Huomasin tänään ajan kulun ihan konkreettisesti. Aina pienenä me leikittiin Pyryn kanssa lumileopardeja, jotka eli lumikolauksen jäljiltä syntyneessä valtavassa "lumivuoressa" tien vieressä. Ohi ajavat autot oli sarvikuonoja, joita piti aina sukeltaa piiloon sinne lumivuoren taakse. Tänään koulun jälkeen mä ajoin ite autolla kotiin tästä lumivuoren vierestä, ja siellä joku toppahaalariarmeija syöksähti samanaikasesti liukureidensa taakse "piiloon". Aika surullista.
Näistä rakkaan lapsuuden leikeistä tuli mieleen myös maailman kehittynein lasten lumisota, jota me myös Pyryn kanssa talvisin aina leikittiin. Se sai alkunsa joskus 90-luvun loppupuolella, kun telkkarista tuli jatkosodasta kertova sarja "Kun taivas repeää". Se teki ilmeisesti meihin vajaa kouluikäsiin suuren vaikutuksen, koska me kehitettiin oma lumisota nimeltä "Sissit vastaan Desantit".
Siinä toinen meistä oli suomalainen sissi, ja toinen oli venäläinen desantti (eli suomalaista sissiä vastaava kaukopartiomies). Nää osapuolet rakensi aina itelleen jonkinnäkösen suojamuurin, jonka taakse piti valmiiks tehdä lumipalloja. Sodassa koitettiin tietty osua näillä palloilla vastustajaan. Sit aina se ruumiinosa, johon pallo osu, haavottui ja sitä ei saanu enää käyttää. Maha- ja selkäosumista kuoli samantien. Mulla on lukuisia hienoja muistoja siitä, kuinka oon yhen käden avulla kiskonu itteeni ympäri meiän takapihaa Pyry-desantin "ammuksia" väistellen. Mä olin lähes poikkeuksetta se sissi, koska mä olin vanhempi ja sain siks tottakai aina päättää leikit ja määrätä niissä itelleni kaikki kivoimmat roolit.
Äiti ja isä ei oikeen koskaan tajunnu tätä meiän hienoo leikkiä. Äiti kerto aina meiän sotatouhuja ihmetelleille sukulaisille, että "Taas ne lapset leikkii sitä lapuanliikettä."
Ehkä se näistä kultasista lapsuusmuistoista tällä kertaa. Jos miettii tulevaisuutta, niin aika säälittävää, että just kun mä keksin ittelleni jatkokoulutussuunnitelman, niin sit kaiken maailman lauralepistöt sun muut on saanu päähänsä sen ihan saman ajatuksen. Siis kauppiksen. No, jos en pääse Helsinkiin tai Turkuun näiden plagioijien takia, niin meen sit Ruotsiin tai Saksaan. USAkin on oikeesti alkanu houkutteleen mua jotenkin piilevästi, tiiä sitten mikä Obama-kärpänen mua on purrut... Äh onneks mulla on vielä vuosi aikaa kuluttaa rakkaan lukioni penkkiä.
Tein tänään elämäni ekan kerran kokeen salissa. Oli muuten karua istua niin vetosassa paikassa niin suuren tehtäväläjän kanssa. En kyllä millään ees jaksanu istua kunnolla paikallaan, koko ajan jumppailin jalkalihaksia ja venyttelin käsiä ja kylkiä. Varmaan vieressä istuneet tykkäs mun häiriköinnistä. Vessassakin piipahtelin jalottelun takia. Mua ei ilmesesti oo luotu yo-kokeita varten.
Kokeena oli saksan preli. Ei ehkä menny kummosesti, ainakaan en jaksanu tarkistaa sitä yhtään. Ja aineeseen tuli taas jotain turhanpäivästä lötinää. Onneks viime aikoina saksan suhteen on tuntunu siltä, että joku saksalainen on vallannu mun aivot (vedin yo-kuullusta pistettä vaille täydet!). Toivottavasti tää suuntaus jatkuis sinne viralliseen kuunteluun asti, ettei katkeis kiito kun kanan lento.
Ai niin, mun vaatetus vaihtu jälleen tälle punavalkoselle linjalle. Totesin, että se väriyhdistelmä ehkä kuitenkin pukee mua kaikkein parhaiten. Vastaavasti Vierumäen ohjaajakokouksen osallistujalistaan oli merkitty Venla Niemen seuraks KooVee. Jos oletetaan, että tällänen päikseen vaihto ois tapahtunu, niin kumpikohan seura tässä vaihtokaupassa ois mahtanu jäädä ehkä hilkun verran voiton puolelle?...
Anyway, huomenna vuorossa hissan preli, ja samalla teen hissan neloskurssin kokeen. Pelaan vähän upporikasta ja rutiköyhää, oon lukenu pelkkää neloskurssia. Toivon todellakin, et prelissä ois siitä kurssista inhimilliset kysymykset, eikä jotain työväenluokan asemaa parantaneiden lakien ajottamista ja analysointia... Niistä mulla ei oo pienintäkään havaintoo. Täytyykin tästä mennä paneutuun näihin - köhöm, erittäin kiehtoviin - historiallisiin tapahtumiin. Ens viikolla sitten enemmän juttua, kun on elämän eka kirjotuskerta takana.
ps. Olin muuten blogini kävijälaskurin mukaan sen pariviikkoisen historian 666 kävijä. Pitäsköhän tästä päätellä jotain...
My Blondest Moments:
Sain tässä tammikuun alussa tän vuoden verokortin postissa. Tajusin sitä tutkaillessa, että Suomen verotusjärjestelmässä on huutava vääryys! (Muukin, kun yleisesti ottaen sikamainen veroprosenttitaso muihin maihin verrattuna.) Nimittäin jos tulot ylittää 1490€, niin veroprosentti kipuaa nollasta 13,5%!! Mun pitkänmatikan matikkapääni mukaan on kannattavampaa tienata tasan 1490€ kuin esim. 1500€, jolloin verotuksen jälkeen käteen jäis ainoostaan vajaat 1400€! Olin just ottamassa verovirastoon yhteyttä, kun isä selitti, että se prosentti tulee meneen ainoostaan siitä 1490€:n ylittävästä osasta... Ehe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti