Ensinnäkin, on pitänyt vääntää jotain seittemänkymmentä korttia uusille ylioppilaille ympäri Suomea, joista kahdeksan yhdeksäsosan osoitteita mulla ei tietenkään oo aiemmin ollut, tai sitten on ollut mutta kyseiset ylioppilaat ovat menneet muuttamaan pois osoitteesta, joka on yleisessä tiedossa, osoitteeseen, jota ne eivät ole ilmoittaneet edes Eniro nollasatasataan. Joten edes Eniro ei voinut mua auttaa. Kyynel. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa?
Ne Eniron ihmiset kuulostaa kyllä toisinaan aika kyllästyneiltä lurauttamaan: "Eniro Jorma, mitenvoinAUttaa?" Ei sillä, kyllä mullakin varmaan työntekijänä palais kiinni siihen. Lurautteluun. Tekis kieltämättä joskus mieli kiekasta sinne luuriin takasin sillä samalla "mitenvoinAuttaa?"-nuotilla jotain tosi välkkyä. Heh. Halvat on huvit.
Toiseksi, tää jokavuotinen lahjaressi on aivan karmaisevaa. Sitä vaan sinkoilee ympäri astia- ja sisustusliikkeitä ja soittelee ympäriinsä yrittäen selvittää, millaista astiastoa se pikku-Maija nyt onkaan kerännyt ja omistaako Olavi jo kahvinkeittimen tai Kerttu minkäänlaisia pussilakanoita.
Onneks mulla on ens vuonna luvassa ainakin jonkin asteinen tauko tästä hössötyksestä. Oliskohan liian vulgaaria julkaista toivelahjalista? Toisaalta se kyllä helpottais varmasti monen vieraan työtaakkaa, kun useimmat nyt kuitenkaan ei todennäköisesti tuu paikalle vain pulsuamaan kermakakkua ja suklaakeksejä, vaan tuovat jotain lahjantynkää mukanaan. Näin alustavasti voisin ainakin sanoa, että kerään Arabian oliivinvihreää Teema-sarjaa, josta mulla on toistaiseksi vain pari hassua mukia ja leipälautasta. Mitää kodinkoneita en myöskään omista, eikä pussilakanasettejäkään liikaa ole. Älkää kuitenkaan hyvät ihmiset ostako kananmunankeitintä, ne munat voi vallan hyvin keittää kattilassakin... Plasma-tv taas saattais ihan kelvatakin.
Olin muuten pari viikkoa sitten Tampere-Gamesin infossa töissä. Viikonlopun kohokohta oli se, kun kävin ilmottamassa kuuluttajalle, että infoon on tuotu loppusuoran varresta löytynyt Teletappi-pehmolelu. Kuuluttaja tiedotti asiasta yleisölle, ja kohta infoon marssikin yksi helpottunut isä, joka antoi tarkat tuntomerkit Teletappi-lelusta ja vei hartaasti kaivatun Pain takaisin vaahtosammuttimen kokoiselle omistajalleen.
Jokavuotinen Sammon suunnistajien piknik järjestettiin taas onnistuneesti Rosendahlin piknik-pyhätössä Pyynikin harjun kupeessa. Sain tällä kertaa vastuuta tarjottavien tekemisestä paljon viime vuotista runsaammin; silloin mun annettiin vain ripotella juustoa pizzojen päälle, koska sen katsottiin olevan ainoa ruoanlaittoon liittyvä homma, josta selviäisin pilaamatta ruokaa. Tänä vuonna pääsin sentään jo sekoittamaan taikinaa Lotan valvovan silmän alla.
Viime vuoden teema oli "Vanhanajan piknik", tietysti asiaankuuluvine lieri-/olkihattuineen ja kukkamekkoineen. Tänä vuonna päädyttiin "Lemmikki-päivä"-teemaan, eli jokaisen osallistujan piti tuoda lemmikki mukanaan. Aivan kaikki eivät muistaneet napata mukaansa karvaista (tai muuta sellaista) pikku ystävää, mutta paikan päällä nähtiin kuitenkin lemmikin ominaisuudessa muun muassa espanjanvesikoira Hulda, lassie Ansku, hento sininen kukka jonka lajike on lemmikki, sekä 18-vuotias helsinkiläinen suunnistaja Eikka. Lemmikeille oli tarjolla tietysti omat, pääosin raksuista koostuvat ruoat. Saattoi joku lemmikki ehkä päivän aikana jotain muutakin purtavaa saada.
Fiiliksiä viime vuoden piknikiltä
Päivän ohjelma noudatti suunnilleen seuraavaa kaavaa: pizzaa - dipattavia kurkkuja - nostalgista puolukkatorttua vaniljakastikkeen kera - dipattavia porkkanoita - tahmaista suklaatorttua - dipattavia kukkakaaleja - sipsejä - karkkia - välissä huikka mehua. Hetken lepo, sitten taas huikka mehua - pizzaa - dipattavia vihanneksia... Uhkaavien pilvien peittäessä auringon koitti siirtyminen suojaisemmille seuduille Munukoiden pihan perällä sijaitsevaan asuntovaunun etutelttaan. Teltassa käytiin huikaiseva Pressa-maraton pelikorteilla, tietenkin syöpöttelyn ohella.
Nyt pitäis muuten käydä äänestämässä Euro-vaaleissa. Ehdokkaasta ei oo kylläkään vielä tietoa. Tai no on sen verran, etten ainakaan tuu äänestämään ketään, joka vaalimainoksessa julistaa haluavansa Brysseliin KOKEMUKSEN turvin! Huhhuh, kun kaupungilla törmäilee vaalijulisteisiin, niin vähintään neljässä viidestä ehdokas kertoo edustavansa KOKEMUKSEN ääntä. Todennäkösesti äänestän jotain nuorta naisehdokasta, joka on nätti ja osaa monia vieraita kieliä. Tai sitten äänestän jotain nuorta hottismiestä, kaikkein komeinta, mikä ehdokaslistalta löytyy. Pitänee siis iskeä piakkoin vaalikoneen tuloksia Googlen kuvahakuun.
(Ja sitä vielä löytyy sellasia, jotka vastustaa äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Aika jännä.)
My Blondest Moments: Oon lähdössä kesäkuun toisella viikolla kielikurssille Gotlantiin. Matka Suomesta Ruotsiin taitetaan Viking Linella Turusta Tukholmaan. Helsingin seudulla asuville on järjestetty alkumatkalle kuljetus Hesasta Turkuun. Kerroin isälle, että mä laitan viestiä EF:ään, että vaihdan mun lähtöpaikan suoraan Turuks, koska mun ei oo mitään järkeä matkustaa ensin lautalla Helsingistä Turkuun. Isä vähän ihmetteli, että miten niin lautalla. Mä osotin sille EF:n kirjeestä kohdan, jossa asiasta kerrottiin: "Helsingissä kokoontumispaikka on Mikonkadun tilausajolaituri. Matkustus tapahtuu Lindholm Linesilla." Isä ei tuntunut vieläkään ymmätävän, mistä mä sen lautan oikeen olin repässy. Täyty sitten vääntää sille asia rautalangasta: lähtö on LAITURILTA ja menopelinä on Lindholm LINES, vähän niin kuin Viking LINE. Siinä vaiheessa isän pokka petti, mutta se onnistu kuitenkin jotenkin selittämään hekotuksensa lomasta, että todennäköisesti kulkuväline on kuitenkin linja-auto...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti