Kirjoitusdarraa

Kirjotukset on ohi. On jotenki tyhjä olo, kun ei enää tarvi lukee hissaa illasta toiseen. Yks saksankielinen romaani mulla on vielä kesken. En haluaisi törmätä enää yhteenkään saksalaiseen sanaan, mutta kun siinä kirjassa on ikävä kyllä niin mielenkiintonen juoni, etten pysty jättämään sitä kesken... ÄRRRRH.

Lähden purkamaan kirjotuksia kronologisessa järjestyksessä.

ÄIDINKIELI, SUOMI;
ma 9.3.2009:

Kun sain esseetehtävävihon eteeni, mä aloin melkein hihkua riemusta. Tarjollahan oli ihan inhimillisiä vaihtoehtoja! Facebookkia, Lähi-itää, ilmastonmuutosta... Noistahan sais jokasesta ainakin jotain kasaan. Tartuin kuitenkin urheiluaiheeseen, koska äikän kursseilla mä olin aina saanu parhaat arvosanani juurikin urheiluesseistä.

Esseekokeen dramatiikkaa minuutti minuutilta:
9.09 - Koe alkaa.
9.14 - Valitsen urheiluaiheen.
10.14 - Mulla on kaks A4:sta täynnä ranskalaisia viivoja. Avaan viinirypälerasiani ja alan makustella rypäleitä ajatustyön lomassa.
10.20 - Käyn ensimmäisen kerran vessassa, pienellä taukojumpalla. Tämähän sujuu hyvin!
10.47 - Alan kirjoittaa aloituskappaletta lyijykynäversioon.

11.15 - Vedän turhautuneena yli aikaansaamani aloituskappaleen. Voi mitä sontaa!! Syön ensimmäisen itseleivotun juustosarven mansikanmakuisella piristejuomalla höystettynä. Alan kirjoittaa toista versiota aloituskappaleesta.
11.38 - Vielä pahempaa sontaa!!!! Yritän rohkaista itseäni kuivatuilla ananaksilla ja vedellä. Viinirypäleitä kuluu tasaista tahtia.
12.03 - Ei auta.
12.11 - Umpikuja. Nyt on vaan alettava kirjoittamaan tekstiä jostain keskipaikkeilta. Syön toisen juustosarven. Hyvää.

13.09 - Valmiina pari hajanaista kappaletta. Kertauskurssin puhtaaksikirjoitusharjoitusten kokemusten mukaan mun pitäis aloittaa puhtaaksikirjoitus N Y T, jos mielin saada tekstin valmiiksi koeajan puitteissa.
13.10 - Lähden taas vessareissulle. Jos jaloittelu parantaisi verenkiertoa myös aivoissa...?
13.35 - Silmäilen edelleen tuskastuneena konseptia, jolla pitäisi olla valmis lyijykynäversio. Vaan kun ei ole.

13.47 - Pienoinen paniikki alkaa iskeä. Teen radikaalin tempun: alan esseen suunnittelun ihan alusta. Back to the ranskalaiset viivat siis. Uudet sellaiset.
14.06 - Nyt ei enää muu auta. Pari joogahengitystä, eteen puhdas konsepti ja käteen tiukka kolmen sormen ote Kuortaneen urheiluopiston kuulakärkikynästä. Alan kirjoittaa tekstiä - ilman lyijykynäversiota. Aikaa 1h 3min.
14.28 - En ole tähän mennessä tehnyt (ainakaan huomannut tehneeni) kuin yhden kirjoitusvirheen, luojan kiitos. Kappaleiden ja lauseiden loogisuutta en kuitenkaan menisi takaamaan.

15.08 - Viimeinen lause muotoutuu hämäräperäisessä muodossa paperille. Essee yltää juuri ja juuri konseptin viimeisen sivun ylälaitaan. Ei mahda mitään. En ehdi lukea tekstiä kertaakaan läpi, mutta ehkä parempi niin. Säästynpä yhdeltä traumaattiselta kokemukselta.
15.09 - "Koe on päättynyt. Laskekaa kynät pulpetille."

So ein Mist. Ens syksynä sit uudestaan, ei kai muuta voi sanoa.


REAALIKOE, HISTORIA;
ke 11.3.2009:

Kun saan koepaperin eteeni, päätän vastata ensimmäisenä jokeriin Suomen valtiomuototaistelusta 1918-19 (tasavalta vai monarkia). Teen paperille hienot suunnitelmat ja saankin aikaiseksi reilu 5 sivua tekstiä. Aikaa kuluu melkein 2 tuntia. Oon siis jo ekan vastauksen jälkeen tunnin myöhässä aikataulusta. Great.

Seuraavat neljä tehtävää päätyvätkin paperille ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Viimeisen vastauksen kirjoittamiseen jää aikaa hulppeat 15 minuuttia.

Rustaan paperille silmitöntä vauhtia kaiken, mitä tiedän eurooppalaisten siirtolaisuudesta 1800-1900-lukujen vaihteessa. Mikä ei onneksi ole paljoa, joten ehdin saada tietämykseni kirjalliseen muotoon sopivasti ennen kongin kumahtamista. Ehdin laskea kynän pöydälle ennen kuin kukaan on käskenyt niin tehdä.

Saldo:
-22 sivua tekstiä. Se on paljon, koska aikaisemmin olin laskenut pystyväni kirjoittamaan 3 sivun tuntivauhtia; nyt nopeus oli yli 3,5 sivua / tunti.
-Takaraivopäänsärky.
-Niska ja hartiat jumissa.
-Päässä humisee ja viuhuu.
-Järkevien lauseiden muodostaminen on haasteellista.
-Käsi häilyy elämän ja kuoleman rajamailla. En enää tunne siinä kipua, mutten kyllä muutakaan.

Kokeen jälkeen päätän kävellä koululta Tampereen keskustaan. Lähettelen samalla tekstareita joka ilmansuuntaan tutuille, jotka haluavat tietää, tiesinkö Marshall-avun merkityksen Euroopalle. Eksyn matkalla. Olin kääntynyt risteyksestä väärään suuntaan ja kävellyt puoli kilometriä paikkaan, josta en ensin osannut paikallistaa itseäni.

(Tiedoksi heille, jotka eivät koskaan ole kävelleet Sammon keskuslukiolta Tampereen keskustaan: reitti kulkee puistossa kahden ISON tien välissä ja puolimatkassa on kirkko, joka käytännössä näkyy molempiin päätepisteisiin. Eksymisen mahdollisuus on alle 0,0000001%, ainakin jos henkilö sattuu harrastamaan suunnistusta ja on kulkenut kyseistä reittiä kolmen vuoden ajan.)


VIERAS KIELI, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ, SAKSA;
pe 13.3.2009:

Perjantai 13. päivä. Onneksi en muista sitä raahautuessani kodikkaaseen liikuntasaliimme viimeistä kertaa tänä keväänä. Ajatukset ovat nimittäin vatsassani. Rakas pikkuveljeni oksensi viime yönä ainakin viisi litraa. Minunkin mahassani myllertää, en kylläkään ole varma meneekö syy oksennustaudin vai jännityksen piikkiin.

Luojan kiitos tauti ei pääse yllättämään minua, ja saan väritettyä paperille palloja varsin mallikkaasti.
(ps. Ennen kuuntelukoetta opettaja käski harjoitella pallojen värittämistä, että varmasti sitten osaamme tehdä sen oikealla tavalla. Ehheh. Ainakin minun kohdallani tämän kokeen tulos jää kiinni kyllä jostain ihan muusta, kuin siitä pallojen värittämisestä.)

Avoimiinkin vastailu sujuu letkeissä merkeissä. Kun kello lyö 11.30, on jäljellä enää aine. Otsikot ovat inhimillisiä: voi ilmaista kantansa tatuoinneista; kertoa, miltä Eurooppa näyttää vuonna 2029; pohtia, elääkö hetkessä vai säästääkö tulevaisuuteen tai miten koulujen viihtyvyyttä saisi parannettua.

Päädyn kirjoittamaan Euroopan kohtalosta. Maalailen näkymää, jossa Euroopan alueella on enää yksi valtio, diktatuurinen EU, jota häikäilemätön suomalaissyntyinen Alexander Stubb johtaa Helsingistä käsin. Ainoat sallitut kielet ovat saksa, ranska ja suomi; englantia ei saa puhua missään tapauksessa, sillä se on verivihollisen eli USA:n kieli. Etelä-Euroopassa on meneillään tuhoisa ydinaseohjelma, ja entisen Viron alueelle on pystytetty vankila, joka on täynnä CIA-agentteja ja huono-onnisia amerikkalaisia turisteja. Päivästä toiseen EU syytää erilaisia direktiivejä ja lakiesityksiä, jotka kontrolloivat kansalaisten elämää: kaikkien täytyy muun muassa käydä saunassa vähintään neljästi viikossa.

Tarkistusvaiheessa alan epäillä, että minulla on suhteessa liian paljon B-vastauksia. Yritän laskea suttupaperilla jakokulmassa niiden osuutta kaikista vastauksista (45/17), mutta saan vain jotain ihan kummallista vastaukseksi. Kokeen jälkeen tajuan, että suhde olisi pitänyt laskea 17/45... Ihan sama, onneksi se pitkän matikan koe on vasta vuoden päästä.


Tässä kaikki tällä erää. Muusta elämästä kirjoittelua sitten, kun olen päässyt yli tästä kirjoitus-hangoverista. Blondeiluksi laskettakoon tuo mun yritys laskea B-vastausten osuutta.