First World Problem:
Pienen ihmisen kamalimmista kamalin mahdollinen kohtalo on iskenyt mun osalle: Facebook on sulkenut porttinsa multa!
Jo yli kaksi viikkoa kestäneestä fb-hiljaisuudestani voin sanoa seuraavaa: Se ei ole vapaaehtoista. En ole tehnyt sosiaalista itsemurhaa enkä myöskään leuhkistunut niin paljoa, että kiusallani jättäisin vastaamatta fb-frendieni lähettämiin viesteihin ja tapahtumakutsuihin. En ole lyönyt vetoa kenenkään kanssa fb-hiljaisuudesta, enkä ole lakossa osoittamassa mieltäni fb:a vastaan. En ole myöskään (ainakaan vielä toistaiseksi) hypännyt vihollisen alias Google+:n leiriin. Ihme kyllä en ole edes unohtanut sähköpostiosoitettani tai fb-salasanaani.
Ylläpito vain on bännännyt minut.
Facebookin julistama panna ei johdu sääntöjen rikkomisesta tai rivosta käyttäytymisestä palvelussa. Ehei, kyseessä on aivan viaton "security check", jonka periaatteessa hyvänä tarkoituksena on estää rikollisten murtautuminen kuuliaisten kansalaisten fb-tileille.
Yleensä checkissä on pitänyt tunnistaa omia friendejään valokuvista. Tällä kertaa Facebookin ylläpito oli kuitenkin kehittänyt aivan uudenlaisen, mullistavan tavan varmistaa käyttäjien henkilöllisyys:
Sisäänkirjautumista yrittäessä ruudulle lävähtää ilmoitus, jonka mukaan automaatti on lähettänyt minulle tekstiviestillä "security coden" puhelinnumeroon, jonka olen tililläni ilmoittanut (näkyy vain ylläpidolle). Jos käyttäjä (minä) ei ole saanut viestiä, hän voi saada sen puhelinsoitolla tähän samaan numeroon. Ilman koodia ei palveluun voi kirjautua. Ilmoituksessa lukee myös tämä puhelinnumero, johon koodi on lähetetty: "35840..."
Täytyy myöntää, että tilini turvallisuus on taattu. Kukaan ryökäle ei varmasti ole voinut kirjautua tililleni viimeisen kahden viikon aikana. Negatiivisena puolena voisi sanoa sen, etten ole kyllä minä itsekään.
Hieno automaatti ei ole tunnistanut muita kuin numeroita, joten se on jättänyt puhelinnumeron maatunnuksesta "+"-merkin pois. Lopputulos: numero ei toimi. Siihen numeroon ei siis voi vastaanottaa viestejä eikä puheluita. Turvallisuuden takaamiseksi fb:n turvakoodia ei tietenkään voi saada millään muulla tavalla kuin näillä kahdella.
Asiakasystävällinen Facebook on tehnyt yhteydenottamisen mahdollisimman hankalaksi: kesti lähes tunnin ennen kuin onnistuin löytämään edes jonkinlaisen tavan lähettää palautetta ylläpidolle. Sitten kesti yli viikon ennen kuin ylläpidosta vastattiin. Kuulemma he eivät voi olla varmoja henkilöllisyydestäni, joten he eivät voi vain lähettää minulle koodia oikeaan, "+"-merkillä varustettuun puhelinnumerooni. Sen sijaan minun täytyy skannata heille kopioita vähintään kahdesta virallisen tahon minulle myöntämästä henkilöllisyystodistuksesta, jotta voin todistaa olevani oikeasti minä. Nyt olen lähettänyt heille nämä skannaukset ja pari päivää odotellut reagointia tähän viestiini. Tyypillistä olisi, että minun tapaustani käsitellyt henkilö on pidennetyllä joululomalla loppiaisen yli.
Olen tässä vain miettinyt, että vaikka automaatti olisikin osannut kirjoittaa puhelinnumeroni oikein, minulla ei välttämättä olisi enää ollut käytössä sama numero, jonka olen joskus ammoin fb-tililleni ilmoittanut. Olisin voinut vaikka pudottaa kännykkäni vessanpyttyyn ja huuhtoa sitä myöten sim-korttini Itämereen. Tai sitten joku rikollinen olisi voinut varastaa kännykkäni, saada näin haltuunsa fb-turvakoodini ja viedä siten nettihenkilöllisyyteni. ELI KENEN NEROPATIN IDEA OLI LÄHETTÄÄ TURVAKOODI KÄYTTÄJÄN KÄNNYKKÄÄN EIKÄ TARJOTA MITÄÄN MUITA VAIHTOEHTOJA VASTAANOTTAA KOODI?
Ihan pelkkää nettisukupolven turhaa vänyämistä tämä minun fb-ahdistukseni ei ole.
Joutavan ajantappamisen lisäksi olisin näinä kuluneena kahtena viikkona tarvinnut Facebookia ihan oikeiden asioiden hoitamiseen: muun muassa opiskelijahaalarien tilausmaksujen karhuamiseen henkilöiltä, jotka eivät lue sähköpostiaan ja joiden puhelinnumeroa ei ole saatavilla. Kiitos fb:n turvallisuusintoilijoiden jään väliaikaisesti yli 500 euroa tappiolle.
Lähes yhtä karmaiseva kohtalo on kylläkin ollut joutua sosiaaliseen paitsioon: olen suurimmassa määrin epätietoinen uuden vuoden suunnitelmista, koska kaikki kanssakäyminen hoidetaan nykyään fb-eventtien muodossa. Joita en ole nyt kahteen viikkoon nähnyt.
Voih, pitääköhän sitä kohta ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja ihan vanhanaikaisesti soittaa ja tekstailla ihmisille?
ps. Tämä blogipäivitys julkaistuu fb-seinälläni automaattisesti BlogLovin-sovelluksen ansiosta. En siis ole vieläkään oman fb-tilini haltija, mutta saanpas ääneni siellä kuuluviin, hah!
tiistai 27. joulukuuta 2011
maanantai 26. joulukuuta 2011
Montusta suppaan ja mitäs sitten?
Joo hei nyt mä kirjotan tänne blogiin! [Kuluu kolme viikkoa.] Ai niin, no NYT mä kirjotan tänne blogiin! [Kuluu kaksi kuukautta.] Okei no kirjotan sitten kun tentit on ohi. No sitten kun tuun Lapista ja pääsen taas nettiin. No sitten kun joulu on ohi.
Joulu on kohta ohi, joten tässä se tulee! Studier, säsonganalys, GG.
Pikaraportti opiskelusta:
Valtio-oppi on varmasti oma ala! Nyt vaan pitäisi päättää, mihin sen sisällä suuntautuu: kansainväliseen politiikkaan, kansantalouteen, ympäristönsuojeluun, yritystalouteen, johtamiseen... Oikeastaan kaikki mahdollinen läheltä liippaava kiinnostaa, paitsi lakitiede. Päädyn varmaan ikuisuusopiskelijaksi.
Lisäksi pitäisi päättää, mihin menee vaihtoon ja milloin. Jossain vaiheessa ehdottomasti johonkin, mieluiten useampia kertoja useisiin paikkoihin. Ja taas venyy opiskelut.
Ruotsin kielikin on luennoilta ja koulun ruokalasta kelvollisesti tarttunut; joskus jopa saan aivoni kiinni itse teosta ajattelemasta ruotsiksi. Skrämmande!
Sitten kausispekulointiin. (Varoitus: seuraava pätkä sisältää ärsyttävää avautumista.)
Aina vuodenvaihteen lähestyessä mun motivaatio alkaa kasvaa eksponentiaalisesti, eikä tämäkään vuosi ole perinteestä poikennut. Motivaatiota on lisännyt myös ennätyspitkä terveenäoloputki: jo neljä viikkoa vailla kurkkukivun rippeitäkään! Kohtahan tässä paukkuu ennätykset tältä vuodelta.
Taustakuriositeettinä paljastan, että mulle kertyi sairaspäiviä tältä vuodelta n. 245 kappaletta. (Lähes) terveenä oon ollut tänä vuonna siis noin neljän kuukauden ajan (pisin yhtäjaksoinen terveysputki oli heinä-elokuussa 6 viikkoa). Antibioottikuureja oon popsinut 7 tai 8 kertaa. Diagnoosien mukaan oon kolunnut läpi mykoplasman, keuhkokuumeen ja kourallisen poskiontelotulehduksia, plus sitten ne iänikuiset perusflunssat.
Pakko sanoa, että jokin tässä nyt mättää...
Vuoden Sairastelija -palkinnon jakotilaisuudessa:
"En olisi saavuttanut tätä titteliä ilman lukuisia tahoja, joita nyt haluaisin kiittää. Suuren kunnian annan mykoplasmabakteerille, joka ei ollut yhdestä antibioottikuurista moksiskaan. Toisellekin kuurille se taipui vain näennäisesti jatkaen piilevänä kytemistään elimistössäni. Myös stressi pääsykokeesta ja siitepölyallergiat olivat suuressa roolissa sairastelujeni taustatekijöinä.
Näiden tahojen ohella haluaisin kiittää vastapuhjennutta rasitusastmaani kuukausia vaivenneesta yskimisestä, ja kankeaa Uudenmaan allergiasairaalakoneistoa, jonka ansiosta olen saanut jo 11 kuukauden ajan ravata erilaisissa astmatesteissä ja odottaa lääkärinaikaa koko tämän ajan vain kuullakseni, että lääkäri on itse flunssassa ja joutuu siirtämään aikaa taas kuukaudella eteenpäin. Hengenahdistus ja lisähapensaanti kisapaikkojen ensiavussa on niin nautinnollista, etten olisi edes halunnut kunnollista lääkitystä vielä tämän vuoden puolella.
Lisäksi kunniamaininnan ansaitsee YTHS:n henkilökunta, joka ei päästä ketään opiskelijaa lääkäriin, jollei tämä ole ollut vähintään viikkoa yli 38 asteen kuumeessa. Onneksi ette hyväksyneet minua vastaanotolle, ennen kuin olin kärvistellyt hengitystiet tukossa ja rahisevassa yskässä kuukaudenpäivät voidaksenne todeta, että minulla oli kuin olikin kummallakin puolella todella pahaksi päässyt poskiontelotulehdus. Mikä parasta, määräsitte ensin täysin tehottoman antibioottikuurin, niin että sain sairastaa vielä toisen kuukauden siihen putkeen, kunnes yksityislääkäri määräsi toimivan kuurin. Arvostan suuresti sitä, että sain teidän ansiostanne jättää väliin kaikki syksyn tärkeät kilpailut. Kiitos."
Elokuun alussa, pisimmän terveysputkeni lopussa, kävin juoksemassa Tunturisuunnistuksen. Siellä keskityimme parini Matleenan kanssa eteenpäinkömpimisen ja suunnistamisen ohella spekuloimaan kaikkea erittäin epäoleellista. Erästä tunturia ylittäessämme meille syntyi pieni erimielisyys sanonnan "olla montussa" määritelmästä.
Omasta mielestäni montussa oleminen tarkoittaa ylipäänsä sitä, ettei ole pystynyt kunnolla reenaamaan vamman tai sairastelun takia. Määrittelin oman, koko ensimmäisen vuodenpuolikkaan kestäneen tauteiluni seurauksena olevani montussa, josta Tunturisuunnistuksen jälkeinen superkompensaatio minua alkaisi hilata ylöspäin.
Parini oli sitä mieltä, että montussa voi olla vain, jos on sitä ennen ollut tosi hyvällä tasolla. Monttu olisi vain väliaikainen vastoinkäyminen, esimerkiksi parin kuukauden polvivaivoista johtuva juoksutauko.
Kompromissina keksimme uuden termin minun tapaustani varten: "olla supassa".
Joulukuun onnistuneen reenauksen jälkeen aloin valua suppaan, jonka pohjan saavutin keuhkokuumeella kesäkuun alussa. Luulin lähteneeni kipuamaan supan pohjalta ylös heinä-elokuun onnistuneen reenauksen myötä pudoten vain pieneen kuoppaan Tunturisuunnistuksen jälkeen, kun tohelo yöjunahyttikaverini* (*toim.huom. Ei ollut suunnistaja) oli pitänyt ikkunan auki koko yön ajan. (Oli kuulemma kysynyt multa illalla, saako sen avata, ja oli sitten avannut sen, koska en ollut vastannut. No en kai, kun olin siinä vaiheessa jo sikeässä unessa korvatulpat korvissa. Aamulla sitten heräsin kurkku kipeänä.)
Syyskuun alussa huomasin erehtyneeni: todellisuudessa olinkin kiivennyt vain supan pohjalla olleen kumpareen päälle, ja marraskuulle kestäneet poskiontelotulehdukset vetivät minut taas supan pohjalle.
Nyt olen aloittanut jälleen päättäväisen kipuamisen kohti kaukana häämöttävää supan reunaa. Tässä on auttanut muun muassa joulunaluinen viikon hiihtoleiri Ylläksellä - ah niitä latuja!
Motukka on taas korkealla ja sitä siivittämässä vielä tulevaisuuden todennäköiset uudet kuviot! No stress ja astmalääkitys kuntoon, niin ens kauel nähään!
Pieni Gossip Girl -paketti vielä loppuun.
Laiskasti kirjoitellut Gossip Girl kärsii omasta hitaudestaan. Suunnistajat ovat niin nopealiikkeisiä parisuhdekuvioissaan, ettei GG ole ehtinyt julkaista uutisia, ennen kuin tilanne on jo muuttunut. J:n tiedettiin heilastelevan lämpiminä aikoina H:ta, mutta on jo aikoja sitten siirtynyt A:han. S ja P ovat olleet on-off jo pidemmän aikaa nykytilanteen säilyessä hämärän peitossa. I & O bongattiin syksymmällä usein yhdessä, mutta ovat sittemmin jo liittyneet E & I:n ja A & L:n seuraan hiipuneiden juttujen piiriin. Nuorta lempeä on havaittu taholla H & M (haha) - lopultakin tämä duo löysi toisensa myös suunnistuspiireissä. Lisäksi marraskuu innosti joitakin pareja rengastautumaan niin Kanaria-Tampere akselilla kuin Espoon uumenissa, muttei siitä sen enempää... Vilkuilkaa kilpakumppaneidenne käsiä tarkoin lenkkisaunassa, tai viimeistään kevään ensimmäisillä starttiviivoilla...
U know u love me,
xoxo
Gossip Girl
Joulu on kohta ohi, joten tässä se tulee! Studier, säsonganalys, GG.
Pikaraportti opiskelusta:
Valtio-oppi on varmasti oma ala! Nyt vaan pitäisi päättää, mihin sen sisällä suuntautuu: kansainväliseen politiikkaan, kansantalouteen, ympäristönsuojeluun, yritystalouteen, johtamiseen... Oikeastaan kaikki mahdollinen läheltä liippaava kiinnostaa, paitsi lakitiede. Päädyn varmaan ikuisuusopiskelijaksi.
Lisäksi pitäisi päättää, mihin menee vaihtoon ja milloin. Jossain vaiheessa ehdottomasti johonkin, mieluiten useampia kertoja useisiin paikkoihin. Ja taas venyy opiskelut.
Ruotsin kielikin on luennoilta ja koulun ruokalasta kelvollisesti tarttunut; joskus jopa saan aivoni kiinni itse teosta ajattelemasta ruotsiksi. Skrämmande!
Sitten kausispekulointiin. (Varoitus: seuraava pätkä sisältää ärsyttävää avautumista.)
Aina vuodenvaihteen lähestyessä mun motivaatio alkaa kasvaa eksponentiaalisesti, eikä tämäkään vuosi ole perinteestä poikennut. Motivaatiota on lisännyt myös ennätyspitkä terveenäoloputki: jo neljä viikkoa vailla kurkkukivun rippeitäkään! Kohtahan tässä paukkuu ennätykset tältä vuodelta.
Taustakuriositeettinä paljastan, että mulle kertyi sairaspäiviä tältä vuodelta n. 245 kappaletta. (Lähes) terveenä oon ollut tänä vuonna siis noin neljän kuukauden ajan (pisin yhtäjaksoinen terveysputki oli heinä-elokuussa 6 viikkoa). Antibioottikuureja oon popsinut 7 tai 8 kertaa. Diagnoosien mukaan oon kolunnut läpi mykoplasman, keuhkokuumeen ja kourallisen poskiontelotulehduksia, plus sitten ne iänikuiset perusflunssat.
Pakko sanoa, että jokin tässä nyt mättää...
Vuoden Sairastelija -palkinnon jakotilaisuudessa:
"En olisi saavuttanut tätä titteliä ilman lukuisia tahoja, joita nyt haluaisin kiittää. Suuren kunnian annan mykoplasmabakteerille, joka ei ollut yhdestä antibioottikuurista moksiskaan. Toisellekin kuurille se taipui vain näennäisesti jatkaen piilevänä kytemistään elimistössäni. Myös stressi pääsykokeesta ja siitepölyallergiat olivat suuressa roolissa sairastelujeni taustatekijöinä.
Näiden tahojen ohella haluaisin kiittää vastapuhjennutta rasitusastmaani kuukausia vaivenneesta yskimisestä, ja kankeaa Uudenmaan allergiasairaalakoneistoa, jonka ansiosta olen saanut jo 11 kuukauden ajan ravata erilaisissa astmatesteissä ja odottaa lääkärinaikaa koko tämän ajan vain kuullakseni, että lääkäri on itse flunssassa ja joutuu siirtämään aikaa taas kuukaudella eteenpäin. Hengenahdistus ja lisähapensaanti kisapaikkojen ensiavussa on niin nautinnollista, etten olisi edes halunnut kunnollista lääkitystä vielä tämän vuoden puolella.
Lisäksi kunniamaininnan ansaitsee YTHS:n henkilökunta, joka ei päästä ketään opiskelijaa lääkäriin, jollei tämä ole ollut vähintään viikkoa yli 38 asteen kuumeessa. Onneksi ette hyväksyneet minua vastaanotolle, ennen kuin olin kärvistellyt hengitystiet tukossa ja rahisevassa yskässä kuukaudenpäivät voidaksenne todeta, että minulla oli kuin olikin kummallakin puolella todella pahaksi päässyt poskiontelotulehdus. Mikä parasta, määräsitte ensin täysin tehottoman antibioottikuurin, niin että sain sairastaa vielä toisen kuukauden siihen putkeen, kunnes yksityislääkäri määräsi toimivan kuurin. Arvostan suuresti sitä, että sain teidän ansiostanne jättää väliin kaikki syksyn tärkeät kilpailut. Kiitos."
Elokuun alussa, pisimmän terveysputkeni lopussa, kävin juoksemassa Tunturisuunnistuksen. Siellä keskityimme parini Matleenan kanssa eteenpäinkömpimisen ja suunnistamisen ohella spekuloimaan kaikkea erittäin epäoleellista. Erästä tunturia ylittäessämme meille syntyi pieni erimielisyys sanonnan "olla montussa" määritelmästä.
Omasta mielestäni montussa oleminen tarkoittaa ylipäänsä sitä, ettei ole pystynyt kunnolla reenaamaan vamman tai sairastelun takia. Määrittelin oman, koko ensimmäisen vuodenpuolikkaan kestäneen tauteiluni seurauksena olevani montussa, josta Tunturisuunnistuksen jälkeinen superkompensaatio minua alkaisi hilata ylöspäin.
Parini oli sitä mieltä, että montussa voi olla vain, jos on sitä ennen ollut tosi hyvällä tasolla. Monttu olisi vain väliaikainen vastoinkäyminen, esimerkiksi parin kuukauden polvivaivoista johtuva juoksutauko.
Kompromissina keksimme uuden termin minun tapaustani varten: "olla supassa".
Joulukuun onnistuneen reenauksen jälkeen aloin valua suppaan, jonka pohjan saavutin keuhkokuumeella kesäkuun alussa. Luulin lähteneeni kipuamaan supan pohjalta ylös heinä-elokuun onnistuneen reenauksen myötä pudoten vain pieneen kuoppaan Tunturisuunnistuksen jälkeen, kun tohelo yöjunahyttikaverini* (*toim.huom. Ei ollut suunnistaja) oli pitänyt ikkunan auki koko yön ajan. (Oli kuulemma kysynyt multa illalla, saako sen avata, ja oli sitten avannut sen, koska en ollut vastannut. No en kai, kun olin siinä vaiheessa jo sikeässä unessa korvatulpat korvissa. Aamulla sitten heräsin kurkku kipeänä.)
Syyskuun alussa huomasin erehtyneeni: todellisuudessa olinkin kiivennyt vain supan pohjalla olleen kumpareen päälle, ja marraskuulle kestäneet poskiontelotulehdukset vetivät minut taas supan pohjalle.
Nyt olen aloittanut jälleen päättäväisen kipuamisen kohti kaukana häämöttävää supan reunaa. Tässä on auttanut muun muassa joulunaluinen viikon hiihtoleiri Ylläksellä - ah niitä latuja!
Motukka on taas korkealla ja sitä siivittämässä vielä tulevaisuuden todennäköiset uudet kuviot! No stress ja astmalääkitys kuntoon, niin ens kauel nähään!
Pieni Gossip Girl -paketti vielä loppuun.
Laiskasti kirjoitellut Gossip Girl kärsii omasta hitaudestaan. Suunnistajat ovat niin nopealiikkeisiä parisuhdekuvioissaan, ettei GG ole ehtinyt julkaista uutisia, ennen kuin tilanne on jo muuttunut. J:n tiedettiin heilastelevan lämpiminä aikoina H:ta, mutta on jo aikoja sitten siirtynyt A:han. S ja P ovat olleet on-off jo pidemmän aikaa nykytilanteen säilyessä hämärän peitossa. I & O bongattiin syksymmällä usein yhdessä, mutta ovat sittemmin jo liittyneet E & I:n ja A & L:n seuraan hiipuneiden juttujen piiriin. Nuorta lempeä on havaittu taholla H & M (haha) - lopultakin tämä duo löysi toisensa myös suunnistuspiireissä. Lisäksi marraskuu innosti joitakin pareja rengastautumaan niin Kanaria-Tampere akselilla kuin Espoon uumenissa, muttei siitä sen enempää... Vilkuilkaa kilpakumppaneidenne käsiä tarkoin lenkkisaunassa, tai viimeistään kevään ensimmäisillä starttiviivoilla...
U know u love me,
xoxo
Gossip Girl
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)