Menossa on viimenen työpäivä, ja kyllä sen vähitellen keskittymiskyvyssä ainakin huomaa... Täytin puolillaan olevan kahvitölkin aikani kuluks (ensinnäkään se ei ois vielä tarvinnu täydennystä, mutta täytinpä kuitenkin jo varmuuden vuoks), ja koska kaadoin sinne kokonaisen kahvipussin, niin ne porot teki pikkasen vyörymän yli purkin reunojen...
No, kun olin saanu enimmät porot siivottua tiskipöydältä, hoksasin ettei sinne purkkiin millään mahdu kahvimitta, jota siellä purkissa on tarkotus säilyttää. Sitten mulla välähti, ettei näy kyllä koko kahvimittaa enää missään. Ai katos vaan, se oli ollu siellä kahvitölkissä ennen kun olin suorittanu porojenlisäysoperaation ja oli nyt lievästi sanottuna hautautunu...
Nerokkaana ihmisenä tungin käteni kyynärpäätä myöten sinne kukkuroillaan olevaan kahvitölkkiin ja koitin hamuilla mittalusikkaa. Eihän sitä sieltä millään löytyny, ja lopputuloksena oli vaan entistäkin suurempi kahvikasa koristamassa tiskipöytää. Eli saldona plus miinus nolla purkissa olevan kahvin määrän suhteen (vertailukohtina ennen ja jälkeen täydennyksen), mutta myös kadonnut kahvimitta. No, onneks mä meen sinne töihin varmaan seuraavan kerran ens kesänä, ehheh...
Kävin tossa vähän ruokatunnilla pyörähtämässä alennusmyyntien ahdistavassa maailmassa. Ahdistavaa se nimittäin todellakin oli, kaikki ihmiset vaan säntäili ihan soijasina kaupasta toiseen metsästämässä isoimpia alennuksia. Hyvä ettei jalkoihin tallautunu. Ja kaikki myyjätkin oli ihan stressaantuneita, eikä oikeen jaksanu olla mitään maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita.
Tarttu sieltä mukaan kuitenkin yks neulepaita (GinaTricot -50%), koska se oli mun mielestä ihan mun silmien värinen! Ja silmien värisiä vaatteita ei vaan yksinkertasesti voi vastustaa. Kotona mun innostus vähän lässähti, kun mun aina niin kaunopuheinen pikkuveljeni Kiri täräytti, että mun silmät on kyllä sellaset pissanruskeenvihreet, eikä metsänvihreet niinku mun ostamani paita. Thanks.
Oon jo alottanu vähän lueskeleen ylppäreitä varten. Nyt keväällä kirjotan siis hissan, a-saksan ja äikän. Hissan 1-kurssin kirjassa oon menossa jo puolivälissä (enää 5,5 kirjaa+monisteet+muistiinpanot jäljellä, wuhuu...), äikkään en oo kiinnittäny viä mitään huomioo, ja saksan suhteen oon prepannu itteeni lukemalla saksankielisiä Cosmoja ja menossa on yks hömppäromaani. Hissaa aattelin kertailla vielä ainakin kattomalla Olipa kerran ihminen -dvd-boksin, jonka sain Joulupukilta lahjaks.
Oon viime aikoina nähny öisin aika eriskummallisia unia. Niistä kaks on erityisesti jääny mieleen:
Ekassa ajan Julkujärven hiihtoreittejä pitkin lumileopardia pakoon Lotan ja Severin perhe-Saabilla.
=Tulkintana vois kenties esittää, että oon hiihdelly Julkujärvellä tässä pariinkin otteeseen, ja kotiopetusautokoulu on tosiaan meneillään. Lumileopardia ja Lottaa ja Severiä en osaa nyt mitenkään tulkita...
Toisessa unessa mä voitan suunnistajien maailmanmestaruusUINTIkisoissa pronssia.
=Tulkinta: on tullu tehtyä vähän liian kauan korvaavia harjotuksia... Jos pari vuotta on juoksemisesta telakalla ja saa pyrähdellä vaan vesijuoksualtaassa, niin vähemmästäkin alkaa jo nähdä omalaatusia unia.
No, kun olin saanu enimmät porot siivottua tiskipöydältä, hoksasin ettei sinne purkkiin millään mahdu kahvimitta, jota siellä purkissa on tarkotus säilyttää. Sitten mulla välähti, ettei näy kyllä koko kahvimittaa enää missään. Ai katos vaan, se oli ollu siellä kahvitölkissä ennen kun olin suorittanu porojenlisäysoperaation ja oli nyt lievästi sanottuna hautautunu...
Nerokkaana ihmisenä tungin käteni kyynärpäätä myöten sinne kukkuroillaan olevaan kahvitölkkiin ja koitin hamuilla mittalusikkaa. Eihän sitä sieltä millään löytyny, ja lopputuloksena oli vaan entistäkin suurempi kahvikasa koristamassa tiskipöytää. Eli saldona plus miinus nolla purkissa olevan kahvin määrän suhteen (vertailukohtina ennen ja jälkeen täydennyksen), mutta myös kadonnut kahvimitta. No, onneks mä meen sinne töihin varmaan seuraavan kerran ens kesänä, ehheh...
Kävin tossa vähän ruokatunnilla pyörähtämässä alennusmyyntien ahdistavassa maailmassa. Ahdistavaa se nimittäin todellakin oli, kaikki ihmiset vaan säntäili ihan soijasina kaupasta toiseen metsästämässä isoimpia alennuksia. Hyvä ettei jalkoihin tallautunu. Ja kaikki myyjätkin oli ihan stressaantuneita, eikä oikeen jaksanu olla mitään maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita.
Tarttu sieltä mukaan kuitenkin yks neulepaita (GinaTricot -50%), koska se oli mun mielestä ihan mun silmien värinen! Ja silmien värisiä vaatteita ei vaan yksinkertasesti voi vastustaa. Kotona mun innostus vähän lässähti, kun mun aina niin kaunopuheinen pikkuveljeni Kiri täräytti, että mun silmät on kyllä sellaset pissanruskeenvihreet, eikä metsänvihreet niinku mun ostamani paita. Thanks.
Oon jo alottanu vähän lueskeleen ylppäreitä varten. Nyt keväällä kirjotan siis hissan, a-saksan ja äikän. Hissan 1-kurssin kirjassa oon menossa jo puolivälissä (enää 5,5 kirjaa+monisteet+muistiinpanot jäljellä, wuhuu...), äikkään en oo kiinnittäny viä mitään huomioo, ja saksan suhteen oon prepannu itteeni lukemalla saksankielisiä Cosmoja ja menossa on yks hömppäromaani. Hissaa aattelin kertailla vielä ainakin kattomalla Olipa kerran ihminen -dvd-boksin, jonka sain Joulupukilta lahjaks.
Oon viime aikoina nähny öisin aika eriskummallisia unia. Niistä kaks on erityisesti jääny mieleen:
Ekassa ajan Julkujärven hiihtoreittejä pitkin lumileopardia pakoon Lotan ja Severin perhe-Saabilla.
=Tulkintana vois kenties esittää, että oon hiihdelly Julkujärvellä tässä pariinkin otteeseen, ja kotiopetusautokoulu on tosiaan meneillään. Lumileopardia ja Lottaa ja Severiä en osaa nyt mitenkään tulkita...
Toisessa unessa mä voitan suunnistajien maailmanmestaruusUINTIkisoissa pronssia.
=Tulkinta: on tullu tehtyä vähän liian kauan korvaavia harjotuksia... Jos pari vuotta on juoksemisesta telakalla ja saa pyrähdellä vaan vesijuoksualtaassa, niin vähemmästäkin alkaa jo nähdä omalaatusia unia.
En kyllä millään jaksa tiivistää vuotta 2008, vaikka nyt vuoden viimenen päivä onkin. Ihan hauska se tais kuitenkin olla, ja matkusteltua tuli pidempiä aikoja ainakin Italiassa, Saksassa (pariin otteeseen), Ruotsissa ja Virossa. Toivottavasti kuitenkin ens vuonna pääsis pitkästä aikaa kunnolla kisaileen. Sitä juoksemisen tunnetta oikeesti kaipaa ihan käsittämättömän paljon.
Niin ja joitakin muutoksia on myös luvassa ens vuoden puolella, niistä varmaan enemmän tuonnempana...
ps. Virpi Kuitunen on ÄIJÄ!!!!!
My Blondest Moments
Sain uudet kävelysauvat ja päätin käydä vähän testailemassa niitä. Matkaan lähettäessä mulle tuli pieni probleemi: kummankin sauvan varressa luki 'R', joten en tienny kumpaan käteen laitan minkäkin sauvan. Hetken ehdin siinä tuskailla, että mulle on ostettu kaks oikeen käden sauvaa, kunnes mun hätääni riensi helpottamaan joku avulias sielu. Se huomautti, että mun tutkiskelemani R-kirjain on Excel tuotemerkin perässä ja tarkottaa "rekisteröityä tavaramerkkiä", eikä suinkaan oo opastus sauvojen käsien suhteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti