Season sale: Orienteering 2009

Nyt on mun osalta suunnistuskausi 2009 paketissa. Käteen jäi 30 kilpailua (joista 6/30 viestejä ja osittain toiset 6/30 ulkomailla=Ruotsissa). Joissakin kisoissa floppasin (Kevätyönviesti - kauden ekassa kisassa kauden huonoin suoritus, nice; tai no SM-pitkien finaali yltää kyllä kategoriassa aika samalle tasolle), useimmissa menin tasapaksusti, muutamassa ylitin itteni osumalla rasteille kuin telkkä pönttöön (esim. 25-mannan 3.osuudella nelikosta ekana vaihtoon 7.30min/km -vauhdilla ja metsässä kerrankin mä olin ohitustilanteissa pelkästään ohittavana osapuolena).

----->
Lisää vettä vaihtohuhumyllyyn: Eikka ens kaudelle punanuttuihin? ;)

Harjotuspäiväkirjaa en pitänyt koko kautena. Tavotteita mulla ei ollut urheilun suhteen; koulu oli etusijalla. Antitavoitteellisuus urheilun suhteen johtui yksinkertaisesti siitä, että kausilla 2007 ja 2008 loukkaantumiset olivat tuoneet pettymyksiä ja estäneet kaiken tavoitteellisen toiminnan. Ajatuksena mulla oli, että käyn kisoissa sen verran, mitä polvi antaa, ja nautin täysillä kaikesta muusta suunnistukseen liittyvästä paitsi siitä vauhdin hurmasta.



Kevään kipuilujen jälkeen mä pääsin kokemaan euforisen tunteen: polveen ei sattunut juostessa! Ainoa tekijä, joka enää rajoitti mun juoksua metsässä, oli mun olematon fyysinen kunto. Ja voi morjens, SE ei mua olis oikeesti voinut vähempää haitata! Kaikki loukkaantuneena olleet urheilijat varmasti ymmärtää sen tunteen, joka tulee, kun pystyy epätoivoisen pitkän tauon jälkeen taas kivutta viilettämään metsässä (tai missä se suoritus tapahtuukaan). Pummejahan siinä tuli, kun kaikki ajatustyö meni suunnistuksen sijaan happoisten jalkojen liikuttamiseen, mutta ei niistä väliä.

<-----Mannafiiliksiä

Ylimääräistä plussaa tällä kaudella oli:
-A-finaalipaikka sekä SM-sprintissä, -pitkillä että -keskimatkalla (okei, sprintissä riitti tulla hyväksytysti rata läpi, mutta muissa oli ihan tiukka karsinta!).
-AM-pronssi sprintistä (ja viestistä).
-1 voitto (olkoonkin FinnSpringin D20-sarjasta, kun kaikki hyvät oli eliitissä :D).
-Rankisijan puolitus viime kaudelta (101->53).

Ens vuonna mulla on edessä elämäni viimeinen junnukausi. Toisaalta aika pelottavaa tää ikääntyminen; tuntuu, että justhan mä vasta juoksentelin siimaria pitkin! Oon kuitenkin aatellut taas siirtyä reenailusta reenaamiseen, ja pistää ihan kunnolla kampoihin ens kaudella. Sitä nautiskelua unohtamatta.

Syyslomalla tein etelänmatkan niinkin kauas kuin Tallinnaan. Paikallinen sää lähenteli yllättäen pikemminkin syysmyrskyä kuin trooppisia hellelukemia, mutta se ei mun shoppailua hidastanut. Mun mielestä silloin voi sanoa shoppailleensa, kun ei enää muista, mitä kaikkea on kyseisen reissun aikana ostanut. Näin pääsi käymään, ja mukaan mulle reissulta tarttui (ainakin):
-harmaa villakangastakki
-mustat strech-farkkusammarit
-2x paita
-2x vyö
-pipo
-tuliaisia
-ruskeat nahkanilkkurit (ks. kuva).
-ihan kaupan päälle läsähti vielä ennätystuhti syysflunssa, joka ei millään tahdo hellittää...

Unelmakenkä----->

Mulla ei ollut missään vaiheessa käteisenä paikallista rahaa (ja ei, Virossa ei käytetä euroja), joten maksoin kaikki ostokseni vanhalla kunnon VisaElectronillani. Laskusta mulla ei ole kyllä mitään hajua... Mutta ainakaan kortti ei missään vaiheessa ilmottanut, ettei sillä olisi katetta, joten (ehkä) tili ei ylittynyt. No, tiliotteesta sen näkee. Ja lupaan, etten tän vuoden puolella käytä rahaa enää mihinkään muuhun kuin erilaisiin lahjoihin!

PS. Mua pidetään vähän outona, koska mulla on tässä jaksossa kurssi "Kurkistuksia yhteiskuntatieteisiin" (ei kuulemma mikään ihan jokatiinan valinta). Ja koska oon mukana joukkueessa, joka osallistuu lukiolaisten turvallisuuspoliittiseen kilpailuun marraskuussa. Ja koska kävin viime vuonna kurssin "Historiaa englanniksi". Ja ehkä eniten siksi, koska kävin viime vuonna myös kurssin "Yhteiskuntaoppia saksaksi". Mitähän mustakin tulee isona?

PPS. Selvisin pois sieltä SM-yöstä. Tuli vaan yks parin minsan koukku ja yks kymmenen minsan pikkuhapuilu. Oli muuten kyllä kylmä ja märkä olo kun pääsi pois mettästä, mutta come on, ei sitä ihan joka päivä pääse juoksemaan syysmyrskyssä pimeään mettään.

PPPS. Syyslomalla satuin näkemään pätkän Viron Idols-kisaa (vapaasti suomennettuna "Eesti etsii Superstaraa"). Oli kyllä aika karmaisevaa kuunneltavaa: kuin Tallinkin sedälle olis isketty mikki käteen. Ei sitä kieltä englanniks tunnistanu, eikä suusta tulevaa ääntä välillä edes lauluks... Tuli ihan ikävä Antti Tuiskua ja kumppaneita.

PPPPS. Tuli todettua, että vika on aina tyhmän blogin lukijassa, ei kirjoittajassa. BB-tapauksessa vika on sekä osallistujassa että katsojassa. Punkt.

My Blondest Moments: Ajelin autolla puolen Tampereen halki ja ihmettelin kojelaudassa koko ajan palanutta punaista merkkivaloa. Moottoritielle käännyttäessä kysäisin vieressä istuvalta veljeltä, mitä se valo oikein tarkoittaa. Kuulemma sitä, että käsijarru on päällä... O-ou... Mutta tulipa turhat karstat höylättyä pois jarruistakin...