka muutetaan sekunteiksi. Syntyneiden aikaerojen perusteella kilpailijat lähetetään MA takaa-ajolähdöllä, joten eka maaliintulija on voittaja.

Mun on kuitenkin syytä viä pohtia tätä mun lajivalintaa uudemman kerran. Meillä on koulun aamureeneissä ollu tässä jaksossa usein 'Taitavan voiman harjoitus', joka käytännössä tarkottaa erilaisia paini- tai kamppailuotteluita paria vastaan. Mä oon kepittäny siellä kaikki tähänastiset vastustajani, eli Kaisan, Lotan, Venlan ja jopa Miikan! Joten varokaa vaan, mussa on piilevänä aikamoinen muskelityttö...

Muutenkin oon kilvoitellu viime aikoina vähän eksoottisemmissa lajeissa. Pikkuveljeni Kiri harrastaa uintia, ja se haasto mut yks kerta uintikilpailuun sitä vastaan. Lajeina oli rinta-, selkä-, perhos-, ja vapaauinti sekä viimesenä kuninkuuslaji 4 x 12,5m sekauinti (em. lajeilla). Mä kepitin Kirin kaikissa muissa peruslajeissa paitsi selkäuinnissa! Musta tuntuu kyllä, et ainakin siinä perhosessa mun eteneminen perustu enemmänkin tahdonvoimaan kuin oikeenlaiseen tekniikkaan...
Siinä sekauinnissa mun kohtaloks koitu se, että me oltiin sovittu tekevämme aina lajin vaihtuessa kuperkeikka vedessä, jopa siinä altaan keskiosassa. Jotenkin onnistuin lähteen aina väärään suuntaan uimaan sen kuperkeikan jälkeen! Tulipahan todettua, ettei ainakaan uintisuunnistus oo mua varten.

Viime viikolla mulle kävi kamala juttu. Kirjauduin messengeriini tavallisena arki-iltana kahdeksan jälkeen, ja mulla oli vaan yks yhteystieto kirjautuneena sinne mun lisäks! Ja sekin oli sellanen yläasteaikanen ernu. Olin jo vaipumassa hyvää vauhtia masennuksen alhoon, koska tajusin, että niillä kaikilla muilla ihmisillä saattaa olla elämä, jota ne ei käytä mesettelyyn. Sitten mulla välähti: ihan varmana joku Eiffel-torni on romahtanu Tarja Halosen päälle, ja ne kaikki on kattomassa ylimäärästä uutislähetystä telkkarista!
Syöksyin salamana tarkistaan asian tekstitv:ltä, mutta mun pettymykseks päivän pääuutinen oli "Lohen kilohinta on kallistunut suhteessa enemmän kuin muikun kilohinta". Palasin musertuneena kannettavani ääreen valmiina sirotteleen päälleni tuhkaa, kun koin ilosen yllätyksen: mun messenger oli vaan ladannu niitä yhteystietoja tavallista hitaammin, ja koneidensa ääressä istuskeli mun seurana yli kakskymmentä noulaiffaria! Huh sitä helpotuksen määrää. ;)

Niin ja siitä Smålannin reissusta ei sit tuu ilmestyyn Gossip Girliä. Sen verran voin sanoo, et kaikki oli ihan sienessä, ja jokanen sääti ties kenen kanssa. Pieni sensuuri jopa tässäkin blogissa...

Lisähuomautus edelliseen GG:iin:
Useiden lähteiden mukaan pareiksi ovat laivamatkojen ulkopuolella varmistuneet myös A&L ja E&H. Lisäksi Manna-laivalla nähtiin eräiden pellavapäisten tulevaisuudentoivojen viihtyvän erittäin hyvin yhdessä, ja huhujen mukaan kohtaamisia on tapahtunut matkan jälkeenkin... Eräällä rintamalla on myös saatu kaksi uutta nimeä vapaille markkinoille. GG seuraa mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.

You know you love me
xoxo
Gossip Girl

My Blondest Moments Mozilla Firefox ei toiminu, joten yritin tossa viime viikolla päästä nettiin Excelillä. Ei auennu netti silläkään.

Autoilua sun muuta

"Jos mun sängyllä lojuu jonkun toisen puolipitosia vaatteita, niin sillon kyllä napsahtaa, ja nopiaan!" räyhähti Idols-Marika muuttaessaan yhteen muiden semifinalistien kanssa. Voi Marika, Marika, mitäköhän mahtasit sanoa tullessas ihan minne tahansa paikkaan, jossa yöpyy enemmän kuin yks suunnistaja, tai mitä tahansa urheilijoita...

Sain muuten maistaa itekkin hieman kuuluisuutta tässä jokin aika sitten, vaikken Idolsissa ookaan. Mun Week of Fame alko to 9.10., jollon Aamulehti julkas mun mielipidekirjotuksen Sammon lukion ja muiden isojen lukioiden puolesta. Se oli siis vaan vastine mielipidekirjotukseen, jossa oli haukuttu meidän koulu ihan lyttyyn, mm. sen suuren koon takia.
Ilmesesti aika moni luki sen mun tekstin, koska sain kuulla siitä kehuja viikon ajan, jopa Mannalaivan yössä...

Tää maine ja kunnia jatku sitten seuraavalla viikolla, jollon pari tyyppiä Ranskan telkkarista tuli filmaan meiän suunnistajien aamureenejä jotain dokkaria varten. (Pelattiin muute futsalia, ja joku heittiki et meiän peliä kun kattoo, niin saa just oikeen kuvan suomalaisesta jalkapalloilusta...) Sen jälkee ne haastatteli mua, kun sanoin ekana, et mä voin puhua englantia. Välillä ei saanu selvää kysymyksestä, mut jotai mä aina lavertelin niille kuitenki.

Tän viikon alussa mut oli Facebookissa lisänny kaverikseen vaik kuin moni ranskalainen, ja mä pöljä hylkäsin ne kaikki ennenku tajusin, et mistä ne mut on bongannu. Yks oli laittanu mulle viestiä, et se oli nähnyt mut dokkarissa, joka kerto suomalaisesta koulusta! Sen kommentti syöpy mieleen: "It looked little strange when you played your sport, you handled the ball funnily..."
Tajusin, että voi Luoja. Ne ranskalaiset toimittajat oli käsittäny, että mun laji on jalkapallo! Mä voin vaan kuvitella, millasen käsityksen kaikki ranskalaiset nyt oikeesti sai meiän jalkapalloilun tasosta...

Sitten siirrytään kaikkein odotetuimpaan osioon, eli Gossip Girliin...

Lähes kaikki suunnistavat nuoret olivat kieli pitkällä odottaneet syksyn ensimmäistä (ja osalle viimeistä) Ruotsinmatkaa: 25Mannaa. Kisan jälkeen satamaa lähestyttäessä tunnelma alkoi nousta yhtä salaperäisen nopeasti kuin kuumemittarin lukema matikankokeen aamuna...
Laivaan päästyään kuraiset suunnistajat rynnivät tyhjentämään Amorellan lämpimän suihkuveden varaston. Pienen ehostus- ja voimankeräämistuokion jälkeen porukka alkoi olla valmista tanssimaan vk-sykkeillä läpi yön - mutta silloin saapuivat huonot uutiset. Diskon ovessa oli säälittävän ruttuinen lappu: Disko on remontissa. Piste.

Epäusko täytti suunnistajat. Kaikki eivät uskoneet liikkuvia huhuja, vaan kävivät henkilökohtaisesti kääntymässä ysikannella. Mutta turhaan.
Musertavan hetken jälkeen suunnistajat ryhdistäytyivät, ja päättivät valloittaa vaihtoehtoisesti Humppiksen. Tanssilattian tunnelma muistutti erästä Tiomila2006:n naistenviestin surullisenkuuluisan rastin ympäristöä, vain kiljuvat ruotsalaisneidot puuttuivat joukosta.
Tarkkasilmäiset saattoivat bongata joukosta L&T:n vanhoja muistoja verestämässä. Myös S&S nähtiin liikkuvan yhdessä, tilanne saattoi kylläkin olla ylitulkittu. T&P tanssahtelivat läpi illan, ja A&J:kin kävivät pariin otteeseen pyörähtelemässä... Myös T kuljeskeli jossain vaiheessa epäilyttävästi kahden äijän käsipuolessa, mutta mistään äijäilyä kummemmasta ei ollut kyse. Vanhemman ikäpolven romansseista varmistuksen sai yllättävä kaksikko L&P! Heitä GG oli pitänyt silmällä jo keskimatkalta lähtien... Jossa muuten myös eräs tumma kaunotar piti seuraa toistaiseksi tuntemattomalle herralle. Tilanteesta on todisteena useita valokuvia.

GG palaa asiaan Smålandskavlenin jälkeen, silloin tarjolla kuumimmat juorut kauden päätösmatkalta!

You know you love me,
xoxo
Gossip Girl


Oon muuten harjotellu vähän autolla ajamista viime aikoina. Vaan parilla läheltä piti -tilanteella on selvitty: Kerran sammu auto viis kertaa (luit oikein: VIISI (5)) keskelle yhtä risteystä, ja kerran T-risteystä lähestyttäessä meni kaasu ja kytkin sekasin, ja siinä hötäkässä unohtu myös ratin kääntämisen tarpeellisuus autoa ohjattaessa... Mutta onneks harjotusautossa on se apukuskin jarrupoljin.

My Blondest Moments:
Pelattiin perheen parissa Aliasta, ja oli isän vuoro selittää mulle. Se alotti selityksen:
Isä: "Tää on tällänen planeetta."
Sara: "Merkurius, Venus, Jupiter, Uranus, Pluto!"
Isä: "Eeeei, kuunteles ny."
Sara: "Saturnus, Venus, emmää tiä, no Maa! Maapallo!"
Isä: "Eiei. Siis tää sanotaan myös esim. "Matkaan, -piip-!"
[Saralla välähtää, ja kaikki edelliset vihjeet unohtuu.]
Sara: "Petteri!!!! Petteri!!!! 'Matkaan, Petteri!' Niinku joulupukki sanoo! "
[Tässä vaiheessa tiimalasin aika loppuu. Kaikki muut pelaajat on keskittyny kieriskeleen lattialla ja päästeleen jotain ihme pyrskähdyksiä. Jossain vaiheessa selviää, että oikee vastaus olis ollu Mars...]

Muuttumisleikki

Koulua on ollu tasan kaks päivää ja voi luoja. En kestä enää. Mietittiin kavereiden kaa, kuinka ykkösellä tuli vedettyä viis lukuainetta per jakso, ja nykyään neljäki kurssia tuntuu ihan ylivoimaselta. Menin nyt heittään sit matikankurssin pois, kun en ois jaksanu viä ruveta tekeen mitään läksyjä kunnolla... Elämä laiskistaa.

Mulle tulee nyt saksaa joka tuutista. Nimittäin perus saksan seiskakurssi, yhteiskuntaoppia saksaksi -kurssi (en oo mikään nörä en), ja saksan kielidiplomin suorittaminen. Plus tietty meilailu saksalaisen vaihtarikaverin kaa. Aika hehkeetä. Kehityn varmaan syntyperäseks saksalaiseks ennenku huomaattekaan.

On jotenki tosi laiskanpulskee olo. Parasta tällä hetkellä on se, kun tulee kotiin pitkän päivän jälkee, laittaa päälleen craftin housut, fleecen ja villasukat, ja hautautuu nojatuoliin vilttiin kääriytyneenä katteleen päivän Kauniit ja rohkeet nauhalta suklaata mutustaen. Tähänkö mun elämä on mennyt??!!!







No mutta. Lähin pari päivää sitten mukaan MTV3:n muuttumisleikkiin, ja tässä lopputulos:






Kaunareissa on muute tapahtunu huikee käänne. Rickin exä Ashley on ilmestyny kuvioihin ihan puskista, ja nyt Rick ei enää tiiäkkään kumpi on kiinnostavampi, sitä kymmenen vuotta nuorempi Phoebe vai kymmenen vuotta vanhempi Ashley. Kaiken kukkuraks minäenolemikäänmanipuloijatoisinkuinstephanie-Jackie (Nickin äiti), usuttaa Brooken tyhmää siskoa Donnaa sotkemaan Ridgen ja Brooken välit ennen niiden häitä. Tästä ei draama parane...

Lauantaina oli tosi kiva päivä typyköiden kaa. Joku kotitonttu oli lähettäny Aropupulle kirjeen, johon oli kirjotettu reitti, jota sen pitää kulkee sinä päivänä. Lisäohjeena oli noukkia mukaan kaikki tutut, joita sattuu näkeen matkan varrella. Sitä reittiä kulkiessaan Aropupu sattui törmäämään ensin bussissa Maailmanmestariin, keskustassa kahvilaan matkalla olleeseen neiti Hapannaamaan, laivapuiston luona hengailleeseen Blondiin, kaverin kämpän edessä majailleeseen Mäyrään sekä lopulta kirkon kupeessa syyspäivästä nautiskeelleeseen Säihkysilmään.

We really weren't somewhere on Rody the Rabbit's back then, joten mentiin Metson kainaloon ihmetteleen Muumimuseoo. Sieltä satuttiin palloileen sisään Raxin ovesta, josta me ei takasinpäin kuljettukaan pariin tuntiin... Uutta syöntiennätystä tuskin saatiin aikaseks, koska me urheilijamaisesti vedettiin välissä vähän salaattiakin. Sen voin sanoo, että vaniljapehmistä mulle on turha tulla tarjoon ainakaan hetkeen.

Ilta huipentui Neiti Hapannaaman kotona, jossa muutaman älykkyyspelin jälkeen osanottajien verenpaine lähenteli niin huikeita lukemia, ettei yleisen kansanterveydennäkökulman puitteissa ollu enää kannattavaa jatkaa. Blondi ja Aropupu ei oikeen tiiminä onnistunu blokkaamaan yhtään ketään muuta kun ittensä...

Tänään tuli eka jakso "Meidän isä on parempi kuin Teidän isä" -ohjelmasta. Mä oon edelleen älyttömän katkera mun isälle siitä, ettei me lähetetty hakemusta sinne koekuvauksiin! Ne ois menny harmittavasti päällekäin tän vuoden Vollin kanssa, mutta äkkiäkös mä oisin sieltä ohjaajanhommista piipahtanu Helsingissä... Me oltais takuulla kepitetty niitä muita pareja ihan satanolla! Nyt mun ainoo lohtu on se, että mä tulevaisuudessa tuun meneen Pyrtsin kaa Amazing Raceen. Siä ei ois kyl niillä amerikkalaisilla mitään saumoja meitä vastaan!

Eiköhän tämä ollut tässä. "Liika imelyys ällöttää", vai mitä?

My Blondest Moments
Pekingin olympialaisia kattellessani mun silmiin osui oudon värinen lippu, ja maatunnus 'PRK'. Hetken ihmeteltyäni älysin ko. urheilijan ulkonäöstä, että kyseessä täytyy olla joku Kaukoidän edustaja. Sitten mulla välähti: sehän on tietty Pohjois-Koreasta! Se vaan jäi kismittään, että miks maatunnus ei ollut 'PKR' eli Pohjois-KoRea. Lukihäriöisiä järjestäjiä tod.näk.

Lu Lu Lu Lukas Podolski !

Koeviikon 2/3 takanapäin, ja meneillään neljän päivän tauko ennen vikaa koetta, niin ny on kyl paras aika vaan ottaa lunkisti ja ladata akkuja ennen seuraavan jakson alkua, jollon mulla on jopa - kauhistus sentään - neljä kurssia! Voi tätä työn ja tuskan määrää.

Neiti Henna Paimiosta tuli meille kyläileen tässä viikonloppuna, ja mä päätin tän vierailun kunniaks (äidin käskystä) siistiä vähän huonettani. Sanoin kyllä äidille, et ei se huone mitenkää pahimmalta maholliselta näytä. Äiti myönsi, että oli se edellispäivän kymppiuutisissa vilahtanu pomminräjähdyspaikka näyttäny kieltämättä vähän pahemmalta, kun sieltä oli rakennuksen jäänteiden seasta sojottanu jotain verisiä raajojakin.

Ekaa kertaa puoleenvuoteen häämötti vihdoinkin lattia parin sentin pölykerroksen alta, siis sen jälkeen kun olin raivannu kouluvaatteet, reenivaatteet, oleskeluvaatteet, tuulivaatteet, liinavaatteet, pyykkiin menevät vaatteet, pohjalliset, nastarit, sisäkengät, saappaat, monisteet, kokeet, esseet, sanakokeet, tämän ja viime lukuvuoden koulukirjat sekä muutamat mädäntyneet eväät siitä tieltä pois. Sieltä jostain kätköistä löyty myös biopommi: luultavasti heinäkuun alusta asti säilötty lähes tyhjä appelsiini-Festis -pullo, jonka pohjalle oli muodostunu epäilyttävän vihertävää ja karvaista kasvustoa... En uskaltanu avata korkkia, vaan meni roskiin se Festis-pullo. Kyynel.

Oon viime päivinä osteskellu ittelleni lohtusuklaata ja -karkkia koeviikon varalle. Mietin vaan, et missäköhän mulla menee se painoraja, et pitäis ruveta kattoon vähän tarkemmin mitä laittaa suuhunsa. En koskaan kylläkään punnitte itteeni, niin tarkkaa kilomäärää on paha sanoo. Mut siinä vaiheessa vois ottaa itteensä niskasta kii, kun pystyy uimahallissa vesijuokseen ilman vesijuoksuvyötä. Sellaseenki tapaukseen törmäsin nimittäin viime viikolla.

Elintarvikkeista puheenollen, ruvetkaa kaikki boikotoimaan APSeja tien päällä liikkuessanne! Ne on karsinu jätskivalikoimaansa näin talven tullen, ja poistanu myymälästään esim. kaikki Classicit!!!!! Tää on aivan katastrofi mulle, koska mä vaadin viikottaisen minttusuklaaClassicini, tai saan karmaisevia vierotusoireita! Menkää jatkossa poikkeen apsille vaan siinä tapauksessa, jos teiän aikomuksena on kirjottaa katkeransävyinen asiakaspalaute jäätelövalikoimien pienentymisestä.


Eilinen ilta oli tosi kiva. Olin koneel varmaan nelisen tuntia putkeen (läski datanaama), ja ainoo mitä mää tein oli kaikkien mahollisten Lukas Podolski -videoiden kattominen youtubesta. Poldi on siis saksalainen maailman paras ja ihanin ja hotein futari. Ja sen paras kamu, Bastian Schweinsteiger, on kans erittäin hottis futari.
Varmaan muute yks syy miks fanitan Poldia niin paljon on se, et se näyttää vähän Ben Affleckilta. Ja syy miks mä fanitan Beniä, on sen hottius. Tietty.



Mun elämän rytmi syntyy täl hetkel koulusta, satunnaisista lenkeistä, Idolsista, Amazing Racesta, Petollisista, Eemelistä sekä Kauniista ja rohkeista. Ridge ja Brooke on menossa (taas) naimisiin, mut niitä häirittee se, että niiden lapset Pheobe ja Rick on myös alkanu deittailla toisiaan. Tai siis eniten se häirittee Ridgeä, Brooke on ihan okei asian kaa, ja Stephanie, joka on aina inhonnu Brookea, yrittää kaikin konstein juonitella Ridgeä jättään Brooken, jolloin Brooke vois alkaa taas oleen Nickin kaa, joka on Ridgen velipuoli, ja seukkaa vakkarii Ridgen ex-vaimon Taylorin kaa, jolloin Ridge ja Taylor vois taas palata yhteen. Jään jännittyneenä odottaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Istuin muute ekaa kertaa elämässäni liikkuvan auton ratin takana tänää. Reenipaikkana toimi erään kansallisen elintarvikeketjun tyhjä parkkipaikka. Oli siä kuitenki liikennemerkkejä, lehtikeräyspiste ja sit se kaupparakennus, niin pari läheltä piti -tilannetta saatiin aikaseks. Mulla on kuulemma raskas kaasujalka.
Sit blondeilua, olihan näitä viä muutamia varastossa:

My blondest moments
Meillä oli Nokian terveyskeskuksesta lainassa yks tasapainolauta. Äiti kysy, et mitäköhän merkkiä se on, et voitais hommata samanlainen omaks. Mä spottasin heti siitä laudan pohjasta merkin "NoTek", ja sanoin sen voitonriemusena äidille, joka yksinkertasena ihmisenä ei ollu huomannu sitä.
Äiti: "Öö Sara.. Ensinnäkin se tarkottaa Nokian terveyskeskusta, ja toiseks, se on sitä paitsi kirjotettu tohon tussilla..."

Ei näin.

Mulla on ollu hautumassa vaikka mitä ilosta settiä tänne valmiina julkastavaks, mut jotenki ei ny tunnu siltä et vois kirjottaa sellasta. Kuitenki sen verran inhottavia nää edellispäivän tapahtumat.
Miks tällästä tapahtuu? Ja Suomessa? Joku heitti, että kohta näille lisääntyville ammuskelu-uutisille käy kun suunnistukselle Urheiluruudussa: ei enää tuu ees ylittään uutiskynnystä.

Joka tuutista tulee pelkää Kauhajoki-tapauksen pohdiskelua eri näkökulmista. Mä vaihdan kanavaa tai suljen telkkarin, en vilkasekaan sanomalehtiä.
Ihan järkevää tietty, että mietitään miten tälläset tapahtumat sais jatkossa ehkästyä. Liika on kuitenki liikaa, en vaan pysty enää kattoon uutisia.

Meiän koulussa on perjantaihin asti kynttiläpöytä, jolla on kirjotettavana adressi kauhajokelaisille. Mä laitoin siihen nimeni.

Ah, vårat älskade grannland!

On tapahtunu suuri katastrofi. Mun rakas Sverige-toppini tuli pesusta - vihreenä! Nyyh. Täytyy kai hankkia uusia Sverige-tuotteita.

Ruotsista puheenollen, lueskelin tossa eilen Skogssportia (Ruottin Suunnistaja-lehti). Simone Niggli oli syyskuun 2.päivä synnyttäny tytön, jonka nimeks tulee Malin Niggli. Skogssportissa oli "yksinoikeudella" sen söpöläisen kuva otsikolla "Uusi kultakimpale Nigglille". Veikkaan, että Malinistakin tullaan vielä kuuleen...

Yks juttu kerto tapauksesta, josta Ruottissa on lähiaikoina käyty kiivasta väittelyä. Vimmerbyssä oli järjestetty Elitserien-sprintti (vrt. Huippuliiga) VIRHEELLISELLÄ KARTALLA. Koko kisa jouduttiin hylkään ja järjestäjille tuli pieeentä suolausta.

Suurin moka oli se, että muurissa oleva suuri portti, jonka kautta kulki selkeesti nopein reitinvalinta, oli merkattu vahingossa läpipääsemättömäks kisakarttaan. Osa porukasta oli juossu siitä silti, osa kiertäny. Aitoja oli maastossa enemmän kun kartalla, ja niihinkin aitoihin, jotka oli piirretty karttaan, oli laitettu liian lyhyet väkäset, jolloin täydessä juoksuvauhdissa ei pystyny merkkiä erottaan aidaks.
Kartan valkosessa mettässä oli ollu märkää suota ja selkeesti hidastavaa maapohjaa, jota ei kuitenkaan näkyny kartalla. Miinuksena myös se, että kaikkia maaston rakennuksia ei oltu merkitty karttaan.

Tää jamppa, joka oli kartan piirtäny, on sanonu olevansa kauhean surullinen tapahtuneesta, mutta puolustelee, että hän tätä kisaa varten piirsi sprinttikartan för första gången elämässään ja että hän tunsi stor osäkerhet jo etukäteen. Laittakaa ny sit tällänen jäbä tekeen kartta Elitserieniin, jossa liikkuu kuitenkin aika suuret rahat.

Smålannin suunnistuskomitea ei hoitanu hommaansa kunnolla, koska olis ollu sen velvollisuus tarkistaa kartan laatu. Toivottavasti ne otti tästä kerrasta oppia, ettei ens kesän O-ringenillä käy yhtä köpelösti...

Huono säkä kävi myös miestensarjan voittaneella Erik Öhlundilla. Tää oli Erikille toinen kerta tänä vuonna, kun se voitti Elitserie-sprintin, ja myös toinen kerta kun ko. kisa hylätään. Bättre tur nästa gång, Erik!

Mutta sitte vähän kivempiin uutisiin. Nimittäin on olemassa inhimillisiäkin bussikuskeja! Mun Nokian bussin stop-nappi ei toiminu tänää, ja sitten ku joku täti huusi kuskille haluavansa jäädä pois kyydistä, niin kuski teki EI-äkkipysäyksen, jolloin kukaan EI lentäny tuulilasiin, ja jopa huikkas: "Anteeks kaikille matkustajille kun tää nappi on epäkunnossa. Tulkaa sanoon tänne eteen kun haluatte jäädä pois." Mä en suoraan sanottuna ollu uskoo omia aistejani. Näin ei oo koskaan aikasemmin käyny! Tää kuski palautti mun uskon bussikuskeihin! Nöyrin kiitokseni.

Kolmen viime päivän aikana oon nähny kolme sotaleffaa: Pearl Harbor, Käsky ja Pelastakaa sotamies Ryan. Tässä vähän arvosteluja näistä...

Pearl Harborissa oli parhaimman näköset näyttelijät: Ben Affleck ja se sen bestis oli molemmat ihan syötävän sulosia!!! Affleck on mun ehdoton lempparinäyttelijä, kun se on niin symppis (ja hottis). Leffassa oli aika järkkyä Amerikka-propagandaa (näytetään esim. englantilaisia, jotka sanoo Affleckille: "Jos kaikki jenkit ovat yhtä urheita kuin sinä, niin auta armias heitä, jotka erehtyvät hyökkäämään kimppuunne.", ja japseja, jotka Pearl Harbor -iskun jälkeen sanoo: "Miten minusta tuntuu, että me vain herätimme nukkuvan karhun...") , taistelukohtaukset oli massiivista räiskintää ja erikoistehosteiden jylläystä, ja ihmissuhdekuviot ennalta-arvattavia. Nautin silti pätkästä älyttömästi, olihan siinä sympaattiset (ja hyvännäköset) pääosanesittäjät, aihe oli mielenkiintonen, ja välillä rupes väkisin naurattaan ja välillä itkettään. Suosittelen!

Käsky taas on se uus suomalainen leffa, joka kertoo sisällissodan jälkeisistä punasten telotuksista. Tätä oli pakko mennä äikänkurssilta kattoon... Oli kyllä huono leffa. Liikaa mässäilyä tappamisella sun muulla... Edes pääosanesittäjä Samuli "Tyttö sinä olet tähti" Vauramo ei pelastanu tätä leffaa. Välttäkää, jos suinkin voitte.

Pelastakaa sotamies Ryanissa taas oli kaikki klassikkoleffan tunnusmerkit. Itketti, nauratti, suututti, herätti kysymyksiä, vei täysin mukanaan. Oon nähny tän leffan aikasemminkin, mut aina se on yhtä hyvä. Kattokaa tämä, jos ette oo koskaan tätä nähny. Ehdottomasti paras kokonaisuus näistä kolmesta sotaleffasta.

Se seuraus tästä sotaputkesta oli, et näin viime yönä kauheeta painajaista. Zombie jahtas mua ympäri Etelä-Afrikkaa, enkä millään pystyny herään vaikka luulinki tajuavani että se on vaan unta. En siis suosittele kenenkään kattovan näitä leffoja näin putkeen kun mä...

Sen lisäks että nää elokuvat on itkettäny mua viime aikoina, niin itkin myös sitä, kun me luovuttiin meidän vanhasta autosta ja ostettiin uus tilalle (tai siis kyse on isän työsuhdeautosta, joka pitää vaihtaa aina viiden vuoden välein). Meiän perheen miäspuoliset jäsenet vaan nauro että onneks meillä ei oo mitään kotieläintä, kun mä kiinnyn autoonkin noin paljon. No, miks ei autoillakin vois olla tunteita?

Tässä kaikki tällä erää, näillä näkymin myös kaikkien aikojen toiseksviimenen blondeilu:

My blondest moments
Tällä viikolla oli kolmas kerta, kun näin Pelastakaa sotamies Ryanin. Oon aina ihmetelly, kun leffassa on kapteeni Miller, alikersantti Jackson ym. "titteli + sukunimi"-hemmoja, että miks se Ryan on titteli+ETUNIMI. No nyt mulle selvis, että tää Ryan onkin sen tyypin sukunimi...

(Sh)it happens

Ny onki takana kaikinpuolin tapahtumarikas viikko. Kirjotellaan tänne niistä positiivisemmista tapahtumista, loppuviimeks niitä on kuitenki kivempi lukee...

Kaikki lähti käyntiin SM-pitkäviikonlopusta. Joku neropatti oli etukäteen mainostanu, kuinka hianoo maastoo siäl tulee oleen ja odottakaamme kaikki sitä kuin kuuta nousevaa. Harmi vaan et mun kohalle se hiano maasto ei ainakaan sattunu. Kartal oli joko vaaleen vihreetä tai tumman vihreetä tai pystyvihreetä, mutta onneks näiden välillä oli kuitenki suota ja täyteenhakattuja hakkuuaukeita. Ja että ois ilo oikeen ylimmillään, niin vaihtelua toi viä ne kolmentoista käyrän mäet. Niitä tahnutessa.

Elämyksiä ei jääny uupuun. Lauantaina koin ehkä yhden elämäni ikimuistoisimmista suunnistushetkistä: Tulin leveen ojan luo ja totesin, etten pysty hyppään sen yli. Kisa kun oli menossa niin en mä nyt mitään kapeempaa ylityspaikkaa lähteny haeskeleen, siitä yli vaan ku pohjanki zuumailin viä erottuvan ihan hyvin. No, astuin sille "pohjalle", mutta se pettikin alta ja humahdin vyötäröö myöten jääkylmään ojaan ja upposin hyvää vauhtia viä lisää, kun ei tullu kiinteetä pohjaa siältä mutavellistä vastaan. Taistelin itteni vastarannalle, ja lopulta sain itteni kiskottua ylös vedestä. Olin litimärkä ja paikat veti ihan kohmeeseen. Ravistelin trikoistani sellaset viis kiloo mutaa pois, ja olin jatkamassa matkaa, kun tajusin että kompassi ja karttakin oli saanu kunnon kylvyt. Niitä sitte kuorinki hetken aikaa mudasta pois ennenku erotti ees muutamia karttamerkkejä... Onneks siitä oliki sitte heti se kuudenkytä metrin lähes pystysuora nousu, niin väkisinki lämpes siinä vuorikiipeillessä.

Ehkä elämäni parhaita päätöksiä oli valita suunnistus eikä yleisurheilu.

Maanantaina olin iltarasteilla talkootyäläisenä. Siä oli emit-tiatokantaan tallentunu mitä hianompia nimiä, ja maalihenkilökunta luki niitä ihan pokkana. Parhaat oli ison karvasen miähen nimi Mira, ja jonku kunnon jekuttajan nimi Juoni. Kylmän sodan kriisitki sai kyytiä siinä kartanmyynnin ohessa.

Tiistai-iltana mulla oli eka espanjantunti. Opin, että jos menee Espanjaan niin kannattaa esitellä ittensä joko Marikaks tai Askoks:
"Soy Asko." = "Olen kuvottava."
"Soy Marika." = "Olen hintti."

Keskiviikkona tapahtu koulussa Pinaattikeittokatastrofi. Ruokalaa lähestyessä jo kaukaa pysty haistaan, et jotain mätää (kirjaimellisesti) on ruuassa. Tää pinaattikeitoks ilmotettu ruaka haisi ja maistu erehtymättömästi navetalta / lehmältä / sen ulosteelta. Edes Venla ei pystyny syämään sitä ruakaa kun pari lusikallista, ja se kertoo jo jotain. Joku vei keittolan tädeilleki haistettavaks yhen annoksen, ja niiden pääjehun suusta kuulu: "Ei mutta. Täähän maistuu ihan p*skalle."

Seuraavana päivänä ne tädit julkas kirjelmän, jossa luki: "Eilinen pinaattikeitto oli pahaa. Se EI kuitenkaan ollut pilaantunutta." Ja sitten jotain soopaa liikakeitetystä pinaatista ja valkopippurin määrästä. Sitten ne tarjos kaikille opiskelijoille pullat. Enemmistö kylläkin epäili, et se oli vaan keino lahjoo meidät hiljaseks. Who knows.

Koulusta lähes suaraan lähettiin keskiviikkona ajeleen kohti maamme pääkaupunkia ja Olympiastadionia. Mää ainakin halusin nähä Suomi-Saksa-matsin ainoostaan sen takia, että pääsis näkeen ihanan Poldin sekä muut idolini Klosesta Schweiniin. Mutta Suomihan järjesti ihan kunnon näytöksen siä, ja pelistä kehkeyty Suomi-Klose-ottelu. Aika vaikuttavaa kun screenillä lukee: 38.Klose 45.Klose 83.Klose.

Kunnon maalijuhlaa viätettiin, ja täpötäys stadioni kannusti ihan taukoomatta. Ite matsin kulusta en suaraan sanottuna oo yhtään perillä. Kiljuin vaan koko ajan kurkkuni käheeks Suamee ja matsin jälkeen käsiä vaan punotti ja särki kun olin taputtanu niin hulluna. Saksan fanikaulahuivi pysy silti uskollisesti kaulassa koko ajan. 2009 lokakuussa sitten lento Berliiniin seuraan Saksa-Suomi-peliä, tiätenkin Saksan kannattajana. Siäl tuskin koettavana ainakaan latteempaa tunnelmaa...

Ja torstaina alko uus tuatantokausi mun yhestä lempparisarjastani: Idolsista. Miätin vaan, kuinka sinne vuodesta toiseen menee niitä pellejä, jokka ei oo ikinä ees ukkonooaa osannu laulaa nuotilleen. Ehkä ne toisaalta on just niitä, kenen takia sitä ohjelmaa katotaan. Viihdyttävää se joka tapauksessa on. Tykkään muute siitä uudesta tuomarista, Patrick Sarinista. Ihan osaavan ja reilun olonen heppu. Jatkossa vaan menee torstain Idolssit päällekäin tanssitunnin kaa... Mut onneks tallentavat digiboksit on keksitty.

Huamenna könytäänkin sitten jo öisessä mettässä Suamenmestaruus-tasolla. Mä aion nauttia lepposasta koti-illasta onlinen, Makuunin leffojen, subien ja erilaisen toinen toistaan epäterveellisemmän mässyn ääressä. Kadehtikaa vapaasti.

Ja näin loppuun: olkaa kivoja toisillenne.

My blondest moments
Luin jostain ruokaohjeita, joissa puhuttiin että leivän päälle voi laittaa avokadon lihaa. Ihmettelin sitten isoon ääneen, että mikä eläin se avokado oikeen on, ja päädyin lopulta kalaan. Äitiä vähän nauratti, ja se pyysi siinä samassa yhteydessä mua kuvaileen anjovista, joka on Janssonin kiusauksen yks pääraaka-aine. No kaikkihan tiätää, et anjovis on sellanen purjon ja sellerin välimuadolta näyttävä kasvis.

Mitäs me siänestäjät

Venähtipäs pitkä aika siitä, kun oon viimeks kirjottanu tänne. On muka ollu kauheesti kaikkee tekemistä, vaikka eihän sitä ny oikeesti oo ollu. Sitä vaan luulee aina ja alkaa vanhasta muistista kehitteleen ittelleen kauheeta ressiä. No, kyllä hyvää kantsii odottaa.

Meni sitte hiukan piäleen ne NuJu-veikkaukset. Ruottalaiset anto heti alussa liikaa siimaa, niin eipä auttanu runessonien ja bergmanien ankkuripohjat enää mitään. Pääsi ne kuitenki onneks palkinnoille, niin sain kuvailla niitä siä kaikessa rauhassa. (aah, ruotsalaiset.) KooVeen panostus kannatti ja tuloksena upee kakkossija!!!! Siihen ei ois moni etukäteen uskonu, en määkään.

Kooälällätki oli. Sanoisin et pariin otteeseen tuli happoja pohkeisiin niitä ratoja pinkoessa. Keskisyke 185 kuuden kilsan matkalla kertoo oman totuutensa tän hetken kuntotasosta. Jälkeenpäin en osaa sanoo kummat oli pahempia, ylä- vai alamäet. Ylämäet meni sellasta neliraajakäyntiä, alamäet pepullaan laskua. Noin karkeesti ottaen.

Saana oppi reissussa pari uutta sanaa.
Sadistinen = adjektiivi, joka kuvaa ratamestaria, joka tekee D18-sarjaan kuuden kilsan radan ja sisällyttää siihen kolme harjunylitystä.
Pussikalja = muovipussissa juomistarkoitukseen kaljaa.

Sain mun Orienteraren kuvagalleriaan hianot uudet lisät Kangasalan ja RaVan paidoista. Vuadesta toiseen hauskaa kattella loppusuaraa juostessa päällä olevan paidan seuran huoltajien paniikinomasia ilmeitä, kun ne koittaa kelailla mun nimee kannustaakseen ja ollakseen hyviä ohjaajia, ja sitä järkytystä kun ne ei tiedä sitä nimee. Sit ne hoksaa etten mä ookkaan niiden seurasta. Muhahahaa.

Sellanen neronleimaus oli tänä vuonna, ettei stadilaiset saanu jäädä majotukseen KLL:ään. Niiden puutteesta hualimatta (tai johtuen ;)) lunasti illan disko jälleen paikkansa vuoden piletyspaikkojen joukossa. DJ oli miljoona kertaa parempi kun viime vuonna, sen jälkeen kun se otti meiän toiveet kuuleviin korviinsa. Loistojumputusputki lähti Univiidakosta ja kulki sen jälkeen R-A-K-A-S:n kautta Boten Annaan. Porukka laulo kurkku suarana ja lattia jytky satojen kenkien pomppujen alla.

Mitään paritusdisee ei tästä tän vuotisesta kuitenkaan saatu aikaseks. Koko aikana soitettiin tasan yks kunnollinen hidas, ja siihen perään toinen sellanen notkuttava. Yleisestä painostuksesta johtuen DJ:t joutu kuitenki antaan periks ja pistään jatkossa vaan nopeita.

Sitten alkusyksyn Gossip Girliä:
KLL:n nihkeästä romantiikkatarjonnasta huolimatta on tässä syksyn mittaan kuitenkin putkahdellut esiin uusia pareja kuin sieniä ikään. Ja enimmäkseen näitä suunnistuspiireille ah niin tyypillisiä kaukorakkaussuhteita. Ei sitä mielitiettyä vaan voi bongata kuin min. 100km päästä, täytyyhän sitä elämäänsä jotain haastetta saada. Ikäerokin tuntuu olevan muotia näinä aikoina, vaihteluväli on +4:stä -2:en. Mutta miten päin?
Jo jokin aika sitten toisensa ovat löytäneet mm. M&J sekä E&A. Vasta viime aikoina ko. tilanteet ovat muuttuneet julkisemmiksi. Tuoreampia tapauksia ovat R&M ja E&P. Vierasmaalaisen eksoottinen ympäristö edesauttoi V&H:n romanssin syttymisessä kesän ehtoopuolella...
Kuten aina, poikkeus vahvistaa säännön. Malliesimerkki todellisesta kotiseuturakkaudesta on pari L&S.

KLL-diskossa Gossip Girlille tehtiin pyyntö, että hän kirjoittaisi jatkossa tekstiinsä romanssiosapuolten koko nimet. Tähän pyyntöön GG ei ikävä kyllä voi suostua. Lukijoiltakin vaaditaan edes jonkin verran omaa päättelykykyä, tai vastaavasti toimivia puhevälejä palstan laatijaan.

Uusia juoruja odotellessa,

you know you love me
xoxo
Gossip Girl


En muuten viäkään päässy alottaan sitä tanssia Lotan kaa. Tuli kurkku kipeeks just kriittisenä päivänä ennen KLL:ää, ja oli pakko jäädä kotiin latautuun sitä reissua varten. Kannatti, kulku disessä oli erinomainen.

Kävin taas kerran uudella fysioterapeutilla. Sillä oli esittää taas uus teoria tän mun polven kipeytymiselle. Ja uus tapa parantaa se. Kylä vaihtelu virkistää, ei voi muuta sanoo.

Ja tänään sai rakas ruottinopettajamme Asta jonkin miälenhäiriön tunnin päätteeks. Se päästi meidät luokasta ulos 6 minuuttia ennen tunnin virallista päättymisaikaa! 6 MINUUTTIA!!!! Sampolaiset, in-your-face.

My blondest moments:
Tutkiskelin aikani kuluks eräällä kisareissulla bussissa Sinimaukan lompsan sisältöö. Suurin miälenkiinto kohdistu bensakuitteihin, joita oli siä aika liuta. Kysäsin sitte hämmentyneenä Maukalta: "Miks kaikki nää sun tankkauskuitit on joltain hualtoasemilta?"

Spekuleissön ynnä muuta

Huamenna luvassa Nuorten Jukola. En sit koskaan tullu juakseen NuJussa 18-sarjalaisena. Nyyh. Mut ei voi mitään, kisaturisteilukin on kivaa.

Pakko heittää vähän veikkausta tuloksista. KooVee, Pyrsä ja Paimio on liikkeellä perusvahvoilla joukkueilla, mutta voittajaks tuskin asiaa. Rajamäki ja Parma taas tulevat oleen suht korkeella lopputuloksissa. Suamalaisista parhaita on Kangasala ja HS. Voittopysti lähtee silti Ruottinmaalle joko Tisarenin, Tullingen tai Morasin mukana. Omaa lusikkaansa soppaan yrittää takuuvarmasti tunkee vanhat kunnon itänaapurit. Joka tapauksessa kunnon skabailut luvassa.

Saanalta sain tänään inspiraation avautua ihmisistä, jotka ärsyttää mua. Pistetääs sitte kunnon listaa.

Ihmiset, jokka ärsyttää mua...
...lukee koulukirjan kannesta kanteen ja koittaa pätee tiadoillaan opettajalle. Ne toistaa kirjan lauseet sanasta sanaan, ja sit ku opettaja pyytää selittään omin sanoin esimerkkejä, niin ne häkeltyneenä sanoo ettei ne tiä, et sillee vaan sanottiin kirjassa.
...menee eturiviin istuun, pahimmat tapaukset just opettajan pulpetin eteen.
...ei viitti ees yrittää kiälten (lue: ruottin) tunneilla, koska niiden asenne on "Kiälet on ihan turhia." Just näin.
...kysyy lukiossa ruottin vitoskurssilla kappaletta suomentaessa: "Ope mitä toi 'ett' tossa tarkottaa?"
...käärii jo valmiiks ylilyhyen farkkuminarinsa helman.
...kulkee päiväsaikaan viiden kilon pakkelit naamassa.
...pukee farkut kisan jälkeen.
...läträä kisapaikan suihkussa pual tuntia.
...selittää aina kuinka huano on suunnistaan ja juakseen, ja silti sattuu aina pärjään SM:missä.
...selittää aina kisan jälkeen kuinka surkeesti meni, tuli sikana pummia ja juoksu ei kulkenu yhtään, ja silti sattuu voittaan kakkoseks tullutta viidellä minsalla.
...ei koskaan oo kipeenä tai saa urheiluvammoja (paitsi Venla, koska se on mun idoli eikä sille tarvi käydä huanosti :)).
...kasvattaa viikset ja pulisongit.
...pukeutuu kirpparilta hankittuun kittanaan collegeen, jossa on kuva Disneyn Herkules-leffan henkilöistä, ja on siten olevinaan niin vaihtoehtonuoria.
...vastaa tekstarilla, jossa lukee pelkkä "ok".
...ei laita tekstareidensa loppuun pistettä/muuta välimerkkiä/hymiöö.
...halveksuu shoppailua vapaa-ajanviettotapana.
...istuu selkä suarana oppitunneilla.
...ei puhelimessa ollessaan osota millään tavalla olevansa yhä linjalla kuunnellessaan toisen kertomaa juttua.
...käyttää ilmaisuja kuten "Takapenkki makso mitä makso" ja "Urheilija ei tervettä päivää nää".
...ei omista muita kavereita kun tiatokoneen.
...tulee diskoon vaan istuun ja kieltäytyy tanssimasta.
...puhuu liian vähän itestään ja ylipäänsä mistään.
...pölisee taukoomatta liikaa itestään ja ylipäänsä kaikesta.

Eilen oli sm-kisat. Päätin ottaa vähän revanssia niistä kaupunginmestaruuksista, ja tuloksena olikin loistava hopeamitali!! Kolmesta kilpailijasta!!!!! (Ja palikat, kyseessä oli seuranmestaruudet eikä Suamenmestaruudet. Tiiän et joku kuitenki luuli.) Pakko mainita tulokset viä Pyrsän D20-sarjasta (meillä oli siis yhteiset kisat, mut tulokset meni seuroille erikseen). Siinä tultaneen jakamaan kaksi kultamitalia, koska Laura voitti kilpasarjan ja Elina saattaja sallittu -sarjan.

Meinas muute meiän talo palaa eilen. Pyrtsi paahto leipää, ja huamas yhtäkkiä kuinka leivänpaahtimesta rupeeki nouseen kauhee musta savu ja metrin liekit. Onneks se saatiin loppuviimeks sammutettua, niin ei kärähtäny pahasti mikään. Paitsi paahtoleivät. Ne oli ehkä vähän kärsineen näkösiä.

Multa kysellään jatkuvasti, et mitä aattelin tehä lukion jälkeen. Mulla ei oo ollu käytännössä mitään hajua siitä - ennen tätä päivää! Tänään nimittäin päätin, et musta tulee ruottalainen. Tarkemmin sanottuna suamenopettaja Ruottiin. Sit tarvittaessa voin jossai vaiheessa tulla takasin Suameen ja ruveta ruottinopettajaks. Mut en kyl tiiä et meniskö mulla toisaalta liian nopeesti hermot niihin aaltopahveihin kolmella kierteellä... Sen näkee sit.

My Blondest Moments:
Palvelupuhelinnumeroissahan lukee aina jotai 0,75e/min + pvm. Fiksuna tyttönä soitin tälläsiin numeroihin ainoostaan kuukauden alussa, koska sillon päivämäärän numero on piänempi jolloin puhelun hintakin on piänempi.

Kääpiöiden asialla

Elämää on hallinnu viime aikoina lähinnä olympialaiset ja koulunkäynti. Olympialaisten ehottomasti paras lajinimike on ollu Sinkkumiästen tennis. Vapaasti käännettynä enkun termistä "Tennis Singles Men". Silmä taas on levänny eniten miästen uimahyppyjä seuratessa. Näitä lisää...

Viikkojen aikana fiilistä on nostattanu miästen olympiaurheilun lisäks mahtavat biisit, joita oon sattunu radiosta bongaileen. Parhaita on Dingon Skorpioninainen, joka kuvaa varmaan sit muakin tosi hyvin.. Jason Mrazin "I'm yours" taas on niin letkee, et se saa väkisinki hymyilyttään. Coldplayn "Viva La Vida" on parasta Coldplayta ikuisuuksiin. Kat DeLunan "Run the show" laittaa tanssijalan vipattaan ja lanteet keikkuun naapurin Erkilläki. Ja Waldo's Peoplen "Back again" vaan on ihan älyttömän vetävä jumputus. Näitä suasittelen kaikille!!!!

Otteita Dingon biisistä "Skorpioninainen":

Sä pistät minut jäljessäsi ryömimään,
sä tiedät, että silti jään.
Sä olet kuningatar, minä sinun alamainen.
Sä olet kuningatar, skorpioninainen.
//
Jos suo kohtelen kuin kukkaa,
sä puukolla lyöt, revit tukkaa.
Jos sinun kyllä muuttuu eiksi,
mä raastan balsan kappaleiksi.
//
Mä konttaan sinun perässäsi kaupunkiin.
Mä kiinni jäin sun liisteriin.
Sä olet niin kuin alkoholi, vielä yksi samanlainen,
sä olet huumetta tai jotain, skorpioninainen.

Niin ja taas uus mitalikin saatiin! Oli kyl kiva kattoo sen Suamen paksuairokaksikon soutu sunnuntaina. Aivan loistavaa, et ne pääsi mitaleille!! Harmitti kylläki kisan jälkee, ettei ne voittanu.
Sara: "Pah noi kuubalaiset vei tän, ku ei ne varmaan muuta elämässään tee ku souda Amazonia eestaas!"
Pyry: "Öö siis Sara ne on tosiaan Hollannista..."
No jaa, Kuuba ja Hollanti. Voi mennä sekasin ihan keltä vaan.

Eka kouluviikko ja rapiat päälle takana. Huhhuh nimittäin ei mikkää iha miälettömät fiilikset. Tai no, ehkä mä selviän tän jakson, on tosiaan jopa kolme kurssia lukkarissa. Ja ykskään niistä ei oo se ihq pitkä matikka, eli läksyjen määrä ei päätä huimaa. Rento tulevaisuus siis eessä!

Koulun alku oli aika jekku. Opo sattu bongaan mut siält samantiän ku astuin ovesta sisään, ja tuli kerjään mua tutoroimaan uusia pikkuykkösiä. Urheiluryhmälle pitis saada urheilulinjalainen tutori, ja oli kuulemma pulaa sellasista. No, mikäs siinä, menin sillä viiden minsan varotusajalla mainostaan pualekstunniks niille sulosille babyfaceille neljän vuoden lukionkäyntiä (kannattaa ottaa verorahoista kaikki irti) ja varotteleen opettajien ominaispiirteistä. Silmät suurina ne mua kuunteli ja rohkastu jopa kysyyn jotai oma-alotteisesti. Oiskohan musta ainesta opettajaks...?

Mulla on varmaan vähän liikaaki vapaa-aikaa ja hypäreitä, tai sit vaan tää syksyn ilmasto on innostanu mut ettiin uusia harrastuksia. Päätin alottaa espanjan lukemisen, mennä johki ruottinkiälen keskustelukurssille ja jatkaa MTV-dancea parin vuaden tauon jälkeen. Se tanssi on siis sellasta ketkuttelua, kuten joku osuvasti sitä kuvas... Hianosti sanottuna eräs street dancen lajeista.

Näiden uusien lajien alkamista ootellessa oon leikelly lehistä Phelpsin, Boltin, Nadalin, ym. hottis huippu-urheilijaolympiavoittajien kuvia. Bolt on kylä ihan ihmemiäs. Ja sil on hyvät muuvit! Aikomuksena näiden kuvien suhteen on tuunata se kansio, jota käytän koulussa. Sellasia kuumiksia kattellessa lämpiää kylä varmana hyytävimpänäki talviaamuna matikantunnilla...

Viime viikolla oli kauden pääkisa, nimittäin Nokian Mestaruudet! Osanottajia kokonaisuudessaan parisen kymmentä, ja jokanen piirsi itelleen oman ratansa karttaan rastimääritteiden avulla. Sen tuloksia ku oon ootellu, niin on tää bloginki pitäminen päässy jäämään taka-alalle. Se kisa oli kylä mun suunnistustaidon näyttämisen riamuvoitto. Tällänen tapahtumaketju pääs käymään:
-oon rastista parinkytä metrin päässä ja alan surraan ympyrää, eli rastinotto ei aivan nappiin.
-lopulta löydettyäni rastin lähen siltä väärään suuntaan.
-päädyn kuitenki tavottelemalleni kärrytielle, enkä loppuviimeks kauheen kauas reitiltä.
-lähen juokseen kärrytietä muutaman sata metriä väärään suuntaan. Ja tän polven kaa se matka vastaa maratonia.

Loppuviimeks sain itteni seuraavalle rastille, ja jopa maaliin asti. Meiän sarjassa oli neljä osanottajaa, ja siihen mennessä tein sarjan kärkiajan (yks oli tullu mua ennen maaliin). Olin aivan fiiliksissä, tiadossahan oli siis varma mitali! Ja aivan yhtä varmasti ainoo uus palkintokaapin täyte tältä kaudelta.
Parin päivän päästä tulokset sit tuli nettiin, ja hupsista, mut oli hylätty. Kattelin ihmeissäni karttaa, ja älysin sitte verrata sitä rastimääritteisiin: kappas olin piirtäny radalleni yhen väärän rastin. Sitä vatutuksen määrää. No, ens kauel...

Bussien suunnittelussa on muute tainnu autoarkkitehdeille iskee jonkinmoinen lapsus. Ne ei nimittäin oo ihmisystävällisesti rakennattuja ihan kaikille ihmisryhmille. Kotimatkalla bussin perällä istuskellessani tuli miäleen tällänen dilemma: Miättikää, jos ois joku tosi lyhytkätinen mykkä kääpiö, jonka tarvis päästä nopeesti jonnekki, ja sillä ei ois ajokorttia ja satais ihan kaatamalla, eli sen ois pakko mennä bussilla. Joissaki nysseissä ei kumma kyllä oo stop-nappeja ku katossa sen istumapaikan yläpualella. Se kääpiö ei lyhkästen käsiensä takia yltäsi niihin nappeihin, ja ku se on mykkä ni se ei vois ees kysyä apua keltään. Sehän ois tuamittu kulkeen siinä samassa hikisessä nyssessä lopun ikäänsä! Aika karua.

My Blondest Moments:

Alan tosiaan vähitellen lähestyä kunniakasta aikuisuuden rajaa, jolloin aukee mahollisuus muun muassa ajaa ihan ite autoo! Ajoharjottelu lähtee pikkuhiljaa käyntiin, ja mun aiemmat kokemukset pyärien päällä liikkuvista kulkuneuvoista lupaa tosi hyvää: Olin yks kaunis päivä pyäräilemässä Pyryn kanssa (kypärä päässäni Luajan kiitos, en mä muute enää hengissä oiskaan), ja hiaman hitaahkosti liikahtelin ilmesestikin eteenpäin, kun jäin Pyrystä polkasu polkasulta yhä kauemmas. Huutelin sit Pyrtsin perään et se venailis, ja se tokas, et opettelisin ajaan paremmin. Mä tuskastuin sille: "Kyl mä ny pyäräilyn periaatteessa haltsaan, se vaan etten osaa kääntyy mutkissa!"
Ajokorttia ootellessa...

Telkkarin orja

On harmittanu viime aikoina vähän kaikenlaiset asiat, ja oon siks ollu joka päivä ihan älyttömän huanolla tuulella. Eli täyspainosta tummentelua melkeen koko ajan. Yks ilta sit tässä valaistuin, et mitä väliä vaikka ois kuin paljon syitä olla NeitiAngst, pakkoko sitä silti on olla sellanen. Paljon hauskempaa itelleki olla ilosella miälellä ja nauttia niist kaikist kivoista asioista, mitä elämässä on. Filosofista, mutta totta. :)

Tän viikon huipennus oli varmasti perjantai. Heräsin ekaa kertaa kattoon jo aamun Serranoja suarana! Sit siitä jatkoin telkkariputkee kattomalla Makuunista vuakratun '8 päivää ensi-iltaan'. Se oli muute tosi hauska, varsinki ne kaks kummitusta siinä sohvalla. Ja Mikko Leppilampi oli taas iiiihana, suasittelen siis kaikille!

No, suaraan tän leffan loputtua laitoinki telkkarin Ylelle, ja sielt tuli olympialaisten avajaisia. Ne oli kyl iha älyhianot. Piti lähtee lenkille, mut päädyinki sit pyöräileen kuntopyörällä ja tekeen lihaskuntoo siinä teeveen eessä. Ei pitäs olla kuntopyörää olkkarissa, mulle käy aina näin... Avajaisten loppuun katoin viä nauhalta Pieni talo preerialta, vaikka en kyl ees oo seurannu sitä sarjaa aktiivisesti muulloin kun Fin5:lla. Tän rypistyksen jälkee oliki silmät ihan kuutionmuotoset ja päässä humisi, joten päätin tehä elämänmuutoksen: ei enää ikinä näin paljoo telkkaria samana päivänä!

Tää pyhä päätös kestiki sit sopivasti seuraavaan aamuun. Heräilin siinä jossai 11 jälkeen, ja kun tulin keittiöön niin siältähän tuli olympialaisia. Tää mun telkkaririippuvuus on kyl täysin äidin ja isän syytä. Miks ne menee änkeen toosia niihin huoneisiin, missä viätetään just eniten aikaa?! Päädyin siis kattoon naisten koripalloo, Espanja vastaan Kiina. Espanja pisti Kiinan kyl tosi tiukille, oli niin jännä matsi et oli vaan pakko kattella, vaik en muuten ikinä seuraakaan korista. Päätin samantien, et mä kannustan näissä olympialaisissa kaikkia kiinalaisia, siis Suamen ja Ruottin lisäks.

Koriksen jälkeen tuli muistaakseni ainaki naisten futista (Ruotti-Argentiina), jotai perhosuintia, miästen suliksen alkueriä (jossa joku suamalainen pääsi jatkoon!), judoo ja nyrkkeilyä. Siitä judosta en kyl tajunnu mitää. Kaks ukkelia vänkää jotenki keskenään, sit toinen istuu toisen pääle, ja sit jompikumpi saa ihan sattumanvarasesti pisteen. Tai sit voittaa samantiän koko matsin. Ja nyrkkeily oli ihan tyhmää, ärsyttää et sellasta tappelua näytetään. Oli kuitenki pakko kattoo.

Sen jälkee otin itteeni niskasta kii ja lähin ulos. Ku tulin takas sisälle, pistin Pilates dvd:n pyöriin ja rupesin pilatisoimaan. Se täti siinä dvd:llä lupas, et jos joka päivä jonku parin viikon ajan tekee sen 20min pilateksen, niin saa näkyviä tuloksia. Musta tuntuu, et äiti hommas sen videon jostai OstosTV:stä jokin aika sitte. Ei sillä et ainakaan se tarvis mitään vartalonmuakkausta. Sille käy mun vaatteet muutenki ihan hyvin. Ikävä kyllä, koska siks se lainailee niitä koko ajan ilman lupaa. Useimmilla on tää ongelma pikkusiskojen kaa, mut oon mä silti ihan sinut itteni kans. No jaa, aattelin kuitenki alkaa tekeen sitä pilatesta säännöllisesti, niin sais ehkä tosi näkyvän sixpäkin. Ois varaa vertailla Pyrtsin kaa.

My blondest moments:
Tää on nyt kyllä aika perus, mutta mulla ei oikeesti oo mitään hajua Suamen maantiadosta. Osaan paremmin jokku Etelä-Amerikan joet, kun Suamen kaupungit. Ei siis ihmekään, et ehdotin, että Tampereelta kannattaa ajaa Mikkeliin Vaasan kautta. Mikkelihän sijaitsee Pohjanmaalla?

Hurreja ja pupupaistia

On vähän tekstin ilmestymisellä kestäny, syynä mm. toimimaton internet-yhteys kotikoneella, viimeset kesätyöpäivät, armoton univelka Ruottin-reissulta, krooninen huanotuulisuus, polven rasitusvamma, Makuunista vuokratut leffat, ens kesä, minigolf-turnaus, ruottinkiälinen Cosmo, Kiinan ihmisoikeusongelma, ilmastonmuutos, Garda-järvi ja kantarellikastike. Eiköhän siinä tullu ne tärkeimmät.

Eli siitä Ungi-reissusta. Kovinkaan monelle se ei ollu näitä kaikkein hehkeimpiä matkoja. Esimerkiks Ungi-pupulla oli aika traumaattinen kisayö. Poikien lähössä siitä oltiin tekemässä paistia, mutta onneks se ehti just päästä pakoon ennenku se käristy. Sen verran oli kokemus sitä tainnu kuitenki järkyttää, ettei se ehtiny koolle ennen poikia, vaan meinas tallautua niiden jalkoihin... Käykää vaikka tsekkaan kisasivuilta video H/D18 lähöstä.

Kisa ei menny ainaka suamalaispoikien osalta ihan odotetusti. Daamien pualella onneks nää nääs-tytöt piti suamalaisten kunniaa yllä: Pyrsän tytöt oli tokia, KooVeen neidit kuudensia. Ne oliki ainoot suomalaiset top-tenissä. On se vaan kivaa olla Tampereelta.
Hianot tiimiasut varmasti autto tytsyjä pärjään:
TP: kynsilakka, sivuponnari kukalla ja pikkuletit, huulipuna, "sukkanauhat".
KOOVEE: kynsilakka, mustakeltaset huulet, inkkarisotamaalaus, lissunutturat (kaks pallonutturaa, ihan ku Mikki Hiiren korvat :)) ja "lissut"-teksti takamuksessa.
Jos ei näillä ois tultu nii ei sit millään!

Ite juoksin poikien joukkueessa. 7-osuuden jälkeen oltais oltu vielä sijalla 12, ellei 5-osuudella olisi tullu hylsyä. Ja se hylsy tuli varvausrastilta. Yleisö näki, kuinka meidän 15-vuotias, elämänsä toisissa suunnistuskisoissa ollu hiihtäjäpoika leimas sillä rastilla, ja leimaus tallentu vieläpä videonauhalle, joka otti kuvaa rastilta. Mutta identtiin se leima sit ei ollukkaan rekisteröityny. Hylsy mikä hylsy. Haistakaa rasti senkin sportIdentin keksijät, sanon minä!

Mä olin juaksemassa 6-osuutta, paremmin tunnettu nimellä poikien bordelli. Oli kyllä metässä meno sen mukastaki. Jätkää painaa ohi oikeelta ja vasemmalta niin että hippulat vaan vinkuu. Meidän joukkueessa Vilma piti tyttöjen kunniaa yllä ja tuli hianosti vaihtoon ennen Samua, eikä muute taipunu montaakaan sijotusta. Määkin oon ihan ylpee siitä, et risasta polvesta hualimatta mun osuusijotus oli pualenvälin paremmalla pualen (86./176). Harmi sinänsä, että se polvi sit hajos siinä matkaa tehdessä. Kisan jälkeen pualitutut kyselikin, et kuinkas mää jo koolle mennessä onnuin pahan näkösesti. Taitaa syksyn kisoissa olla taas varustuksena enimmäkseen kamera ja seuran fanituotteita. Suututtaa kylä tällänen jalka. Ei kukaan haluais vaihtaa?? Luopuisin omastani ihan miälihyvin.

Pääosin suju matkustus metän ulkopualellaki ilman kummempia kommelluksia, mitä ny pikkuveli hukkas rahapussinsa valtavaan kauppakeskukseen. Siel oli mm. yli 100e arvosta käteistä, Visa-kortti ja henkilökortti. Minnan ja mun suasiollisella avustuksella se sit löydettiin loppuviimeks, kun oltiin koluttu parkkipaikka, ruokakaupan kassa, asiakasinfo, kukkaistutukset, kahvila ja lelukauppa.
Niin ja jäihän mulleki käteen yks punanen mekko, keltanen farkkuminari ja siniset, pilkulliset shortsit. Kaikki melkosia heräteostoksia, mutta niitähän ne lähes poikkeuksetta aina on.

Gossip Girl -osio Ungista:

Yllättävän harvassa olivat tämänkertaiset raportoinnin arvoiset tapaukset. Matkan valopilkku K&M oli jo suhteellisen vanha pari, mutta tuli useimmille tietoon vasta viime viikonloppuna. Laivalla nähtiin - tai paremminkin ei nähty - eräitä Suomen keskipisteessa asuvia tulevaisuuden lupauksia hyvinkin läheisissä väleissä... Huhuja liikkui myös muutamasta muusta parivaljakosta, mutta suoranaisia havaintoja ei ole. Syyn voisi vierittää Viking Linen ylivirkaintoisten portsarien niskoille. Oli kyllä diskossa melkoisen kuiva meno sen jälkeen, kun kaikki alaikäiset suunnistajat oli ajettu sieltä pois. Humppiksen bändi sentään innostui hetkeksi soittamaan ihan vauhdikkaita biisejä, mutta yhteenvetona oli kyllä keskimääräistä tapahtumaköyhempi båtresa. No, ehkäpä ensi kerralla parempi säkä...

Ens kesääki oon suunnitellu jo oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa, että erittäin Sverige-painotteinen se tulee olemaan... Varmasti ihan unelmien sommar!!!

Sit tälläset avautumiset tähä loppuun: Joskus vaan suututtaa olla tyttö. Kun kaikesta pitää tehä jotain draamaa, mitään ei voi sanoo toiselle päin naamaa vaan on puhuttava selän takana, juoruillaan toisten henkilökohtasista asioista, sanotaan yhtä mutta tarkotetaan toista. Olis niin luksusta, jos sais itestään pois nää tyttömäisyyden negatiiviset puolet. Ja vois olla vaan suarasananen jätkä. Siin on mun tavote tälle syksylle. Toivottavasti mahollisimman monen muunkin.

My blondest moments:
Oon lentäny tänä vuonna lentokoneella kaheksan kertaa. Viimesimmän kerran jälkeen rupesin sit ihmetteleen suureen ääneen hyvää tuuriani: joka kerta kun olin lentäny, oli pilvien yläpuolella ollu kaunis, aurinkoinen sää!

Kuumuutta, Kuumiksia, Hottiksia&Håttiksia

Lauantaina oli Varsinais-Suomen rastipäivät. Kisoissa erityisen hianoo oli se, et siel arvottiin seurojen kesken viis 60cmx40cm JÄTTILÄISmunkkipossua, ja KooVee oli yks niist seuroista, jotka voitti! KooVeen edustuksesta huolehti lähinnä meiän perhe, joten ny meillä on kotona sellane armoton hehtaarimunkki. Pakko myöntää, et alkaa pikkuhiljaa munkki tursuaan jo korvista ulos...

Ite kisa meni mulla ihan jees. Minttu lähti 2min mun perää ja sai alkumatkasta kiinni, ja katos hirveellä vauhdilla samantien horisonttiin. Maalissa odottiki sit ilonen yllätys (mua nimittäi), ku Minttu saapuki sinne vasta mun jälkee. Oli kuulemma käyny samallail ku ForssaGameseissa alkukesästä, et heti ku se oli ottanu mut kii, ni se pummas iha sikajättipummin! Tuan sille ilmesesti huanoo onnee kisoissa tai jotai.

Loppusuara oli kyl aika tuskaa. Oli kuuma ja jalat paino ja aurinko paahto niskaan ja se loppusuaran muato olis voittanu kaikkien aikojen tyhmimmän loppusuaran tittelin leikiten: 100m länteen, 100m itään takas ja siit 20m maalileimasimelle. Ei ees kunnon hevosenkenkälenkkiä, vaan sellast eestakasin hilutusta. Kylä turkulaiset osaa. Ja äiti kuittaili kannustamisen ohella: "Sara eks noi saparot oo jo vähä hätävarjelun liiottelua??!!" Okei saparon pituus oli ehkä 1,3-2,5cm mut ei se oikeuta siihe et niille tarvis nauraa! ;)

Ihastumine on ihanaa. Se ei tee kenestäkä mitenkä kevytkenkästä, ainoostaan piristää päivää! Mul itel ei mee hetkeekää ilman et oisin ihastunu johonkuhu. Laskin just, et tänä kesänä oon ihastunu 5,5 kertaa nk. "oikeisii" ihmisiin. Toi pualikas tulee siit, ku ihastuin yhen illan ajaks yhteen tanskalaiseen. Mun miälest sitä ei vaa voi laskee kokonaiseks ihastumiseks...

Sellasii "epäoikeisii" ihmisiin ihastumisia on sit ollukki varmaa ainaki päälle sata! Viimesimpänä Narnia-leffan iiiiiiiiiiihana prinssi Kaspian (näytt. Ben Barnes): sen suklaasilmät vaan on niiiiiiiiiiiiiiiiiin iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihanat! (Vaik en ruskeesilmäsistä yleensä kummemmin piittaa.)
Sit ihastuin ruattalaisessa Cosmopolitanissa olleseen ruattalaisee miäsmalliin nimeltä Texas. Miks ruattalaiset on paremman näkösiä ku muut?! Ja jos niide on pakko olla, ni eks ne vois ees asuu tääl Suamessa, ni niit näkis useemmin?! Tähä liittyen kertomus mun viime syksyn Ruattin-reissulta:

1.vk: Åååååååååh joka pualella iha älyttömän håtteja ruattalaisia! Vähä ne kaikki on hyvännäkösii!
2.vk: Okei, myös Ruottissa on kuumisten lisäks ihan perussvenssonin näkösiä ruattalaisia. Eli siis ei nii håtteja.
3.vk: Ei nää ruattalaiset ookkaa kukaan oikeestaa yhtää sen paremman näkösii ku suamalaiset. Ero tulee vaan siit, et ne panostaa ulkonäköönsä ja vaatteisiinsa enemmän ku suamalaiset.
4.vk: Oho ne onki kaikki hinttareita! (Mikko P:n keksimä läppä ;p)
5vk: ->takasi Suamee ja kouluun. Katse pyyhkäsee oman koulun hokareita / futareita, jokka on niit koulun kingejä Lacosteissa ja hiusgeeleissään. Johtopäätös: Ööh. Kyl ne ruattalaiset vaan on oikeesti selkeesti paremman näkösiä.

Viime viikol oli siis porukkaa siä länsinaapurin pualel vähä haastamassa niit svenssoneita tunturimaisemissa. Hikisten skabailujen lisäks ehti tapahtuu kaikenlaist ihmissuhdedramatiikkaaki... Suunnistajien oma Gossip Girl raportoi hieman tapahtumia. (HUOM! Kaikki GG:n tiedot perustuvat täysin erinäisten eri kunnossa olleiden lähteiden aistihavaintoihin ja kuulopuheisiin, joten artikkelia ei kannata ottaa turhan vakavasti. Sitä paitsi: "You are nobody until you're talked about.")

Hellettä riitti koko viikoksi, ja aina yhtä kuumat päähenkilömme muuttuivat vielä entistäkin kuumemmiksi ja kauniimmiksi. Vanhat parimme L&J ja I&J selvisivät reissusta hienosti, vaikka sotaleskeys täällä kotimaan puolella neitoja odottaakin. Olisiko maanpako ehkä kannattanut?
Uusiakin pareja saatiin. T&T taitavat nykyään olla jo aika virallinen termi, ja myös eräät enemmän tai vähemmän tamperelaiset näyttivät viihtyvän hyvin toistensa seurassa edelleen... T&S bongattiin pariinkin otteeseen, varmuutta tilanteesta ei ole. V loi kansainvälisiä suhteita tanskalaisten seurassa, mutta myös salaperäinen kotimaalainenkin liikkui kuvioissa.
Kaksi kuumaa S-blondia kieputteli norjalaisia håttiksia viimeisellä etapilla pikkusormiensa ympärille. Ruotsalaiset pojat noin ylipäätään olivat kuulemma erittäin päällekäyviä; toisaalta onko se mikään ihme kaunotartemme läheisyydessä? Myös laivamatkalla oli hyvä meno, diskossa taisivat pyörähdellä muiden muassa myös eräs kaunis blondi uuden kavaljeerin seurassa...

Ensi viikolla luvassa muhkea raportti jo legendaarisen maineen saavuttaneesta Ungomens Tiomilasta. Kuka vie ja kuka vikisee metsässä, kuka laivalla? Tuovatko kuubalaisvahvistukset joukkueille tarvittavaa lisäpotkua? Kenen tiimiasukokonaisuus kerää eniten katseita? Saadaanko maauimalaan tänä vuonna porttikielto loppuelämäksi? Ehtiikö pupu K-pisteelle ennen kilpailijoita? Onko ennen lähtöä luvassa toissavuoden tapaan unohtumaton striptease-esitys? Menevätkö SK-laiset todella nukkumaan paluulaivalla jo puolenyön jälkeen? Käyttääkö keltamustien huoltaja mukaansaottamaa puhallutinta? Kuinka moni häviää pelikoneisiin / shoppailee kaikki ruokarahansa jo menomatkalla kilpailukeskukseen?

Vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin, sekä paljonpaljon muuta tarjolla siis viikon kuluttua.
You know you love me. XOXO Gossip Girl.


My blondest moments:
Olin tosiaa viime viikol leffassa kattomassa Prinssi Kaspiania. Törmättiin siä ennen leffaa kooveeläiseen Purasen perheeseen (isä, äiti ja kaks poikaa). Ne selitti olleensa kattomassa 'Mamma Miaa' ja 'Lumottua lelukauppaa' puolet ja puolet. Tottakai mun päässä heräs heti monia kysymyksiä: Kui oikee on mahollista et ne katto ekan puolen toista ja tokan toista leffaa? Mite ne sai vaihtaa salia kesken leffan? Ja mitä ihmee järkee mennä kattoon alun toisest ja lopun toisest leffasta? Sain sit kysymyksiini hilpeiltä ihmisiltä vastaukseks, et ne oli siis aikuiset ollu kattomassa toista ja lapset toista leffaa...