Selvisin hengissä kaikista preleistä, ja jopa saksan ja matikan kokeista! Toisista paremmalla menestyksellä kun toisista... Mutta jos Venlakin laskee matikankokeessa tehtävät samalla lailla väärin kun mä, niin en mä ihan toivoton tapaus voi olla! Tai sit mä oon säteilyttäny Venlan päähän epämatemaattisia aaltoja. Jommin kummin.
Äikän prelistä napsahteli 5, 4 ja 3 pinnaa, kyseisessä kirjotusjärjestyksessä. Jos torstaina koittais tsempata loppuun asti... Eväistä ei ainakaa jää kiinni, mun eväsmestariks ilmottautunu äiti on jo tehny kauheet suunnitelmat, et mitä se leipoo mulle mukaan, ja missä suhteessa se laittaa erilaisia hedelmiä sellaseen hedelmäcocktailiin.
Niin se Vierumäen viikonloppu vierähti tosiaan kans. Opisto oli ihan pullollaan kaikenlaisia suunnistajia, koko ajan vaan törmäili eri leireillä oleviin tuttuihin. Ohjaajakoulutuksen ohella tuli blondeiltua sopivissa määrin ja tehtyä powerpointteja ja vähän muutakin yön pimeinä tunteina. Älyttömän hauskaa oli kyllä! Jalat vaan on vieläkin törkeen jumissa lauantain borzovilaisista sun muista lihaskuntoliikkeistä. Näytän kuulemma kävellessäni siltä, että pidättelisin jotain kauheeta vessahätää.
Legendaarisin lausahdus viikonloppuna tuli Juspolta, joka "harkitsi" perustavansa kilpailijan mun Gossip Girlille: Gossip Boyn, jossa nimikirjainten lisäks julkastais kustakin henkilöstä kuvat, tarvittaessa photoshopilla terästettynä. Saa nähdä, saako idea tuulta purjeisiinsa tulevaisuudessa, seuraan tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Joskus tulevaisuudessa joka tapauksessa luvassa sitä GG:täkin.
Pelästyin tänään, kun mun äikänopettaja soitti mulle illalla. Kuka nyt ei pelästyis, jos opettaja ottaa yhteyttä koulun ulkopuolella?! Kävi kuitenkin ilmi, etten mä ollu tehny mitään laitonta. (Tai no poliisihan sillon varmaan soittais eikä äikänopettaja.) Se kerto, että mä saan palkinnon yhestä kirjotuskilpailusta, johon osallistuin syksyllä. Se oli sellanen Suomen kuvalehden, Otavan ja joidenkin muiden tahojen järjestämä vuoteen 1809 liittyvä skaba, johon sai osallistua kaikki lukiolaiset.
Palkintojenjako on helmikuun lopussa Hesassa, ja jakajana toimii Sauli Niinistö! Oon aikas fiiliksissä, pääsen näkeen Salen ihan livenä! Laitan tänne blogiinkin linkkiä siihen mun tekstiini, sitten kun se ilmestyy tänne nettiin. Kirjotin siis sellasen vaihtoehtohistorian Suomelle, eli mitä olis tapahtunu, jos Venäjä ei oliskaan vallottanu Suomee sillon 200 vuotta sitten. Näätte sit kohtapuoliin, millasen stoorin mä aiheesta kehittelin...
Ihanaa kun huomenna alkaa uus jakso! Tai ihanampaa tietty olis jos ei olis koulua ollenkaan, mutta parempi vaihtoehto tää joka tapauksessa on kuin se, että olis jatkunu toi edellinen jakso vielä. Sen verran olin jo alkanu tippuun kärryiltä vähän jokasessa aineessa...
Nyt uudessa jaksossa mulla on kaks hissan nöräilykurssia, nimittäin natsikurssi ja hissaa englanniks. Pääsen sen enkunkielisen kurssin kaa USAn suurlähetystöön retkeilee, ihan lepposa jakso siis tiedossa!
Yks harmituksen aihe mulla kuitenkin on. Mun kännykkä on peräsin joltain muinaisesihistorian aikakaudelta, enkä oo vieläkään saanu hilattua itteeni tutkiskeleen tän hetkistä luuritarjontaa. Oon jo pitkään himoinnu sellasta ihanaa Nokian pinkinvaaleenpunasta perusmallia... Täytyis vaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja lähtee shoppaileen sitä puhelinta. Eikä eksyä aina niihin vaatekauppoihin matkalla. Voisin vaikka palkita itteni sillä kännykällä sen jälkeen, kun oon kunnialla selvittäny tän ekan kirjotusruljanssin ja wanhat. Jos siis onnistun selvittään ne kunnialla. Ylihuomenna H-hetki, sit sen näkee...
My Blondest Moments:
Meiän autossa, kuten varmasti monissa muissakin autoissa, on tupakansytytin, jonka reikä toimii myös kännykän laturin pistokkeena. Ei oo jostain kumman syystä tullu koskaan testattua sitä tupakansytytintä käytännössä.
Yhtenä kauniina päivänä en kuitenkaan voinu vastustaa kiusausta painaa sitä tupakansytyttimen nappia, se näytti niin kutsuvalta... Mun kauhuks se nappi juuttu sinne pohjaan. Kiskoin sitä kaikin voimin irti, ja lopulta se painike jäikin mun käteen. Sen päässä oli hauskoja punasia kiemuroita, jotka näytti niin kivan pyöreiltä, että mun oli pakko vähän koittaa niitä sormella.
Punanen väri tais ilmeisesti johtua kuumuudesta, koska mun sormeen tuli isot palovammat, ja muistoks jäi vielä ne nätit pyöreet rinkulat etusormeen. Aina oppii uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti