Uudenvuodenlupaus: Päivittelen blogia vähän useemmin...
Mutta mikäs tässä, joululomat Suomessa tuli lusittua ja nyt on Tübingenissä täysi höyry päällä, kun lukukausi alkaa lähestyä loppuaan. Munkin pitäisi vielä vääntää tunnin esitelmä Suomen EU-politiikasta ja sitten läpäistä muutama tentti, että pääsen taas lomailemaan ja reissailemaan.
Paluumatka Suomesta ei mennyt ihan niinku leffoissa. Mulla oli Finnairin ja AirFrancen lennot Hki-Pariisi-Stuttgart 45 minuutin vaihtoajalla Charles de Gaullessa. Ei näytä edes paperilla hyvältä, joten varauduin henkisesti siihen, että juoksen Pariisissa kieli vyön alla terminaalista toiseen käsimatkatavaroissani vain pelkkä oleellinen (rahat, passi, läppäri, kännykkä, kotiavain) niin, ettei laukku hidasta juoksua. Ja matkatavaroiden ehtimisestä Stuttgartin koneeseen olisi turha edes uneksia. Mutta ei sillä väliä, koska mulla olisi kuitenkin Tübingenin kämpillä odottamassa pyyhkeet, dödöt, hammasharjat, vaatteet yms. mukavuustarvikkeet. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Finnairin kone Helsingistä lähti tunnin myöhässä ilman mitään järkevää syytä: ei tullut lunta eikä vettä eikä ollut edes jäätä maassa. Peli Pariisin suhteen oli siis menetetty jo ennen erkautumistani Suomen maaperältä. Helsinki-Vantaalla väläyttelivät vielä mahdollisuutta hypätä Pariisissa Zürichin koneeseen, josta vaihto Stuttgartiin, mutta lennon aikana tuli ei-niin-lohduttava tieto, että koko illan lennot Stuttgartiin mistä tahansa ovat täynnä. Edessä oli siis yllätysyöpyminen Pariisissa. Minut ja kohtalotoverini, lappeenrantalainen Karlsruheen tavoitteleva teekkari, opastettiin etsimään Pariisissa AirFrancen Transfer Desk, josta meille hoidettaisiin majoitus ja jatkolento aamulle. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Onnettomista opasteista johtuen transfer deskin löytäminen ei ollut maailman yksinkertaisin juttu. Lopulta saimme raivattua tiemme tälle avoinna olevalle tiskille vain todetaksemme, että kukaan työntekijä ei ollut vaivautunut siellä päivystämään. Sieltä vain takaisin bongailemaan edes jotain AirFrance-henkilökuntaa, jotka meitä pompottelivat eteenpäin tiskiltä toiselle ja takaisin. Viidennellä tiskillä lopulta tärppäsi, ja eräs herrasmies suostui ottamaan asiamme hoidettavakseen. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei se ole AirFrancen vaan Finnairin tehtävä hoitaa meille majoitus, joten hän alkoi soitella ja juosta itse ympäri lentokenttää metsästämässä Finnairin ihmisiä, jotka tuntuivat kadonneen maanpinnalta. Kolmen tunnin odottelun jälkeen meille kuitenkin lopulta tarjottiin hotelliyö illallisella ja aamupalalla läheisestä lentokenttähotellista sekä paikat aamun ensimmäiselle Stuttgartin lennolle.
Buffetillallinen oli maukas ja hotellisänky ihanan leveä ja upottava, mutta unta ei ihan liikaa ehtinyt saada, koska nukkumaan ehdin lopulta puolenyön jälkeen ja herätä piti jo viiden maissa. Matkatavarat viettivät yönsä jossain tuntemattomassa paikassa, joten aamulla oli tosi freesi olo, kun ei ollut saanut hampaita harjattua, ei piilareita pois, ei dödöä laitettua saati sitten vaatteita vaihdettua. Tietenkin Stuttgartin lentokin lähti lopulta tunteroisen myöhässä, joten niin tieten olisi saanut nukkua edes vähän pidempään ja käydä kunnon aamiaisella...
Loppujen lopuksi kuitenkin saavuimme sekä minä että pinkki matkalaukkuni onnellisesti Stuttgartiin, josta köröttelin bussilla Tübingeniin, jossa ehdin juuri parahiksi käväistä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennenkuin piti jo olla pitämässä seminaariesitelmää humanitäärisen intervention legitimiteetin kiistanalaisuudesta. Pariisin seikkailuni oli kylläkin hyvä ice breaker esitelmän alussa, ja proffakin kuittaili unettomuudestani, että olin tietysti viettänyt yöni villisti Pariisissa bilettäen. Ilmeisesti huono valmistautuminen kannattaa, koska nappasin esitelmästä arvosanaksi 1,3 eli toiseksi parhaan mahdollisen. (Saksassa arvosanajärjestelmä menee 1:stä 6:een, siten että 1,0 on paras, sitten 1,3 - 1,7 - 2,0 - 2,3 - jne... 4,0 on viimeinen, jolla pääsee läpi, ja numerot 4,3:sta 6,0 kertovat, kuinka surkeasti suorituksesi on hylätty. 4,3 tarkoittaa siis, että tiedät edes jostain jotain vaikket läpi päässytkään, mutta 6,0 on merkki siitä, että olet aivan naurettavan surkean kaukana läpipääsystä. Hassua. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti