Pinkkeilyä

Onko maanpetturuutta, jos on suomalainen ja ei osta Nokian kännykkää? Onko vieläkin raaempaa maanpetturuutta, jos sattuu vieläpä asumaan Nokialla eikä osta Nokian kännykkää?
Tätä dilemmaa oon nyt jonkin aikaa pyöritelly pikku päässäni. Surffailin nimittäin netissä pinkkien puhelinten jahdissa, ja mun ykkössuosikkini on tällä hetkellä yks Samsungin malli... Motorolallakin on erittäin houkuttelevia vaihtoehtoja. Mutta paheneeko Suomen lama, jos en tue Nokiaa? Onko mun kansalaisvelvollisuus luopua söpömmästä, mutta vääränmaalaisesta puhelimesta?

Tässä pari kuvaa kaikkein herkullisimmista malleista:

Nokia 7373

Samsung SGH E900

Motorola Pink SLVR L6

Jätetään asia ehkä harkintaan vielä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan oo varaa mihinkään noista edellämainituista luureista...

Istuskelin muuten viime torstaina huvikseni kuus tuntia meiän koulun kodikkaassa jumppasalissa. Oli siellä pari muutakin häiskää päättäny tulla samaan aikaan eväsretkelle, oiskohan meitä joku parisataa ollu yhteensä.

Tekstitaidon koe pyöri tällä kertaa Henrik Ibsenin Villisorsa-näytelmän ympärillä. Voin sanoo, etten kyllä koskaan elämäni aikana ainakaan vapaaehtosesti hankkiudu lähellekään mitään Ibseniin, teatteriesitteisiin, näytelmäarvosteluihin, henkilösuhteisiin, ylipäänsä teatteriin tai sorsiin viittaavaa objektia. Parin viikon sisällä pitäis tulla tulokset; saapi niistä jo pientä osviittaa, pitääkö jo alitajusesti ruveta suunnitteleen piknik-listaa ens syksyn sessioon...

Hauskaa on, kuinka joka vuosi katkerat abit löytää jotain epätasa-arvosta äikän tekstitaidon kokeesta. Viime keväänä valitettiin, kuinka susi-teema antoi selkeen edun susirajan tuolla puolen asuville: eihän pääkaupunkiseutulaiset oo nähny sutta kun korkeintaan Korkeasaaressa kaukaa kaltereiden takaa. Viime syksynä etu oli varmasti sotaveteraaneilla ja historiafriikeillä, sillä aiheena oli Tuntematon sotilas. Tällä kertaa suurten kaupunkien asukkailla oli selkee etulyöntiasema, koska "Mie asun niin pienessä kylässä keskellä maaseutua, jotten mie oo ikuna ejes kuullukaan mistää teatterista, mikää se sellaanen on! Hyö pääkaupunkin asukkaathan ravvaavat tämmöösissä hömpötyksissä harva se ilta!" (Niin, ja oleellistahan kokeessa varmasti oli se, kuinka usein käy teatterissa, eikä ainakaan se, osaako löytää mainoksesta retorisia keinoja.)

Täytyy silti myöntää, että olis siitä jotain hyötyä ollut, jos ois tienny etukäteen vähän kyseisen Villisorsan juonesta. Aineistona ollu katkelma oli niin pitkä ja vaikeeselkonen, että mäkin arvioin ihan väärin sen läpikäymiseen menevän ajan. Jäi viimenen vastausteksti onnettoman torsoks; lykkäsin vaan pisteen sinne perään, kun opettaja huusi kokeen päättyneen. Jäi tosiaan lausekin kesken, ajatuksesta puhumattakaan... Kyllä varmasti pisteitä ropisee siitä, kun en ehtinyt käsittelemään puoliakaan niistä asioista, mitä oli kysytty ja mitä olin suunnitellu vastaavani.
Oli siellä tappiin asti onneks nelisenkymmentä muutakin tyyppiä, kaikki melko epätoivosen olosina.

No, parin viikon päästä tulokset. Esseessä sitten vähän paremmin.

Kävin muuten tänään yksin leffassa. Mulla ei oikeesti oo pienintäkään käsitystä, millon viimeks oisin leffaillu ilman seuraa! Tällä kertaa ei kuitenkaan ollu vaihtoehtoo, koska
a) halusin välttämättä nähdä tän leffan
b) tänään oli joulunjälkeisen ajan ensimmäinen hengähdystauko kaikenlaisista kiireistä
c) kaikki kaverit oli joko jo käyny kattomassa ko. leffan poikaystäviensä kaa
d) tai oli paraikaa pyrähtelemässä vuoden ainoissa hisuiluissaan jossain päin Jämin "lakeuksia"
e) ja pikkuveljet ei jostain kumman syystä innostunu romanttisesta nuortenleffasta
f) ja koska ei, en ole varattu, vaikka jotkut niin luuleekin
g) eli en voi "pakottaa" poikaystävää tuleen mun kanssa kattoon leffaa, joka ei vois sitä vähempää kiinnostaa.

Yksin oli kuitenkin yllättävän terapeuttisen erilaista olla liikenteessä, ja nautin Twilightista erittäin suuresti. Kaikki tytöt, jotka on filkan nähny, tietää kyllä mistä mä puhun. ;) Voi tulispa jo se DVD!!!!

Maaliskuun alussa tulee muuten teattereihin "Himoshoppaajan salaiset unelmat". Siinä on leffaversio kirjasta, joka on mun ihan ehdottomia suosikkeja ollut siitä sekunnista lähtien, kun ekaa kertaa sain käsiini tämän Sophie Kinsellan mestariteoksen! Siinä on hauskoja väärinkäsityksiä, suloisen samaistuttava päähenkilö, suurkaupunki, komeita miehiä, romantiikkaa - ja tietty shoppailua. Pakollinen elokuva kaikille tyttöporukoille!!!!!

My Blondest Moments:
Ainakin kaikki suunnistajat varmasti tietää hisustaja Hannu-Pekka Pukeman paleltumisen Ruotsin kisoissa. Mä kuulin tästä heti paleltumispäivän iltana. Satuin vaan käsittään tapahtumien kulun niin, että
"Pukema hiihtää,
hiihtää,
hiihtää, kunnes alkaa kangistua kylmyydestä....
Ja kaatuu hengenvaarallisesti paleltuneena lumihankeen, josta joku ohikulkija sen löytää."
Rupesin samantien hämmästeleen, kuinka aikuinen mies ei osaa pukee päälleen riittävästi vaatteita ulos mennessään! Ja kuinka joku oikeesti voi kangistua kylmyydestä kesken kisan! Sain vaan vettä myllyyni, kun kuulin, että pakkasta oli tapahtumahetkellä ollu vaan -8. Olin ihan, että voi luoja, ei kukaan voi olla niin tyhmä, että pystyy kesken kisan jäätyyn jääkalikaks, että joku t-paita päälläkö se siellä huiteli????

Onneks mun ihanat tukijoukot väänsi asian mulle rautalangasta: paleltuminen oli sattunu vasta sen jälkeen, kun Pukema oli uupuneena kaatunut lumihankeen. Eli lumihankeen joutuminen oli syy paleltumiselle eikä seuraus siitä...

Tulikohan varmasti riittävän sekavasti selitettyä mun järjenjuoksu? :D