SKANDAALI!!!!

Olympialaisissa muhii SKANDAALI, jollaisesta kukaan ei ole osannut edes pahimmissa painajaisissaankaan uneksia!

Dramaattinen paljastus koskee naapurimaamme Ruotsin menestyksekästä urheilujoukkuetta. Kyse ei ole doupingista, vaan jostain PALJON HIRVEÄMMÄSTÄ...

Ruotsalaiset tiedemiehet ovat Falunin maanalaisissa laboratorioissaan onnistuneet luomaan tulevan urheilun SUPERRODUN. He ovat eritelleet Thomas Wasbergin, Mats Sundinin ja Björn Borgin laadukkaimmat geenit yhteen kantasoluun, josta on kloonattu tämän hetken ylivoimaisimpia ruotsalaisurheilijoita!

Tässä on vedenpitäviä todisteita superrodun kolmesta ensimmäisestä mallikappaleesta:

KUIN KOLME MARJAA:

------------------------------------------------------------------------------------------------------

^ Peter Öberg ^

--------------------------------------------------------------------------------------------------
^ Marcus Hellner ^

----------------------------------------------------------------------------------------------------

^ Charlotte Kalla ^

MEH!

Nyt tulee vähän tilitystä. Mua ottaa päähän:

1. Oma liikennekäyttäytymiseni

-Sain 2 viikkoa sitten ensimmäisen parkkisakkoni. Kaiken kukkuraksi se sakko tuli koulun parkkipaikalta, kun olin hyvää hyvyyttäni mennyt koko illan ajaksi koululle mainostamaan tätä meidän lukiota pikkumussukka-9-luokkalaisille. Rehtorin kustantamat pullakahvit ei siinä vaiheessa paljoa lämmittäny.

-Koska sakkolappu ei vielä riittävästi kirpaissut, menin sitten viime viikonloppuna ajamaan kolarin meidän pikku-Fiatilla. Olin ollut hiihtolenkin jälkeen pienillä karkkiostoksilla ja nyt lähdin kääntymään Citymarketin parkkipaikalta kolmion takaa vasemmalle, kun sieltä vasemmalta rysäytti kylkeen (ilmeisesti kuolleeseen kulmaan jäänyt) Bemari. Bemari sai vain pienen pintanaarmun, mutta mun Fiat-paran etuosa meni aivan ruttuun. Ei henkilövahinkoja, paitsi että mun egoni kyllä kärsi. Ja isän rahapussi. Ja omakin, kun sain poliisilta 10 päiväsakkoa liikenteen vaarantamisesta.

-Auto oli tosiaan niin rutussa, ettei se liikahtanut enää metriäkään ilman hinausautoa. Poliiseja alkoi säälittää mun pitkä patikkamatka kotiin suksipussin, vaihtovaatteiden ja karkkiostosten hautaamana, joten he tarjoutuivat heittämään mut kotiovelle mustallamaijalla. Tällainen episodi tapahtui vielä mun lastatessa tavaroita mustanmaijan perään:

[Sara kantaa vaateröykkiötä, jonka päällä komeilee tuore Mättö2x-jumbopussi. Sara kurottaa pinoa kohti mustanmaijan takaosaa, jolloin Mättö2x alkaa peruuttamattomasti liukua pinon päältä. Painovoiman lakia ei käy uhmaaminen, joten karkkipussi vajoaa väistämättä maankamaralle. Koska tämä kamara sattuu vieläpä olemaan peilijäässä, Mättö2x luiskahtaa Mika Poutalaakin sukkelammin minnepä muualle kuin mustanmaijan alle. Sinne mahdollisimman kauas keskelle.]

Poliisisetä: "Nyt sun karkkipussi tais tippua."
Sara (naama suloisen paloautonpunaisena): "Joo, äh, sekin vielä..."
[Jäätävänkokoisen mässypussin paljastumisen myötä karisee pois myös osa Saran urheilijatyttö-imagosta.]
[Sara kurkistaa auton alle.]
Sara: "Voi ei, mä en taida ylettyä siihen millään..."
Poliisisetä (naurahtaen): "Oli kyllä sen verran kallis karkkipussi tällä kertaa, että täytyyhän se sieltä saada talteen. Mä meen siirtämään tota maijaa vähän."
[Auto siirtyy, jolloin Sara saa pelastettua 3,10€ + 60€ (päiväsakot) + n.10 000€ (auton hinta) maksaneen karkkipussinsa. The End.]

2. Penkkarit

-Mun pitäis pukeutua roomalaiseks marmoripatsaaks, mutta toistaiseks mulla ei ole lakanaa toogaksi, valkoisia sukkahousuja eikä sopivan roomalaispatsas-oloisia kenkiä. Miten sattuikin käymään niin, että mä elän kotitaloudessa, jossa ei ole ainoatakaan valkoista lakanaa??? Onneks mulla on sentään ostettuna se valkoinen ihomaali. Voin hätätapauksessa ilmestyä koululle valkoisena au naturell Venus-patsaana.

3. Suomalaisten olympia"menestys"

-Sitähän ei ole, enkä jaksa uskoa sen syntymiseen tulevien viikkojen aikanakaan.

4. Vancouverin maantieteellinen sijainti

-Edelliskohdasta huolimatta haluaisin seurata suomalaisten kärvistelyjä olympialaisissa. Elän kuitenkin väärällä puolella maapalloa. No, pakko vaan keräillä sitä univelkaa...

5. Meh

-Opin eilen kantapään kautta enkun yo-kuuntelussa, että englanninkielen sana "meh" tarkoittaa "certain lack of enthusiasm". Se taitaa kuvastaa mun tämänhetkisiä fiiliksiä melko osuvasti.

MEH!

Matikkabileet

Viimenen kouluviikko!!!! Enää 3,5 koulupäivää (5 oppituntia & 2 aamureenit) jäljellä! Tai no aamureeneillä meinaan kyllä vielä koko loppukeväänkin, että ei sen puoleen.

Vielä pitäis rutistaa matikanläksyt huomiselle, kun oli niin hyvä säkä, että iski vielä tauluvuoro tässä matemaattisen urani loppumetreillä. Aiheena todennäköisyyslaskenta, joka ei millään tasolla oo mun vahvimpia alueita. O-ou...

Torstaina on sitten luvassa se Kaikken Viimeisin Lukion Pitkän Matematiikan Oppituntini. Opettaja kyseli eilen tunnilla, millaisia karkkeja me haluttais siellä syödä. Kuulemma perinteenä on ollut, että matikanopettajat tarjoaa abeille vikalla tunnilla popcornia ja karkkeja; juomapuoli hoituu kunkin omasta takaa. Ihan rento meininki, mutta toisaalta tää on oikeus ja kohtuuskin kolmen (tai mun tapauksessa neljän) raastavan matikanläksytäytteisen lukiovuoden jälkeen.

Ens viikonloppuna pääsen käväsemään Oslossa. Siellä on pohj.maisten suunnistusliittojen NORD-kokous, jonne mäkin pääsen SSL:n edustajana aukomaan suutani ruotsiksi. Ihan kiva keikka tiedossa.

Sitten onkin melkein jo penkkarit, jossa koulun teemana on historia ja nelosten omana alateemana Antiikin Rooma. Ellun [EDIT: Idea olikin alunperin Venlan :) ] hyvän idean ansiosta voisin pukeutua marmoripatsaaks. Vaikka ihonvärini onkin jo aika kalvakka, ei pienestä ihomaalikerroksesta varmaan haittaakaan olisi. Jos joku tietää, mistä saisi ostaa ihomaaleja (mieluiten isommassa putelissa kuin kasvomaalit), niin mulle saa kertoa. Googletus ohjaa vain hieman arveluttaville sivuille...

Nyt mä oon vihdoinkin tehnyt lopullisen päätöksen tulevaisuudestani: aion hakea Hesan yliopiston valtiotieteelliseen lukemaan sitä Yleistä valtio-oppia Maailmanpolitiikantutkimuksen linjalla. Kakkosvaihtoehtona on Uppsala Universitetin Politices Kandidatprogram, joka käytännössä vastaa aika pitkälle tuota maailmanpolitiikkaa. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi sinne Helsinkiin, etten jo joutuisi ihan yksin vieraille maille.

Pääsykoekirjankin kävin jo lainaamassa kirjastosta. Kyseessä on "Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan", joka on reilu 500 sivun jytäättitiiliskivi pienellä präntillä. Sisältö on nimen mukaisesti maailman historia esihistoriasta nykyaikaan ja tulevaisuudennäkymiin. Perussettiä.

Ei kai mulla muuta. Reenit sujuu ja elämä hymyilee taas. :)

Blondeiluja ei tuu tällä hetkellä mieleen, mutta eiköhän näitä taas kohta löydy lisää teidän iloksenne.

Adjö!

Nolarin nollaus

Mulla on tyhjän paperin kammo. Blankko-fobia. Pätee niin blogiteksteihin, sähköposteihin, kouluhommiin, lehtijuttuihin kuin kaikkiin muihinkin kirjallisiin töihin.

Huh, selvisinpä taas siitäkin.

Mulla oli äsken vähän liikaa vapaa-aikaa, joten päädyin lueskelemaan läpi mun kaikki tähän mennessä kirjottamani blogitekstit. Järisyttävä kokemus, jota en missään nimessä suosittele kenellekään tervejärkiselle ihmiselle. Ajoittain tuli vastaan sellaista huttua, mitä en olisi enää halunnut muistaa kirjoittaneeni... Toisaalta välillä sain herättää kanssaihmisten kyseenalaisen huomion äkillisillä naurunpyrskähdyksilläni (varmaan säälittävyysasteikolla noloimpia asioita maailmassa on nauraa itse kirjoittamilleen jutuille).

Helmiä menneisyydestä ovat mm. seuraavat pätkät:

Poimintoja talvisotaa käsitelleeltä historiantunnilta, jolloin tavallistakin suurempi prosentti luokan oppilaista oli katsonut parhaaksi lepuuttaa päätään pulpettinsa kannella:

"Pisnesnainen" (ilm. 12/2008)
---
Opettaja: "Jaahas, täällä on ihmiset herkistyny talvisodasta heti niin paljon, että nyyhkyttää pulpettiinsa. Onhan se ihan ymmärrettävää, mullakin nousee kieltämättä aina tippa linssiin, kun sodista puhutaan..."

kohta

Opettaja: "Hei kuulkaas nyt, ei toi oo kauheen inspiroivaa mulle yrittää opettaa, kun te ette ees yritä pysyä hereillä!"

hetken kuluttua

Opettaja: "Ihan oikeesti, jääkää kotiin nukkuun jos ootte väsyneitä! Mä mielummin kuittaan poissaolovihosta selvityksen 'mesetin aamuneljään enkä jaksanu nousta', kun kattelen teiän takaraivoja täällä!"

lopulta

Opettaja: "Siis mä ymmärtäisin, jos mä horisisin täällä edellä jostain feodalismin synnystä tai uusklassismin ja impressionismin eroista, mutta kun aiheena on talvisota!!!! Ettekö te käsitä mitä teidän isovanhemmat on uhrannu sen puolesta, että te saatte oppituntien aikana hengailla Nokia N70:llänne mobiilimesessä? Ja jos teitä ei oikeesti yhtään kiinnosta tää, niin tehkää edes niin kun mä intissä: opetelkaa nukkuun silmät auki!"
---

Toinen helmi oli "Kirjoitusdarraa" (ilm. 3/2009). Voi sitä kirjoitustenjälkeistä tuskaa, joka tihkuu jokaisen näppäillyn merkin välistä... Katkeransuloista oli lukea erityisesti "Kertomus Äidinkielen Esseekokeesta, Jossa Kaikki Meni Pieleen".

.........................

Laitanpa vielä vähän pakettiin mennyttä vuotta. Oikeastaanhan käsittelyssä pitäisi olla koko kulunut vuosikymmen, eli "nolari" (tai "tuutausari", kuten joku tanopäätoimittaja Aamulehdessä veikeän nuorekkaasti ehdotti. Yack.) En kuitenkaan jaksa ajatella kymmentä vuotta taaksepäin, joten kelvatkoon vain viime vuosi.

Analyysi Facebookin 2009-kyselyä vapaasti muokaten:

Teitkö tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
-Jees, muun muassa kävin sokkotreffeillä (jäätävä kokemus, mutta lopputuloksen takia suosittelen ehdottomasti!!) ja kudoin pipon (ilman ohjeita, lopputuloksen perusteella en suosittele kenellekään. Traumaattinen kokemus.)

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
-Todennäköisesti heräteostoksiin. Turhia vaatteita, turhia koruja, turhia kenkiä ja turhia meikkejä, joita mitään en kuitenkaan käyttänyt enää toista (tai edes ensimmäistä) kertaa...

Vuoden Paras Kokemus?
-Ehkä kuukauden kielikurssi Gotlannissa. En oo koskaan ollut yhtä ruskettunut ja hiukset yhtä auringonvaalentamat, kuin sen reissun jälkeen. Enkä varmaan koskaan enää tuu olemaankaan, koska pelkäsin koko loppukesän saaneeni ihosyövän (mikä oli kyllä täysin turhaa ja täysin Greyn Anatomian aiheuttamaa. Pelko siis.), joten en uskalla enää koskaan grillata itseäni yhtä paljoa.

Vuoden Opetus?
-Edelliskohtaan liittyen, opin Australian Huippumalli haussa -sarjasta, että mallimaailmassa kalpeus on valttia ja rusketuksesta on vain haittaa. Ei sillä että musta mitään mallia olis tulossa, mutta sainpahan vaan uuden tekosyyn eteerisen hipiäni puolustamiseen.
-Mitään syvällisempää opetusta ei nyt taida tulla mieleen...

Vuoden Paras Ostos?
-Aika paha... Näin äkkiseltään sanoisin, että pinkki kevättakki Vilasta. Sille oli paljon käyttöä, ja se herätti mussa aina suuria euforian tunteita ollessaan mun päällä.

Vuoden Paras TV-sarja?
-Voi ei, todella paha, koska oon koukussa niin moniin... Ykkössijan jakavat Harper's Island (ehkä naurettavin sarja, minkä oon koskaan nähnyt, mutta kun arvasin käsittämättömästi murhaajan oikein jo ennen sarjan puoliväliä!) ja vielä kesken oleva Unelmien poikamiestyttö (miljoona kertaa parempi sarja kuin mikään Unelmien poikamiehistä, koska tässä on 25 miestä ja yks nainen, kun taas PoikaMIEHESSÄ on monta naista ja vain se yks mies, joka lähes poikkeuksetta on ällö ja limanen.)

Vuoden Surkein TV-sarja?
-Suomen Unelmien poikamies. Ehdottomasti. Vätys-Hannu oranssine naamoineen saattaa joskus vieläkin tulla kummittelemaan mun pahimpiin painajaisiini...

Mitä odotat vuodelta 2010?
-Ylioppilaaksi pääsyä! (Sen kirjoitusvaiheen yli voisi hypätä niin välttyy lisätraumoilta.) Ylioppilaisuuteen liittyen odotan erityisesti myös ihanan yo-mekon löytämistä! Sitten odotan yliopiston hyväksymiskirjettä (tällä hetkellä kohde on Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan Viestinnän laitos. Tilanne voi kuitenkin elää vielä. Niin ja pääsykokeenkin yli voisi hypätä.). Ja toivottavasti edellisen onnistuessa muuttoa Helsinkiin, omilleen! (Tai no todennäköisesti soluun, mutta hui apuaaaa, miten mä silti tuun pärjäämään??) Niin ja uudet aurinkolasitkin haluaisin.

Eiköhän tähän oo hyvä lopettaa. Vuosi vaihtuu tällä kertaa mun osalta Helsingissä, jeejee.

Ai niin. 2000-luvun 169. suosituin nimi USAssa oli Cesar. Nytpä tiedätte senkin.

Blondi kumartaa lukijoilleen! Juttu jatkukoon ensi vuosikymmenellä.

My (hopefully) Last Blondest Moment in the 2000s:

Olin tänään Fressissä, ja tiukan punttisrupeaman jälkeen havaitsin ympärilleni katsellessa hämmästyttävän tosiseikan: näin pelkkiä naisia! Vedin tästä sen johtopäätöksen, että naiset ovat paljon reippaampia ja parempia ihmisiä kuin miehet, koska ovat jo tulleet polttamaan joulukilojaan Fressin crosstrainereillä, samalla kun nämä heidän vähemmän kauniit puoliskonsa vielä mättävät sisuksiinsa kuivuneita kinkunjämiä.
Mun seuraava havainto oli, että mun senhetkinen havaintojentekemispaikka sijaitsi naisten pukuhuoneessa, mikä mahdollisesti saattaisi selittää eri sukupuolten edustuksen välisen epätasapainon...

Noloista noloin

Ou nou. Tänään tuli vähän mokattua. Aamulla oli sellanen olo, etten oikein jaksaisi panostaa ulkoiseen olemukseeni. Vedin siis päälle vanhat, (koirankarvaiset) ihanan löysät kollarilökärini, L-kokoisen pehmojättihupparin ja tennarit. Meikki jäi pariin ripsarinsutaisuun, ja kampaamattomat, likaiset hiukseni kiepautin löysälle ponnarille. Oikein edustava kokonaisuus siis kaikin puolin.

Ei siinä muuten mitään, kyllä meidän koulussa tämännäköisenä kehtaa ajoittain liikkua (suunnistajien maine on menetetty jo vuosia sitten), mutta kun tänään oli ne syksyn lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla, joiden juhlavasta pukukoodista oli toitotettu jo viikkojen ajan... Päädyin siis hipsimään ympäriinsä seinänvierustoja huppu syvälle päähän vedettynä. Sori kaikki ylioppilaat!

Viime jakson matikankurssilla opin yhden asian:
Tiedättekö, miksi matemaatikot eivät tykkää derivoinnista?
-Koska se laskee potenssia...

Lupaavasti alkoi tämänkin jakson (ELÄMÄNI VIIMEINEN!!!!!!!) pitkän matikan kertauskurssi. Olin saanut uuden kännykän, ja mä ja Venla päädyttiin tunnin aikana muun muassa seikkailemaan Bluetoothin ihmeellisessä maailmassa. Venla lähetteli mulle kaikenlaista musiikkia, ja homma oli aivan hanskassa, kunnes...

Sara: -Voinkohan mä avata tän tiedoston? Eihän se vaan rupee soimaan? Tai no ei kai, tää kännykkä on kuitenki äänettömäl...
(Painaa Avaa-nappia.)
(Sekunnin murto-osan kuluttua petollinen kännykkä kuitenkin rävähtää soimaan. Kaiutin on tietysti täysillä ja biisi on jokin The Soundsin kunnollinen rokkirevittely.)
(Opettaja hätkähtää luokan edessä, mutta pyrkii pauhaavasta musiikista huolimatta jatkamaan opetustaan keskeytyksettä.)
Sara: -Apua, miten tää sammuu miten tää sammuu???!!!
(Painelee eri nappeja ja lopuksi punaista puhelinta, jolloin kännykkä kyllä poistuu soitin-tilasta, mutta jatkaa silti kappaleen toistamista.)
(Kaikki oppilaat ovat kääntäneet katseensa kohti tapahtumien keskipistettä.)
(Jäätävähermoinen opettaja pyrkii yhä jatkamaan opetustaan kiinnittämättä huomiota ikkunarivin tapahtumiin.)
Venla: -Tee nyt jotain; miten se sammuu??!!!
(Yrittää myös painella kännykän nappeja, tuloksetta.)
Päähenkilöidemme takana istuvat pojat: -Mitä ihmettä te oikeen teette??
(The Sounds raikaa edelleen kaiuttimesta täydellä volyymillä.)
(Sara kääntyy poikien puoleen ja ojentaa epätoivoisena heille kännykkäänsä.)
Sara: -Auttakaa hei! Sammuttakaa tää!!!!
(Saran takana istuva uimaripoika hekottaa, toinen vain virnistelee selvästi vahingoniloisena.)
(Sara kääntyy takaisin omalle pulpetilleen.)
Venla [sihisten]: -Sammuta se nyt jotenkin!!
Sara: -Joo mä sammutan koko kännykän!
(Painaa virrankatkaisunappia. Kännykkä hiljenee. Samoin hetkeksi koko luokkatila.)
(Sitten opettaja jatkaa tyynesti puhettaan viittaamatta sanallakaan edelliseen episodiin.)
(Päähenkilömme uskaltavat vihdoinkin hengittää. Heidän naamoillaan voisi kevyesti paahtaa muutaman kananmunan ja energiaa riittäisi silti parin hengen infrapunasaunan lämmittämiseen.)
(Herpaantunutta kikatusta.)
(Seuraavaksi tytöt siirtyvät turvallisemmille vesille: piirtelemään kalentereihinsa.)

The End

----------

Tänään lähdenkin viikoksi Saariselälle!!!!!! Toivottavasti sinä aikana kanssalukiolaiseni ehtivät unohtaa ainakin joitakin munauksiani... Tai sitten ei. No, ainakaan en oo täällä koulussa mikään nevari.

Ai niin yksi kohokohta piti vielä mainita viime viikkojen ajalta! Näin Tre-Hki -junassa sen Marin Suomen Unelmien poikamiehestä! Se kulki mun ohi käytävällä, ja mä kysyin siltä, oliko se siinä Unelmien poikamiehessä. Se naurahti ja myönsi olleensa. Sit mä sanoin sille, että se oli mun lemppri siinä. Se naurahti taas ja kiitti. Siinä vaiheessa koko täpötäysi vaunuosasto oli kääntynyt katsomaan meitä, ja kun Mari jatkoi eteenpäin, muutkin matkustajat alkoivat kysellä siltä kaikenlaista. Loppuviimeks kuulin sen mutisevan kaverilleen: -Olis varmaan pitäny laittaa joku huppu päähän tänne junaan tullessa...

My Blondest Moments:

Olin tossa viime viikonloppuna Kuopiossa. Majotus oli jossain kylpylähotellissa, jossa me päästiin syömään hienoihin seisoviin pöytiin. Siellä ravintolassa oli sellanen systeemi, että tarjoilijat haki pöydistä käytetyt astiat ja vei ne seinustalla seisovaan astiakärryyn.

Aamupalalla olin ottanut vähän leipää, ja sellasen tosi herkullisen näkösen sämpylän, joka osoittautukin kivikovaksi ja pahvinmakuiseksi.
Mä en pystynyt syömään siitä pahvisämpylästä kuin muutaman haukkauksen. Mun lautanen oli kuitenkin jo niin täynnä erilaisia salaatin ja juustojen jämiä, etten kehdannut jättää siihen niiden lisäksi vielä sitä sämpylää poisheitettäväksi.

Päätin pelastaa tilanteen vaanimalla astiakärryn vieressä lautanen kädessä, viattoman näköisenä hetkeä, jolloin voisin livauttaa ruoantähteeni sinne kenenkään tarjoilijan huomaamatta.
Tilaisuus koittikin pian. Syöksähdin salamana kärrylle valmiina kippaamaan ruoantähteeni biojäteastiaan. Kärryssä oli kaksi sopivannäköistä reikää. Toisen yläpuolella luki "Roskat" ja toisen etiketti oli hiutunut niin paljon, etten saanut tekstistä selvää.

Meidän koulun ruokalassakin on kaksi reikää, joista toinen on varattu poltettaville roskille ja toinen biojätteille, joten tein aukottoman päättelyn, että täällä ravintolassakin toinen reikä on roskia ja toinen biojätteitä varten. Asiaa pidempään pohtimatta kippasin jämäni hiutuneen etiketin aukosta sisään. Siinä vaiheessa mun katse kuitenkin sattui käväisemään aukon pohjalla. Sieltä välkkyi haarukoita, veitsiä ja lusikoita.

Nielaisin, ja vilkaisin ympärilleni. Ravintolan toisesta reunasta oli juuri lähestymässä kaksi tajoilijaa. Tyrkkäsin sutjakkaasti käteni reiästä sisään ja sain hamuiltua sieltä puolikkaan sämpylän. Siinä vaiheessa tajoilijat lähestyivät jo uhkaavasti, joten päädyin vain heittämään sämpylänpuolikasraukan kohti suuntaa, jossa arvelin roska-astian olevan, ja liukenin paikalta taakseni vilkuilematta...