Oijjoijoi. Ei oo ihan kaikki muutkaan aina niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä. Sain todistaa eilen M-junassa oheisen keskustelun:
(tyttö 1, n. 15-vuotias)
(tyttö 2, edellisen kaveri, myös n.15v.)
Tyttö1: "Siis meiän perhe ois niinku muuttamas USAan. Vähäks noloo ku mä en ees tiiä mis se on siis hei. Onks se niinku joku osa Englantii vai?"
Tyttö2: "Öö emmä tiiä, tai eiks USA oo niinku Amerikka? Vai onks se sielpäin?"
Tyttö1: "Siis ei tod. mitää hajuu! Mut mä en tod. kehtaa kysyy porukoilt ku sit ne ois heti sillee et ai sä vihdoinkin oot muuttanu mieles! Ku mä en vihdoinkin tod. oo muuttanu mieltäni! Mä haluun jäädä tänne!"
Tyttö 2: [myötäilee]
Tyttö 1: "Mut tai oikeestaa, se vois olla ihan siistiiki olla siel yks vuosi. Nii ja kai mä siel suomenkielist kouluu kuitenki kävisin. Ku siis hei mieti, mä jossai enkunkielises koulus! Ehän mä osaa enkkuu siis yhtää!"
Tyttö 2: [nauraa tyhjäpäisesti]
Tässä vaiheessa juna saapui Pohjois-Haagaan, joten mulla jäi mielenkiintoisen keskustelun loppu kuulematta. Mutta no joo, ehkä kuitenkin parempi, että kyseinen neiti pitää alkuperäisen kantansa ja ainakin toistaseks pysyttelee täällä Suomen kamaralla...
Viime viikonloppuna oli KeparDIn säbäilyt, jossa legendaarinen FC Leka oli jatkamassa menestyksekkäitä perinteitään! (FC Leka on juurikin se Pyrinnön tyttöjen joukkue, joka on aina hävinnyt kaikki pelinsä.)
Tässä vähän historian siipien havinaa FC Lekan KeparDI-historiikin merkeissä:
2006 (punavalkoinen peliasu)
FC Leka - Pellon Ponsi: 0-15
FC Leka - Helter-Skelter: 1-14
FC Leka - PPP: 1-4
2007 (oranssi peliasu)
FC Leka - AnttU: 3-7
FC Leka - Soppa: 1-9
FC Leka - Helter-Skelter: 1-16
2008 (limenvihreä peliasu)
FC Leka - LS-37: 0-7
FC Leka - Alhon Arabit: 1-10
FC Leka - SikaTIIMI: 3-4
2009 (pinkki peliasu)
FC Leka - Nosturi: 5-6
FC Leka - Settiäijät: 4-6
FC Leka - Alhon Arabit: 2-9
Mutta kuinkas sitten kävikään vuonna 2010? FC Lekan kunnianhimoisena tavoitteena oli saavuttaa sählyuransa ensimmäinen tasapeli. Allekirjoittanut itse oli panostanut turnaukseen oikein urakalla reenaamalla sählyä viikoittain koko syksyn ajan, ja tulos oli sen mukainen:
neljä henkilökohtaista maalia koko turnauksessa, ja FC Lekalle sekä tasapeli että voitto! Voi sitä Bommarissa raikunutta riemua, kun nämä tulokset saavutettiin! Viimeiset pelit sitten menivätkin taas tuttuun FC Leka -tyyliin, mutta se ei mieltä masentanut.
2010 (petrolinsininen peliasu)
FC Leka - Märsky: 1-1 !!!
FC Leka - Kangasala SK: 5-3 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
FC Leka - Settiäijät: 1-8
FC Leka - SikaTIIMI: 1-2
FC Leka - Kiekkomursut: 0-9
Jatkopileet saunalla olivat taattua KeparDI-meninkiä, vaikka Metallica tänäkin vuonna oli estynyt saapumaan.
Tässä on muuten kielitieteellinen pulma: onko oikein sanoa "estynyt saapumaAN" vai "estynyt saapumaSTA"? Vaatiiko estyä-verbi jälkeensä illatiivi- vai elatiivimuodon? Google antoi ensimmäiselle vaihtoehdolle 11 500 tulosta ja jälkimmäiselle 12 900, mikä viittaisi elatiiviin. Toisaalta ensimmäisen vaihtoehdon hakutulokset olivat muun muassa valtakunnallisten sanomalehtien sivuilta, kun taas jälkimmäiset lähinnä eri seurakuntayhtymien kokouspöytäkirjoista. (Mitä tämä puolestaan kertoo maamme seurakuntayhtymistä?) Kielikorvani kallistui ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta toisaalta kaikki Suomen seurakuntayhtymien kokouksista estyneet papitkin saattavat olla oikeassa. Joku neropatti voisi joskus kertoa oikean vastauksen...
On mullakin aikaa vatvoa tällaisia kysymyksiä. Toisaalta eihän siinä mitenkään vielä ole riittävästi tekemistä, kun vain kirjoitan juttuja sekä Suunnistajaan, Halokeeniin (TP:n suunnistajien lehti) että Hälläpyörään (Hämäläis-Osakunnan lehti), oon SSL:n Nuorten tiimin "puheenjohtaja", suunnittelen Nuoren Suomen porukassa ensi vuoden Suomen suurinta liikuntatapahtumaa YourMovea, oon Hämäläis-Osakunnan liikuntavaliokunnan urheilujohtaja, oon mukana ESN-vaihtariprojektissa, oon meidän lähialueen HOAS-talojen asukastoimikunnan turvallisuuspäällikkö, yritän treenata, ja lisäksi opiskella 35 opintopistettä/syksy siinä sivussa. Tänään oli vapaa iltapäivä luentojen jälkeen, niin kävin ostamassa vähän villalankaa, että voin sitten vapaa-ajalla alkaa kutoa kaulahuivia.
Kävi muuten hieman ohrasesti siellä lankojenostoreissulla. Sorruin yhteen paheeseeni: heräteostokset. Lankakerän ohella mukaan tarttui söpö sydänkuvioitu pipo, leopardikuvioinen toppi ja helmenharmaa neuletakki. Hopsaaan. Vannoin muuten vielä joskus, etten ikinä tuu ostamaan mitään leopardikuvioitua vaatekappaletta. Vähän niinkun etten koskaan tulis muuttaan ainakaan Helsinkiin. Kannattaa ehkä lopettaa tää asioiden vannominen jossain vaiheessa...
KeparDI - Gossip Girl
Gossip Girlimme oli asemissa jo varsinaisten sählypelien aikaan ja bongasikin kenttien reunalta sekä I&A:n että S&F:n. Luotettavien lähteiden mukaan kummallakaan osapuolella ei kuitenkaan ole välillään mitään "vakavaa".
Lupaavasti alkanut päivä ei taaskaan tuottanut GG:lle pettymystä kääntyessään illaksi. GG itse ei jossain vaiheessa ollut aivan työtehtäviensä tasalla, mutta onneksi paikalla ollut GG:n pikkuapuri huolehti havaintojen dokumentoinnista jälkipolvia varten. Sunnuntaiaamuna muistivihosta löytyikin hämäriä viittauksia sekä E&A:han että J:hin, joka oli yhdistetty useampaankin neitokaiseen.
Illan aikana jo syksyn aiemmista julkaisuista tunnettu pari E&K saatiin vihdoin vahvistettua. Myös S&S nähtiin illan vanhetessa erittäin lämpimissä tunnelmissa. U puolestaan on liitetty sekavin ja todennäköisesti perusteettomin vihjauksin sekä M:ään että A:han.
Huuman huumassa moni tuntui päättäneen noudattaa sanontaa "miksi tyytyä vain yhteen, kun voi saada enemmän?". Tumma ja tulinen M taisi vuorotellen pyörähdellä sekä S:n, J:n että A:n kanssa, ja eräs S:kin valloitti tanssilattiaa useamman kavaljeerin piirittämänä.
Loppuillasta (-yöstä) tilanne oli hieman rauhoittunut ja illan viimeisissä hitaissa sekä J&J että J&salaperäinen nainen olivat löytäneet toisensa. Myöhemmin salaperäinen nainen mahdollisesti tunnistettiin M:ksi, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Gossip Girl kiittää ja kumartaa.
You know you love me,
xoxo
Gossip Girl
PS. Suunnistajien ihmissuhdekuviot voisivat melkein vetää vertoja jo itse Kaunareille, mutta tsekatkaa itse seuraava pätkä ja päättäkää, mitä mieltä olette. Aivan loistokamaa, suosittelen!
23 years of The Bold and the Beautiful - in 6 minutes!
My Blondest Moments
Montako blondia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
-Periaatteessa yksi, mutta hänestäkään ei ole mitään hyötyä, koska hän ei ylety huoneensa kattolamppuun kunnolla ja vaikka ylettyisikin, ei osaisi kiertää lamppua oikeeseen aukeamissuuntaan. Blondi siis soittaa naapurin pojalle, joka tulee kiltisti illalla vaihtamaan blondille lampun.
(perustuu tositapahtumiin)
perjantai 19. marraskuuta 2010
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Seasons Come And Go
... But there's only one Småkkeri.
Nonni. Nyt on kausi pistetty nätisti pakettiin. Ja samalla koko junnuvuodet suunnistuksessa. Multa jäi polvivamman takia väliin kaks ja puoli vuotta niistä: puoltoista vuotta 18-sarjasta ja 20-sarjan eka vuosi. Mutta turha enää on jäädä mihinkään nurkkaan sirotteleen tuhkaa itteni päälle; uudet tavotteet on D21AL:ssä. ;)
Viimeinen matka suunnistusjunnuna - ja samalla teini-ikäisenä - tuli suunnattua till Sverige, Småland, Jönköpingslän, Tranås. Siellä riitti tapahtumia niin laidasta laitaan jo ennen varsinaisen matkan alkamistakin, että eiköhän niistä saada melkoinen blogipläjäys aikaseks...
1. ENNAKKOSPEKULAATIOT
Mannan jälkifiiliksissä syntyi ajatus siitä, että me TP:n nuoret leidit lähdettäisiin Smålannin naistenviestiin tavoitteenamme kilpailla ei muita seuroja, vaan toisiamme vastaan. (Seuran maajoukkueketju päätti aloittaa keskittymisen ensi kauteen jo Halikon jälkeen.) Kahden tasaväkisen joukkueen perustamisesta eivät kaikki kuitenkaan innostuneet yhtä paljon kuin me itse:
"Tiedoksi kaikille muillekin, että tulevan viikonlopun odotettu herkkupala online-kotikatsomoihin on peruutettu, kun nuorisoketjumme jättää ruotsalaisten haastamisen [...] tällä kertaa väliin, ja juoksee kahdella sekoitetulla joukkueella. [...] Smålandskavlen mielestäni on niin hyvä ja arvostettu viesti, ettei sinne pitäisi lähteä TP:n väreissä pelleilemään. [...] 24h-risteily Itämerellä ilman kisaa olisi tullut paljon halvemmaksi." (suora lainaus)
Kritiikki ei kuitenkaan lannistanut meidän loistoideaamme, joten Smålandskavlenin lähtölistoissa komeili kuin komeilikin kaksi tasavahvaa tiimiä. Vedonlyönnissä oli tietysti kovat panokset pelissä...
TP1: Ellu M., Laura K., Sara H., Venla N.
TP2: Lotta K., Saana V., Salla V., Anna-Sofia M.
2. PUUTTUVAN JUOKSIJAN METSÄSTYS
Meitä TP-tyttöjä oli tosiaan lähdössä reissuun tasan kahdeksan kappaletta. Viikkoa ennen H-hetkeä yksi meistä kuitenkin loukkasi lonkkansa ja joutui vetäytymään talvitelakalle suunniteltua aikaisemmin, jolloin koko Smålandskavlenia edeltävä viikko jouduttiin käyttämään paniikinomaisiin kahdeksannen juoksijan värväämisyrityksiin. Onneksi lähtöpäivän aattona naapuriseurasta löytyi pelastava enkeli ja viikonlopun trilleri oli jälleen voimassa.
TP2: Saana V. -> Katsu K. (KSK)
3. MENOMATKA
Mulla on tunnetusti aina ollut tapana hoitaa asioita vähän viime tingassa, joten Smålantiin-lähtöillan aikataulu ei sinänsä ollut mitenkään huolestuttava:
17.52-17.58 lähijunalla P-Haaga -> Pasila
junalipun osto
18.09-20.12 Intercityllä Pasila -> Turun satama
21.00 laiva lähtee
Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun juoksin takki auki kahta urheilukassia raahaten P-Haagan asemalle, jossa kello näytti julman todellisuuden: 17.53 ja seuraava lähijuna lähtisi 18.02, jolloin vaihtoajaksi Pasilassa jäisi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Mahdoton yhtälö ottaen huomioon Pasilan liukuportaat, perjantai-illan ruuhkan, mun kaksi valtavaa urheilukassia ja lähijunan mahdollisen viivästymisen.
Kelasin päässäni muita vaihtoehtoja, jotka kylläkin vaikuttivat toinen toistaan huonommilta:
1. Seuraavalla Intercityllä olisin Turussa vasta klo 21 jälkeen, jolloin viimeinenkin laiva kohti Tukholmaa olisi jo matkalla.
2. Matkustus taksilla Turkuun riipaisisi opiskelijabudjettiin sellaisen loven, että eläisin seuraavan kuukauden pelkällä homehtuneella näkkileivällä.
3. Soittoja Helsingin kautta matkustaville seuroille: voisin ostaa kansipaikan Helsingin laivaan ja mahdollisesti päästä jonkun hyttiin nukkumaan. Vai olikohan Helsingin laivakin jo lähtenyt tässä vaiheessa?
Juoksin sydän kurkussa ulos asemarakennuksesta - ja tadaaaa, näin pelastukseni! Aseman pihalla nökötti yksinäinen taksi! Ryntäsin taksin luokse rukoillen, ettei se ole siinä odottamassa ketään mummelia kyytiinsä.
Sara: "Hei onks tää taksi vapaana mul on oikeesti nyt hätätilanne mun pitäis päästä Pasilaan NYT mun juna lähtee sieltä kymmenen minuutin päästä Turkuun ja se on viimenen juna, jolla mä ehdin Turussa laivaan!!!!!"
Taksikuskisetä ilmeisesti ymmärsi mun ahdinkoni, koska alta aikayksikön mun tavarat oli heitetty takakonttiin ja taksi kiihdytteli "lievää" ylinopeutta pitkin kehä ykköstä kohti Pasilan asemaa. Rauhoittavia rupatellut taksikuski sai ikuisen paikan mun sydämessäni, koska maksuhetken tullessa (16.30€) se heitti mun kakskymppisestä tasan neljä euroa takaisin ja toivotti onnee kisoihin. Pasilassa jatkoin kiitämistäni alikulkutunneleissa ja lopulta putkahdin oikealle laiturille täsmälleen samaan aikaan kuin VR:n ihana Intercity. Onneksi mulla sattui vielä olemaan käteistä jäljellä eikä mua heitetty junasta ulos, vaan sain ostettua sieltä lipun. Huhhuh...
4. ITSE SKABAILUT
Yöosuus: TP1:n Ellu "yöeläin" Munukka sai kiskottua jo 8min kaulan TP2:n alun pummailuun sortuneeseen Lottaan.
2.osuus: TP1:n Laura joutui taipumaan osuudellaan sen verran, että TP2:n tsekkiläisvahvistus Katsu kurvasi loppusuoralle aivan Lauran kannoilla. (Itse olin aika täpinöissäni vaihtoalueella Sallan kanssa, ja kun näin Lauran vilahtavan loppusuoran alkupäässä kannustin helpottuneena: "Hyvä Laura, Katsua ei näy vielä!". Kuinka ollakaan juuri tällöin myös Katsun hahmo alkoi vilkkua puiden välistä jolloin jatkoinkin ihan paniikissa: "Eikun näkyypäs!!! Nyt Laura sekunnit pois, älä vaan päästä ohi!!" ps. Huusin kuulemma aika kovaa.)
3.osuus: Mulla oli Sallaan n.15 sekunnin etumatka vaihdossa, joten päätin K-viitoituksella pistellä niin kovaa, ettei Salla ehtisi nähdä mun suuntaavaan ykkösvälillä kiertoreitinvalinnalle. Taktiikka toimi, enkä nähnyt Sallaa metsässä ollenkaan. Aika paljon tein kuitenkin varmistelevia polkukiertoja, joten vaihtoon tullessa en ollut yhtään varma tilanteesta. Salla oli kuitenkin tehnyt melkoisia pummeja jo ekoilla rastiväleillä, ja tuli lopulta vaihtoon 12min mun jälkeen.
4.osuus: Venla ei poikennut totutusta, vaan hoiti tyylillä homman kotiin loppusijalle 40. Kakkosen Sofilakin teki hyvän suorituksen ja toi kakkosjoukkueen maaliin sijalla 49.
Paluumatkalla hävinnyt joukkue sitten tarjoili meille ennalta sovitun hulppean palkinnon...
5. MATKA SATAMAAN
Draaman kaari lähestyi kliimaksia yllättäen jo matkalla kisapaikalta Tukholmaan. Pikkubussin hilpeä tunnelma vaihtui Södertälje-Stockholm motarilla ahdistukseen ja epätoivoon, kun radion liikennetiedotus katkaisi The Sounds -fiilistelyt: koko motari on suljettu ketjukolarin takia tuntemattomaksi ajaksi. Aikataulu oli jo valmiiksi ollut niin nafti, ettei meillä ollut liiennyt aikaa edes pikaiseen vessataukoon, joten osa meistä alkoi jo pelätä pahinta = myöhästymistä laivasta! Kun auto oli seissyt riittävän kauan sammuksissa ohituskaistalla, päätimme ottaa tilanteesta hyödyn irti ja pinkaista kimppapissalle. Melkoinen näky se kuulemma olikin, kun pikkubussillinen tyttöjä puikkelehtii motarin kaistojen ja turva-aidan yli pientareelle puskan taakse...
Tämän episodin jälkeen Lotta onnistui navigoimaan meille uuden reitin satamaan pikkuteiden kautta, ja matka pääsi jatkumaan. Hätävilkuilla ohitimme tien piennarta pitkin autoletkan ja kurvasimme motarilta pois ajamalla ramppia väärään suuntaan. Yhteen salamannopeaan vessastoppiin meillä oli vielä varaa niin, että me ehdittiin oikein kivasti vielä satamaan ennen laivan lähtöä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pitäisi ottaa tavaksi jatkossakin: nyt ei jouduttu venailemaan satamassa turhia, vaan päästiin kurvaamaan suoraan sisälle laivaan aivan vihoviimeisenä mukaantulleena autona.
6. PARTYTIME
Smålanti on Smålanti. Varsinkin silloin, kun eräs sattuu täyttämään paluuyön aikana pyöreitä vuosia. Melkoiset 20-v. synttäripileet mä laivalla sainkin, ja teinivuodet tuli päätettyä hyviin fiiliksiin.
Tässä vaiheessa kehiin heitetään kaikkitietävä ja kaikennäkevä Gossip Girl, joka raottaa yön tapahtumien hämärää verhoa kaikille Suomessa nököttäneille ja kaikille muistinsa menettäneille.
---------
Suunnistusreissuilla GG:n ei luulisi enää yllättyvän mistään näkemästään, mutta kyllä Småle2010 Turun Viikkari tarjosi sellaisia herkkupaloja, ettei niitä millään pystynyt ennakoimaan.
Manna-matkan tapaan humppis joutui taipumaan diskotekin varjoon. Tällä kertaa ainakin suurin osa matkustajista myös jaksoi velloa disen aukeamiseen asti, jolloin meno ja muuvit olivat ennennäkemättömät. Mannahuhut saivat vahvistuksen, sillä I&L viihtyivät avoimesti yhdessä jo alkuillasta.
Tuttujen pihkaniskojen lisäksi diskosta saattoi bongata aitoja länkkäreitä! Vilkkuvaloinen stetson upposi ainakin erääseen brunetteen, koska S&T havainnoitiin erittäin lämpimissä väleissä. [EDIT: Viimeisimpien tietojemme mukaan romanssin herääminen ei ollutkaan vilkkuvalon ansiota, koska kyseisen stetsonin omistaja oli onnistunut hukkaamaan päähineensä vilkkuvalon jo ennen laivamatkan alkua.] Supisuomalaista tanssitaitoa esittelivät eräs toinen tumma kaunotar ja pellavapäinen komistus, jotka kylläkin ovat jo menneiltä vuosilta tuttu näky...
GG ehti tunnistaa diskopallojen välkkeestä vielä E&R:n ennenkuin illan yllätysvieraat vetivät spottivalot puoleensa: suunnistuskansan joukkoon oli eksynyt myös kuninkaallista verta! Länsinaapurin kruununprinsessa Victoria edusti tyylikkäästi Daniel rinnallaan! Hieman hämmennystä aiheutti se, että välillä Victorioita ja Danieleita tuntui näkyvän jopa kolmin kappalein.
Kiisteltyä kielipolitiikkaakaan ei laivalla unohdettu; tästä pitivät huolen S&F. Kahden sukupolven lähes kaimat S&J senior ja S&J junior osittain samoista seuroista toivat iltaan/yöhön mielenkiintoisen lisän. Kaikki S:t ilmeisesti päättivät hoitaa matkan nimiinsä, koska illan vauhdikkain ja hämmentävin kuvio koettiin yhden S:n hahmon liitettäessä pääosin puutteellisin perustein sekä A:han, M:ään, S:ään että toiseen A:han.
Tämä oli arvoisensa lopetus menevälle kisakaudelle; GG kiittää ja kumartaa kaikille lähteilleen ja lähdemateriaaleilleen! Mutta vielä on Kepardi!
you know you love me,
xoxo
Gossip Girl
Nonni. Nyt on kausi pistetty nätisti pakettiin. Ja samalla koko junnuvuodet suunnistuksessa. Multa jäi polvivamman takia väliin kaks ja puoli vuotta niistä: puoltoista vuotta 18-sarjasta ja 20-sarjan eka vuosi. Mutta turha enää on jäädä mihinkään nurkkaan sirotteleen tuhkaa itteni päälle; uudet tavotteet on D21AL:ssä. ;)
Viimeinen matka suunnistusjunnuna - ja samalla teini-ikäisenä - tuli suunnattua till Sverige, Småland, Jönköpingslän, Tranås. Siellä riitti tapahtumia niin laidasta laitaan jo ennen varsinaisen matkan alkamistakin, että eiköhän niistä saada melkoinen blogipläjäys aikaseks...
1. ENNAKKOSPEKULAATIOT
Mannan jälkifiiliksissä syntyi ajatus siitä, että me TP:n nuoret leidit lähdettäisiin Smålannin naistenviestiin tavoitteenamme kilpailla ei muita seuroja, vaan toisiamme vastaan. (Seuran maajoukkueketju päätti aloittaa keskittymisen ensi kauteen jo Halikon jälkeen.) Kahden tasaväkisen joukkueen perustamisesta eivät kaikki kuitenkaan innostuneet yhtä paljon kuin me itse:
"Tiedoksi kaikille muillekin, että tulevan viikonlopun odotettu herkkupala online-kotikatsomoihin on peruutettu, kun nuorisoketjumme jättää ruotsalaisten haastamisen [...] tällä kertaa väliin, ja juoksee kahdella sekoitetulla joukkueella. [...] Smålandskavlen mielestäni on niin hyvä ja arvostettu viesti, ettei sinne pitäisi lähteä TP:n väreissä pelleilemään. [...] 24h-risteily Itämerellä ilman kisaa olisi tullut paljon halvemmaksi." (suora lainaus)
Kritiikki ei kuitenkaan lannistanut meidän loistoideaamme, joten Smålandskavlenin lähtölistoissa komeili kuin komeilikin kaksi tasavahvaa tiimiä. Vedonlyönnissä oli tietysti kovat panokset pelissä...
TP1: Ellu M., Laura K., Sara H., Venla N.
TP2: Lotta K., Saana V., Salla V., Anna-Sofia M.
2. PUUTTUVAN JUOKSIJAN METSÄSTYS
Meitä TP-tyttöjä oli tosiaan lähdössä reissuun tasan kahdeksan kappaletta. Viikkoa ennen H-hetkeä yksi meistä kuitenkin loukkasi lonkkansa ja joutui vetäytymään talvitelakalle suunniteltua aikaisemmin, jolloin koko Smålandskavlenia edeltävä viikko jouduttiin käyttämään paniikinomaisiin kahdeksannen juoksijan värväämisyrityksiin. Onneksi lähtöpäivän aattona naapuriseurasta löytyi pelastava enkeli ja viikonlopun trilleri oli jälleen voimassa.
TP2: Saana V. -> Katsu K. (KSK)
3. MENOMATKA
Mulla on tunnetusti aina ollut tapana hoitaa asioita vähän viime tingassa, joten Smålantiin-lähtöillan aikataulu ei sinänsä ollut mitenkään huolestuttava:
17.52-17.58 lähijunalla P-Haaga -> Pasila
junalipun osto
18.09-20.12 Intercityllä Pasila -> Turun satama
21.00 laiva lähtee
Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun juoksin takki auki kahta urheilukassia raahaten P-Haagan asemalle, jossa kello näytti julman todellisuuden: 17.53 ja seuraava lähijuna lähtisi 18.02, jolloin vaihtoajaksi Pasilassa jäisi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Mahdoton yhtälö ottaen huomioon Pasilan liukuportaat, perjantai-illan ruuhkan, mun kaksi valtavaa urheilukassia ja lähijunan mahdollisen viivästymisen.
Kelasin päässäni muita vaihtoehtoja, jotka kylläkin vaikuttivat toinen toistaan huonommilta:
1. Seuraavalla Intercityllä olisin Turussa vasta klo 21 jälkeen, jolloin viimeinenkin laiva kohti Tukholmaa olisi jo matkalla.
2. Matkustus taksilla Turkuun riipaisisi opiskelijabudjettiin sellaisen loven, että eläisin seuraavan kuukauden pelkällä homehtuneella näkkileivällä.
3. Soittoja Helsingin kautta matkustaville seuroille: voisin ostaa kansipaikan Helsingin laivaan ja mahdollisesti päästä jonkun hyttiin nukkumaan. Vai olikohan Helsingin laivakin jo lähtenyt tässä vaiheessa?
Juoksin sydän kurkussa ulos asemarakennuksesta - ja tadaaaa, näin pelastukseni! Aseman pihalla nökötti yksinäinen taksi! Ryntäsin taksin luokse rukoillen, ettei se ole siinä odottamassa ketään mummelia kyytiinsä.
Sara: "Hei onks tää taksi vapaana mul on oikeesti nyt hätätilanne mun pitäis päästä Pasilaan NYT mun juna lähtee sieltä kymmenen minuutin päästä Turkuun ja se on viimenen juna, jolla mä ehdin Turussa laivaan!!!!!"
Taksikuskisetä ilmeisesti ymmärsi mun ahdinkoni, koska alta aikayksikön mun tavarat oli heitetty takakonttiin ja taksi kiihdytteli "lievää" ylinopeutta pitkin kehä ykköstä kohti Pasilan asemaa. Rauhoittavia rupatellut taksikuski sai ikuisen paikan mun sydämessäni, koska maksuhetken tullessa (16.30€) se heitti mun kakskymppisestä tasan neljä euroa takaisin ja toivotti onnee kisoihin. Pasilassa jatkoin kiitämistäni alikulkutunneleissa ja lopulta putkahdin oikealle laiturille täsmälleen samaan aikaan kuin VR:n ihana Intercity. Onneksi mulla sattui vielä olemaan käteistä jäljellä eikä mua heitetty junasta ulos, vaan sain ostettua sieltä lipun. Huhhuh...
4. ITSE SKABAILUT
Yöosuus: TP1:n Ellu "yöeläin" Munukka sai kiskottua jo 8min kaulan TP2:n alun pummailuun sortuneeseen Lottaan.
2.osuus: TP1:n Laura joutui taipumaan osuudellaan sen verran, että TP2:n tsekkiläisvahvistus Katsu kurvasi loppusuoralle aivan Lauran kannoilla. (Itse olin aika täpinöissäni vaihtoalueella Sallan kanssa, ja kun näin Lauran vilahtavan loppusuoran alkupäässä kannustin helpottuneena: "Hyvä Laura, Katsua ei näy vielä!". Kuinka ollakaan juuri tällöin myös Katsun hahmo alkoi vilkkua puiden välistä jolloin jatkoinkin ihan paniikissa: "Eikun näkyypäs!!! Nyt Laura sekunnit pois, älä vaan päästä ohi!!" ps. Huusin kuulemma aika kovaa.)
3.osuus: Mulla oli Sallaan n.15 sekunnin etumatka vaihdossa, joten päätin K-viitoituksella pistellä niin kovaa, ettei Salla ehtisi nähdä mun suuntaavaan ykkösvälillä kiertoreitinvalinnalle. Taktiikka toimi, enkä nähnyt Sallaa metsässä ollenkaan. Aika paljon tein kuitenkin varmistelevia polkukiertoja, joten vaihtoon tullessa en ollut yhtään varma tilanteesta. Salla oli kuitenkin tehnyt melkoisia pummeja jo ekoilla rastiväleillä, ja tuli lopulta vaihtoon 12min mun jälkeen.
4.osuus: Venla ei poikennut totutusta, vaan hoiti tyylillä homman kotiin loppusijalle 40. Kakkosen Sofilakin teki hyvän suorituksen ja toi kakkosjoukkueen maaliin sijalla 49.
Paluumatkalla hävinnyt joukkue sitten tarjoili meille ennalta sovitun hulppean palkinnon...
5. MATKA SATAMAAN
Draaman kaari lähestyi kliimaksia yllättäen jo matkalla kisapaikalta Tukholmaan. Pikkubussin hilpeä tunnelma vaihtui Södertälje-Stockholm motarilla ahdistukseen ja epätoivoon, kun radion liikennetiedotus katkaisi The Sounds -fiilistelyt: koko motari on suljettu ketjukolarin takia tuntemattomaksi ajaksi. Aikataulu oli jo valmiiksi ollut niin nafti, ettei meillä ollut liiennyt aikaa edes pikaiseen vessataukoon, joten osa meistä alkoi jo pelätä pahinta = myöhästymistä laivasta! Kun auto oli seissyt riittävän kauan sammuksissa ohituskaistalla, päätimme ottaa tilanteesta hyödyn irti ja pinkaista kimppapissalle. Melkoinen näky se kuulemma olikin, kun pikkubussillinen tyttöjä puikkelehtii motarin kaistojen ja turva-aidan yli pientareelle puskan taakse...
Tämän episodin jälkeen Lotta onnistui navigoimaan meille uuden reitin satamaan pikkuteiden kautta, ja matka pääsi jatkumaan. Hätävilkuilla ohitimme tien piennarta pitkin autoletkan ja kurvasimme motarilta pois ajamalla ramppia väärään suuntaan. Yhteen salamannopeaan vessastoppiin meillä oli vielä varaa niin, että me ehdittiin oikein kivasti vielä satamaan ennen laivan lähtöä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pitäisi ottaa tavaksi jatkossakin: nyt ei jouduttu venailemaan satamassa turhia, vaan päästiin kurvaamaan suoraan sisälle laivaan aivan vihoviimeisenä mukaantulleena autona.
6. PARTYTIME
Smålanti on Smålanti. Varsinkin silloin, kun eräs sattuu täyttämään paluuyön aikana pyöreitä vuosia. Melkoiset 20-v. synttäripileet mä laivalla sainkin, ja teinivuodet tuli päätettyä hyviin fiiliksiin.
Tässä vaiheessa kehiin heitetään kaikkitietävä ja kaikennäkevä Gossip Girl, joka raottaa yön tapahtumien hämärää verhoa kaikille Suomessa nököttäneille ja kaikille muistinsa menettäneille.
---------
Suunnistusreissuilla GG:n ei luulisi enää yllättyvän mistään näkemästään, mutta kyllä Småle2010 Turun Viikkari tarjosi sellaisia herkkupaloja, ettei niitä millään pystynyt ennakoimaan.
Manna-matkan tapaan humppis joutui taipumaan diskotekin varjoon. Tällä kertaa ainakin suurin osa matkustajista myös jaksoi velloa disen aukeamiseen asti, jolloin meno ja muuvit olivat ennennäkemättömät. Mannahuhut saivat vahvistuksen, sillä I&L viihtyivät avoimesti yhdessä jo alkuillasta.
Tuttujen pihkaniskojen lisäksi diskosta saattoi bongata aitoja länkkäreitä! Vilkkuvaloinen stetson upposi ainakin erääseen brunetteen, koska S&T havainnoitiin erittäin lämpimissä väleissä. [EDIT: Viimeisimpien tietojemme mukaan romanssin herääminen ei ollutkaan vilkkuvalon ansiota, koska kyseisen stetsonin omistaja oli onnistunut hukkaamaan päähineensä vilkkuvalon jo ennen laivamatkan alkua.] Supisuomalaista tanssitaitoa esittelivät eräs toinen tumma kaunotar ja pellavapäinen komistus, jotka kylläkin ovat jo menneiltä vuosilta tuttu näky...
GG ehti tunnistaa diskopallojen välkkeestä vielä E&R:n ennenkuin illan yllätysvieraat vetivät spottivalot puoleensa: suunnistuskansan joukkoon oli eksynyt myös kuninkaallista verta! Länsinaapurin kruununprinsessa Victoria edusti tyylikkäästi Daniel rinnallaan! Hieman hämmennystä aiheutti se, että välillä Victorioita ja Danieleita tuntui näkyvän jopa kolmin kappalein.
Kiisteltyä kielipolitiikkaakaan ei laivalla unohdettu; tästä pitivät huolen S&F. Kahden sukupolven lähes kaimat S&J senior ja S&J junior osittain samoista seuroista toivat iltaan/yöhön mielenkiintoisen lisän. Kaikki S:t ilmeisesti päättivät hoitaa matkan nimiinsä, koska illan vauhdikkain ja hämmentävin kuvio koettiin yhden S:n hahmon liitettäessä pääosin puutteellisin perustein sekä A:han, M:ään, S:ään että toiseen A:han.
Tämä oli arvoisensa lopetus menevälle kisakaudelle; GG kiittää ja kumartaa kaikille lähteilleen ja lähdemateriaaleilleen! Mutta vielä on Kepardi!
you know you love me,
xoxo
Gossip Girl
lauantai 16. lokakuuta 2010
"Oliko tänään viimeinen päivä tehdä jotain?...
...Ja jos oli, niin mitä?!"
Em. sitaatti kuvaa mun tän hetken fiiliksiä vähän liiankin hyvin. Pitäis tehdä liikaa kaikenlaista ens viikolla. Kielitieteen kotitehtävä, svenska skrivregler -tentti, romaanianalyysi (på svenska), kielitieteen tentti ja henkilökohtainen opintosuunnitelma (kolmelle seuraavalle vuodelle eli kandiksi asti. Pah, en aatellut viihtyä tän pääaineen parissa edes enää ens vuonnakaan. Mutta pakko mikä pakko, ja saa siitä suunnitelmanteosta kuitenkin opintopisteitä...).
Tietty oon järkevästi huomioinut tämän tenttiviikon suhteessa muuhun elämään, ja siksi oonkin viettänyt viime päivät hankkimassa univelkaa Lady Gagan keikalta ja jatkoilta ja hoitanut sosiaalisia suhteita (majoittanut/kestinnyt yksiä kavereita, kyläillyt itse toisilla ja hengannut kaupungilla kolmansien kanssa). Huomennakin menee sopivasti koko päivä suunnistusliiton seminaarissa + kokouksessa.
Nyt tekis vaan mieli erakoitua johonkin pimeeseen nurkkaan opiskelemaan... Tai no ei nyt sentään. Tarvisin vaan jonkun, joka opiskelis mun puolesta, niin mä saisin rauhassa hoitaa nää sosiaaliset kuviot.
Niin ja sen lisäks tarvisin jonkun käsistään kätevän henkilön, joka laittais mun ikkunoihin tiivisteet (niin en jäätyisi tänne kämppään) ja vaihtais lampun mun huoneeseen (yks kolmesta on palanut).
Tarjouksia otetaan vastaan.
Mutta astiasta kolmanteen: Ei vitsi noi sunnuntain Hesarit on ihan mun suosikkeja! Selaan sieltä aina ekaks kihla- ja hääilmotukset (kaikki ne, jotka laittaa kihlailmotuksensa Hesariin on muuten mennyt kihloihin jossain Kookossaarilla tai Eiffel-tornin huipulla. Ei sinne tavalliset pulliaiset mitään kehtaa ilmotella.)
Kirsikkana lehtikakun päällä komeilee kuitenkin kasteilmoitukset! Niistä löytyy aina jotain pöyristyttäviä helmiä. Esimerkiks edellisviikolla mun huomion kiinnitti yks perhe, jonka vauva oli saanut nimen Svea, ja isosisarukset olivat Cosmo ja Fennia. Hei oikeesti, kai ne antaa sitten seuraaville lapsille nimeks Telia-Sonera ja Seiska?
Sitten vielä pieni Gossip Girl -paketti 25-Mannan paluulaivalta nimeltä Viking Amorella (ja muistattehan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta; erityisesti salaperäiset maininnat GG:ssa ;)):
Juhlahumuinen suunnistuskansa oli jo kilpailupaikalla Vallentunassa niin hyvissä tunnelmissa, että GG aavisti tulevan yön paluumatkasta kehkeytyvän ennenkuulumattoman mojova. Eikä ennustus mennyt pieleen.
Päivän sankareista ja sankarittarista osa jatkoi vahvalla linjalla myös vetten päällä. Toiset joutuivat hytittäytymään toisia aiemmin, mutta hämärää kuvamateriaalia ja tarinoita jälkipolville kerrottavaksi ehti kertyä joka tapauksessa.
Humppiksessa oli perinteisen Manna-matkan tapaan melkoinen meno päällä, mutta tällä kerralla diskoteekki taisi yllättäen pitkästä aikaa jyrätä esikuvansa. GG:n tavoitteena oli koota disen tapahtumista kaikkien aikojen juorupaketti, mutta erinäisistä häiriötekijöistä johtuen havainnot jäivät osittain melko puutteellisiksi.
Sivusilmällä GG kuitenkin ehti bongata bailukansan joukosta eräät S&P:n, jotka vaikuttivat tekevän läheistä tuttavuutta keskenään. Myös S&V nähtiin yön mittaan liikkumassa yhdessä. Erittäin luotettavan viidakkorummun perusteella E&K:llakin joko on tai ei ole jotain meneillään. Lisäksi kuulemma I&L:n suunnalta saattaa olla odotettavissa välien uudelleenlämpenemistä.
Lippu korkealla Småkkeria ja Kepardin sähläystä odotellessa!
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
Niin ja sitten vielä
MY BLONDEST MOMENTS:
Mä oon tunnetusti addiktoitunut sosiaaliseen mediaan, ennen kaikkea Naamakirjan käyttöön. Viime kesänä jouduin kohtaamaan järisyttävän kriisin, josta en osittain ole vieläkään toipunut... Palatkaamme ajassa taaksepäin kesäkuun lopun VOL-leiriviikolle. Miljöönä toimii Kisakeskuksen urheiluopiston päärakennuksen yläkerta.
(Ohjaajat S.Huhtanen alias Blondi, J.Metsälä ja A.Honkimaa pitävät hyvin ansaittua taukoa leiriläisten leikittämisen välissä. A dataa omalla koneellaan, Blondi lainaa J:n konetta datailuun J:n tod.näk. kuunnellessa trancea naapurihuoneessa. Yhtäkkiä keskittyneen ilmapiirin idylli rikkoutuu.)
Blondi: "APUAAPUAAPUAAAAAAAA!!!!!" (äänensävy on samanlainen kuin se olisi henkilön reagoidessa tietoon, että Tampereen Pyrintö ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi lähtemässä ollenkaan ensi vuoden 10milaan, Mannaan ja Smålantiin)
(A säpsähtää voimakkaasti.)
A: (ymmärrettävän hätääntyneenä) "Mitä mitä, mikä on hätänä??!!"
Blondi: "Tää ei toimi!!! Siis voi ei, apua oikeesti, tää ei toimi!!! Mitä mä nyt teen????!!"
A: (vähän rauhoittuneena, mutta edelleen huolissaan) "Siis mikä ei toimi?"
Blondi: "Mun Facebook! Se ei päästä mua kirjautuun sisään!!!"
(A ei ilmiselvästikään ymmärrä tilanteen vakavuutta, koska hän alkaa vain nauraa häpeilemättömästi.)
(Blondi on kuitenkin jo lähes kyynelten partaalla - eikö hän enää ikinä saa kirjautua Facebookiin? Miten käy kaikkien sinne laitettujen kuvien? Miten käy kaikkien Blondin kavereiden, kun he eivät enää koskaan saa nauttia Blondin tilapäivityksistä? Miten käy Blondin juoruvarastojen akuuttipäivityksen? Onko kaikki menetetty? Mistä muka olisi mahdollista löytää Facebookin tilalle uusi elämän tarkoitus? Ja minne voisi enää paeta koulutehtävien tekemistä? Kaikki kauniit Facebook-muistot vilistävät Blondin silmien edestä.)
KÄÄNNE.
(Blondin päässä sinkoileva pinkki herne törmää kolleegaansa. Muisto edellispäivältä kohoaa Blondin utuiseen mieleen.)
Blondi: "Ai niin, mä taisin muuttaa eilen jotain asetuksia tuolla Facebookissa... Oisko siinä ollu joku sähköpostiosotekin. Koitetaas..."
(Toivonkipinä on jälleen herännyt - eikä turhaan! Blondi naputtelee kirjautumiskenttään toisen sähköpostiosoitteensa, ja PING, Facebookin maailma on jälleen avoin Blondille!)
(J saapuu paikalle ja saa kuulla nauruun tikahtuvalta A:lta ja erittäin helpottuneelta Blondilta version edellisten minuuttien dramaattisista tapahtumista. Tapahtumasta riittää J:lle ja A:lle huvia koko loppuviikoksi.)
Em. sitaatti kuvaa mun tän hetken fiiliksiä vähän liiankin hyvin. Pitäis tehdä liikaa kaikenlaista ens viikolla. Kielitieteen kotitehtävä, svenska skrivregler -tentti, romaanianalyysi (på svenska), kielitieteen tentti ja henkilökohtainen opintosuunnitelma (kolmelle seuraavalle vuodelle eli kandiksi asti. Pah, en aatellut viihtyä tän pääaineen parissa edes enää ens vuonnakaan. Mutta pakko mikä pakko, ja saa siitä suunnitelmanteosta kuitenkin opintopisteitä...).
Tietty oon järkevästi huomioinut tämän tenttiviikon suhteessa muuhun elämään, ja siksi oonkin viettänyt viime päivät hankkimassa univelkaa Lady Gagan keikalta ja jatkoilta ja hoitanut sosiaalisia suhteita (majoittanut/kestinnyt yksiä kavereita, kyläillyt itse toisilla ja hengannut kaupungilla kolmansien kanssa). Huomennakin menee sopivasti koko päivä suunnistusliiton seminaarissa + kokouksessa.
Nyt tekis vaan mieli erakoitua johonkin pimeeseen nurkkaan opiskelemaan... Tai no ei nyt sentään. Tarvisin vaan jonkun, joka opiskelis mun puolesta, niin mä saisin rauhassa hoitaa nää sosiaaliset kuviot.
Niin ja sen lisäks tarvisin jonkun käsistään kätevän henkilön, joka laittais mun ikkunoihin tiivisteet (niin en jäätyisi tänne kämppään) ja vaihtais lampun mun huoneeseen (yks kolmesta on palanut).
Tarjouksia otetaan vastaan.
Mutta astiasta kolmanteen: Ei vitsi noi sunnuntain Hesarit on ihan mun suosikkeja! Selaan sieltä aina ekaks kihla- ja hääilmotukset (kaikki ne, jotka laittaa kihlailmotuksensa Hesariin on muuten mennyt kihloihin jossain Kookossaarilla tai Eiffel-tornin huipulla. Ei sinne tavalliset pulliaiset mitään kehtaa ilmotella.)
Kirsikkana lehtikakun päällä komeilee kuitenkin kasteilmoitukset! Niistä löytyy aina jotain pöyristyttäviä helmiä. Esimerkiks edellisviikolla mun huomion kiinnitti yks perhe, jonka vauva oli saanut nimen Svea, ja isosisarukset olivat Cosmo ja Fennia. Hei oikeesti, kai ne antaa sitten seuraaville lapsille nimeks Telia-Sonera ja Seiska?
Sitten vielä pieni Gossip Girl -paketti 25-Mannan paluulaivalta nimeltä Viking Amorella (ja muistattehan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta; erityisesti salaperäiset maininnat GG:ssa ;)):
Juhlahumuinen suunnistuskansa oli jo kilpailupaikalla Vallentunassa niin hyvissä tunnelmissa, että GG aavisti tulevan yön paluumatkasta kehkeytyvän ennenkuulumattoman mojova. Eikä ennustus mennyt pieleen.
Päivän sankareista ja sankarittarista osa jatkoi vahvalla linjalla myös vetten päällä. Toiset joutuivat hytittäytymään toisia aiemmin, mutta hämärää kuvamateriaalia ja tarinoita jälkipolville kerrottavaksi ehti kertyä joka tapauksessa.
Humppiksessa oli perinteisen Manna-matkan tapaan melkoinen meno päällä, mutta tällä kerralla diskoteekki taisi yllättäen pitkästä aikaa jyrätä esikuvansa. GG:n tavoitteena oli koota disen tapahtumista kaikkien aikojen juorupaketti, mutta erinäisistä häiriötekijöistä johtuen havainnot jäivät osittain melko puutteellisiksi.
Sivusilmällä GG kuitenkin ehti bongata bailukansan joukosta eräät S&P:n, jotka vaikuttivat tekevän läheistä tuttavuutta keskenään. Myös S&V nähtiin yön mittaan liikkumassa yhdessä. Erittäin luotettavan viidakkorummun perusteella E&K:llakin joko on tai ei ole jotain meneillään. Lisäksi kuulemma I&L:n suunnalta saattaa olla odotettavissa välien uudelleenlämpenemistä.
Lippu korkealla Småkkeria ja Kepardin sähläystä odotellessa!
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
Niin ja sitten vielä
MY BLONDEST MOMENTS:
Mä oon tunnetusti addiktoitunut sosiaaliseen mediaan, ennen kaikkea Naamakirjan käyttöön. Viime kesänä jouduin kohtaamaan järisyttävän kriisin, josta en osittain ole vieläkään toipunut... Palatkaamme ajassa taaksepäin kesäkuun lopun VOL-leiriviikolle. Miljöönä toimii Kisakeskuksen urheiluopiston päärakennuksen yläkerta.
(Ohjaajat S.Huhtanen alias Blondi, J.Metsälä ja A.Honkimaa pitävät hyvin ansaittua taukoa leiriläisten leikittämisen välissä. A dataa omalla koneellaan, Blondi lainaa J:n konetta datailuun J:n tod.näk. kuunnellessa trancea naapurihuoneessa. Yhtäkkiä keskittyneen ilmapiirin idylli rikkoutuu.)
Blondi: "APUAAPUAAPUAAAAAAAA!!!!!" (äänensävy on samanlainen kuin se olisi henkilön reagoidessa tietoon, että Tampereen Pyrintö ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi lähtemässä ollenkaan ensi vuoden 10milaan, Mannaan ja Smålantiin)
(A säpsähtää voimakkaasti.)
A: (ymmärrettävän hätääntyneenä) "Mitä mitä, mikä on hätänä??!!"
Blondi: "Tää ei toimi!!! Siis voi ei, apua oikeesti, tää ei toimi!!! Mitä mä nyt teen????!!"
A: (vähän rauhoittuneena, mutta edelleen huolissaan) "Siis mikä ei toimi?"
Blondi: "Mun Facebook! Se ei päästä mua kirjautuun sisään!!!"
(A ei ilmiselvästikään ymmärrä tilanteen vakavuutta, koska hän alkaa vain nauraa häpeilemättömästi.)
(Blondi on kuitenkin jo lähes kyynelten partaalla - eikö hän enää ikinä saa kirjautua Facebookiin? Miten käy kaikkien sinne laitettujen kuvien? Miten käy kaikkien Blondin kavereiden, kun he eivät enää koskaan saa nauttia Blondin tilapäivityksistä? Miten käy Blondin juoruvarastojen akuuttipäivityksen? Onko kaikki menetetty? Mistä muka olisi mahdollista löytää Facebookin tilalle uusi elämän tarkoitus? Ja minne voisi enää paeta koulutehtävien tekemistä? Kaikki kauniit Facebook-muistot vilistävät Blondin silmien edestä.)
KÄÄNNE.
(Blondin päässä sinkoileva pinkki herne törmää kolleegaansa. Muisto edellispäivältä kohoaa Blondin utuiseen mieleen.)
Blondi: "Ai niin, mä taisin muuttaa eilen jotain asetuksia tuolla Facebookissa... Oisko siinä ollu joku sähköpostiosotekin. Koitetaas..."
(Toivonkipinä on jälleen herännyt - eikä turhaan! Blondi naputtelee kirjautumiskenttään toisen sähköpostiosoitteensa, ja PING, Facebookin maailma on jälleen avoin Blondille!)
(J saapuu paikalle ja saa kuulla nauruun tikahtuvalta A:lta ja erittäin helpottuneelta Blondilta version edellisten minuuttien dramaattisista tapahtumista. Tapahtumasta riittää J:lle ja A:lle huvia koko loppuviikoksi.)
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kolme Ässää
JJJEI, nyt on hyvät fiilikset! Isovarpaankynsi on mustana ja ulkona sataa kaatamalla ja mun huone on täynnä märkiä, likasia ja haisevia suunnistusvaatteita ja taloyhtiön pyykkikoneessa ei ole vapaita käyttöaikoja tälle illalle ja tiskasin äsken keskiviikolta asti kertyneen tiskivuoren (kesti 35min) ja en jaksaisi kokata itselleni vaikka mulla onkin ihan kaamea nälkä!
Vaikka tässä jo onkin aivan mielettömästi ilonaiheita, niin vielä jäi se oikeesti tärkein fiilinkin nostattaja mainitsematta: vedettiin kakkosjoukkueella tänään komeesti plaketti SM-viestistä! Alunperin meidän tiimillä eli Kolmella Ässällä oli (ehkä vähän yläkanttiin) tavotteena taistella viimesistä plakettisijoista. Kun Sonja ja Saana oli varmoilla juoksuilla pitänyt meidät reilusti kymppisakissa, mulle jäi enää hommaksi hoidella se plaketti kotiin. Metsän puolella ajatukset lähti välillä harhailemaan ("Apua en saa tiputtaa meitä plaketeilta"), mutta siinä vaiheessa läiskäisin aina itseeni poskelle: "Sara nyt skarppaat!" Kun loppusuoralla sain kuulla, että mä tuun seitsemäntenä, olin vaan NIIN helpottunut!!
Nyt meenkin juhlistamaan tätä palkintosijaa kokkaamalla itselleni maukkaan ja ravitsevan aterian (nakkeja ja nuudeleita)! Lisäksi aion lakata kynteni pinkillä ja sellasella kimaltavalla lakalla ja kattoa telkkaria koko loppuillan! Tittididii.
ps. Kylläpäs mä nyt taas innostuin tästä blogailusta. Viimesen vuorokauden sisään on tullut rustattua tänne 29% tämän vuoden blogiteksteistä. =)
Vaikka tässä jo onkin aivan mielettömästi ilonaiheita, niin vielä jäi se oikeesti tärkein fiilinkin nostattaja mainitsematta: vedettiin kakkosjoukkueella tänään komeesti plaketti SM-viestistä! Alunperin meidän tiimillä eli Kolmella Ässällä oli (ehkä vähän yläkanttiin) tavotteena taistella viimesistä plakettisijoista. Kun Sonja ja Saana oli varmoilla juoksuilla pitänyt meidät reilusti kymppisakissa, mulle jäi enää hommaksi hoidella se plaketti kotiin. Metsän puolella ajatukset lähti välillä harhailemaan ("Apua en saa tiputtaa meitä plaketeilta"), mutta siinä vaiheessa läiskäisin aina itseeni poskelle: "Sara nyt skarppaat!" Kun loppusuoralla sain kuulla, että mä tuun seitsemäntenä, olin vaan NIIN helpottunut!!
Nyt meenkin juhlistamaan tätä palkintosijaa kokkaamalla itselleni maukkaan ja ravitsevan aterian (nakkeja ja nuudeleita)! Lisäksi aion lakata kynteni pinkillä ja sellasella kimaltavalla lakalla ja kattoa telkkaria koko loppuillan! Tittididii.
ps. Kylläpäs mä nyt taas innostuin tästä blogailusta. Viimesen vuorokauden sisään on tullut rustattua tänne 29% tämän vuoden blogiteksteistä. =)
lauantai 18. syyskuuta 2010
Och samma på finska!
Hejssan på alla och vääääldigt välkomna till min härliga nya blogg, "Stadens Blondin"! Tervetuloa myös kaikille ruotsia osaamattomille; upouutukaisen (oikeastaan uudistetun) blogini nimi on siis "Stadin Blondi". Tämä blogi on opintotuen varassa elävä jatko-osa blogille "Blondeilua".
Pahoitteluni muuten jo etukäteen mahdollisesta tajunnanvirran hyökyaallosta: tämänhetkinen olotilani ei ole se kaikkein skarpein. Eilen illalla esitin nimittäin Björn Borgia ainejärjestöni Pohjoismaat-teemaisissa fuksiaisissa (kuvia lisäilen tänne blogiinkin heti, kun saan kameran piuhan Nokian kodista). Tennismailan kanssa bilettäminen oli melkoisen hapokasta, mutta olotilani oli vielä sitäkin hapokkaampi aamulla klo 05.50, jolloin minun piti muutaman tunnin yöunien jälkeen kipaista pirteänä ylös kutsuvasta vuoteestani ja valmistautua lähtemään suunnistuksen SM-keskimatkalle. Oppikirjanmukaisen kisavalmistautumisen täydensi puolitoista viikkoa jatkunut ärhäkkä flunssa, jonka ansiosta olen viime aikoina joutunut karttamaan lenkkipolkuja.
SM-kisoissa pääsin kuitenkin yllättämään erityisesti itseni saalistamalla A-finaalipaikan. Yhtenä ohjeena menestystä tavoitteleville suunnistajille voisin sanoa, että rastit kannattaa kiertää numerojärjestyksessä. Ainakaan ei kannata mennä suoraan 6-rastilta 8-rastille tajuamatta tulleensa omalle 8-rastille ennen kuin vähän ajan ja matkan päästä, jolloin sitten juoksee sen jäätävän matkan sinne 7-rastille ja sieltä lopulta takaisin 8-rastille. Koska minulla ei ollut A-finaalissa mitään tavoitteita, niin tällainen kierros sopi aivan hyvin matkani varrelle. Anyway juoksu kulki finaalissa hirmuisen paljon karsinnan rämpimistä paremmin, joten olen ihan tyytyväinen.
Ensin raapustelen tänne vähän faktaa nykyisestä olotilastani; jos et usko tämän sinua kiinnostavan vaan tarvitset ilonaiheita valaisemaan synkkää päivääsi, niin saat kaikin mokomin hypätä tekstissä vähän alemmas. Siellä alempana nimittäin jaan lukijoideni iloksi erinäisiä blondimaisia toilailuja, joita uudella kotipaikkakunnallani olen jo ehtinyt toteuttaa.
Faktaa!!!!! :
Asuinpaikka:
Muutin syyskuun alussa mustanmakkaran synnyinseuduilta tänne paikkaan (josta joskus muinoin vannoin, että tänne en ainakaan ikinä sitten muuta! Eheh.), joka tunnetaan lukuisien julkkisten kotikontuna (Tarja Halonen, Johanna Tukiainen, jne.) sekä jossakin määrin myös asemastaan Suomen pääkaupunkina. Stadiin.
Ainakaan vielä en ole havainnut itsessäni akuutteja mustanmakkaran, nyssejen, Näsinneulan ja nääs-hokemien puuteoireita. Sen sijaan olen oppinut uutta sanastoa, mm. "spåra" = raitiovaunu ja "Steissi" = Helsingin päärautatieasema.
12,6 m2:n soluhuoneeni sijaitsee HOASin kolmen hengen asunnossa Pohjois-Haagassa. Sijainti on otollinen: 100m rautatieasemalle, josta kulkee kymmenen minuutin välein M-juna Helsingin keskustaan (junamatkan pituus 12min). Jos arkiaamuisin satut liikuskelemaan tällä seudulla, niin EI, se pikakiituri, joka varjoaankin nopeammin viilettää hempeän vaaleanpunaisessa villamyssyssä kerrostalolta rautatieasemalle EI ole Usain Bolt, vaikka henkilön nopeus tähän virheelliseen tulkintaan viittaakin. (Ps. Vain yhden kerran olen missannut tavoittelemani junan.)
Niin ja Keskuspuiston loputtomat lenkkimaastot alkavat asuintaloni ulko-ovelta. Aika herkkua! (Paitsi ehkä kämppisten mielestä, koska he ovat joutuneet sietämään ympäriinsä asuntoon leviteltyjä märkiä ja haisevia lenkkivaatteita.)
Kämppikseni ovat kouvolalainen tyttö, joka kuulemma viettää kaiken mahdollisen aikansa Kouvolassa, eikä siis asustele täällä solussa kuin yksittäisiä päiviä silloin tällöin (häntä en ole vielä tavannut) ja saksalainen vaihtarityttö (joka kylläkin on ollut täällä vain kolmen kuukauden työharjoittelussa ja palaa nyt syyskuun lopussa Saksaan). Tämä huone on kuitenkin ilmeisesti aina jonkun vaihtarin käytössä, mikä on musta ihan älyttömän coolia, koska rakastan puhua vieraita kieliä! Täytyy silti myöntää, että jotkut päivät ovat olleet vähän rankkoja, kun olen ensin koko päivän puhunut ruotsia (meillä on kaikki opetus ruotsiksi) ja sitten illalla pitää vaihtaa kieli saksaksi. Yleisesti ottaen se on kuitenkin tosi hauskaa!
Opiskelupaikka:
Tittelini on nykyisin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan pohjoismaisten kielten opiskelija. Pohjoismaisissa kielissä opiskelen enimmäkseen ruotsin kieltä, mutta myös norjaa, tanskaa ja islantia sekä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yhteiskunnan, kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemusta. Pohjoismaiset kielethän ei ollut ykkösvaihtoehtoni jatko-opiskeluille (joo en todellakaan halua miksikään yläasteen ruotsinopettajaksi, enkä liiemmin kieltentutkijaksi tai tulkiksi), joten suunnitelmissani on napsia opintopisteitä tällä alalla vain ensi kevääseen saakka.
Ensi keväänä aion kanavoida syksyn aikana kasautuneen motivaationi uuteen pääsykokeeseenlukurupeamaan, jonka lopputuloksena toivottavasti avautuu opiskelupaikka Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa. Tänä vuonna tuo haaveiden opiskelupaikka jäi yhden ainoan säälittävän, vaivaisen, pikku pisteen päähän. Toisaalta yritän vakuutella itselleni, että jos nyt jo pääsin NÄIN lähelle sisäänpääsyä, niin ensi vuonna ovet aukeavat heittämällä.
Sisäänpääsyprosentti oli tosiaan tänä vuonna 4%:n tietämillä (yli 500 hakijaa, joista 16 valittiin).
Niin ja vaikka unelmieni opiskeluala onkin maailmanpolitiikka, en todellakaan halua poliitikoksi. Vaihtoehtoina ovat suurlähettilään tai muun diplomaatin pesti, virka ulkoministeriössä, EU:ssa tai YK:ssa.
Blondeilua!!!!!!! :
Tapaus 1: Koodinimi "Blondi lukitsee itsensä ulos ilman avaimia"
Blondilla on ollut ongelmia soluhuoneensa oven kanssa: se ei suostu menemään lukkoon. Blondin suureksi yllätykseksi eräänä kauniina iltapäivänä ihme kuitenkin tapahtuu: ovi, joka ei koskaan ole mennyt lukkoon, menee lukkoon kuin itsestään. Tapahtumahetkellä blondi on oven ulkopuolella ja avaimet, kännykkä, ovenavauspalvelun numero, kengät ja säädylliset vaatteet ovat oven sisäpuolella. Blondin kämppis ei ole paikalla. Toppiin ja legginseihin pukeutunut blondi lähtee sukkasillaan rappukäytävään tekemään tuttavuutta uusien naapureidensa kanssa. Onneksi pelastava ritari löytyy jo ensimmäisen oven takaa, ja Securitaksen setä yleisavaimensa kanssa saadaan tilattua Pohjois-Haagaan. Noin tunnin odottelun jälkeen ovi blondin huoneeseen on jälleen auki ja blondin lompakko 30 euroa kevyempi.
Tapaus 2: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä"
Blondi on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen: sählyn pelailun osakuntaporukassa. Ainoa ongelma (blondin puutteellisten sählynpeluutaitojen lisäksi) on matkustaminen Pohjois-Haagasta Kumpulan kampukselle.
Blondi tarttuu rohkeasti haasteeseen ja selvittää internetin Reittioppaasta reitin, joka sisältää matkustamisen M-junalla Pasilaan, josta eteenpäin bussilla nro 506 Kumpulaan. Blondi pääsee Pasilaan asti, mutta hienosti alkanut matka tyssää siihen, ettei blondi löydä Pasilan asemalta oikeaa bussipysäkkiä. Blondi lähtee taittamaan matkaa jalkaisin, ja päätyy siten tekemään tuttavuutta lukuisten pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden kanssa. Kysymyssarja tarkentuu matkan edetessä: aluksi "Anteeks missähän päin on Kumpula?" muuttuu kohteen lähestyessä "Anteeks missähän päin on Kumpulan kampus?" -kysymyksen kautta "Anteeks missähän päin on Kumpulan liikuntakeskus?" -kysymykseen. Viimeisen kysymyksen blondi esittää erään rakennuksen pihalla ja saa vastaukseksi ystävällisen hymyn ja tiedon "Sä seisot sen vieressä.", jolloin blondi huomaa nostaa katseensa ja näkee rakennuksen seinässä olevat kissankokoiset kirjaimet: Kumpulan liikuntakeskus. Patikkamatkaan meni yhteensä aikaa vain reilut puoli tuntia!
Tapaus 3: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä VOL2."
Seuraavalla viikolla blondi päättää koettaa toista taktiikkaa: hänelle on selvinnyt, että Pohjois-Haagasta menee suora bussilinja, bussi nro 56, Kumpulaan. Ikävä kyllä blondi saapuu pysäkillä aavistuksen liian myöhään, jolloin kyseinen bussivuoro on jo mennyt. Blondin mielestä seuraavan 56:n saapumiseen on aivan liian pitkä aika (15min), joten hän päättää hetken mielijohteesta hypätä seuraavaksi pysäkille saapuneeseen random-bussiin. Ripsiään räpsytellen blondi pyytää kuljettajaa jättämään hänet sille pysäkille, joka on mahdollisimman lähellä Kumpulaa. Tämän kuljettaja tekeekin, mutta ikävä kyllä kyseisen bussin reitti ei edes lähimmillään kulje kovin läheltä Kumpulaa. Tämän blondi saa huomata hortoillessaan jälleen kerran ympäri Helsingin lähiöitä pinkki sählymaila kainalossaan. Jalomielisten ohikulkijoiden neuvoilla blondi kuitenkin lopulta löytää tiensä Kumpulaan ja onnistuu jopa tekemään sählypelissä yhden maalin! (Joka ei siis edes ollut oma maali!)
ps. Sillä seuraavalla 56:lla olisin lopulta ollut perillä Kumpulassa noin kahtakymmentä minuuttia aiemmin kuin mitä nyt olin tämän seikkailun lopputuloksena.
To be continued next Tuesday (jolloin vuorossa on kolmas sählykerta).
EXTRAA:
Viime torstaina mulla oli huono aamu. Olin kirjoittanut ruotsin ainetta (tottakai viimeisenä iltana ennen deadlinea) aamuyöyhteen asti, joten herätys klo 7.00 radiosta pauhaavaan heviin (inhokkimusiikkiani) ei ollut tervetullut. Aamupalaa vääntäessäni löysin keittiön roskiksesta kemiallisen aseen: täysinäinen biojätepussi oli jostain syystä homehtunut kokonaan ULKOAPÄIN, mikä aiheutti keittiöön kuvottavan hajun ja mulle valtavan siivousurakan. Sitten tietysti mun lempparileivänpäällys eli Aamupala-juusto oli juuri edellisiltana loppunut jääkaapista. Seuraavaksi radiosta tuli mun inhokkimainos (ällö Amin Asikainen kehottaa ihmisiä pelaamaan nettipokeria). Kun sitten avasin tuoreen Huvudstadsbadetin, niin tottakai ensimmäinen uutinen, joka osui mun silmiin, oli että Särkänniemen delfiinivauva on kuollut. Siinä vaiheessa rupesi oikeesti itkettään: liikaa pahuutta samalle aamulle!
----->
Näkyillään täällä blogissa rakkaat lukijani! =)
-Sarsa
Pahoitteluni muuten jo etukäteen mahdollisesta tajunnanvirran hyökyaallosta: tämänhetkinen olotilani ei ole se kaikkein skarpein. Eilen illalla esitin nimittäin Björn Borgia ainejärjestöni Pohjoismaat-teemaisissa fuksiaisissa (kuvia lisäilen tänne blogiinkin heti, kun saan kameran piuhan Nokian kodista). Tennismailan kanssa bilettäminen oli melkoisen hapokasta, mutta olotilani oli vielä sitäkin hapokkaampi aamulla klo 05.50, jolloin minun piti muutaman tunnin yöunien jälkeen kipaista pirteänä ylös kutsuvasta vuoteestani ja valmistautua lähtemään suunnistuksen SM-keskimatkalle. Oppikirjanmukaisen kisavalmistautumisen täydensi puolitoista viikkoa jatkunut ärhäkkä flunssa, jonka ansiosta olen viime aikoina joutunut karttamaan lenkkipolkuja.
SM-kisoissa pääsin kuitenkin yllättämään erityisesti itseni saalistamalla A-finaalipaikan. Yhtenä ohjeena menestystä tavoitteleville suunnistajille voisin sanoa, että rastit kannattaa kiertää numerojärjestyksessä. Ainakaan ei kannata mennä suoraan 6-rastilta 8-rastille tajuamatta tulleensa omalle 8-rastille ennen kuin vähän ajan ja matkan päästä, jolloin sitten juoksee sen jäätävän matkan sinne 7-rastille ja sieltä lopulta takaisin 8-rastille. Koska minulla ei ollut A-finaalissa mitään tavoitteita, niin tällainen kierros sopi aivan hyvin matkani varrelle. Anyway juoksu kulki finaalissa hirmuisen paljon karsinnan rämpimistä paremmin, joten olen ihan tyytyväinen.
Ensin raapustelen tänne vähän faktaa nykyisestä olotilastani; jos et usko tämän sinua kiinnostavan vaan tarvitset ilonaiheita valaisemaan synkkää päivääsi, niin saat kaikin mokomin hypätä tekstissä vähän alemmas. Siellä alempana nimittäin jaan lukijoideni iloksi erinäisiä blondimaisia toilailuja, joita uudella kotipaikkakunnallani olen jo ehtinyt toteuttaa.
Faktaa!!!!! :
Asuinpaikka:
Muutin syyskuun alussa mustanmakkaran synnyinseuduilta tänne paikkaan (josta joskus muinoin vannoin, että tänne en ainakaan ikinä sitten muuta! Eheh.), joka tunnetaan lukuisien julkkisten kotikontuna (Tarja Halonen, Johanna Tukiainen, jne.) sekä jossakin määrin myös asemastaan Suomen pääkaupunkina. Stadiin.
Ainakaan vielä en ole havainnut itsessäni akuutteja mustanmakkaran, nyssejen, Näsinneulan ja nääs-hokemien puuteoireita. Sen sijaan olen oppinut uutta sanastoa, mm. "spåra" = raitiovaunu ja "Steissi" = Helsingin päärautatieasema.
12,6 m2:n soluhuoneeni sijaitsee HOASin kolmen hengen asunnossa Pohjois-Haagassa. Sijainti on otollinen: 100m rautatieasemalle, josta kulkee kymmenen minuutin välein M-juna Helsingin keskustaan (junamatkan pituus 12min). Jos arkiaamuisin satut liikuskelemaan tällä seudulla, niin EI, se pikakiituri, joka varjoaankin nopeammin viilettää hempeän vaaleanpunaisessa villamyssyssä kerrostalolta rautatieasemalle EI ole Usain Bolt, vaikka henkilön nopeus tähän virheelliseen tulkintaan viittaakin. (Ps. Vain yhden kerran olen missannut tavoittelemani junan.)
Niin ja Keskuspuiston loputtomat lenkkimaastot alkavat asuintaloni ulko-ovelta. Aika herkkua! (Paitsi ehkä kämppisten mielestä, koska he ovat joutuneet sietämään ympäriinsä asuntoon leviteltyjä märkiä ja haisevia lenkkivaatteita.)
Kämppikseni ovat kouvolalainen tyttö, joka kuulemma viettää kaiken mahdollisen aikansa Kouvolassa, eikä siis asustele täällä solussa kuin yksittäisiä päiviä silloin tällöin (häntä en ole vielä tavannut) ja saksalainen vaihtarityttö (joka kylläkin on ollut täällä vain kolmen kuukauden työharjoittelussa ja palaa nyt syyskuun lopussa Saksaan). Tämä huone on kuitenkin ilmeisesti aina jonkun vaihtarin käytössä, mikä on musta ihan älyttömän coolia, koska rakastan puhua vieraita kieliä! Täytyy silti myöntää, että jotkut päivät ovat olleet vähän rankkoja, kun olen ensin koko päivän puhunut ruotsia (meillä on kaikki opetus ruotsiksi) ja sitten illalla pitää vaihtaa kieli saksaksi. Yleisesti ottaen se on kuitenkin tosi hauskaa!
Opiskelupaikka:
Tittelini on nykyisin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan pohjoismaisten kielten opiskelija. Pohjoismaisissa kielissä opiskelen enimmäkseen ruotsin kieltä, mutta myös norjaa, tanskaa ja islantia sekä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yhteiskunnan, kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemusta. Pohjoismaiset kielethän ei ollut ykkösvaihtoehtoni jatko-opiskeluille (joo en todellakaan halua miksikään yläasteen ruotsinopettajaksi, enkä liiemmin kieltentutkijaksi tai tulkiksi), joten suunnitelmissani on napsia opintopisteitä tällä alalla vain ensi kevääseen saakka.
Ensi keväänä aion kanavoida syksyn aikana kasautuneen motivaationi uuteen pääsykokeeseenlukurupeamaan, jonka lopputuloksena toivottavasti avautuu opiskelupaikka Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa. Tänä vuonna tuo haaveiden opiskelupaikka jäi yhden ainoan säälittävän, vaivaisen, pikku pisteen päähän. Toisaalta yritän vakuutella itselleni, että jos nyt jo pääsin NÄIN lähelle sisäänpääsyä, niin ensi vuonna ovet aukeavat heittämällä.
Sisäänpääsyprosentti oli tosiaan tänä vuonna 4%:n tietämillä (yli 500 hakijaa, joista 16 valittiin).
Niin ja vaikka unelmieni opiskeluala onkin maailmanpolitiikka, en todellakaan halua poliitikoksi. Vaihtoehtoina ovat suurlähettilään tai muun diplomaatin pesti, virka ulkoministeriössä, EU:ssa tai YK:ssa.
Blondeilua!!!!!!! :
Tapaus 1: Koodinimi "Blondi lukitsee itsensä ulos ilman avaimia"
Blondilla on ollut ongelmia soluhuoneensa oven kanssa: se ei suostu menemään lukkoon. Blondin suureksi yllätykseksi eräänä kauniina iltapäivänä ihme kuitenkin tapahtuu: ovi, joka ei koskaan ole mennyt lukkoon, menee lukkoon kuin itsestään. Tapahtumahetkellä blondi on oven ulkopuolella ja avaimet, kännykkä, ovenavauspalvelun numero, kengät ja säädylliset vaatteet ovat oven sisäpuolella. Blondin kämppis ei ole paikalla. Toppiin ja legginseihin pukeutunut blondi lähtee sukkasillaan rappukäytävään tekemään tuttavuutta uusien naapureidensa kanssa. Onneksi pelastava ritari löytyy jo ensimmäisen oven takaa, ja Securitaksen setä yleisavaimensa kanssa saadaan tilattua Pohjois-Haagaan. Noin tunnin odottelun jälkeen ovi blondin huoneeseen on jälleen auki ja blondin lompakko 30 euroa kevyempi.
Tapaus 2: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä"
Blondi on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen: sählyn pelailun osakuntaporukassa. Ainoa ongelma (blondin puutteellisten sählynpeluutaitojen lisäksi) on matkustaminen Pohjois-Haagasta Kumpulan kampukselle.
Blondi tarttuu rohkeasti haasteeseen ja selvittää internetin Reittioppaasta reitin, joka sisältää matkustamisen M-junalla Pasilaan, josta eteenpäin bussilla nro 506 Kumpulaan. Blondi pääsee Pasilaan asti, mutta hienosti alkanut matka tyssää siihen, ettei blondi löydä Pasilan asemalta oikeaa bussipysäkkiä. Blondi lähtee taittamaan matkaa jalkaisin, ja päätyy siten tekemään tuttavuutta lukuisten pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden kanssa. Kysymyssarja tarkentuu matkan edetessä: aluksi "Anteeks missähän päin on Kumpula?" muuttuu kohteen lähestyessä "Anteeks missähän päin on Kumpulan kampus?" -kysymyksen kautta "Anteeks missähän päin on Kumpulan liikuntakeskus?" -kysymykseen. Viimeisen kysymyksen blondi esittää erään rakennuksen pihalla ja saa vastaukseksi ystävällisen hymyn ja tiedon "Sä seisot sen vieressä.", jolloin blondi huomaa nostaa katseensa ja näkee rakennuksen seinässä olevat kissankokoiset kirjaimet: Kumpulan liikuntakeskus. Patikkamatkaan meni yhteensä aikaa vain reilut puoli tuntia!
Tapaus 3: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä VOL2."
Seuraavalla viikolla blondi päättää koettaa toista taktiikkaa: hänelle on selvinnyt, että Pohjois-Haagasta menee suora bussilinja, bussi nro 56, Kumpulaan. Ikävä kyllä blondi saapuu pysäkillä aavistuksen liian myöhään, jolloin kyseinen bussivuoro on jo mennyt. Blondin mielestä seuraavan 56:n saapumiseen on aivan liian pitkä aika (15min), joten hän päättää hetken mielijohteesta hypätä seuraavaksi pysäkille saapuneeseen random-bussiin. Ripsiään räpsytellen blondi pyytää kuljettajaa jättämään hänet sille pysäkille, joka on mahdollisimman lähellä Kumpulaa. Tämän kuljettaja tekeekin, mutta ikävä kyllä kyseisen bussin reitti ei edes lähimmillään kulje kovin läheltä Kumpulaa. Tämän blondi saa huomata hortoillessaan jälleen kerran ympäri Helsingin lähiöitä pinkki sählymaila kainalossaan. Jalomielisten ohikulkijoiden neuvoilla blondi kuitenkin lopulta löytää tiensä Kumpulaan ja onnistuu jopa tekemään sählypelissä yhden maalin! (Joka ei siis edes ollut oma maali!)
ps. Sillä seuraavalla 56:lla olisin lopulta ollut perillä Kumpulassa noin kahtakymmentä minuuttia aiemmin kuin mitä nyt olin tämän seikkailun lopputuloksena.
To be continued next Tuesday (jolloin vuorossa on kolmas sählykerta).
EXTRAA:
Viime torstaina mulla oli huono aamu. Olin kirjoittanut ruotsin ainetta (tottakai viimeisenä iltana ennen deadlinea) aamuyöyhteen asti, joten herätys klo 7.00 radiosta pauhaavaan heviin (inhokkimusiikkiani) ei ollut tervetullut. Aamupalaa vääntäessäni löysin keittiön roskiksesta kemiallisen aseen: täysinäinen biojätepussi oli jostain syystä homehtunut kokonaan ULKOAPÄIN, mikä aiheutti keittiöön kuvottavan hajun ja mulle valtavan siivousurakan. Sitten tietysti mun lempparileivänpäällys eli Aamupala-juusto oli juuri edellisiltana loppunut jääkaapista. Seuraavaksi radiosta tuli mun inhokkimainos (ällö Amin Asikainen kehottaa ihmisiä pelaamaan nettipokeria). Kun sitten avasin tuoreen Huvudstadsbadetin, niin tottakai ensimmäinen uutinen, joka osui mun silmiin, oli että Särkänniemen delfiinivauva on kuollut. Siinä vaiheessa rupesi oikeesti itkettään: liikaa pahuutta samalle aamulle!
----->
Näkyillään täällä blogissa rakkaat lukijani! =)
-Sarsa
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Reissussa
Noni, työt loppu juhannukseen, nyt on kunnon kesälomakin alkanu! Vähän heikosti ehdin istumaan koneen ääressä; sen verran reissua on luvassa (eikä rusketuksen maksimointikaan oikein tahdo onnistua täältä sisältä käsin).
Tässä vähän mun kesäloma-aikataulua, niin fanit saa tulla ihan livenä kyselemään kuulumisia ja tietty parhaita Gossip Girl -paljastuksia (niitäkin jo löytyy!):
Menneitä:
Juhannus: 3 päivää Sonjan mökillä Ruovedellä. (hienosti grillailtiin futiksen lomassa)
28.6.-2.7. : VOL-ohjaajana Kisakeskuksessa. (aikamoinen leiri. Waka wakaa fiilistellen)
Tulevia:
4.-10.7. : Strasbourgissa Euroopan neuvoston järjestämällä leirillä, jonne tulee nuoria urheilujärjestöaktiiveja ympäri Eurooppaa.
11.-17.7. : Fin5 Imatralla.
20.7. : saan tiedon opiskelupaikasta, hui... :s
21.7.-2.8. : ensin vähän hengailua Ruotsissa ja sitten O-ringen Örebrossa.
3.-7.8. : töissä keittelemässä kahvia ja arkistoimassa mappeja.
10.-15.8. : Trondheimissa 2NULL10-leirillä ja seuraamassa suunnistus-MM:iä.
16.-20.8. : Berliinissä lomailemassa.
Kotona hengailu -päiviä ei oo ainakaan liikaa luvassa. :)
Tässä vähän mun kesäloma-aikataulua, niin fanit saa tulla ihan livenä kyselemään kuulumisia ja tietty parhaita Gossip Girl -paljastuksia (niitäkin jo löytyy!):
Menneitä:
Juhannus: 3 päivää Sonjan mökillä Ruovedellä. (hienosti grillailtiin futiksen lomassa)
28.6.-2.7. : VOL-ohjaajana Kisakeskuksessa. (aikamoinen leiri. Waka wakaa fiilistellen)
Tulevia:
4.-10.7. : Strasbourgissa Euroopan neuvoston järjestämällä leirillä, jonne tulee nuoria urheilujärjestöaktiiveja ympäri Eurooppaa.
11.-17.7. : Fin5 Imatralla.
20.7. : saan tiedon opiskelupaikasta, hui... :s
21.7.-2.8. : ensin vähän hengailua Ruotsissa ja sitten O-ringen Örebrossa.
3.-7.8. : töissä keittelemässä kahvia ja arkistoimassa mappeja.
10.-15.8. : Trondheimissa 2NULL10-leirillä ja seuraamassa suunnistus-MM:iä.
16.-20.8. : Berliinissä lomailemassa.
Kotona hengailu -päiviä ei oo ainakaan liikaa luvassa. :)
tiistai 18. toukokuuta 2010
Ingen panik !
Pientä hiljaiseloa on ollut havaittavissa täällä blogissa (på grund av många saker; muun muassa olen metsästänyt yo-mekkoa ym. yo-tilpehööriä, lukenut pääsykokeisiin, lenkkeillyt, juoksennellut pari suunnistuskisaa, maksimoinut rusketusta jättitrampoliinin päällä, matkustellut, käynyt koulussa lähes päivittäin ilmaisella lounaalla, kirjoitellut lehtijuttuja, herkutellut suklaalla, tietysti seurannut silmät tapillaan uusinta Unelmien poikamies -kautta, plus yrittänyt siinä sivussa ehtiä ylläpitämään kaukosuhdetta.)
Uutta juttua tulee kunnolla kehiin, sitten kun oon (toivottavasti kunnialla) selvittänyt maailmanpolitiikan pääsykokeen.
Sitä odotellessa vielä kehiin parit penkkarifiilistelyt:
Uutta juttua tulee kunnolla kehiin, sitten kun oon (toivottavasti kunnialla) selvittänyt maailmanpolitiikan pääsykokeen.
Sitä odotellessa vielä kehiin parit penkkarifiilistelyt:
torstai 25. helmikuuta 2010
SKANDAALI!!!!
Olympialaisissa muhii SKANDAALI, jollaisesta kukaan ei ole osannut edes pahimmissa painajaisissaankaan uneksia!
Dramaattinen paljastus koskee naapurimaamme Ruotsin menestyksekästä urheilujoukkuetta. Kyse ei ole doupingista, vaan jostain PALJON HIRVEÄMMÄSTÄ...
Ruotsalaiset tiedemiehet ovat Falunin maanalaisissa laboratorioissaan onnistuneet luomaan tulevan urheilun SUPERRODUN. He ovat eritelleet Thomas Wasbergin, Mats Sundinin ja Björn Borgin laadukkaimmat geenit yhteen kantasoluun, josta on kloonattu tämän hetken ylivoimaisimpia ruotsalaisurheilijoita!
Tässä on vedenpitäviä todisteita superrodun kolmesta ensimmäisestä mallikappaleesta:
KUIN KOLME MARJAA:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Charlotte Kalla ^
Dramaattinen paljastus koskee naapurimaamme Ruotsin menestyksekästä urheilujoukkuetta. Kyse ei ole doupingista, vaan jostain PALJON HIRVEÄMMÄSTÄ...
Ruotsalaiset tiedemiehet ovat Falunin maanalaisissa laboratorioissaan onnistuneet luomaan tulevan urheilun SUPERRODUN. He ovat eritelleet Thomas Wasbergin, Mats Sundinin ja Björn Borgin laadukkaimmat geenit yhteen kantasoluun, josta on kloonattu tämän hetken ylivoimaisimpia ruotsalaisurheilijoita!
Tässä on vedenpitäviä todisteita superrodun kolmesta ensimmäisestä mallikappaleesta:
KUIN KOLME MARJAA:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Peter Öberg ^
--------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Marcus Hellner ^
----------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Marcus Hellner ^----------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Charlotte Kalla ^
tiistai 16. helmikuuta 2010
MEH!
Nyt tulee vähän tilitystä. Mua ottaa päähän:
1. Oma liikennekäyttäytymiseni
-Sain 2 viikkoa sitten ensimmäisen parkkisakkoni. Kaiken kukkuraksi se sakko tuli koulun parkkipaikalta, kun olin hyvää hyvyyttäni mennyt koko illan ajaksi koululle mainostamaan tätä meidän lukiota pikkumussukka-9-luokkalaisille. Rehtorin kustantamat pullakahvit ei siinä vaiheessa paljoa lämmittäny.
-Koska sakkolappu ei vielä riittävästi kirpaissut, menin sitten viime viikonloppuna ajamaan kolarin meidän pikku-Fiatilla. Olin ollut hiihtolenkin jälkeen pienillä karkkiostoksilla ja nyt lähdin kääntymään Citymarketin parkkipaikalta kolmion takaa vasemmalle, kun sieltä vasemmalta rysäytti kylkeen (ilmeisesti kuolleeseen kulmaan jäänyt) Bemari. Bemari sai vain pienen pintanaarmun, mutta mun Fiat-paran etuosa meni aivan ruttuun. Ei henkilövahinkoja, paitsi että mun egoni kyllä kärsi. Ja isän rahapussi. Ja omakin, kun sain poliisilta 10 päiväsakkoa liikenteen vaarantamisesta.
-Auto oli tosiaan niin rutussa, ettei se liikahtanut enää metriäkään ilman hinausautoa. Poliiseja alkoi säälittää mun pitkä patikkamatka kotiin suksipussin, vaihtovaatteiden ja karkkiostosten hautaamana, joten he tarjoutuivat heittämään mut kotiovelle mustallamaijalla. Tällainen episodi tapahtui vielä mun lastatessa tavaroita mustanmaijan perään:
[Sara kantaa vaateröykkiötä, jonka päällä komeilee tuore Mättö2x-jumbopussi. Sara kurottaa pinoa kohti mustanmaijan takaosaa, jolloin Mättö2x alkaa peruuttamattomasti liukua pinon päältä. Painovoiman lakia ei käy uhmaaminen, joten karkkipussi vajoaa väistämättä maankamaralle. Koska tämä kamara sattuu vieläpä olemaan peilijäässä, Mättö2x luiskahtaa Mika Poutalaakin sukkelammin minnepä muualle kuin mustanmaijan alle. Sinne mahdollisimman kauas keskelle.]
Poliisisetä: "Nyt sun karkkipussi tais tippua."
Sara (naama suloisen paloautonpunaisena): "Joo, äh, sekin vielä..."
[Jäätävänkokoisen mässypussin paljastumisen myötä karisee pois myös osa Saran urheilijatyttö-imagosta.]
[Sara kurkistaa auton alle.]
Sara: "Voi ei, mä en taida ylettyä siihen millään..."
Poliisisetä (naurahtaen): "Oli kyllä sen verran kallis karkkipussi tällä kertaa, että täytyyhän se sieltä saada talteen. Mä meen siirtämään tota maijaa vähän."
[Auto siirtyy, jolloin Sara saa pelastettua 3,10€ + 60€ (päiväsakot) + n.10 000€ (auton hinta) maksaneen karkkipussinsa. The End.]
2. Penkkarit
-Mun pitäis pukeutua roomalaiseks marmoripatsaaks, mutta toistaiseks mulla ei ole lakanaa toogaksi, valkoisia sukkahousuja eikä sopivan roomalaispatsas-oloisia kenkiä. Miten sattuikin käymään niin, että mä elän kotitaloudessa, jossa ei ole ainoatakaan valkoista lakanaa??? Onneks mulla on sentään ostettuna se valkoinen ihomaali. Voin hätätapauksessa ilmestyä koululle valkoisena au naturell Venus-patsaana.
3. Suomalaisten olympia"menestys"
-Sitähän ei ole, enkä jaksa uskoa sen syntymiseen tulevien viikkojen aikanakaan.
4. Vancouverin maantieteellinen sijainti
-Edelliskohdasta huolimatta haluaisin seurata suomalaisten kärvistelyjä olympialaisissa. Elän kuitenkin väärällä puolella maapalloa. No, pakko vaan keräillä sitä univelkaa...
5. Meh
-Opin eilen kantapään kautta enkun yo-kuuntelussa, että englanninkielen sana "meh" tarkoittaa "certain lack of enthusiasm". Se taitaa kuvastaa mun tämänhetkisiä fiiliksiä melko osuvasti.
MEH!
1. Oma liikennekäyttäytymiseni
-Sain 2 viikkoa sitten ensimmäisen parkkisakkoni. Kaiken kukkuraksi se sakko tuli koulun parkkipaikalta, kun olin hyvää hyvyyttäni mennyt koko illan ajaksi koululle mainostamaan tätä meidän lukiota pikkumussukka-9-luokkalaisille. Rehtorin kustantamat pullakahvit ei siinä vaiheessa paljoa lämmittäny.
-Koska sakkolappu ei vielä riittävästi kirpaissut, menin sitten viime viikonloppuna ajamaan kolarin meidän pikku-Fiatilla. Olin ollut hiihtolenkin jälkeen pienillä karkkiostoksilla ja nyt lähdin kääntymään Citymarketin parkkipaikalta kolmion takaa vasemmalle, kun sieltä vasemmalta rysäytti kylkeen (ilmeisesti kuolleeseen kulmaan jäänyt) Bemari. Bemari sai vain pienen pintanaarmun, mutta mun Fiat-paran etuosa meni aivan ruttuun. Ei henkilövahinkoja, paitsi että mun egoni kyllä kärsi. Ja isän rahapussi. Ja omakin, kun sain poliisilta 10 päiväsakkoa liikenteen vaarantamisesta.
-Auto oli tosiaan niin rutussa, ettei se liikahtanut enää metriäkään ilman hinausautoa. Poliiseja alkoi säälittää mun pitkä patikkamatka kotiin suksipussin, vaihtovaatteiden ja karkkiostosten hautaamana, joten he tarjoutuivat heittämään mut kotiovelle mustallamaijalla. Tällainen episodi tapahtui vielä mun lastatessa tavaroita mustanmaijan perään:
[Sara kantaa vaateröykkiötä, jonka päällä komeilee tuore Mättö2x-jumbopussi. Sara kurottaa pinoa kohti mustanmaijan takaosaa, jolloin Mättö2x alkaa peruuttamattomasti liukua pinon päältä. Painovoiman lakia ei käy uhmaaminen, joten karkkipussi vajoaa väistämättä maankamaralle. Koska tämä kamara sattuu vieläpä olemaan peilijäässä, Mättö2x luiskahtaa Mika Poutalaakin sukkelammin minnepä muualle kuin mustanmaijan alle. Sinne mahdollisimman kauas keskelle.]
Poliisisetä: "Nyt sun karkkipussi tais tippua."
Sara (naama suloisen paloautonpunaisena): "Joo, äh, sekin vielä..."
[Jäätävänkokoisen mässypussin paljastumisen myötä karisee pois myös osa Saran urheilijatyttö-imagosta.]
[Sara kurkistaa auton alle.]
Sara: "Voi ei, mä en taida ylettyä siihen millään..."
Poliisisetä (naurahtaen): "Oli kyllä sen verran kallis karkkipussi tällä kertaa, että täytyyhän se sieltä saada talteen. Mä meen siirtämään tota maijaa vähän."
[Auto siirtyy, jolloin Sara saa pelastettua 3,10€ + 60€ (päiväsakot) + n.10 000€ (auton hinta) maksaneen karkkipussinsa. The End.]
2. Penkkarit
-Mun pitäis pukeutua roomalaiseks marmoripatsaaks, mutta toistaiseks mulla ei ole lakanaa toogaksi, valkoisia sukkahousuja eikä sopivan roomalaispatsas-oloisia kenkiä. Miten sattuikin käymään niin, että mä elän kotitaloudessa, jossa ei ole ainoatakaan valkoista lakanaa??? Onneks mulla on sentään ostettuna se valkoinen ihomaali. Voin hätätapauksessa ilmestyä koululle valkoisena au naturell Venus-patsaana.
3. Suomalaisten olympia"menestys"
-Sitähän ei ole, enkä jaksa uskoa sen syntymiseen tulevien viikkojen aikanakaan.
4. Vancouverin maantieteellinen sijainti
-Edelliskohdasta huolimatta haluaisin seurata suomalaisten kärvistelyjä olympialaisissa. Elän kuitenkin väärällä puolella maapalloa. No, pakko vaan keräillä sitä univelkaa...
5. Meh
-Opin eilen kantapään kautta enkun yo-kuuntelussa, että englanninkielen sana "meh" tarkoittaa "certain lack of enthusiasm". Se taitaa kuvastaa mun tämänhetkisiä fiiliksiä melko osuvasti.
MEH!
tiistai 26. tammikuuta 2010
Matikkabileet
Viimenen kouluviikko!!!! Enää 3,5 koulupäivää (5 oppituntia & 2 aamureenit) jäljellä! Tai no aamureeneillä meinaan kyllä vielä koko loppukeväänkin, että ei sen puoleen.
Vielä pitäis rutistaa matikanläksyt huomiselle, kun oli niin hyvä säkä, että iski vielä tauluvuoro tässä matemaattisen urani loppumetreillä. Aiheena todennäköisyyslaskenta, joka ei millään tasolla oo mun vahvimpia alueita. O-ou...
Torstaina on sitten luvassa se Kaikken Viimeisin Lukion Pitkän Matematiikan Oppituntini. Opettaja kyseli eilen tunnilla, millaisia karkkeja me haluttais siellä syödä. Kuulemma perinteenä on ollut, että matikanopettajat tarjoaa abeille vikalla tunnilla popcornia ja karkkeja; juomapuoli hoituu kunkin omasta takaa. Ihan rento meininki, mutta toisaalta tää on oikeus ja kohtuuskin kolmen (tai mun tapauksessa neljän) raastavan matikanläksytäytteisen lukiovuoden jälkeen.
Ens viikonloppuna pääsen käväsemään Oslossa. Siellä on pohj.maisten suunnistusliittojen NORD-kokous, jonne mäkin pääsen SSL:n edustajana aukomaan suutani ruotsiksi. Ihan kiva keikka tiedossa.
Sitten onkin melkein jo penkkarit, jossa koulun teemana on historia ja nelosten omana alateemana Antiikin Rooma. Ellun [EDIT: Idea olikin alunperin Venlan :) ] hyvän idean ansiosta voisin pukeutua marmoripatsaaks. Vaikka ihonvärini onkin jo aika kalvakka, ei pienestä ihomaalikerroksesta varmaan haittaakaan olisi. Jos joku tietää, mistä saisi ostaa ihomaaleja (mieluiten isommassa putelissa kuin kasvomaalit), niin mulle saa kertoa. Googletus ohjaa vain hieman arveluttaville sivuille...
Nyt mä oon vihdoinkin tehnyt lopullisen päätöksen tulevaisuudestani: aion hakea Hesan yliopiston valtiotieteelliseen lukemaan sitä Yleistä valtio-oppia Maailmanpolitiikantutkimuksen linjalla. Kakkosvaihtoehtona on Uppsala Universitetin Politices Kandidatprogram, joka käytännössä vastaa aika pitkälle tuota maailmanpolitiikkaa. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi sinne Helsinkiin, etten jo joutuisi ihan yksin vieraille maille.
Pääsykoekirjankin kävin jo lainaamassa kirjastosta. Kyseessä on "Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan", joka on reilu 500 sivun jytäättitiiliskivi pienellä präntillä. Sisältö on nimen mukaisesti maailman historia esihistoriasta nykyaikaan ja tulevaisuudennäkymiin. Perussettiä.
Ei kai mulla muuta. Reenit sujuu ja elämä hymyilee taas. :)
Blondeiluja ei tuu tällä hetkellä mieleen, mutta eiköhän näitä taas kohta löydy lisää teidän iloksenne.
Adjö!
Vielä pitäis rutistaa matikanläksyt huomiselle, kun oli niin hyvä säkä, että iski vielä tauluvuoro tässä matemaattisen urani loppumetreillä. Aiheena todennäköisyyslaskenta, joka ei millään tasolla oo mun vahvimpia alueita. O-ou...
Torstaina on sitten luvassa se Kaikken Viimeisin Lukion Pitkän Matematiikan Oppituntini. Opettaja kyseli eilen tunnilla, millaisia karkkeja me haluttais siellä syödä. Kuulemma perinteenä on ollut, että matikanopettajat tarjoaa abeille vikalla tunnilla popcornia ja karkkeja; juomapuoli hoituu kunkin omasta takaa. Ihan rento meininki, mutta toisaalta tää on oikeus ja kohtuuskin kolmen (tai mun tapauksessa neljän) raastavan matikanläksytäytteisen lukiovuoden jälkeen.
Ens viikonloppuna pääsen käväsemään Oslossa. Siellä on pohj.maisten suunnistusliittojen NORD-kokous, jonne mäkin pääsen SSL:n edustajana aukomaan suutani ruotsiksi. Ihan kiva keikka tiedossa.
Sitten onkin melkein jo penkkarit, jossa koulun teemana on historia ja nelosten omana alateemana Antiikin Rooma. Ellun [EDIT: Idea olikin alunperin Venlan :) ] hyvän idean ansiosta voisin pukeutua marmoripatsaaks. Vaikka ihonvärini onkin jo aika kalvakka, ei pienestä ihomaalikerroksesta varmaan haittaakaan olisi. Jos joku tietää, mistä saisi ostaa ihomaaleja (mieluiten isommassa putelissa kuin kasvomaalit), niin mulle saa kertoa. Googletus ohjaa vain hieman arveluttaville sivuille...
Nyt mä oon vihdoinkin tehnyt lopullisen päätöksen tulevaisuudestani: aion hakea Hesan yliopiston valtiotieteelliseen lukemaan sitä Yleistä valtio-oppia Maailmanpolitiikantutkimuksen linjalla. Kakkosvaihtoehtona on Uppsala Universitetin Politices Kandidatprogram, joka käytännössä vastaa aika pitkälle tuota maailmanpolitiikkaa. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi sinne Helsinkiin, etten jo joutuisi ihan yksin vieraille maille.
Pääsykoekirjankin kävin jo lainaamassa kirjastosta. Kyseessä on "Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan", joka on reilu 500 sivun jytäättitiiliskivi pienellä präntillä. Sisältö on nimen mukaisesti maailman historia esihistoriasta nykyaikaan ja tulevaisuudennäkymiin. Perussettiä.
Ei kai mulla muuta. Reenit sujuu ja elämä hymyilee taas. :)
Blondeiluja ei tuu tällä hetkellä mieleen, mutta eiköhän näitä taas kohta löydy lisää teidän iloksenne.
Adjö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)