Kävin sunnuntaina vähän kiertelemässä Silja-rasteilla. Alkuradasta en kierrellyt ihan kauheen paljoa: rastivälillä oli neljä mäkeä ja juoksin kaikkien päältä. Mitä sitä nyt niitä kiertelemään sadan metrin päässä tasaisella valkoisella. En kyllä kierrellyt radan puolivälissäkään, vaan puskin läpi tummanvihreästä. Olin kyllä lukenut valvojan lausunnosta, että vihreä kartalla on suuntaa antavaa, mutta en tullut aatelleeks, että ihan niin suuntaa antavaa... Loppuradasta sitten päätin vähän kierrellä, kun nyt sitä ei aikasemmin ollut tullut tehtyä. Kiertelinkin sitten koko rahan edestä reilut viisi minuuttia tokavikan rastin kieppeillä eräässä pirullisessa mäessä. Joku neropatti letkautti, että pakkoko mun oli siellä lopussa pummata. No, sillä ei kyllä itellä oo kauheesti varaa sanoo mitään, kun meni pummaamaan vikaa rastia. Hähä.
Ens viikonloppuna onkin sitten tarkotus mennä Finnspringiin. En sentään oo mikään masokisti, vaan ilmottauduin 7,4km eliittisarjan sijaan 4,7km a-luokkaan, eli huonokuntosten ja vammasten sarjaan. En oo kylläkään enää varma kumpi mä niistä oon. Todennäkösesti huonokuntonen vammanen. Loppusuoran sentään tulin sunnuntaina ihan ittelleni reipasta vauhtia, ottaen huomioon, kuinka kuollut olin sen 5km radan jälkeen, koska en oo vielä kotioloissa uskaltanu hölkätä yhtäjaksosesti varttia kauempaa. Anyway, täältä +21 min kärkeen tasolta voi vaan nousta. (Tai sitten hajottaa polven uudelleen, mitä en pysty edes ajattelemaan. Se ois jo liikaa.)
Lotta seuraskin sunnuntaina pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka teippasin oikean nilkan, teippasin vasemman nilkan, laitoin nilkkatuen oikeaan nilkkaan ja viimeistelin kokonaisuuden vasemman jalan polvituella. Sen oli varmaan ihan aiheellista kysyä:
"Sara onkohan toi sun urheilu ihan tervettä?"
Tässä välissä on pakko vähän mainostaa itteeni, jos vaikka joku tulevaisuuden työnantaja löytää tän blogin googlettamalla. (Voi tietenkin olla hyvin mahdollista, että oon jo antanu ittestäni niin pahvin kuvan, ettei tää yks lesoominen enää mitään auta.) Sain siis siinä 1809-juhlavuoden kirjotuskilpailussa (jonka palkintojenjakajana oli Sauli Niinistö, iiiik!) kunniamaininnan aineella, jonka kirjotin siitä, miltä Suomi nykyään näyttäis, jos se ei oisi joutunu Venäjän vallan alle sillon 200 vuotta sitten. Nyt lopultakin muistin käydä sen kilpailun nettisivuilla, ja sinne oli tullut mun kuva ja esittely tekstistä, ja tietty se itse teksti. Tässä onkin nyt linkki sinne, käykää ihmeessä tsiigaan.
http://www.suomalaisuus.fi/2_3kunn.html
Ellu mainitsi blogissaan, kuinka se näki tänään koulussa opokäytävän edessä lauman jotain geekkejä, joita se ei ollu ikinä aikasemmin nähny meiän koulussa. Täytyy myöntää, että mäkin ekaa kertaa niiden wowitustukikohdan ohi kuljettuani epäilin, että ne on vaan jotain ei-meidän koululaisia koodareita, koska en ollu koskaan ollu samalla kurssilla yhenkään niiden kanssa. Ja mun epäilyt vahvistu kerta toisensa jälkeen, kun ne istu aina siellä samoilla sohvilla, kuljin mä sen paikan ohi mihin kellonaikaan tahansa.
Tällä hetkellä oon kuitenkin parin niistä kanssa samalla taloustiedon kurssilla, enkä naura niille enää yhtään. Meillä on nimittäin ryhmän kesken Kauppalehden nettisivuilla meneillään nettisijoittajakilpailu, jossa meidän piti kunkin ostaa osakkeita 50 000€:lla. Kurssin lopussa eniten voittoa tehnyt palkitaan "runsaskätisesti kalliilla karkkipussilla". Voin kertoa, että mä oon niihin wowittajiin verrattuna ihan käsi. Tai siis yleisesti ottaenkin ihan käsi siinä skabassa.
Oon onnistunut hassaamaan rahat ihan taivaan tuuliin. Ilmeisesti mun taktiikka, joka on ollut ostaa päivän lopussa niitä osakkeita, jotka on eniten noussu päivän aikana, ei oikein toimi. Ainoo lohtu tällä hetkellä on, etten sentään oo polttanu ilmaan oikeeta rahaa. Pieni kolaus toi silti oli mun kauppatieteidenopintohaaveille...
Oi voi. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla määrittämässä määrättyjä integraaleja (mitä järkee niitä on muuten edes määritellä, jos ne on jo määrätty?), eikä kirjotella blogia. Oon koulusta tulon jälkeen saanu hienosti aikaseks katottua pari jaksoo 112 - hengenpelastajia, Australian huippumallin haussa ja vartin Greyn anatomiaa nauhalta. Eilen meni koko ilta niihin Huippumalli haussa -ohjelmiin. Pakkoko Nelosen on laittaa samana päivänä tulemaan sekä Australian että Suomen huippumallit?! Varsinkin, kun ne Suomen huippumallit on ihan sekundaa verrattuna ausseihin. Jenkkiversiosta taas ei voi puhua edes samassa lauseessa. Ai niin, katoinhan mä sentään Unelmien poikamiehenkin! Ei sentään ihan mallien parissa vierähtäny koko ilta.
Oltiin tänään Saanan kanssa edustamassa Sampoa Tampereen Nuorisofoorumin kokouksessa. Siellä mulla meni kyllä välillä hermot niihin joihinkin foorumilaisiin, kun ne vaan kikatteli jotain ihan tyhmiä juttuja koko ajan, ja se kokous veny älyttömän pitkäks. Tein juhlallisen päätöksen, etten mä enää jatkossa tuu olemaan mikään KT (kikattava teini), koska nyt mä sen älysin, miten rasittavaa sellasen höröttelyn seuraaminen on ulkopuolisesta. No joo, katotaan vaan kauankohan tääkin päätös pitää.
Meillä oli muuten tänään koulussa terveyskysely. Kyselyt on mun mielestä hauskoja, sanoisin että toisiks hauskimpia testien jälkeen, koska testeissä saa heti tietoonsa tuloksen. Yhen FB:n testin mukaan olisin muuten Taru Somusten Herrasta -hahmoista Sauron. En kehdannu julkasta sitä siellä mun profiilissa... Mutta siis takasin kyselyyn. Siinä kysyttiin yhessä kohtaa, kuinka helppoa mun mielestä mun ikäisten on saada lähikaupasta alkoholia tms. Vastasin ensin, että melko vaikeaa, mutta sitten mulla välähti, että mähän oon täyttäny 18, joten se varmaan onkin mun ikäsille itseasiassa aika helppoa... Kiva että hahmotan itteni vieläkin ajoittain about 16-vuotiaaks.
Sain muuten lopultakin sen ajokortin! Ja ajaminen sujuu ihan mallikkaasti. En vaan uskalla ikinä ajaa sitä autoo isän työpaikan talliin, koska epäilen ettei siitä tulis ainakaan auton suhteen kovin nättiä jälkeä. Isä tukee mua tässä auton talliin ajamattomuudessa sataprosenttisesti.
Sitten pakko laittaa tänne loppuun vielä linkki, jos juuri Sinä nyt et sattuisikaan olemaan yks niistä 150 miljoonasta ihmisestä, joka on jo nähny tän videon. Se vaan on niin hyvä. Kattokaa ihmeessä loppuun asti! Veti ainakin mulle luun kurkkuun; tuun varmana jatkossa miettiin hetken ennen kun tuomitsen ketään ulkonäön perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk&feature=related
My Blondest Moments
Viime viikolla mulle iski kriisi, etten mä oikeestaan tiedä yhtään mitään. Tai siis että tiedän melkeinpä vaan ne asiat, mitä oon oppitunneilla oppinu. Vaikka muistankin ne asiat oppituntien jälkeen ihan hyvin, niin mun mielestä sellaset ihmiset, jotka tietää kaikenlaista jo ENNEN kuin ne on kuullut sen oppitunnilla, on paljon älykkäämpiä. Vaikka sattuisinkin saamaan kurssin lopuks kokeesta pari pistettä niitä enemmän. Tuskailin, että mun surullisenkuuluisa tietämykseni Suomen maantiedosta on hyvä esimerkki tässä suhteessa: Kokkolankaan sijainnista en muista enää mitään tarkempaa, kuin että se on siellä jossain päin Itä-Suomea. Siinä vaiheessa kukaan ei enää kuunnellu mun avautumista, koska ne meinas jostain syystä tukehtua ruokaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti