Hehkeät blondit

Hyvät naiset ja herrat, rakkaat lukijani, tänään se tapahtui. Tänään koitti vihdoin se päivä, jona sain työpaikkani muista työntekijöistä henkisen yliotteen, kuvaannollisen niskalenkin, erävoiton, murrettua heidän selkärankansa ja alistettua heidän vapaan tahtonsa julman ikeeni alle. Tätä olen yrittänyt jo kauan, en suorasanaisesti komentamalla, vaan omalla hienovaraisella esimerkilläni. Vihdoin voin kaikessa hiljaisuudessa nimittää itseni työpaikkani kruunaamattomaksi kuningattareksi. Tämä päivä tullaan aina muistamaan päivänä, jolloin kaikki laittoivat pikkulusikkansa aamupalan jälkeen tiskikoneeseen lusikkapesä edellä.
Seuraava haasteeni on kouluttaa kaikki tekemään lusikan kanssa täsmälleen päinvastoin, eli jättämään pesän ylöspäin.

Ookke, sitte takasi tähä oikeeseen kiäleen! :D Aattelin, että ny ois varmaa korkee aika mainita se tyyppi, jonka ansioo tää mun kirjottelemine oikeestaa on. Jos en ois lukenu sen iha älyttömän nasevaa blogia, en oisi varmaa koskaan tullu aatelleeks, et suunnistajien blogit voi olla jotai muutaki ku "olin tossa MM:mmissä viime viikon ja oli vähä heikko kulku - pientä taudinpoikasta iski taas - pari kahen minan pummia enne varvausta - sit jämähti reidet jumii nii että meni Kettusen Terppaki kiärien ohi, vaik se oli nialassu seittemän ampparia - mutta ens kauel sitte päätähtäimenä taas MM:mmät kyä niissä on mies iskussa". Eihän näissä jutuissa mitää vikaa oo, MM-kisat on ehottomasti älyttömän hiano saavutus, mut alkaa pikkuhiljaa muuttuun blogie lukeminen puisevaks, jos vaan tiätyn iän ja taitotason saavuttaneet herrashenkilöt kirjottelee elämästää.

Nii, ja ilman tätä jätkää en oisi osannu hakee täält tiatokoneide ihmeellisestä maailmast, et mihi sitä blogia oikee voi ees perustaa. Hei, vaik tiiänki periaattees kaiken, ni tiatokoneiden kohal menee se raja. Kyseessähä on siis Herra Datavelho Metsälä, eli Kaikkien Kremskujen Isä, eli Kremsku, eli Tumppi kute ainaki Juspo sanoo. Laitoin viä toho omaan linkkiluettelooni linkin tonne Kremskun blogii (paineitaaa.... Ny sinne pitis ilmestyy siis tosi hyvii tarinoita. ;))

Sitte tähän otsikon mukasee aiheesee: Blondeus on ollu kautta aikoje naisten kauneusihanne, koska blondit on myytin mukaa enemmä miästen miälee ku brunetet. Jo muinaset roomalaiset uitti hiuksiaa hevosenpissassa, ku se kuulemma vaalensi hiuksia. Tiiä sitte, saiks ne loppuviimeks tällä konstilla yhtää enempää miähiä...

Mut mistä oikee on peräsin tälläne käsitys, että miähet tykkäis enemmän blondeista ku bruneteista naisista? Selitys johtaa jääkauden jälkeseltä ajalta, jollon aika moni miäs oli tyhmyyttään kuallu jollai mammutinmettästysretkellä. Kaikille naisille ei riittäny omaa miästä, joten ne joutu kamppailee niistä jälellä olevista oikee verissä päin. Erityisesti tääl kalseessa Pohjolassa blondit pääs lisääntyyn huikeesti: Koska kaikilla naisilla oli aina kauheet karhunnahkaturkkivällyt niskassa kylmyyden takia, yksinkertaset miähet ei erottanu, että kekkä on niitä nuaria ja kauniita ennenko ne älys kattoo tytsyjen hiustenväriä. Koska lettihä lähes poikkeuksetta tummenee vanhetessaa, ni vaaleetukkaset naiset vaikutti nuoremmilta ku tummatukkaset, jote miähet tykästy niihi enemmä. Kyä miähet on fiksuja.

Anyway, nykyään taas on jokku miähet ruvennu varta vasten sanoo, ettei ne halua mitää blondia, koska blondithan on tyhmiä yksinkertasia pimuja, joilla yks aivosolu poukkoilee epätoivosesti ympäri vaaleen karvotuksen peittämää kalloo kaveriaan hakie (vailla menestystä). Sanotaan ny esimerkiks pari tunnettua blondia: Britney Spears, Marilyn Monroe, Pamela Anderson ja Sonja Kyrölä. Kuka ei kuulu joukkoon? No Sonja, koska se on oikeesti blondi ja kaikki muut on vaan värjänny! Tässäki tapauksessa siis näistä blondeuden ilosanomaa levittävistä (ja levittäneistä) neitokaisista vaan yks neljäsosa on oikeesti blondeja! Voi vetää johtopäätöksen, että blondien maineen pilaa enimmäkseen tyhmät tummatukkaset typykät!

Muaki pidetää joissaki piireissä vähä blondina. Päätin tehä Facebookissa testin: 'Find out how blonde you are', ja selvittää todellisen blondiuskertoimeni. Lopputuloksena oli:
"You are Brunette; the street smart, school smart, kinda person. You are the furthest away from being blonde."

Todella yllättävää kyllä poikabestikseni Juspon, joka ei onneks kuulu niihin ihmisiin jotka pitää mua erityisen blondina, kommentti tuloksesta oli: "Todettiin että testi ei vakuuta." Mietin, että haahaa se vaan kuittailee kuten tavallista, koska se on katkera kun mulla on isompi haba ku sillä. Mut sitte rupesin tutkiskeleen testiä tarkemmin, ja tajusin ettei se välttämättä mittaa blondiutta oikeella tavalla. Sen määritelmien mukaan blondi on sellanen, joka
-luulee olevansa selvästi keskimäärästä suasitumpi miästen keskuudessa
-uskoo että blondeilla on aina hauskempaa ku muilla
-ideaali ihmissuhde on yhdenyönjuttu
-pukeutumistyyli: kaikki vaatteet, jokka kiinnittää miästen huamion
-ei tiiä kumpi painaa enemmän, kilo tiiliä vai kilo höyheniä (hei daa, koita vaik tiputtaa ensi tiili ja sit höyhen päähäs ni saat selville kumpi on painavampi!)
-lempiväri on pinkki.

Kelpuutan tiili ja höyhen -jutun sekä pinkin rakastamisen, se että meil ois aina hauskempaa on siinä rajoil. Mut noi muut viittaa lähinnä johki pimatsumiästenniälijään, joka ei todellakaa oo synonyymi blondille. Ne ei tiätenkä oo toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mut ei toisaalta tumma tukkakaa oo este henkiselle blondiudelle. Tällön vaan täytyy käyttää termiä "piiloblondi". Näitäki löytyy tuttavapiiristä...

Jessica Simpson on muute määritelly blondiuden käsitteen melkosen osuvasti: "Mielestäni blondi ei ole sama asia kuin tyhmä. Blondius on sitä, että uskaltaa kysyä." Kauhee usein saattaa nimittäi olla sellasia tilanteita, et kukaa muukaa ei tajua asiaa, mut ei vaa kehtaa sanoo sitä koska on joku nevarinyhverötallukkatohveli. Siks on hyvä, et porukasta löytyy useimmite joku joka sit hoitaa tän kysymispualen ni tulee niille huapatossuillekki selväks.

Loppuun alotan yhen sarjan ylläpitämisen. Joka blogimerkinnän lopussa tulee jatkossa oleen tälläne. Nää on sit otteita tosielämästä, eli suhtautukaa kunnioituksella ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassa! ;)

My blondest moments:
Tää tapahtu pari vuatta sitte, ku olin saanu uuden kännykän ja halusin vaihtaa sen puhelinvastaajan asetuksia. Soitin vastaajanumeroon, ja sen vastaaja-tädin ääni sano "Näppäile tunnusluku ja paina ruutu." No, fiksu tyttö ku oon, ni olin tottakai selvittäny etukätee, et mikä se mun vastaajan tunnuskoodi on. Näppäilin sen sit rehvakkaana kännykkää ja painoin ruutua, mut mitää ei tapahtunu. Se tädin ääni vaan käski edelleen näppäileen tunnuslukua ja painaan ruutua. Koitin uudestaa, mut taaska mitää ei tapahtunu. Tein sen vaik kui monta kertaa, mut se s*amarin täti ei millään päästäny mua sinne vaihtaan niit asetuksia. Olin iha varma, et muistan tunnusluvun oikeen. Et vika täyty kyl olla puhelimessa. Harmitti viätävästi, ku alko se upouuden kännykän ruutu oleen jo ihan täynnä sormenjälkiä ku ei ollu yks painallus riittäny. Menin sit kysyyn pikkuveli-Pyrtsiltä apua tähä asiaan, ni se sai jotenki lattiallanauraenkiärähtelynsä lomasta selitettyä, että se vastaajaäänen sanoma 'ruutu' ei tarkota kännykän näyttöruutua vaan ruutunäppäintä...