... But there's only one Småkkeri.
Nonni. Nyt on kausi pistetty nätisti pakettiin. Ja samalla koko junnuvuodet suunnistuksessa. Multa jäi polvivamman takia väliin kaks ja puoli vuotta niistä: puoltoista vuotta 18-sarjasta ja 20-sarjan eka vuosi. Mutta turha enää on jäädä mihinkään nurkkaan sirotteleen tuhkaa itteni päälle; uudet tavotteet on D21AL:ssä. ;)
Viimeinen matka suunnistusjunnuna - ja samalla teini-ikäisenä - tuli suunnattua till Sverige, Småland, Jönköpingslän, Tranås. Siellä riitti tapahtumia niin laidasta laitaan jo ennen varsinaisen matkan alkamistakin, että eiköhän niistä saada melkoinen blogipläjäys aikaseks...
1. ENNAKKOSPEKULAATIOT
Mannan jälkifiiliksissä syntyi ajatus siitä, että me TP:n nuoret leidit lähdettäisiin Smålannin naistenviestiin tavoitteenamme kilpailla ei muita seuroja, vaan toisiamme vastaan. (Seuran maajoukkueketju päätti aloittaa keskittymisen ensi kauteen jo Halikon jälkeen.) Kahden tasaväkisen joukkueen perustamisesta eivät kaikki kuitenkaan innostuneet yhtä paljon kuin me itse:
"Tiedoksi kaikille muillekin, että tulevan viikonlopun odotettu herkkupala online-kotikatsomoihin on peruutettu, kun nuorisoketjumme jättää ruotsalaisten haastamisen [...] tällä kertaa väliin, ja juoksee kahdella sekoitetulla joukkueella. [...] Smålandskavlen mielestäni on niin hyvä ja arvostettu viesti, ettei sinne pitäisi lähteä TP:n väreissä pelleilemään. [...] 24h-risteily Itämerellä ilman kisaa olisi tullut paljon halvemmaksi." (suora lainaus)
Kritiikki ei kuitenkaan lannistanut meidän loistoideaamme, joten Smålandskavlenin lähtölistoissa komeili kuin komeilikin kaksi tasavahvaa tiimiä. Vedonlyönnissä oli tietysti kovat panokset pelissä...
TP1: Ellu M., Laura K., Sara H., Venla N.
TP2: Lotta K., Saana V., Salla V., Anna-Sofia M.
2. PUUTTUVAN JUOKSIJAN METSÄSTYS
Meitä TP-tyttöjä oli tosiaan lähdössä reissuun tasan kahdeksan kappaletta. Viikkoa ennen H-hetkeä yksi meistä kuitenkin loukkasi lonkkansa ja joutui vetäytymään talvitelakalle suunniteltua aikaisemmin, jolloin koko Smålandskavlenia edeltävä viikko jouduttiin käyttämään paniikinomaisiin kahdeksannen juoksijan värväämisyrityksiin. Onneksi lähtöpäivän aattona naapuriseurasta löytyi pelastava enkeli ja viikonlopun trilleri oli jälleen voimassa.
TP2: Saana V. -> Katsu K. (KSK)
3. MENOMATKA
Mulla on tunnetusti aina ollut tapana hoitaa asioita vähän viime tingassa, joten Smålantiin-lähtöillan aikataulu ei sinänsä ollut mitenkään huolestuttava:
17.52-17.58 lähijunalla P-Haaga -> Pasila
junalipun osto
18.09-20.12 Intercityllä Pasila -> Turun satama
21.00 laiva lähtee
Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun juoksin takki auki kahta urheilukassia raahaten P-Haagan asemalle, jossa kello näytti julman todellisuuden: 17.53 ja seuraava lähijuna lähtisi 18.02, jolloin vaihtoajaksi Pasilassa jäisi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Mahdoton yhtälö ottaen huomioon Pasilan liukuportaat, perjantai-illan ruuhkan, mun kaksi valtavaa urheilukassia ja lähijunan mahdollisen viivästymisen.
Kelasin päässäni muita vaihtoehtoja, jotka kylläkin vaikuttivat toinen toistaan huonommilta:
1. Seuraavalla Intercityllä olisin Turussa vasta klo 21 jälkeen, jolloin viimeinenkin laiva kohti Tukholmaa olisi jo matkalla.
2. Matkustus taksilla Turkuun riipaisisi opiskelijabudjettiin sellaisen loven, että eläisin seuraavan kuukauden pelkällä homehtuneella näkkileivällä.
3. Soittoja Helsingin kautta matkustaville seuroille: voisin ostaa kansipaikan Helsingin laivaan ja mahdollisesti päästä jonkun hyttiin nukkumaan. Vai olikohan Helsingin laivakin jo lähtenyt tässä vaiheessa?
Juoksin sydän kurkussa ulos asemarakennuksesta - ja tadaaaa, näin pelastukseni! Aseman pihalla nökötti yksinäinen taksi! Ryntäsin taksin luokse rukoillen, ettei se ole siinä odottamassa ketään mummelia kyytiinsä.
Sara: "Hei onks tää taksi vapaana mul on oikeesti nyt hätätilanne mun pitäis päästä Pasilaan NYT mun juna lähtee sieltä kymmenen minuutin päästä Turkuun ja se on viimenen juna, jolla mä ehdin Turussa laivaan!!!!!"
Taksikuskisetä ilmeisesti ymmärsi mun ahdinkoni, koska alta aikayksikön mun tavarat oli heitetty takakonttiin ja taksi kiihdytteli "lievää" ylinopeutta pitkin kehä ykköstä kohti Pasilan asemaa. Rauhoittavia rupatellut taksikuski sai ikuisen paikan mun sydämessäni, koska maksuhetken tullessa (16.30€) se heitti mun kakskymppisestä tasan neljä euroa takaisin ja toivotti onnee kisoihin. Pasilassa jatkoin kiitämistäni alikulkutunneleissa ja lopulta putkahdin oikealle laiturille täsmälleen samaan aikaan kuin VR:n ihana Intercity. Onneksi mulla sattui vielä olemaan käteistä jäljellä eikä mua heitetty junasta ulos, vaan sain ostettua sieltä lipun. Huhhuh...
4. ITSE SKABAILUT
Yöosuus: TP1:n Ellu "yöeläin" Munukka sai kiskottua jo 8min kaulan TP2:n alun pummailuun sortuneeseen Lottaan.
2.osuus: TP1:n Laura joutui taipumaan osuudellaan sen verran, että TP2:n tsekkiläisvahvistus Katsu kurvasi loppusuoralle aivan Lauran kannoilla. (Itse olin aika täpinöissäni vaihtoalueella Sallan kanssa, ja kun näin Lauran vilahtavan loppusuoran alkupäässä kannustin helpottuneena: "Hyvä Laura, Katsua ei näy vielä!". Kuinka ollakaan juuri tällöin myös Katsun hahmo alkoi vilkkua puiden välistä jolloin jatkoinkin ihan paniikissa: "Eikun näkyypäs!!! Nyt Laura sekunnit pois, älä vaan päästä ohi!!" ps. Huusin kuulemma aika kovaa.)
3.osuus: Mulla oli Sallaan n.15 sekunnin etumatka vaihdossa, joten päätin K-viitoituksella pistellä niin kovaa, ettei Salla ehtisi nähdä mun suuntaavaan ykkösvälillä kiertoreitinvalinnalle. Taktiikka toimi, enkä nähnyt Sallaa metsässä ollenkaan. Aika paljon tein kuitenkin varmistelevia polkukiertoja, joten vaihtoon tullessa en ollut yhtään varma tilanteesta. Salla oli kuitenkin tehnyt melkoisia pummeja jo ekoilla rastiväleillä, ja tuli lopulta vaihtoon 12min mun jälkeen.
4.osuus: Venla ei poikennut totutusta, vaan hoiti tyylillä homman kotiin loppusijalle 40. Kakkosen Sofilakin teki hyvän suorituksen ja toi kakkosjoukkueen maaliin sijalla 49.
Paluumatkalla hävinnyt joukkue sitten tarjoili meille ennalta sovitun hulppean palkinnon...
5. MATKA SATAMAAN
Draaman kaari lähestyi kliimaksia yllättäen jo matkalla kisapaikalta Tukholmaan. Pikkubussin hilpeä tunnelma vaihtui Södertälje-Stockholm motarilla ahdistukseen ja epätoivoon, kun radion liikennetiedotus katkaisi The Sounds -fiilistelyt: koko motari on suljettu ketjukolarin takia tuntemattomaksi ajaksi. Aikataulu oli jo valmiiksi ollut niin nafti, ettei meillä ollut liiennyt aikaa edes pikaiseen vessataukoon, joten osa meistä alkoi jo pelätä pahinta = myöhästymistä laivasta! Kun auto oli seissyt riittävän kauan sammuksissa ohituskaistalla, päätimme ottaa tilanteesta hyödyn irti ja pinkaista kimppapissalle. Melkoinen näky se kuulemma olikin, kun pikkubussillinen tyttöjä puikkelehtii motarin kaistojen ja turva-aidan yli pientareelle puskan taakse...
Tämän episodin jälkeen Lotta onnistui navigoimaan meille uuden reitin satamaan pikkuteiden kautta, ja matka pääsi jatkumaan. Hätävilkuilla ohitimme tien piennarta pitkin autoletkan ja kurvasimme motarilta pois ajamalla ramppia väärään suuntaan. Yhteen salamannopeaan vessastoppiin meillä oli vielä varaa niin, että me ehdittiin oikein kivasti vielä satamaan ennen laivan lähtöä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pitäisi ottaa tavaksi jatkossakin: nyt ei jouduttu venailemaan satamassa turhia, vaan päästiin kurvaamaan suoraan sisälle laivaan aivan vihoviimeisenä mukaantulleena autona.
6. PARTYTIME
Smålanti on Smålanti. Varsinkin silloin, kun eräs sattuu täyttämään paluuyön aikana pyöreitä vuosia. Melkoiset 20-v. synttäripileet mä laivalla sainkin, ja teinivuodet tuli päätettyä hyviin fiiliksiin.
Tässä vaiheessa kehiin heitetään kaikkitietävä ja kaikennäkevä Gossip Girl, joka raottaa yön tapahtumien hämärää verhoa kaikille Suomessa nököttäneille ja kaikille muistinsa menettäneille.
---------
Suunnistusreissuilla GG:n ei luulisi enää yllättyvän mistään näkemästään, mutta kyllä Småle2010 Turun Viikkari tarjosi sellaisia herkkupaloja, ettei niitä millään pystynyt ennakoimaan.
Manna-matkan tapaan humppis joutui taipumaan diskotekin varjoon. Tällä kertaa ainakin suurin osa matkustajista myös jaksoi velloa disen aukeamiseen asti, jolloin meno ja muuvit olivat ennennäkemättömät. Mannahuhut saivat vahvistuksen, sillä I&L viihtyivät avoimesti yhdessä jo alkuillasta.
Tuttujen pihkaniskojen lisäksi diskosta saattoi bongata aitoja länkkäreitä! Vilkkuvaloinen stetson upposi ainakin erääseen brunetteen, koska S&T havainnoitiin erittäin lämpimissä väleissä. [EDIT: Viimeisimpien tietojemme mukaan romanssin herääminen ei ollutkaan vilkkuvalon ansiota, koska kyseisen stetsonin omistaja oli onnistunut hukkaamaan päähineensä vilkkuvalon jo ennen laivamatkan alkua.] Supisuomalaista tanssitaitoa esittelivät eräs toinen tumma kaunotar ja pellavapäinen komistus, jotka kylläkin ovat jo menneiltä vuosilta tuttu näky...
GG ehti tunnistaa diskopallojen välkkeestä vielä E&R:n ennenkuin illan yllätysvieraat vetivät spottivalot puoleensa: suunnistuskansan joukkoon oli eksynyt myös kuninkaallista verta! Länsinaapurin kruununprinsessa Victoria edusti tyylikkäästi Daniel rinnallaan! Hieman hämmennystä aiheutti se, että välillä Victorioita ja Danieleita tuntui näkyvän jopa kolmin kappalein.
Kiisteltyä kielipolitiikkaakaan ei laivalla unohdettu; tästä pitivät huolen S&F. Kahden sukupolven lähes kaimat S&J senior ja S&J junior osittain samoista seuroista toivat iltaan/yöhön mielenkiintoisen lisän. Kaikki S:t ilmeisesti päättivät hoitaa matkan nimiinsä, koska illan vauhdikkain ja hämmentävin kuvio koettiin yhden S:n hahmon liitettäessä pääosin puutteellisin perustein sekä A:han, M:ään, S:ään että toiseen A:han.
Tämä oli arvoisensa lopetus menevälle kisakaudelle; GG kiittää ja kumartaa kaikille lähteilleen ja lähdemateriaaleilleen! Mutta vielä on Kepardi!
you know you love me,
xoxo
Gossip Girl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti