Nyt kun on tullut pidettyä tällanen parin kuukauden luova kirjoitustauko, niin on taas hyvä palata blondeilemaan. Moni muukin suunnistajablogisti on viettänyt samanlaista talvihorrosta; ilmeisesti suunnistuskisakausi ja bloggaamiskausi kulkevat aika käsi kädessä.
Tänään aamulla oli kolmosen aamu-tv:ssä haastateltavana Naisen treenikirja -nimisen opuksen kirjailijaparivaljakko. Nää naiset valotti muun muassa sitä asiaa, että motivaatio reenaamiseen syntyy naisilla ja miehillä eri asioista. Heidän mielestään naisten suosima "kesäksi bikinikuntoon" ei oo riittävä/oikea peruste reenaamiseen. Pah, säger jag. Mulla se ainakin on toiminu. No, täytyy varmaan silti käydä lainaamassa kirjastosta kyseinen teos, vaikkei reenaamisen teoria aiemmin mua kovin olekaan kiinnostanut.
Tänään mulla on muuten takana karkkilakkoa 34 päivää. Tj-lukema puolestaan on liian hurja edes laskettavaksi... Uutena vuotena tuli nimittäin luvattua, että vietän karkkilakkoa siihen hetkeen asti, kunnes saan tiedon pääsystäni haluamaani opiskelupaikkaan. Aikasintaan tää tapahtuu heinäkuun alussa, jolloin valtsikan tulokset julkaistaan (maailmanpolitiikka olis taas tähtäimessä), huonolla säkällä joudun oleen karkkilakossa tyyliin loppuelämäni... Karmaisevaa.
Kyllä tässä kuitenkin lukumotivaatio lisääntyy kummasti. Enkä mä itseeni sentään kiduta: keksit, jätski ja kaikki suolanen naposteltava uppoo vanhaan malliin. Tällä lakolla ei siis voi sanoo olevan ainakaan suoraa yhteyttä mihinkään bikinikuntoprojektiin...
Sitten arjen pieniä plussia ja miinuksia.
Nämä asiat kyrsii:
-Vähintään puolet mun Facebook-frendeistä tuntuu majailevan tällä hetkellä jossain päin ulkomaita. Ja kaikki on tietty jossain eteläisellä pallonpuoliskolla tai Päiväntasaajan tienoilla, eikä missään Siperiassa. Ja kaikki ystävällisesti hehkuttaa tätä asiaa statuksissaan vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten tuoreiden auringonpalvontakuvien kera.
-Itse en majaile ulkomailla. Sen sijaan kahlaan puolen metrin loskakerroksessa kaamoksen pimentämiä katuja räntäsateen vihmoessa vaatteistani läpi.
-Jos itse juoksen rautatieasemalle vähänkin myöhässä, M-juna on ajoissa. Jos itse oon ajoissa, M-juna on myöhässä. VR:n laki.
-Yskin syksyllä keuhkojani pihalle parin kuukauden ajan. Pari viikkoa pystyin reenaamaan normaalisti, kunnes yskä taas muisti palata kolmisen viikkoa sitten.
-YTHS:lle saa "akuuttiaikoja" aikasintaan kahden viikon päähän soittohetkestä. No mutta eihän meillä opiskelijoilla niin väliä ole.
-Uuden Marabou-suklaalevymaun ilmestyminen kauppoihin vuodenvaihteessa.
-Tiskaaminen.
-Tiskipöydälle kertyvä tiskivuori, jos en tiskaa.
-Se, jos oon menossa pitkästä aikaa hiihtään pertsaa, ja joku jättää mulle sukset ja kaksi oikeankäden sauvaa, joilla on 10cm pituusero.
-Greyn anatomian jääminen tauolle.
-Ihmiset, jotka eivät vastaa ajoissa sähköposteihin.
-Ihmiset, jotka lähettävät sähköposteja, joihin mun pitäisi vastata ajoissa.
Pieniä iloja:
-Auringonpaiste ja parin plusasteen liippakeli, silloin kun oon liikkeellä luistelusuksilla.
-Kohta alkava tanskanopiskelu!
-Mahdollinen reissu johonkin päin etelää hiihtolomalla. Ihan mikä vaan turistirysäkin kelpaa tällä hetkellä.
-Uudet tuttavuudet. =)
-Tulevien Glee- ja America's Next Top Model -jaksojen kattominen netistä.
-Motivaatio ja edistyminen Verkottuneen ihmiskunnan (armas pääsykoekirjani) tankkaamisessa.
-Lentohintojen vertailu netissä hygieniapassitestiin opiskelun sijaan.
-Hygieniapassitestin läpimeneminen ilman opiskelua.
-Feissarimoka: 12-vuotias tyttö, joka luuli Leonardo di Caprion kuolleen Titanicin upotessa ja joka vilpittömästi ilahtui kuullessaan kaveriltaan Leon vielä porskuttavan hyvävoimasena. http://www.feissarimokat.com/2011/01/leonardo-dicaprio/
-Ihmiset, jotka eivät tykkää opiskella kieliä (parantaa kummasti mun kesätyönhakuosakkeita).
-Uuden S-marketin aukeaminen 100m päähän mun kämpästä (enää ei tarvi raahautua 200m päässä sijaitsevaan mini-Alepaan).
-Pikkuveli, joka koodaili mulle netistä kännykkään musiikkia ilmaseks, koska yksin en sitä olisi ikinä osannut tehä.
-Ilmanen viikonloppu Vierumäellä reenaamisen ja opiston ruokien parissa.
-Matka mun Pohjois-Haagan kämpän ovelta hiihtoladulle (josta yhteys kymmenien kilsojen latuverkostoihin): 100m.
-Huomata, että oon edelleen ihan yhtä blondi kuin ennenkin, vaikka kuinka oon olevinaan Niin Yliopisto-opiskelijaa.
My Blondest Moments:
Kuulustelin eilen mun kuudesluokkalaiselta pikkuveljeltä sen maantiedon koealuetta, joka käsitteli Aasiaa. Tuli siinä samalla opittua itekin jotain uutta...
Sara: -Luettelepa jotain Japanin suuria kaupunkeja.
Kiri: -Tokio, Osaka, Hiroshima, Nagasaki, Sapporo, Kioto, ...
Sara (keskeyttää): -Jaa Kioto?? Siis se Kioto, missä on tehty tää Kioton ilmastosopimus?
Pyry (vieressä kuunnellut toinen pikkuveli): -Joo just se.
Sara: -Katos vaan... Mä oon aina sijottanu Kioton mielessäni niinku Valko-Venäjälle, siihen Turkin naapuriin.
Pyry: -Ööö... Periaatteessa mä ymmärrän, että sä oot varmaan sotkenu Kioton Kiovaan, mutta se taas on Ukrainan eikä Valko-Venäjän pääkaupunki, eikä kumpikaan niistä oo lähelläkään Turkin rajaa...
Noni ens vuonna sit maailmanpolitiikkaa opiskelemaan. ;p
