Huamenna luvassa Nuorten Jukola. En sit koskaan tullu juakseen NuJussa 18-sarjalaisena. Nyyh. Mut ei voi mitään, kisaturisteilukin on kivaa.
Pakko heittää vähän veikkausta tuloksista. KooVee, Pyrsä ja Paimio on liikkeellä perusvahvoilla joukkueilla, mutta voittajaks tuskin asiaa. Rajamäki ja Parma taas tulevat oleen suht korkeella lopputuloksissa. Suamalaisista parhaita on Kangasala ja HS. Voittopysti lähtee silti Ruottinmaalle joko Tisarenin, Tullingen tai Morasin mukana. Omaa lusikkaansa soppaan yrittää takuuvarmasti tunkee vanhat kunnon itänaapurit. Joka tapauksessa kunnon skabailut luvassa.
Saanalta sain tänään inspiraation avautua ihmisistä, jotka ärsyttää mua. Pistetääs sitte kunnon listaa.
Ihmiset, jokka ärsyttää mua...
...lukee koulukirjan kannesta kanteen ja koittaa pätee tiadoillaan opettajalle. Ne toistaa kirjan lauseet sanasta sanaan, ja sit ku opettaja pyytää selittään omin sanoin esimerkkejä, niin ne häkeltyneenä sanoo ettei ne tiä, et sillee vaan sanottiin kirjassa.
...menee eturiviin istuun, pahimmat tapaukset just opettajan pulpetin eteen.
...ei viitti ees yrittää kiälten (lue: ruottin) tunneilla, koska niiden asenne on "Kiälet on ihan turhia." Just näin.
...kysyy lukiossa ruottin vitoskurssilla kappaletta suomentaessa: "Ope mitä toi 'ett' tossa tarkottaa?"
...käärii jo valmiiks ylilyhyen farkkuminarinsa helman.
...kulkee päiväsaikaan viiden kilon pakkelit naamassa.
...pukee farkut kisan jälkeen.
...läträä kisapaikan suihkussa pual tuntia.
...selittää aina kuinka huano on suunnistaan ja juakseen, ja silti sattuu aina pärjään SM:missä.
...selittää aina kisan jälkeen kuinka surkeesti meni, tuli sikana pummia ja juoksu ei kulkenu yhtään, ja silti sattuu voittaan kakkoseks tullutta viidellä minsalla.
...ei koskaan oo kipeenä tai saa urheiluvammoja (paitsi Venla, koska se on mun idoli eikä sille tarvi käydä huanosti :)).
...kasvattaa viikset ja pulisongit.
...pukeutuu kirpparilta hankittuun kittanaan collegeen, jossa on kuva Disneyn Herkules-leffan henkilöistä, ja on siten olevinaan niin vaihtoehtonuoria.
...vastaa tekstarilla, jossa lukee pelkkä "ok".
...ei laita tekstareidensa loppuun pistettä/muuta välimerkkiä/hymiöö.
...halveksuu shoppailua vapaa-ajanviettotapana.
...istuu selkä suarana oppitunneilla.
...ei puhelimessa ollessaan osota millään tavalla olevansa yhä linjalla kuunnellessaan toisen kertomaa juttua.
...käyttää ilmaisuja kuten "Takapenkki makso mitä makso" ja "Urheilija ei tervettä päivää nää".
...ei omista muita kavereita kun tiatokoneen.
...tulee diskoon vaan istuun ja kieltäytyy tanssimasta.
...puhuu liian vähän itestään ja ylipäänsä mistään.
...pölisee taukoomatta liikaa itestään ja ylipäänsä kaikesta.
Eilen oli sm-kisat. Päätin ottaa vähän revanssia niistä kaupunginmestaruuksista, ja tuloksena olikin loistava hopeamitali!! Kolmesta kilpailijasta!!!!! (Ja palikat, kyseessä oli seuranmestaruudet eikä Suamenmestaruudet. Tiiän et joku kuitenki luuli.) Pakko mainita tulokset viä Pyrsän D20-sarjasta (meillä oli siis yhteiset kisat, mut tulokset meni seuroille erikseen). Siinä tultaneen jakamaan kaksi kultamitalia, koska Laura voitti kilpasarjan ja Elina saattaja sallittu -sarjan.
Meinas muute meiän talo palaa eilen. Pyrtsi paahto leipää, ja huamas yhtäkkiä kuinka leivänpaahtimesta rupeeki nouseen kauhee musta savu ja metrin liekit. Onneks se saatiin loppuviimeks sammutettua, niin ei kärähtäny pahasti mikään. Paitsi paahtoleivät. Ne oli ehkä vähän kärsineen näkösiä.
Multa kysellään jatkuvasti, et mitä aattelin tehä lukion jälkeen. Mulla ei oo ollu käytännössä mitään hajua siitä - ennen tätä päivää! Tänään nimittäin päätin, et musta tulee ruottalainen. Tarkemmin sanottuna suamenopettaja Ruottiin. Sit tarvittaessa voin jossai vaiheessa tulla takasin Suameen ja ruveta ruottinopettajaks. Mut en kyl tiiä et meniskö mulla toisaalta liian nopeesti hermot niihin aaltopahveihin kolmella kierteellä... Sen näkee sit.
My Blondest Moments:
Palvelupuhelinnumeroissahan lukee aina jotai 0,75e/min + pvm. Fiksuna tyttönä soitin tälläsiin numeroihin ainoostaan kuukauden alussa, koska sillon päivämäärän numero on piänempi jolloin puhelun hintakin on piänempi.
perjantai 22. elokuuta 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
Kääpiöiden asialla
Elämää on hallinnu viime aikoina lähinnä olympialaiset ja koulunkäynti. Olympialaisten ehottomasti paras lajinimike on ollu Sinkkumiästen tennis. Vapaasti käännettynä enkun termistä "Tennis Singles Men". Silmä taas on levänny eniten miästen uimahyppyjä seuratessa. Näitä lisää...
Viikkojen aikana fiilistä on nostattanu miästen olympiaurheilun lisäks mahtavat biisit, joita oon sattunu radiosta bongaileen. Parhaita on Dingon Skorpioninainen, joka kuvaa varmaan sit muakin tosi hyvin.. Jason Mrazin "I'm yours" taas on niin letkee, et se saa väkisinki hymyilyttään. Coldplayn "Viva La Vida" on parasta Coldplayta ikuisuuksiin. Kat DeLunan "Run the show" laittaa tanssijalan vipattaan ja lanteet keikkuun naapurin Erkilläki. Ja Waldo's Peoplen "Back again" vaan on ihan älyttömän vetävä jumputus. Näitä suasittelen kaikille!!!!
Otteita Dingon biisistä "Skorpioninainen":
Sä pistät minut jäljessäsi ryömimään,
sä tiedät, että silti jään.
Sä olet kuningatar, minä sinun alamainen.
Sä olet kuningatar, skorpioninainen.
//
Jos suo kohtelen kuin kukkaa,
sä puukolla lyöt, revit tukkaa.
Jos sinun kyllä muuttuu eiksi,
mä raastan balsan kappaleiksi.
//
Mä konttaan sinun perässäsi kaupunkiin.
Mä kiinni jäin sun liisteriin.
Sä olet niin kuin alkoholi, vielä yksi samanlainen,
sä olet huumetta tai jotain, skorpioninainen.
Niin ja taas uus mitalikin saatiin! Oli kyl kiva kattoo sen Suamen paksuairokaksikon soutu sunnuntaina. Aivan loistavaa, et ne pääsi mitaleille!! Harmitti kylläki kisan jälkee, ettei ne voittanu.
Sara: "Pah noi kuubalaiset vei tän, ku ei ne varmaan muuta elämässään tee ku souda Amazonia eestaas!"
Pyry: "Öö siis Sara ne on tosiaan Hollannista..."
No jaa, Kuuba ja Hollanti. Voi mennä sekasin ihan keltä vaan.
Eka kouluviikko ja rapiat päälle takana. Huhhuh nimittäin ei mikkää iha miälettömät fiilikset. Tai no, ehkä mä selviän tän jakson, on tosiaan jopa kolme kurssia lukkarissa. Ja ykskään niistä ei oo se ihq pitkä matikka, eli läksyjen määrä ei päätä huimaa. Rento tulevaisuus siis eessä!
Koulun alku oli aika jekku. Opo sattu bongaan mut siält samantiän ku astuin ovesta sisään, ja tuli kerjään mua tutoroimaan uusia pikkuykkösiä. Urheiluryhmälle pitis saada urheilulinjalainen tutori, ja oli kuulemma pulaa sellasista. No, mikäs siinä, menin sillä viiden minsan varotusajalla mainostaan pualekstunniks niille sulosille babyfaceille neljän vuoden lukionkäyntiä (kannattaa ottaa verorahoista kaikki irti) ja varotteleen opettajien ominaispiirteistä. Silmät suurina ne mua kuunteli ja rohkastu jopa kysyyn jotai oma-alotteisesti. Oiskohan musta ainesta opettajaks...?
Mulla on varmaan vähän liikaaki vapaa-aikaa ja hypäreitä, tai sit vaan tää syksyn ilmasto on innostanu mut ettiin uusia harrastuksia. Päätin alottaa espanjan lukemisen, mennä johki ruottinkiälen keskustelukurssille ja jatkaa MTV-dancea parin vuaden tauon jälkeen. Se tanssi on siis sellasta ketkuttelua, kuten joku osuvasti sitä kuvas... Hianosti sanottuna eräs street dancen lajeista.
Näiden uusien lajien alkamista ootellessa oon leikelly lehistä Phelpsin, Boltin, Nadalin, ym. hottis huippu-urheilijaolympiavoittajien kuvia. Bolt on kylä ihan ihmemiäs. Ja sil on hyvät muuvit! Aikomuksena näiden kuvien suhteen on tuunata se kansio, jota käytän koulussa. Sellasia kuumiksia kattellessa lämpiää kylä varmana hyytävimpänäki talviaamuna matikantunnilla...
Viime viikolla oli kauden pääkisa, nimittäin Nokian Mestaruudet! Osanottajia kokonaisuudessaan parisen kymmentä, ja jokanen piirsi itelleen oman ratansa karttaan rastimääritteiden avulla. Sen tuloksia ku oon ootellu, niin on tää bloginki pitäminen päässy jäämään taka-alalle. Se kisa oli kylä mun suunnistustaidon näyttämisen riamuvoitto. Tällänen tapahtumaketju pääs käymään:
-oon rastista parinkytä metrin päässä ja alan surraan ympyrää, eli rastinotto ei aivan nappiin.
-lopulta löydettyäni rastin lähen siltä väärään suuntaan.
-päädyn kuitenki tavottelemalleni kärrytielle, enkä loppuviimeks kauheen kauas reitiltä.
-lähen juokseen kärrytietä muutaman sata metriä väärään suuntaan. Ja tän polven kaa se matka vastaa maratonia.
Loppuviimeks sain itteni seuraavalle rastille, ja jopa maaliin asti. Meiän sarjassa oli neljä osanottajaa, ja siihen mennessä tein sarjan kärkiajan (yks oli tullu mua ennen maaliin). Olin aivan fiiliksissä, tiadossahan oli siis varma mitali! Ja aivan yhtä varmasti ainoo uus palkintokaapin täyte tältä kaudelta.
Parin päivän päästä tulokset sit tuli nettiin, ja hupsista, mut oli hylätty. Kattelin ihmeissäni karttaa, ja älysin sitte verrata sitä rastimääritteisiin: kappas olin piirtäny radalleni yhen väärän rastin. Sitä vatutuksen määrää. No, ens kauel...
Bussien suunnittelussa on muute tainnu autoarkkitehdeille iskee jonkinmoinen lapsus. Ne ei nimittäin oo ihmisystävällisesti rakennattuja ihan kaikille ihmisryhmille. Kotimatkalla bussin perällä istuskellessani tuli miäleen tällänen dilemma: Miättikää, jos ois joku tosi lyhytkätinen mykkä kääpiö, jonka tarvis päästä nopeesti jonnekki, ja sillä ei ois ajokorttia ja satais ihan kaatamalla, eli sen ois pakko mennä bussilla. Joissaki nysseissä ei kumma kyllä oo stop-nappeja ku katossa sen istumapaikan yläpualella. Se kääpiö ei lyhkästen käsiensä takia yltäsi niihin nappeihin, ja ku se on mykkä ni se ei vois ees kysyä apua keltään. Sehän ois tuamittu kulkeen siinä samassa hikisessä nyssessä lopun ikäänsä! Aika karua.
My Blondest Moments:
Alan tosiaan vähitellen lähestyä kunniakasta aikuisuuden rajaa, jolloin aukee mahollisuus muun muassa ajaa ihan ite autoo! Ajoharjottelu lähtee pikkuhiljaa käyntiin, ja mun aiemmat kokemukset pyärien päällä liikkuvista kulkuneuvoista lupaa tosi hyvää: Olin yks kaunis päivä pyäräilemässä Pyryn kanssa (kypärä päässäni Luajan kiitos, en mä muute enää hengissä oiskaan), ja hiaman hitaahkosti liikahtelin ilmesestikin eteenpäin, kun jäin Pyrystä polkasu polkasulta yhä kauemmas. Huutelin sit Pyrtsin perään et se venailis, ja se tokas, et opettelisin ajaan paremmin. Mä tuskastuin sille: "Kyl mä ny pyäräilyn periaatteessa haltsaan, se vaan etten osaa kääntyy mutkissa!"
Ajokorttia ootellessa...
Viikkojen aikana fiilistä on nostattanu miästen olympiaurheilun lisäks mahtavat biisit, joita oon sattunu radiosta bongaileen. Parhaita on Dingon Skorpioninainen, joka kuvaa varmaan sit muakin tosi hyvin.. Jason Mrazin "I'm yours" taas on niin letkee, et se saa väkisinki hymyilyttään. Coldplayn "Viva La Vida" on parasta Coldplayta ikuisuuksiin. Kat DeLunan "Run the show" laittaa tanssijalan vipattaan ja lanteet keikkuun naapurin Erkilläki. Ja Waldo's Peoplen "Back again" vaan on ihan älyttömän vetävä jumputus. Näitä suasittelen kaikille!!!!
Otteita Dingon biisistä "Skorpioninainen":
Sä pistät minut jäljessäsi ryömimään,
sä tiedät, että silti jään.
Sä olet kuningatar, minä sinun alamainen.
Sä olet kuningatar, skorpioninainen.
//
Jos suo kohtelen kuin kukkaa,
sä puukolla lyöt, revit tukkaa.
Jos sinun kyllä muuttuu eiksi,
mä raastan balsan kappaleiksi.
//
Mä konttaan sinun perässäsi kaupunkiin.
Mä kiinni jäin sun liisteriin.
Sä olet niin kuin alkoholi, vielä yksi samanlainen,
sä olet huumetta tai jotain, skorpioninainen.
Niin ja taas uus mitalikin saatiin! Oli kyl kiva kattoo sen Suamen paksuairokaksikon soutu sunnuntaina. Aivan loistavaa, et ne pääsi mitaleille!! Harmitti kylläki kisan jälkee, ettei ne voittanu.
Sara: "Pah noi kuubalaiset vei tän, ku ei ne varmaan muuta elämässään tee ku souda Amazonia eestaas!"
Pyry: "Öö siis Sara ne on tosiaan Hollannista..."
No jaa, Kuuba ja Hollanti. Voi mennä sekasin ihan keltä vaan.
Eka kouluviikko ja rapiat päälle takana. Huhhuh nimittäin ei mikkää iha miälettömät fiilikset. Tai no, ehkä mä selviän tän jakson, on tosiaan jopa kolme kurssia lukkarissa. Ja ykskään niistä ei oo se ihq pitkä matikka, eli läksyjen määrä ei päätä huimaa. Rento tulevaisuus siis eessä!
Koulun alku oli aika jekku. Opo sattu bongaan mut siält samantiän ku astuin ovesta sisään, ja tuli kerjään mua tutoroimaan uusia pikkuykkösiä. Urheiluryhmälle pitis saada urheilulinjalainen tutori, ja oli kuulemma pulaa sellasista. No, mikäs siinä, menin sillä viiden minsan varotusajalla mainostaan pualekstunniks niille sulosille babyfaceille neljän vuoden lukionkäyntiä (kannattaa ottaa verorahoista kaikki irti) ja varotteleen opettajien ominaispiirteistä. Silmät suurina ne mua kuunteli ja rohkastu jopa kysyyn jotai oma-alotteisesti. Oiskohan musta ainesta opettajaks...?
Mulla on varmaan vähän liikaaki vapaa-aikaa ja hypäreitä, tai sit vaan tää syksyn ilmasto on innostanu mut ettiin uusia harrastuksia. Päätin alottaa espanjan lukemisen, mennä johki ruottinkiälen keskustelukurssille ja jatkaa MTV-dancea parin vuaden tauon jälkeen. Se tanssi on siis sellasta ketkuttelua, kuten joku osuvasti sitä kuvas... Hianosti sanottuna eräs street dancen lajeista.
Näiden uusien lajien alkamista ootellessa oon leikelly lehistä Phelpsin, Boltin, Nadalin, ym. hottis huippu-urheilijaolympiavoittajien kuvia. Bolt on kylä ihan ihmemiäs. Ja sil on hyvät muuvit! Aikomuksena näiden kuvien suhteen on tuunata se kansio, jota käytän koulussa. Sellasia kuumiksia kattellessa lämpiää kylä varmana hyytävimpänäki talviaamuna matikantunnilla...
Viime viikolla oli kauden pääkisa, nimittäin Nokian Mestaruudet! Osanottajia kokonaisuudessaan parisen kymmentä, ja jokanen piirsi itelleen oman ratansa karttaan rastimääritteiden avulla. Sen tuloksia ku oon ootellu, niin on tää bloginki pitäminen päässy jäämään taka-alalle. Se kisa oli kylä mun suunnistustaidon näyttämisen riamuvoitto. Tällänen tapahtumaketju pääs käymään:
-oon rastista parinkytä metrin päässä ja alan surraan ympyrää, eli rastinotto ei aivan nappiin.
-lopulta löydettyäni rastin lähen siltä väärään suuntaan.
-päädyn kuitenki tavottelemalleni kärrytielle, enkä loppuviimeks kauheen kauas reitiltä.
-lähen juokseen kärrytietä muutaman sata metriä väärään suuntaan. Ja tän polven kaa se matka vastaa maratonia.
Loppuviimeks sain itteni seuraavalle rastille, ja jopa maaliin asti. Meiän sarjassa oli neljä osanottajaa, ja siihen mennessä tein sarjan kärkiajan (yks oli tullu mua ennen maaliin). Olin aivan fiiliksissä, tiadossahan oli siis varma mitali! Ja aivan yhtä varmasti ainoo uus palkintokaapin täyte tältä kaudelta.
Parin päivän päästä tulokset sit tuli nettiin, ja hupsista, mut oli hylätty. Kattelin ihmeissäni karttaa, ja älysin sitte verrata sitä rastimääritteisiin: kappas olin piirtäny radalleni yhen väärän rastin. Sitä vatutuksen määrää. No, ens kauel...
Bussien suunnittelussa on muute tainnu autoarkkitehdeille iskee jonkinmoinen lapsus. Ne ei nimittäin oo ihmisystävällisesti rakennattuja ihan kaikille ihmisryhmille. Kotimatkalla bussin perällä istuskellessani tuli miäleen tällänen dilemma: Miättikää, jos ois joku tosi lyhytkätinen mykkä kääpiö, jonka tarvis päästä nopeesti jonnekki, ja sillä ei ois ajokorttia ja satais ihan kaatamalla, eli sen ois pakko mennä bussilla. Joissaki nysseissä ei kumma kyllä oo stop-nappeja ku katossa sen istumapaikan yläpualella. Se kääpiö ei lyhkästen käsiensä takia yltäsi niihin nappeihin, ja ku se on mykkä ni se ei vois ees kysyä apua keltään. Sehän ois tuamittu kulkeen siinä samassa hikisessä nyssessä lopun ikäänsä! Aika karua.
My Blondest Moments:
Alan tosiaan vähitellen lähestyä kunniakasta aikuisuuden rajaa, jolloin aukee mahollisuus muun muassa ajaa ihan ite autoo! Ajoharjottelu lähtee pikkuhiljaa käyntiin, ja mun aiemmat kokemukset pyärien päällä liikkuvista kulkuneuvoista lupaa tosi hyvää: Olin yks kaunis päivä pyäräilemässä Pyryn kanssa (kypärä päässäni Luajan kiitos, en mä muute enää hengissä oiskaan), ja hiaman hitaahkosti liikahtelin ilmesestikin eteenpäin, kun jäin Pyrystä polkasu polkasulta yhä kauemmas. Huutelin sit Pyrtsin perään et se venailis, ja se tokas, et opettelisin ajaan paremmin. Mä tuskastuin sille: "Kyl mä ny pyäräilyn periaatteessa haltsaan, se vaan etten osaa kääntyy mutkissa!"
Ajokorttia ootellessa...
lauantai 9. elokuuta 2008
Telkkarin orja
On harmittanu viime aikoina vähän kaikenlaiset asiat, ja oon siks ollu joka päivä ihan älyttömän huanolla tuulella. Eli täyspainosta tummentelua melkeen koko ajan. Yks ilta sit tässä valaistuin, et mitä väliä vaikka ois kuin paljon syitä olla NeitiAngst, pakkoko sitä silti on olla sellanen. Paljon hauskempaa itelleki olla ilosella miälellä ja nauttia niist kaikist kivoista asioista, mitä elämässä on. Filosofista, mutta totta. :)
Tän viikon huipennus oli varmasti perjantai. Heräsin ekaa kertaa kattoon jo aamun Serranoja suarana! Sit siitä jatkoin telkkariputkee kattomalla Makuunista vuakratun '8 päivää ensi-iltaan'. Se oli muute tosi hauska, varsinki ne kaks kummitusta siinä sohvalla. Ja Mikko Leppilampi oli taas iiiihana, suasittelen siis kaikille!
No, suaraan tän leffan loputtua laitoinki telkkarin Ylelle, ja sielt tuli olympialaisten avajaisia. Ne oli kyl iha älyhianot. Piti lähtee lenkille, mut päädyinki sit pyöräileen kuntopyörällä ja tekeen lihaskuntoo siinä teeveen eessä. Ei pitäs olla kuntopyörää olkkarissa, mulle käy aina näin... Avajaisten loppuun katoin viä nauhalta Pieni talo preerialta, vaikka en kyl ees oo seurannu sitä sarjaa aktiivisesti muulloin kun Fin5:lla. Tän rypistyksen jälkee oliki silmät ihan kuutionmuotoset ja päässä humisi, joten päätin tehä elämänmuutoksen: ei enää ikinä näin paljoo telkkaria samana päivänä!
Tää pyhä päätös kestiki sit sopivasti seuraavaan aamuun. Heräilin siinä jossai 11 jälkeen, ja kun tulin keittiöön niin siältähän tuli olympialaisia. Tää mun telkkaririippuvuus on kyl täysin äidin ja isän syytä. Miks ne menee änkeen toosia niihin huoneisiin, missä viätetään just eniten aikaa?! Päädyin siis kattoon naisten koripalloo, Espanja vastaan Kiina. Espanja pisti Kiinan kyl tosi tiukille, oli niin jännä matsi et oli vaan pakko kattella, vaik en muuten ikinä seuraakaan korista. Päätin samantien, et mä kannustan näissä olympialaisissa kaikkia kiinalaisia, siis Suamen ja Ruottin lisäks.
Koriksen jälkeen tuli muistaakseni ainaki naisten futista (Ruotti-Argentiina), jotai perhosuintia, miästen suliksen alkueriä (jossa joku suamalainen pääsi jatkoon!), judoo ja nyrkkeilyä. Siitä judosta en kyl tajunnu mitää. Kaks ukkelia vänkää jotenki keskenään, sit toinen istuu toisen pääle, ja sit jompikumpi saa ihan sattumanvarasesti pisteen. Tai sit voittaa samantiän koko matsin. Ja nyrkkeily oli ihan tyhmää, ärsyttää et sellasta tappelua näytetään. Oli kuitenki pakko kattoo.
Sen jälkee otin itteeni niskasta kii ja lähin ulos. Ku tulin takas sisälle, pistin Pilates dvd:n pyöriin ja rupesin pilatisoimaan. Se täti siinä dvd:llä lupas, et jos joka päivä jonku parin viikon ajan tekee sen 20min pilateksen, niin saa näkyviä tuloksia. Musta tuntuu, et äiti hommas sen videon jostai OstosTV:stä jokin aika sitte. Ei sillä et ainakaan se tarvis mitään vartalonmuakkausta. Sille käy mun vaatteet muutenki ihan hyvin. Ikävä kyllä, koska siks se lainailee niitä koko ajan ilman lupaa. Useimmilla on tää ongelma pikkusiskojen kaa, mut oon mä silti ihan sinut itteni kans. No jaa, aattelin kuitenki alkaa tekeen sitä pilatesta säännöllisesti, niin sais ehkä tosi näkyvän sixpäkin. Ois varaa vertailla Pyrtsin kaa.
My blondest moments:
Tää on nyt kyllä aika perus, mutta mulla ei oikeesti oo mitään hajua Suamen maantiadosta. Osaan paremmin jokku Etelä-Amerikan joet, kun Suamen kaupungit. Ei siis ihmekään, et ehdotin, että Tampereelta kannattaa ajaa Mikkeliin Vaasan kautta. Mikkelihän sijaitsee Pohjanmaalla?
Tän viikon huipennus oli varmasti perjantai. Heräsin ekaa kertaa kattoon jo aamun Serranoja suarana! Sit siitä jatkoin telkkariputkee kattomalla Makuunista vuakratun '8 päivää ensi-iltaan'. Se oli muute tosi hauska, varsinki ne kaks kummitusta siinä sohvalla. Ja Mikko Leppilampi oli taas iiiihana, suasittelen siis kaikille!
No, suaraan tän leffan loputtua laitoinki telkkarin Ylelle, ja sielt tuli olympialaisten avajaisia. Ne oli kyl iha älyhianot. Piti lähtee lenkille, mut päädyinki sit pyöräileen kuntopyörällä ja tekeen lihaskuntoo siinä teeveen eessä. Ei pitäs olla kuntopyörää olkkarissa, mulle käy aina näin... Avajaisten loppuun katoin viä nauhalta Pieni talo preerialta, vaikka en kyl ees oo seurannu sitä sarjaa aktiivisesti muulloin kun Fin5:lla. Tän rypistyksen jälkee oliki silmät ihan kuutionmuotoset ja päässä humisi, joten päätin tehä elämänmuutoksen: ei enää ikinä näin paljoo telkkaria samana päivänä!
Tää pyhä päätös kestiki sit sopivasti seuraavaan aamuun. Heräilin siinä jossai 11 jälkeen, ja kun tulin keittiöön niin siältähän tuli olympialaisia. Tää mun telkkaririippuvuus on kyl täysin äidin ja isän syytä. Miks ne menee änkeen toosia niihin huoneisiin, missä viätetään just eniten aikaa?! Päädyin siis kattoon naisten koripalloo, Espanja vastaan Kiina. Espanja pisti Kiinan kyl tosi tiukille, oli niin jännä matsi et oli vaan pakko kattella, vaik en muuten ikinä seuraakaan korista. Päätin samantien, et mä kannustan näissä olympialaisissa kaikkia kiinalaisia, siis Suamen ja Ruottin lisäks.
Koriksen jälkeen tuli muistaakseni ainaki naisten futista (Ruotti-Argentiina), jotai perhosuintia, miästen suliksen alkueriä (jossa joku suamalainen pääsi jatkoon!), judoo ja nyrkkeilyä. Siitä judosta en kyl tajunnu mitää. Kaks ukkelia vänkää jotenki keskenään, sit toinen istuu toisen pääle, ja sit jompikumpi saa ihan sattumanvarasesti pisteen. Tai sit voittaa samantiän koko matsin. Ja nyrkkeily oli ihan tyhmää, ärsyttää et sellasta tappelua näytetään. Oli kuitenki pakko kattoo.
Sen jälkee otin itteeni niskasta kii ja lähin ulos. Ku tulin takas sisälle, pistin Pilates dvd:n pyöriin ja rupesin pilatisoimaan. Se täti siinä dvd:llä lupas, et jos joka päivä jonku parin viikon ajan tekee sen 20min pilateksen, niin saa näkyviä tuloksia. Musta tuntuu, et äiti hommas sen videon jostai OstosTV:stä jokin aika sitte. Ei sillä et ainakaan se tarvis mitään vartalonmuakkausta. Sille käy mun vaatteet muutenki ihan hyvin. Ikävä kyllä, koska siks se lainailee niitä koko ajan ilman lupaa. Useimmilla on tää ongelma pikkusiskojen kaa, mut oon mä silti ihan sinut itteni kans. No jaa, aattelin kuitenki alkaa tekeen sitä pilatesta säännöllisesti, niin sais ehkä tosi näkyvän sixpäkin. Ois varaa vertailla Pyrtsin kaa.
My blondest moments:
Tää on nyt kyllä aika perus, mutta mulla ei oikeesti oo mitään hajua Suamen maantiadosta. Osaan paremmin jokku Etelä-Amerikan joet, kun Suamen kaupungit. Ei siis ihmekään, et ehdotin, että Tampereelta kannattaa ajaa Mikkeliin Vaasan kautta. Mikkelihän sijaitsee Pohjanmaalla?
tiistai 5. elokuuta 2008
Hurreja ja pupupaistia
On vähän tekstin ilmestymisellä kestäny, syynä mm. toimimaton internet-yhteys kotikoneella, viimeset kesätyöpäivät, armoton univelka Ruottin-reissulta, krooninen huanotuulisuus, polven rasitusvamma, Makuunista vuokratut leffat, ens kesä, minigolf-turnaus, ruottinkiälinen Cosmo, Kiinan ihmisoikeusongelma, ilmastonmuutos, Garda-järvi ja kantarellikastike. Eiköhän siinä tullu ne tärkeimmät.
Eli siitä Ungi-reissusta. Kovinkaan monelle se ei ollu näitä kaikkein hehkeimpiä matkoja. Esimerkiks Ungi-pupulla oli aika traumaattinen kisayö. Poikien lähössä siitä oltiin tekemässä paistia, mutta onneks se ehti just päästä pakoon ennenku se käristy. Sen verran oli kokemus sitä tainnu kuitenki järkyttää, ettei se ehtiny koolle ennen poikia, vaan meinas tallautua niiden jalkoihin... Käykää vaikka tsekkaan kisasivuilta video H/D18 lähöstä.
Kisa ei menny ainaka suamalaispoikien osalta ihan odotetusti. Daamien pualella onneks nää nääs-tytöt piti suamalaisten kunniaa yllä: Pyrsän tytöt oli tokia, KooVeen neidit kuudensia. Ne oliki ainoot suomalaiset top-tenissä. On se vaan kivaa olla Tampereelta.
Hianot tiimiasut varmasti autto tytsyjä pärjään:
TP: kynsilakka, sivuponnari kukalla ja pikkuletit, huulipuna, "sukkanauhat".
KOOVEE: kynsilakka, mustakeltaset huulet, inkkarisotamaalaus, lissunutturat (kaks pallonutturaa, ihan ku Mikki Hiiren korvat :)) ja "lissut"-teksti takamuksessa.
Jos ei näillä ois tultu nii ei sit millään!
Ite juoksin poikien joukkueessa. 7-osuuden jälkeen oltais oltu vielä sijalla 12, ellei 5-osuudella olisi tullu hylsyä. Ja se hylsy tuli varvausrastilta. Yleisö näki, kuinka meidän 15-vuotias, elämänsä toisissa suunnistuskisoissa ollu hiihtäjäpoika leimas sillä rastilla, ja leimaus tallentu vieläpä videonauhalle, joka otti kuvaa rastilta. Mutta identtiin se leima sit ei ollukkaan rekisteröityny. Hylsy mikä hylsy. Haistakaa rasti senkin sportIdentin keksijät, sanon minä!
Mä olin juaksemassa 6-osuutta, paremmin tunnettu nimellä poikien bordelli. Oli kyllä metässä meno sen mukastaki. Jätkää painaa ohi oikeelta ja vasemmalta niin että hippulat vaan vinkuu. Meidän joukkueessa Vilma piti tyttöjen kunniaa yllä ja tuli hianosti vaihtoon ennen Samua, eikä muute taipunu montaakaan sijotusta. Määkin oon ihan ylpee siitä, et risasta polvesta hualimatta mun osuusijotus oli pualenvälin paremmalla pualen (86./176). Harmi sinänsä, että se polvi sit hajos siinä matkaa tehdessä. Kisan jälkeen pualitutut kyselikin, et kuinkas mää jo koolle mennessä onnuin pahan näkösesti. Taitaa syksyn kisoissa olla taas varustuksena enimmäkseen kamera ja seuran fanituotteita. Suututtaa kylä tällänen jalka. Ei kukaan haluais vaihtaa?? Luopuisin omastani ihan miälihyvin.
Pääosin suju matkustus metän ulkopualellaki ilman kummempia kommelluksia, mitä ny pikkuveli hukkas rahapussinsa valtavaan kauppakeskukseen. Siel oli mm. yli 100e arvosta käteistä, Visa-kortti ja henkilökortti. Minnan ja mun suasiollisella avustuksella se sit löydettiin loppuviimeks, kun oltiin koluttu parkkipaikka, ruokakaupan kassa, asiakasinfo, kukkaistutukset, kahvila ja lelukauppa.
Niin ja jäihän mulleki käteen yks punanen mekko, keltanen farkkuminari ja siniset, pilkulliset shortsit. Kaikki melkosia heräteostoksia, mutta niitähän ne lähes poikkeuksetta aina on.
Gossip Girl -osio Ungista:
Yllättävän harvassa olivat tämänkertaiset raportoinnin arvoiset tapaukset. Matkan valopilkku K&M oli jo suhteellisen vanha pari, mutta tuli useimmille tietoon vasta viime viikonloppuna. Laivalla nähtiin - tai paremminkin ei nähty - eräitä Suomen keskipisteessa asuvia tulevaisuuden lupauksia hyvinkin läheisissä väleissä... Huhuja liikkui myös muutamasta muusta parivaljakosta, mutta suoranaisia havaintoja ei ole. Syyn voisi vierittää Viking Linen ylivirkaintoisten portsarien niskoille. Oli kyllä diskossa melkoisen kuiva meno sen jälkeen, kun kaikki alaikäiset suunnistajat oli ajettu sieltä pois. Humppiksen bändi sentään innostui hetkeksi soittamaan ihan vauhdikkaita biisejä, mutta yhteenvetona oli kyllä keskimääräistä tapahtumaköyhempi båtresa. No, ehkäpä ensi kerralla parempi säkä...
Ens kesääki oon suunnitellu jo oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa, että erittäin Sverige-painotteinen se tulee olemaan... Varmasti ihan unelmien sommar!!!
Sit tälläset avautumiset tähä loppuun: Joskus vaan suututtaa olla tyttö. Kun kaikesta pitää tehä jotain draamaa, mitään ei voi sanoo toiselle päin naamaa vaan on puhuttava selän takana, juoruillaan toisten henkilökohtasista asioista, sanotaan yhtä mutta tarkotetaan toista. Olis niin luksusta, jos sais itestään pois nää tyttömäisyyden negatiiviset puolet. Ja vois olla vaan suarasananen jätkä. Siin on mun tavote tälle syksylle. Toivottavasti mahollisimman monen muunkin.
My blondest moments:
Oon lentäny tänä vuonna lentokoneella kaheksan kertaa. Viimesimmän kerran jälkeen rupesin sit ihmetteleen suureen ääneen hyvää tuuriani: joka kerta kun olin lentäny, oli pilvien yläpuolella ollu kaunis, aurinkoinen sää!
Eli siitä Ungi-reissusta. Kovinkaan monelle se ei ollu näitä kaikkein hehkeimpiä matkoja. Esimerkiks Ungi-pupulla oli aika traumaattinen kisayö. Poikien lähössä siitä oltiin tekemässä paistia, mutta onneks se ehti just päästä pakoon ennenku se käristy. Sen verran oli kokemus sitä tainnu kuitenki järkyttää, ettei se ehtiny koolle ennen poikia, vaan meinas tallautua niiden jalkoihin... Käykää vaikka tsekkaan kisasivuilta video H/D18 lähöstä.
Kisa ei menny ainaka suamalaispoikien osalta ihan odotetusti. Daamien pualella onneks nää nääs-tytöt piti suamalaisten kunniaa yllä: Pyrsän tytöt oli tokia, KooVeen neidit kuudensia. Ne oliki ainoot suomalaiset top-tenissä. On se vaan kivaa olla Tampereelta.
Hianot tiimiasut varmasti autto tytsyjä pärjään:
TP: kynsilakka, sivuponnari kukalla ja pikkuletit, huulipuna, "sukkanauhat".
KOOVEE: kynsilakka, mustakeltaset huulet, inkkarisotamaalaus, lissunutturat (kaks pallonutturaa, ihan ku Mikki Hiiren korvat :)) ja "lissut"-teksti takamuksessa.
Jos ei näillä ois tultu nii ei sit millään!
Ite juoksin poikien joukkueessa. 7-osuuden jälkeen oltais oltu vielä sijalla 12, ellei 5-osuudella olisi tullu hylsyä. Ja se hylsy tuli varvausrastilta. Yleisö näki, kuinka meidän 15-vuotias, elämänsä toisissa suunnistuskisoissa ollu hiihtäjäpoika leimas sillä rastilla, ja leimaus tallentu vieläpä videonauhalle, joka otti kuvaa rastilta. Mutta identtiin se leima sit ei ollukkaan rekisteröityny. Hylsy mikä hylsy. Haistakaa rasti senkin sportIdentin keksijät, sanon minä!
Mä olin juaksemassa 6-osuutta, paremmin tunnettu nimellä poikien bordelli. Oli kyllä metässä meno sen mukastaki. Jätkää painaa ohi oikeelta ja vasemmalta niin että hippulat vaan vinkuu. Meidän joukkueessa Vilma piti tyttöjen kunniaa yllä ja tuli hianosti vaihtoon ennen Samua, eikä muute taipunu montaakaan sijotusta. Määkin oon ihan ylpee siitä, et risasta polvesta hualimatta mun osuusijotus oli pualenvälin paremmalla pualen (86./176). Harmi sinänsä, että se polvi sit hajos siinä matkaa tehdessä. Kisan jälkeen pualitutut kyselikin, et kuinkas mää jo koolle mennessä onnuin pahan näkösesti. Taitaa syksyn kisoissa olla taas varustuksena enimmäkseen kamera ja seuran fanituotteita. Suututtaa kylä tällänen jalka. Ei kukaan haluais vaihtaa?? Luopuisin omastani ihan miälihyvin.
Pääosin suju matkustus metän ulkopualellaki ilman kummempia kommelluksia, mitä ny pikkuveli hukkas rahapussinsa valtavaan kauppakeskukseen. Siel oli mm. yli 100e arvosta käteistä, Visa-kortti ja henkilökortti. Minnan ja mun suasiollisella avustuksella se sit löydettiin loppuviimeks, kun oltiin koluttu parkkipaikka, ruokakaupan kassa, asiakasinfo, kukkaistutukset, kahvila ja lelukauppa.
Niin ja jäihän mulleki käteen yks punanen mekko, keltanen farkkuminari ja siniset, pilkulliset shortsit. Kaikki melkosia heräteostoksia, mutta niitähän ne lähes poikkeuksetta aina on.
Gossip Girl -osio Ungista:
Yllättävän harvassa olivat tämänkertaiset raportoinnin arvoiset tapaukset. Matkan valopilkku K&M oli jo suhteellisen vanha pari, mutta tuli useimmille tietoon vasta viime viikonloppuna. Laivalla nähtiin - tai paremminkin ei nähty - eräitä Suomen keskipisteessa asuvia tulevaisuuden lupauksia hyvinkin läheisissä väleissä... Huhuja liikkui myös muutamasta muusta parivaljakosta, mutta suoranaisia havaintoja ei ole. Syyn voisi vierittää Viking Linen ylivirkaintoisten portsarien niskoille. Oli kyllä diskossa melkoisen kuiva meno sen jälkeen, kun kaikki alaikäiset suunnistajat oli ajettu sieltä pois. Humppiksen bändi sentään innostui hetkeksi soittamaan ihan vauhdikkaita biisejä, mutta yhteenvetona oli kyllä keskimääräistä tapahtumaköyhempi båtresa. No, ehkäpä ensi kerralla parempi säkä...
Ens kesääki oon suunnitellu jo oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa, että erittäin Sverige-painotteinen se tulee olemaan... Varmasti ihan unelmien sommar!!!
Sit tälläset avautumiset tähä loppuun: Joskus vaan suututtaa olla tyttö. Kun kaikesta pitää tehä jotain draamaa, mitään ei voi sanoo toiselle päin naamaa vaan on puhuttava selän takana, juoruillaan toisten henkilökohtasista asioista, sanotaan yhtä mutta tarkotetaan toista. Olis niin luksusta, jos sais itestään pois nää tyttömäisyyden negatiiviset puolet. Ja vois olla vaan suarasananen jätkä. Siin on mun tavote tälle syksylle. Toivottavasti mahollisimman monen muunkin.
My blondest moments:
Oon lentäny tänä vuonna lentokoneella kaheksan kertaa. Viimesimmän kerran jälkeen rupesin sit ihmetteleen suureen ääneen hyvää tuuriani: joka kerta kun olin lentäny, oli pilvien yläpuolella ollu kaunis, aurinkoinen sää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)