First World Problem:
Pienen ihmisen kamalimmista kamalin mahdollinen kohtalo on iskenyt mun osalle: Facebook on sulkenut porttinsa multa!
Jo yli kaksi viikkoa kestäneestä fb-hiljaisuudestani voin sanoa seuraavaa: Se ei ole vapaaehtoista. En ole tehnyt sosiaalista itsemurhaa enkä myöskään leuhkistunut niin paljoa, että kiusallani jättäisin vastaamatta fb-frendieni lähettämiin viesteihin ja tapahtumakutsuihin. En ole lyönyt vetoa kenenkään kanssa fb-hiljaisuudesta, enkä ole lakossa osoittamassa mieltäni fb:a vastaan. En ole myöskään (ainakaan vielä toistaiseksi) hypännyt vihollisen alias Google+:n leiriin. Ihme kyllä en ole edes unohtanut sähköpostiosoitettani tai fb-salasanaani.
Ylläpito vain on bännännyt minut.
Facebookin julistama panna ei johdu sääntöjen rikkomisesta tai rivosta käyttäytymisestä palvelussa. Ehei, kyseessä on aivan viaton "security check", jonka periaatteessa hyvänä tarkoituksena on estää rikollisten murtautuminen kuuliaisten kansalaisten fb-tileille.
Yleensä checkissä on pitänyt tunnistaa omia friendejään valokuvista. Tällä kertaa Facebookin ylläpito oli kuitenkin kehittänyt aivan uudenlaisen, mullistavan tavan varmistaa käyttäjien henkilöllisyys:
Sisäänkirjautumista yrittäessä ruudulle lävähtää ilmoitus, jonka mukaan automaatti on lähettänyt minulle tekstiviestillä "security coden" puhelinnumeroon, jonka olen tililläni ilmoittanut (näkyy vain ylläpidolle). Jos käyttäjä (minä) ei ole saanut viestiä, hän voi saada sen puhelinsoitolla tähän samaan numeroon. Ilman koodia ei palveluun voi kirjautua. Ilmoituksessa lukee myös tämä puhelinnumero, johon koodi on lähetetty: "35840..."
Täytyy myöntää, että tilini turvallisuus on taattu. Kukaan ryökäle ei varmasti ole voinut kirjautua tililleni viimeisen kahden viikon aikana. Negatiivisena puolena voisi sanoa sen, etten ole kyllä minä itsekään.
Hieno automaatti ei ole tunnistanut muita kuin numeroita, joten se on jättänyt puhelinnumeron maatunnuksesta "+"-merkin pois. Lopputulos: numero ei toimi. Siihen numeroon ei siis voi vastaanottaa viestejä eikä puheluita. Turvallisuuden takaamiseksi fb:n turvakoodia ei tietenkään voi saada millään muulla tavalla kuin näillä kahdella.
Asiakasystävällinen Facebook on tehnyt yhteydenottamisen mahdollisimman hankalaksi: kesti lähes tunnin ennen kuin onnistuin löytämään edes jonkinlaisen tavan lähettää palautetta ylläpidolle. Sitten kesti yli viikon ennen kuin ylläpidosta vastattiin. Kuulemma he eivät voi olla varmoja henkilöllisyydestäni, joten he eivät voi vain lähettää minulle koodia oikeaan, "+"-merkillä varustettuun puhelinnumerooni. Sen sijaan minun täytyy skannata heille kopioita vähintään kahdesta virallisen tahon minulle myöntämästä henkilöllisyystodistuksesta, jotta voin todistaa olevani oikeasti minä. Nyt olen lähettänyt heille nämä skannaukset ja pari päivää odotellut reagointia tähän viestiini. Tyypillistä olisi, että minun tapaustani käsitellyt henkilö on pidennetyllä joululomalla loppiaisen yli.
Olen tässä vain miettinyt, että vaikka automaatti olisikin osannut kirjoittaa puhelinnumeroni oikein, minulla ei välttämättä olisi enää ollut käytössä sama numero, jonka olen joskus ammoin fb-tililleni ilmoittanut. Olisin voinut vaikka pudottaa kännykkäni vessanpyttyyn ja huuhtoa sitä myöten sim-korttini Itämereen. Tai sitten joku rikollinen olisi voinut varastaa kännykkäni, saada näin haltuunsa fb-turvakoodini ja viedä siten nettihenkilöllisyyteni. ELI KENEN NEROPATIN IDEA OLI LÄHETTÄÄ TURVAKOODI KÄYTTÄJÄN KÄNNYKKÄÄN EIKÄ TARJOTA MITÄÄN MUITA VAIHTOEHTOJA VASTAANOTTAA KOODI?
Ihan pelkkää nettisukupolven turhaa vänyämistä tämä minun fb-ahdistukseni ei ole.
Joutavan ajantappamisen lisäksi olisin näinä kuluneena kahtena viikkona tarvinnut Facebookia ihan oikeiden asioiden hoitamiseen: muun muassa opiskelijahaalarien tilausmaksujen karhuamiseen henkilöiltä, jotka eivät lue sähköpostiaan ja joiden puhelinnumeroa ei ole saatavilla. Kiitos fb:n turvallisuusintoilijoiden jään väliaikaisesti yli 500 euroa tappiolle.
Lähes yhtä karmaiseva kohtalo on kylläkin ollut joutua sosiaaliseen paitsioon: olen suurimmassa määrin epätietoinen uuden vuoden suunnitelmista, koska kaikki kanssakäyminen hoidetaan nykyään fb-eventtien muodossa. Joita en ole nyt kahteen viikkoon nähnyt.
Voih, pitääköhän sitä kohta ottaa kännykkä kauniiseen käteen ja ihan vanhanaikaisesti soittaa ja tekstailla ihmisille?
ps. Tämä blogipäivitys julkaistuu fb-seinälläni automaattisesti BlogLovin-sovelluksen ansiosta. En siis ole vieläkään oman fb-tilini haltija, mutta saanpas ääneni siellä kuuluviin, hah!
tiistai 27. joulukuuta 2011
maanantai 26. joulukuuta 2011
Montusta suppaan ja mitäs sitten?
Joo hei nyt mä kirjotan tänne blogiin! [Kuluu kolme viikkoa.] Ai niin, no NYT mä kirjotan tänne blogiin! [Kuluu kaksi kuukautta.] Okei no kirjotan sitten kun tentit on ohi. No sitten kun tuun Lapista ja pääsen taas nettiin. No sitten kun joulu on ohi.
Joulu on kohta ohi, joten tässä se tulee! Studier, säsonganalys, GG.
Pikaraportti opiskelusta:
Valtio-oppi on varmasti oma ala! Nyt vaan pitäisi päättää, mihin sen sisällä suuntautuu: kansainväliseen politiikkaan, kansantalouteen, ympäristönsuojeluun, yritystalouteen, johtamiseen... Oikeastaan kaikki mahdollinen läheltä liippaava kiinnostaa, paitsi lakitiede. Päädyn varmaan ikuisuusopiskelijaksi.
Lisäksi pitäisi päättää, mihin menee vaihtoon ja milloin. Jossain vaiheessa ehdottomasti johonkin, mieluiten useampia kertoja useisiin paikkoihin. Ja taas venyy opiskelut.
Ruotsin kielikin on luennoilta ja koulun ruokalasta kelvollisesti tarttunut; joskus jopa saan aivoni kiinni itse teosta ajattelemasta ruotsiksi. Skrämmande!
Sitten kausispekulointiin. (Varoitus: seuraava pätkä sisältää ärsyttävää avautumista.)
Aina vuodenvaihteen lähestyessä mun motivaatio alkaa kasvaa eksponentiaalisesti, eikä tämäkään vuosi ole perinteestä poikennut. Motivaatiota on lisännyt myös ennätyspitkä terveenäoloputki: jo neljä viikkoa vailla kurkkukivun rippeitäkään! Kohtahan tässä paukkuu ennätykset tältä vuodelta.
Taustakuriositeettinä paljastan, että mulle kertyi sairaspäiviä tältä vuodelta n. 245 kappaletta. (Lähes) terveenä oon ollut tänä vuonna siis noin neljän kuukauden ajan (pisin yhtäjaksoinen terveysputki oli heinä-elokuussa 6 viikkoa). Antibioottikuureja oon popsinut 7 tai 8 kertaa. Diagnoosien mukaan oon kolunnut läpi mykoplasman, keuhkokuumeen ja kourallisen poskiontelotulehduksia, plus sitten ne iänikuiset perusflunssat.
Pakko sanoa, että jokin tässä nyt mättää...
Vuoden Sairastelija -palkinnon jakotilaisuudessa:
"En olisi saavuttanut tätä titteliä ilman lukuisia tahoja, joita nyt haluaisin kiittää. Suuren kunnian annan mykoplasmabakteerille, joka ei ollut yhdestä antibioottikuurista moksiskaan. Toisellekin kuurille se taipui vain näennäisesti jatkaen piilevänä kytemistään elimistössäni. Myös stressi pääsykokeesta ja siitepölyallergiat olivat suuressa roolissa sairastelujeni taustatekijöinä.
Näiden tahojen ohella haluaisin kiittää vastapuhjennutta rasitusastmaani kuukausia vaivenneesta yskimisestä, ja kankeaa Uudenmaan allergiasairaalakoneistoa, jonka ansiosta olen saanut jo 11 kuukauden ajan ravata erilaisissa astmatesteissä ja odottaa lääkärinaikaa koko tämän ajan vain kuullakseni, että lääkäri on itse flunssassa ja joutuu siirtämään aikaa taas kuukaudella eteenpäin. Hengenahdistus ja lisähapensaanti kisapaikkojen ensiavussa on niin nautinnollista, etten olisi edes halunnut kunnollista lääkitystä vielä tämän vuoden puolella.
Lisäksi kunniamaininnan ansaitsee YTHS:n henkilökunta, joka ei päästä ketään opiskelijaa lääkäriin, jollei tämä ole ollut vähintään viikkoa yli 38 asteen kuumeessa. Onneksi ette hyväksyneet minua vastaanotolle, ennen kuin olin kärvistellyt hengitystiet tukossa ja rahisevassa yskässä kuukaudenpäivät voidaksenne todeta, että minulla oli kuin olikin kummallakin puolella todella pahaksi päässyt poskiontelotulehdus. Mikä parasta, määräsitte ensin täysin tehottoman antibioottikuurin, niin että sain sairastaa vielä toisen kuukauden siihen putkeen, kunnes yksityislääkäri määräsi toimivan kuurin. Arvostan suuresti sitä, että sain teidän ansiostanne jättää väliin kaikki syksyn tärkeät kilpailut. Kiitos."
Elokuun alussa, pisimmän terveysputkeni lopussa, kävin juoksemassa Tunturisuunnistuksen. Siellä keskityimme parini Matleenan kanssa eteenpäinkömpimisen ja suunnistamisen ohella spekuloimaan kaikkea erittäin epäoleellista. Erästä tunturia ylittäessämme meille syntyi pieni erimielisyys sanonnan "olla montussa" määritelmästä.
Omasta mielestäni montussa oleminen tarkoittaa ylipäänsä sitä, ettei ole pystynyt kunnolla reenaamaan vamman tai sairastelun takia. Määrittelin oman, koko ensimmäisen vuodenpuolikkaan kestäneen tauteiluni seurauksena olevani montussa, josta Tunturisuunnistuksen jälkeinen superkompensaatio minua alkaisi hilata ylöspäin.
Parini oli sitä mieltä, että montussa voi olla vain, jos on sitä ennen ollut tosi hyvällä tasolla. Monttu olisi vain väliaikainen vastoinkäyminen, esimerkiksi parin kuukauden polvivaivoista johtuva juoksutauko.
Kompromissina keksimme uuden termin minun tapaustani varten: "olla supassa".
Joulukuun onnistuneen reenauksen jälkeen aloin valua suppaan, jonka pohjan saavutin keuhkokuumeella kesäkuun alussa. Luulin lähteneeni kipuamaan supan pohjalta ylös heinä-elokuun onnistuneen reenauksen myötä pudoten vain pieneen kuoppaan Tunturisuunnistuksen jälkeen, kun tohelo yöjunahyttikaverini* (*toim.huom. Ei ollut suunnistaja) oli pitänyt ikkunan auki koko yön ajan. (Oli kuulemma kysynyt multa illalla, saako sen avata, ja oli sitten avannut sen, koska en ollut vastannut. No en kai, kun olin siinä vaiheessa jo sikeässä unessa korvatulpat korvissa. Aamulla sitten heräsin kurkku kipeänä.)
Syyskuun alussa huomasin erehtyneeni: todellisuudessa olinkin kiivennyt vain supan pohjalla olleen kumpareen päälle, ja marraskuulle kestäneet poskiontelotulehdukset vetivät minut taas supan pohjalle.
Nyt olen aloittanut jälleen päättäväisen kipuamisen kohti kaukana häämöttävää supan reunaa. Tässä on auttanut muun muassa joulunaluinen viikon hiihtoleiri Ylläksellä - ah niitä latuja!
Motukka on taas korkealla ja sitä siivittämässä vielä tulevaisuuden todennäköiset uudet kuviot! No stress ja astmalääkitys kuntoon, niin ens kauel nähään!
Pieni Gossip Girl -paketti vielä loppuun.
Laiskasti kirjoitellut Gossip Girl kärsii omasta hitaudestaan. Suunnistajat ovat niin nopealiikkeisiä parisuhdekuvioissaan, ettei GG ole ehtinyt julkaista uutisia, ennen kuin tilanne on jo muuttunut. J:n tiedettiin heilastelevan lämpiminä aikoina H:ta, mutta on jo aikoja sitten siirtynyt A:han. S ja P ovat olleet on-off jo pidemmän aikaa nykytilanteen säilyessä hämärän peitossa. I & O bongattiin syksymmällä usein yhdessä, mutta ovat sittemmin jo liittyneet E & I:n ja A & L:n seuraan hiipuneiden juttujen piiriin. Nuorta lempeä on havaittu taholla H & M (haha) - lopultakin tämä duo löysi toisensa myös suunnistuspiireissä. Lisäksi marraskuu innosti joitakin pareja rengastautumaan niin Kanaria-Tampere akselilla kuin Espoon uumenissa, muttei siitä sen enempää... Vilkuilkaa kilpakumppaneidenne käsiä tarkoin lenkkisaunassa, tai viimeistään kevään ensimmäisillä starttiviivoilla...
U know u love me,
xoxo
Gossip Girl
Joulu on kohta ohi, joten tässä se tulee! Studier, säsonganalys, GG.
Pikaraportti opiskelusta:
Valtio-oppi on varmasti oma ala! Nyt vaan pitäisi päättää, mihin sen sisällä suuntautuu: kansainväliseen politiikkaan, kansantalouteen, ympäristönsuojeluun, yritystalouteen, johtamiseen... Oikeastaan kaikki mahdollinen läheltä liippaava kiinnostaa, paitsi lakitiede. Päädyn varmaan ikuisuusopiskelijaksi.
Lisäksi pitäisi päättää, mihin menee vaihtoon ja milloin. Jossain vaiheessa ehdottomasti johonkin, mieluiten useampia kertoja useisiin paikkoihin. Ja taas venyy opiskelut.
Ruotsin kielikin on luennoilta ja koulun ruokalasta kelvollisesti tarttunut; joskus jopa saan aivoni kiinni itse teosta ajattelemasta ruotsiksi. Skrämmande!
Sitten kausispekulointiin. (Varoitus: seuraava pätkä sisältää ärsyttävää avautumista.)
Aina vuodenvaihteen lähestyessä mun motivaatio alkaa kasvaa eksponentiaalisesti, eikä tämäkään vuosi ole perinteestä poikennut. Motivaatiota on lisännyt myös ennätyspitkä terveenäoloputki: jo neljä viikkoa vailla kurkkukivun rippeitäkään! Kohtahan tässä paukkuu ennätykset tältä vuodelta.
Taustakuriositeettinä paljastan, että mulle kertyi sairaspäiviä tältä vuodelta n. 245 kappaletta. (Lähes) terveenä oon ollut tänä vuonna siis noin neljän kuukauden ajan (pisin yhtäjaksoinen terveysputki oli heinä-elokuussa 6 viikkoa). Antibioottikuureja oon popsinut 7 tai 8 kertaa. Diagnoosien mukaan oon kolunnut läpi mykoplasman, keuhkokuumeen ja kourallisen poskiontelotulehduksia, plus sitten ne iänikuiset perusflunssat.
Pakko sanoa, että jokin tässä nyt mättää...
Vuoden Sairastelija -palkinnon jakotilaisuudessa:
"En olisi saavuttanut tätä titteliä ilman lukuisia tahoja, joita nyt haluaisin kiittää. Suuren kunnian annan mykoplasmabakteerille, joka ei ollut yhdestä antibioottikuurista moksiskaan. Toisellekin kuurille se taipui vain näennäisesti jatkaen piilevänä kytemistään elimistössäni. Myös stressi pääsykokeesta ja siitepölyallergiat olivat suuressa roolissa sairastelujeni taustatekijöinä.
Näiden tahojen ohella haluaisin kiittää vastapuhjennutta rasitusastmaani kuukausia vaivenneesta yskimisestä, ja kankeaa Uudenmaan allergiasairaalakoneistoa, jonka ansiosta olen saanut jo 11 kuukauden ajan ravata erilaisissa astmatesteissä ja odottaa lääkärinaikaa koko tämän ajan vain kuullakseni, että lääkäri on itse flunssassa ja joutuu siirtämään aikaa taas kuukaudella eteenpäin. Hengenahdistus ja lisähapensaanti kisapaikkojen ensiavussa on niin nautinnollista, etten olisi edes halunnut kunnollista lääkitystä vielä tämän vuoden puolella.
Lisäksi kunniamaininnan ansaitsee YTHS:n henkilökunta, joka ei päästä ketään opiskelijaa lääkäriin, jollei tämä ole ollut vähintään viikkoa yli 38 asteen kuumeessa. Onneksi ette hyväksyneet minua vastaanotolle, ennen kuin olin kärvistellyt hengitystiet tukossa ja rahisevassa yskässä kuukaudenpäivät voidaksenne todeta, että minulla oli kuin olikin kummallakin puolella todella pahaksi päässyt poskiontelotulehdus. Mikä parasta, määräsitte ensin täysin tehottoman antibioottikuurin, niin että sain sairastaa vielä toisen kuukauden siihen putkeen, kunnes yksityislääkäri määräsi toimivan kuurin. Arvostan suuresti sitä, että sain teidän ansiostanne jättää väliin kaikki syksyn tärkeät kilpailut. Kiitos."
Elokuun alussa, pisimmän terveysputkeni lopussa, kävin juoksemassa Tunturisuunnistuksen. Siellä keskityimme parini Matleenan kanssa eteenpäinkömpimisen ja suunnistamisen ohella spekuloimaan kaikkea erittäin epäoleellista. Erästä tunturia ylittäessämme meille syntyi pieni erimielisyys sanonnan "olla montussa" määritelmästä.
Omasta mielestäni montussa oleminen tarkoittaa ylipäänsä sitä, ettei ole pystynyt kunnolla reenaamaan vamman tai sairastelun takia. Määrittelin oman, koko ensimmäisen vuodenpuolikkaan kestäneen tauteiluni seurauksena olevani montussa, josta Tunturisuunnistuksen jälkeinen superkompensaatio minua alkaisi hilata ylöspäin.
Parini oli sitä mieltä, että montussa voi olla vain, jos on sitä ennen ollut tosi hyvällä tasolla. Monttu olisi vain väliaikainen vastoinkäyminen, esimerkiksi parin kuukauden polvivaivoista johtuva juoksutauko.
Kompromissina keksimme uuden termin minun tapaustani varten: "olla supassa".
Joulukuun onnistuneen reenauksen jälkeen aloin valua suppaan, jonka pohjan saavutin keuhkokuumeella kesäkuun alussa. Luulin lähteneeni kipuamaan supan pohjalta ylös heinä-elokuun onnistuneen reenauksen myötä pudoten vain pieneen kuoppaan Tunturisuunnistuksen jälkeen, kun tohelo yöjunahyttikaverini* (*toim.huom. Ei ollut suunnistaja) oli pitänyt ikkunan auki koko yön ajan. (Oli kuulemma kysynyt multa illalla, saako sen avata, ja oli sitten avannut sen, koska en ollut vastannut. No en kai, kun olin siinä vaiheessa jo sikeässä unessa korvatulpat korvissa. Aamulla sitten heräsin kurkku kipeänä.)
Syyskuun alussa huomasin erehtyneeni: todellisuudessa olinkin kiivennyt vain supan pohjalla olleen kumpareen päälle, ja marraskuulle kestäneet poskiontelotulehdukset vetivät minut taas supan pohjalle.
Nyt olen aloittanut jälleen päättäväisen kipuamisen kohti kaukana häämöttävää supan reunaa. Tässä on auttanut muun muassa joulunaluinen viikon hiihtoleiri Ylläksellä - ah niitä latuja!
Motukka on taas korkealla ja sitä siivittämässä vielä tulevaisuuden todennäköiset uudet kuviot! No stress ja astmalääkitys kuntoon, niin ens kauel nähään!
Pieni Gossip Girl -paketti vielä loppuun.
Laiskasti kirjoitellut Gossip Girl kärsii omasta hitaudestaan. Suunnistajat ovat niin nopealiikkeisiä parisuhdekuvioissaan, ettei GG ole ehtinyt julkaista uutisia, ennen kuin tilanne on jo muuttunut. J:n tiedettiin heilastelevan lämpiminä aikoina H:ta, mutta on jo aikoja sitten siirtynyt A:han. S ja P ovat olleet on-off jo pidemmän aikaa nykytilanteen säilyessä hämärän peitossa. I & O bongattiin syksymmällä usein yhdessä, mutta ovat sittemmin jo liittyneet E & I:n ja A & L:n seuraan hiipuneiden juttujen piiriin. Nuorta lempeä on havaittu taholla H & M (haha) - lopultakin tämä duo löysi toisensa myös suunnistuspiireissä. Lisäksi marraskuu innosti joitakin pareja rengastautumaan niin Kanaria-Tampere akselilla kuin Espoon uumenissa, muttei siitä sen enempää... Vilkuilkaa kilpakumppaneidenne käsiä tarkoin lenkkisaunassa, tai viimeistään kevään ensimmäisillä starttiviivoilla...
U know u love me,
xoxo
Gossip Girl
maanantai 5. syyskuuta 2011
Ihmeiden aika ei ole ohi ! ...
...tai sitten poikkeus vahvistaa säännön. Joka tapauksessa onnistuin aivan omin pikku kätösin:
a) tilaamaan netistä oikeanlaisen digiboksin (kaapeliboksi kaapeliverkkoon)
b) ostamaan scart-piuhan Prismasta
c) asentamaan digiboksin
d) niin, että siinä toimivat sekä kuva että ääni
e) ja että kaikki kanavat näkyvät.
Ainoa ongelma on enää se, etten osaa tallentaa sillä haluamiani ohjelmia. Jotain sinne useimmiten tallentuu, mutta harvoin sitä, mitä olisin sinne halunnut tallentaa. No, kai se olisikin ollut blondin tekniseltä kapasiteetilta jo aivan liikaa vaadittu...
Sitten ei-niin-yllättäviin uutisiin. Viime viikonloppuna mun piti osallistua elämäni ensimmäisiin aikuisten SM-kisoihin, mutta kuinkas sitten kävikään... Ilmeisesti kropan itsesuojelumekanismi on kunnossa, koska se lykkäsi perjantai-iltapäivällä kaamean kurkkukivun ja kuumeen. Ei siinä kunnossa pystynyt hädin tuskin raahautumaan edes jääkaapille, saati sitten pitkän matkan kisoihin jonnekin Turun huudeille.
Hupia viikonlopulta ei kuitenkaan puuttunut, kiitos ahkerien SM-pummaajien (sellaisia perus 15min koukkuja heitettiin useammassakin A-finaalissa), Daegun yleisurheilijoiden ja hömppätv-kanavien day time -tv:n. Päiväsaikaan nämä AvaTV5LivMTV:t lähettävät laatuohjelmia kuten "Komea aussipuutarhuri", "Unelmien paksu poikamies", "My Super Sweet 16" ja "Kuumempi kuin tyttäreni". (Herää vain kysymys, voiko tällaisilla ohjelmilla olla äo:ta laskeva vaikutus? En ihmettelisi.)
Sitten vähän opiskeluasioihin. Ensin pikakelaus viime kesäkuisista tapahtumista:
ti 7.6. Saralle nousee kuume yli 39:n.
ke 8.6. Saralla on maailmanpolitiikan pääsykoe. Kuume huitelee koetilanteen aikanakin lähes 40 asteessa, huolimatta yli 2000mg:n kipulääkealtistuksesta.
Seuraavan viikon ajankin kuume pysyy yli 39:n. Diagnoosina poskiontelontulehdus ja keuhkokuume.
Lopputulos: Viikon aikana paino putoaa neljä kiloa. Ei opiskelupaikkaa maailmanpolitiikassa.
Pääsin kuitenkin papereilla opiskelemaan Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolaniin (Soc&kom) pääaineenani Statskunskap med förvaltning. Suomeksi sanottuna siis opiskelen Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani Valtio-oppi ja hallinto. Ja kaikki opiskelu on på svenska.
Oikeastaan mä oon ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen: aineen sisältö on periaatteessa juuri sitä, mitä mä haluankin lukea. Ja kaupan päälle musta tulee kaksikielinen. Ei siitä CV:ssä ainakaan haittaa ole. Ainoa, mikä ottaa päähän tällä hetkellä, on se, että olisin päässyt tähän samaan pisteeseen laittamatta tikkua ristiin viime keväänä. Kaikki ne menetetyt rantapäivät, jotka kulutin hautautuneena maailmanpolitiikan pääsykoekirjaan...
Tuntuu niin turhauttavalta, että loppuviimeksi kaikki on kuitenkin kiinni päivän suorituskunnosta. Jos koepäivänä on yli 39 astetta kuumetta, ei yksinkertaisesti pysty 100%:seen suoritukseen. Ja kun mikään sen alta ei riitä, niin ei mahda mitään. No mutta. Mulla kuitenkin on hieno opiskelupaikka ja saan sitä paitsi lukea maailmanpolitiikkaa sivuaineena, eli ruikutus sikseen.
Kerron joskus lisää tästä varsinaisesta opiskelusta (tänään oli vasta eka koulupäivä, joten mitään mullistavaa sanottavaa ei toistaiseksi ole, koska en tiedä vielä mistään mitään). Sen vain sanon, että jokainen voi pienessä mielessään kuvitella, onko vaikeaa pysyä kärryillä valtio-opin luennolla, jossa professori mumisee nopeasti ruotsiksi paidankaulukseensa nuuska huulessaan ja puhuu asioista väärissä paikoissa epäloogisessa järjestyksessä. Onneksi kuulemma ruotsinkieliset kaverinikin tippuivat välillä kärryiltä, joten toivoa on vielä.
Loppukevennykseksi hieno kuva: "Tapahtui eGamesissa".
Taustatapahtumat: Blondi juoksee metsässä, tulee ratansa puolivälissä kolmimetrisen jyrkänteen luo, yrittää hivuttautua alas selkä jyrkännettä vasten, jää kiinni kallionkoloon housuistaan, roikkuu housujensa varassa ja huutaa apua, samansarjalainen suunnistajatar saa nostettua blondia ja revittyä housut irti kallionkolosta, housut eivät ole enää entisensä. Blondin juostessa loppusuoraa intoutuu Simo (nimi muutettu) H75-sarjasta kommentoimaan: "Hyvähyvä, vähän seksiä peliin!"
Kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.
a) tilaamaan netistä oikeanlaisen digiboksin (kaapeliboksi kaapeliverkkoon)
b) ostamaan scart-piuhan Prismasta
c) asentamaan digiboksin
d) niin, että siinä toimivat sekä kuva että ääni
e) ja että kaikki kanavat näkyvät.
Ainoa ongelma on enää se, etten osaa tallentaa sillä haluamiani ohjelmia. Jotain sinne useimmiten tallentuu, mutta harvoin sitä, mitä olisin sinne halunnut tallentaa. No, kai se olisikin ollut blondin tekniseltä kapasiteetilta jo aivan liikaa vaadittu...
Sitten ei-niin-yllättäviin uutisiin. Viime viikonloppuna mun piti osallistua elämäni ensimmäisiin aikuisten SM-kisoihin, mutta kuinkas sitten kävikään... Ilmeisesti kropan itsesuojelumekanismi on kunnossa, koska se lykkäsi perjantai-iltapäivällä kaamean kurkkukivun ja kuumeen. Ei siinä kunnossa pystynyt hädin tuskin raahautumaan edes jääkaapille, saati sitten pitkän matkan kisoihin jonnekin Turun huudeille.
Hupia viikonlopulta ei kuitenkaan puuttunut, kiitos ahkerien SM-pummaajien (sellaisia perus 15min koukkuja heitettiin useammassakin A-finaalissa), Daegun yleisurheilijoiden ja hömppätv-kanavien day time -tv:n. Päiväsaikaan nämä AvaTV5LivMTV:t lähettävät laatuohjelmia kuten "Komea aussipuutarhuri", "Unelmien paksu poikamies", "My Super Sweet 16" ja "Kuumempi kuin tyttäreni". (Herää vain kysymys, voiko tällaisilla ohjelmilla olla äo:ta laskeva vaikutus? En ihmettelisi.)
Sitten vähän opiskeluasioihin. Ensin pikakelaus viime kesäkuisista tapahtumista:
ti 7.6. Saralle nousee kuume yli 39:n.
ke 8.6. Saralla on maailmanpolitiikan pääsykoe. Kuume huitelee koetilanteen aikanakin lähes 40 asteessa, huolimatta yli 2000mg:n kipulääkealtistuksesta.
Seuraavan viikon ajankin kuume pysyy yli 39:n. Diagnoosina poskiontelontulehdus ja keuhkokuume.
Lopputulos: Viikon aikana paino putoaa neljä kiloa. Ei opiskelupaikkaa maailmanpolitiikassa.
Pääsin kuitenkin papereilla opiskelemaan Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolaniin (Soc&kom) pääaineenani Statskunskap med förvaltning. Suomeksi sanottuna siis opiskelen Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani Valtio-oppi ja hallinto. Ja kaikki opiskelu on på svenska.
Oikeastaan mä oon ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen: aineen sisältö on periaatteessa juuri sitä, mitä mä haluankin lukea. Ja kaupan päälle musta tulee kaksikielinen. Ei siitä CV:ssä ainakaan haittaa ole. Ainoa, mikä ottaa päähän tällä hetkellä, on se, että olisin päässyt tähän samaan pisteeseen laittamatta tikkua ristiin viime keväänä. Kaikki ne menetetyt rantapäivät, jotka kulutin hautautuneena maailmanpolitiikan pääsykoekirjaan...
Tuntuu niin turhauttavalta, että loppuviimeksi kaikki on kuitenkin kiinni päivän suorituskunnosta. Jos koepäivänä on yli 39 astetta kuumetta, ei yksinkertaisesti pysty 100%:seen suoritukseen. Ja kun mikään sen alta ei riitä, niin ei mahda mitään. No mutta. Mulla kuitenkin on hieno opiskelupaikka ja saan sitä paitsi lukea maailmanpolitiikkaa sivuaineena, eli ruikutus sikseen.
Kerron joskus lisää tästä varsinaisesta opiskelusta (tänään oli vasta eka koulupäivä, joten mitään mullistavaa sanottavaa ei toistaiseksi ole, koska en tiedä vielä mistään mitään). Sen vain sanon, että jokainen voi pienessä mielessään kuvitella, onko vaikeaa pysyä kärryillä valtio-opin luennolla, jossa professori mumisee nopeasti ruotsiksi paidankaulukseensa nuuska huulessaan ja puhuu asioista väärissä paikoissa epäloogisessa järjestyksessä. Onneksi kuulemma ruotsinkieliset kaverinikin tippuivat välillä kärryiltä, joten toivoa on vielä.
Loppukevennykseksi hieno kuva: "Tapahtui eGamesissa".
Taustatapahtumat: Blondi juoksee metsässä, tulee ratansa puolivälissä kolmimetrisen jyrkänteen luo, yrittää hivuttautua alas selkä jyrkännettä vasten, jää kiinni kallionkoloon housuistaan, roikkuu housujensa varassa ja huutaa apua, samansarjalainen suunnistajatar saa nostettua blondia ja revittyä housut irti kallionkolosta, housut eivät ole enää entisensä. Blondin juostessa loppusuoraa intoutuu Simo (nimi muutettu) H75-sarjasta kommentoimaan: "Hyvähyvä, vähän seksiä peliin!"
Kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.
perjantai 26. elokuuta 2011
Jäätelökesä
Vielä on jäätelökesää jäljellä... Mutta vain yksi päivä! Pääsiäisestä elokuun loppuun olen kauhonut tuota tahnaa aamusta iltaan niin hullussa helteessä kuin ukkosmyrskyssäkin, minkä seurauksena oikean käteni hauislihas on lähestulkoon kaksi kertaa vasenta paksumpi. En ole myöskään ainoa henkilö, johon viimeaikainen ammattini on jättänyt enemmän tai vähemmän pysyvän vaikutuksen: kesäkuun valtakunnallinen jätskimainoskampanja kuulemma ehdollisti osan tuttavistani niin, että heidän aina mun naamani nähdessään alkaa tehdä mieli jädeä.
Nyt on kuitenkin koittanut dramaattinen hetki: jäätelönmyyjän glamourintäytteistä uraani on jäljellä enää yksi päivä. Tarkalleen ottaen 8 tuntia 30 minuuttia. Paitsi jos menee ylitöiksi. But you get the point. Näiden viimeisten kahdeksan ja puolen tunnin ja mahdollisten risat päälle -minuuttien kunniaksi julkaisen nyt kaikenkattamattoman listan henkilöistä, jotka ovat aina oikeassa. Tunnistatko itsesi?
"Asiakasprofiilit jäätelökioskilla, koonnut nti Jätskityttö 2011"
1. Flirttailijat
Mitäpä sitä ei suuremman jätskipallon eteen tekisi? Yritteliäiden kavalkadi ulottui ala-asteikäisistä opiskelijapoikien kautta humalaisiin vanhoihin miehiin. Silmien nikkailu ja iskurepliikit eivät kuitenkaan sulattaneet jäätelönmyyjän jäistä ammattietiikkaa - normipallo painaa sen 80g, vaikka asiakkaana olisi Brad Pitt, ja varsinkin silloin kun ei ole.
2. Vanilja Eskimon ostajat
Useimmiten vanha harmaa mies tai sitruunaa puraisseen näköinen tiukkanutturainen täti-ihminen. Mielikuvitukseton Vanilja Eskimo houkuttaa niin nostalgiannälkäisiä ("ei ennen vanhaan ollut muuta kuin vaniljan makuista jäätelöä") kuin äärimmäisen pihejä henkilöitä (kioskivalikoiman edullisin tuote). Takuuvarma valinta myös vaippaikäisille.
3. Kujalla olevat vol.1
"Ostaisin 3 pakkausta mansikkajäätelöä." "Anteeksi? Siis sellaiseen pikareihinko 3 mansikkajätskiä?" "Ei tietenkään [etkö nyt tyhmä myyjä käsitä]! 3 litran pakkausta jäätelöä!" Kun asiakas lopulta ymmärtää, ettei jäätelökioskissa myydä litran pakkauksia, hän poistuu paikalta loukkaantuneen näköisenä (ollen sitä mieltä, että se on juuri tämän jäätelönmyyjän vika, etteivät niin isot pakkaukset kuulu kioskin valikoimaan).
4. Kujalla olevat vol.2
"Mä ostaisin sellasen tötterön." "Okei, mitähän jätskiä se saisi olla?" "No siis tötterön. Sellasen ihan tavallisen." "Eli pikkujätskin vai jonkin irtojäätelöpallon?" [Asiakas huomaa jäätelöhinnaston.] "Vaikka tollasen ison pallon." "Okei, mutta minkä makuista jäätelöä? Meillä on tuossa esillä nuo 21 eri vaihtoehtoa; niistä saa valita ihan minkä tahansa." "No mikä se nyt on se tavallinen jäätelö?" Hämmästyttävintä on, että näitä tyyppejä riittää kaikissa ikäluokissa. Voiko toimintaperiaate jäätelökioskilla oikeasti olla niin tuntematon (tai vaikea edes päätellä, vaikka olisikin 30-vuotiaana elämänsä ensimmäisillä jäätelöostoksilla)?
5. Platina-Visat
Pappa betalar tuplagourmetjumboprinsessa-annosjätskit strösseleillä, kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla itselleen ja jälkikasvulleen silmää räpäyttämättä. Platinaläpyskä vain vinkuu.
6. "Ulkonäön perusteella"
Kysymykseen "Laitetaanko iso vai pieni pallo?" nämä huumoriheikit vastaavat "Miltäs näyttää" ja hölskyttelevät vararenkaitaan. Iso.
7. Yksinäinen avautuja
Jäätelönmyyjän työnkuvaan kuuluu myös terapeuttina toimiminen. Kesän aikana on saanut kuulla ainakin kuolleista aviomiehistä, tyttären uudesta perheestä ja kissan päiväohjelmasta. Lempparini on legendaarinen "Kauniit ja Rohkeat -mies": eläkeläispappa, joka luukulle päästyään alkaa juurta jaksain selittää K&R:n juonikuvioita, puhuu Brookesta ja Stephaniesta kuin omasta perheestään, säilyttää näyttelijöiden kuvia lomakossaan ja on toisinaan kokonaan unohtaa jäätelönostamisen.
8. Rikkinäisen vohvelin metsästäjät
Saappaanvarsia, jotka hengailevat jenginsä kanssa jäätelökioskin tienoilla tarhan tai koulun jälkeen kuunnellen kovispossuina Petri Nygårdia kännyköidensä kaiuttimista. Tulevat pyytämään rikkimenneitä vohveleita (kysyjien päälaki häämöttää tiskin takaa), joita saa antaa ilmaiseksi pois. Kysyntä on aina tarjontaa suurempi, joten näille "asiakkaille" joutuu liian usein sanomaan eioota.
9. Sekavan tilauksen kerralla 17 hlölle tekevät
"...ja sit yks mango-meloni ja herkkunougat vohvelitötteröön, ja sit vanhan ajan terva aitoon vohveliin, ja jumbovohveliin vadelma-mansikka sorbetti, vanhan ajan vanilja ja tavallinen suklaa, ja eikun hei sittenkin iso pallo sitä tervaa ja jos sen vois laittaa kuppiin, ja sit kaks salmiakkiherkkua, mut toinen ilman strösseleitä ja toiseen kermavaahtoo, ja hei voisko sittenkin vielä vaihtaa sen mango-melonin tilalle rommirusinan ja siihen jos sais kinuskikastiketta ja tuttifruttiströsseleitä, eikun otetaaskin mansikkakastiketta ja suklaaströsseleitä, ja..."
Need I say more.
10. Vakkarit
"Iso kinuskipähkinä kuppiin" -mies, "En gammaldags vanilj" -finlandssvensk dam, "Kaks isoa tervapalloa" -raksasedät ja "Kahvi maidolla" -nainen. Mun maailman järkkyis, jos joku näistä tilaiskin joskus jotain muuta.
11. "Meidän pikku-Perttien" vanhemmat
Ihmiset, jotka ovat niin vakuuttuneita jälkikasvunsa taidoista, että ostavat vaunuissa kuolaavalle vaippaikäiselleen kahden pallon jätskin aidossa vohvelissa. Vaikka kuinka suosittelee kuppia ja pientä palloa, reaktiona on tyrmistyneen loukkaantunut "Kyllä MEIDÄN pikku-Pertti osaa syödä jäätelöä vohvelista ja Pertti NIIN haluaa sen sillä vohvelilla!" [Pertti jokeltelee vaunuissaan autuaan tietämättömänä halustaan.] Tyydytys tulee kuitenkin poikkeuksetta muutaman minuutin päästä, kun nyrpeä mami saapuu hakemaan Pertilleen sitä kuppia ja lusikkaa, koska jäätelö on jo pariin kertaan ehtinyt sulaa ja kierähdellä pitkin Pertin rinnuksia. Myyjän petollisen ystävällinen asiakaspalveluilme kätkee alleen "Haahaahaa, mitäs mä sanoin" -myhäilyt.
Eipä tässä muuta. Jätskityttö kiittää ja kumartaa ja jättää jäätelökesän kaihoisin, mutta ah niin helpottunein mielin! Tervetuloa rentouttavat opiskelut!
Nyt on kuitenkin koittanut dramaattinen hetki: jäätelönmyyjän glamourintäytteistä uraani on jäljellä enää yksi päivä. Tarkalleen ottaen 8 tuntia 30 minuuttia. Paitsi jos menee ylitöiksi. But you get the point. Näiden viimeisten kahdeksan ja puolen tunnin ja mahdollisten risat päälle -minuuttien kunniaksi julkaisen nyt kaikenkattamattoman listan henkilöistä, jotka ovat aina oikeassa. Tunnistatko itsesi?
"Asiakasprofiilit jäätelökioskilla, koonnut nti Jätskityttö 2011"
1. Flirttailijat
Mitäpä sitä ei suuremman jätskipallon eteen tekisi? Yritteliäiden kavalkadi ulottui ala-asteikäisistä opiskelijapoikien kautta humalaisiin vanhoihin miehiin. Silmien nikkailu ja iskurepliikit eivät kuitenkaan sulattaneet jäätelönmyyjän jäistä ammattietiikkaa - normipallo painaa sen 80g, vaikka asiakkaana olisi Brad Pitt, ja varsinkin silloin kun ei ole.
2. Vanilja Eskimon ostajat
Useimmiten vanha harmaa mies tai sitruunaa puraisseen näköinen tiukkanutturainen täti-ihminen. Mielikuvitukseton Vanilja Eskimo houkuttaa niin nostalgiannälkäisiä ("ei ennen vanhaan ollut muuta kuin vaniljan makuista jäätelöä") kuin äärimmäisen pihejä henkilöitä (kioskivalikoiman edullisin tuote). Takuuvarma valinta myös vaippaikäisille.
3. Kujalla olevat vol.1
"Ostaisin 3 pakkausta mansikkajäätelöä." "Anteeksi? Siis sellaiseen pikareihinko 3 mansikkajätskiä?" "Ei tietenkään [etkö nyt tyhmä myyjä käsitä]! 3 litran pakkausta jäätelöä!" Kun asiakas lopulta ymmärtää, ettei jäätelökioskissa myydä litran pakkauksia, hän poistuu paikalta loukkaantuneen näköisenä (ollen sitä mieltä, että se on juuri tämän jäätelönmyyjän vika, etteivät niin isot pakkaukset kuulu kioskin valikoimaan).
4. Kujalla olevat vol.2
"Mä ostaisin sellasen tötterön." "Okei, mitähän jätskiä se saisi olla?" "No siis tötterön. Sellasen ihan tavallisen." "Eli pikkujätskin vai jonkin irtojäätelöpallon?" [Asiakas huomaa jäätelöhinnaston.] "Vaikka tollasen ison pallon." "Okei, mutta minkä makuista jäätelöä? Meillä on tuossa esillä nuo 21 eri vaihtoehtoa; niistä saa valita ihan minkä tahansa." "No mikä se nyt on se tavallinen jäätelö?" Hämmästyttävintä on, että näitä tyyppejä riittää kaikissa ikäluokissa. Voiko toimintaperiaate jäätelökioskilla oikeasti olla niin tuntematon (tai vaikea edes päätellä, vaikka olisikin 30-vuotiaana elämänsä ensimmäisillä jäätelöostoksilla)?
5. Platina-Visat
Pappa betalar tuplagourmetjumboprinsessa-annosjätskit strösseleillä, kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla itselleen ja jälkikasvulleen silmää räpäyttämättä. Platinaläpyskä vain vinkuu.
6. "Ulkonäön perusteella"
Kysymykseen "Laitetaanko iso vai pieni pallo?" nämä huumoriheikit vastaavat "Miltäs näyttää" ja hölskyttelevät vararenkaitaan. Iso.
7. Yksinäinen avautuja
Jäätelönmyyjän työnkuvaan kuuluu myös terapeuttina toimiminen. Kesän aikana on saanut kuulla ainakin kuolleista aviomiehistä, tyttären uudesta perheestä ja kissan päiväohjelmasta. Lempparini on legendaarinen "Kauniit ja Rohkeat -mies": eläkeläispappa, joka luukulle päästyään alkaa juurta jaksain selittää K&R:n juonikuvioita, puhuu Brookesta ja Stephaniesta kuin omasta perheestään, säilyttää näyttelijöiden kuvia lomakossaan ja on toisinaan kokonaan unohtaa jäätelönostamisen.
8. Rikkinäisen vohvelin metsästäjät
Saappaanvarsia, jotka hengailevat jenginsä kanssa jäätelökioskin tienoilla tarhan tai koulun jälkeen kuunnellen kovispossuina Petri Nygårdia kännyköidensä kaiuttimista. Tulevat pyytämään rikkimenneitä vohveleita (kysyjien päälaki häämöttää tiskin takaa), joita saa antaa ilmaiseksi pois. Kysyntä on aina tarjontaa suurempi, joten näille "asiakkaille" joutuu liian usein sanomaan eioota.
9. Sekavan tilauksen kerralla 17 hlölle tekevät
"...ja sit yks mango-meloni ja herkkunougat vohvelitötteröön, ja sit vanhan ajan terva aitoon vohveliin, ja jumbovohveliin vadelma-mansikka sorbetti, vanhan ajan vanilja ja tavallinen suklaa, ja eikun hei sittenkin iso pallo sitä tervaa ja jos sen vois laittaa kuppiin, ja sit kaks salmiakkiherkkua, mut toinen ilman strösseleitä ja toiseen kermavaahtoo, ja hei voisko sittenkin vielä vaihtaa sen mango-melonin tilalle rommirusinan ja siihen jos sais kinuskikastiketta ja tuttifruttiströsseleitä, eikun otetaaskin mansikkakastiketta ja suklaaströsseleitä, ja..."
Need I say more.
10. Vakkarit
"Iso kinuskipähkinä kuppiin" -mies, "En gammaldags vanilj" -finlandssvensk dam, "Kaks isoa tervapalloa" -raksasedät ja "Kahvi maidolla" -nainen. Mun maailman järkkyis, jos joku näistä tilaiskin joskus jotain muuta.
11. "Meidän pikku-Perttien" vanhemmat
Ihmiset, jotka ovat niin vakuuttuneita jälkikasvunsa taidoista, että ostavat vaunuissa kuolaavalle vaippaikäiselleen kahden pallon jätskin aidossa vohvelissa. Vaikka kuinka suosittelee kuppia ja pientä palloa, reaktiona on tyrmistyneen loukkaantunut "Kyllä MEIDÄN pikku-Pertti osaa syödä jäätelöä vohvelista ja Pertti NIIN haluaa sen sillä vohvelilla!" [Pertti jokeltelee vaunuissaan autuaan tietämättömänä halustaan.] Tyydytys tulee kuitenkin poikkeuksetta muutaman minuutin päästä, kun nyrpeä mami saapuu hakemaan Pertilleen sitä kuppia ja lusikkaa, koska jäätelö on jo pariin kertaan ehtinyt sulaa ja kierähdellä pitkin Pertin rinnuksia. Myyjän petollisen ystävällinen asiakaspalveluilme kätkee alleen "Haahaahaa, mitäs mä sanoin" -myhäilyt.
Eipä tässä muuta. Jätskityttö kiittää ja kumartaa ja jättää jäätelökesän kaihoisin, mutta ah niin helpottunein mielin! Tervetuloa rentouttavat opiskelut!
maanantai 22. elokuuta 2011
Miss Märkä T-paita
Melkein onnistuin pitämään kolme kuukautta matalaa blogiprofiilia, mutta nyt iski heikko hetki. Vaviskaa siis toimistotyöläiset: blondi palaa kuvioihin varasto pullollaan päätähuimaavia anekdootteja, vaaleahiuksisille ominaisia möläytyksiä ja tottakai herkullisia gossipeja. Blondiin Blogiin ilmestyy jatkossa aiempaa lyhyempiä tekstejä, mutta huomattavasti aiempaa tiheämpään tahtiin.
Aistillisia lukuhetkiä työpäiviesi ratoksi. t: Blondi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Eräs Niklas majailee tällä hetkellä toisella puolella maapalloa, jossakin päin eteläistä Vietnamia. Vietnamissa on tällä hetkellä sadekausi. Tai niinhän sitä luulisi. Ikävä kyllä sadekausi erehtyi maanosasta.
Leudon elokuisena maanantai-iltana ahkera työmatkapyöräilijä Sara istui pahaa aavistamatta jäätelökioskissaan Pikku Huopalahdessa, toistaiseksi kuitenkin kuivan maan kamaralla. Kun enää puoli tuntia Saran työvuoroa oli jäljellä, taivas repesi.
Long story short, Saran jäätelökioski ei työvuoron päättyessä enää sijainnut kuivan maan kamaralla. Kuten ei Saran työmatkapyöräkään. Eikä Sara itse. Nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä Sara kahlasi kohti munamankeliaan (mistä näitä sanoja oikein tulee?) matkustaakseen sen selässä turvallisesti illaksi kotiin.
Ikävä kyllä laatusana 'turvallinen' ei kuvannut Saran tulevaa via Dolorosaa. Pyörätiet sijaitsevat ilmeisesti järjestään alemmalla tasolla kuin ympäröivä maasto, minkä seurauksena veden pinta aika ajoin ulottui Saraa puolisääreen - pyörän selässä istuessa.
Vettä tuli siis paitsi ylhäältä, edestä, takaa ja sivuilta, myös alhaalta. Kätevimmin työmatka Pikku Huopalahdesta Pohjois-Haagaan olisi taittunut kumiveneellä.
Oikealla vaatevarustuksella hätä ei olisi ollut tämän näköinen. Ikävä kyllä kyseisessä tapauksessa hätä oli juuri tämän näköinen.
Mitä tästä opimme? Jos haluaa osallistua Miss Märkä T-paita -mittelöön, ei kannata seurata säätiedotuksia.
Ps. Hauska seurapeli viimeisten lomapäivien ratoksi:
1. Hyppää autoon sadistisimpien kavereidesi kanssa.
2. Lähde ajelulle ympäri Helsinkiä.
3. Paina talla pohjaan ja hurauta läpi kaikista tietä koristavista vesilätäköistä mahdollisimman lähellä jalkakäytävää.
4. Saat pisteen jokaisesta läpimäräksi kastelemastasi kevyenliikenteen kulkijasta.
5. Saat tuplapisteet, jos uhrillasi on vaaleat, kalliinnäköiset vaatteet.
6. Saat triplapisteet, jos uhrisi on ekaluokkalainen.
7. Muista kultainen sääntö: vahingonilo on paras ilo. Vai miten se nyt Raamatussa menikään.
Aistillisia lukuhetkiä työpäiviesi ratoksi. t: Blondi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Eräs Niklas majailee tällä hetkellä toisella puolella maapalloa, jossakin päin eteläistä Vietnamia. Vietnamissa on tällä hetkellä sadekausi. Tai niinhän sitä luulisi. Ikävä kyllä sadekausi erehtyi maanosasta.
Leudon elokuisena maanantai-iltana ahkera työmatkapyöräilijä Sara istui pahaa aavistamatta jäätelökioskissaan Pikku Huopalahdessa, toistaiseksi kuitenkin kuivan maan kamaralla. Kun enää puoli tuntia Saran työvuoroa oli jäljellä, taivas repesi.
Long story short, Saran jäätelökioski ei työvuoron päättyessä enää sijainnut kuivan maan kamaralla. Kuten ei Saran työmatkapyöräkään. Eikä Sara itse. Nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä Sara kahlasi kohti munamankeliaan (mistä näitä sanoja oikein tulee?) matkustaakseen sen selässä turvallisesti illaksi kotiin.
Ikävä kyllä laatusana 'turvallinen' ei kuvannut Saran tulevaa via Dolorosaa. Pyörätiet sijaitsevat ilmeisesti järjestään alemmalla tasolla kuin ympäröivä maasto, minkä seurauksena veden pinta aika ajoin ulottui Saraa puolisääreen - pyörän selässä istuessa.
Vettä tuli siis paitsi ylhäältä, edestä, takaa ja sivuilta, myös alhaalta. Kätevimmin työmatka Pikku Huopalahdesta Pohjois-Haagaan olisi taittunut kumiveneellä.
Oikealla vaatevarustuksella hätä ei olisi ollut tämän näköinen. Ikävä kyllä kyseisessä tapauksessa hätä oli juuri tämän näköinen.
Mitä tästä opimme? Jos haluaa osallistua Miss Märkä T-paita -mittelöön, ei kannata seurata säätiedotuksia.
Ps. Hauska seurapeli viimeisten lomapäivien ratoksi:
1. Hyppää autoon sadistisimpien kavereidesi kanssa.
2. Lähde ajelulle ympäri Helsinkiä.
3. Paina talla pohjaan ja hurauta läpi kaikista tietä koristavista vesilätäköistä mahdollisimman lähellä jalkakäytävää.
4. Saat pisteen jokaisesta läpimäräksi kastelemastasi kevyenliikenteen kulkijasta.
5. Saat tuplapisteet, jos uhrillasi on vaaleat, kalliinnäköiset vaatteet.
6. Saat triplapisteet, jos uhrisi on ekaluokkalainen.
7. Muista kultainen sääntö: vahingonilo on paras ilo. Vai miten se nyt Raamatussa menikään.
torstai 2. kesäkuuta 2011
D-Day
Kohta se on kohta se on kohta se on.
P
Ä
Ä
S
Y
K
O
E.
8.6.2011.
Ja mitäs sen jälkeen?
-KESÄ.
Vielä mun torstain 9.6.2011 ohjelma by Bruno Mars:
Today I don't feel like doing anything
I just wanna lay in my bed
Don't feel like picking up my phone
So leave a message at the tone
Cus today I swear I'm not doing anything.
P
Ä
Ä
S
Y
K
O
E.
8.6.2011.
Ja mitäs sen jälkeen?
-KESÄ.
Vielä mun torstain 9.6.2011 ohjelma by Bruno Mars:
Today I don't feel like doing anything
I just wanna lay in my bed
Don't feel like picking up my phone
So leave a message at the tone
Cus today I swear I'm not doing anything.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
¡Hasta la vista social butterfly!
Kuten otsikosta huomaa, ei oo mun kahden kuukauden español-opinnot aivan kankkulan vedenottopisteeseen hulahtaneet. Tällä viikolla pinnistelin kyseisellä kielellä jopa 150 sanan kirjoitelman aiheesta "Mi familia". Ah sitä luovuuden ja värikkäiden kielikuvien määrää, joka ehtymättömästä espanjankielisestä runosuonestani pulppuili!
"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.
Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?
Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!
Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)
No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.
Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.
In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)
Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.
Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.
Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.
Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.
Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.
¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!
My Blondest Moments:
Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."
Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.
"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.
Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?
Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!
Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)
No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.
Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.
In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)
Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.
Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.
Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.
Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.
Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.
¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!
My Blondest Moments:
Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."
Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.
torstai 3. helmikuuta 2011
i heart geography
Nyt kun on tullut pidettyä tällanen parin kuukauden luova kirjoitustauko, niin on taas hyvä palata blondeilemaan. Moni muukin suunnistajablogisti on viettänyt samanlaista talvihorrosta; ilmeisesti suunnistuskisakausi ja bloggaamiskausi kulkevat aika käsi kädessä.
Tänään aamulla oli kolmosen aamu-tv:ssä haastateltavana Naisen treenikirja -nimisen opuksen kirjailijaparivaljakko. Nää naiset valotti muun muassa sitä asiaa, että motivaatio reenaamiseen syntyy naisilla ja miehillä eri asioista. Heidän mielestään naisten suosima "kesäksi bikinikuntoon" ei oo riittävä/oikea peruste reenaamiseen. Pah, säger jag. Mulla se ainakin on toiminu. No, täytyy varmaan silti käydä lainaamassa kirjastosta kyseinen teos, vaikkei reenaamisen teoria aiemmin mua kovin olekaan kiinnostanut.
Tänään mulla on muuten takana karkkilakkoa 34 päivää. Tj-lukema puolestaan on liian hurja edes laskettavaksi... Uutena vuotena tuli nimittäin luvattua, että vietän karkkilakkoa siihen hetkeen asti, kunnes saan tiedon pääsystäni haluamaani opiskelupaikkaan. Aikasintaan tää tapahtuu heinäkuun alussa, jolloin valtsikan tulokset julkaistaan (maailmanpolitiikka olis taas tähtäimessä), huonolla säkällä joudun oleen karkkilakossa tyyliin loppuelämäni... Karmaisevaa.
Kyllä tässä kuitenkin lukumotivaatio lisääntyy kummasti. Enkä mä itseeni sentään kiduta: keksit, jätski ja kaikki suolanen naposteltava uppoo vanhaan malliin. Tällä lakolla ei siis voi sanoo olevan ainakaan suoraa yhteyttä mihinkään bikinikuntoprojektiin...
Sitten arjen pieniä plussia ja miinuksia.
Nämä asiat kyrsii:
-Vähintään puolet mun Facebook-frendeistä tuntuu majailevan tällä hetkellä jossain päin ulkomaita. Ja kaikki on tietty jossain eteläisellä pallonpuoliskolla tai Päiväntasaajan tienoilla, eikä missään Siperiassa. Ja kaikki ystävällisesti hehkuttaa tätä asiaa statuksissaan vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten tuoreiden auringonpalvontakuvien kera.
-Itse en majaile ulkomailla. Sen sijaan kahlaan puolen metrin loskakerroksessa kaamoksen pimentämiä katuja räntäsateen vihmoessa vaatteistani läpi.
-Jos itse juoksen rautatieasemalle vähänkin myöhässä, M-juna on ajoissa. Jos itse oon ajoissa, M-juna on myöhässä. VR:n laki.
-Yskin syksyllä keuhkojani pihalle parin kuukauden ajan. Pari viikkoa pystyin reenaamaan normaalisti, kunnes yskä taas muisti palata kolmisen viikkoa sitten.
-YTHS:lle saa "akuuttiaikoja" aikasintaan kahden viikon päähän soittohetkestä. No mutta eihän meillä opiskelijoilla niin väliä ole.
-Uuden Marabou-suklaalevymaun ilmestyminen kauppoihin vuodenvaihteessa.
-Tiskaaminen.
-Tiskipöydälle kertyvä tiskivuori, jos en tiskaa.
-Se, jos oon menossa pitkästä aikaa hiihtään pertsaa, ja joku jättää mulle sukset ja kaksi oikeankäden sauvaa, joilla on 10cm pituusero.
-Greyn anatomian jääminen tauolle.
-Ihmiset, jotka eivät vastaa ajoissa sähköposteihin.
-Ihmiset, jotka lähettävät sähköposteja, joihin mun pitäisi vastata ajoissa.
Pieniä iloja:
-Auringonpaiste ja parin plusasteen liippakeli, silloin kun oon liikkeellä luistelusuksilla.
-Kohta alkava tanskanopiskelu!
-Mahdollinen reissu johonkin päin etelää hiihtolomalla. Ihan mikä vaan turistirysäkin kelpaa tällä hetkellä.
-Uudet tuttavuudet. =)
-Tulevien Glee- ja America's Next Top Model -jaksojen kattominen netistä.
-Motivaatio ja edistyminen Verkottuneen ihmiskunnan (armas pääsykoekirjani) tankkaamisessa.
-Lentohintojen vertailu netissä hygieniapassitestiin opiskelun sijaan.
-Hygieniapassitestin läpimeneminen ilman opiskelua.
-Feissarimoka: 12-vuotias tyttö, joka luuli Leonardo di Caprion kuolleen Titanicin upotessa ja joka vilpittömästi ilahtui kuullessaan kaveriltaan Leon vielä porskuttavan hyvävoimasena. http://www.feissarimokat.com/2011/01/leonardo-dicaprio/
-Ihmiset, jotka eivät tykkää opiskella kieliä (parantaa kummasti mun kesätyönhakuosakkeita).
-Uuden S-marketin aukeaminen 100m päähän mun kämpästä (enää ei tarvi raahautua 200m päässä sijaitsevaan mini-Alepaan).
-Pikkuveli, joka koodaili mulle netistä kännykkään musiikkia ilmaseks, koska yksin en sitä olisi ikinä osannut tehä.
-Ilmanen viikonloppu Vierumäellä reenaamisen ja opiston ruokien parissa.
-Matka mun Pohjois-Haagan kämpän ovelta hiihtoladulle (josta yhteys kymmenien kilsojen latuverkostoihin): 100m.
-Huomata, että oon edelleen ihan yhtä blondi kuin ennenkin, vaikka kuinka oon olevinaan Niin Yliopisto-opiskelijaa.
My Blondest Moments:
Kuulustelin eilen mun kuudesluokkalaiselta pikkuveljeltä sen maantiedon koealuetta, joka käsitteli Aasiaa. Tuli siinä samalla opittua itekin jotain uutta...
Sara: -Luettelepa jotain Japanin suuria kaupunkeja.
Kiri: -Tokio, Osaka, Hiroshima, Nagasaki, Sapporo, Kioto, ...
Sara (keskeyttää): -Jaa Kioto?? Siis se Kioto, missä on tehty tää Kioton ilmastosopimus?
Pyry (vieressä kuunnellut toinen pikkuveli): -Joo just se.
Sara: -Katos vaan... Mä oon aina sijottanu Kioton mielessäni niinku Valko-Venäjälle, siihen Turkin naapuriin.
Pyry: -Ööö... Periaatteessa mä ymmärrän, että sä oot varmaan sotkenu Kioton Kiovaan, mutta se taas on Ukrainan eikä Valko-Venäjän pääkaupunki, eikä kumpikaan niistä oo lähelläkään Turkin rajaa...
Noni ens vuonna sit maailmanpolitiikkaa opiskelemaan. ;p
Tänään aamulla oli kolmosen aamu-tv:ssä haastateltavana Naisen treenikirja -nimisen opuksen kirjailijaparivaljakko. Nää naiset valotti muun muassa sitä asiaa, että motivaatio reenaamiseen syntyy naisilla ja miehillä eri asioista. Heidän mielestään naisten suosima "kesäksi bikinikuntoon" ei oo riittävä/oikea peruste reenaamiseen. Pah, säger jag. Mulla se ainakin on toiminu. No, täytyy varmaan silti käydä lainaamassa kirjastosta kyseinen teos, vaikkei reenaamisen teoria aiemmin mua kovin olekaan kiinnostanut.
Tänään mulla on muuten takana karkkilakkoa 34 päivää. Tj-lukema puolestaan on liian hurja edes laskettavaksi... Uutena vuotena tuli nimittäin luvattua, että vietän karkkilakkoa siihen hetkeen asti, kunnes saan tiedon pääsystäni haluamaani opiskelupaikkaan. Aikasintaan tää tapahtuu heinäkuun alussa, jolloin valtsikan tulokset julkaistaan (maailmanpolitiikka olis taas tähtäimessä), huonolla säkällä joudun oleen karkkilakossa tyyliin loppuelämäni... Karmaisevaa.
Kyllä tässä kuitenkin lukumotivaatio lisääntyy kummasti. Enkä mä itseeni sentään kiduta: keksit, jätski ja kaikki suolanen naposteltava uppoo vanhaan malliin. Tällä lakolla ei siis voi sanoo olevan ainakaan suoraa yhteyttä mihinkään bikinikuntoprojektiin...
Sitten arjen pieniä plussia ja miinuksia.
Nämä asiat kyrsii:
-Vähintään puolet mun Facebook-frendeistä tuntuu majailevan tällä hetkellä jossain päin ulkomaita. Ja kaikki on tietty jossain eteläisellä pallonpuoliskolla tai Päiväntasaajan tienoilla, eikä missään Siperiassa. Ja kaikki ystävällisesti hehkuttaa tätä asiaa statuksissaan vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten tuoreiden auringonpalvontakuvien kera.
-Itse en majaile ulkomailla. Sen sijaan kahlaan puolen metrin loskakerroksessa kaamoksen pimentämiä katuja räntäsateen vihmoessa vaatteistani läpi.
-Jos itse juoksen rautatieasemalle vähänkin myöhässä, M-juna on ajoissa. Jos itse oon ajoissa, M-juna on myöhässä. VR:n laki.
-Yskin syksyllä keuhkojani pihalle parin kuukauden ajan. Pari viikkoa pystyin reenaamaan normaalisti, kunnes yskä taas muisti palata kolmisen viikkoa sitten.
-YTHS:lle saa "akuuttiaikoja" aikasintaan kahden viikon päähän soittohetkestä. No mutta eihän meillä opiskelijoilla niin väliä ole.
-Uuden Marabou-suklaalevymaun ilmestyminen kauppoihin vuodenvaihteessa.
-Tiskaaminen.
-Tiskipöydälle kertyvä tiskivuori, jos en tiskaa.
-Se, jos oon menossa pitkästä aikaa hiihtään pertsaa, ja joku jättää mulle sukset ja kaksi oikeankäden sauvaa, joilla on 10cm pituusero.
-Greyn anatomian jääminen tauolle.
-Ihmiset, jotka eivät vastaa ajoissa sähköposteihin.
-Ihmiset, jotka lähettävät sähköposteja, joihin mun pitäisi vastata ajoissa.
Pieniä iloja:
-Auringonpaiste ja parin plusasteen liippakeli, silloin kun oon liikkeellä luistelusuksilla.
-Kohta alkava tanskanopiskelu!
-Mahdollinen reissu johonkin päin etelää hiihtolomalla. Ihan mikä vaan turistirysäkin kelpaa tällä hetkellä.
-Uudet tuttavuudet. =)
-Tulevien Glee- ja America's Next Top Model -jaksojen kattominen netistä.
-Motivaatio ja edistyminen Verkottuneen ihmiskunnan (armas pääsykoekirjani) tankkaamisessa.
-Lentohintojen vertailu netissä hygieniapassitestiin opiskelun sijaan.
-Hygieniapassitestin läpimeneminen ilman opiskelua.
-Feissarimoka: 12-vuotias tyttö, joka luuli Leonardo di Caprion kuolleen Titanicin upotessa ja joka vilpittömästi ilahtui kuullessaan kaveriltaan Leon vielä porskuttavan hyvävoimasena. http://www.feissarimokat.com/2011/01/leonardo-dicaprio/
-Ihmiset, jotka eivät tykkää opiskella kieliä (parantaa kummasti mun kesätyönhakuosakkeita).
-Uuden S-marketin aukeaminen 100m päähän mun kämpästä (enää ei tarvi raahautua 200m päässä sijaitsevaan mini-Alepaan).
-Pikkuveli, joka koodaili mulle netistä kännykkään musiikkia ilmaseks, koska yksin en sitä olisi ikinä osannut tehä.
-Ilmanen viikonloppu Vierumäellä reenaamisen ja opiston ruokien parissa.
-Matka mun Pohjois-Haagan kämpän ovelta hiihtoladulle (josta yhteys kymmenien kilsojen latuverkostoihin): 100m.
-Huomata, että oon edelleen ihan yhtä blondi kuin ennenkin, vaikka kuinka oon olevinaan Niin Yliopisto-opiskelijaa.
My Blondest Moments:
Kuulustelin eilen mun kuudesluokkalaiselta pikkuveljeltä sen maantiedon koealuetta, joka käsitteli Aasiaa. Tuli siinä samalla opittua itekin jotain uutta...
Sara: -Luettelepa jotain Japanin suuria kaupunkeja.
Kiri: -Tokio, Osaka, Hiroshima, Nagasaki, Sapporo, Kioto, ...
Sara (keskeyttää): -Jaa Kioto?? Siis se Kioto, missä on tehty tää Kioton ilmastosopimus?
Pyry (vieressä kuunnellut toinen pikkuveli): -Joo just se.
Sara: -Katos vaan... Mä oon aina sijottanu Kioton mielessäni niinku Valko-Venäjälle, siihen Turkin naapuriin.
Pyry: -Ööö... Periaatteessa mä ymmärrän, että sä oot varmaan sotkenu Kioton Kiovaan, mutta se taas on Ukrainan eikä Valko-Venäjän pääkaupunki, eikä kumpikaan niistä oo lähelläkään Turkin rajaa...
Noni ens vuonna sit maailmanpolitiikkaa opiskelemaan. ;p
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)