Kävin sunnuntaina vähän kiertelemässä Silja-rasteilla. Alkuradasta en kierrellyt ihan kauheen paljoa: rastivälillä oli neljä mäkeä ja juoksin kaikkien päältä. Mitä sitä nyt niitä kiertelemään sadan metrin päässä tasaisella valkoisella. En kyllä kierrellyt radan puolivälissäkään, vaan puskin läpi tummanvihreästä. Olin kyllä lukenut valvojan lausunnosta, että vihreä kartalla on suuntaa antavaa, mutta en tullut aatelleeks, että ihan niin suuntaa antavaa... Loppuradasta sitten päätin vähän kierrellä, kun nyt sitä ei aikasemmin ollut tullut tehtyä. Kiertelinkin sitten koko rahan edestä reilut viisi minuuttia tokavikan rastin kieppeillä eräässä pirullisessa mäessä. Joku neropatti letkautti, että pakkoko mun oli siellä lopussa pummata. No, sillä ei kyllä itellä oo kauheesti varaa sanoo mitään, kun meni pummaamaan vikaa rastia. Hähä.
Ens viikonloppuna onkin sitten tarkotus mennä Finnspringiin. En sentään oo mikään masokisti, vaan ilmottauduin 7,4km eliittisarjan sijaan 4,7km a-luokkaan, eli huonokuntosten ja vammasten sarjaan. En oo kylläkään enää varma kumpi mä niistä oon. Todennäkösesti huonokuntonen vammanen. Loppusuoran sentään tulin sunnuntaina ihan ittelleni reipasta vauhtia, ottaen huomioon, kuinka kuollut olin sen 5km radan jälkeen, koska en oo vielä kotioloissa uskaltanu hölkätä yhtäjaksosesti varttia kauempaa. Anyway, täältä +21 min kärkeen tasolta voi vaan nousta. (Tai sitten hajottaa polven uudelleen, mitä en pysty edes ajattelemaan. Se ois jo liikaa.)
Lotta seuraskin sunnuntaina pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka teippasin oikean nilkan, teippasin vasemman nilkan, laitoin nilkkatuen oikeaan nilkkaan ja viimeistelin kokonaisuuden vasemman jalan polvituella. Sen oli varmaan ihan aiheellista kysyä:
"Sara onkohan toi sun urheilu ihan tervettä?"
Tässä välissä on pakko vähän mainostaa itteeni, jos vaikka joku tulevaisuuden työnantaja löytää tän blogin googlettamalla. (Voi tietenkin olla hyvin mahdollista, että oon jo antanu ittestäni niin pahvin kuvan, ettei tää yks lesoominen enää mitään auta.) Sain siis siinä 1809-juhlavuoden kirjotuskilpailussa (jonka palkintojenjakajana oli Sauli Niinistö, iiiik!) kunniamaininnan aineella, jonka kirjotin siitä, miltä Suomi nykyään näyttäis, jos se ei oisi joutunu Venäjän vallan alle sillon 200 vuotta sitten. Nyt lopultakin muistin käydä sen kilpailun nettisivuilla, ja sinne oli tullut mun kuva ja esittely tekstistä, ja tietty se itse teksti. Tässä onkin nyt linkki sinne, käykää ihmeessä tsiigaan.
http://www.suomalaisuus.fi/2_3kunn.html
Ellu mainitsi blogissaan, kuinka se näki tänään koulussa opokäytävän edessä lauman jotain geekkejä, joita se ei ollu ikinä aikasemmin nähny meiän koulussa. Täytyy myöntää, että mäkin ekaa kertaa niiden wowitustukikohdan ohi kuljettuani epäilin, että ne on vaan jotain ei-meidän koululaisia koodareita, koska en ollu koskaan ollu samalla kurssilla yhenkään niiden kanssa. Ja mun epäilyt vahvistu kerta toisensa jälkeen, kun ne istu aina siellä samoilla sohvilla, kuljin mä sen paikan ohi mihin kellonaikaan tahansa.
Tällä hetkellä oon kuitenkin parin niistä kanssa samalla taloustiedon kurssilla, enkä naura niille enää yhtään. Meillä on nimittäin ryhmän kesken Kauppalehden nettisivuilla meneillään nettisijoittajakilpailu, jossa meidän piti kunkin ostaa osakkeita 50 000€:lla. Kurssin lopussa eniten voittoa tehnyt palkitaan "runsaskätisesti kalliilla karkkipussilla". Voin kertoa, että mä oon niihin wowittajiin verrattuna ihan käsi. Tai siis yleisesti ottaenkin ihan käsi siinä skabassa.
Oon onnistunut hassaamaan rahat ihan taivaan tuuliin. Ilmeisesti mun taktiikka, joka on ollut ostaa päivän lopussa niitä osakkeita, jotka on eniten noussu päivän aikana, ei oikein toimi. Ainoo lohtu tällä hetkellä on, etten sentään oo polttanu ilmaan oikeeta rahaa. Pieni kolaus toi silti oli mun kauppatieteidenopintohaaveille...
Oi voi. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla määrittämässä määrättyjä integraaleja (mitä järkee niitä on muuten edes määritellä, jos ne on jo määrätty?), eikä kirjotella blogia. Oon koulusta tulon jälkeen saanu hienosti aikaseks katottua pari jaksoo 112 - hengenpelastajia, Australian huippumallin haussa ja vartin Greyn anatomiaa nauhalta. Eilen meni koko ilta niihin Huippumalli haussa -ohjelmiin. Pakkoko Nelosen on laittaa samana päivänä tulemaan sekä Australian että Suomen huippumallit?! Varsinkin, kun ne Suomen huippumallit on ihan sekundaa verrattuna ausseihin. Jenkkiversiosta taas ei voi puhua edes samassa lauseessa. Ai niin, katoinhan mä sentään Unelmien poikamiehenkin! Ei sentään ihan mallien parissa vierähtäny koko ilta.
Oltiin tänään Saanan kanssa edustamassa Sampoa Tampereen Nuorisofoorumin kokouksessa. Siellä mulla meni kyllä välillä hermot niihin joihinkin foorumilaisiin, kun ne vaan kikatteli jotain ihan tyhmiä juttuja koko ajan, ja se kokous veny älyttömän pitkäks. Tein juhlallisen päätöksen, etten mä enää jatkossa tuu olemaan mikään KT (kikattava teini), koska nyt mä sen älysin, miten rasittavaa sellasen höröttelyn seuraaminen on ulkopuolisesta. No joo, katotaan vaan kauankohan tääkin päätös pitää.
Meillä oli muuten tänään koulussa terveyskysely. Kyselyt on mun mielestä hauskoja, sanoisin että toisiks hauskimpia testien jälkeen, koska testeissä saa heti tietoonsa tuloksen. Yhen FB:n testin mukaan olisin muuten Taru Somusten Herrasta -hahmoista Sauron. En kehdannu julkasta sitä siellä mun profiilissa... Mutta siis takasin kyselyyn. Siinä kysyttiin yhessä kohtaa, kuinka helppoa mun mielestä mun ikäisten on saada lähikaupasta alkoholia tms. Vastasin ensin, että melko vaikeaa, mutta sitten mulla välähti, että mähän oon täyttäny 18, joten se varmaan onkin mun ikäsille itseasiassa aika helppoa... Kiva että hahmotan itteni vieläkin ajoittain about 16-vuotiaaks.
Sain muuten lopultakin sen ajokortin! Ja ajaminen sujuu ihan mallikkaasti. En vaan uskalla ikinä ajaa sitä autoo isän työpaikan talliin, koska epäilen ettei siitä tulis ainakaan auton suhteen kovin nättiä jälkeä. Isä tukee mua tässä auton talliin ajamattomuudessa sataprosenttisesti.
Sitten pakko laittaa tänne loppuun vielä linkki, jos juuri Sinä nyt et sattuisikaan olemaan yks niistä 150 miljoonasta ihmisestä, joka on jo nähny tän videon. Se vaan on niin hyvä. Kattokaa ihmeessä loppuun asti! Veti ainakin mulle luun kurkkuun; tuun varmana jatkossa miettiin hetken ennen kun tuomitsen ketään ulkonäön perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk&feature=related
My Blondest Moments
Viime viikolla mulle iski kriisi, etten mä oikeestaan tiedä yhtään mitään. Tai siis että tiedän melkeinpä vaan ne asiat, mitä oon oppitunneilla oppinu. Vaikka muistankin ne asiat oppituntien jälkeen ihan hyvin, niin mun mielestä sellaset ihmiset, jotka tietää kaikenlaista jo ENNEN kuin ne on kuullut sen oppitunnilla, on paljon älykkäämpiä. Vaikka sattuisinkin saamaan kurssin lopuks kokeesta pari pistettä niitä enemmän. Tuskailin, että mun surullisenkuuluisa tietämykseni Suomen maantiedosta on hyvä esimerkki tässä suhteessa: Kokkolankaan sijainnista en muista enää mitään tarkempaa, kuin että se on siellä jossain päin Itä-Suomea. Siinä vaiheessa kukaan ei enää kuunnellu mun avautumista, koska ne meinas jostain syystä tukehtua ruokaansa.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Pätemästä päästyään
Se on taas lyöty lukkoon! Mun tulevaisuus nimittäin. Päätin, että musta tulee Tapio Suominen!
Tapsalla on käsittämättömän siisti työ. Se saa kierrellä ympäri maailmaa urheilukisoissa kesät talvet ja haastatella kaikenlaisia anssikoivurantoja. Kelpais mulle!
Mulla on jo kaikki suunniteltunakin: Meen lukeen viestintää lukion jälkee johonki huippuyliopistoon; ehkä haen ensin jonnekin päin Suomea, mutta jossain vaiheessa tie vie varmasti maan rajojen ulkopuolelle hakemaan kokemuksia. Mun opiskelu-uran päättyessä Tapsa on varmaan jäänytkin just sopivasti eläkkeelle (jos Vanhanen pidetään aisoissa), joten mulle annetaan YLE:ltä sen pesti hopealautasella.
Jostain täytyy kuitenkin alottaa. Ensimmäinen askelma mun tulevaisuuden tikapuilla on jo puoliks otettu, rupeen nimittäin erittäin epäsäännölliseks freelanceriks. Tuloksia saattaapi tulla näkyviin jossain vaiheessa...
Tulevaisuutta odotellessa vietän aikaani rakkaassa Sammon keskusvank-- anteeks, keskuslukiossa. (Kulunu läppä, sori.)
Siellä on suhteellisen kivaakin ajoittain. Se vaan kyrsii, jos samalle kurssille sattuu joku himopätijä. Viime jaksossakin oli matikassa sellanen tyttö, joka kieli ruskeena sanoo opettajalle eturivin pulpetistaan:
"Voi ope, mä laskin kaikki kertaustehtävät tästä kirjasta, niin mulla loppu vihko. Voisinks mä saada vähän lisää paperia?"
Ja kokeeseen oli tosiaan vielä KAKSI viikkoa aikaa.
Täytyy myöntää, että joskus tulee itekin sorruttua siihen pätemiseen. Jossain ruotsin syventävällä kurssilla nyt yllättävää kyllä satun olemaan niitä harvoja, jotka tietää, mikä on subjekti.
Mä en sentään päde millään ylimääräsillä viittaushuomautuksilla, vaan viittaan vain, jos opettaja kysyy jotain. Ja se aktiivisuus on loppuviimeks koitunu mun pelastukseks aika monella kurssilla, kun se on hilannu vähän huonommin menneestä kokeesta huolimatta numeroa yläkanttiin.
Se vaan on inhottavaa, jos joutuu istumaan eturiviin. Sieltä on jotenkin extranoloa viitata, paljon helpompaa olis istua coolisti takarivissä ja tietää sieltä käsin oikeita vastauksia. Mä kuitenkin istun melkein joka kurssilla tässä jaksossa eturivissä.
Se pääsi käymään siten, että mä menin myöhässä jokaselle oppitunnille jakson alussa, kun "aamureenit vähän venähti". Myöhässä meneminen on coolia. Se ei oo enää niin coolia, jos luokka onkin jo täynnä ja joutuu istumaan siihen eturiviin.
Oon muuten tajunnut, mikä mun ruokailutyylini on. Mä ja Venla ollaan tosiaan paikasta riippumatta aina ne, joilla on viimesenä lautanen naaman edessä. Venlan hitaus johtuu siitä, että se ottaa reilun määrän ruokaa lautaselle, pureskelee huolellisesti jokasen suupalansa eikä koskaan jätä yhtään ruokaa.
Mun hitaus taas johtuu siitä, että mä unohdun selittämään jotain todella tärkeetä juttua joka haarukallisen välissä. Se ruoalla lastattu haarukka vaan keikkuu ilmassa, yleensä samaa tekee vielä juomalasi toisessa kourassa. Kun sitten lopulta saan juttuni loppuun, ruoka on jo kylmentyny haarukkaan, ja lautaselle. Aina en ite selitä kovin paljoa mitään, mutta siinä tapauksessa aika menee useimmiten nauramiseen. On jännä, kuinka ruokapöydässä aina sattuukin saamaan ne pahimmat naurukohtaukset.
Ruoasta puheenollen, meidän kouluruokailu on tosi esimerkillinen. Siellä on joka päivä jotain jännän nimistä ruokaa monipuolisista raaka-aineista! Viikon ruokalista voi näyttää esimerkiksi tältä:
MA - Kermainen espanjankala linssikastikkeessa. (Ruotoista seitiä epäilyttävän harmaassa litkussa.)
TI - Namibian nakkeja perunahauteessa. (Jänteisiä jauhonakkeja ja raakoja yllätysperunoita tummalla sisuksella.)
KE - Keittiön erikoinen nakki-kala-keitto. (Pari ylijäänyttä nakkia ja sein palasta on heitetty kattilaan, joukkoon lisätty pari litraa vettä ja eilisen kumiperunoita. Kattilassa liha etsii kaveria, turhaan.)
TO -Juustoista piilokalaa nakkien kera. (Eilisen keitosta on suodatettu vesi pois, tilalla taas harmaata litkua ja roppakaupalla juustoa peittämään känttyiset nakki-kalat.)
PE - Nakkirääpettä kalaliemessä. (Sama ruoka, eri nimi.)
Sitten ihmetellään, miks koululaiset menee ABC:lle tai kebabbilaan syömään ja Suomessa on yhä enemmän läskejä nuoria.
Käväsin muuten inssissä viime viikolla. Käväsen toistamiseen huomenna. Jos vaikka sillon sitten saatais taas uus törttö liikenteeseen!
Facebookin testin mukaan mä viihtyisin parhaiten Suomen kaupungeista Turussa. Oi voi, lävähtääköhän mulle nyt jokin elinikänen porttikielto Tampereelle?
Tapsalla on käsittämättömän siisti työ. Se saa kierrellä ympäri maailmaa urheilukisoissa kesät talvet ja haastatella kaikenlaisia anssikoivurantoja. Kelpais mulle!
Mulla on jo kaikki suunniteltunakin: Meen lukeen viestintää lukion jälkee johonki huippuyliopistoon; ehkä haen ensin jonnekin päin Suomea, mutta jossain vaiheessa tie vie varmasti maan rajojen ulkopuolelle hakemaan kokemuksia. Mun opiskelu-uran päättyessä Tapsa on varmaan jäänytkin just sopivasti eläkkeelle (jos Vanhanen pidetään aisoissa), joten mulle annetaan YLE:ltä sen pesti hopealautasella.
Jostain täytyy kuitenkin alottaa. Ensimmäinen askelma mun tulevaisuuden tikapuilla on jo puoliks otettu, rupeen nimittäin erittäin epäsäännölliseks freelanceriks. Tuloksia saattaapi tulla näkyviin jossain vaiheessa...
Tulevaisuutta odotellessa vietän aikaani rakkaassa Sammon keskusvank-- anteeks, keskuslukiossa. (Kulunu läppä, sori.)
Siellä on suhteellisen kivaakin ajoittain. Se vaan kyrsii, jos samalle kurssille sattuu joku himopätijä. Viime jaksossakin oli matikassa sellanen tyttö, joka kieli ruskeena sanoo opettajalle eturivin pulpetistaan:
"Voi ope, mä laskin kaikki kertaustehtävät tästä kirjasta, niin mulla loppu vihko. Voisinks mä saada vähän lisää paperia?"
Ja kokeeseen oli tosiaan vielä KAKSI viikkoa aikaa.
Täytyy myöntää, että joskus tulee itekin sorruttua siihen pätemiseen. Jossain ruotsin syventävällä kurssilla nyt yllättävää kyllä satun olemaan niitä harvoja, jotka tietää, mikä on subjekti.
Mä en sentään päde millään ylimääräsillä viittaushuomautuksilla, vaan viittaan vain, jos opettaja kysyy jotain. Ja se aktiivisuus on loppuviimeks koitunu mun pelastukseks aika monella kurssilla, kun se on hilannu vähän huonommin menneestä kokeesta huolimatta numeroa yläkanttiin.
Se vaan on inhottavaa, jos joutuu istumaan eturiviin. Sieltä on jotenkin extranoloa viitata, paljon helpompaa olis istua coolisti takarivissä ja tietää sieltä käsin oikeita vastauksia. Mä kuitenkin istun melkein joka kurssilla tässä jaksossa eturivissä.
Se pääsi käymään siten, että mä menin myöhässä jokaselle oppitunnille jakson alussa, kun "aamureenit vähän venähti". Myöhässä meneminen on coolia. Se ei oo enää niin coolia, jos luokka onkin jo täynnä ja joutuu istumaan siihen eturiviin.
Oon muuten tajunnut, mikä mun ruokailutyylini on. Mä ja Venla ollaan tosiaan paikasta riippumatta aina ne, joilla on viimesenä lautanen naaman edessä. Venlan hitaus johtuu siitä, että se ottaa reilun määrän ruokaa lautaselle, pureskelee huolellisesti jokasen suupalansa eikä koskaan jätä yhtään ruokaa.
Mun hitaus taas johtuu siitä, että mä unohdun selittämään jotain todella tärkeetä juttua joka haarukallisen välissä. Se ruoalla lastattu haarukka vaan keikkuu ilmassa, yleensä samaa tekee vielä juomalasi toisessa kourassa. Kun sitten lopulta saan juttuni loppuun, ruoka on jo kylmentyny haarukkaan, ja lautaselle. Aina en ite selitä kovin paljoa mitään, mutta siinä tapauksessa aika menee useimmiten nauramiseen. On jännä, kuinka ruokapöydässä aina sattuukin saamaan ne pahimmat naurukohtaukset.
Ruoasta puheenollen, meidän kouluruokailu on tosi esimerkillinen. Siellä on joka päivä jotain jännän nimistä ruokaa monipuolisista raaka-aineista! Viikon ruokalista voi näyttää esimerkiksi tältä:
MA - Kermainen espanjankala linssikastikkeessa. (Ruotoista seitiä epäilyttävän harmaassa litkussa.)
TI - Namibian nakkeja perunahauteessa. (Jänteisiä jauhonakkeja ja raakoja yllätysperunoita tummalla sisuksella.)
KE - Keittiön erikoinen nakki-kala-keitto. (Pari ylijäänyttä nakkia ja sein palasta on heitetty kattilaan, joukkoon lisätty pari litraa vettä ja eilisen kumiperunoita. Kattilassa liha etsii kaveria, turhaan.)
TO -Juustoista piilokalaa nakkien kera. (Eilisen keitosta on suodatettu vesi pois, tilalla taas harmaata litkua ja roppakaupalla juustoa peittämään känttyiset nakki-kalat.)
PE - Nakkirääpettä kalaliemessä. (Sama ruoka, eri nimi.)
Sitten ihmetellään, miks koululaiset menee ABC:lle tai kebabbilaan syömään ja Suomessa on yhä enemmän läskejä nuoria.
Käväsin muuten inssissä viime viikolla. Käväsen toistamiseen huomenna. Jos vaikka sillon sitten saatais taas uus törttö liikenteeseen!
Facebookin testin mukaan mä viihtyisin parhaiten Suomen kaupungeista Turussa. Oi voi, lävähtääköhän mulle nyt jokin elinikänen porttikielto Tampereelle?
perjantai 3. huhtikuuta 2009
SALE -18% vain tänään!!!!!
Orastavan kevään kunniaksi oon määritellyt ittelleni erilaisia projekteja, koska niiden avullahan saa parhaiten tuloksia aikaan:
Aito, Kauniin Tasainen Rusketus -projekti:
Taustaa:
Ruskettuminen ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puoliani. Johtuneeko vaaleahkosta geeniperimästäni?
Tavoite:
Se kaunis, aidosti hankittu lämpimänhehkuinen sävy olisi unelmien täyttymys. Pääasia olis, että en näyttäisi joltain nörältä, joka ihonvärin perusteella viettää kaiken aikansa sisätiloissa.
Nykytilanne:
Kalkkilaiva kelpuuttais mut miehistöönsä anytime.
Miten pääsen tavoitteeseen:
En aio olla mikään koijari ja sujahtaa solariumin kaltaisiin paikkoihin. Ihosyöpäkään ei liiemmin houkuta, eikä budjetti anna myöten lähteä hiekkaisemmille rannoille pohjia hakemaan. Mun strategiani on ulkoilla kotimaassa naama kohti aurinkoa aina, kun se ilmastollisesti suinkin on mahdollista. Alkava suunnistuskausi helpottaa tehtävän suorittamista. Jos joskus satun viipymään kilparadalla ihanneaikaa kauemmin, se johtuu vaan siitä, että oon jäänyt ottamaan aurinkoa.
Vammojen Välttäminen -projekti:
Taustaa:
Hedelmällisen urheilu-urani aikana oon ehtinyt nyrjäyttää sekä oikean että vasemman nilkkani tuskaisen monta kertaa joko pahasti tai erittäin pahasti; muutamaan otteeseen mua on kannettu pari kilometriä reppuselässä pois jostain keskeltä korpea, kun en oo pystynyt yhtään varaamaan jalalle. 2/3 mun juoksemista O-Ringeneistä on myös keskeytynyt nilkkavammaan. Pakkohan ne viimesetkin osakilpailut on aina ollut läpi könytä nilkka paketissa, mutta kunnon kilpailu on tottakai ollut mahdotonta.
Urani niin kutsuttu huipennus on kesällä 2007 alkanut salaperäinen polvivamma, johon ei loppuviimeksikään löydetty täysin aukotonta selitystä. Tähystyksen takia jäi kausi 2008:kin käytännössä väliin.
Tavoite:
Saada rautaset nilkat, jotka ei vähästä taivu ja terve polvi, jonka yläpuolella mollottaa suuren suuri ja voimakas reisilihas. Muutkin lihakset saa olla timmissä kunnossa. Ja plussaa olis vielä venyvät lihakset, jotka ei vedä jumiin eikä aiheuta vammoja.
Nykytilanne:
Nilkat, jotka saa käännettyä 90 asteen kulmaan suhteessa normaaliasentoon. Reisilihas, joka on vieläkin vasta 2/3 alkuperäisestä koostaan. Kokovartalojumi.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Tasapainolautailua, jalkaprässiä, yhdellä jalalla seisoskelua, pilatesta, kuntopiiriä, punttista sekä venyttelyä. Eiköhän se siitä. Leukoplast ja erilaiset tuet saattaa silti olla mun parhaita kamuja vielä ainakin alkukaudesta.
Hiusten Kasvatus -projekti:
Taustaa:
Sama projekti mulla on tainnut olla joka kevät. Oon kuitenkin aina heinäkuun lopussa sortunut ja leikkauttanut lyhyen polkkatukan. Joka on kyllä aina ollut tosi kiva muutaman päivän ajan - kunnes oon tajunnut, etten saakaan hiuksia enää kiinni. Silloin on iskeny väistämättä karmea katumus ja oon vannonut, etten varmasti enää ikinä leikkauta tukkaa niin lyhyeksi. Ja taas vuoden kuluttua kuitenkin oon leikkauttanut.
Tavoite:
Haluaisin sellaiset ihanan kiiltävän kultaiset, pitkät kutrit, jotka on Gossip Girlin Serenalla. Ei ehkä ihan niin pitkät, mutta yli olkapäiden ulottuvat hiukset kuitenkin.
Nykytilanne:
Tällä hetkellä mun latvat alkaa jo vähitellen hipoa olkapäitä, ja ne saa melkein jo sellaselle ponnarille, jossa ei tursua niskasta parin sentin irtohaivenia jokaiseen ilmansuuntaan. Otsatukankin kasvatus on jo minimaalisella alulla.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Hitaasti mutta varmasti. Tähän ei auta kuin odottaminen. Mun hiusten kasvunopeus on noin 1cm/kk, eli jonkin aikaa menee vielä. Vitamiinien ja helokkiöljyn syöminen auttavat hiusten pysymistä hyvässä kunnossa, jolloin ne myös todennäköisesti kasvaa nopeemmin (ja hiusten kiilto ja kultakin lisääntyy). Oon myös käskenyt lukita mut pimeään huoneeseen heinäkuussa heti, kun alan hinkua parturiin. Täytynee järjestää mulle vielä ympärivuorokautinen vartiointi, etten pääse salaa livahtamaan kampaajalle.
Älä Osta Mitään (Mikä Ei Ole Aivan Välttämätöntä) -säästöprojekti:
Taustaa:
"Sorrutko usein heräteostoksiin, joita alat katua välittömästi kaupasta ulos astuttuasi?" Tyhmä kysymys. Kauppoihin alkaa taas vähitellen virrata raikkaan pirteitä kesävaatteita, jotka vetävät näyteikkunoista käsin viattomia blondeja puoleensa kuin Raamattu Paavia. "Houkunhoukun, osta tämä, osta tuo..." Ja ainahan mä ostan.
Tavoite:
Olla ostamatta vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja tai muita asusteita ennen kesäkuuta, jolloin meen kielikurssille Gotlantiin. Siellä ruotsalaisten vaatteiden mekassa olisi hienoa omistaa jonkin verran pätäkkää.
Nykytilanne:
(Kirjoitettu 2.4.)
Mun viimeisin vaateostos on 14.3. ostettu pinkki kevättakki, joka oli tietenkin ihan välttämätöntä saada! (Se oli lahja multa itselleni läpäistyjen kirjoitusten kunniaksi.) Tällä hetkellä suurin ostokaranteenia uhkaava tekijä on Stockmannin Galna Dagar, ja kaiken kukkuraksi samalle ajalle osuva koeviikon päättyminen... Miten onnistun pysymään lujana?
(Päivitys 3.4.)
En onnistunutkaan. Koetus olisi kieltämättä ollut kova kokeneemmallekin säästäjälle: ympärillä vilisee Hullarit, Vilan "Wild Price", Veromodan Mid-Season Sale, Spiritstoren kevätuutuus -20% ja Koskikeskuksen Miinusviirus... Minne tahansa pääsi käännätkin, edessäsi välkkyy ALE, TARJOUS, SALE, JOPA -40%, tms.kylttejä eri neonväreissä. Sorruin ostamaan:
-pinkki rannekoru 5,60€ Spiritstore (c'me on, se oli pinkki ja -20%!!)
-sininen valkopilkullinen mekko 24,90€ Gina Tricot (se oli NIIN söpö ja varmasti monikäyttöinen: sekä kaupungilla, poolpartyissa että virallisemmissakin juhlissa asusteiden mukaan)
-kirkkaanpunainen vyö 7,90€ Gina Tricot (sopi edellämainitun mekon kanssa)
Miten pääsen tavoitteeseen:
Nyt täytyy skarpata jatkossa. Paras keino olisi varmaan matkustaa pussi päässä Tampereen keskustan halki. Ikävä kyllä mun täytyy vaihtaa keskustassa bussia, joten kauppoihin on inhottavan helppo päästä... No, jos satun vahingossa eksymään jonnekin putiikkiin sisälle, mun on esitettävä itelleni kysymyksiä:
-Onko tämä oikeasti sopivan kokoinen, muotoinen ja värinen?
-Missä kaikkialla käyttäisit sitä?
-Onko sulla jo vaatekaapissa jotain vastaavaa, vai tarvitsetko sitä oikeasti?
Huono puoli on se, että osaan aina vastailla omiin kysymyksiini erittäin vakuuttavasti. Tottakai mä esimerkiksi tarvitsin sen pinkin kevättakin, koska mä en omistanut vielä yhtään pinkkiä kevättakkia! (Mustaa, punaista ja ruskeaa kevättakkia ei tietenkään lasketa.)
Sitten vuorossa talvikauden päättävä huikea Gossip Girl Manhattanin Upper East Sidea vastaavien Suomen suunnistuspiirien syövereistä:
Synkän ja myrskyisen Smålannista Billnäsiin kestävän kaamoksen aikana suunnistajien sosiaalinen elämä saattaa usein rajoittua vain oman seuran ja AV-ryhmän tuttuakin tutumpiin piireihin. Eräs keino hankkia harjoituskaudellakin uusia tuttavuuksia on avartaa kanssakäyminen SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden ulkopuolelle, esimerkiksi iskemällä silmää lähikaupan hurmaavalle kassapojalle.
Neitien A-S ja E siviilisääty vaihtuikin yllättävissä paikoissa tapahtuneiden kohtaamisten johdosta: kuka olisi ensikädessä ajatellut, että vaikkapa autokoulun pimeäajosta voi olla muutakin hyötyä kuin pitkien valojen hallinnan oppiminen? Lounais-Suomessakin S:n tiedetään olevan erään allaslajin harrastajan kanssa tekemisissä.
Onneksi suunnistusromanssit eivät sentään täysin lakanneet puhkeamasta marras-huhtikuun välilläkään. Ikäeroskeptikkoja on tullut uhmattua erityisesti E&T:n kesken tapahtuneessa kipinöinnissä. Eräistä S&E:stä on tehty joitakin havaintoja, jotka ovat keskittyneet maamme pääkaupungin ja sen henkisen pääkaupungin alueille. Ilmassa on liikkunut villejä huhuja myös A&O:sta, mutta niitä ei ole pystytty vielä vahvistamaan. Espanjan auringon alla oli joillakin henkilöillä koko viikon ajan huoneen ja sängyn lisäksi jaossa myös yhteinen peitto, mutta asiasta on paras vaieta toistaiseksi...
Tulevana viikonloppuna nastarit vedetään taas jalkaan monen kuukauden tauon jälkeen, ja Gossip Girl tulee varmasti tuttuun tapaan kevään mittaan bongailemaan kilpailujen yhteydessä muutakin kuin vain rasteja...
You know you love me,
xo xo
Gossip Girl
My Blondest Moments:
Britanniassa järjestetään viikonloppuna G20-maiden kokous, joiden osanottajien saapumisesta näytettiin eilen pätkä kymppiuutisissa.
Sara: "Hei onks toi yks Israelin edustaja?"
Isä: "Hähää, no ei kyllä ainakaan se!!!"
Sara: "Mistä sä edes tiedät ketä mä tarkotin?"
Isä: "No mä tunnen sut aika hyvin, joten mulla on vahva veikkaus, että sä tarkotit tota, jolla on kaapu ja muslimihuivi päässä. Eli se ei todellakaan ole Israelista."
Sara: "Mistä arvasit, että mä tarkotin just sitä? Ja mistä muka tiedät varmaks, ettei toi oisi Israelista? Eiks niillä Israelin johtajalla just oo tollanen punaruudullinen rätti päässä ja Palestiinan johtajalla sininen?"
Isä: "Joo Sara ei oo... Israelin johtajat on tosiaan juutalaisia, eli niillä todennäköisesti ei ole muslimivaatteita päällä."
Aito, Kauniin Tasainen Rusketus -projekti:
Taustaa:
Ruskettuminen ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puoliani. Johtuneeko vaaleahkosta geeniperimästäni?
Tavoite:
Se kaunis, aidosti hankittu lämpimänhehkuinen sävy olisi unelmien täyttymys. Pääasia olis, että en näyttäisi joltain nörältä, joka ihonvärin perusteella viettää kaiken aikansa sisätiloissa.
Nykytilanne:
Kalkkilaiva kelpuuttais mut miehistöönsä anytime.
Miten pääsen tavoitteeseen:
En aio olla mikään koijari ja sujahtaa solariumin kaltaisiin paikkoihin. Ihosyöpäkään ei liiemmin houkuta, eikä budjetti anna myöten lähteä hiekkaisemmille rannoille pohjia hakemaan. Mun strategiani on ulkoilla kotimaassa naama kohti aurinkoa aina, kun se ilmastollisesti suinkin on mahdollista. Alkava suunnistuskausi helpottaa tehtävän suorittamista. Jos joskus satun viipymään kilparadalla ihanneaikaa kauemmin, se johtuu vaan siitä, että oon jäänyt ottamaan aurinkoa.
Vammojen Välttäminen -projekti:
Taustaa:
Hedelmällisen urheilu-urani aikana oon ehtinyt nyrjäyttää sekä oikean että vasemman nilkkani tuskaisen monta kertaa joko pahasti tai erittäin pahasti; muutamaan otteeseen mua on kannettu pari kilometriä reppuselässä pois jostain keskeltä korpea, kun en oo pystynyt yhtään varaamaan jalalle. 2/3 mun juoksemista O-Ringeneistä on myös keskeytynyt nilkkavammaan. Pakkohan ne viimesetkin osakilpailut on aina ollut läpi könytä nilkka paketissa, mutta kunnon kilpailu on tottakai ollut mahdotonta.
Urani niin kutsuttu huipennus on kesällä 2007 alkanut salaperäinen polvivamma, johon ei loppuviimeksikään löydetty täysin aukotonta selitystä. Tähystyksen takia jäi kausi 2008:kin käytännössä väliin.
Tavoite:
Saada rautaset nilkat, jotka ei vähästä taivu ja terve polvi, jonka yläpuolella mollottaa suuren suuri ja voimakas reisilihas. Muutkin lihakset saa olla timmissä kunnossa. Ja plussaa olis vielä venyvät lihakset, jotka ei vedä jumiin eikä aiheuta vammoja.
Nykytilanne:
Nilkat, jotka saa käännettyä 90 asteen kulmaan suhteessa normaaliasentoon. Reisilihas, joka on vieläkin vasta 2/3 alkuperäisestä koostaan. Kokovartalojumi.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Tasapainolautailua, jalkaprässiä, yhdellä jalalla seisoskelua, pilatesta, kuntopiiriä, punttista sekä venyttelyä. Eiköhän se siitä. Leukoplast ja erilaiset tuet saattaa silti olla mun parhaita kamuja vielä ainakin alkukaudesta.
Hiusten Kasvatus -projekti:
Taustaa:
Sama projekti mulla on tainnut olla joka kevät. Oon kuitenkin aina heinäkuun lopussa sortunut ja leikkauttanut lyhyen polkkatukan. Joka on kyllä aina ollut tosi kiva muutaman päivän ajan - kunnes oon tajunnut, etten saakaan hiuksia enää kiinni. Silloin on iskeny väistämättä karmea katumus ja oon vannonut, etten varmasti enää ikinä leikkauta tukkaa niin lyhyeksi. Ja taas vuoden kuluttua kuitenkin oon leikkauttanut.
Tavoite:
Haluaisin sellaiset ihanan kiiltävän kultaiset, pitkät kutrit, jotka on Gossip Girlin Serenalla. Ei ehkä ihan niin pitkät, mutta yli olkapäiden ulottuvat hiukset kuitenkin.
Nykytilanne:
Tällä hetkellä mun latvat alkaa jo vähitellen hipoa olkapäitä, ja ne saa melkein jo sellaselle ponnarille, jossa ei tursua niskasta parin sentin irtohaivenia jokaiseen ilmansuuntaan. Otsatukankin kasvatus on jo minimaalisella alulla.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Hitaasti mutta varmasti. Tähän ei auta kuin odottaminen. Mun hiusten kasvunopeus on noin 1cm/kk, eli jonkin aikaa menee vielä. Vitamiinien ja helokkiöljyn syöminen auttavat hiusten pysymistä hyvässä kunnossa, jolloin ne myös todennäköisesti kasvaa nopeemmin (ja hiusten kiilto ja kultakin lisääntyy). Oon myös käskenyt lukita mut pimeään huoneeseen heinäkuussa heti, kun alan hinkua parturiin. Täytynee järjestää mulle vielä ympärivuorokautinen vartiointi, etten pääse salaa livahtamaan kampaajalle.
Älä Osta Mitään (Mikä Ei Ole Aivan Välttämätöntä) -säästöprojekti:
Taustaa:
"Sorrutko usein heräteostoksiin, joita alat katua välittömästi kaupasta ulos astuttuasi?" Tyhmä kysymys. Kauppoihin alkaa taas vähitellen virrata raikkaan pirteitä kesävaatteita, jotka vetävät näyteikkunoista käsin viattomia blondeja puoleensa kuin Raamattu Paavia. "Houkunhoukun, osta tämä, osta tuo..." Ja ainahan mä ostan.
Tavoite:
Olla ostamatta vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja tai muita asusteita ennen kesäkuuta, jolloin meen kielikurssille Gotlantiin. Siellä ruotsalaisten vaatteiden mekassa olisi hienoa omistaa jonkin verran pätäkkää.
Nykytilanne:
(Kirjoitettu 2.4.)
Mun viimeisin vaateostos on 14.3. ostettu pinkki kevättakki, joka oli tietenkin ihan välttämätöntä saada! (Se oli lahja multa itselleni läpäistyjen kirjoitusten kunniaksi.) Tällä hetkellä suurin ostokaranteenia uhkaava tekijä on Stockmannin Galna Dagar, ja kaiken kukkuraksi samalle ajalle osuva koeviikon päättyminen... Miten onnistun pysymään lujana?
(Päivitys 3.4.)
En onnistunutkaan. Koetus olisi kieltämättä ollut kova kokeneemmallekin säästäjälle: ympärillä vilisee Hullarit, Vilan "Wild Price", Veromodan Mid-Season Sale, Spiritstoren kevätuutuus -20% ja Koskikeskuksen Miinusviirus... Minne tahansa pääsi käännätkin, edessäsi välkkyy ALE, TARJOUS, SALE, JOPA -40%, tms.kylttejä eri neonväreissä. Sorruin ostamaan:
-pinkki rannekoru 5,60€ Spiritstore (c'me on, se oli pinkki ja -20%!!)
-sininen valkopilkullinen mekko 24,90€ Gina Tricot (se oli NIIN söpö ja varmasti monikäyttöinen: sekä kaupungilla, poolpartyissa että virallisemmissakin juhlissa asusteiden mukaan)
-kirkkaanpunainen vyö 7,90€ Gina Tricot (sopi edellämainitun mekon kanssa)
Miten pääsen tavoitteeseen:
Nyt täytyy skarpata jatkossa. Paras keino olisi varmaan matkustaa pussi päässä Tampereen keskustan halki. Ikävä kyllä mun täytyy vaihtaa keskustassa bussia, joten kauppoihin on inhottavan helppo päästä... No, jos satun vahingossa eksymään jonnekin putiikkiin sisälle, mun on esitettävä itelleni kysymyksiä:
-Onko tämä oikeasti sopivan kokoinen, muotoinen ja värinen?
-Missä kaikkialla käyttäisit sitä?
-Onko sulla jo vaatekaapissa jotain vastaavaa, vai tarvitsetko sitä oikeasti?
Huono puoli on se, että osaan aina vastailla omiin kysymyksiini erittäin vakuuttavasti. Tottakai mä esimerkiksi tarvitsin sen pinkin kevättakin, koska mä en omistanut vielä yhtään pinkkiä kevättakkia! (Mustaa, punaista ja ruskeaa kevättakkia ei tietenkään lasketa.)
Sitten vuorossa talvikauden päättävä huikea Gossip Girl Manhattanin Upper East Sidea vastaavien Suomen suunnistuspiirien syövereistä:
Synkän ja myrskyisen Smålannista Billnäsiin kestävän kaamoksen aikana suunnistajien sosiaalinen elämä saattaa usein rajoittua vain oman seuran ja AV-ryhmän tuttuakin tutumpiin piireihin. Eräs keino hankkia harjoituskaudellakin uusia tuttavuuksia on avartaa kanssakäyminen SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden ulkopuolelle, esimerkiksi iskemällä silmää lähikaupan hurmaavalle kassapojalle.
Neitien A-S ja E siviilisääty vaihtuikin yllättävissä paikoissa tapahtuneiden kohtaamisten johdosta: kuka olisi ensikädessä ajatellut, että vaikkapa autokoulun pimeäajosta voi olla muutakin hyötyä kuin pitkien valojen hallinnan oppiminen? Lounais-Suomessakin S:n tiedetään olevan erään allaslajin harrastajan kanssa tekemisissä.
Onneksi suunnistusromanssit eivät sentään täysin lakanneet puhkeamasta marras-huhtikuun välilläkään. Ikäeroskeptikkoja on tullut uhmattua erityisesti E&T:n kesken tapahtuneessa kipinöinnissä. Eräistä S&E:stä on tehty joitakin havaintoja, jotka ovat keskittyneet maamme pääkaupungin ja sen henkisen pääkaupungin alueille. Ilmassa on liikkunut villejä huhuja myös A&O:sta, mutta niitä ei ole pystytty vielä vahvistamaan. Espanjan auringon alla oli joillakin henkilöillä koko viikon ajan huoneen ja sängyn lisäksi jaossa myös yhteinen peitto, mutta asiasta on paras vaieta toistaiseksi...
Tulevana viikonloppuna nastarit vedetään taas jalkaan monen kuukauden tauon jälkeen, ja Gossip Girl tulee varmasti tuttuun tapaan kevään mittaan bongailemaan kilpailujen yhteydessä muutakin kuin vain rasteja...
You know you love me,
xo xo
Gossip Girl
My Blondest Moments:
Britanniassa järjestetään viikonloppuna G20-maiden kokous, joiden osanottajien saapumisesta näytettiin eilen pätkä kymppiuutisissa.
Sara: "Hei onks toi yks Israelin edustaja?"
Isä: "Hähää, no ei kyllä ainakaan se!!!"
Sara: "Mistä sä edes tiedät ketä mä tarkotin?"
Isä: "No mä tunnen sut aika hyvin, joten mulla on vahva veikkaus, että sä tarkotit tota, jolla on kaapu ja muslimihuivi päässä. Eli se ei todellakaan ole Israelista."
Sara: "Mistä arvasit, että mä tarkotin just sitä? Ja mistä muka tiedät varmaks, ettei toi oisi Israelista? Eiks niillä Israelin johtajalla just oo tollanen punaruudullinen rätti päässä ja Palestiinan johtajalla sininen?"
Isä: "Joo Sara ei oo... Israelin johtajat on tosiaan juutalaisia, eli niillä todennäköisesti ei ole muslimivaatteita päällä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)