JJJEI, nyt on hyvät fiilikset! Isovarpaankynsi on mustana ja ulkona sataa kaatamalla ja mun huone on täynnä märkiä, likasia ja haisevia suunnistusvaatteita ja taloyhtiön pyykkikoneessa ei ole vapaita käyttöaikoja tälle illalle ja tiskasin äsken keskiviikolta asti kertyneen tiskivuoren (kesti 35min) ja en jaksaisi kokata itselleni vaikka mulla onkin ihan kaamea nälkä!
Vaikka tässä jo onkin aivan mielettömästi ilonaiheita, niin vielä jäi se oikeesti tärkein fiilinkin nostattaja mainitsematta: vedettiin kakkosjoukkueella tänään komeesti plaketti SM-viestistä! Alunperin meidän tiimillä eli Kolmella Ässällä oli (ehkä vähän yläkanttiin) tavotteena taistella viimesistä plakettisijoista. Kun Sonja ja Saana oli varmoilla juoksuilla pitänyt meidät reilusti kymppisakissa, mulle jäi enää hommaksi hoidella se plaketti kotiin. Metsän puolella ajatukset lähti välillä harhailemaan ("Apua en saa tiputtaa meitä plaketeilta"), mutta siinä vaiheessa läiskäisin aina itseeni poskelle: "Sara nyt skarppaat!" Kun loppusuoralla sain kuulla, että mä tuun seitsemäntenä, olin vaan NIIN helpottunut!!
Nyt meenkin juhlistamaan tätä palkintosijaa kokkaamalla itselleni maukkaan ja ravitsevan aterian (nakkeja ja nuudeleita)! Lisäksi aion lakata kynteni pinkillä ja sellasella kimaltavalla lakalla ja kattoa telkkaria koko loppuillan! Tittididii.
ps. Kylläpäs mä nyt taas innostuin tästä blogailusta. Viimesen vuorokauden sisään on tullut rustattua tänne 29% tämän vuoden blogiteksteistä. =)
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
lauantai 18. syyskuuta 2010
Och samma på finska!
Hejssan på alla och vääääldigt välkomna till min härliga nya blogg, "Stadens Blondin"! Tervetuloa myös kaikille ruotsia osaamattomille; upouutukaisen (oikeastaan uudistetun) blogini nimi on siis "Stadin Blondi". Tämä blogi on opintotuen varassa elävä jatko-osa blogille "Blondeilua".
Pahoitteluni muuten jo etukäteen mahdollisesta tajunnanvirran hyökyaallosta: tämänhetkinen olotilani ei ole se kaikkein skarpein. Eilen illalla esitin nimittäin Björn Borgia ainejärjestöni Pohjoismaat-teemaisissa fuksiaisissa (kuvia lisäilen tänne blogiinkin heti, kun saan kameran piuhan Nokian kodista). Tennismailan kanssa bilettäminen oli melkoisen hapokasta, mutta olotilani oli vielä sitäkin hapokkaampi aamulla klo 05.50, jolloin minun piti muutaman tunnin yöunien jälkeen kipaista pirteänä ylös kutsuvasta vuoteestani ja valmistautua lähtemään suunnistuksen SM-keskimatkalle. Oppikirjanmukaisen kisavalmistautumisen täydensi puolitoista viikkoa jatkunut ärhäkkä flunssa, jonka ansiosta olen viime aikoina joutunut karttamaan lenkkipolkuja.
SM-kisoissa pääsin kuitenkin yllättämään erityisesti itseni saalistamalla A-finaalipaikan. Yhtenä ohjeena menestystä tavoitteleville suunnistajille voisin sanoa, että rastit kannattaa kiertää numerojärjestyksessä. Ainakaan ei kannata mennä suoraan 6-rastilta 8-rastille tajuamatta tulleensa omalle 8-rastille ennen kuin vähän ajan ja matkan päästä, jolloin sitten juoksee sen jäätävän matkan sinne 7-rastille ja sieltä lopulta takaisin 8-rastille. Koska minulla ei ollut A-finaalissa mitään tavoitteita, niin tällainen kierros sopi aivan hyvin matkani varrelle. Anyway juoksu kulki finaalissa hirmuisen paljon karsinnan rämpimistä paremmin, joten olen ihan tyytyväinen.
Ensin raapustelen tänne vähän faktaa nykyisestä olotilastani; jos et usko tämän sinua kiinnostavan vaan tarvitset ilonaiheita valaisemaan synkkää päivääsi, niin saat kaikin mokomin hypätä tekstissä vähän alemmas. Siellä alempana nimittäin jaan lukijoideni iloksi erinäisiä blondimaisia toilailuja, joita uudella kotipaikkakunnallani olen jo ehtinyt toteuttaa.
Faktaa!!!!! :
Asuinpaikka:
Muutin syyskuun alussa mustanmakkaran synnyinseuduilta tänne paikkaan (josta joskus muinoin vannoin, että tänne en ainakaan ikinä sitten muuta! Eheh.), joka tunnetaan lukuisien julkkisten kotikontuna (Tarja Halonen, Johanna Tukiainen, jne.) sekä jossakin määrin myös asemastaan Suomen pääkaupunkina. Stadiin.
Ainakaan vielä en ole havainnut itsessäni akuutteja mustanmakkaran, nyssejen, Näsinneulan ja nääs-hokemien puuteoireita. Sen sijaan olen oppinut uutta sanastoa, mm. "spåra" = raitiovaunu ja "Steissi" = Helsingin päärautatieasema.
12,6 m2:n soluhuoneeni sijaitsee HOASin kolmen hengen asunnossa Pohjois-Haagassa. Sijainti on otollinen: 100m rautatieasemalle, josta kulkee kymmenen minuutin välein M-juna Helsingin keskustaan (junamatkan pituus 12min). Jos arkiaamuisin satut liikuskelemaan tällä seudulla, niin EI, se pikakiituri, joka varjoaankin nopeammin viilettää hempeän vaaleanpunaisessa villamyssyssä kerrostalolta rautatieasemalle EI ole Usain Bolt, vaikka henkilön nopeus tähän virheelliseen tulkintaan viittaakin. (Ps. Vain yhden kerran olen missannut tavoittelemani junan.)
Niin ja Keskuspuiston loputtomat lenkkimaastot alkavat asuintaloni ulko-ovelta. Aika herkkua! (Paitsi ehkä kämppisten mielestä, koska he ovat joutuneet sietämään ympäriinsä asuntoon leviteltyjä märkiä ja haisevia lenkkivaatteita.)
Kämppikseni ovat kouvolalainen tyttö, joka kuulemma viettää kaiken mahdollisen aikansa Kouvolassa, eikä siis asustele täällä solussa kuin yksittäisiä päiviä silloin tällöin (häntä en ole vielä tavannut) ja saksalainen vaihtarityttö (joka kylläkin on ollut täällä vain kolmen kuukauden työharjoittelussa ja palaa nyt syyskuun lopussa Saksaan). Tämä huone on kuitenkin ilmeisesti aina jonkun vaihtarin käytössä, mikä on musta ihan älyttömän coolia, koska rakastan puhua vieraita kieliä! Täytyy silti myöntää, että jotkut päivät ovat olleet vähän rankkoja, kun olen ensin koko päivän puhunut ruotsia (meillä on kaikki opetus ruotsiksi) ja sitten illalla pitää vaihtaa kieli saksaksi. Yleisesti ottaen se on kuitenkin tosi hauskaa!
Opiskelupaikka:
Tittelini on nykyisin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan pohjoismaisten kielten opiskelija. Pohjoismaisissa kielissä opiskelen enimmäkseen ruotsin kieltä, mutta myös norjaa, tanskaa ja islantia sekä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yhteiskunnan, kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemusta. Pohjoismaiset kielethän ei ollut ykkösvaihtoehtoni jatko-opiskeluille (joo en todellakaan halua miksikään yläasteen ruotsinopettajaksi, enkä liiemmin kieltentutkijaksi tai tulkiksi), joten suunnitelmissani on napsia opintopisteitä tällä alalla vain ensi kevääseen saakka.
Ensi keväänä aion kanavoida syksyn aikana kasautuneen motivaationi uuteen pääsykokeeseenlukurupeamaan, jonka lopputuloksena toivottavasti avautuu opiskelupaikka Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa. Tänä vuonna tuo haaveiden opiskelupaikka jäi yhden ainoan säälittävän, vaivaisen, pikku pisteen päähän. Toisaalta yritän vakuutella itselleni, että jos nyt jo pääsin NÄIN lähelle sisäänpääsyä, niin ensi vuonna ovet aukeavat heittämällä.
Sisäänpääsyprosentti oli tosiaan tänä vuonna 4%:n tietämillä (yli 500 hakijaa, joista 16 valittiin).
Niin ja vaikka unelmieni opiskeluala onkin maailmanpolitiikka, en todellakaan halua poliitikoksi. Vaihtoehtoina ovat suurlähettilään tai muun diplomaatin pesti, virka ulkoministeriössä, EU:ssa tai YK:ssa.
Blondeilua!!!!!!! :
Tapaus 1: Koodinimi "Blondi lukitsee itsensä ulos ilman avaimia"
Blondilla on ollut ongelmia soluhuoneensa oven kanssa: se ei suostu menemään lukkoon. Blondin suureksi yllätykseksi eräänä kauniina iltapäivänä ihme kuitenkin tapahtuu: ovi, joka ei koskaan ole mennyt lukkoon, menee lukkoon kuin itsestään. Tapahtumahetkellä blondi on oven ulkopuolella ja avaimet, kännykkä, ovenavauspalvelun numero, kengät ja säädylliset vaatteet ovat oven sisäpuolella. Blondin kämppis ei ole paikalla. Toppiin ja legginseihin pukeutunut blondi lähtee sukkasillaan rappukäytävään tekemään tuttavuutta uusien naapureidensa kanssa. Onneksi pelastava ritari löytyy jo ensimmäisen oven takaa, ja Securitaksen setä yleisavaimensa kanssa saadaan tilattua Pohjois-Haagaan. Noin tunnin odottelun jälkeen ovi blondin huoneeseen on jälleen auki ja blondin lompakko 30 euroa kevyempi.
Tapaus 2: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä"
Blondi on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen: sählyn pelailun osakuntaporukassa. Ainoa ongelma (blondin puutteellisten sählynpeluutaitojen lisäksi) on matkustaminen Pohjois-Haagasta Kumpulan kampukselle.
Blondi tarttuu rohkeasti haasteeseen ja selvittää internetin Reittioppaasta reitin, joka sisältää matkustamisen M-junalla Pasilaan, josta eteenpäin bussilla nro 506 Kumpulaan. Blondi pääsee Pasilaan asti, mutta hienosti alkanut matka tyssää siihen, ettei blondi löydä Pasilan asemalta oikeaa bussipysäkkiä. Blondi lähtee taittamaan matkaa jalkaisin, ja päätyy siten tekemään tuttavuutta lukuisten pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden kanssa. Kysymyssarja tarkentuu matkan edetessä: aluksi "Anteeks missähän päin on Kumpula?" muuttuu kohteen lähestyessä "Anteeks missähän päin on Kumpulan kampus?" -kysymyksen kautta "Anteeks missähän päin on Kumpulan liikuntakeskus?" -kysymykseen. Viimeisen kysymyksen blondi esittää erään rakennuksen pihalla ja saa vastaukseksi ystävällisen hymyn ja tiedon "Sä seisot sen vieressä.", jolloin blondi huomaa nostaa katseensa ja näkee rakennuksen seinässä olevat kissankokoiset kirjaimet: Kumpulan liikuntakeskus. Patikkamatkaan meni yhteensä aikaa vain reilut puoli tuntia!
Tapaus 3: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä VOL2."
Seuraavalla viikolla blondi päättää koettaa toista taktiikkaa: hänelle on selvinnyt, että Pohjois-Haagasta menee suora bussilinja, bussi nro 56, Kumpulaan. Ikävä kyllä blondi saapuu pysäkillä aavistuksen liian myöhään, jolloin kyseinen bussivuoro on jo mennyt. Blondin mielestä seuraavan 56:n saapumiseen on aivan liian pitkä aika (15min), joten hän päättää hetken mielijohteesta hypätä seuraavaksi pysäkille saapuneeseen random-bussiin. Ripsiään räpsytellen blondi pyytää kuljettajaa jättämään hänet sille pysäkille, joka on mahdollisimman lähellä Kumpulaa. Tämän kuljettaja tekeekin, mutta ikävä kyllä kyseisen bussin reitti ei edes lähimmillään kulje kovin läheltä Kumpulaa. Tämän blondi saa huomata hortoillessaan jälleen kerran ympäri Helsingin lähiöitä pinkki sählymaila kainalossaan. Jalomielisten ohikulkijoiden neuvoilla blondi kuitenkin lopulta löytää tiensä Kumpulaan ja onnistuu jopa tekemään sählypelissä yhden maalin! (Joka ei siis edes ollut oma maali!)
ps. Sillä seuraavalla 56:lla olisin lopulta ollut perillä Kumpulassa noin kahtakymmentä minuuttia aiemmin kuin mitä nyt olin tämän seikkailun lopputuloksena.
To be continued next Tuesday (jolloin vuorossa on kolmas sählykerta).
EXTRAA:
Viime torstaina mulla oli huono aamu. Olin kirjoittanut ruotsin ainetta (tottakai viimeisenä iltana ennen deadlinea) aamuyöyhteen asti, joten herätys klo 7.00 radiosta pauhaavaan heviin (inhokkimusiikkiani) ei ollut tervetullut. Aamupalaa vääntäessäni löysin keittiön roskiksesta kemiallisen aseen: täysinäinen biojätepussi oli jostain syystä homehtunut kokonaan ULKOAPÄIN, mikä aiheutti keittiöön kuvottavan hajun ja mulle valtavan siivousurakan. Sitten tietysti mun lempparileivänpäällys eli Aamupala-juusto oli juuri edellisiltana loppunut jääkaapista. Seuraavaksi radiosta tuli mun inhokkimainos (ällö Amin Asikainen kehottaa ihmisiä pelaamaan nettipokeria). Kun sitten avasin tuoreen Huvudstadsbadetin, niin tottakai ensimmäinen uutinen, joka osui mun silmiin, oli että Särkänniemen delfiinivauva on kuollut. Siinä vaiheessa rupesi oikeesti itkettään: liikaa pahuutta samalle aamulle!
----->
Näkyillään täällä blogissa rakkaat lukijani! =)
-Sarsa
Pahoitteluni muuten jo etukäteen mahdollisesta tajunnanvirran hyökyaallosta: tämänhetkinen olotilani ei ole se kaikkein skarpein. Eilen illalla esitin nimittäin Björn Borgia ainejärjestöni Pohjoismaat-teemaisissa fuksiaisissa (kuvia lisäilen tänne blogiinkin heti, kun saan kameran piuhan Nokian kodista). Tennismailan kanssa bilettäminen oli melkoisen hapokasta, mutta olotilani oli vielä sitäkin hapokkaampi aamulla klo 05.50, jolloin minun piti muutaman tunnin yöunien jälkeen kipaista pirteänä ylös kutsuvasta vuoteestani ja valmistautua lähtemään suunnistuksen SM-keskimatkalle. Oppikirjanmukaisen kisavalmistautumisen täydensi puolitoista viikkoa jatkunut ärhäkkä flunssa, jonka ansiosta olen viime aikoina joutunut karttamaan lenkkipolkuja.
SM-kisoissa pääsin kuitenkin yllättämään erityisesti itseni saalistamalla A-finaalipaikan. Yhtenä ohjeena menestystä tavoitteleville suunnistajille voisin sanoa, että rastit kannattaa kiertää numerojärjestyksessä. Ainakaan ei kannata mennä suoraan 6-rastilta 8-rastille tajuamatta tulleensa omalle 8-rastille ennen kuin vähän ajan ja matkan päästä, jolloin sitten juoksee sen jäätävän matkan sinne 7-rastille ja sieltä lopulta takaisin 8-rastille. Koska minulla ei ollut A-finaalissa mitään tavoitteita, niin tällainen kierros sopi aivan hyvin matkani varrelle. Anyway juoksu kulki finaalissa hirmuisen paljon karsinnan rämpimistä paremmin, joten olen ihan tyytyväinen.
Ensin raapustelen tänne vähän faktaa nykyisestä olotilastani; jos et usko tämän sinua kiinnostavan vaan tarvitset ilonaiheita valaisemaan synkkää päivääsi, niin saat kaikin mokomin hypätä tekstissä vähän alemmas. Siellä alempana nimittäin jaan lukijoideni iloksi erinäisiä blondimaisia toilailuja, joita uudella kotipaikkakunnallani olen jo ehtinyt toteuttaa.
Faktaa!!!!! :
Asuinpaikka:
Muutin syyskuun alussa mustanmakkaran synnyinseuduilta tänne paikkaan (josta joskus muinoin vannoin, että tänne en ainakaan ikinä sitten muuta! Eheh.), joka tunnetaan lukuisien julkkisten kotikontuna (Tarja Halonen, Johanna Tukiainen, jne.) sekä jossakin määrin myös asemastaan Suomen pääkaupunkina. Stadiin.
Ainakaan vielä en ole havainnut itsessäni akuutteja mustanmakkaran, nyssejen, Näsinneulan ja nääs-hokemien puuteoireita. Sen sijaan olen oppinut uutta sanastoa, mm. "spåra" = raitiovaunu ja "Steissi" = Helsingin päärautatieasema.
12,6 m2:n soluhuoneeni sijaitsee HOASin kolmen hengen asunnossa Pohjois-Haagassa. Sijainti on otollinen: 100m rautatieasemalle, josta kulkee kymmenen minuutin välein M-juna Helsingin keskustaan (junamatkan pituus 12min). Jos arkiaamuisin satut liikuskelemaan tällä seudulla, niin EI, se pikakiituri, joka varjoaankin nopeammin viilettää hempeän vaaleanpunaisessa villamyssyssä kerrostalolta rautatieasemalle EI ole Usain Bolt, vaikka henkilön nopeus tähän virheelliseen tulkintaan viittaakin. (Ps. Vain yhden kerran olen missannut tavoittelemani junan.)
Niin ja Keskuspuiston loputtomat lenkkimaastot alkavat asuintaloni ulko-ovelta. Aika herkkua! (Paitsi ehkä kämppisten mielestä, koska he ovat joutuneet sietämään ympäriinsä asuntoon leviteltyjä märkiä ja haisevia lenkkivaatteita.)
Kämppikseni ovat kouvolalainen tyttö, joka kuulemma viettää kaiken mahdollisen aikansa Kouvolassa, eikä siis asustele täällä solussa kuin yksittäisiä päiviä silloin tällöin (häntä en ole vielä tavannut) ja saksalainen vaihtarityttö (joka kylläkin on ollut täällä vain kolmen kuukauden työharjoittelussa ja palaa nyt syyskuun lopussa Saksaan). Tämä huone on kuitenkin ilmeisesti aina jonkun vaihtarin käytössä, mikä on musta ihan älyttömän coolia, koska rakastan puhua vieraita kieliä! Täytyy silti myöntää, että jotkut päivät ovat olleet vähän rankkoja, kun olen ensin koko päivän puhunut ruotsia (meillä on kaikki opetus ruotsiksi) ja sitten illalla pitää vaihtaa kieli saksaksi. Yleisesti ottaen se on kuitenkin tosi hauskaa!
Opiskelupaikka:
Tittelini on nykyisin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan pohjoismaisten kielten opiskelija. Pohjoismaisissa kielissä opiskelen enimmäkseen ruotsin kieltä, mutta myös norjaa, tanskaa ja islantia sekä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yhteiskunnan, kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemusta. Pohjoismaiset kielethän ei ollut ykkösvaihtoehtoni jatko-opiskeluille (joo en todellakaan halua miksikään yläasteen ruotsinopettajaksi, enkä liiemmin kieltentutkijaksi tai tulkiksi), joten suunnitelmissani on napsia opintopisteitä tällä alalla vain ensi kevääseen saakka.
Ensi keväänä aion kanavoida syksyn aikana kasautuneen motivaationi uuteen pääsykokeeseenlukurupeamaan, jonka lopputuloksena toivottavasti avautuu opiskelupaikka Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa. Tänä vuonna tuo haaveiden opiskelupaikka jäi yhden ainoan säälittävän, vaivaisen, pikku pisteen päähän. Toisaalta yritän vakuutella itselleni, että jos nyt jo pääsin NÄIN lähelle sisäänpääsyä, niin ensi vuonna ovet aukeavat heittämällä.
Sisäänpääsyprosentti oli tosiaan tänä vuonna 4%:n tietämillä (yli 500 hakijaa, joista 16 valittiin).
Niin ja vaikka unelmieni opiskeluala onkin maailmanpolitiikka, en todellakaan halua poliitikoksi. Vaihtoehtoina ovat suurlähettilään tai muun diplomaatin pesti, virka ulkoministeriössä, EU:ssa tai YK:ssa.
Blondeilua!!!!!!! :
Tapaus 1: Koodinimi "Blondi lukitsee itsensä ulos ilman avaimia"
Blondilla on ollut ongelmia soluhuoneensa oven kanssa: se ei suostu menemään lukkoon. Blondin suureksi yllätykseksi eräänä kauniina iltapäivänä ihme kuitenkin tapahtuu: ovi, joka ei koskaan ole mennyt lukkoon, menee lukkoon kuin itsestään. Tapahtumahetkellä blondi on oven ulkopuolella ja avaimet, kännykkä, ovenavauspalvelun numero, kengät ja säädylliset vaatteet ovat oven sisäpuolella. Blondin kämppis ei ole paikalla. Toppiin ja legginseihin pukeutunut blondi lähtee sukkasillaan rappukäytävään tekemään tuttavuutta uusien naapureidensa kanssa. Onneksi pelastava ritari löytyy jo ensimmäisen oven takaa, ja Securitaksen setä yleisavaimensa kanssa saadaan tilattua Pohjois-Haagaan. Noin tunnin odottelun jälkeen ovi blondin huoneeseen on jälleen auki ja blondin lompakko 30 euroa kevyempi.
Tapaus 2: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä"
Blondi on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen: sählyn pelailun osakuntaporukassa. Ainoa ongelma (blondin puutteellisten sählynpeluutaitojen lisäksi) on matkustaminen Pohjois-Haagasta Kumpulan kampukselle.
Blondi tarttuu rohkeasti haasteeseen ja selvittää internetin Reittioppaasta reitin, joka sisältää matkustamisen M-junalla Pasilaan, josta eteenpäin bussilla nro 506 Kumpulaan. Blondi pääsee Pasilaan asti, mutta hienosti alkanut matka tyssää siihen, ettei blondi löydä Pasilan asemalta oikeaa bussipysäkkiä. Blondi lähtee taittamaan matkaa jalkaisin, ja päätyy siten tekemään tuttavuutta lukuisten pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden kanssa. Kysymyssarja tarkentuu matkan edetessä: aluksi "Anteeks missähän päin on Kumpula?" muuttuu kohteen lähestyessä "Anteeks missähän päin on Kumpulan kampus?" -kysymyksen kautta "Anteeks missähän päin on Kumpulan liikuntakeskus?" -kysymykseen. Viimeisen kysymyksen blondi esittää erään rakennuksen pihalla ja saa vastaukseksi ystävällisen hymyn ja tiedon "Sä seisot sen vieressä.", jolloin blondi huomaa nostaa katseensa ja näkee rakennuksen seinässä olevat kissankokoiset kirjaimet: Kumpulan liikuntakeskus. Patikkamatkaan meni yhteensä aikaa vain reilut puoli tuntia!
Tapaus 3: Koodinimi "Eksyminen matkalla Kumpulan kampukselle pelaamaan sählyä VOL2."
Seuraavalla viikolla blondi päättää koettaa toista taktiikkaa: hänelle on selvinnyt, että Pohjois-Haagasta menee suora bussilinja, bussi nro 56, Kumpulaan. Ikävä kyllä blondi saapuu pysäkillä aavistuksen liian myöhään, jolloin kyseinen bussivuoro on jo mennyt. Blondin mielestä seuraavan 56:n saapumiseen on aivan liian pitkä aika (15min), joten hän päättää hetken mielijohteesta hypätä seuraavaksi pysäkille saapuneeseen random-bussiin. Ripsiään räpsytellen blondi pyytää kuljettajaa jättämään hänet sille pysäkille, joka on mahdollisimman lähellä Kumpulaa. Tämän kuljettaja tekeekin, mutta ikävä kyllä kyseisen bussin reitti ei edes lähimmillään kulje kovin läheltä Kumpulaa. Tämän blondi saa huomata hortoillessaan jälleen kerran ympäri Helsingin lähiöitä pinkki sählymaila kainalossaan. Jalomielisten ohikulkijoiden neuvoilla blondi kuitenkin lopulta löytää tiensä Kumpulaan ja onnistuu jopa tekemään sählypelissä yhden maalin! (Joka ei siis edes ollut oma maali!)
ps. Sillä seuraavalla 56:lla olisin lopulta ollut perillä Kumpulassa noin kahtakymmentä minuuttia aiemmin kuin mitä nyt olin tämän seikkailun lopputuloksena.
To be continued next Tuesday (jolloin vuorossa on kolmas sählykerta).
EXTRAA:
Viime torstaina mulla oli huono aamu. Olin kirjoittanut ruotsin ainetta (tottakai viimeisenä iltana ennen deadlinea) aamuyöyhteen asti, joten herätys klo 7.00 radiosta pauhaavaan heviin (inhokkimusiikkiani) ei ollut tervetullut. Aamupalaa vääntäessäni löysin keittiön roskiksesta kemiallisen aseen: täysinäinen biojätepussi oli jostain syystä homehtunut kokonaan ULKOAPÄIN, mikä aiheutti keittiöön kuvottavan hajun ja mulle valtavan siivousurakan. Sitten tietysti mun lempparileivänpäällys eli Aamupala-juusto oli juuri edellisiltana loppunut jääkaapista. Seuraavaksi radiosta tuli mun inhokkimainos (ällö Amin Asikainen kehottaa ihmisiä pelaamaan nettipokeria). Kun sitten avasin tuoreen Huvudstadsbadetin, niin tottakai ensimmäinen uutinen, joka osui mun silmiin, oli että Särkänniemen delfiinivauva on kuollut. Siinä vaiheessa rupesi oikeesti itkettään: liikaa pahuutta samalle aamulle!
----->
Näkyillään täällä blogissa rakkaat lukijani! =)
-Sarsa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)