Kuten otsikosta huomaa, ei oo mun kahden kuukauden español-opinnot aivan kankkulan vedenottopisteeseen hulahtaneet. Tällä viikolla pinnistelin kyseisellä kielellä jopa 150 sanan kirjoitelman aiheesta "Mi familia". Ah sitä luovuuden ja värikkäiden kielikuvien määrää, joka ehtymättömästä espanjankielisestä runosuonestani pulppuili!
"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.
Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?
Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!
Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)
No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.
Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.
In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)
Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.
Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.
Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.
Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.
Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.
¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!
My Blondest Moments:
Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."
Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.
