Ihmeiden aika ei ole ohi ! ...

...tai sitten poikkeus vahvistaa säännön. Joka tapauksessa onnistuin aivan omin pikku kätösin:
a) tilaamaan netistä oikeanlaisen digiboksin (kaapeliboksi kaapeliverkkoon)
b) ostamaan scart-piuhan Prismasta
c) asentamaan digiboksin
d) niin, että siinä toimivat sekä kuva että ääni
e) ja että kaikki kanavat näkyvät.

Ainoa ongelma on enää se, etten osaa tallentaa sillä haluamiani ohjelmia. Jotain sinne useimmiten tallentuu, mutta harvoin sitä, mitä olisin sinne halunnut tallentaa. No, kai se olisikin ollut blondin tekniseltä kapasiteetilta jo aivan liikaa vaadittu...

Sitten ei-niin-yllättäviin uutisiin. Viime viikonloppuna mun piti osallistua elämäni ensimmäisiin aikuisten SM-kisoihin, mutta kuinkas sitten kävikään... Ilmeisesti kropan itsesuojelumekanismi on kunnossa, koska se lykkäsi perjantai-iltapäivällä kaamean kurkkukivun ja kuumeen. Ei siinä kunnossa pystynyt hädin tuskin raahautumaan edes jääkaapille, saati sitten pitkän matkan kisoihin jonnekin Turun huudeille.

Hupia viikonlopulta ei kuitenkaan puuttunut, kiitos ahkerien SM-pummaajien (sellaisia perus 15min koukkuja heitettiin useammassakin A-finaalissa), Daegun yleisurheilijoiden ja hömppätv-kanavien day time -tv:n. Päiväsaikaan nämä AvaTV5LivMTV:t lähettävät laatuohjelmia kuten "Komea aussipuutarhuri", "Unelmien paksu poikamies", "My Super Sweet 16" ja "Kuumempi kuin tyttäreni". (Herää vain kysymys, voiko tällaisilla ohjelmilla olla äo:ta laskeva vaikutus? En ihmettelisi.)

Sitten vähän opiskeluasioihin. Ensin pikakelaus viime kesäkuisista tapahtumista:
ti 7.6. Saralle nousee kuume yli 39:n.
ke 8.6. Saralla on maailmanpolitiikan pääsykoe. Kuume huitelee koetilanteen aikanakin lähes 40 asteessa, huolimatta yli 2000mg:n kipulääkealtistuksesta.
Seuraavan viikon ajankin kuume pysyy yli 39:n. Diagnoosina poskiontelontulehdus ja keuhkokuume.
Lopputulos: Viikon aikana paino putoaa neljä kiloa. Ei opiskelupaikkaa maailmanpolitiikassa.

Pääsin kuitenkin papereilla opiskelemaan Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolaniin (Soc&kom) pääaineenani Statskunskap med förvaltning. Suomeksi sanottuna siis opiskelen Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani Valtio-oppi ja hallinto. Ja kaikki opiskelu on på svenska.

Oikeastaan mä oon ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen: aineen sisältö on periaatteessa juuri sitä, mitä mä haluankin lukea. Ja kaupan päälle musta tulee kaksikielinen. Ei siitä CV:ssä ainakaan haittaa ole. Ainoa, mikä ottaa päähän tällä hetkellä, on se, että olisin päässyt tähän samaan pisteeseen laittamatta tikkua ristiin viime keväänä. Kaikki ne menetetyt rantapäivät, jotka kulutin hautautuneena maailmanpolitiikan pääsykoekirjaan...

Tuntuu niin turhauttavalta, että loppuviimeksi kaikki on kuitenkin kiinni päivän suorituskunnosta. Jos koepäivänä on yli 39 astetta kuumetta, ei yksinkertaisesti pysty 100%:seen suoritukseen. Ja kun mikään sen alta ei riitä, niin ei mahda mitään. No mutta. Mulla kuitenkin on hieno opiskelupaikka ja saan sitä paitsi lukea maailmanpolitiikkaa sivuaineena, eli ruikutus sikseen.

Kerron joskus lisää tästä varsinaisesta opiskelusta (tänään oli vasta eka koulupäivä, joten mitään mullistavaa sanottavaa ei toistaiseksi ole, koska en tiedä vielä mistään mitään). Sen vain sanon, että jokainen voi pienessä mielessään kuvitella, onko vaikeaa pysyä kärryillä valtio-opin luennolla, jossa professori mumisee nopeasti ruotsiksi paidankaulukseensa nuuska huulessaan ja puhuu asioista väärissä paikoissa epäloogisessa järjestyksessä. Onneksi kuulemma ruotsinkieliset kaverinikin tippuivat välillä kärryiltä, joten toivoa on vielä.

Loppukevennykseksi hieno kuva: "Tapahtui eGamesissa".
Taustatapahtumat: Blondi juoksee metsässä, tulee ratansa puolivälissä kolmimetrisen jyrkänteen luo, yrittää hivuttautua alas selkä jyrkännettä vasten, jää kiinni kallionkoloon housuistaan, roikkuu housujensa varassa ja huutaa apua, samansarjalainen suunnistajatar saa nostettua blondia ja revittyä housut irti kallionkolosta, housut eivät ole enää entisensä. Blondin juostessa loppusuoraa intoutuu Simo (nimi muutettu) H75-sarjasta kommentoimaan: "Hyvähyvä, vähän seksiä peliin!"

Kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.

Jäätelökesä

Vielä on jäätelökesää jäljellä... Mutta vain yksi päivä! Pääsiäisestä elokuun loppuun olen kauhonut tuota tahnaa aamusta iltaan niin hullussa helteessä kuin ukkosmyrskyssäkin, minkä seurauksena oikean käteni hauislihas on lähestulkoon kaksi kertaa vasenta paksumpi. En ole myöskään ainoa henkilö, johon viimeaikainen ammattini on jättänyt enemmän tai vähemmän pysyvän vaikutuksen: kesäkuun valtakunnallinen jätskimainoskampanja kuulemma ehdollisti osan tuttavistani niin, että heidän aina mun naamani nähdessään alkaa tehdä mieli jädeä.

Nyt on kuitenkin koittanut dramaattinen hetki: jäätelönmyyjän glamourintäytteistä uraani on jäljellä enää yksi päivä. Tarkalleen ottaen 8 tuntia 30 minuuttia. Paitsi jos menee ylitöiksi. But you get the point. Näiden viimeisten kahdeksan ja puolen tunnin ja mahdollisten risat päälle -minuuttien kunniaksi julkaisen nyt kaikenkattamattoman listan henkilöistä, jotka ovat aina oikeassa. Tunnistatko itsesi?

"Asiakasprofiilit jäätelökioskilla, koonnut nti Jätskityttö 2011"

1. Flirttailijat
Mitäpä sitä ei suuremman jätskipallon eteen tekisi? Yritteliäiden kavalkadi ulottui ala-asteikäisistä opiskelijapoikien kautta humalaisiin vanhoihin miehiin. Silmien nikkailu ja iskurepliikit eivät kuitenkaan sulattaneet jäätelönmyyjän jäistä ammattietiikkaa - normipallo painaa sen 80g, vaikka asiakkaana olisi Brad Pitt, ja varsinkin silloin kun ei ole.

2. Vanilja Eskimon ostajat
Useimmiten vanha harmaa mies tai sitruunaa puraisseen näköinen tiukkanutturainen täti-ihminen. Mielikuvitukseton Vanilja Eskimo houkuttaa niin nostalgiannälkäisiä ("ei ennen vanhaan ollut muuta kuin vaniljan makuista jäätelöä") kuin äärimmäisen pihejä henkilöitä (kioskivalikoiman edullisin tuote). Takuuvarma valinta myös vaippaikäisille.

3. Kujalla olevat vol.1
"Ostaisin 3 pakkausta mansikkajäätelöä." "Anteeksi? Siis sellaiseen pikareihinko 3 mansikkajätskiä?" "Ei tietenkään [etkö nyt tyhmä myyjä käsitä]! 3 litran pakkausta jäätelöä!" Kun asiakas lopulta ymmärtää, ettei jäätelökioskissa myydä litran pakkauksia, hän poistuu paikalta loukkaantuneen näköisenä (ollen sitä mieltä, että se on juuri tämän jäätelönmyyjän vika, etteivät niin isot pakkaukset kuulu kioskin valikoimaan).

4. Kujalla olevat vol.2
"Mä ostaisin sellasen tötterön." "Okei, mitähän jätskiä se saisi olla?" "No siis tötterön. Sellasen ihan tavallisen." "Eli pikkujätskin vai jonkin irtojäätelöpallon?" [Asiakas huomaa jäätelöhinnaston.] "Vaikka tollasen ison pallon." "Okei, mutta minkä makuista jäätelöä? Meillä on tuossa esillä nuo 21 eri vaihtoehtoa; niistä saa valita ihan minkä tahansa." "No mikä se nyt on se tavallinen jäätelö?" Hämmästyttävintä on, että näitä tyyppejä riittää kaikissa ikäluokissa. Voiko toimintaperiaate jäätelökioskilla oikeasti olla niin tuntematon (tai vaikea edes päätellä, vaikka olisikin 30-vuotiaana elämänsä ensimmäisillä jäätelöostoksilla)?

5. Platina-Visat
Pappa betalar tuplagourmetjumboprinsessa-annosjätskit strösseleillä, kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla itselleen ja jälkikasvulleen silmää räpäyttämättä. Platinaläpyskä vain vinkuu.

6. "Ulkonäön perusteella"
Kysymykseen "Laitetaanko iso vai pieni pallo?" nämä huumoriheikit vastaavat "Miltäs näyttää" ja hölskyttelevät vararenkaitaan. Iso.

7. Yksinäinen avautuja
Jäätelönmyyjän työnkuvaan kuuluu myös terapeuttina toimiminen. Kesän aikana on saanut kuulla ainakin kuolleista aviomiehistä, tyttären uudesta perheestä ja kissan päiväohjelmasta. Lempparini on legendaarinen "Kauniit ja Rohkeat -mies": eläkeläispappa, joka luukulle päästyään alkaa juurta jaksain selittää K&R:n juonikuvioita, puhuu Brookesta ja Stephaniesta kuin omasta perheestään, säilyttää näyttelijöiden kuvia lomakossaan ja on toisinaan kokonaan unohtaa jäätelönostamisen.

8. Rikkinäisen vohvelin metsästäjät
Saappaanvarsia, jotka hengailevat jenginsä kanssa jäätelökioskin tienoilla tarhan tai koulun jälkeen kuunnellen kovispossuina Petri Nygårdia kännyköidensä kaiuttimista. Tulevat pyytämään rikkimenneitä vohveleita (kysyjien päälaki häämöttää tiskin takaa), joita saa antaa ilmaiseksi pois. Kysyntä on aina tarjontaa suurempi, joten näille "asiakkaille" joutuu liian usein sanomaan eioota.

9. Sekavan tilauksen kerralla 17 hlölle tekevät
"...ja sit yks mango-meloni ja herkkunougat vohvelitötteröön, ja sit vanhan ajan terva aitoon vohveliin, ja jumbovohveliin vadelma-mansikka sorbetti, vanhan ajan vanilja ja tavallinen suklaa, ja eikun hei sittenkin iso pallo sitä tervaa ja jos sen vois laittaa kuppiin, ja sit kaks salmiakkiherkkua, mut toinen ilman strösseleitä ja toiseen kermavaahtoo, ja hei voisko sittenkin vielä vaihtaa sen mango-melonin tilalle rommirusinan ja siihen jos sais kinuskikastiketta ja tuttifruttiströsseleitä, eikun otetaaskin mansikkakastiketta ja suklaaströsseleitä, ja..."
Need I say more.

10. Vakkarit
"Iso kinuskipähkinä kuppiin" -mies, "En gammaldags vanilj" -finlandssvensk dam, "Kaks isoa tervapalloa" -raksasedät ja "Kahvi maidolla" -nainen. Mun maailman järkkyis, jos joku näistä tilaiskin joskus jotain muuta.

11. "Meidän pikku-Perttien" vanhemmat
Ihmiset, jotka ovat niin vakuuttuneita jälkikasvunsa taidoista, että ostavat vaunuissa kuolaavalle vaippaikäiselleen kahden pallon jätskin aidossa vohvelissa. Vaikka kuinka suosittelee kuppia ja pientä palloa, reaktiona on tyrmistyneen loukkaantunut "Kyllä MEIDÄN pikku-Pertti osaa syödä jäätelöä vohvelista ja Pertti NIIN haluaa sen sillä vohvelilla!" [Pertti jokeltelee vaunuissaan autuaan tietämättömänä halustaan.] Tyydytys tulee kuitenkin poikkeuksetta muutaman minuutin päästä, kun nyrpeä mami saapuu hakemaan Pertilleen sitä kuppia ja lusikkaa, koska jäätelö on jo pariin kertaan ehtinyt sulaa ja kierähdellä pitkin Pertin rinnuksia. Myyjän petollisen ystävällinen asiakaspalveluilme kätkee alleen "Haahaahaa, mitäs mä sanoin" -myhäilyt.

Eipä tässä muuta. Jätskityttö kiittää ja kumartaa ja jättää jäätelökesän kaihoisin, mutta ah niin helpottunein mielin! Tervetuloa rentouttavat opiskelut!

Miss Märkä T-paita

Melkein onnistuin pitämään kolme kuukautta matalaa blogiprofiilia, mutta nyt iski heikko hetki. Vaviskaa siis toimistotyöläiset: blondi palaa kuvioihin varasto pullollaan päätähuimaavia anekdootteja, vaaleahiuksisille ominaisia möläytyksiä ja tottakai herkullisia gossipeja. Blondiin Blogiin ilmestyy jatkossa aiempaa lyhyempiä tekstejä, mutta huomattavasti aiempaa tiheämpään tahtiin.

Aistillisia lukuhetkiä työpäiviesi ratoksi. t: Blondi

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eräs Niklas majailee tällä hetkellä toisella puolella maapalloa, jossakin päin eteläistä Vietnamia. Vietnamissa on tällä hetkellä sadekausi. Tai niinhän sitä luulisi. Ikävä kyllä sadekausi erehtyi maanosasta.

Leudon elokuisena maanantai-iltana ahkera työmatkapyöräilijä Sara istui pahaa aavistamatta jäätelökioskissaan Pikku Huopalahdessa, toistaiseksi kuitenkin kuivan maan kamaralla. Kun enää puoli tuntia Saran työvuoroa oli jäljellä, taivas repesi.

Long story short, Saran jäätelökioski ei työvuoron päättyessä enää sijainnut kuivan maan kamaralla. Kuten ei Saran työmatkapyöräkään. Eikä Sara itse. Nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä Sara kahlasi kohti munamankeliaan (mistä näitä sanoja oikein tulee?) matkustaakseen sen selässä turvallisesti illaksi kotiin.

Ikävä kyllä laatusana 'turvallinen' ei kuvannut Saran tulevaa via Dolorosaa. Pyörätiet sijaitsevat ilmeisesti järjestään alemmalla tasolla kuin ympäröivä maasto, minkä seurauksena veden pinta aika ajoin ulottui Saraa puolisääreen - pyörän selässä istuessa.

Vettä tuli siis paitsi ylhäältä, edestä, takaa ja sivuilta, myös alhaalta. Kätevimmin työmatka Pikku Huopalahdesta Pohjois-Haagaan olisi taittunut kumiveneellä.

Oikealla vaatevarustuksella hätä ei olisi ollut tämän näköinen. Ikävä kyllä kyseisessä tapauksessa hätä oli juuri tämän näköinen.

Mitä tästä opimme? Jos haluaa osallistua Miss Märkä T-paita -mittelöön, ei kannata seurata säätiedotuksia.

Ps. Hauska seurapeli viimeisten lomapäivien ratoksi:
1. Hyppää autoon sadistisimpien kavereidesi kanssa.
2. Lähde ajelulle ympäri Helsinkiä.
3. Paina talla pohjaan ja hurauta läpi kaikista tietä koristavista vesilätäköistä mahdollisimman lähellä jalkakäytävää.
4. Saat pisteen jokaisesta läpimäräksi kastelemastasi kevyenliikenteen kulkijasta.
5. Saat tuplapisteet, jos uhrillasi on vaaleat, kalliinnäköiset vaatteet.
6. Saat triplapisteet, jos uhrisi on ekaluokkalainen.
7. Muista kultainen sääntö: vahingonilo on paras ilo. Vai miten se nyt Raamatussa menikään.

D-Day

Kohta se on kohta se on kohta se on.

P

Ä

Ä

S

Y

K

O

E.

8.6.2011.

Ja mitäs sen jälkeen?

-KESÄ.

Vielä mun torstain 9.6.2011 ohjelma by Bruno Mars:

Today I don't feel like doing anything
I just wanna lay in my bed
Don't feel like picking up my phone
So leave a message at the tone
Cus today I swear I'm not doing anything.

¡Hasta la vista social butterfly!

Kuten otsikosta huomaa, ei oo mun kahden kuukauden español-opinnot aivan kankkulan vedenottopisteeseen hulahtaneet. Tällä viikolla pinnistelin kyseisellä kielellä jopa 150 sanan kirjoitelman aiheesta "Mi familia". Ah sitä luovuuden ja värikkäiden kielikuvien määrää, joka ehtymättömästä espanjankielisestä runosuonestani pulppuili!

"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.

Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?

Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!

Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)

No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.

Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.

In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)

Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.

Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.

Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.

Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.

Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.

¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!

My Blondest Moments:

Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."

Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.