On vähän tekstin ilmestymisellä kestäny, syynä mm. toimimaton internet-yhteys kotikoneella, viimeset kesätyöpäivät, armoton univelka Ruottin-reissulta, krooninen huanotuulisuus, polven rasitusvamma, Makuunista vuokratut leffat, ens kesä, minigolf-turnaus, ruottinkiälinen Cosmo, Kiinan ihmisoikeusongelma, ilmastonmuutos, Garda-järvi ja kantarellikastike. Eiköhän siinä tullu ne tärkeimmät.
Eli siitä Ungi-reissusta. Kovinkaan monelle se ei ollu näitä kaikkein hehkeimpiä matkoja. Esimerkiks Ungi-pupulla oli aika traumaattinen kisayö. Poikien lähössä siitä oltiin tekemässä paistia, mutta onneks se ehti just päästä pakoon ennenku se käristy. Sen verran oli kokemus sitä tainnu kuitenki järkyttää, ettei se ehtiny koolle ennen poikia, vaan meinas tallautua niiden jalkoihin... Käykää vaikka tsekkaan kisasivuilta video H/D18 lähöstä.
Kisa ei menny ainaka suamalaispoikien osalta ihan odotetusti. Daamien pualella onneks nää nääs-tytöt piti suamalaisten kunniaa yllä: Pyrsän tytöt oli tokia, KooVeen neidit kuudensia. Ne oliki ainoot suomalaiset top-tenissä. On se vaan kivaa olla Tampereelta.
Hianot tiimiasut varmasti autto tytsyjä pärjään:
TP: kynsilakka, sivuponnari kukalla ja pikkuletit, huulipuna, "sukkanauhat".
KOOVEE: kynsilakka, mustakeltaset huulet, inkkarisotamaalaus, lissunutturat (kaks pallonutturaa, ihan ku Mikki Hiiren korvat :)) ja "lissut"-teksti takamuksessa.
Jos ei näillä ois tultu nii ei sit millään!
Ite juoksin poikien joukkueessa. 7-osuuden jälkeen oltais oltu vielä sijalla 12, ellei 5-osuudella olisi tullu hylsyä. Ja se hylsy tuli varvausrastilta. Yleisö näki, kuinka meidän 15-vuotias, elämänsä toisissa suunnistuskisoissa ollu hiihtäjäpoika leimas sillä rastilla, ja leimaus tallentu vieläpä videonauhalle, joka otti kuvaa rastilta. Mutta identtiin se leima sit ei ollukkaan rekisteröityny. Hylsy mikä hylsy. Haistakaa rasti senkin sportIdentin keksijät, sanon minä!
Mä olin juaksemassa 6-osuutta, paremmin tunnettu nimellä poikien bordelli. Oli kyllä metässä meno sen mukastaki. Jätkää painaa ohi oikeelta ja vasemmalta niin että hippulat vaan vinkuu. Meidän joukkueessa Vilma piti tyttöjen kunniaa yllä ja tuli hianosti vaihtoon ennen Samua, eikä muute taipunu montaakaan sijotusta. Määkin oon ihan ylpee siitä, et risasta polvesta hualimatta mun osuusijotus oli pualenvälin paremmalla pualen (86./176). Harmi sinänsä, että se polvi sit hajos siinä matkaa tehdessä. Kisan jälkeen pualitutut kyselikin, et kuinkas mää jo koolle mennessä onnuin pahan näkösesti. Taitaa syksyn kisoissa olla taas varustuksena enimmäkseen kamera ja seuran fanituotteita. Suututtaa kylä tällänen jalka. Ei kukaan haluais vaihtaa?? Luopuisin omastani ihan miälihyvin.
Pääosin suju matkustus metän ulkopualellaki ilman kummempia kommelluksia, mitä ny pikkuveli hukkas rahapussinsa valtavaan kauppakeskukseen. Siel oli mm. yli 100e arvosta käteistä, Visa-kortti ja henkilökortti. Minnan ja mun suasiollisella avustuksella se sit löydettiin loppuviimeks, kun oltiin koluttu parkkipaikka, ruokakaupan kassa, asiakasinfo, kukkaistutukset, kahvila ja lelukauppa.
Niin ja jäihän mulleki käteen yks punanen mekko, keltanen farkkuminari ja siniset, pilkulliset shortsit. Kaikki melkosia heräteostoksia, mutta niitähän ne lähes poikkeuksetta aina on.
Gossip Girl -osio Ungista:
Yllättävän harvassa olivat tämänkertaiset raportoinnin arvoiset tapaukset. Matkan valopilkku K&M oli jo suhteellisen vanha pari, mutta tuli useimmille tietoon vasta viime viikonloppuna. Laivalla nähtiin - tai paremminkin ei nähty - eräitä Suomen keskipisteessa asuvia tulevaisuuden lupauksia hyvinkin läheisissä väleissä... Huhuja liikkui myös muutamasta muusta parivaljakosta, mutta suoranaisia havaintoja ei ole. Syyn voisi vierittää Viking Linen ylivirkaintoisten portsarien niskoille. Oli kyllä diskossa melkoisen kuiva meno sen jälkeen, kun kaikki alaikäiset suunnistajat oli ajettu sieltä pois. Humppiksen bändi sentään innostui hetkeksi soittamaan ihan vauhdikkaita biisejä, mutta yhteenvetona oli kyllä keskimääräistä tapahtumaköyhempi båtresa. No, ehkäpä ensi kerralla parempi säkä...
Ens kesääki oon suunnitellu jo oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa, että erittäin Sverige-painotteinen se tulee olemaan... Varmasti ihan unelmien sommar!!!
Sit tälläset avautumiset tähä loppuun: Joskus vaan suututtaa olla tyttö. Kun kaikesta pitää tehä jotain draamaa, mitään ei voi sanoo toiselle päin naamaa vaan on puhuttava selän takana, juoruillaan toisten henkilökohtasista asioista, sanotaan yhtä mutta tarkotetaan toista. Olis niin luksusta, jos sais itestään pois nää tyttömäisyyden negatiiviset puolet. Ja vois olla vaan suarasananen jätkä. Siin on mun tavote tälle syksylle. Toivottavasti mahollisimman monen muunkin.
My blondest moments:
Oon lentäny tänä vuonna lentokoneella kaheksan kertaa. Viimesimmän kerran jälkeen rupesin sit ihmetteleen suureen ääneen hyvää tuuriani: joka kerta kun olin lentäny, oli pilvien yläpuolella ollu kaunis, aurinkoinen sää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti