Voi ernu!

Sitä vois kuvitella, että jos joku tyyppi JOKA IKINEN tiistai tulee kotiin ekana perheenjäsenenä, niin se oppis jossain vaiheessa pitään kotiavaimia mukanaan. Sehän olis ihan klassisen ehdollistumisenki mukasta, että jouduttuaan riittävän monta kertaa könyään ties missä vara-avainta metsästämässä, tyyppi muistas laittaa kotiavaimensa laukkuunsa. Ainaki, jos se tyyppi opiskelee lukiossa kolmatta vuotta.
Voin sanoo, että esimerkiks muhun tää ehdollistuminen ei jostain syystä oo päteny. Tiiä sit miks.


Blondi kävi.... ööö... Saksassa?


Olin tossa syyslomalla Tallinnassa piipahtamassa. Kävin vaihtamassa Forexissa rahaa shoppailua varten ja törmäsin seuraavanlaiseen paradoksiin:Rahat tulee kirkkaankeltasessa muovikuoressa, jossa lukee kissankokosin kirjaimin: "KÄSITTELETHÄN RAHOJASI
HUOMAAMATTOMASTI". No joo. En mä käsitelly niitä rahoja loppuviimeks ollenkaan, kun reissun ostossaldoksi jäi nada.

Kaikki vääntää kauheella innolla analyysejä kuluneesta suunnistuskaudesta. Mun kausi 2008 lyhyesti:
huhtikuu: polven tähystys
toukokuu: käveleen opettelua
kesäkuu: taukki lähtee ontuun SM-sprinttiin. Ei hyvää jälkee. Sitten onnistuu saamaan toisen jalan lonkkaan tulehduksen.
heinäkuu: ontuu Fin5:n läpi venakkojen kilpakumppanina A-sarjassa. Oli sentään paras suomalainen yhteistuloksissa.
elokuu: Ungi ja pari kansallista kisaa, saa polvensa tosi kipeeks. Ois ollu parempi jättää väliin.
syyskuu: parit SM-kisat. Kunto loppuu, jalkaan sattuu, kaikki muukin menee pieleen. Toisen jalan nilkka nyrjähtää.
lokakuu: 25Mannassa joukkueen luottotykkinä kampittamassa miehiä 7-osuudella. Osuuspohjat tuli! Tai sit ei. Tähän on paras lopettaa tältä erää.

Vuodelle 2009 on suunnitteilla ainakin Tour de Värmland pääsiäisenä ja Smålannin O-Ringen. Nää ois tavotteena pystyä juokseen, eli polven ois paree tulla kuntoon.
Tour de Värmland on siis ruotsalainen Tour de Skin pohjalta kehitetty suunnistustapahtuma, jossa PE juostaan sprintti ja yökisa, LA pitkä matka ja SU keskimatka. Näistä kisoista saa ajan ja sijotuksen mukaan, plus joistakin kisan sisäisiltä etapeilta, pisteitä, jotka muutetaan sekunteiksi. Syntyneiden aikaerojen perusteella kilpailijat lähetetään MA takaa-ajolähdöllä, joten eka maaliintulija on voittaja.

Mun on kuitenkin syytä viä pohtia tätä mun lajivalintaa uudemman kerran. Meillä on koulun aamureeneissä ollu tässä jaksossa usein 'Taitavan voiman harjoitus', joka käytännössä tarkottaa erilaisia paini- tai kamppailuotteluita paria vastaan. Mä oon kepittäny siellä kaikki tähänastiset vastustajani, eli Kaisan, Lotan, Venlan ja jopa Miikan! Joten varokaa vaan, mussa on piilevänä aikamoinen muskelityttö...

Muutenkin oon kilvoitellu viime aikoina vähän eksoottisemmissa lajeissa. Pikkuveljeni Kiri harrastaa uintia, ja se haasto mut yks kerta uintikilpailuun sitä vastaan. Lajeina oli rinta-, selkä-, perhos-, ja vapaauinti sekä viimesenä kuninkuuslaji 4 x 12,5m sekauinti (em. lajeilla). Mä kepitin Kirin kaikissa muissa peruslajeissa paitsi selkäuinnissa! Musta tuntuu kyllä, et ainakin siinä perhosessa mun eteneminen perustu enemmänkin tahdonvoimaan kuin oikeenlaiseen tekniikkaan...
Siinä sekauinnissa mun kohtaloks koitu se, että me oltiin sovittu tekevämme aina lajin vaihtuessa kuperkeikka vedessä, jopa siinä altaan keskiosassa. Jotenkin onnistuin lähteen aina väärään suuntaan uimaan sen kuperkeikan jälkeen! Tulipahan todettua, ettei ainakaan uintisuunnistus oo mua varten.

Viime viikolla mulle kävi kamala juttu. Kirjauduin messengeriini tavallisena arki-iltana kahdeksan jälkeen, ja mulla oli vaan yks yhteystieto kirjautuneena sinne mun lisäks! Ja sekin oli sellanen yläasteaikanen ernu. Olin jo vaipumassa hyvää vauhtia masennuksen alhoon, koska tajusin, että niillä kaikilla muilla ihmisillä saattaa olla elämä, jota ne ei käytä mesettelyyn. Sitten mulla välähti: ihan varmana joku Eiffel-torni on romahtanu Tarja Halosen päälle, ja ne kaikki on kattomassa ylimäärästä uutislähetystä telkkarista!
Syöksyin salamana tarkistaan asian tekstitv:ltä, mutta mun pettymykseks päivän pääuutinen oli "Lohen kilohinta on kallistunut suhteessa enemmän kuin muikun kilohinta". Palasin musertuneena kannettavani ääreen valmiina sirotteleen päälleni tuhkaa, kun koin ilosen yllätyksen: mun messenger oli vaan ladannu niitä yhteystietoja tavallista hitaammin, ja koneidensa ääressä istuskeli mun seurana yli kakskymmentä noulaiffaria! Huh sitä helpotuksen määrää. ;)

Niin ja siitä Smålannin reissusta ei sit tuu ilmestyyn Gossip Girliä. Sen verran voin sanoo, et kaikki oli ihan sienessä, ja jokanen sääti ties kenen kanssa. Pieni sensuuri jopa tässäkin blogissa...

Lisähuomautus edelliseen GG:iin:
Useiden lähteiden mukaan pareiksi ovat laivamatkojen ulkopuolella varmistuneet myös A&L ja E&H. Lisäksi Manna-laivalla nähtiin eräiden pellavapäisten tulevaisuudentoivojen viihtyvän erittäin hyvin yhdessä, ja huhujen mukaan kohtaamisia on tapahtunut matkan jälkeenkin... Eräällä rintamalla on myös saatu kaksi uutta nimeä vapaille markkinoille. GG seuraa mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.

You know you love me
xoxo
Gossip Girl

My Blondest Moments Mozilla Firefox ei toiminu, joten yritin tossa viime viikolla päästä nettiin Excelillä. Ei auennu netti silläkään.

Autoilua sun muuta

"Jos mun sängyllä lojuu jonkun toisen puolipitosia vaatteita, niin sillon kyllä napsahtaa, ja nopiaan!" räyhähti Idols-Marika muuttaessaan yhteen muiden semifinalistien kanssa. Voi Marika, Marika, mitäköhän mahtasit sanoa tullessas ihan minne tahansa paikkaan, jossa yöpyy enemmän kuin yks suunnistaja, tai mitä tahansa urheilijoita...

Sain muuten maistaa itekkin hieman kuuluisuutta tässä jokin aika sitten, vaikken Idolsissa ookaan. Mun Week of Fame alko to 9.10., jollon Aamulehti julkas mun mielipidekirjotuksen Sammon lukion ja muiden isojen lukioiden puolesta. Se oli siis vaan vastine mielipidekirjotukseen, jossa oli haukuttu meidän koulu ihan lyttyyn, mm. sen suuren koon takia.
Ilmesesti aika moni luki sen mun tekstin, koska sain kuulla siitä kehuja viikon ajan, jopa Mannalaivan yössä...

Tää maine ja kunnia jatku sitten seuraavalla viikolla, jollon pari tyyppiä Ranskan telkkarista tuli filmaan meiän suunnistajien aamureenejä jotain dokkaria varten. (Pelattiin muute futsalia, ja joku heittiki et meiän peliä kun kattoo, niin saa just oikeen kuvan suomalaisesta jalkapalloilusta...) Sen jälkee ne haastatteli mua, kun sanoin ekana, et mä voin puhua englantia. Välillä ei saanu selvää kysymyksestä, mut jotai mä aina lavertelin niille kuitenki.

Tän viikon alussa mut oli Facebookissa lisänny kaverikseen vaik kuin moni ranskalainen, ja mä pöljä hylkäsin ne kaikki ennenku tajusin, et mistä ne mut on bongannu. Yks oli laittanu mulle viestiä, et se oli nähnyt mut dokkarissa, joka kerto suomalaisesta koulusta! Sen kommentti syöpy mieleen: "It looked little strange when you played your sport, you handled the ball funnily..."
Tajusin, että voi Luoja. Ne ranskalaiset toimittajat oli käsittäny, että mun laji on jalkapallo! Mä voin vaan kuvitella, millasen käsityksen kaikki ranskalaiset nyt oikeesti sai meiän jalkapalloilun tasosta...

Sitten siirrytään kaikkein odotetuimpaan osioon, eli Gossip Girliin...

Lähes kaikki suunnistavat nuoret olivat kieli pitkällä odottaneet syksyn ensimmäistä (ja osalle viimeistä) Ruotsinmatkaa: 25Mannaa. Kisan jälkeen satamaa lähestyttäessä tunnelma alkoi nousta yhtä salaperäisen nopeasti kuin kuumemittarin lukema matikankokeen aamuna...
Laivaan päästyään kuraiset suunnistajat rynnivät tyhjentämään Amorellan lämpimän suihkuveden varaston. Pienen ehostus- ja voimankeräämistuokion jälkeen porukka alkoi olla valmista tanssimaan vk-sykkeillä läpi yön - mutta silloin saapuivat huonot uutiset. Diskon ovessa oli säälittävän ruttuinen lappu: Disko on remontissa. Piste.

Epäusko täytti suunnistajat. Kaikki eivät uskoneet liikkuvia huhuja, vaan kävivät henkilökohtaisesti kääntymässä ysikannella. Mutta turhaan.
Musertavan hetken jälkeen suunnistajat ryhdistäytyivät, ja päättivät valloittaa vaihtoehtoisesti Humppiksen. Tanssilattian tunnelma muistutti erästä Tiomila2006:n naistenviestin surullisenkuuluisan rastin ympäristöä, vain kiljuvat ruotsalaisneidot puuttuivat joukosta.
Tarkkasilmäiset saattoivat bongata joukosta L&T:n vanhoja muistoja verestämässä. Myös S&S nähtiin liikkuvan yhdessä, tilanne saattoi kylläkin olla ylitulkittu. T&P tanssahtelivat läpi illan, ja A&J:kin kävivät pariin otteeseen pyörähtelemässä... Myös T kuljeskeli jossain vaiheessa epäilyttävästi kahden äijän käsipuolessa, mutta mistään äijäilyä kummemmasta ei ollut kyse. Vanhemman ikäpolven romansseista varmistuksen sai yllättävä kaksikko L&P! Heitä GG oli pitänyt silmällä jo keskimatkalta lähtien... Jossa muuten myös eräs tumma kaunotar piti seuraa toistaiseksi tuntemattomalle herralle. Tilanteesta on todisteena useita valokuvia.

GG palaa asiaan Smålandskavlenin jälkeen, silloin tarjolla kuumimmat juorut kauden päätösmatkalta!

You know you love me,
xoxo
Gossip Girl


Oon muuten harjotellu vähän autolla ajamista viime aikoina. Vaan parilla läheltä piti -tilanteella on selvitty: Kerran sammu auto viis kertaa (luit oikein: VIISI (5)) keskelle yhtä risteystä, ja kerran T-risteystä lähestyttäessä meni kaasu ja kytkin sekasin, ja siinä hötäkässä unohtu myös ratin kääntämisen tarpeellisuus autoa ohjattaessa... Mutta onneks harjotusautossa on se apukuskin jarrupoljin.

My Blondest Moments:
Pelattiin perheen parissa Aliasta, ja oli isän vuoro selittää mulle. Se alotti selityksen:
Isä: "Tää on tällänen planeetta."
Sara: "Merkurius, Venus, Jupiter, Uranus, Pluto!"
Isä: "Eeeei, kuunteles ny."
Sara: "Saturnus, Venus, emmää tiä, no Maa! Maapallo!"
Isä: "Eiei. Siis tää sanotaan myös esim. "Matkaan, -piip-!"
[Saralla välähtää, ja kaikki edelliset vihjeet unohtuu.]
Sara: "Petteri!!!! Petteri!!!! 'Matkaan, Petteri!' Niinku joulupukki sanoo! "
[Tässä vaiheessa tiimalasin aika loppuu. Kaikki muut pelaajat on keskittyny kieriskeleen lattialla ja päästeleen jotain ihme pyrskähdyksiä. Jossain vaiheessa selviää, että oikee vastaus olis ollu Mars...]

Muuttumisleikki

Koulua on ollu tasan kaks päivää ja voi luoja. En kestä enää. Mietittiin kavereiden kaa, kuinka ykkösellä tuli vedettyä viis lukuainetta per jakso, ja nykyään neljäki kurssia tuntuu ihan ylivoimaselta. Menin nyt heittään sit matikankurssin pois, kun en ois jaksanu viä ruveta tekeen mitään läksyjä kunnolla... Elämä laiskistaa.

Mulle tulee nyt saksaa joka tuutista. Nimittäin perus saksan seiskakurssi, yhteiskuntaoppia saksaksi -kurssi (en oo mikään nörä en), ja saksan kielidiplomin suorittaminen. Plus tietty meilailu saksalaisen vaihtarikaverin kaa. Aika hehkeetä. Kehityn varmaan syntyperäseks saksalaiseks ennenku huomaattekaan.

On jotenki tosi laiskanpulskee olo. Parasta tällä hetkellä on se, kun tulee kotiin pitkän päivän jälkee, laittaa päälleen craftin housut, fleecen ja villasukat, ja hautautuu nojatuoliin vilttiin kääriytyneenä katteleen päivän Kauniit ja rohkeet nauhalta suklaata mutustaen. Tähänkö mun elämä on mennyt??!!!







No mutta. Lähin pari päivää sitten mukaan MTV3:n muuttumisleikkiin, ja tässä lopputulos:






Kaunareissa on muute tapahtunu huikee käänne. Rickin exä Ashley on ilmestyny kuvioihin ihan puskista, ja nyt Rick ei enää tiiäkkään kumpi on kiinnostavampi, sitä kymmenen vuotta nuorempi Phoebe vai kymmenen vuotta vanhempi Ashley. Kaiken kukkuraks minäenolemikäänmanipuloijatoisinkuinstephanie-Jackie (Nickin äiti), usuttaa Brooken tyhmää siskoa Donnaa sotkemaan Ridgen ja Brooken välit ennen niiden häitä. Tästä ei draama parane...

Lauantaina oli tosi kiva päivä typyköiden kaa. Joku kotitonttu oli lähettäny Aropupulle kirjeen, johon oli kirjotettu reitti, jota sen pitää kulkee sinä päivänä. Lisäohjeena oli noukkia mukaan kaikki tutut, joita sattuu näkeen matkan varrella. Sitä reittiä kulkiessaan Aropupu sattui törmäämään ensin bussissa Maailmanmestariin, keskustassa kahvilaan matkalla olleeseen neiti Hapannaamaan, laivapuiston luona hengailleeseen Blondiin, kaverin kämpän edessä majailleeseen Mäyrään sekä lopulta kirkon kupeessa syyspäivästä nautiskeelleeseen Säihkysilmään.

We really weren't somewhere on Rody the Rabbit's back then, joten mentiin Metson kainaloon ihmetteleen Muumimuseoo. Sieltä satuttiin palloileen sisään Raxin ovesta, josta me ei takasinpäin kuljettukaan pariin tuntiin... Uutta syöntiennätystä tuskin saatiin aikaseks, koska me urheilijamaisesti vedettiin välissä vähän salaattiakin. Sen voin sanoo, että vaniljapehmistä mulle on turha tulla tarjoon ainakaan hetkeen.

Ilta huipentui Neiti Hapannaaman kotona, jossa muutaman älykkyyspelin jälkeen osanottajien verenpaine lähenteli niin huikeita lukemia, ettei yleisen kansanterveydennäkökulman puitteissa ollu enää kannattavaa jatkaa. Blondi ja Aropupu ei oikeen tiiminä onnistunu blokkaamaan yhtään ketään muuta kun ittensä...

Tänään tuli eka jakso "Meidän isä on parempi kuin Teidän isä" -ohjelmasta. Mä oon edelleen älyttömän katkera mun isälle siitä, ettei me lähetetty hakemusta sinne koekuvauksiin! Ne ois menny harmittavasti päällekäin tän vuoden Vollin kanssa, mutta äkkiäkös mä oisin sieltä ohjaajanhommista piipahtanu Helsingissä... Me oltais takuulla kepitetty niitä muita pareja ihan satanolla! Nyt mun ainoo lohtu on se, että mä tulevaisuudessa tuun meneen Pyrtsin kaa Amazing Raceen. Siä ei ois kyl niillä amerikkalaisilla mitään saumoja meitä vastaan!

Eiköhän tämä ollut tässä. "Liika imelyys ällöttää", vai mitä?

My Blondest Moments
Pekingin olympialaisia kattellessani mun silmiin osui oudon värinen lippu, ja maatunnus 'PRK'. Hetken ihmeteltyäni älysin ko. urheilijan ulkonäöstä, että kyseessä täytyy olla joku Kaukoidän edustaja. Sitten mulla välähti: sehän on tietty Pohjois-Koreasta! Se vaan jäi kismittään, että miks maatunnus ei ollut 'PKR' eli Pohjois-KoRea. Lukihäriöisiä järjestäjiä tod.näk.