Pisnesnainen

Joululoma alko just, taustalla soi NRJ nettiradioista NRJ HOT, oon saanu (lähes kaikki) lomalle annetut läksyt jo tehtyä omituisessa tarmonpuuskassa, jonka valtaan jouduin joulujuhlan jälkeen... Parempia olosuhteita blogin päivittämiselle (liian pitkän tauon jälkeen, nöyrimmät pahoitteluni) tuskin keksisin! Paitsi jos joku joulutonttu ois salaa sattunu siivoon mun katastrofivyöhykkeeltä näyttävän huoneeni ihmisoikeuskriteerit täyttävään kuntoon... Äh, liikoja on kai turha toivoa.

Mä keksin, mitä musta tulee isona!!!! Se vaan välähti mun päähän sukkelaan kuin mummot mustikkaan: mielikuva musta, sellasena about vajaa kolmekymppisenä, jolloin tukisukkahousujen käytön alottaminen siintää vasta parin vuoden päässä... Mä kuljen siroissa valkosissa avokkaissa, pinkkiin jakkupukuun pukeutuneena jotain pilvenpiirtäjien varjostamaa vilkasliikenteistä katua pitkin. Kainalossani mulla on pinkki nahkasalkku, johon on painattu mun nimikirjaimet kultasella kohokirjotuksella. Laukusta löytyy mm. hennolla kukkaistuoksulla höystettyjä, söpöillä pinkeillä kukkaprinteillä reunustettuja käyntikortteja, joissa lukee mun nimen alla älyttömän hieno titteli.

Tästä mielikuvasta vedin sen johtopäätöksen, et mä meen lukion jälkeen johonkin kauppakorkeeseen tai yliopistoon lukeen kauppatieteitä! Opiskelukaupungista tai edes -maasta ei oo vielä kummempaa tietoo, paitsi se, että Tampereelle en oo jäämässä. Nää seudut on koluttu jo riittävän puhki siihen mennessä.

Eilen aamulla talvisodasta kertovalla hissantunnilla oli opettaja vähän tuskissaan, kun aika reilu prosentti porukkaa nuokku pulpettejaan vasten heti alusta asti.

Opettaja: "Jaahas, täällä on ihmiset herkistyny talvisodasta heti niin paljon, että nyyhkyttää pulpettiinsa. Onhan se ihan ymmärrettävää, mullakin nousee kieltämättä aina tippa linssiin, kun sodista puhutaan..."
kohta
Opettaja: "Hei kuulkaas nyt, ei toi oo kauheen inspiroivaa mulle yrittää opettaa, kun te ette ees yritä pysyä hereillä!"
hetken kuluttua
Opettaja: "Ihan oikeesti, jääkää kotiin nukkuun jos ootte väsyneitä! Mä mielummin kuittaan poissaolovihosta selvityksen 'mesetin aamuneljään enkä jaksanu nousta', kun kattelen teiän takaraivoja täällä!"
lopulta
Opettaja: "Siis mä ymmärtäisin, jos mä horisisin täällä edellä jostain feodalismin synnystä tai uusklassismin ja impressionismin eroista, mutta kun aiheena on talvisota!!!! Ettekö te käsitä mitä teidän isovanhemmat on uhrannu sen puolesta, että te saatte oppituntien aikana hengailla Nokia N70:llänne mobiilimesessä? Ja jos teitä ei oikeesti yhtään kiinnosta tää, niin tehkää edes niin kun mä intissä: opetelkaa nukkuun silmät auki!"

Mun mielestä hissa on älyttömän kiinnostavaa. Suurin osa mun tutuista kuitenkin karttaa hissantunteja kuin Suomen ampumahiihtäjien ammukset maalitauluja. Se on musta kyllä oikeesti aika sääli. Toisaalta, kyllä mäkin välttelen bilsan, fysiikan ja kemian kursseja keinolla millä hyvänsä. Eli kai se on ihan ymmärrettävää. Mutta sääli silti.

Olin muuten pari viikkoa sitten treffeillä! Siis Rastitreffeillä. Ähä. Niistä kehittyi kuitenkin eräille V:lle ja L:lle lopulta ihan oikeetkin treffit, ja vähän enemmänkin...
Tää pari olikin piristävä poikkeus tän hetkisessä suunnistusmaailmassa, jossa kesäromanssit alkaa yks toisensa jälkeen kuihtua pois harmaan talven myötä. Voi tulispa aurinko kohta taas takasin!!!!!

Viime viikonloppuna käväsin Ellun ja Matun kimaltelevassa aikuistumisjuhlarituaalissa. Siellä oli oikeen hauskaa. Toiset kävi mäyrätunnelissa, toiset ei. Suurin osa kuitenkin näytti taitojaan tanssilattialla ja yläkerran karaokepalatsissa. Mun kipeytynyt kurkkuni ei liiemmin ilahtunu illanvietosta, ja kostikin mulle seuraavana aamuna: suusta ei kuulunut pihaustakaan, vaikka kuinka yritin höpötellä. Tilanne on oikeestaan vieläkin melko sama; ääntä ei tuu kunnolla sitten millään.

En mä tiedä, onko siitä loppuviimeks kauheesti haittaa. Oonpahan välttyny laulamasta joululauluja julkisesti. Luin eilen Huhtasten sukuhistoriikin, ja se kirjottaja, mun isosetä, sano, ettei meiän suvussa oo oikeen kenelläkään taipumusta laulunääneen. (Joo, on huomattu.) Sen kirjan viimenen lause oli: "Jos ei voi laulaa tarinaansa, niin täytyy kirjottaa se." Mä oon ehdottomasti tällä kannalla. Ja suosittelen muillekin.

MunEllukin on muuten alkanu pitämään blogia. Lisään sen blogin mun blogiluetteloon, niin sitä kautta ainakin sen löytää, jos ei oo vielä käyny lukemassa. Kiva, kun muutkin alkaa bloggaan, ei tuu niin suuria paineita omille kirjotuksille! :D


My Blondest Moments:
Ajelin bussilla kotiin yks päivä. Mulla on aina tapana mennä takaosaan istuun sellaselle paikalle, jossa on lattiassa mukava pieni koroke, johon jalat just sopivasti ylettyy. Se on kivasti muotoiltukin, sellanen pyöree. Oon aina kiittäny mielessäni niitä bussiarkkitehtejä, jotka on tajunnu ottaa huomioon kaikki maailman kääpiöt ja persjalkaset ihmiset.
Mainitsin tästä arkkitehtuurin helmestä Pyrylle, joka rupes vaan nauraan, ettei niitä korokkeita ihan just mun mainitsemaan tarkotukseen oo suunniteltu. Kuulemma busseissa sattuu oleen sillä kohtaa renkaat.