Lu Lu Lu Lukas Podolski !

Koeviikon 2/3 takanapäin, ja meneillään neljän päivän tauko ennen vikaa koetta, niin ny on kyl paras aika vaan ottaa lunkisti ja ladata akkuja ennen seuraavan jakson alkua, jollon mulla on jopa - kauhistus sentään - neljä kurssia! Voi tätä työn ja tuskan määrää.

Neiti Henna Paimiosta tuli meille kyläileen tässä viikonloppuna, ja mä päätin tän vierailun kunniaks (äidin käskystä) siistiä vähän huonettani. Sanoin kyllä äidille, et ei se huone mitenkää pahimmalta maholliselta näytä. Äiti myönsi, että oli se edellispäivän kymppiuutisissa vilahtanu pomminräjähdyspaikka näyttäny kieltämättä vähän pahemmalta, kun sieltä oli rakennuksen jäänteiden seasta sojottanu jotain verisiä raajojakin.

Ekaa kertaa puoleenvuoteen häämötti vihdoinkin lattia parin sentin pölykerroksen alta, siis sen jälkeen kun olin raivannu kouluvaatteet, reenivaatteet, oleskeluvaatteet, tuulivaatteet, liinavaatteet, pyykkiin menevät vaatteet, pohjalliset, nastarit, sisäkengät, saappaat, monisteet, kokeet, esseet, sanakokeet, tämän ja viime lukuvuoden koulukirjat sekä muutamat mädäntyneet eväät siitä tieltä pois. Sieltä jostain kätköistä löyty myös biopommi: luultavasti heinäkuun alusta asti säilötty lähes tyhjä appelsiini-Festis -pullo, jonka pohjalle oli muodostunu epäilyttävän vihertävää ja karvaista kasvustoa... En uskaltanu avata korkkia, vaan meni roskiin se Festis-pullo. Kyynel.

Oon viime päivinä osteskellu ittelleni lohtusuklaata ja -karkkia koeviikon varalle. Mietin vaan, et missäköhän mulla menee se painoraja, et pitäis ruveta kattoon vähän tarkemmin mitä laittaa suuhunsa. En koskaan kylläkään punnitte itteeni, niin tarkkaa kilomäärää on paha sanoo. Mut siinä vaiheessa vois ottaa itteensä niskasta kii, kun pystyy uimahallissa vesijuokseen ilman vesijuoksuvyötä. Sellaseenki tapaukseen törmäsin nimittäin viime viikolla.

Elintarvikkeista puheenollen, ruvetkaa kaikki boikotoimaan APSeja tien päällä liikkuessanne! Ne on karsinu jätskivalikoimaansa näin talven tullen, ja poistanu myymälästään esim. kaikki Classicit!!!!! Tää on aivan katastrofi mulle, koska mä vaadin viikottaisen minttusuklaaClassicini, tai saan karmaisevia vierotusoireita! Menkää jatkossa poikkeen apsille vaan siinä tapauksessa, jos teiän aikomuksena on kirjottaa katkeransävyinen asiakaspalaute jäätelövalikoimien pienentymisestä.


Eilinen ilta oli tosi kiva. Olin koneel varmaan nelisen tuntia putkeen (läski datanaama), ja ainoo mitä mää tein oli kaikkien mahollisten Lukas Podolski -videoiden kattominen youtubesta. Poldi on siis saksalainen maailman paras ja ihanin ja hotein futari. Ja sen paras kamu, Bastian Schweinsteiger, on kans erittäin hottis futari.
Varmaan muute yks syy miks fanitan Poldia niin paljon on se, et se näyttää vähän Ben Affleckilta. Ja syy miks mä fanitan Beniä, on sen hottius. Tietty.



Mun elämän rytmi syntyy täl hetkel koulusta, satunnaisista lenkeistä, Idolsista, Amazing Racesta, Petollisista, Eemelistä sekä Kauniista ja rohkeista. Ridge ja Brooke on menossa (taas) naimisiin, mut niitä häirittee se, että niiden lapset Pheobe ja Rick on myös alkanu deittailla toisiaan. Tai siis eniten se häirittee Ridgeä, Brooke on ihan okei asian kaa, ja Stephanie, joka on aina inhonnu Brookea, yrittää kaikin konstein juonitella Ridgeä jättään Brooken, jolloin Brooke vois alkaa taas oleen Nickin kaa, joka on Ridgen velipuoli, ja seukkaa vakkarii Ridgen ex-vaimon Taylorin kaa, jolloin Ridge ja Taylor vois taas palata yhteen. Jään jännittyneenä odottaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Istuin muute ekaa kertaa elämässäni liikkuvan auton ratin takana tänää. Reenipaikkana toimi erään kansallisen elintarvikeketjun tyhjä parkkipaikka. Oli siä kuitenki liikennemerkkejä, lehtikeräyspiste ja sit se kaupparakennus, niin pari läheltä piti -tilannetta saatiin aikaseks. Mulla on kuulemma raskas kaasujalka.
Sit blondeilua, olihan näitä viä muutamia varastossa:

My blondest moments
Meillä oli Nokian terveyskeskuksesta lainassa yks tasapainolauta. Äiti kysy, et mitäköhän merkkiä se on, et voitais hommata samanlainen omaks. Mä spottasin heti siitä laudan pohjasta merkin "NoTek", ja sanoin sen voitonriemusena äidille, joka yksinkertasena ihmisenä ei ollu huomannu sitä.
Äiti: "Öö Sara.. Ensinnäkin se tarkottaa Nokian terveyskeskusta, ja toiseks, se on sitä paitsi kirjotettu tohon tussilla..."

Ei näin.

Mulla on ollu hautumassa vaikka mitä ilosta settiä tänne valmiina julkastavaks, mut jotenki ei ny tunnu siltä et vois kirjottaa sellasta. Kuitenki sen verran inhottavia nää edellispäivän tapahtumat.
Miks tällästä tapahtuu? Ja Suomessa? Joku heitti, että kohta näille lisääntyville ammuskelu-uutisille käy kun suunnistukselle Urheiluruudussa: ei enää tuu ees ylittään uutiskynnystä.

Joka tuutista tulee pelkää Kauhajoki-tapauksen pohdiskelua eri näkökulmista. Mä vaihdan kanavaa tai suljen telkkarin, en vilkasekaan sanomalehtiä.
Ihan järkevää tietty, että mietitään miten tälläset tapahtumat sais jatkossa ehkästyä. Liika on kuitenki liikaa, en vaan pysty enää kattoon uutisia.

Meiän koulussa on perjantaihin asti kynttiläpöytä, jolla on kirjotettavana adressi kauhajokelaisille. Mä laitoin siihen nimeni.

Ah, vårat älskade grannland!

On tapahtunu suuri katastrofi. Mun rakas Sverige-toppini tuli pesusta - vihreenä! Nyyh. Täytyy kai hankkia uusia Sverige-tuotteita.

Ruotsista puheenollen, lueskelin tossa eilen Skogssportia (Ruottin Suunnistaja-lehti). Simone Niggli oli syyskuun 2.päivä synnyttäny tytön, jonka nimeks tulee Malin Niggli. Skogssportissa oli "yksinoikeudella" sen söpöläisen kuva otsikolla "Uusi kultakimpale Nigglille". Veikkaan, että Malinistakin tullaan vielä kuuleen...

Yks juttu kerto tapauksesta, josta Ruottissa on lähiaikoina käyty kiivasta väittelyä. Vimmerbyssä oli järjestetty Elitserien-sprintti (vrt. Huippuliiga) VIRHEELLISELLÄ KARTALLA. Koko kisa jouduttiin hylkään ja järjestäjille tuli pieeentä suolausta.

Suurin moka oli se, että muurissa oleva suuri portti, jonka kautta kulki selkeesti nopein reitinvalinta, oli merkattu vahingossa läpipääsemättömäks kisakarttaan. Osa porukasta oli juossu siitä silti, osa kiertäny. Aitoja oli maastossa enemmän kun kartalla, ja niihinkin aitoihin, jotka oli piirretty karttaan, oli laitettu liian lyhyet väkäset, jolloin täydessä juoksuvauhdissa ei pystyny merkkiä erottaan aidaks.
Kartan valkosessa mettässä oli ollu märkää suota ja selkeesti hidastavaa maapohjaa, jota ei kuitenkaan näkyny kartalla. Miinuksena myös se, että kaikkia maaston rakennuksia ei oltu merkitty karttaan.

Tää jamppa, joka oli kartan piirtäny, on sanonu olevansa kauhean surullinen tapahtuneesta, mutta puolustelee, että hän tätä kisaa varten piirsi sprinttikartan för första gången elämässään ja että hän tunsi stor osäkerhet jo etukäteen. Laittakaa ny sit tällänen jäbä tekeen kartta Elitserieniin, jossa liikkuu kuitenkin aika suuret rahat.

Smålannin suunnistuskomitea ei hoitanu hommaansa kunnolla, koska olis ollu sen velvollisuus tarkistaa kartan laatu. Toivottavasti ne otti tästä kerrasta oppia, ettei ens kesän O-ringenillä käy yhtä köpelösti...

Huono säkä kävi myös miestensarjan voittaneella Erik Öhlundilla. Tää oli Erikille toinen kerta tänä vuonna, kun se voitti Elitserie-sprintin, ja myös toinen kerta kun ko. kisa hylätään. Bättre tur nästa gång, Erik!

Mutta sitte vähän kivempiin uutisiin. Nimittäin on olemassa inhimillisiäkin bussikuskeja! Mun Nokian bussin stop-nappi ei toiminu tänää, ja sitten ku joku täti huusi kuskille haluavansa jäädä pois kyydistä, niin kuski teki EI-äkkipysäyksen, jolloin kukaan EI lentäny tuulilasiin, ja jopa huikkas: "Anteeks kaikille matkustajille kun tää nappi on epäkunnossa. Tulkaa sanoon tänne eteen kun haluatte jäädä pois." Mä en suoraan sanottuna ollu uskoo omia aistejani. Näin ei oo koskaan aikasemmin käyny! Tää kuski palautti mun uskon bussikuskeihin! Nöyrin kiitokseni.

Kolmen viime päivän aikana oon nähny kolme sotaleffaa: Pearl Harbor, Käsky ja Pelastakaa sotamies Ryan. Tässä vähän arvosteluja näistä...

Pearl Harborissa oli parhaimman näköset näyttelijät: Ben Affleck ja se sen bestis oli molemmat ihan syötävän sulosia!!! Affleck on mun ehdoton lempparinäyttelijä, kun se on niin symppis (ja hottis). Leffassa oli aika järkkyä Amerikka-propagandaa (näytetään esim. englantilaisia, jotka sanoo Affleckille: "Jos kaikki jenkit ovat yhtä urheita kuin sinä, niin auta armias heitä, jotka erehtyvät hyökkäämään kimppuunne.", ja japseja, jotka Pearl Harbor -iskun jälkeen sanoo: "Miten minusta tuntuu, että me vain herätimme nukkuvan karhun...") , taistelukohtaukset oli massiivista räiskintää ja erikoistehosteiden jylläystä, ja ihmissuhdekuviot ennalta-arvattavia. Nautin silti pätkästä älyttömästi, olihan siinä sympaattiset (ja hyvännäköset) pääosanesittäjät, aihe oli mielenkiintonen, ja välillä rupes väkisin naurattaan ja välillä itkettään. Suosittelen!

Käsky taas on se uus suomalainen leffa, joka kertoo sisällissodan jälkeisistä punasten telotuksista. Tätä oli pakko mennä äikänkurssilta kattoon... Oli kyllä huono leffa. Liikaa mässäilyä tappamisella sun muulla... Edes pääosanesittäjä Samuli "Tyttö sinä olet tähti" Vauramo ei pelastanu tätä leffaa. Välttäkää, jos suinkin voitte.

Pelastakaa sotamies Ryanissa taas oli kaikki klassikkoleffan tunnusmerkit. Itketti, nauratti, suututti, herätti kysymyksiä, vei täysin mukanaan. Oon nähny tän leffan aikasemminkin, mut aina se on yhtä hyvä. Kattokaa tämä, jos ette oo koskaan tätä nähny. Ehdottomasti paras kokonaisuus näistä kolmesta sotaleffasta.

Se seuraus tästä sotaputkesta oli, et näin viime yönä kauheeta painajaista. Zombie jahtas mua ympäri Etelä-Afrikkaa, enkä millään pystyny herään vaikka luulinki tajuavani että se on vaan unta. En siis suosittele kenenkään kattovan näitä leffoja näin putkeen kun mä...

Sen lisäks että nää elokuvat on itkettäny mua viime aikoina, niin itkin myös sitä, kun me luovuttiin meidän vanhasta autosta ja ostettiin uus tilalle (tai siis kyse on isän työsuhdeautosta, joka pitää vaihtaa aina viiden vuoden välein). Meiän perheen miäspuoliset jäsenet vaan nauro että onneks meillä ei oo mitään kotieläintä, kun mä kiinnyn autoonkin noin paljon. No, miks ei autoillakin vois olla tunteita?

Tässä kaikki tällä erää, näillä näkymin myös kaikkien aikojen toiseksviimenen blondeilu:

My blondest moments
Tällä viikolla oli kolmas kerta, kun näin Pelastakaa sotamies Ryanin. Oon aina ihmetelly, kun leffassa on kapteeni Miller, alikersantti Jackson ym. "titteli + sukunimi"-hemmoja, että miks se Ryan on titteli+ETUNIMI. No nyt mulle selvis, että tää Ryan onkin sen tyypin sukunimi...

(Sh)it happens

Ny onki takana kaikinpuolin tapahtumarikas viikko. Kirjotellaan tänne niistä positiivisemmista tapahtumista, loppuviimeks niitä on kuitenki kivempi lukee...

Kaikki lähti käyntiin SM-pitkäviikonlopusta. Joku neropatti oli etukäteen mainostanu, kuinka hianoo maastoo siäl tulee oleen ja odottakaamme kaikki sitä kuin kuuta nousevaa. Harmi vaan et mun kohalle se hiano maasto ei ainakaan sattunu. Kartal oli joko vaaleen vihreetä tai tumman vihreetä tai pystyvihreetä, mutta onneks näiden välillä oli kuitenki suota ja täyteenhakattuja hakkuuaukeita. Ja että ois ilo oikeen ylimmillään, niin vaihtelua toi viä ne kolmentoista käyrän mäet. Niitä tahnutessa.

Elämyksiä ei jääny uupuun. Lauantaina koin ehkä yhden elämäni ikimuistoisimmista suunnistushetkistä: Tulin leveen ojan luo ja totesin, etten pysty hyppään sen yli. Kisa kun oli menossa niin en mä nyt mitään kapeempaa ylityspaikkaa lähteny haeskeleen, siitä yli vaan ku pohjanki zuumailin viä erottuvan ihan hyvin. No, astuin sille "pohjalle", mutta se pettikin alta ja humahdin vyötäröö myöten jääkylmään ojaan ja upposin hyvää vauhtia viä lisää, kun ei tullu kiinteetä pohjaa siältä mutavellistä vastaan. Taistelin itteni vastarannalle, ja lopulta sain itteni kiskottua ylös vedestä. Olin litimärkä ja paikat veti ihan kohmeeseen. Ravistelin trikoistani sellaset viis kiloo mutaa pois, ja olin jatkamassa matkaa, kun tajusin että kompassi ja karttakin oli saanu kunnon kylvyt. Niitä sitte kuorinki hetken aikaa mudasta pois ennenku erotti ees muutamia karttamerkkejä... Onneks siitä oliki sitte heti se kuudenkytä metrin lähes pystysuora nousu, niin väkisinki lämpes siinä vuorikiipeillessä.

Ehkä elämäni parhaita päätöksiä oli valita suunnistus eikä yleisurheilu.

Maanantaina olin iltarasteilla talkootyäläisenä. Siä oli emit-tiatokantaan tallentunu mitä hianompia nimiä, ja maalihenkilökunta luki niitä ihan pokkana. Parhaat oli ison karvasen miähen nimi Mira, ja jonku kunnon jekuttajan nimi Juoni. Kylmän sodan kriisitki sai kyytiä siinä kartanmyynnin ohessa.

Tiistai-iltana mulla oli eka espanjantunti. Opin, että jos menee Espanjaan niin kannattaa esitellä ittensä joko Marikaks tai Askoks:
"Soy Asko." = "Olen kuvottava."
"Soy Marika." = "Olen hintti."

Keskiviikkona tapahtu koulussa Pinaattikeittokatastrofi. Ruokalaa lähestyessä jo kaukaa pysty haistaan, et jotain mätää (kirjaimellisesti) on ruuassa. Tää pinaattikeitoks ilmotettu ruaka haisi ja maistu erehtymättömästi navetalta / lehmältä / sen ulosteelta. Edes Venla ei pystyny syämään sitä ruakaa kun pari lusikallista, ja se kertoo jo jotain. Joku vei keittolan tädeilleki haistettavaks yhen annoksen, ja niiden pääjehun suusta kuulu: "Ei mutta. Täähän maistuu ihan p*skalle."

Seuraavana päivänä ne tädit julkas kirjelmän, jossa luki: "Eilinen pinaattikeitto oli pahaa. Se EI kuitenkaan ollut pilaantunutta." Ja sitten jotain soopaa liikakeitetystä pinaatista ja valkopippurin määrästä. Sitten ne tarjos kaikille opiskelijoille pullat. Enemmistö kylläkin epäili, et se oli vaan keino lahjoo meidät hiljaseks. Who knows.

Koulusta lähes suaraan lähettiin keskiviikkona ajeleen kohti maamme pääkaupunkia ja Olympiastadionia. Mää ainakin halusin nähä Suomi-Saksa-matsin ainoostaan sen takia, että pääsis näkeen ihanan Poldin sekä muut idolini Klosesta Schweiniin. Mutta Suomihan järjesti ihan kunnon näytöksen siä, ja pelistä kehkeyty Suomi-Klose-ottelu. Aika vaikuttavaa kun screenillä lukee: 38.Klose 45.Klose 83.Klose.

Kunnon maalijuhlaa viätettiin, ja täpötäys stadioni kannusti ihan taukoomatta. Ite matsin kulusta en suaraan sanottuna oo yhtään perillä. Kiljuin vaan koko ajan kurkkuni käheeks Suamee ja matsin jälkeen käsiä vaan punotti ja särki kun olin taputtanu niin hulluna. Saksan fanikaulahuivi pysy silti uskollisesti kaulassa koko ajan. 2009 lokakuussa sitten lento Berliiniin seuraan Saksa-Suomi-peliä, tiätenkin Saksan kannattajana. Siäl tuskin koettavana ainakaan latteempaa tunnelmaa...

Ja torstaina alko uus tuatantokausi mun yhestä lempparisarjastani: Idolsista. Miätin vaan, kuinka sinne vuodesta toiseen menee niitä pellejä, jokka ei oo ikinä ees ukkonooaa osannu laulaa nuotilleen. Ehkä ne toisaalta on just niitä, kenen takia sitä ohjelmaa katotaan. Viihdyttävää se joka tapauksessa on. Tykkään muute siitä uudesta tuomarista, Patrick Sarinista. Ihan osaavan ja reilun olonen heppu. Jatkossa vaan menee torstain Idolssit päällekäin tanssitunnin kaa... Mut onneks tallentavat digiboksit on keksitty.

Huamenna könytäänkin sitten jo öisessä mettässä Suamenmestaruus-tasolla. Mä aion nauttia lepposasta koti-illasta onlinen, Makuunin leffojen, subien ja erilaisen toinen toistaan epäterveellisemmän mässyn ääressä. Kadehtikaa vapaasti.

Ja näin loppuun: olkaa kivoja toisillenne.

My blondest moments
Luin jostain ruokaohjeita, joissa puhuttiin että leivän päälle voi laittaa avokadon lihaa. Ihmettelin sitten isoon ääneen, että mikä eläin se avokado oikeen on, ja päädyin lopulta kalaan. Äitiä vähän nauratti, ja se pyysi siinä samassa yhteydessä mua kuvaileen anjovista, joka on Janssonin kiusauksen yks pääraaka-aine. No kaikkihan tiätää, et anjovis on sellanen purjon ja sellerin välimuadolta näyttävä kasvis.

Mitäs me siänestäjät

Venähtipäs pitkä aika siitä, kun oon viimeks kirjottanu tänne. On muka ollu kauheesti kaikkee tekemistä, vaikka eihän sitä ny oikeesti oo ollu. Sitä vaan luulee aina ja alkaa vanhasta muistista kehitteleen ittelleen kauheeta ressiä. No, kyllä hyvää kantsii odottaa.

Meni sitte hiukan piäleen ne NuJu-veikkaukset. Ruottalaiset anto heti alussa liikaa siimaa, niin eipä auttanu runessonien ja bergmanien ankkuripohjat enää mitään. Pääsi ne kuitenki onneks palkinnoille, niin sain kuvailla niitä siä kaikessa rauhassa. (aah, ruotsalaiset.) KooVeen panostus kannatti ja tuloksena upee kakkossija!!!! Siihen ei ois moni etukäteen uskonu, en määkään.

Kooälällätki oli. Sanoisin et pariin otteeseen tuli happoja pohkeisiin niitä ratoja pinkoessa. Keskisyke 185 kuuden kilsan matkalla kertoo oman totuutensa tän hetken kuntotasosta. Jälkeenpäin en osaa sanoo kummat oli pahempia, ylä- vai alamäet. Ylämäet meni sellasta neliraajakäyntiä, alamäet pepullaan laskua. Noin karkeesti ottaen.

Saana oppi reissussa pari uutta sanaa.
Sadistinen = adjektiivi, joka kuvaa ratamestaria, joka tekee D18-sarjaan kuuden kilsan radan ja sisällyttää siihen kolme harjunylitystä.
Pussikalja = muovipussissa juomistarkoitukseen kaljaa.

Sain mun Orienteraren kuvagalleriaan hianot uudet lisät Kangasalan ja RaVan paidoista. Vuadesta toiseen hauskaa kattella loppusuaraa juostessa päällä olevan paidan seuran huoltajien paniikinomasia ilmeitä, kun ne koittaa kelailla mun nimee kannustaakseen ja ollakseen hyviä ohjaajia, ja sitä järkytystä kun ne ei tiedä sitä nimee. Sit ne hoksaa etten mä ookkaan niiden seurasta. Muhahahaa.

Sellanen neronleimaus oli tänä vuonna, ettei stadilaiset saanu jäädä majotukseen KLL:ään. Niiden puutteesta hualimatta (tai johtuen ;)) lunasti illan disko jälleen paikkansa vuoden piletyspaikkojen joukossa. DJ oli miljoona kertaa parempi kun viime vuonna, sen jälkeen kun se otti meiän toiveet kuuleviin korviinsa. Loistojumputusputki lähti Univiidakosta ja kulki sen jälkeen R-A-K-A-S:n kautta Boten Annaan. Porukka laulo kurkku suarana ja lattia jytky satojen kenkien pomppujen alla.

Mitään paritusdisee ei tästä tän vuotisesta kuitenkaan saatu aikaseks. Koko aikana soitettiin tasan yks kunnollinen hidas, ja siihen perään toinen sellanen notkuttava. Yleisestä painostuksesta johtuen DJ:t joutu kuitenki antaan periks ja pistään jatkossa vaan nopeita.

Sitten alkusyksyn Gossip Girliä:
KLL:n nihkeästä romantiikkatarjonnasta huolimatta on tässä syksyn mittaan kuitenkin putkahdellut esiin uusia pareja kuin sieniä ikään. Ja enimmäkseen näitä suunnistuspiireille ah niin tyypillisiä kaukorakkaussuhteita. Ei sitä mielitiettyä vaan voi bongata kuin min. 100km päästä, täytyyhän sitä elämäänsä jotain haastetta saada. Ikäerokin tuntuu olevan muotia näinä aikoina, vaihteluväli on +4:stä -2:en. Mutta miten päin?
Jo jokin aika sitten toisensa ovat löytäneet mm. M&J sekä E&A. Vasta viime aikoina ko. tilanteet ovat muuttuneet julkisemmiksi. Tuoreampia tapauksia ovat R&M ja E&P. Vierasmaalaisen eksoottinen ympäristö edesauttoi V&H:n romanssin syttymisessä kesän ehtoopuolella...
Kuten aina, poikkeus vahvistaa säännön. Malliesimerkki todellisesta kotiseuturakkaudesta on pari L&S.

KLL-diskossa Gossip Girlille tehtiin pyyntö, että hän kirjoittaisi jatkossa tekstiinsä romanssiosapuolten koko nimet. Tähän pyyntöön GG ei ikävä kyllä voi suostua. Lukijoiltakin vaaditaan edes jonkin verran omaa päättelykykyä, tai vastaavasti toimivia puhevälejä palstan laatijaan.

Uusia juoruja odotellessa,

you know you love me
xoxo
Gossip Girl


En muuten viäkään päässy alottaan sitä tanssia Lotan kaa. Tuli kurkku kipeeks just kriittisenä päivänä ennen KLL:ää, ja oli pakko jäädä kotiin latautuun sitä reissua varten. Kannatti, kulku disessä oli erinomainen.

Kävin taas kerran uudella fysioterapeutilla. Sillä oli esittää taas uus teoria tän mun polven kipeytymiselle. Ja uus tapa parantaa se. Kylä vaihtelu virkistää, ei voi muuta sanoo.

Ja tänään sai rakas ruottinopettajamme Asta jonkin miälenhäiriön tunnin päätteeks. Se päästi meidät luokasta ulos 6 minuuttia ennen tunnin virallista päättymisaikaa! 6 MINUUTTIA!!!! Sampolaiset, in-your-face.

My blondest moments:
Tutkiskelin aikani kuluks eräällä kisareissulla bussissa Sinimaukan lompsan sisältöö. Suurin miälenkiinto kohdistu bensakuitteihin, joita oli siä aika liuta. Kysäsin sitte hämmentyneenä Maukalta: "Miks kaikki nää sun tankkauskuitit on joltain hualtoasemilta?"