Lauantaina oli Varsinais-Suomen rastipäivät. Kisoissa erityisen hianoo oli se, et siel arvottiin seurojen kesken viis 60cmx40cm JÄTTILÄISmunkkipossua, ja KooVee oli yks niist seuroista, jotka voitti! KooVeen edustuksesta huolehti lähinnä meiän perhe, joten ny meillä on kotona sellane armoton hehtaarimunkki. Pakko myöntää, et alkaa pikkuhiljaa munkki tursuaan jo korvista ulos...
Ite kisa meni mulla ihan jees. Minttu lähti 2min mun perää ja sai alkumatkasta kiinni, ja katos hirveellä vauhdilla samantien horisonttiin. Maalissa odottiki sit ilonen yllätys (mua nimittäi), ku Minttu saapuki sinne vasta mun jälkee. Oli kuulemma käyny samallail ku ForssaGameseissa alkukesästä, et heti ku se oli ottanu mut kii, ni se pummas iha sikajättipummin! Tuan sille ilmesesti huanoo onnee kisoissa tai jotai.
Loppusuara oli kyl aika tuskaa. Oli kuuma ja jalat paino ja aurinko paahto niskaan ja se loppusuaran muato olis voittanu kaikkien aikojen tyhmimmän loppusuaran tittelin leikiten: 100m länteen, 100m itään takas ja siit 20m maalileimasimelle. Ei ees kunnon hevosenkenkälenkkiä, vaan sellast eestakasin hilutusta. Kylä turkulaiset osaa. Ja äiti kuittaili kannustamisen ohella: "Sara eks noi saparot oo jo vähä hätävarjelun liiottelua??!!" Okei saparon pituus oli ehkä 1,3-2,5cm mut ei se oikeuta siihe et niille tarvis nauraa! ;)
Ihastumine on ihanaa. Se ei tee kenestäkä mitenkä kevytkenkästä, ainoostaan piristää päivää! Mul itel ei mee hetkeekää ilman et oisin ihastunu johonkuhu. Laskin just, et tänä kesänä oon ihastunu 5,5 kertaa nk. "oikeisii" ihmisiin. Toi pualikas tulee siit, ku ihastuin yhen illan ajaks yhteen tanskalaiseen. Mun miälest sitä ei vaa voi laskee kokonaiseks ihastumiseks...
Sellasii "epäoikeisii" ihmisiin ihastumisia on sit ollukki varmaa ainaki päälle sata! Viimesimpänä Narnia-leffan iiiiiiiiiiihana prinssi Kaspian (näytt. Ben Barnes): sen suklaasilmät vaan on niiiiiiiiiiiiiiiiiin iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihanat! (Vaik en ruskeesilmäsistä yleensä kummemmin piittaa.)
Sit ihastuin ruattalaisessa Cosmopolitanissa olleseen ruattalaisee miäsmalliin nimeltä Texas. Miks ruattalaiset on paremman näkösiä ku muut?! Ja jos niide on pakko olla, ni eks ne vois ees asuu tääl Suamessa, ni niit näkis useemmin?! Tähä liittyen kertomus mun viime syksyn Ruattin-reissulta:
1.vk: Åååååååååh joka pualella iha älyttömän håtteja ruattalaisia! Vähä ne kaikki on hyvännäkösii!
2.vk: Okei, myös Ruottissa on kuumisten lisäks ihan perussvenssonin näkösiä ruattalaisia. Eli siis ei nii håtteja.
3.vk: Ei nää ruattalaiset ookkaa kukaan oikeestaa yhtää sen paremman näkösii ku suamalaiset. Ero tulee vaan siit, et ne panostaa ulkonäköönsä ja vaatteisiinsa enemmän ku suamalaiset.
4.vk: Oho ne onki kaikki hinttareita! (Mikko P:n keksimä läppä ;p)
5vk: ->takasi Suamee ja kouluun. Katse pyyhkäsee oman koulun hokareita / futareita, jokka on niit koulun kingejä Lacosteissa ja hiusgeeleissään. Johtopäätös: Ööh. Kyl ne ruattalaiset vaan on oikeesti selkeesti paremman näkösiä.
Viime viikol oli siis porukkaa siä länsinaapurin pualel vähä haastamassa niit svenssoneita tunturimaisemissa. Hikisten skabailujen lisäks ehti tapahtuu kaikenlaist ihmissuhdedramatiikkaaki... Suunnistajien oma Gossip Girl raportoi hieman tapahtumia. (HUOM! Kaikki GG:n tiedot perustuvat täysin erinäisten eri kunnossa olleiden lähteiden aistihavaintoihin ja kuulopuheisiin, joten artikkelia ei kannata ottaa turhan vakavasti. Sitä paitsi: "You are nobody until you're talked about.")
Hellettä riitti koko viikoksi, ja aina yhtä kuumat päähenkilömme muuttuivat vielä entistäkin kuumemmiksi ja kauniimmiksi. Vanhat parimme L&J ja I&J selvisivät reissusta hienosti, vaikka sotaleskeys täällä kotimaan puolella neitoja odottaakin. Olisiko maanpako ehkä kannattanut?
Uusiakin pareja saatiin. T&T taitavat nykyään olla jo aika virallinen termi, ja myös eräät enemmän tai vähemmän tamperelaiset näyttivät viihtyvän hyvin toistensa seurassa edelleen... T&S bongattiin pariinkin otteeseen, varmuutta tilanteesta ei ole. V loi kansainvälisiä suhteita tanskalaisten seurassa, mutta myös salaperäinen kotimaalainenkin liikkui kuvioissa.
Kaksi kuumaa S-blondia kieputteli norjalaisia håttiksia viimeisellä etapilla pikkusormiensa ympärille. Ruotsalaiset pojat noin ylipäätään olivat kuulemma erittäin päällekäyviä; toisaalta onko se mikään ihme kaunotartemme läheisyydessä? Myös laivamatkalla oli hyvä meno, diskossa taisivat pyörähdellä muiden muassa myös eräs kaunis blondi uuden kavaljeerin seurassa...
Ensi viikolla luvassa muhkea raportti jo legendaarisen maineen saavuttaneesta Ungomens Tiomilasta. Kuka vie ja kuka vikisee metsässä, kuka laivalla? Tuovatko kuubalaisvahvistukset joukkueille tarvittavaa lisäpotkua? Kenen tiimiasukokonaisuus kerää eniten katseita? Saadaanko maauimalaan tänä vuonna porttikielto loppuelämäksi? Ehtiikö pupu K-pisteelle ennen kilpailijoita? Onko ennen lähtöä luvassa toissavuoden tapaan unohtumaton striptease-esitys? Menevätkö SK-laiset todella nukkumaan paluulaivalla jo puolenyön jälkeen? Käyttääkö keltamustien huoltaja mukaansaottamaa puhallutinta? Kuinka moni häviää pelikoneisiin / shoppailee kaikki ruokarahansa jo menomatkalla kilpailukeskukseen?
Vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin, sekä paljonpaljon muuta tarjolla siis viikon kuluttua.
You know you love me. XOXO Gossip Girl.
My blondest moments:
Olin tosiaa viime viikol leffassa kattomassa Prinssi Kaspiania. Törmättiin siä ennen leffaa kooveeläiseen Purasen perheeseen (isä, äiti ja kaks poikaa). Ne selitti olleensa kattomassa 'Mamma Miaa' ja 'Lumottua lelukauppaa' puolet ja puolet. Tottakai mun päässä heräs heti monia kysymyksiä: Kui oikee on mahollista et ne katto ekan puolen toista ja tokan toista leffaa? Mite ne sai vaihtaa salia kesken leffan? Ja mitä ihmee järkee mennä kattoon alun toisest ja lopun toisest leffasta? Sain sit kysymyksiini hilpeiltä ihmisiltä vastaukseks, et ne oli siis aikuiset ollu kattomassa toista ja lapset toista leffaa...
maanantai 28. heinäkuuta 2008
torstai 24. heinäkuuta 2008
Hehkeät blondit
Hyvät naiset ja herrat, rakkaat lukijani, tänään se tapahtui. Tänään koitti vihdoin se päivä, jona sain työpaikkani muista työntekijöistä henkisen yliotteen, kuvaannollisen niskalenkin, erävoiton, murrettua heidän selkärankansa ja alistettua heidän vapaan tahtonsa julman ikeeni alle. Tätä olen yrittänyt jo kauan, en suorasanaisesti komentamalla, vaan omalla hienovaraisella esimerkilläni. Vihdoin voin kaikessa hiljaisuudessa nimittää itseni työpaikkani kruunaamattomaksi kuningattareksi. Tämä päivä tullaan aina muistamaan päivänä, jolloin kaikki laittoivat pikkulusikkansa aamupalan jälkeen tiskikoneeseen lusikkapesä edellä.
Seuraava haasteeni on kouluttaa kaikki tekemään lusikan kanssa täsmälleen päinvastoin, eli jättämään pesän ylöspäin.
Ookke, sitte takasi tähä oikeeseen kiäleen! :D Aattelin, että ny ois varmaa korkee aika mainita se tyyppi, jonka ansioo tää mun kirjottelemine oikeestaa on. Jos en ois lukenu sen iha älyttömän nasevaa blogia, en oisi varmaa koskaan tullu aatelleeks, et suunnistajien blogit voi olla jotai muutaki ku "olin tossa MM:mmissä viime viikon ja oli vähä heikko kulku - pientä taudinpoikasta iski taas - pari kahen minan pummia enne varvausta - sit jämähti reidet jumii nii että meni Kettusen Terppaki kiärien ohi, vaik se oli nialassu seittemän ampparia - mutta ens kauel sitte päätähtäimenä taas MM:mmät kyä niissä on mies iskussa". Eihän näissä jutuissa mitää vikaa oo, MM-kisat on ehottomasti älyttömän hiano saavutus, mut alkaa pikkuhiljaa muuttuun blogie lukeminen puisevaks, jos vaan tiätyn iän ja taitotason saavuttaneet herrashenkilöt kirjottelee elämästää.
Nii, ja ilman tätä jätkää en oisi osannu hakee täält tiatokoneide ihmeellisestä maailmast, et mihi sitä blogia oikee voi ees perustaa. Hei, vaik tiiänki periaattees kaiken, ni tiatokoneiden kohal menee se raja. Kyseessähä on siis Herra Datavelho Metsälä, eli Kaikkien Kremskujen Isä, eli Kremsku, eli Tumppi kute ainaki Juspo sanoo. Laitoin viä toho omaan linkkiluettelooni linkin tonne Kremskun blogii (paineitaaa.... Ny sinne pitis ilmestyy siis tosi hyvii tarinoita. ;))
Sitte tähän otsikon mukasee aiheesee: Blondeus on ollu kautta aikoje naisten kauneusihanne, koska blondit on myytin mukaa enemmä miästen miälee ku brunetet. Jo muinaset roomalaiset uitti hiuksiaa hevosenpissassa, ku se kuulemma vaalensi hiuksia. Tiiä sitte, saiks ne loppuviimeks tällä konstilla yhtää enempää miähiä...
Mut mistä oikee on peräsin tälläne käsitys, että miähet tykkäis enemmän blondeista ku bruneteista naisista? Selitys johtaa jääkauden jälkeseltä ajalta, jollon aika moni miäs oli tyhmyyttään kuallu jollai mammutinmettästysretkellä. Kaikille naisille ei riittäny omaa miästä, joten ne joutu kamppailee niistä jälellä olevista oikee verissä päin. Erityisesti tääl kalseessa Pohjolassa blondit pääs lisääntyyn huikeesti: Koska kaikilla naisilla oli aina kauheet karhunnahkaturkkivällyt niskassa kylmyyden takia, yksinkertaset miähet ei erottanu, että kekkä on niitä nuaria ja kauniita ennenko ne älys kattoo tytsyjen hiustenväriä. Koska lettihä lähes poikkeuksetta tummenee vanhetessaa, ni vaaleetukkaset naiset vaikutti nuoremmilta ku tummatukkaset, jote miähet tykästy niihi enemmä. Kyä miähet on fiksuja.
Anyway, nykyään taas on jokku miähet ruvennu varta vasten sanoo, ettei ne halua mitää blondia, koska blondithan on tyhmiä yksinkertasia pimuja, joilla yks aivosolu poukkoilee epätoivosesti ympäri vaaleen karvotuksen peittämää kalloo kaveriaan hakie (vailla menestystä). Sanotaan ny esimerkiks pari tunnettua blondia: Britney Spears, Marilyn Monroe, Pamela Anderson ja Sonja Kyrölä. Kuka ei kuulu joukkoon? No Sonja, koska se on oikeesti blondi ja kaikki muut on vaan värjänny! Tässäki tapauksessa siis näistä blondeuden ilosanomaa levittävistä (ja levittäneistä) neitokaisista vaan yks neljäsosa on oikeesti blondeja! Voi vetää johtopäätöksen, että blondien maineen pilaa enimmäkseen tyhmät tummatukkaset typykät!
Muaki pidetää joissaki piireissä vähä blondina. Päätin tehä Facebookissa testin: 'Find out how blonde you are', ja selvittää todellisen blondiuskertoimeni. Lopputuloksena oli:
"You are Brunette; the street smart, school smart, kinda person. You are the furthest away from being blonde."
Todella yllättävää kyllä poikabestikseni Juspon, joka ei onneks kuulu niihin ihmisiin jotka pitää mua erityisen blondina, kommentti tuloksesta oli: "Todettiin että testi ei vakuuta." Mietin, että haahaa se vaan kuittailee kuten tavallista, koska se on katkera kun mulla on isompi haba ku sillä. Mut sitte rupesin tutkiskeleen testiä tarkemmin, ja tajusin ettei se välttämättä mittaa blondiutta oikeella tavalla. Sen määritelmien mukaan blondi on sellanen, joka
-luulee olevansa selvästi keskimäärästä suasitumpi miästen keskuudessa
-uskoo että blondeilla on aina hauskempaa ku muilla
-ideaali ihmissuhde on yhdenyönjuttu
-pukeutumistyyli: kaikki vaatteet, jokka kiinnittää miästen huamion
-ei tiiä kumpi painaa enemmän, kilo tiiliä vai kilo höyheniä (hei daa, koita vaik tiputtaa ensi tiili ja sit höyhen päähäs ni saat selville kumpi on painavampi!)
-lempiväri on pinkki.
Kelpuutan tiili ja höyhen -jutun sekä pinkin rakastamisen, se että meil ois aina hauskempaa on siinä rajoil. Mut noi muut viittaa lähinnä johki pimatsumiästenniälijään, joka ei todellakaa oo synonyymi blondille. Ne ei tiätenkä oo toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mut ei toisaalta tumma tukkakaa oo este henkiselle blondiudelle. Tällön vaan täytyy käyttää termiä "piiloblondi". Näitäki löytyy tuttavapiiristä...
Jessica Simpson on muute määritelly blondiuden käsitteen melkosen osuvasti: "Mielestäni blondi ei ole sama asia kuin tyhmä. Blondius on sitä, että uskaltaa kysyä." Kauhee usein saattaa nimittäi olla sellasia tilanteita, et kukaa muukaa ei tajua asiaa, mut ei vaa kehtaa sanoo sitä koska on joku nevarinyhverötallukkatohveli. Siks on hyvä, et porukasta löytyy useimmite joku joka sit hoitaa tän kysymispualen ni tulee niille huapatossuillekki selväks.
Loppuun alotan yhen sarjan ylläpitämisen. Joka blogimerkinnän lopussa tulee jatkossa oleen tälläne. Nää on sit otteita tosielämästä, eli suhtautukaa kunnioituksella ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassa! ;)
My blondest moments:
Tää tapahtu pari vuatta sitte, ku olin saanu uuden kännykän ja halusin vaihtaa sen puhelinvastaajan asetuksia. Soitin vastaajanumeroon, ja sen vastaaja-tädin ääni sano "Näppäile tunnusluku ja paina ruutu." No, fiksu tyttö ku oon, ni olin tottakai selvittäny etukätee, et mikä se mun vastaajan tunnuskoodi on. Näppäilin sen sit rehvakkaana kännykkää ja painoin ruutua, mut mitää ei tapahtunu. Se tädin ääni vaan käski edelleen näppäileen tunnuslukua ja painaan ruutua. Koitin uudestaa, mut taaska mitää ei tapahtunu. Tein sen vaik kui monta kertaa, mut se s*amarin täti ei millään päästäny mua sinne vaihtaan niit asetuksia. Olin iha varma, et muistan tunnusluvun oikeen. Et vika täyty kyl olla puhelimessa. Harmitti viätävästi, ku alko se upouuden kännykän ruutu oleen jo ihan täynnä sormenjälkiä ku ei ollu yks painallus riittäny. Menin sit kysyyn pikkuveli-Pyrtsiltä apua tähä asiaan, ni se sai jotenki lattiallanauraenkiärähtelynsä lomasta selitettyä, että se vastaajaäänen sanoma 'ruutu' ei tarkota kännykän näyttöruutua vaan ruutunäppäintä...
Seuraava haasteeni on kouluttaa kaikki tekemään lusikan kanssa täsmälleen päinvastoin, eli jättämään pesän ylöspäin.
Ookke, sitte takasi tähä oikeeseen kiäleen! :D Aattelin, että ny ois varmaa korkee aika mainita se tyyppi, jonka ansioo tää mun kirjottelemine oikeestaa on. Jos en ois lukenu sen iha älyttömän nasevaa blogia, en oisi varmaa koskaan tullu aatelleeks, et suunnistajien blogit voi olla jotai muutaki ku "olin tossa MM:mmissä viime viikon ja oli vähä heikko kulku - pientä taudinpoikasta iski taas - pari kahen minan pummia enne varvausta - sit jämähti reidet jumii nii että meni Kettusen Terppaki kiärien ohi, vaik se oli nialassu seittemän ampparia - mutta ens kauel sitte päätähtäimenä taas MM:mmät kyä niissä on mies iskussa". Eihän näissä jutuissa mitää vikaa oo, MM-kisat on ehottomasti älyttömän hiano saavutus, mut alkaa pikkuhiljaa muuttuun blogie lukeminen puisevaks, jos vaan tiätyn iän ja taitotason saavuttaneet herrashenkilöt kirjottelee elämästää.
Nii, ja ilman tätä jätkää en oisi osannu hakee täält tiatokoneide ihmeellisestä maailmast, et mihi sitä blogia oikee voi ees perustaa. Hei, vaik tiiänki periaattees kaiken, ni tiatokoneiden kohal menee se raja. Kyseessähä on siis Herra Datavelho Metsälä, eli Kaikkien Kremskujen Isä, eli Kremsku, eli Tumppi kute ainaki Juspo sanoo. Laitoin viä toho omaan linkkiluettelooni linkin tonne Kremskun blogii (paineitaaa.... Ny sinne pitis ilmestyy siis tosi hyvii tarinoita. ;))
Sitte tähän otsikon mukasee aiheesee: Blondeus on ollu kautta aikoje naisten kauneusihanne, koska blondit on myytin mukaa enemmä miästen miälee ku brunetet. Jo muinaset roomalaiset uitti hiuksiaa hevosenpissassa, ku se kuulemma vaalensi hiuksia. Tiiä sitte, saiks ne loppuviimeks tällä konstilla yhtää enempää miähiä...
Mut mistä oikee on peräsin tälläne käsitys, että miähet tykkäis enemmän blondeista ku bruneteista naisista? Selitys johtaa jääkauden jälkeseltä ajalta, jollon aika moni miäs oli tyhmyyttään kuallu jollai mammutinmettästysretkellä. Kaikille naisille ei riittäny omaa miästä, joten ne joutu kamppailee niistä jälellä olevista oikee verissä päin. Erityisesti tääl kalseessa Pohjolassa blondit pääs lisääntyyn huikeesti: Koska kaikilla naisilla oli aina kauheet karhunnahkaturkkivällyt niskassa kylmyyden takia, yksinkertaset miähet ei erottanu, että kekkä on niitä nuaria ja kauniita ennenko ne älys kattoo tytsyjen hiustenväriä. Koska lettihä lähes poikkeuksetta tummenee vanhetessaa, ni vaaleetukkaset naiset vaikutti nuoremmilta ku tummatukkaset, jote miähet tykästy niihi enemmä. Kyä miähet on fiksuja.
Anyway, nykyään taas on jokku miähet ruvennu varta vasten sanoo, ettei ne halua mitää blondia, koska blondithan on tyhmiä yksinkertasia pimuja, joilla yks aivosolu poukkoilee epätoivosesti ympäri vaaleen karvotuksen peittämää kalloo kaveriaan hakie (vailla menestystä). Sanotaan ny esimerkiks pari tunnettua blondia: Britney Spears, Marilyn Monroe, Pamela Anderson ja Sonja Kyrölä. Kuka ei kuulu joukkoon? No Sonja, koska se on oikeesti blondi ja kaikki muut on vaan värjänny! Tässäki tapauksessa siis näistä blondeuden ilosanomaa levittävistä (ja levittäneistä) neitokaisista vaan yks neljäsosa on oikeesti blondeja! Voi vetää johtopäätöksen, että blondien maineen pilaa enimmäkseen tyhmät tummatukkaset typykät!
Muaki pidetää joissaki piireissä vähä blondina. Päätin tehä Facebookissa testin: 'Find out how blonde you are', ja selvittää todellisen blondiuskertoimeni. Lopputuloksena oli:
"You are Brunette; the street smart, school smart, kinda person. You are the furthest away from being blonde."
Todella yllättävää kyllä poikabestikseni Juspon, joka ei onneks kuulu niihin ihmisiin jotka pitää mua erityisen blondina, kommentti tuloksesta oli: "Todettiin että testi ei vakuuta." Mietin, että haahaa se vaan kuittailee kuten tavallista, koska se on katkera kun mulla on isompi haba ku sillä. Mut sitte rupesin tutkiskeleen testiä tarkemmin, ja tajusin ettei se välttämättä mittaa blondiutta oikeella tavalla. Sen määritelmien mukaan blondi on sellanen, joka
-luulee olevansa selvästi keskimäärästä suasitumpi miästen keskuudessa
-uskoo että blondeilla on aina hauskempaa ku muilla
-ideaali ihmissuhde on yhdenyönjuttu
-pukeutumistyyli: kaikki vaatteet, jokka kiinnittää miästen huamion
-ei tiiä kumpi painaa enemmän, kilo tiiliä vai kilo höyheniä (hei daa, koita vaik tiputtaa ensi tiili ja sit höyhen päähäs ni saat selville kumpi on painavampi!)
-lempiväri on pinkki.
Kelpuutan tiili ja höyhen -jutun sekä pinkin rakastamisen, se että meil ois aina hauskempaa on siinä rajoil. Mut noi muut viittaa lähinnä johki pimatsumiästenniälijään, joka ei todellakaa oo synonyymi blondille. Ne ei tiätenkä oo toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mut ei toisaalta tumma tukkakaa oo este henkiselle blondiudelle. Tällön vaan täytyy käyttää termiä "piiloblondi". Näitäki löytyy tuttavapiiristä...
Jessica Simpson on muute määritelly blondiuden käsitteen melkosen osuvasti: "Mielestäni blondi ei ole sama asia kuin tyhmä. Blondius on sitä, että uskaltaa kysyä." Kauhee usein saattaa nimittäi olla sellasia tilanteita, et kukaa muukaa ei tajua asiaa, mut ei vaa kehtaa sanoo sitä koska on joku nevarinyhverötallukkatohveli. Siks on hyvä, et porukasta löytyy useimmite joku joka sit hoitaa tän kysymispualen ni tulee niille huapatossuillekki selväks.
Loppuun alotan yhen sarjan ylläpitämisen. Joka blogimerkinnän lopussa tulee jatkossa oleen tälläne. Nää on sit otteita tosielämästä, eli suhtautukaa kunnioituksella ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassa! ;)
My blondest moments:
Tää tapahtu pari vuatta sitte, ku olin saanu uuden kännykän ja halusin vaihtaa sen puhelinvastaajan asetuksia. Soitin vastaajanumeroon, ja sen vastaaja-tädin ääni sano "Näppäile tunnusluku ja paina ruutu." No, fiksu tyttö ku oon, ni olin tottakai selvittäny etukätee, et mikä se mun vastaajan tunnuskoodi on. Näppäilin sen sit rehvakkaana kännykkää ja painoin ruutua, mut mitää ei tapahtunu. Se tädin ääni vaan käski edelleen näppäileen tunnuslukua ja painaan ruutua. Koitin uudestaa, mut taaska mitää ei tapahtunu. Tein sen vaik kui monta kertaa, mut se s*amarin täti ei millään päästäny mua sinne vaihtaan niit asetuksia. Olin iha varma, et muistan tunnusluvun oikeen. Et vika täyty kyl olla puhelimessa. Harmitti viätävästi, ku alko se upouuden kännykän ruutu oleen jo ihan täynnä sormenjälkiä ku ei ollu yks painallus riittäny. Menin sit kysyyn pikkuveli-Pyrtsiltä apua tähä asiaan, ni se sai jotenki lattiallanauraenkiärähtelynsä lomasta selitettyä, että se vastaajaäänen sanoma 'ruutu' ei tarkota kännykän näyttöruutua vaan ruutunäppäintä...
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Kynsiä ja hyviä ensivaikutelmia
ÄÄH taas meni työpäivä hikisessä toimistossa pölyttyen, oon varmaa kohta tulossa mökkihöperöks! Eikä toivookaan kauniista ja tasasesta päivetyksestä tänä(kään) kesänä, pitänee jälleen tyytyä tähä yläluokan lumenkalpeaan hipiään. En mä miltä kuranruskeelta peltotyäläiseltä ois ees halunnu näyttää. Nii joo, paitsi ohan mulla kauniit junttirajat tullu suunnistuspaidasta. Ne on kans se tän lajin ehoton plussa.
Kuitenki se mikä mua enite häirittee mun ulkosessa olemuksessa tällä hetkel on mun kynnet, joide lakkaus on lievästi sanottuna kärsiny viime aikoina. Lakkasin ne Venlan synttäreillä melki kaks viikkoo sitte, ja sen jälkee on tullu kömmittyä metiköissä vähä liikaaki! Inhoon sitä ku just on laittanu täydellisen lakkauksen ni sit menee suunnistaan ja kaikki lakat vaa kolhiintuu pois. Pitis lanseerata jokku sellatteet hanskat, jokka suojelis kynsiä metässä, mut jokka ei kuitenka häirittis kompassinkäyttöö...
Onneks tää kesätyö on patenttitoimistossa ni voisin jatkossa omistaa kaikki ruokatunnit (eihän toki kallista työaikaa) sen keksinnön kehittelyy, ja patentin hankkiminenki kävis tavallista sutjakkaammi. En kyl toisaalt tiiä, että kui hanakasti mua ruvettas jelppiin patentin kehittelyssä, ku onnistuin tekeen nii hianon ensivaikutelman sillon ekana tyäpäivänäni...
Homma meni näin, että olin just hakenu Linkosuon leipomosta aamiaissämpylät työpaikalle, ja olin kiinnittämässä ostoskuittia keittiön ilmotustaululle. Siinä oli joku ihme usalainen klipsusysteemi, jonka toimintaperiaatetta en mitenkä älynny. Mun tarkastellessa klipsua lähempää, huoneeseen tuli mun pomo, joka tervehti "Sä oot varmaanki Sara!". Sätkähdin säikähdyksestä, ku se oli tullu paikalle nii äänettömästi, ja tottakai just sillon sain sattumalta painettua sen klipsun auki, ja kaikki viiskytä kuittia joltai menneiltä ajoilta läsähti komeesti lattialle kauheeseen sekamelskaan. Niitä oliki sit kiva homma keräillä ja laitella järjestykseen... Pomo onneks lohdutti, et kyseinen klipsumalli ei koskaa ollu saanu niin paljoo tuulta allee et se ois patentoitu.
Mun päätoiminen tyätehtävä tääl toimistossa on kahvinkeitto. Onneks multa ei aikasemmin kysytty, et osaanko mä keittää kahvia, koska mulla on vahvat epäilykset et siin tapaukses en oisi koskaan saanu tätä duunia. En ollu ikinä aiemmi keittäny pannullistakaa kahvia, koska maistoin kolmen vanhana vähän kahvia mummon kahvilusikasta ja se maistu tooosi pahalle.
Nyt mun kuitenki tarvi opetella tää taito, ja vähän kantapään kautta se kävi... Enpä oisi uskonu et kui monta asiaa on mahollist mennä piäleen ku keittää kahvia.
Aamupalalle saattaa keittää vahingossa liian paljon kahvia, jollon joutuu kaataa jonku pannullise vaa viämäristä alas. Tai sit saattaa keittää liian vähä kahvia, jollon joillekkuille ei riitä ees kupillista. Tai sit saattaa keittää kahvin väärällä vesi-porot-suhteella, jollon kahvi on joko iha liian tujua tai sit nii lirua, et se menis munki kurkusta alas. Joku torvelo saattas unohtaa avata suodattimen suppilon ja unohtua omiin haaveisiinsa huomatakseen, kui pöydällä yhtäkkiä tulvii kahvia. Joku täys käsi tässä kahvinkeitossa taas saattas vaan kipata porot suppiloo ilman suodatinpussia, ja ihmetellä sit kui kahvi näyttää pannussa tavallist sakeemmalta. Tai sit joku iha urpo saattaa tyynesti keittää useemman pannullisen kahvia ja kaataa jo termareihinki, ennenku tajuaa, että oli aina keittäny ja suodattanu pelkän veden iha ilman poroja.
Mut onneks torvelokki oppii joskus kahvinkeiton jalon taidon, ni ne ei saa heti parin ekan päivän jälkee potkuja.
Jännä kui oon aina pitäny itteeni kauheena luannonystävänä. Joka tasan mitää ilmastonmuutosta edesauta ees vahingossa. No kävipä töissä näi, että laitoin arkiston kännykän latauksee viimesen tyäpäivän aamuna ennen kahen viiko loman alkua. Se tais sillo vähä päästä unohtuu muide hommien takia, ni huamasimpa tänää että siällä se kännykkä ilosesti lataili viäläki. Liävästi oli laturi päässy kuumentuu, mutta hanskat kädessä se lähti iha kivasti irti pistorasiasta.
Nii ja tuli käytyä kampaajallaki tänää! Halusin jonku kunnon muutoksen kuantalooni, ja niimpä mun kauniit kultaset kutrit leikattiinki aika raa'asti poies. Mun miälest syntyny kesäpolkkatukka oli kivan pirtee, mutt rakas pikkuveljeni Pyry huamautti, et se näyttää elävästi sellaselt kypärältä, joka Suamen armeijan sotilailla oli Tuntematon sotilas -leffassa. No täytyy munki kai jotenki näyttää tätä isänmaallisuutta, ku muuten oon niin selkeesti kallellaa noihi sinikeltasiin päi. Heja Sverige!
Kuitenki se mikä mua enite häirittee mun ulkosessa olemuksessa tällä hetkel on mun kynnet, joide lakkaus on lievästi sanottuna kärsiny viime aikoina. Lakkasin ne Venlan synttäreillä melki kaks viikkoo sitte, ja sen jälkee on tullu kömmittyä metiköissä vähä liikaaki! Inhoon sitä ku just on laittanu täydellisen lakkauksen ni sit menee suunnistaan ja kaikki lakat vaa kolhiintuu pois. Pitis lanseerata jokku sellatteet hanskat, jokka suojelis kynsiä metässä, mut jokka ei kuitenka häirittis kompassinkäyttöö...
Onneks tää kesätyö on patenttitoimistossa ni voisin jatkossa omistaa kaikki ruokatunnit (eihän toki kallista työaikaa) sen keksinnön kehittelyy, ja patentin hankkiminenki kävis tavallista sutjakkaammi. En kyl toisaalt tiiä, että kui hanakasti mua ruvettas jelppiin patentin kehittelyssä, ku onnistuin tekeen nii hianon ensivaikutelman sillon ekana tyäpäivänäni...
Homma meni näin, että olin just hakenu Linkosuon leipomosta aamiaissämpylät työpaikalle, ja olin kiinnittämässä ostoskuittia keittiön ilmotustaululle. Siinä oli joku ihme usalainen klipsusysteemi, jonka toimintaperiaatetta en mitenkä älynny. Mun tarkastellessa klipsua lähempää, huoneeseen tuli mun pomo, joka tervehti "Sä oot varmaanki Sara!". Sätkähdin säikähdyksestä, ku se oli tullu paikalle nii äänettömästi, ja tottakai just sillon sain sattumalta painettua sen klipsun auki, ja kaikki viiskytä kuittia joltai menneiltä ajoilta läsähti komeesti lattialle kauheeseen sekamelskaan. Niitä oliki sit kiva homma keräillä ja laitella järjestykseen... Pomo onneks lohdutti, et kyseinen klipsumalli ei koskaa ollu saanu niin paljoo tuulta allee et se ois patentoitu.
Mun päätoiminen tyätehtävä tääl toimistossa on kahvinkeitto. Onneks multa ei aikasemmin kysytty, et osaanko mä keittää kahvia, koska mulla on vahvat epäilykset et siin tapaukses en oisi koskaan saanu tätä duunia. En ollu ikinä aiemmi keittäny pannullistakaa kahvia, koska maistoin kolmen vanhana vähän kahvia mummon kahvilusikasta ja se maistu tooosi pahalle.
Nyt mun kuitenki tarvi opetella tää taito, ja vähän kantapään kautta se kävi... Enpä oisi uskonu et kui monta asiaa on mahollist mennä piäleen ku keittää kahvia.
Aamupalalle saattaa keittää vahingossa liian paljon kahvia, jollon joutuu kaataa jonku pannullise vaa viämäristä alas. Tai sit saattaa keittää liian vähä kahvia, jollon joillekkuille ei riitä ees kupillista. Tai sit saattaa keittää kahvin väärällä vesi-porot-suhteella, jollon kahvi on joko iha liian tujua tai sit nii lirua, et se menis munki kurkusta alas. Joku torvelo saattas unohtaa avata suodattimen suppilon ja unohtua omiin haaveisiinsa huomatakseen, kui pöydällä yhtäkkiä tulvii kahvia. Joku täys käsi tässä kahvinkeitossa taas saattas vaan kipata porot suppiloo ilman suodatinpussia, ja ihmetellä sit kui kahvi näyttää pannussa tavallist sakeemmalta. Tai sit joku iha urpo saattaa tyynesti keittää useemman pannullisen kahvia ja kaataa jo termareihinki, ennenku tajuaa, että oli aina keittäny ja suodattanu pelkän veden iha ilman poroja.
Mut onneks torvelokki oppii joskus kahvinkeiton jalon taidon, ni ne ei saa heti parin ekan päivän jälkee potkuja.
Jännä kui oon aina pitäny itteeni kauheena luannonystävänä. Joka tasan mitää ilmastonmuutosta edesauta ees vahingossa. No kävipä töissä näi, että laitoin arkiston kännykän latauksee viimesen tyäpäivän aamuna ennen kahen viiko loman alkua. Se tais sillo vähä päästä unohtuu muide hommien takia, ni huamasimpa tänää että siällä se kännykkä ilosesti lataili viäläki. Liävästi oli laturi päässy kuumentuu, mutta hanskat kädessä se lähti iha kivasti irti pistorasiasta.
Nii ja tuli käytyä kampaajallaki tänää! Halusin jonku kunnon muutoksen kuantalooni, ja niimpä mun kauniit kultaset kutrit leikattiinki aika raa'asti poies. Mun miälest syntyny kesäpolkkatukka oli kivan pirtee, mutt rakas pikkuveljeni Pyry huamautti, et se näyttää elävästi sellaselt kypärältä, joka Suamen armeijan sotilailla oli Tuntematon sotilas -leffassa. No täytyy munki kai jotenki näyttää tätä isänmaallisuutta, ku muuten oon niin selkeesti kallellaa noihi sinikeltasiin päi. Heja Sverige!
Mua, mää ite ja mää
Taas tää perustarina: Olin vannonu etten varmana ala ikinä pitään blogia, koska en kuitenka tasan jaksa istua koneen ääressä vaan naputtelemassa jotai juttua kauheen kauaa; ja sitä paitsi, miks mää menisin nettiin avautuun asioistani? Kyl mulla ny kavereita on joille soittaa ja juoruta, ihan turhaa hössötystä siis tälläne nettiin kirjottelu… Mutta taas tuli nähtyä, että mää vannon näitä ’ei ikinä’ –asioita vähä liianki kerkeesti. Vähän sama ku esimerkiks aina laivan buffetin jälkee: ”Mää en enää ikinä syä yhtää mitää!”, ja sit kuitenki meen heti seuraavana aamuna etuileen aamupalajonossa, ettei vaa minidonitsit lopu kesken ennenku mää oon saanu niitä.
Kui mää siis ny kuitenki päädyin kirjottaan tätä juttua? Yks syy on siinä, että mulle viime aikoina alettiin huomautteleen erityisen paljon mun KooVeen nettisivuilla ylläpitämästä harjotuspäiväkirjastani. Sinne on alkanu tuleen kuulemma turhan paljon ”epäolennaista satuilua” harjotuksen huomiosarakkeeseen. Näiden kritisoijien mukaan reenin fiilikset vois laittaa iha yksinkertasesti plussalla tai miinuksella, eikä tarvii ihan kauheeta romaania rustata siitä mite mää olin edellisenä iltana kattonu Serranoja nauhalta iltamyöhää ja minkä värine vesijuoksuvyö mulla oli.
En tiä tuleeko nää reenimerkinnät kuitenka lyheneen yhtää jatkossa, mutta ainaki mulla on ny joku toinenki paikka johon kirjotella kaikenlaista.
Toinen syy on se, että nyt on kesäloma (eli ei oo kouluhommia nii välillä on piäni tekemisenpuute), se että oon kesätöissä joka arkipäivä arkistoimassa jotai pölysiä patenttimappeja (niin siinä rupee ajatukset vähä rullaileen ja kehitteleen kaikenlaista), se että oon ihan ylipuuhakas (mulla täytyy koko ajan olla jotai tekemistä etten tunne itteeni huanoks ihmiseks tai rupee juokseen päin seiniä), ja se että lähes kaikki mun kaverit on tällä hetkellä Ruottissa, nii ei niille koko aikaa viitti soitella uusimpia juoruja vaikka kui tekis mieli (tyhmimmille tiedoks, että jos oisin ilkee ja itsekäs ihmine nii voisin iha hyvällä omatunnolla soitella niille, koska vastaanottajaha maksaa nää ylimenevät puhelu-/tekstarimaksut, jos se on siä ulkomailla oleva osapuoli muhahahahhhhaaaaaaaa).
Eli siis näiden kahen syyn seurausta on tää uus blogausharrastus.
Sitte vähän perustietoja musta.
KUTSUMANIMI: Sarsa
IKÄ: melki 18 (marraskuussa. Kohtalon ivaa olla syntyny loppuvuodesta.)
ASUINPAIKKA: Nokia. Oon asunu tääl koko ikäni, kiitos äidin ja isän, joille en ikinä anna anteeks sitä, että ne muutti tänne Tampereelta just ennen mun syntymää.
PERHE: isä, äiti, pikkuveljet Pyry 16 ja Kiri 9.
ÄIDINKIELI: tampere
HENKINEN KANSALAISUUS: ruotsi
KOULUTUS: peruskoulu Nokialla. Nyt alkaa kolmas vuosi Sammon Keskulukion urheilulinjalla Tampereella, mutta koska meen lukion neljään vuoteen ni loppu ei häämötä viä hetkeen...
HARRASTUKSET: suunnistus! Kun sekä äiti että isä on suunnistajia, ni ei meille lapsille oikeen jääny mitää muutaka vaihtoehtoo.
Lyhyt katsaus uraan:
-Seurat:
Rasti-Nokia v. 97-99
Tampereen Pyrintö v. 99-06
Koo-Vee v. 06->
-saavutukset:
2005 SM-normaali: 9.
2005 SM-pika 7.
2005 SM-viesti 4.
2006 SM-pitkä 7.
ja parhaat KLL-sijotukset
2005 KLL 5.
2005 KLL-viesti 2.
Mulla on ny ollu rasitusvamma polvessa heinäkuusta 2007 lähtien, ni en oo käytännössä päässy juoksee vuoteen. Polvi tähystettii viime pääsiäisenä, ja ny on kuntoutus päällä viäki koko ajan…
MUUT KIINNOSTUKSENKOHTEET: vieraat kielet (ruotti, saksa ja englanti). Erityisesti ruotti on tosi rakas, se vaan on maailman ihanin kieli! Oon ollu Ruottissa vaihdossaki kuukauden ajan (Karlstadissa, stipendimatka), joten ajoittain mulla on kiva riikinruottalainen korostus... ;) Rakastan ruottalaista kulttuuria ja kaikkee Ruottiin liittyvää, paitsi Ruottin jalkapallomaajoukkuetta. Sen Zlatanin ylimiälistä pärstää ei vaan voi jaksaa kattella.
Vähän tähä kieli-innostukseen liittyen yks lempipuuha on myös lukemine. Mua ei koskaan nää kotona ilman jotain kirjaa tai lehtee, suomen, ruottin, saksan tai englannin kielellä kirjotettuna, oli paikka sit sohva, sänky, ruokapöytä, vessa tai sauna.
Nii ja sit oon mukana meiän koulun oppilaskunnassa ja SSL:n Nuorten Tiimissä, koska mun miälestä on tyhmää vaa istuskella pehvallaa ja valittaa kaikesta mikä on piälessä eikä kuitenka tehä ite asian korjaamisen etee yhtää mitää.
HAAVEAMMATTI: maailman eka ja kaikkien aikojen nuorin naispaavi. Täs on matkalla piäniä haasteita (esim. uskonto ja sukupuoli ja ikä), mut ne ei oo esteitä vaan hidasteita. Toine vaihtoehto Suomen presidentti tai Ruottin kuningatar.
LEMPILEFFA: Titanic kaikkien aikojen paras. Sormusten Herra, Pirates of the Carribean, Narnia-leffat ja ylipäänsä kaikki romanttiset leffat ja komediat on kattomisen arvosia.
PAKKO KATTOO TELKKARISTA: Muumit, Serranon perhe, Täydelliset naiset, Greyn anatomia, Unelmien poikamies.
MIKÄ SOI i-PODISSANI: Cascada, Kaija Koo, Sonata Arctica, Bäkkärit, Britney, Popeda, Nightwish, Kobojsarna, Metallica, E-type, Celine Dion, Byz, The Beatles, Scorpions, Basshunter, Pate Mustajärvi, Magnus Uggla... Oikeestaan oon tosi kaikkiruokane musiikin suhtee, ainoostaan iskelmät ja uudet Idols-tähdet ei uppoo. Antti Tuisku on paras ikuisesti!
LEMPIVÄRI: tarviiko ees sanoo. Pinkki tietty.
BONUSTIETOO:
-Rakastan shoppailua, mut en koskaan osta kenkiä tai laukkuja, vaikka mulla ei niitä ookkaan paljoo. Kaupoissa mua ei pysäytä mikään!
-Omistan moniamonia pinkkejä vaatteita.
-Itken melki kaikkien leffojen lopussa. Tää on varmaan peruja siitä, että pienenä rupesin aina itkeen kun tuli Muumien loppumusiikki. Tottakai se oli surullista, koska Muumit oli aina päivän kohokohta.
-Mun huone ei oo pelkästään pinkki. Siel on myös vaaleenpunasen eri sävyjä.
-Mulla on nauhalla molemmat Blondin kosto –leffat. En tajua miks niitä aina väheksytään, koska ne on oikeesti hyviä. Pinkkipukunen Elle näyttää snobeille tärkeilijälakimiehille närhen munat!
-Mulle on tehty rasvaimu (no polvilumpion alle, mut hei silti! Hiukka leijun sil aina!)
-Mulle nauretaan aika usein, koska oon kuulemma ajoittain vähän blondi. Tuun paneutuun tähän blondiaiheeseen tarkemmin jatkossa, mutta mun mielestä tää nauramine on vaan kiva asia. Nauru pidentää kuulemma ikää, joten must tulee varmaa joskus viä tosi vanha, koska oon aina itteni seurassa eli paikalla, kun tapahtuu jotain blondimaista.
-Seuraan futista fanaattisesti. Siis ei mitää Veikkaus-liigaa, vaan Mestareiden liigaa, Valioliigaa, La Ligaa, Serie A:ta, vaihtelevasti Bundesliigaa ja tietty arvokisaturnauksia. Lempparimaajoukkueet on Saksa ja Espanja. Kävi siis hyvä säkä tän vuoden EM-finaalia aatellen!
-Rakastan kaurapuuroo. Piänenä mä suostuin syömää vaan siivilöityä kaurapuuroo ilman mitää lisukkeita. Nykyään se menee ihan ilman siivilääki.
Tässä kaikki tällä erää, vi syns! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)