Wanhat 2009 -special

Sanotaan, että vanhojenpäivästä pitää nauttia oikeen kunnolla, koska se on jotain, jonka saa kokea vaan kerran elämässä. Mä oon ilmeisen onnekas tyttö, koska sain pari päivää sitten kokee kyseisen tapahtuman jo toista kertaa elämässäni! Ja oli kyllä melkeinpä hauskempaa kun ekalla kerralla! Kai se johtu siitä, ettei nyt jännittäny niin paljoo kun homma kerran oli jo tuttua.

Päivä oli tosiaan kuuluisa epäonnen päivä eli perjantai 13., ja sen mukasesti se liikkeelle lähtikin! Epäonni ei osunu onneks suoraan mun kohdalle, mutta lähipiiriin kuitenkin. Sonjan pari tippu jumppasalin lavalta ennen yhteiskuvan ottamista ja sen kyynärpää meni sijoiltaan! Seurauksena ambulanssikyyti sairaalaan ennen ensimmäistäkään tanssiesitystä.

Tää Sonjan parin sairaalareissu kesti niin kauan, ettei se ehtinytkään mukaan aamupäivän kumpaankaan esitykseen. Ekassa Sonja joutu katteleen sivusta, mutta tokassa menin lepuuttaan omia jalkojani sen ajaks, että Sonja sai tanssia esityksen mun tilalta. Onneks Burana, morfiini, ilokaasu ja muut painkillerit on keksitty ja kyynärpää saatiin sen verran sijoilleen, että illan esityksessä tangon taivutukset jo sujui parilta normaaliin malliin.

Ruokailussa vedettiin puvut piukeiks Caesar-salaatilla, basmatiriisillä, punaviinikastikkeisella paahtopaistilla ynnä muilla herkuilla. Luojan kiitos mun puvussa oli takana nyörit, joita tarpeen mukaan pysty kiristään ja löysentään...

Illan esitystä odotellessa Blondilla ja Mäyrällä oli ihan liikaa aikaa, ja ne Blondin kuningasidean seurauksena pääty avaamaan jumppasalin kokoontaitettavan seinäpeilin ja meneen sinne sisälle ottaan valokuvia moninkertasista peilikuvistaan...
Kun ne lopulta tuli kikatellen peilien välistä pois, niin ulkopuolella istuskeli hölmistynyttä frakkikansaa:
"Täähän on kun jostain Narniasta, peilin sisältä tulee porukkaa vaikka kuinka!"

Illan pääesitys meni ihan nappiin ja meiän kouluun saapuneet reilu 700 vierasta sai ihailla erilaisia tansseja Cicaposta Wienervalssiin. Mun päkiöiden luut ei viimesen tanssin jälkeen olleet läheskään yhtä pienenä murskana kun viime vuonna, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Jatkoilla pystyin tanssahteleen jopa vähän korkeemmilla koroilla!

Mutta ne jatkot oliskin kokonaisuudessaan ihan toinen tarina...

Pistän tänne tulevaisuudessa vielä lisää kuvia näistä Wanhoista, mutta tässä jo pientä esimakua:

^ -TP:n sienestäjät

^ -Nätit rivistöt


^ -Illan viimenen tanssi ja tunnelma katossa!

Pinkkeilyä

Onko maanpetturuutta, jos on suomalainen ja ei osta Nokian kännykkää? Onko vieläkin raaempaa maanpetturuutta, jos sattuu vieläpä asumaan Nokialla eikä osta Nokian kännykkää?
Tätä dilemmaa oon nyt jonkin aikaa pyöritelly pikku päässäni. Surffailin nimittäin netissä pinkkien puhelinten jahdissa, ja mun ykkössuosikkini on tällä hetkellä yks Samsungin malli... Motorolallakin on erittäin houkuttelevia vaihtoehtoja. Mutta paheneeko Suomen lama, jos en tue Nokiaa? Onko mun kansalaisvelvollisuus luopua söpömmästä, mutta vääränmaalaisesta puhelimesta?

Tässä pari kuvaa kaikkein herkullisimmista malleista:

Nokia 7373

Samsung SGH E900

Motorola Pink SLVR L6

Jätetään asia ehkä harkintaan vielä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan oo varaa mihinkään noista edellämainituista luureista...

Istuskelin muuten viime torstaina huvikseni kuus tuntia meiän koulun kodikkaassa jumppasalissa. Oli siellä pari muutakin häiskää päättäny tulla samaan aikaan eväsretkelle, oiskohan meitä joku parisataa ollu yhteensä.

Tekstitaidon koe pyöri tällä kertaa Henrik Ibsenin Villisorsa-näytelmän ympärillä. Voin sanoo, etten kyllä koskaan elämäni aikana ainakaan vapaaehtosesti hankkiudu lähellekään mitään Ibseniin, teatteriesitteisiin, näytelmäarvosteluihin, henkilösuhteisiin, ylipäänsä teatteriin tai sorsiin viittaavaa objektia. Parin viikon sisällä pitäis tulla tulokset; saapi niistä jo pientä osviittaa, pitääkö jo alitajusesti ruveta suunnitteleen piknik-listaa ens syksyn sessioon...

Hauskaa on, kuinka joka vuosi katkerat abit löytää jotain epätasa-arvosta äikän tekstitaidon kokeesta. Viime keväänä valitettiin, kuinka susi-teema antoi selkeen edun susirajan tuolla puolen asuville: eihän pääkaupunkiseutulaiset oo nähny sutta kun korkeintaan Korkeasaaressa kaukaa kaltereiden takaa. Viime syksynä etu oli varmasti sotaveteraaneilla ja historiafriikeillä, sillä aiheena oli Tuntematon sotilas. Tällä kertaa suurten kaupunkien asukkailla oli selkee etulyöntiasema, koska "Mie asun niin pienessä kylässä keskellä maaseutua, jotten mie oo ikuna ejes kuullukaan mistää teatterista, mikää se sellaanen on! Hyö pääkaupunkin asukkaathan ravvaavat tämmöösissä hömpötyksissä harva se ilta!" (Niin, ja oleellistahan kokeessa varmasti oli se, kuinka usein käy teatterissa, eikä ainakaan se, osaako löytää mainoksesta retorisia keinoja.)

Täytyy silti myöntää, että olis siitä jotain hyötyä ollut, jos ois tienny etukäteen vähän kyseisen Villisorsan juonesta. Aineistona ollu katkelma oli niin pitkä ja vaikeeselkonen, että mäkin arvioin ihan väärin sen läpikäymiseen menevän ajan. Jäi viimenen vastausteksti onnettoman torsoks; lykkäsin vaan pisteen sinne perään, kun opettaja huusi kokeen päättyneen. Jäi tosiaan lausekin kesken, ajatuksesta puhumattakaan... Kyllä varmasti pisteitä ropisee siitä, kun en ehtinyt käsittelemään puoliakaan niistä asioista, mitä oli kysytty ja mitä olin suunnitellu vastaavani.
Oli siellä tappiin asti onneks nelisenkymmentä muutakin tyyppiä, kaikki melko epätoivosen olosina.

No, parin viikon päästä tulokset. Esseessä sitten vähän paremmin.

Kävin muuten tänään yksin leffassa. Mulla ei oikeesti oo pienintäkään käsitystä, millon viimeks oisin leffaillu ilman seuraa! Tällä kertaa ei kuitenkaan ollu vaihtoehtoo, koska
a) halusin välttämättä nähdä tän leffan
b) tänään oli joulunjälkeisen ajan ensimmäinen hengähdystauko kaikenlaisista kiireistä
c) kaikki kaverit oli joko jo käyny kattomassa ko. leffan poikaystäviensä kaa
d) tai oli paraikaa pyrähtelemässä vuoden ainoissa hisuiluissaan jossain päin Jämin "lakeuksia"
e) ja pikkuveljet ei jostain kumman syystä innostunu romanttisesta nuortenleffasta
f) ja koska ei, en ole varattu, vaikka jotkut niin luuleekin
g) eli en voi "pakottaa" poikaystävää tuleen mun kanssa kattoon leffaa, joka ei vois sitä vähempää kiinnostaa.

Yksin oli kuitenkin yllättävän terapeuttisen erilaista olla liikenteessä, ja nautin Twilightista erittäin suuresti. Kaikki tytöt, jotka on filkan nähny, tietää kyllä mistä mä puhun. ;) Voi tulispa jo se DVD!!!!

Maaliskuun alussa tulee muuten teattereihin "Himoshoppaajan salaiset unelmat". Siinä on leffaversio kirjasta, joka on mun ihan ehdottomia suosikkeja ollut siitä sekunnista lähtien, kun ekaa kertaa sain käsiini tämän Sophie Kinsellan mestariteoksen! Siinä on hauskoja väärinkäsityksiä, suloisen samaistuttava päähenkilö, suurkaupunki, komeita miehiä, romantiikkaa - ja tietty shoppailua. Pakollinen elokuva kaikille tyttöporukoille!!!!!

My Blondest Moments:
Ainakin kaikki suunnistajat varmasti tietää hisustaja Hannu-Pekka Pukeman paleltumisen Ruotsin kisoissa. Mä kuulin tästä heti paleltumispäivän iltana. Satuin vaan käsittään tapahtumien kulun niin, että
"Pukema hiihtää,
hiihtää,
hiihtää, kunnes alkaa kangistua kylmyydestä....
Ja kaatuu hengenvaarallisesti paleltuneena lumihankeen, josta joku ohikulkija sen löytää."
Rupesin samantien hämmästeleen, kuinka aikuinen mies ei osaa pukee päälleen riittävästi vaatteita ulos mennessään! Ja kuinka joku oikeesti voi kangistua kylmyydestä kesken kisan! Sain vaan vettä myllyyni, kun kuulin, että pakkasta oli tapahtumahetkellä ollu vaan -8. Olin ihan, että voi luoja, ei kukaan voi olla niin tyhmä, että pystyy kesken kisan jäätyyn jääkalikaks, että joku t-paita päälläkö se siellä huiteli????

Onneks mun ihanat tukijoukot väänsi asian mulle rautalangasta: paleltuminen oli sattunu vasta sen jälkeen, kun Pukema oli uupuneena kaatunut lumihankeen. Eli lumihankeen joutuminen oli syy paleltumiselle eikä seuraus siitä...

Tulikohan varmasti riittävän sekavasti selitettyä mun järjenjuoksu? :D

Gossip Boy

Selvisin hengissä kaikista preleistä, ja jopa saksan ja matikan kokeista! Toisista paremmalla menestyksellä kun toisista... Mutta jos Venlakin laskee matikankokeessa tehtävät samalla lailla väärin kun mä, niin en mä ihan toivoton tapaus voi olla! Tai sit mä oon säteilyttäny Venlan päähän epämatemaattisia aaltoja. Jommin kummin.

Äikän prelistä napsahteli 5, 4 ja 3 pinnaa, kyseisessä kirjotusjärjestyksessä. Jos torstaina koittais tsempata loppuun asti... Eväistä ei ainakaa jää kiinni, mun eväsmestariks ilmottautunu äiti on jo tehny kauheet suunnitelmat, et mitä se leipoo mulle mukaan, ja missä suhteessa se laittaa erilaisia hedelmiä sellaseen hedelmäcocktailiin.

Niin se Vierumäen viikonloppu vierähti tosiaan kans. Opisto oli ihan pullollaan kaikenlaisia suunnistajia, koko ajan vaan törmäili eri leireillä oleviin tuttuihin. Ohjaajakoulutuksen ohella tuli blondeiltua sopivissa määrin ja tehtyä powerpointteja ja vähän muutakin yön pimeinä tunteina. Älyttömän hauskaa oli kyllä! Jalat vaan on vieläkin törkeen jumissa lauantain borzovilaisista sun muista lihaskuntoliikkeistä. Näytän kuulemma kävellessäni siltä, että pidättelisin jotain kauheeta vessahätää.

Legendaarisin lausahdus viikonloppuna tuli Juspolta, joka "harkitsi" perustavansa kilpailijan mun Gossip Girlille: Gossip Boyn, jossa nimikirjainten lisäks julkastais kustakin henkilöstä kuvat, tarvittaessa photoshopilla terästettynä. Saa nähdä, saako idea tuulta purjeisiinsa tulevaisuudessa, seuraan tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Joskus tulevaisuudessa joka tapauksessa luvassa sitä GG:täkin.

Pelästyin tänään, kun mun äikänopettaja soitti mulle illalla. Kuka nyt ei pelästyis, jos opettaja ottaa yhteyttä koulun ulkopuolella?! Kävi kuitenkin ilmi, etten mä ollu tehny mitään laitonta. (Tai no poliisihan sillon varmaan soittais eikä äikänopettaja.) Se kerto, että mä saan palkinnon yhestä kirjotuskilpailusta, johon osallistuin syksyllä. Se oli sellanen Suomen kuvalehden, Otavan ja joidenkin muiden tahojen järjestämä vuoteen 1809 liittyvä skaba, johon sai osallistua kaikki lukiolaiset.
Palkintojenjako on helmikuun lopussa Hesassa, ja jakajana toimii Sauli Niinistö! Oon aikas fiiliksissä, pääsen näkeen Salen ihan livenä! Laitan tänne blogiinkin linkkiä siihen mun tekstiini, sitten kun se ilmestyy tänne nettiin. Kirjotin siis sellasen vaihtoehtohistorian Suomelle, eli mitä olis tapahtunu, jos Venäjä ei oliskaan vallottanu Suomee sillon 200 vuotta sitten. Näätte sit kohtapuoliin, millasen stoorin mä aiheesta kehittelin...

Ihanaa kun huomenna alkaa uus jakso! Tai ihanampaa tietty olis jos ei olis koulua ollenkaan, mutta parempi vaihtoehto tää joka tapauksessa on kuin se, että olis jatkunu toi edellinen jakso vielä. Sen verran olin jo alkanu tippuun kärryiltä vähän jokasessa aineessa...
Nyt uudessa jaksossa mulla on kaks hissan nöräilykurssia, nimittäin natsikurssi ja hissaa englanniks. Pääsen sen enkunkielisen kurssin kaa USAn suurlähetystöön retkeilee, ihan lepposa jakso siis tiedossa!

Yks harmituksen aihe mulla kuitenkin on. Mun kännykkä on peräsin joltain muinaisesihistorian aikakaudelta, enkä oo vieläkään saanu hilattua itteeni tutkiskeleen tän hetkistä luuritarjontaa. Oon jo pitkään himoinnu sellasta ihanaa Nokian pinkinvaaleenpunasta perusmallia... Täytyis vaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja lähtee shoppaileen sitä puhelinta. Eikä eksyä aina niihin vaatekauppoihin matkalla. Voisin vaikka palkita itteni sillä kännykällä sen jälkeen, kun oon kunnialla selvittäny tän ekan kirjotusruljanssin ja wanhat. Jos siis onnistun selvittään ne kunnialla. Ylihuomenna H-hetki, sit sen näkee...

My Blondest Moments:
Meiän autossa, kuten varmasti monissa muissakin autoissa, on tupakansytytin, jonka reikä toimii myös kännykän laturin pistokkeena. Ei oo jostain kumman syystä tullu koskaan testattua sitä tupakansytytintä käytännössä.
Yhtenä kauniina päivänä en kuitenkaan voinu vastustaa kiusausta painaa sitä tupakansytyttimen nappia, se näytti niin kutsuvalta... Mun kauhuks se nappi juuttu sinne pohjaan. Kiskoin sitä kaikin voimin irti, ja lopulta se painike jäikin mun käteen. Sen päässä oli hauskoja punasia kiemuroita, jotka näytti niin kivan pyöreiltä, että mun oli pakko vähän koittaa niitä sormella.
Punanen väri tais ilmeisesti johtua kuumuudesta, koska mun sormeen tuli isot palovammat, ja muistoks jäi vielä ne nätit pyöreet rinkulat etusormeen. Aina oppii uutta.