Vauvamorsian

(Kuvakertomuksena mun Sweet 19 -cocktailpartyt.)

Meille on viime aikoina kolahdellut postilaatikkoon joulun lelukuvastoja toisensa perään. Pakkohan niitä on ollut selailla; erityisesti nukkesivut pääsee aina tiukkaan syyniin. Siellä oon kohdannut vanhan kunnon Baby Bornin, jonka ympärille tuppaa vuosittain jos jonkin näköistä oheistuotetta. Pari vuotta sitten Baby Born sai oman ponin ja ratsastusvarusteet, viime vuonna mukaan kuvioihin tuli Baby Bornin skootteri. Tänä vuonna kuvastossa oli jälleen tuore Baby Born -lisävaruste: Baby Bornin hääpuku, smokkiasuinen poika-Baby Born ja 2 sormusta otsikon "Baby Born menee naimisiin" alla.

Huhhuh. Mulle oli jo riittävän katkeraa se, että Baby Born sai ajokortin ennen mua, nyt se vielä pääsi naimisiin ennen mua. Mä oon melkein jo varma, että Baby Born saa esikoisensakin ennen mua. Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Baby Bornin slogan on edelleen "Baby Born - aivan kuin oikea vauva!". Korniako?

Mulla on meneillään joku ihmeen laiskotuskausi. Siis koulun suhteen. Matikantunnin kohokohta oli toissaviikolla se, kun näin ikkunan ulkopuolella kaks talitinttiä. Enkuntuntien kohokohta on ollut se, kun ensilumi alkoi sataa kesken harjoitus-yo-kuuntelun.

On mulla sentään jotain virikettä aina välillä ollut näillä tunneilla: meillä on Venlan kanssa meneillään jakson läpi kestävä risti-nolla-, laivanupotus- ja formulaturnaus. Paha vaan, että mä oon hävinnyt kaikki muut erät paitsi yhden laivanupotuksen, ja siinäkin Venla pääsi periaatteessa tasoihin. Mä oon ikävä kyllä tosi huono häviämään, joten mun verenpaine nousee aina tappion jälkeen, jolloin mä en pysty suuttumiseltani keskittymään opetukseen enää senkään vertaa kuin kiivaan risti-nollan aikana. En silti tuu luovuttamaan, ennen kuin mä oon saanut Venlan päänahan kunnolla edes jossain lajissa!

Nyt on pakko rehennellä vähän sillä, että mä oon kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan. Mua alkoi viime viikolla sapettaa se, että ruokailussa kaikki oppilaat pitelee ruokaa ottaessaan limasilla käsillään samoja kauhoja, joissa bakteerit arvatenkin tämän seurauksena viettää kunnon orgioita. Meidän arkkitehtuurinen ihme -koulussamme ei oo käsienpesupaikkoja läheskään riittävästi eikä yhtään oleellisilla paikoilla ruokalan suhteen, joten alhaisesta käsihygieniasta ei oikein voi syyttää oppilaitakaan.

Menin samantien reksin luo tekemään aloitetta käsidesien asentamisesta ruokalinjastojen päähän, mikä oli reksin mielestä erittäin hyvä idea - ja kahden päivän päästä koulu oli sponssannut ruokalaan monta käsidesipistettä, joita heti innokkaasti alettiin käyttää. Hyvä minä.

Ai niin, ruuasta tuli mieleen viime torstain jopa kulttimaineen arvoinen keittopäivä: meillä oli kouluruokana hernekeittoa, jossa ei ollut lihaa eikä herneitä. Tai no oli siellä vihreässä liemessä satunnaisia herneen kuoria. En sitten tiedä, kuinka ravitsevaa kyseinen keitos oli, mutta eihän kouluruuasta sovi valittaa...

Viime perjantaina Timo Soini oli puhumassa meidän koululla EU:sta. Kyllähän se ihan hyvin puhui (opettajan mukaan populistisesti), mutta mua kyrsi vähän liikaa sen puheen sisältö (=ensin julisti, että pakkoruotsi pitää saada pois kouluista ja sen jälkeen pelkästään haukkui EU:ta tunnin verran). Uskalsin silti kysyä lopussa Soinilta pari kysymystä, jotka kritisoi sen mielipiteitä; mm. etteikö Soinin mielestä Suomelle muka ole koitunut mitään hyvää EU-jäsenyydestä? Kyllähän Soini sitten myönsi esim. kaikki opiskelijavaihtoedut ja eurooppalaisten tutustuminen ja lähentyminen toisiinsa ja yleisen korkotason alenemisen.

Nyt jottei mene aivan liian poliittiseksi tämä blogi, niin on pakko valottaa taas vähän lisätietoa legendaarisesta Sammon Suunnistajien Pöydästä. SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden kohtauspaikan lisäksi Suunnistajien Pöydällä on toinenkin funktio: Tieteellinen arkisto.

Neuvokkaat poikasuunnistajamme ovat keksineet hyödyntää 12-paikkaisen pöydän alla olevia tasoja, joille tuolit voi nostaa, tieteelliseen tutkimustyöhön. Tasot on nimetty vastapäivään aakkosjärjestykseen (1. tuolin taso on A, M ja Z; 2. tuolin taso vastaavasti B, N ja Å; jne...). Jo koulun alusta asti arkistoon ovat päässeet ainakin seuraavat kohteet:
-K-tasolle: yksi keltuainen (joka on jo jännän lasittunut)
-M-tasolle: yksi mandariini (kivikova ja kiehtovan vihertävä) ja yksi muna (jo tarjoiluvaiheessaan erikoisesti kuorensa pienestä reiästä pois pulpahtanut, nykyinen olomuoto muistuttaa hieman em. keltuaista).
-R-tasolle kätketyn ruisleivänsiivun kohtalo on toistaiseksi tuntematon, liekö joku köyhä aikuislukiolainen saanut siitä päivän ateriansa?

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suunnistajia katsotaan koulussa vähän karsaasti...

My Blondest Moments:

Mietin tässä jokin aika sitten Taivaisten & co. kotikaupungin todellista kirjoitusasua, sen kun aina tuppaa näkemään jossain taivutetussa muodossa (kuten Pellon Ponsi, Pellosta, Pellon lukio...). Mua sitten valaistiin, että kyllä se kaupunki on Pello eikä Pelto.