Nollasatasata ja piknik-lemmikit

Nyt tursuaa kyllä mun yo-kiintiö jo aivan yli äyräiden!

Ensinnäkin, on pitänyt vääntää jotain seittemänkymmentä korttia uusille ylioppilaille ympäri Suomea, joista kahdeksan yhdeksäsosan osoitteita mulla ei tietenkään oo aiemmin ollut, tai sitten on ollut mutta kyseiset ylioppilaat ovat menneet muuttamaan pois osoitteesta, joka on yleisessä tiedossa, osoitteeseen, jota ne eivät ole ilmoittaneet edes Eniro nollasatasataan. Joten edes Eniro ei voinut mua auttaa. Kyynel. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa?

Ne Eniron ihmiset kuulostaa kyllä toisinaan aika kyllästyneiltä lurauttamaan: "Eniro Jorma, mitenvoinAUttaa?" Ei sillä, kyllä mullakin varmaan työntekijänä palais kiinni siihen. Lurautteluun. Tekis kieltämättä joskus mieli kiekasta sinne luuriin takasin sillä samalla "mitenvoinAuttaa?"-nuotilla jotain tosi välkkyä. Heh. Halvat on huvit.

Toiseksi, tää jokavuotinen lahjaressi on aivan karmaisevaa. Sitä vaan sinkoilee ympäri astia- ja sisustusliikkeitä ja soittelee ympäriinsä yrittäen selvittää, millaista astiastoa se pikku-Maija nyt onkaan kerännyt ja omistaako Olavi jo kahvinkeittimen tai Kerttu minkäänlaisia pussilakanoita.

Onneks mulla on ens vuonna luvassa ainakin jonkin asteinen tauko tästä hössötyksestä. Oliskohan liian vulgaaria julkaista toivelahjalista? Toisaalta se kyllä helpottais varmasti monen vieraan työtaakkaa, kun useimmat nyt kuitenkaan ei todennäköisesti tuu paikalle vain pulsuamaan kermakakkua ja suklaakeksejä, vaan tuovat jotain lahjantynkää mukanaan. Näin alustavasti voisin ainakin sanoa, että kerään Arabian oliivinvihreää Teema-sarjaa, josta mulla on toistaiseksi vain pari hassua mukia ja leipälautasta. Mitää kodinkoneita en myöskään omista, eikä pussilakanasettejäkään liikaa ole. Älkää kuitenkaan hyvät ihmiset ostako kananmunankeitintä, ne munat voi vallan hyvin keittää kattilassakin... Plasma-tv taas saattais ihan kelvatakin.

Olin muuten pari viikkoa sitten Tampere-Gamesin infossa töissä. Viikonlopun kohokohta oli se, kun kävin ilmottamassa kuuluttajalle, että infoon on tuotu loppusuoran varresta löytynyt Teletappi-pehmolelu. Kuuluttaja tiedotti asiasta yleisölle, ja kohta infoon marssikin yksi helpottunut isä, joka antoi tarkat tuntomerkit Teletappi-lelusta ja vei hartaasti kaivatun Pain takaisin vaahtosammuttimen kokoiselle omistajalleen.

Jokavuotinen Sammon suunnistajien piknik järjestettiin taas onnistuneesti Rosendahlin piknik-pyhätössä Pyynikin harjun kupeessa. Sain tällä kertaa vastuuta tarjottavien tekemisestä paljon viime vuotista runsaammin; silloin mun annettiin vain ripotella juustoa pizzojen päälle, koska sen katsottiin olevan ainoa ruoanlaittoon liittyvä homma, josta selviäisin pilaamatta ruokaa. Tänä vuonna pääsin sentään jo sekoittamaan taikinaa Lotan valvovan silmän alla.

Viime vuoden teema oli "Vanhanajan piknik", tietysti asiaankuuluvine lieri-/olkihattuineen ja kukkamekkoineen. Tänä vuonna päädyttiin "Lemmikki-päivä"-teemaan, eli jokaisen osallistujan piti tuoda lemmikki mukanaan. Aivan kaikki eivät muistaneet napata mukaansa karvaista (tai muuta sellaista) pikku ystävää, mutta paikan päällä nähtiin kuitenkin lemmikin ominaisuudessa muun muassa espanjanvesikoira Hulda, lassie Ansku, hento sininen kukka jonka lajike on lemmikki, sekä 18-vuotias helsinkiläinen suunnistaja Eikka. Lemmikeille oli tarjolla tietysti omat, pääosin raksuista koostuvat ruoat. Saattoi joku lemmikki ehkä päivän aikana jotain muutakin purtavaa saada.

Fiiliksiä viime vuoden piknikiltä

Päivän ohjelma noudatti suunnilleen seuraavaa kaavaa: pizzaa - dipattavia kurkkuja - nostalgista puolukkatorttua vaniljakastikkeen kera - dipattavia porkkanoita - tahmaista suklaatorttua - dipattavia kukkakaaleja - sipsejä - karkkia - välissä huikka mehua. Hetken lepo, sitten taas huikka mehua - pizzaa - dipattavia vihanneksia... Uhkaavien pilvien peittäessä auringon koitti siirtyminen suojaisemmille seuduille Munukoiden pihan perällä sijaitsevaan asuntovaunun etutelttaan. Teltassa käytiin huikaiseva Pressa-maraton pelikorteilla, tietenkin syöpöttelyn ohella.

Nyt pitäis muuten käydä äänestämässä Euro-vaaleissa. Ehdokkaasta ei oo kylläkään vielä tietoa. Tai no on sen verran, etten ainakaan tuu äänestämään ketään, joka vaalimainoksessa julistaa haluavansa Brysseliin KOKEMUKSEN turvin! Huhhuh, kun kaupungilla törmäilee vaalijulisteisiin, niin vähintään neljässä viidestä ehdokas kertoo edustavansa KOKEMUKSEN ääntä. Todennäkösesti äänestän jotain nuorta naisehdokasta, joka on nätti ja osaa monia vieraita kieliä. Tai sitten äänestän jotain nuorta hottismiestä, kaikkein komeinta, mikä ehdokaslistalta löytyy. Pitänee siis iskeä piakkoin vaalikoneen tuloksia Googlen kuvahakuun.

(Ja sitä vielä löytyy sellasia, jotka vastustaa äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Aika jännä.)

My Blondest Moments: Oon lähdössä kesäkuun toisella viikolla kielikurssille Gotlantiin. Matka Suomesta Ruotsiin taitetaan Viking Linella Turusta Tukholmaan. Helsingin seudulla asuville on järjestetty alkumatkalle kuljetus Hesasta Turkuun. Kerroin isälle, että mä laitan viestiä EF:ään, että vaihdan mun lähtöpaikan suoraan Turuks, koska mun ei oo mitään järkeä matkustaa ensin lautalla Helsingistä Turkuun. Isä vähän ihmetteli, että miten niin lautalla. Mä osotin sille EF:n kirjeestä kohdan, jossa asiasta kerrottiin: "Helsingissä kokoontumispaikka on Mikonkadun tilausajolaituri. Matkustus tapahtuu Lindholm Linesilla." Isä ei tuntunut vieläkään ymmätävän, mistä mä sen lautan oikeen olin repässy. Täyty sitten vääntää sille asia rautalangasta: lähtö on LAITURILTA ja menopelinä on Lindholm LINES, vähän niin kuin Viking LINE. Siinä vaiheessa isän pokka petti, mutta se onnistu kuitenkin jotenkin selittämään hekotuksensa lomasta, että todennäköisesti kulkuväline on kuitenkin linja-auto...

Blondi mikä blondi

Jatkossa tuun keskittymään täällä blogissa entistä enemmän erilaisiin spekulointeihin, top10-listojen tekemiseen ynnä muuhun retoriseen ja argumentatiiviseen puoleen. Itseironia kunniaan, joten My Blondest Moments säilyy tottakai kunniapaikalla!

Ensinnäkin:

YTL:n ihmiset voidaan jakaa kahteen luokkaan.

Toiset on ihanan pirteän yltiöpositiivisia, esimerkiksi Sensori X, joka ei heilautellu mun saksanpisteitä suuntaan eikä toiseenkaan, joten ÄLLÄhän sieltä napsahti! Oon pahoillani, yleensä en harrasta lesoomista (paitsi ajoittain), mutta kun tämä L tuli aivan tietämättäni ja pyytämättäni. E oli tosiaan tavote. Nyt on hyvä jättää pitkä saksa hetkeks hyllylle.

Toiset taas ovat kuin nakkikauhalla päähänsä saaneita. Voitte vaan kuvitella, kuinka ite arvioisitte kokelasparkojen historian kokeita, jos joku ois ensin kumauttanu teitä mojovasti sillä nakkikauhalla. Eihän siinä arvostelussa enää tunnettaisi armon rippujakaan.
Eräs Herra / Rouva Historiansensori oli tainnu kokea tämän karmaisevan kohtalon juuri ratkaisevalla hetkellä, ennen kuin oli alkanut tarkistaa mun hissankoetta. Siellä tultiinkin neljän pisteen voimin oikeen rytinällä alas, jolloin lopputulos jäi vaivaisen pisteen päähän laudaturista.

Hissanopettaja lähti ajamaan mun asiaa, mutta aikamoisena oikeusmurhanahan YTL:n uudelleentarkistusjärjestelmää pidetään... Siellä on muun muassa huomattavissa eräänlainen eturistiriita: tarkistusmaksun saa takaisin, jos arvosana muuttuu uudelleentarkistuksessa. Sensoreiden virkistysrahastohan ammottaisi autiona, jos kukaan koskaan onnistuisi korottamaan arvosanaansa uudelleentarkistuksessa.

Joskus vaan käy niin, että no can do. Parempi onni ensi keväänä.

Unohdin mainita, että YTL:stä löytyy myös tasapaksuja sensoreita, jotka esimerkiksi läsäyttää kokelaalle juuri sen tasapaksun E:n, jonka ne äidinkielen näytöllään ansaitsikin. (Tasapaksulla E:llä en tarkoita, että E olisi tyydyttävä arvosana, vaan sitä että pisteet osuvat tasan E:n ja L:n rajan keskelle. Hyvin tähdätty!)

Toiseksi:

Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mitä ihmeellistä on Norjan Euroviisussa. Oprah on siitä huolimatta ottanut kipaleen siipiensä alle, jolloin menestys on aika lailla vuonomaalle pedattu. Okei, onhan se laulaja ihan älyttömän söpö, mutta on niitä kuumiksia muuallakin telkkarissa. Esim. GG:n Nate on monen tepen mielestä Tosi ihQ, ja Twilightin Edward taas kiistämättä aivan j ä ä t ä v ä n hottis.

Kolmanneksi:

En vieläkään oo toipunut viimeviikkoisesta Chelsea-Barca -episodista. Barca on yksi niistä muutamasta futisojukkueesta, joita en ikinä mistään hinnasta kannattaisi, ja kuinkas sitten kävikään... Herra erotuomari "Puusilmä" Övrebö jätti viheltämättä pari ratkaisevaa rankkaria, jolloin Barca onnistui viime hetken tasotusmaalilla jyräämään itsensä Mestareiden liigan finaaliin.

Tässä oli kyllä huutava vääryys!!!!!!! Koska Chelsean kannattajat eivät oo (ainakaan toistaiseksi) onnistuneet listimään Övrebötä (joka on ollut maan alla pelin päätösvihellyksestä lähtien), ne ovat päättäneet spoilata Norjan euroviisumenestyksen. Suunnitelman yksityiskohdat on mulle vielä vähän hämärän peitossa, mutta katsotaan mitä engelsmannit vielä keksiikään.

Sitten tämänkertaiseen TOP-listaan:

TOP 9 -Suomen murteet

(Toim.huom.: Listalla on mukana vaan ne murteet, joita jotenkin hahmotan. Lista sisältää paljon yleistystä ja tarkoituksellisen provosoivia kommentteja. Älkää vetäkö hernettä liian syvälle nenään, koska lääkärinkin voi olla vaikea poistaa sitä sieltä. Mun isotäti erehtyi tekemään näin esikouluikäisenä ja eli loput 73 vuotta elämästään herne nenässä, eikä se ollut mukavaa. Kaikenlainen eriävienkin mielipiteiden esittäminen on sallittua, jopa suotavaa, kommentointiosiossa.)

9. SAVO - "Elä vaan kuule ala viäntään savvoo." Menee nimittäin jo liiankin leppoisaksi. Löntystelevän takapajuista. Savoa kuullessaan voi liiankin helposti kuvitella itsensä Kuopion kalakukkomarkkinoille, joita kalakukkofobisti ymmärrettävän kulinaarisista syistä kaihtaa.

8. OULU - "Ookkonä pölöjä?" Voi kyllä, ainakin jos puhut oulua liian julkisilla paikoilla. Tarvinneeko tähän mitään enää lisätä?

7. SUOMENRUOTSI - Riikinruotsi on ihanan pulppuilevaa, pirteän persoonallista lörpöttelyä. Suomenruotsi taas - ei ole. Finlandssvenskassa nuotti on sama laahaavan tasapaksu kuin suomensuomessakin, mutta sanat kuulostavat äännettyinä, jos mahdollista, vieläkin rumemmilta. Kaiken huipuksi kaikilla julkisuudessa heiluvilla bettinaässillä on keskenään samanlainen, korvia raastavan kovan nariseva puhetapa. Ainoan positiivisen poikkeuksen suomenruotsiin tekee rantaruotsalaisten (Närpiö yms) käyttämä pehmeän laulava ruotsi, joka onnistuu ajoittain nousemaan lähelle jopa riikinruotsia.

6. ETELÄPOHJANMAA - Vaikka mä itsekin olen puoliksi "ilimajokelaanen", niin tää ei vaan uppoo. Murre nostaa erehdyttävästi mieleen kotoisan navetan tuoksahduksen, nam.

5. TAMPERE - Mää en ainaka miälestäni puhu tamperetta. Tai emmäätiiä. Joskus niin käy, kun oon matkustanu ritsillä tai istuskelen pipa päässä rotvallirreunalla oottelemassa nysseä. Toivottavasti mun puheesta ei enää jossain vaiheessa kuule tätä taustaa!

4. KARJALA - "Sie et kuule kans ossaa yhtää mittää. Ans ku mie näytän." Karjalasta tulee mieleen aina vaari (ylläri, Kannakselta kun on kotoisin) ja Tuntemattoman sotilaan Rokka (Rokka on äijä!). Ylipäänsä talvi- ja jatkosota, joiden ehdoton fani mä oon.

3. TURKU - Mun henkisen kotini kieli. (Noloa mutta totta.) Oon aina tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ruotsalaisten ja turkulaisten kanssa. Traagista mun tarinassa on se, että oon sattunut syntymään Suomeen ja Tampereelle. "Kukka meist ei o Turuust, mut mää ainaki aion muutta sinne viäl yks kaunis päiv!"

2. ETELÄLAPPI - Sami Jauhojärven kaltaisten suklaasilmien kieli. Lepposan letkeetä ja reilun kuulosta, ei kai niiltä porojen parissa kasvaneilta voi muuta odottaakaan. En oo koskaan muuten tavannut yhtään ilkeetä lappalaista! Paitsi se shamaani Joulupukissa ja noitarummussa, mutta senkin ilkeys johtu vaan siitä, että Joulupukki ei ollut koskaan saanut sen toivelahjalistaa.

1. STADI - "Onks sul stidei?" kysyttiin taannoin legendaarisessa yo-kokeen tehtävässä, jolloin kukaan kehäkolmosen ulkopuolelta ei ymmärtänyt kyseenomaisesta tehtävästä höykäsen pöläystä. Stadilaisilla on puheessaan laiskan venyttelevä ja ylimielinen nuotti, ymmärrettävästi, koska älyllinen elämähän tunnetusti loppuu siihen kehäkolmosen laitamille. Aiemmin pidin tätä vivahdetta raastavan ärsyttävänä, mutta nykyään se on vaan H O T. Kaiken kukkuraksi ne on antanut kulkuvälineelle, joka muualla manner-Suomessa tunnetaan raitiovaununa / raitsikkana / ratikkana, ytimekkään nimen "spora". Haluan Helsinkiin.

My Blondest Moments

Juonsin koulun salissa viime viikolla EU-vaalipaneelin yhdessä yleisurheilijapojan kanssa. Mun vuorolle tuli lukea kysymys meppien palkoista. Mun juontopaperissa luki:
[Mepin palkka = 7000€ + kulut 4052€ + päiväraha 287/pv]
Ihmettelin viimeistä kohtaa hetken: miks ihmeessä siinä ei sanottu, mikä se päivärahan suuruus on? Luin kuitenkin tekstin itsevarmana useampaan kertaan (koska panelistit näyttivät vähän hämmentyneiltä):
"Mitä mieltä olette mahdollisen tulevan ammattinne palkkauksesta? Mepin palkka on 7000 euroa plus kulut 4052 euroa plus päiväraha, joka maksetaan 287 päivänä vuodessa."
Vasta toistaessani palkkatietoja kolmatta kertaa huomasin eturivissä kähisevän yhteiskuntaopin opettajan:
"Se päivärahakohta tarkoittaa siis, että päiväraha on 287 euroa päivässä!!!"
Hups.