Nyt tulee niin tuhti paketti tekstiä, että turvaudun sisällysluetteloon. Siitä kukin lukija voi halutessaan bongata luettavakseen vaan ne jutut, jotka vaikuttaa kiinnostavilta. Ne tyhjäntoimittajat, joilla ei kesälomallakaan oo mitään järkevää tekemistä, saa tietty kahlata läpi kaiken informaatiotulvan. Suosittelen kuitenkin väliin taukojumppaa ja jotain henkevämpää luettavaa.
Sisällys:
1. Tulevaisuudesta
2. Yksin asumisen tuskaa
3. Kämppiskriteerejä
4. Välikevennys amerikkalaiseen malliin
5. Kuinka mahdottomasta tuli mahdollista
6. Melanoomaepäilyt
7. Tapahtui Gotlannissa
8. Merkkibanaaneja
+My Blondest Moments
1. Tulevaisuudesta
Mun tulevaisuus on lyöty lukkoon (ainakin toistaiseksi). Löysin nimittäin kesken random-nettisurffailun mun tulevaisuuteni. Ja se tulevaisuus on Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan Yleisen valtio-opin Maailmanpolitiikan tutkimuksen linja, erikoistumisalueena Ulkopolitiikka ja diplomatia. Siellä saa yhdistettyä yhteiskuntaoppia ja historiaa, kansainvälistä järjestötoimintaa ja suhteita sekä tietenkin KIELIÄ. Unelmacocktail mulle!!!
Ens syksyn opo-tunnit, joita kuvitellessani jo tunsin kylmän hien otsallani, tulee olemaan mulle pala kakkua! Nyt mun ei tarvitse kuunnella ammattitaidottomien opojen jaarittelua siitä, kuinka vaihtoehdot lukion jälkeen on TTY (tai TKK jos joku ernu nyt saattais jostain kumman syystä haluta lähteä pois Tampereelta), lääkis, oikis tai kauppis. Ja jos joku uskaltaa sanoa, ettei mikään edellisistä oikein innosta, vaan on kiinnostunut vaikkapa yhteiskuntaopista ja kielistä, niin opo julistaa, että silloin tuleva ammatti on kieltenopettaja (tai kääntäjä, joille ei kylläkään löydy töitä, sorry). Hähää, nauran vahingonilosesti teille kaikille, jotka ette vielä tiedä, mitä haluatte tehdä lukion jälkeen! (Tunne on tuttu menneisyydestä.) Mutta voi tätä helpotuksen määrää.
Sitä ei tietenkään oo vielä aivan lyöty lukkoon, että mä selviän pääsykokeesta. Veikkaan kuitenkin, että keskivertoa paremmat mahkut mulla tulee olemaan; YO-papereilla pystyn aika hyvin kompensoimaan niitä pääsykoepisteitä.
Jos nyt kuitenkin joku totaalijäätyminen siellä pääsykokeessa sattuisi tulemaan, niin mulla on jo valmiina Suunnitelma B: Någon universitet i Sverige.
Oon huvikseni selvittäny viime aikoina Ruotsin yliopistosysteemiä, ja saanu selville, ettei Ruotsissa järjestetä pääsykokeita käytännössä mihinkään kouluihin. Paperivalinnalla hoituu myös ulkomaalaisten opiskelijoiden sisäänotto. Vertailupisteet (max 20p) saa lukion päättötodistuksen keskiarvon ja neljän YO-suorituksen keskiarvosanan mukaan. Tällä hetkellä mulla on yhtä ruotsin E:tä vailla se, että saisin vertailupisteiksi sen 20. Käytännössä ne maksimivertailupisteet tarkoittaa sitä, että pääsisin Ruotsissa opiskelemaan ihan mihin tahansa. Ei paha.
2. Yksin asumisen tuskaa
Olin viime viikolla yksin kotona pari päivää, ja jouduin myöntämään, ettei yksin asuminen vaan sovi mulle. Karuinta oli se, kun puolenyön aikaan erehdyin kattomaan Greyn anatomian tuotantokauden päätösjakson: tietty siinä piti kahden mun lempparipäähenkilön jäädä lopussa hengenvaaraan, ja annettiin jopa ymmärtää, että ne kuoli. Muistutin erehdyttävästi nenäliinaröykkiön keskellä kököttävää Niagaran putousta, enkä enää sen järkytyksen jälkeen uskaltanut edes sulkea telkkaria, koska en halunnut jäädä keskelle hiljaisuutta. Oon nimittäin tosi taitava kuulostelemaan outoja ääniä, joille pystyn lennokkaan mielikuvitukseni ansiosta vähällä vaivalla kehittämään toinen toistaan karmaisevampia selityksiä. Osaan psyykata jopa muut ihmiset pelokkaiks suhteellisen helposti, oma pelokkuus syntyy siis aika luonnostaan.
Illat oli tietty kaikkein karuinta aikaa, mutta kyllä mä päivälläkin pidin koko ajan sekä telkkaria päällä että huudatin radioo mahdollisimman kovalla. Sen lisäks soittelin ja tekstailin tauotta kavereille, koska en pystyny pitämään ajatuksia pelkässä omassa päässä. Mulla vaan on käsittämätön tarve juoruilla ja spekuloida kaikkia asioita muiden ihmisten kanssa, ja inhoon kaikenlaista hiljasta mietiskelyä ja hengittämiseen keskittymistä. Mussa ei siis taida olla ainesta buddhalaisen luostarin joogalentäjäksi, dääm. Ei varmaan myöskään yksinasujaks.
3. Kämppiskriteerejä
Onneks sain yhtenä iltana Venlasta seuraa! Me päädyttiin miettimään kämppiksen kanssa asumisen huonoja puolia. Muun muassa tälläset asiat saattaa raastaa hermoja ja sietokykyä vähän liikaa:
-Klassinen vessapaperisyndrooma. Kuinka päin vessapaperirullan pitää olla, seinää kohti vai poispäin seinästä? Mun mielestä ainoa oikea vastaus on poispäin. Tässä on asia, josta en voi tinkiä.
-Päivärytmi. Jos toinen osapuoli on aamuvirkku ja toinen yökukkuja, niin yhteentörmäys on väistämätön. Aamuvirkku läväyttää aamukuudelta (herätyskellon äänekkään piipityksen jälkeen) kattovalon päälle, ja kolistelee ympäri kämppää kahvikuppi kädessä suihku taustalla lotisten. Yökukkuja taas kostaa aikaiset aamuherätykset pitämällä saman show'n yön pimeinä tunteina, jolloin Pikku kakkosen loppumusiikista lähtien pehkuissa olleen aamuvirkun uni ymmärrettävästi häiriytyy. Itse lukeudun tällä asteikolla enemmän yökukkujan puolelle, joten aamuvirkut - älkää vaivautuko.
-Elämäntapa ja -asenne. En haluaisi kämppiksekseni: paatunutta alkoholistia, ketjupolttajaa, kiihkouskovaista, angstiteiniä, filosofista jaarittelijaa, tuppisuuta, ihansamaemmätiiä-tyyppiä, 24/7 dataavaa wowin pelajaa, uusavutonta, psykopaattia, patalaiskimusta, himosiivoojaa, kleptomaania tai epäsosiaalista henkilöä. Tarvitseeko tähän enää mitään lisätä?
-Levitteen ottaminen voirasiasta. Tässäkin on tavattavissa kahta eri koulukuntaa: Toiset kaapivat levitettä rasiasta niin, että voi hupenee ympäri rasiaa tasapuolisesti vaakatasossa. Toiset taas lähtevät ensiksi kaivamaan voita rasian toisessa päädyssä niin, että pohja näkyy, ja etenevät sitten järjestelmällisesti ylhäältä alas kohti rasian toista päätyä. Tässä asiassa voin sopeutua kumpaan tahansa käytäntöön.
-Juustokuoppa. On ihmisiä, jotka höyläävät perus pyöreää Oltermannia ilman mitään logiikkaa, useimmiten keskeltä. Seurauksena on niin kutsuttu juustokuoppa. Järkevät ihmiset taas ottavat juustoa vuoron perään kummaltakin reunalta ja keskeltä, jolloin juusto kuluu tasaisesti. Nämä järkevät yksilöt myös uhrautuvat aina korjaamaan juustokuoppahenkilöiden aiheuttamat vauriot leikkaamalla itselleen juustosta nahistuneita ja teräviä kohoreunoja. Juustokuoppaihmiset - no thanks.
Jos joku Helsingin suunnalla asuva sisäsiistiä vaaleaverikkökämppistä kaipaava asunnon omaava (edellä mainitut kriteerit täyttävä) henkilö haluaa jakaa kiinteistönsä syksystä 2010 lähtien, niin hakemuksia otetaan vastaan.
[edit: Taidettiin eilen illalla sopia Ellun ja Venlan kaa, että me kolme muutetaan ens vuonna Hesaan johonki kimppakämppään, mutta ehkä tilanne on toistaseks vielä hieman auki.]
4. Välikevennys amerikkalaiseen malliin
Radiossa haastateltiin Michael Jakcsonin hautajaisiin osallistunutta naista. Tämän kommentit:
"I'm sooo happy to be here!!!!"
Joo. Tosi kiva että menit kuolemaan, on niin hauskaa olla sun hautajaisissa!
5. Kuinka mahdottomasta tuli mahdollista
Kaikki mun blogia joskus lukeneet varmasti muistaa mun katkeran tilityksen Ylioppilastutkintolautakunnan brutaalista diktatuurista, jota katkeroituneet sensorit ruohonjuuritasolla harjoittavat käyttämällä yletöntä mielivaltaa YO-kokeita arvostellessaan.
Jouduin ite tämän mielivallan kohteeksi hissan kirjotuksissa: "varman ällän" koe laski lautakunnassa 4 pistettä, jolloin laudatur jäi kismittävän yhden pisteen päähän. Koulussa mun kokeen tarkastanut hissanopettaja paiseili, ettei sen arvostelu oo koskaan aikasemmin heittäny enempää kuin kaksi pistettä. Se otti yhteyttä asialla olleeseen sensoritätiin, joka soitteli myöhemmin mulle itellekin perusteita pisteiden laskemiseen:
"Esimerkiksi tässä natsi-Saksa -tehtävässä olet kyllä kirjoittanut, että natsit pysyivät vallassa muun muassa siksi, ettei muita puolueita sallittu ja ettei vapaita vaaleja enää järjestetty. Oikea sanamuoto olisi kuitenkin ollut 'vaalilakia muutettiin', ja näitä sanoja sinä et vastauksessasi käytä, joten en voi antaa tehtävästä täysiä pisteitä." JNE.........
Mua otti tietty tosi paljon päähän tällänen pilkunviilaajasensori, mutta en ollu kuitenkaan varma, viitsinkö lähteä tekemään kokeesta uudelleentarkistuspyyntöä. 50 euroa voisi kuitenkin käyttää johonkin järkevämpään kuin sensoreiden virkistysrahaston tukemiseen... (Sen 50€ saisi takaisin vain, jos kokeen arvosana muuttuu tarkistusarvostelun seurauksena.)
Ja kaikki tutut, opettajat ynnä muu koulun henkilökunta kanslistia myöten julistivat, ettei valituksen tekeminen koskaan heidän uransa aikana ole tuottanut tulosta, ainakaan reaaliaineessa, jossa ei ole yksiselitteisesti määriteltyjä oikeita ja vääriä vastauksia. Valituseräpäivää edeltävänä iltana isä kuitenkin suostutteli mut kirjottamaan tarkistuspyyntöanomuksen ja maksoi YTL:n tilille sen 50€, "ihan vaan, että saa sensorit jotain lisähommaa". Deadlinepäivänä mun kirje siis lähti lautakuntaan.
Kesäkuun puolivälissä sain YTL:ltä kirjeen tarkistuspyyntöä koskien. Mun historian kokeen oli nyt tarkistanut kaksi uutta sensoria, eikä niiden tekemästä arvostelusta voisi enää valittaa.
Mun kokeen 2.tehtävän vastaus oli noussut 3 pisteestä 4:än ja 10.tehtävän vastaus 8 pisteestä 9:än. Kokonaispisteet siis 32 pisteestä 34:än, jolloin L:n raja ylittyi pisteellä. (!!!!!!!!!!!!!)
Kirjeen virke: "Historian kokeen arvosananne on täten laudatur, ja tarkistusarvostelumaksu 50€ palautetaan tilillenne." on porautunut mun verkkokalvoille. Ensin en meinannut uskoa kirjettä aidoksi, mutta viimestään kesäkuun tiliotteen kolahtaessa postiluukusta mä tajusin, etten ollut nähnyt unta. Opetusministeriö oli maksanut mulle 50€. Kyllä lämmitti mieltä!!
6. Melanoomaepäilyt
Oon keskittynyt huhtikuun ekoista aurinkoisista päivistä lähtien rusketuksen maksimointiin, hinnalla millä hyvänsä. Kesäkuun helteissä mun vaalea hipiäni pääsi yllättäen kärähtämään kauniin ravunpunaiseksi pariinkin otteeseen, kun jätin ruskettumisen toivossa aurinkorasvan käytön hieman vähemmälle...
Greyn anatomiassahan Izzie on ollut jo pitkään kuolemaisillaan melanooman eli ihosyövän takia. Izzien kohtalo on saanut mutkin tarkastamaan ihoani aina auringonoton jälkeen kavalannäköisten luomien tai ihomuutosten varalta.
Erään auringonottopäivän jälkeen mun katse osui mun vasemman jalan etuvarpaaseen: siinä oli vaaleanruskea läikkä, jota en aiemmin ollut huomannut! Paniikki iski samantien, ja juoksin sisälle huutaen äidille: "ÄITI ÄITI MULLA ON MELANOOMA VARPAASSA!!!!"
Mun sydämetön äiti ei osannut suhtautua mun traagiseen kohtaloon asian edellyttämällä vakavuudella, vaan kehotti naureskellen mua käymään suihkussa ja tarkistamaan tilanne uudestaan sen jälkeen. Yllättäen mun melanooma huuhtoutuikin tällä kertaa Doven suihkusaippualla viemäristä alas...
7. Tapahtui Gotlannissa
Kielikurssi, Visby, Gotland, Sverige, 10.-30.6.2009
Mun oli alunperin tarkotus mennä tänä kesänä Ruotsiin kesätöihin petraamaan vähän kielitaitooni näin kirjotusten alla. Suunnitelmat kuitenkin muuttu, ja pulleamman kukkaron sijaan lopputuloksena oli EF:n abikurssi ja lovi lompakossa.
Ensinnäkin, opin paljon ruotsia. Aamupäivisin oppitunneilla, ja iltapäivisin tekemällä tuttavuutta asuntolassa naapureina olevien ruotsalaisten kanssa.
Toiseksi, mulla oli tavoitteena tulla reissulla ulkoisilta avuiltani ruotsalaiseksi. Sisältäen tasaisen, kullanhohtoisen rusketuksen ja auringon blondaamat hiukset. Lieneekö johtunut meri-ilmastosta vai pelkästä Suomeen nähden eteläisestä leveyspiiristä, tavoite onnistui. Ainakin kotiin tullessa mua tervehdittiin näin:
"Herranen aika, onks toi aito??? Vai väripurkistako sun rusketus on peräsin? Sähän oot kun mikäkin papu! Ja hiukses ainaki oot blondannu!"
No, ekaa kertaa piiiiiitkään aikaan mulla on jonkinnäköset rusketusrajat. Jeejee.
Kolmanneksi, mua luultiin Gotlannissa jalkapalloilijaks. Me pelailtiin futista melkein joka ilta, ja jo ekan pelin jälkeen kurssin pojat tuli kysymään multa, kauanko mä oon harrastanu futista. Kun sitten selitin, että oon suunnistaja, enkä oo ikinä tehny muuta futiksen pelaamisen suhteen kun suunnilleen väistelly palloa koulun liikkatunneilla, ne ei aluks meinannu millään uskoa mua. Olin kyllä Gotlannin peleissä kieltämättä aika maalitykki, ja jaksoin juosta pallon perässä vähän paremmin kuin ei-urheilevat kurssikaverit, niin ehkä mä todella näytin joltain pro-palloilijalta. Tai no toivottavasti en ulkonäöllisesti näyttäny futarilta, niillä on aina kauheen klohmoset polvet ja karu kolhoosinaama. Mutta siis pelillisesti.
Neljänneksi, kurssi oli kaikinpuolin viihdyttävä, kiitos toimeliaiden kanssakurssilaisteni. Eräät epätoivoiset 16-vuotiaat poitsut oli valmiita tekemään lähes mitä tahansa saadakseen mallasjuomaa kitusiinsa. Kun kenelläkään ei riittänyt ikää Systembolagetiin (K20), pojat keksi loistavan suunnitelman: naamioidaan yks meistä vanhemman näköseks.
Valitulle jätkälle laitettiin tyyny paidan alle ja tehtiin tekoviikset ja -parta, ja ei kun sisälle Sb:iin. Kun tämä "vanhempi herrasmies" pääsi juomineen kassalle, niin yllättäen kassatäti meinas pissata naurultaan housuun ja totes, ettei pojalla taida ihan ikä riittää. Heh.
Saivathan ne pojat kuitenkin jossain vaiheessa miestä väkevämpää käsiinsä, mutta päätyivät pahaksi onnekseen iltaisella retkellään huonoon seuraan Visbyn ryyppypuistossa. Paikallinen tyttöjengi antoi pojille ilman kummempaa syytä turpaan. Tapahtuneesta lähdettiin tekemään pahoinpitelyilmoitusta, jolloin poliisilaitoksella selvisikin, että kyseiset tytöt oli otettu poliisin huostaan vähän myöhemmin huumausaineiden hallussapidon takia.
Alkoholin kanssa läträystä ei kuitenkaan katsottu hyvällä silmällä, joten pojat lähetettiin ensimmäisen viikon jälkeen omakustanteisesti takaisin kotimaahan. Ei varmaan poikien isukkeja paljoa naurattanut hakiessa lasta Helsinki-Vantaalta kahta viikkoa etuajassa, sen verran tyyriistä kurssista oli kyse.
Pahemmilta ylilyönneiltä onneksi vältyttiin loppukurssilla. Tai no, paluulaivamatkaa lukuunottamatta, jolloin toisia poikia uhkasi jopa yön viettäminen laivan viihtyisässä putkassa... Olipahan meidän liidereillä taas puuhaa tilanteen selvittelyssä.
Viidenneksi, kokonaisuudessaan kurssi oli kyllä oikeasti kannattava sijoitus. Joka porukkaan mahtuu kaikenlaisia sähläreitä, mutta suurin osa kurssilaisista oli ihan kivoja normityyppejä. Ja paikkana Gotlanti on kyllä ehdoton kesäparatiisi!
8. Merkkibanaaneja
Pohdiskelin tässä jokin aika sitten merkkiuskollisuutta. Aika monilla ihmisillä on esim. tietty kännykkämerkki, jonka puhelimen ne aina ostaa. Tai intohimona käyttää pelkkiä Guccin vaatteita (mulla ei onneks oo tällasta Gucci-intohimoo, tilipussille se taitais olla pidemmän päälle melkonen rasite). Huomasin kuitenkin, että mullakin on yksi merkkiuskollisuustuote: banaanit. En kerta kaikkiaan pysty koskaan ostamaan minkään muun firman kuin Chiquitan banaaneja. Ne vaan on parhaita.
My Blondest Moments
Paluumatkalla Gotlannista huomasin yllätyksekseni, etten ollut blondeillut kertaakaan koko reissun aikana! Juhlin tätä saavutusta pienessä mielessäni laivan kannella öisen taivaan alla. Rekisteröin, että kaukaisuudessa kumottava kuu oli prikulleen puolikuun muotoinen ja huomautin tästä maisemaa ihasteleville kavereillenikin. Sitten pääsi taas hiusten väri loistamaan kilpaa kuun kanssa.
Sara: "Yhtä asiaa tossa kuu-jutussa mä en käsitä. Puolikuun mä vielä ymmärrän, sehän syntyy sen takia, että aurinko peittää sen kuun toisen puolen Maasta katsottuna, siis tulee Maan ja kuun väliin samalla periaatteella kuin auringonpimennyksessä. Ja sen takia se puolikuunkin reuna on kuin veitsellä leikattu, kun aurinkohan on tosi iso eli sen ääriviivat ei näytä edes kaareutuvan siinä kuun edessä."
Tässä vaiheessa toiset katsoivat mua jo lievästi hämmentyneinä, mutta en antanut sen häiritä vaan jatkoin kuu-pohdiskeluani:
Sara: "Se mua hämää, että miten kuun sirppi sitten syntyy? Tuleeks siihen Maan ja kuun väliin joku auringon uloke vai?"
Hetken keräilyn jälkeen kaverit pystyivät lopulta selittämään mulle, ettei kuunsirpit ja puolikuut kuitenkaan taida ihan auringonpimennyksen periaatteella syntyä...
