En osaa suunnistaa.
Tämä tiedoks kaikille niille, jotka sitä ei vielä Ankkurirastien tulosluettelosta osanneet tulkita.
Masentavaahan tää väkisinkin on. Tässä vielä pikakelaus mun viime vuosien suunnistusurasta:
2007 - Alkukaudesta nilkkavamma ja poskiontelontulehduksia. Kesäkuussa alkoi vauhtia kertyä taas lupaavasti, ja suunnistuskin loksahteli ajoittain kohdalleen. Heinäkuussa tuli se kuuluisa stoppi vasemman jalan polvinivelen turvonneessa muodossa. Vieläkään ei siis täyttä varmuutta siitä, mistä tämä johtui. Magneettikuvia, urheilulääkäreitä, fysioterapiaa, kortisonipiikkejä, ortopedejä, vesijuoksua.........
2008 - Sama ralli jatkuu. Keväällä polven tähystys, jossa lumpion alta poistettiin Hoffan rasvaa eli tehtiin rasvaimu. Kuntoutuminen tosi hidasta, mutta syksymmällä veri vetää väkisin metsän siimekseen ontumaan kävellen ratoja ympäri.
2009 - Vähitellen pystyn ottamaan kivuttomia juoksuaskeleita! Useimmiten nämäkin hetket kostautuvat jälkeenpäin kovalla polvikivulla. En edes uskalla päästää mieleeni sitä vaihtoehtoa, että vamma olisi uusiutunut. Hammasta purren pakko mennä metsään polvi tyylikkääseen terveyskeskuksen polvitukeen käärittynä.
Nyt kun oon päässyt muutaman kerran juoksemaan metsässä, oon ikävä kyllä huomannut, että tää vajaan kahden vuoden suunnistamattomuus on ryövännyt mun suunnistustaitoni viimeisetkin rippeet johonkin kätköön, josta niitä ei oo mitään toivoa löytää. Teen kisoissa aivan käsittämättömän alkeellisia virheitä: en osaa kulkea suunnassa, en osaa suunnata karttaa, juoksen puolikin kilometriä väärään suuntaan väärään kalliomäkeen ennen kuin tajuan, että kaikki ei täsmääkään. Kuljen pari sataa metriä rastilta, enkä yhtäkkiä tiedäkään enää yhtään, mitä reittiä olen tullut ja mihin päätynyt. Parin minsan pikkupummien lisäksi reilun 5 minuutin megapummit ovat tällä hetkellä aivan tuttua kauraa.
Voisko joku kertoa, miten olis mahdollista oppia taas suunnistamaan? Nöyrin kiitos jo etukäteen.
PM-geimingeissä on sentään joitakin ihmisiä, jotka osaa suunnistaa. Ja juostakin. Ainakin ruotsalaisnuoret näytti lauantain pitkällä matkalla olevansa melkein yli-inhimillisiä muihin verrattuna. Kaikki mitalit länsinaapuriin ja pojissa vielä sijat 4-6!!!!! Mitä sellasta on ruotsalaisnuorissa, mitä ei oo suomalaisnuorissa?
Maajoukkuemajotuksessa tätä hieman spekuloitiin, ja tultiin siihen lopputulokseen, että ruotsalaisia reenautetaan aivan hullun lailla pienestä asti. Näkihän sen jo ainakin Sverige-tyttöjen ulkonäöstä: kaikki oli ihan käsittämättömän laihoja! Ja juoksee sairaan kovaa.
Kääntöpuolena tässä on se, että ruotsalaiset kulutetaan tällä järjestelmällä ehkä loppuun jo junnuikäisenä: pääsarjaan siirtyessä ei ole enää mahdollista nostaa harjoitusmääriä, ja nuorena tehdyn hampaat irvessä -harjoittelun seurauksena ei riitä enää edes motivaatiota jatkaa suunnistusta. Joka tapauksessa mä uskon, ettei suomalaisten peliä oo vielä täysin pelattu. Meillä vaan kehitys tapahtuu järkevän nousujohteisesti.
Sunnuntain viestissä Ruotsin ennakkosuosikit hoiti homman kotiin poikien osalta: kaksoisvoitto. Vähempi olis kylläkin varmasti ollut jo pettymys. Loppukirissä SWE3:n Kalle Johansson näytti sellasta tikitystä, ettei viime vuoden JWOC-kunkku Runessonilla ollu minkäänlaisia saumoja tuoda SWE1:stä maaliin ennen Johanssonia. FIN2:n trio yllätti positiivisesti ottamalla upeasti pronssia ennen muun muassa Oma Taivaisen ankkuroimaa FIN1:stä.
Suomen mitalijoukkueen nuori latino Eikka Heinaro toi joukkueen aloituksessa vaihtoon pidemmästä hajonnastaan huolimatta vain reilu 1.30min kärjen jälkeen. Pohojammaan oma poika Tupsu Istolahti nosti tiimin kakkososuudella hienosti kytikselle 4.sijalle, josta Vili ("Laatta") Niemi viimeisteli mitalin tyynen viileästi koti-Suomeen. Hyvä pojat!!!!!
Tyttöjen puolella Ruotsi sortui ennakkosuosikin paineisiin ja jätettiin tylysti mitalien ulkopuolelle. Salon pirulliset kalliomaastot romuttivat myös FIN1:n mitalihaaveet heti aloitusosuudella. Huonoa säkää, että Venlan musta päivä sattui osumaan juuri tälle sunnuntaille... Tanska vei lopulta voiton ja Suomi sai balsamia haavoihin FIN2:n ja FIN3:n loistavilla hopea- ja pronssimitaleilla. Frida Lönnberg ja Sari Anttonen toivat joukkueensa aloituksesta vaihtoon rinta rinnan. Kakkososuudella FIN3:n Eva-Lina Skogvik jätti Mira Kaskista puolisen minuuttia, mutta ankkuripätkällä FIN2:n Lotta "Aropupu" Karhola pääsi Heini Papinsaaren ohi nostaen joukkueensa hopealle.
Jäljellä on vielä keskimatka ja sprintti, joissa uskon Suomen kasvattavan mitalisaalistaan entisestään. Keskimatkalla lähes kaikki joukkueen jäsenet voivat onnistuessaan yltää mitalin arvoiseen suoritukseen, ja sprintissä erityisesti joukkueen kuopus Tuulia Viberg saattaa hyvinkin paikata pitkän matkan floppinsa jopa palkintopallisijoituksella. We will see...
Pääsin muuten lauantai-iltana kurkkaamaan PM-joukkueiden kulissien taakse. Suosituimpana ajanvietteenä tuntuu kisaspekulaatioiden ja ystävällismielisen juoruilun ohella olevan ainakin rallipelin pelaaminen. Papinsaaren Heini tekee samalla myös tienestiä virkkaamalla söpöjä lankatonttu-ukkoja ensi joulusesonkia varten. Niin ja näin samassa majotuksessa olevan Ruotsin tähtinaisen Helena Janssonin kävelevän päin pylvästä! Ei osannut Helenakaan havainnoida ympäristöään ja näpytellä tekstaria kännykkään samanaikaisesti...
PM-järjestelyt ovat sujuneet suht mallikkaasti, mitä nyt lauantaina maali kaatui Bodil Holmströmin päälle. Ankkurirastien infoon taas oli tungettu joku täyspalikka täti. Kävin kysymässä siltä jo lauantaina, olisko mun Kokkolan sprinttiin unohtunutta nilkkatukea tuotu infoon, ja sain tädiltä kärttysän vastauksen, ettei heille oo tuotu mitään ja kehotuksen soittaa ite sprintin järjestäjille.
No, kävin sunnuntaina uudestaan infossa, ja sain sen saman tädin melkein silmilleni. Sen asenne oli sellanen, että ei heille mitään nilkkatukea ole tuotu ja mitä mä HÄNELTÄ kehtaan mitään tällästä tulla edes kysymään, ei HÄNTÄ saa vaivata, hän on sentään vaan TÖISSÄ infossa. Lähdin siitä sit pois vähän harmistuneena lievästi sanottuna töykeästä asiakaspalvelusta, kun se täti huutaakin mun perään jotain. Menin takasin ja se kysy multa sitten, miltä se nilkkatuki näyttää. Selitin, että sellanen tukevaa mustaa kangasta oleva nilkan ympärille menevän muotonen tarrakiinnitteinen tuki on kyseessä, jolloin se täti kaivo esiin pussin, jossa luki isolla: "LÖYTÖTAVAROITA SM-SPRINTISTÄ KOKKOLASTA", ja kuinka ollakaan pussin ainoana sisältönä oli juurikin mun nilkkatuki.
"En mää tienny, että tää on tällänen kankainen", se täti yritti selitellä.
Öööö, Sherlock... Jotain ihme jalkaproteesiako se oletti mun tarkottavan??
My Blondest Moments:
Junassa oli tällänen pieni punanen vasara kiinnitetty kattoon, ja sen vieressä luki jotain "Hätätilanteisiin" tms. Junan ikkunalasissa oli keskellä noin 5x5 cm pyöreä kohta, jossa oli vain yksinkertanen lasi ja sen pyörylän keskellä punanen pilkku osotuksena siitä, että siihen pitää lyödä sillä hätävasaralla.
Mä kattelin aikani sitä ikkunan keskellä olevaa ympyrää ja lausuin sitten ihmetykseni ääneen:
"Mitä apua on siitä, et tohon ikkunaan saa onnettomuustilanteessa tollasen viiden sentin aukon? Onks siitä tarkotus sit työntää joku nenä ulos ja hengitellä, kun eihän siitä mahdu edes kenenkään käsi?"
Mun kanssamatkustajat onnistu jotenkin kikatuksensa keskeltä selittämään mulle, että kun vasaralla on lyöty tähän ohuempaan kohtaan, niin se ikkunan hajoaminen ei suinkaan jää siihen, vaan hajoaminen leviää siitä koko muuhun ikkunalasiin...
maanantai 8. kesäkuuta 2009
perjantai 29. toukokuuta 2009
Nollasatasata ja piknik-lemmikit
Nyt tursuaa kyllä mun yo-kiintiö jo aivan yli äyräiden!
Ensinnäkin, on pitänyt vääntää jotain seittemänkymmentä korttia uusille ylioppilaille ympäri Suomea, joista kahdeksan yhdeksäsosan osoitteita mulla ei tietenkään oo aiemmin ollut, tai sitten on ollut mutta kyseiset ylioppilaat ovat menneet muuttamaan pois osoitteesta, joka on yleisessä tiedossa, osoitteeseen, jota ne eivät ole ilmoittaneet edes Eniro nollasatasataan. Joten edes Eniro ei voinut mua auttaa. Kyynel. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa?
Ne Eniron ihmiset kuulostaa kyllä toisinaan aika kyllästyneiltä lurauttamaan: "Eniro Jorma, mitenvoinAUttaa?" Ei sillä, kyllä mullakin varmaan työntekijänä palais kiinni siihen. Lurautteluun. Tekis kieltämättä joskus mieli kiekasta sinne luuriin takasin sillä samalla "mitenvoinAuttaa?"-nuotilla jotain tosi välkkyä. Heh. Halvat on huvit.
Toiseksi, tää jokavuotinen lahjaressi on aivan karmaisevaa. Sitä vaan sinkoilee ympäri astia- ja sisustusliikkeitä ja soittelee ympäriinsä yrittäen selvittää, millaista astiastoa se pikku-Maija nyt onkaan kerännyt ja omistaako Olavi jo kahvinkeittimen tai Kerttu minkäänlaisia pussilakanoita.
Onneks mulla on ens vuonna luvassa ainakin jonkin asteinen tauko tästä hössötyksestä. Oliskohan liian vulgaaria julkaista toivelahjalista? Toisaalta se kyllä helpottais varmasti monen vieraan työtaakkaa, kun useimmat nyt kuitenkaan ei todennäköisesti tuu paikalle vain pulsuamaan kermakakkua ja suklaakeksejä, vaan tuovat jotain lahjantynkää mukanaan. Näin alustavasti voisin ainakin sanoa, että kerään Arabian oliivinvihreää Teema-sarjaa, josta mulla on toistaiseksi vain pari hassua mukia ja leipälautasta. Mitää kodinkoneita en myöskään omista, eikä pussilakanasettejäkään liikaa ole. Älkää kuitenkaan hyvät ihmiset ostako kananmunankeitintä, ne munat voi vallan hyvin keittää kattilassakin... Plasma-tv taas saattais ihan kelvatakin.
Olin muuten pari viikkoa sitten Tampere-Gamesin infossa töissä. Viikonlopun kohokohta oli se, kun kävin ilmottamassa kuuluttajalle, että infoon on tuotu loppusuoran varresta löytynyt Teletappi-pehmolelu. Kuuluttaja tiedotti asiasta yleisölle, ja kohta infoon marssikin yksi helpottunut isä, joka antoi tarkat tuntomerkit Teletappi-lelusta ja vei hartaasti kaivatun Pain takaisin vaahtosammuttimen kokoiselle omistajalleen.
Jokavuotinen Sammon suunnistajien piknik järjestettiin taas onnistuneesti Rosendahlin piknik-pyhätössä Pyynikin harjun kupeessa. Sain tällä kertaa vastuuta tarjottavien tekemisestä paljon viime vuotista runsaammin; silloin mun annettiin vain ripotella juustoa pizzojen päälle, koska sen katsottiin olevan ainoa ruoanlaittoon liittyvä homma, josta selviäisin pilaamatta ruokaa. Tänä vuonna pääsin sentään jo sekoittamaan taikinaa Lotan valvovan silmän alla.
Fiiliksiä viime vuoden piknikiltä
Päivän ohjelma noudatti suunnilleen seuraavaa kaavaa: pizzaa - dipattavia kurkkuja - nostalgista puolukkatorttua vaniljakastikkeen kera - dipattavia porkkanoita - tahmaista suklaatorttua - dipattavia kukkakaaleja - sipsejä - karkkia - välissä huikka mehua. Hetken lepo, sitten taas huikka mehua - pizzaa - dipattavia vihanneksia... Uhkaavien pilvien peittäessä auringon koitti siirtyminen suojaisemmille seuduille Munukoiden pihan perällä sijaitsevaan asuntovaunun etutelttaan. Teltassa käytiin huikaiseva Pressa-maraton pelikorteilla, tietenkin syöpöttelyn ohella.
Nyt pitäis muuten käydä äänestämässä Euro-vaaleissa. Ehdokkaasta ei oo kylläkään vielä tietoa. Tai no on sen verran, etten ainakaan tuu äänestämään ketään, joka vaalimainoksessa julistaa haluavansa Brysseliin KOKEMUKSEN turvin! Huhhuh, kun kaupungilla törmäilee vaalijulisteisiin, niin vähintään neljässä viidestä ehdokas kertoo edustavansa KOKEMUKSEN ääntä. Todennäkösesti äänestän jotain nuorta naisehdokasta, joka on nätti ja osaa monia vieraita kieliä. Tai sitten äänestän jotain nuorta hottismiestä, kaikkein komeinta, mikä ehdokaslistalta löytyy. Pitänee siis iskeä piakkoin vaalikoneen tuloksia Googlen kuvahakuun.
(Ja sitä vielä löytyy sellasia, jotka vastustaa äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Aika jännä.)
My Blondest Moments: Oon lähdössä kesäkuun toisella viikolla kielikurssille Gotlantiin. Matka Suomesta Ruotsiin taitetaan Viking Linella Turusta Tukholmaan. Helsingin seudulla asuville on järjestetty alkumatkalle kuljetus Hesasta Turkuun. Kerroin isälle, että mä laitan viestiä EF:ään, että vaihdan mun lähtöpaikan suoraan Turuks, koska mun ei oo mitään järkeä matkustaa ensin lautalla Helsingistä Turkuun. Isä vähän ihmetteli, että miten niin lautalla. Mä osotin sille EF:n kirjeestä kohdan, jossa asiasta kerrottiin: "Helsingissä kokoontumispaikka on Mikonkadun tilausajolaituri. Matkustus tapahtuu Lindholm Linesilla." Isä ei tuntunut vieläkään ymmätävän, mistä mä sen lautan oikeen olin repässy. Täyty sitten vääntää sille asia rautalangasta: lähtö on LAITURILTA ja menopelinä on Lindholm LINES, vähän niin kuin Viking LINE. Siinä vaiheessa isän pokka petti, mutta se onnistu kuitenkin jotenkin selittämään hekotuksensa lomasta, että todennäköisesti kulkuväline on kuitenkin linja-auto...
Ensinnäkin, on pitänyt vääntää jotain seittemänkymmentä korttia uusille ylioppilaille ympäri Suomea, joista kahdeksan yhdeksäsosan osoitteita mulla ei tietenkään oo aiemmin ollut, tai sitten on ollut mutta kyseiset ylioppilaat ovat menneet muuttamaan pois osoitteesta, joka on yleisessä tiedossa, osoitteeseen, jota ne eivät ole ilmoittaneet edes Eniro nollasatasataan. Joten edes Eniro ei voinut mua auttaa. Kyynel. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa?
Ne Eniron ihmiset kuulostaa kyllä toisinaan aika kyllästyneiltä lurauttamaan: "Eniro Jorma, mitenvoinAUttaa?" Ei sillä, kyllä mullakin varmaan työntekijänä palais kiinni siihen. Lurautteluun. Tekis kieltämättä joskus mieli kiekasta sinne luuriin takasin sillä samalla "mitenvoinAuttaa?"-nuotilla jotain tosi välkkyä. Heh. Halvat on huvit.
Toiseksi, tää jokavuotinen lahjaressi on aivan karmaisevaa. Sitä vaan sinkoilee ympäri astia- ja sisustusliikkeitä ja soittelee ympäriinsä yrittäen selvittää, millaista astiastoa se pikku-Maija nyt onkaan kerännyt ja omistaako Olavi jo kahvinkeittimen tai Kerttu minkäänlaisia pussilakanoita.
Onneks mulla on ens vuonna luvassa ainakin jonkin asteinen tauko tästä hössötyksestä. Oliskohan liian vulgaaria julkaista toivelahjalista? Toisaalta se kyllä helpottais varmasti monen vieraan työtaakkaa, kun useimmat nyt kuitenkaan ei todennäköisesti tuu paikalle vain pulsuamaan kermakakkua ja suklaakeksejä, vaan tuovat jotain lahjantynkää mukanaan. Näin alustavasti voisin ainakin sanoa, että kerään Arabian oliivinvihreää Teema-sarjaa, josta mulla on toistaiseksi vain pari hassua mukia ja leipälautasta. Mitää kodinkoneita en myöskään omista, eikä pussilakanasettejäkään liikaa ole. Älkää kuitenkaan hyvät ihmiset ostako kananmunankeitintä, ne munat voi vallan hyvin keittää kattilassakin... Plasma-tv taas saattais ihan kelvatakin.
Olin muuten pari viikkoa sitten Tampere-Gamesin infossa töissä. Viikonlopun kohokohta oli se, kun kävin ilmottamassa kuuluttajalle, että infoon on tuotu loppusuoran varresta löytynyt Teletappi-pehmolelu. Kuuluttaja tiedotti asiasta yleisölle, ja kohta infoon marssikin yksi helpottunut isä, joka antoi tarkat tuntomerkit Teletappi-lelusta ja vei hartaasti kaivatun Pain takaisin vaahtosammuttimen kokoiselle omistajalleen.
Jokavuotinen Sammon suunnistajien piknik järjestettiin taas onnistuneesti Rosendahlin piknik-pyhätössä Pyynikin harjun kupeessa. Sain tällä kertaa vastuuta tarjottavien tekemisestä paljon viime vuotista runsaammin; silloin mun annettiin vain ripotella juustoa pizzojen päälle, koska sen katsottiin olevan ainoa ruoanlaittoon liittyvä homma, josta selviäisin pilaamatta ruokaa. Tänä vuonna pääsin sentään jo sekoittamaan taikinaa Lotan valvovan silmän alla.
Viime vuoden teema oli "Vanhanajan piknik", tietysti asiaankuuluvine lieri-/olkihattuineen ja kukkamekkoineen. Tänä vuonna päädyttiin "Lemmikki-päivä"-teemaan, eli jokaisen osallistujan piti tuoda lemmikki mukanaan. Aivan kaikki eivät muistaneet napata mukaansa karvaista (tai muuta sellaista) pikku ystävää, mutta paikan päällä nähtiin kuitenkin lemmikin ominaisuudessa muun muassa espanjanvesikoira Hulda, lassie Ansku, hento sininen kukka jonka lajike on lemmikki, sekä 18-vuotias helsinkiläinen suunnistaja Eikka. Lemmikeille oli tarjolla tietysti omat, pääosin raksuista koostuvat ruoat. Saattoi joku lemmikki ehkä päivän aikana jotain muutakin purtavaa saada.
Fiiliksiä viime vuoden piknikiltä
Päivän ohjelma noudatti suunnilleen seuraavaa kaavaa: pizzaa - dipattavia kurkkuja - nostalgista puolukkatorttua vaniljakastikkeen kera - dipattavia porkkanoita - tahmaista suklaatorttua - dipattavia kukkakaaleja - sipsejä - karkkia - välissä huikka mehua. Hetken lepo, sitten taas huikka mehua - pizzaa - dipattavia vihanneksia... Uhkaavien pilvien peittäessä auringon koitti siirtyminen suojaisemmille seuduille Munukoiden pihan perällä sijaitsevaan asuntovaunun etutelttaan. Teltassa käytiin huikaiseva Pressa-maraton pelikorteilla, tietenkin syöpöttelyn ohella.
Nyt pitäis muuten käydä äänestämässä Euro-vaaleissa. Ehdokkaasta ei oo kylläkään vielä tietoa. Tai no on sen verran, etten ainakaan tuu äänestämään ketään, joka vaalimainoksessa julistaa haluavansa Brysseliin KOKEMUKSEN turvin! Huhhuh, kun kaupungilla törmäilee vaalijulisteisiin, niin vähintään neljässä viidestä ehdokas kertoo edustavansa KOKEMUKSEN ääntä. Todennäkösesti äänestän jotain nuorta naisehdokasta, joka on nätti ja osaa monia vieraita kieliä. Tai sitten äänestän jotain nuorta hottismiestä, kaikkein komeinta, mikä ehdokaslistalta löytyy. Pitänee siis iskeä piakkoin vaalikoneen tuloksia Googlen kuvahakuun.
(Ja sitä vielä löytyy sellasia, jotka vastustaa äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Aika jännä.)
My Blondest Moments: Oon lähdössä kesäkuun toisella viikolla kielikurssille Gotlantiin. Matka Suomesta Ruotsiin taitetaan Viking Linella Turusta Tukholmaan. Helsingin seudulla asuville on järjestetty alkumatkalle kuljetus Hesasta Turkuun. Kerroin isälle, että mä laitan viestiä EF:ään, että vaihdan mun lähtöpaikan suoraan Turuks, koska mun ei oo mitään järkeä matkustaa ensin lautalla Helsingistä Turkuun. Isä vähän ihmetteli, että miten niin lautalla. Mä osotin sille EF:n kirjeestä kohdan, jossa asiasta kerrottiin: "Helsingissä kokoontumispaikka on Mikonkadun tilausajolaituri. Matkustus tapahtuu Lindholm Linesilla." Isä ei tuntunut vieläkään ymmätävän, mistä mä sen lautan oikeen olin repässy. Täyty sitten vääntää sille asia rautalangasta: lähtö on LAITURILTA ja menopelinä on Lindholm LINES, vähän niin kuin Viking LINE. Siinä vaiheessa isän pokka petti, mutta se onnistu kuitenkin jotenkin selittämään hekotuksensa lomasta, että todennäköisesti kulkuväline on kuitenkin linja-auto...
maanantai 11. toukokuuta 2009
Blondi mikä blondi
Jatkossa tuun keskittymään täällä blogissa entistä enemmän erilaisiin spekulointeihin, top10-listojen tekemiseen ynnä muuhun retoriseen ja argumentatiiviseen puoleen. Itseironia kunniaan, joten My Blondest Moments säilyy tottakai kunniapaikalla!
Ensinnäkin:
YTL:n ihmiset voidaan jakaa kahteen luokkaan.
Toiset on ihanan pirteän yltiöpositiivisia, esimerkiksi Sensori X, joka ei heilautellu mun saksanpisteitä suuntaan eikä toiseenkaan, joten ÄLLÄhän sieltä napsahti! Oon pahoillani, yleensä en harrasta lesoomista (paitsi ajoittain), mutta kun tämä L tuli aivan tietämättäni ja pyytämättäni. E oli tosiaan tavote. Nyt on hyvä jättää pitkä saksa hetkeks hyllylle.
Toiset taas ovat kuin nakkikauhalla päähänsä saaneita. Voitte vaan kuvitella, kuinka ite arvioisitte kokelasparkojen historian kokeita, jos joku ois ensin kumauttanu teitä mojovasti sillä nakkikauhalla. Eihän siinä arvostelussa enää tunnettaisi armon rippujakaan.
Eräs Herra / Rouva Historiansensori oli tainnu kokea tämän karmaisevan kohtalon juuri ratkaisevalla hetkellä, ennen kuin oli alkanut tarkistaa mun hissankoetta. Siellä tultiinkin neljän pisteen voimin oikeen rytinällä alas, jolloin lopputulos jäi vaivaisen pisteen päähän laudaturista.
Hissanopettaja lähti ajamaan mun asiaa, mutta aikamoisena oikeusmurhanahan YTL:n uudelleentarkistusjärjestelmää pidetään... Siellä on muun muassa huomattavissa eräänlainen eturistiriita: tarkistusmaksun saa takaisin, jos arvosana muuttuu uudelleentarkistuksessa. Sensoreiden virkistysrahastohan ammottaisi autiona, jos kukaan koskaan onnistuisi korottamaan arvosanaansa uudelleentarkistuksessa.
Joskus vaan käy niin, että no can do. Parempi onni ensi keväänä.
Unohdin mainita, että YTL:stä löytyy myös tasapaksuja sensoreita, jotka esimerkiksi läsäyttää kokelaalle juuri sen tasapaksun E:n, jonka ne äidinkielen näytöllään ansaitsikin. (Tasapaksulla E:llä en tarkoita, että E olisi tyydyttävä arvosana, vaan sitä että pisteet osuvat tasan E:n ja L:n rajan keskelle. Hyvin tähdätty!)
Toiseksi:
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mitä ihmeellistä on Norjan Euroviisussa. Oprah on siitä huolimatta ottanut kipaleen siipiensä alle, jolloin menestys on aika lailla vuonomaalle pedattu. Okei, onhan se laulaja ihan älyttömän söpö, mutta on niitä kuumiksia muuallakin telkkarissa. Esim. GG:n Nate on monen tepen mielestä Tosi ihQ, ja Twilightin Edward taas kiistämättä aivan j ä ä t ä v ä n hottis.
Kolmanneksi:
En vieläkään oo toipunut viimeviikkoisesta Chelsea-Barca -episodista. Barca on yksi niistä muutamasta futisojukkueesta, joita en ikinä mistään hinnasta kannattaisi, ja kuinkas sitten kävikään... Herra erotuomari "Puusilmä" Övrebö jätti viheltämättä pari ratkaisevaa rankkaria, jolloin Barca onnistui viime hetken tasotusmaalilla jyräämään itsensä Mestareiden liigan finaaliin.
Tässä oli kyllä huutava vääryys!!!!!!! Koska Chelsean kannattajat eivät oo (ainakaan toistaiseksi) onnistuneet listimään Övrebötä (joka on ollut maan alla pelin päätösvihellyksestä lähtien), ne ovat päättäneet spoilata Norjan euroviisumenestyksen. Suunnitelman yksityiskohdat on mulle vielä vähän hämärän peitossa, mutta katsotaan mitä engelsmannit vielä keksiikään.
Sitten tämänkertaiseen TOP-listaan:
TOP 9 -Suomen murteet
(Toim.huom.: Listalla on mukana vaan ne murteet, joita jotenkin hahmotan. Lista sisältää paljon yleistystä ja tarkoituksellisen provosoivia kommentteja. Älkää vetäkö hernettä liian syvälle nenään, koska lääkärinkin voi olla vaikea poistaa sitä sieltä. Mun isotäti erehtyi tekemään näin esikouluikäisenä ja eli loput 73 vuotta elämästään herne nenässä, eikä se ollut mukavaa. Kaikenlainen eriävienkin mielipiteiden esittäminen on sallittua, jopa suotavaa, kommentointiosiossa.)
9. SAVO - "Elä vaan kuule ala viäntään savvoo." Menee nimittäin jo liiankin leppoisaksi. Löntystelevän takapajuista. Savoa kuullessaan voi liiankin helposti kuvitella itsensä Kuopion kalakukkomarkkinoille, joita kalakukkofobisti ymmärrettävän kulinaarisista syistä kaihtaa.
8. OULU - "Ookkonä pölöjä?" Voi kyllä, ainakin jos puhut oulua liian julkisilla paikoilla. Tarvinneeko tähän mitään enää lisätä?
7. SUOMENRUOTSI - Riikinruotsi on ihanan pulppuilevaa, pirteän persoonallista lörpöttelyä. Suomenruotsi taas - ei ole. Finlandssvenskassa nuotti on sama laahaavan tasapaksu kuin suomensuomessakin, mutta sanat kuulostavat äännettyinä, jos mahdollista, vieläkin rumemmilta. Kaiken huipuksi kaikilla julkisuudessa heiluvilla bettinaässillä on keskenään samanlainen, korvia raastavan kovan nariseva puhetapa. Ainoan positiivisen poikkeuksen suomenruotsiin tekee rantaruotsalaisten (Närpiö yms) käyttämä pehmeän laulava ruotsi, joka onnistuu ajoittain nousemaan lähelle jopa riikinruotsia.
6. ETELÄPOHJANMAA - Vaikka mä itsekin olen puoliksi "ilimajokelaanen", niin tää ei vaan uppoo. Murre nostaa erehdyttävästi mieleen kotoisan navetan tuoksahduksen, nam.
5. TAMPERE - Mää en ainaka miälestäni puhu tamperetta. Tai emmäätiiä. Joskus niin käy, kun oon matkustanu ritsillä tai istuskelen pipa päässä rotvallirreunalla oottelemassa nysseä. Toivottavasti mun puheesta ei enää jossain vaiheessa kuule tätä taustaa!
4. KARJALA - "Sie et kuule kans ossaa yhtää mittää. Ans ku mie näytän." Karjalasta tulee mieleen aina vaari (ylläri, Kannakselta kun on kotoisin) ja Tuntemattoman sotilaan Rokka (Rokka on äijä!). Ylipäänsä talvi- ja jatkosota, joiden ehdoton fani mä oon.
3. TURKU - Mun henkisen kotini kieli. (Noloa mutta totta.) Oon aina tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ruotsalaisten ja turkulaisten kanssa. Traagista mun tarinassa on se, että oon sattunut syntymään Suomeen ja Tampereelle. "Kukka meist ei o Turuust, mut mää ainaki aion muutta sinne viäl yks kaunis päiv!"
2. ETELÄLAPPI - Sami Jauhojärven kaltaisten suklaasilmien kieli. Lepposan letkeetä ja reilun kuulosta, ei kai niiltä porojen parissa kasvaneilta voi muuta odottaakaan. En oo koskaan muuten tavannut yhtään ilkeetä lappalaista! Paitsi se shamaani Joulupukissa ja noitarummussa, mutta senkin ilkeys johtu vaan siitä, että Joulupukki ei ollut koskaan saanut sen toivelahjalistaa.
1. STADI - "Onks sul stidei?" kysyttiin taannoin legendaarisessa yo-kokeen tehtävässä, jolloin kukaan kehäkolmosen ulkopuolelta ei ymmärtänyt kyseenomaisesta tehtävästä höykäsen pöläystä. Stadilaisilla on puheessaan laiskan venyttelevä ja ylimielinen nuotti, ymmärrettävästi, koska älyllinen elämähän tunnetusti loppuu siihen kehäkolmosen laitamille. Aiemmin pidin tätä vivahdetta raastavan ärsyttävänä, mutta nykyään se on vaan H O T. Kaiken kukkuraksi ne on antanut kulkuvälineelle, joka muualla manner-Suomessa tunnetaan raitiovaununa / raitsikkana / ratikkana, ytimekkään nimen "spora". Haluan Helsinkiin.
My Blondest Moments
Juonsin koulun salissa viime viikolla EU-vaalipaneelin yhdessä yleisurheilijapojan kanssa. Mun vuorolle tuli lukea kysymys meppien palkoista. Mun juontopaperissa luki:
[Mepin palkka = 7000€ + kulut 4052€ + päiväraha 287/pv]
Ihmettelin viimeistä kohtaa hetken: miks ihmeessä siinä ei sanottu, mikä se päivärahan suuruus on? Luin kuitenkin tekstin itsevarmana useampaan kertaan (koska panelistit näyttivät vähän hämmentyneiltä):
"Mitä mieltä olette mahdollisen tulevan ammattinne palkkauksesta? Mepin palkka on 7000 euroa plus kulut 4052 euroa plus päiväraha, joka maksetaan 287 päivänä vuodessa."
Vasta toistaessani palkkatietoja kolmatta kertaa huomasin eturivissä kähisevän yhteiskuntaopin opettajan:
"Se päivärahakohta tarkoittaa siis, että päiväraha on 287 euroa päivässä!!!"
Hups.
Ensinnäkin:
YTL:n ihmiset voidaan jakaa kahteen luokkaan.
Toiset on ihanan pirteän yltiöpositiivisia, esimerkiksi Sensori X, joka ei heilautellu mun saksanpisteitä suuntaan eikä toiseenkaan, joten ÄLLÄhän sieltä napsahti! Oon pahoillani, yleensä en harrasta lesoomista (paitsi ajoittain), mutta kun tämä L tuli aivan tietämättäni ja pyytämättäni. E oli tosiaan tavote. Nyt on hyvä jättää pitkä saksa hetkeks hyllylle.
Toiset taas ovat kuin nakkikauhalla päähänsä saaneita. Voitte vaan kuvitella, kuinka ite arvioisitte kokelasparkojen historian kokeita, jos joku ois ensin kumauttanu teitä mojovasti sillä nakkikauhalla. Eihän siinä arvostelussa enää tunnettaisi armon rippujakaan.
Eräs Herra / Rouva Historiansensori oli tainnu kokea tämän karmaisevan kohtalon juuri ratkaisevalla hetkellä, ennen kuin oli alkanut tarkistaa mun hissankoetta. Siellä tultiinkin neljän pisteen voimin oikeen rytinällä alas, jolloin lopputulos jäi vaivaisen pisteen päähän laudaturista.
Hissanopettaja lähti ajamaan mun asiaa, mutta aikamoisena oikeusmurhanahan YTL:n uudelleentarkistusjärjestelmää pidetään... Siellä on muun muassa huomattavissa eräänlainen eturistiriita: tarkistusmaksun saa takaisin, jos arvosana muuttuu uudelleentarkistuksessa. Sensoreiden virkistysrahastohan ammottaisi autiona, jos kukaan koskaan onnistuisi korottamaan arvosanaansa uudelleentarkistuksessa.
Joskus vaan käy niin, että no can do. Parempi onni ensi keväänä.
Unohdin mainita, että YTL:stä löytyy myös tasapaksuja sensoreita, jotka esimerkiksi läsäyttää kokelaalle juuri sen tasapaksun E:n, jonka ne äidinkielen näytöllään ansaitsikin. (Tasapaksulla E:llä en tarkoita, että E olisi tyydyttävä arvosana, vaan sitä että pisteet osuvat tasan E:n ja L:n rajan keskelle. Hyvin tähdätty!)
Toiseksi:
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mitä ihmeellistä on Norjan Euroviisussa. Oprah on siitä huolimatta ottanut kipaleen siipiensä alle, jolloin menestys on aika lailla vuonomaalle pedattu. Okei, onhan se laulaja ihan älyttömän söpö, mutta on niitä kuumiksia muuallakin telkkarissa. Esim. GG:n Nate on monen tepen mielestä Tosi ihQ, ja Twilightin Edward taas kiistämättä aivan j ä ä t ä v ä n hottis.
Kolmanneksi:
En vieläkään oo toipunut viimeviikkoisesta Chelsea-Barca -episodista. Barca on yksi niistä muutamasta futisojukkueesta, joita en ikinä mistään hinnasta kannattaisi, ja kuinkas sitten kävikään... Herra erotuomari "Puusilmä" Övrebö jätti viheltämättä pari ratkaisevaa rankkaria, jolloin Barca onnistui viime hetken tasotusmaalilla jyräämään itsensä Mestareiden liigan finaaliin.
Tässä oli kyllä huutava vääryys!!!!!!! Koska Chelsean kannattajat eivät oo (ainakaan toistaiseksi) onnistuneet listimään Övrebötä (joka on ollut maan alla pelin päätösvihellyksestä lähtien), ne ovat päättäneet spoilata Norjan euroviisumenestyksen. Suunnitelman yksityiskohdat on mulle vielä vähän hämärän peitossa, mutta katsotaan mitä engelsmannit vielä keksiikään.
Sitten tämänkertaiseen TOP-listaan:
TOP 9 -Suomen murteet
(Toim.huom.: Listalla on mukana vaan ne murteet, joita jotenkin hahmotan. Lista sisältää paljon yleistystä ja tarkoituksellisen provosoivia kommentteja. Älkää vetäkö hernettä liian syvälle nenään, koska lääkärinkin voi olla vaikea poistaa sitä sieltä. Mun isotäti erehtyi tekemään näin esikouluikäisenä ja eli loput 73 vuotta elämästään herne nenässä, eikä se ollut mukavaa. Kaikenlainen eriävienkin mielipiteiden esittäminen on sallittua, jopa suotavaa, kommentointiosiossa.)
9. SAVO - "Elä vaan kuule ala viäntään savvoo." Menee nimittäin jo liiankin leppoisaksi. Löntystelevän takapajuista. Savoa kuullessaan voi liiankin helposti kuvitella itsensä Kuopion kalakukkomarkkinoille, joita kalakukkofobisti ymmärrettävän kulinaarisista syistä kaihtaa.
8. OULU - "Ookkonä pölöjä?" Voi kyllä, ainakin jos puhut oulua liian julkisilla paikoilla. Tarvinneeko tähän mitään enää lisätä?
7. SUOMENRUOTSI - Riikinruotsi on ihanan pulppuilevaa, pirteän persoonallista lörpöttelyä. Suomenruotsi taas - ei ole. Finlandssvenskassa nuotti on sama laahaavan tasapaksu kuin suomensuomessakin, mutta sanat kuulostavat äännettyinä, jos mahdollista, vieläkin rumemmilta. Kaiken huipuksi kaikilla julkisuudessa heiluvilla bettinaässillä on keskenään samanlainen, korvia raastavan kovan nariseva puhetapa. Ainoan positiivisen poikkeuksen suomenruotsiin tekee rantaruotsalaisten (Närpiö yms) käyttämä pehmeän laulava ruotsi, joka onnistuu ajoittain nousemaan lähelle jopa riikinruotsia.
6. ETELÄPOHJANMAA - Vaikka mä itsekin olen puoliksi "ilimajokelaanen", niin tää ei vaan uppoo. Murre nostaa erehdyttävästi mieleen kotoisan navetan tuoksahduksen, nam.
5. TAMPERE - Mää en ainaka miälestäni puhu tamperetta. Tai emmäätiiä. Joskus niin käy, kun oon matkustanu ritsillä tai istuskelen pipa päässä rotvallirreunalla oottelemassa nysseä. Toivottavasti mun puheesta ei enää jossain vaiheessa kuule tätä taustaa!
4. KARJALA - "Sie et kuule kans ossaa yhtää mittää. Ans ku mie näytän." Karjalasta tulee mieleen aina vaari (ylläri, Kannakselta kun on kotoisin) ja Tuntemattoman sotilaan Rokka (Rokka on äijä!). Ylipäänsä talvi- ja jatkosota, joiden ehdoton fani mä oon.
3. TURKU - Mun henkisen kotini kieli. (Noloa mutta totta.) Oon aina tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ruotsalaisten ja turkulaisten kanssa. Traagista mun tarinassa on se, että oon sattunut syntymään Suomeen ja Tampereelle. "Kukka meist ei o Turuust, mut mää ainaki aion muutta sinne viäl yks kaunis päiv!"
2. ETELÄLAPPI - Sami Jauhojärven kaltaisten suklaasilmien kieli. Lepposan letkeetä ja reilun kuulosta, ei kai niiltä porojen parissa kasvaneilta voi muuta odottaakaan. En oo koskaan muuten tavannut yhtään ilkeetä lappalaista! Paitsi se shamaani Joulupukissa ja noitarummussa, mutta senkin ilkeys johtu vaan siitä, että Joulupukki ei ollut koskaan saanut sen toivelahjalistaa.
1. STADI - "Onks sul stidei?" kysyttiin taannoin legendaarisessa yo-kokeen tehtävässä, jolloin kukaan kehäkolmosen ulkopuolelta ei ymmärtänyt kyseenomaisesta tehtävästä höykäsen pöläystä. Stadilaisilla on puheessaan laiskan venyttelevä ja ylimielinen nuotti, ymmärrettävästi, koska älyllinen elämähän tunnetusti loppuu siihen kehäkolmosen laitamille. Aiemmin pidin tätä vivahdetta raastavan ärsyttävänä, mutta nykyään se on vaan H O T. Kaiken kukkuraksi ne on antanut kulkuvälineelle, joka muualla manner-Suomessa tunnetaan raitiovaununa / raitsikkana / ratikkana, ytimekkään nimen "spora". Haluan Helsinkiin.
My Blondest Moments
Juonsin koulun salissa viime viikolla EU-vaalipaneelin yhdessä yleisurheilijapojan kanssa. Mun vuorolle tuli lukea kysymys meppien palkoista. Mun juontopaperissa luki:
[Mepin palkka = 7000€ + kulut 4052€ + päiväraha 287/pv]
Ihmettelin viimeistä kohtaa hetken: miks ihmeessä siinä ei sanottu, mikä se päivärahan suuruus on? Luin kuitenkin tekstin itsevarmana useampaan kertaan (koska panelistit näyttivät vähän hämmentyneiltä):
"Mitä mieltä olette mahdollisen tulevan ammattinne palkkauksesta? Mepin palkka on 7000 euroa plus kulut 4052 euroa plus päiväraha, joka maksetaan 287 päivänä vuodessa."
Vasta toistaessani palkkatietoja kolmatta kertaa huomasin eturivissä kähisevän yhteiskuntaopin opettajan:
"Se päivärahakohta tarkoittaa siis, että päiväraha on 287 euroa päivässä!!!"
Hups.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Taloustoope
Kävin sunnuntaina vähän kiertelemässä Silja-rasteilla. Alkuradasta en kierrellyt ihan kauheen paljoa: rastivälillä oli neljä mäkeä ja juoksin kaikkien päältä. Mitä sitä nyt niitä kiertelemään sadan metrin päässä tasaisella valkoisella. En kyllä kierrellyt radan puolivälissäkään, vaan puskin läpi tummanvihreästä. Olin kyllä lukenut valvojan lausunnosta, että vihreä kartalla on suuntaa antavaa, mutta en tullut aatelleeks, että ihan niin suuntaa antavaa... Loppuradasta sitten päätin vähän kierrellä, kun nyt sitä ei aikasemmin ollut tullut tehtyä. Kiertelinkin sitten koko rahan edestä reilut viisi minuuttia tokavikan rastin kieppeillä eräässä pirullisessa mäessä. Joku neropatti letkautti, että pakkoko mun oli siellä lopussa pummata. No, sillä ei kyllä itellä oo kauheesti varaa sanoo mitään, kun meni pummaamaan vikaa rastia. Hähä.
Ens viikonloppuna onkin sitten tarkotus mennä Finnspringiin. En sentään oo mikään masokisti, vaan ilmottauduin 7,4km eliittisarjan sijaan 4,7km a-luokkaan, eli huonokuntosten ja vammasten sarjaan. En oo kylläkään enää varma kumpi mä niistä oon. Todennäkösesti huonokuntonen vammanen. Loppusuoran sentään tulin sunnuntaina ihan ittelleni reipasta vauhtia, ottaen huomioon, kuinka kuollut olin sen 5km radan jälkeen, koska en oo vielä kotioloissa uskaltanu hölkätä yhtäjaksosesti varttia kauempaa. Anyway, täältä +21 min kärkeen tasolta voi vaan nousta. (Tai sitten hajottaa polven uudelleen, mitä en pysty edes ajattelemaan. Se ois jo liikaa.)
Lotta seuraskin sunnuntaina pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka teippasin oikean nilkan, teippasin vasemman nilkan, laitoin nilkkatuen oikeaan nilkkaan ja viimeistelin kokonaisuuden vasemman jalan polvituella. Sen oli varmaan ihan aiheellista kysyä:
"Sara onkohan toi sun urheilu ihan tervettä?"
Tässä välissä on pakko vähän mainostaa itteeni, jos vaikka joku tulevaisuuden työnantaja löytää tän blogin googlettamalla. (Voi tietenkin olla hyvin mahdollista, että oon jo antanu ittestäni niin pahvin kuvan, ettei tää yks lesoominen enää mitään auta.) Sain siis siinä 1809-juhlavuoden kirjotuskilpailussa (jonka palkintojenjakajana oli Sauli Niinistö, iiiik!) kunniamaininnan aineella, jonka kirjotin siitä, miltä Suomi nykyään näyttäis, jos se ei oisi joutunu Venäjän vallan alle sillon 200 vuotta sitten. Nyt lopultakin muistin käydä sen kilpailun nettisivuilla, ja sinne oli tullut mun kuva ja esittely tekstistä, ja tietty se itse teksti. Tässä onkin nyt linkki sinne, käykää ihmeessä tsiigaan.
http://www.suomalaisuus.fi/2_3kunn.html
Ellu mainitsi blogissaan, kuinka se näki tänään koulussa opokäytävän edessä lauman jotain geekkejä, joita se ei ollu ikinä aikasemmin nähny meiän koulussa. Täytyy myöntää, että mäkin ekaa kertaa niiden wowitustukikohdan ohi kuljettuani epäilin, että ne on vaan jotain ei-meidän koululaisia koodareita, koska en ollu koskaan ollu samalla kurssilla yhenkään niiden kanssa. Ja mun epäilyt vahvistu kerta toisensa jälkeen, kun ne istu aina siellä samoilla sohvilla, kuljin mä sen paikan ohi mihin kellonaikaan tahansa.
Tällä hetkellä oon kuitenkin parin niistä kanssa samalla taloustiedon kurssilla, enkä naura niille enää yhtään. Meillä on nimittäin ryhmän kesken Kauppalehden nettisivuilla meneillään nettisijoittajakilpailu, jossa meidän piti kunkin ostaa osakkeita 50 000€:lla. Kurssin lopussa eniten voittoa tehnyt palkitaan "runsaskätisesti kalliilla karkkipussilla". Voin kertoa, että mä oon niihin wowittajiin verrattuna ihan käsi. Tai siis yleisesti ottaenkin ihan käsi siinä skabassa.
Oon onnistunut hassaamaan rahat ihan taivaan tuuliin. Ilmeisesti mun taktiikka, joka on ollut ostaa päivän lopussa niitä osakkeita, jotka on eniten noussu päivän aikana, ei oikein toimi. Ainoo lohtu tällä hetkellä on, etten sentään oo polttanu ilmaan oikeeta rahaa. Pieni kolaus toi silti oli mun kauppatieteidenopintohaaveille...
Oi voi. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla määrittämässä määrättyjä integraaleja (mitä järkee niitä on muuten edes määritellä, jos ne on jo määrätty?), eikä kirjotella blogia. Oon koulusta tulon jälkeen saanu hienosti aikaseks katottua pari jaksoo 112 - hengenpelastajia, Australian huippumallin haussa ja vartin Greyn anatomiaa nauhalta. Eilen meni koko ilta niihin Huippumalli haussa -ohjelmiin. Pakkoko Nelosen on laittaa samana päivänä tulemaan sekä Australian että Suomen huippumallit?! Varsinkin, kun ne Suomen huippumallit on ihan sekundaa verrattuna ausseihin. Jenkkiversiosta taas ei voi puhua edes samassa lauseessa. Ai niin, katoinhan mä sentään Unelmien poikamiehenkin! Ei sentään ihan mallien parissa vierähtäny koko ilta.
Oltiin tänään Saanan kanssa edustamassa Sampoa Tampereen Nuorisofoorumin kokouksessa. Siellä mulla meni kyllä välillä hermot niihin joihinkin foorumilaisiin, kun ne vaan kikatteli jotain ihan tyhmiä juttuja koko ajan, ja se kokous veny älyttömän pitkäks. Tein juhlallisen päätöksen, etten mä enää jatkossa tuu olemaan mikään KT (kikattava teini), koska nyt mä sen älysin, miten rasittavaa sellasen höröttelyn seuraaminen on ulkopuolisesta. No joo, katotaan vaan kauankohan tääkin päätös pitää.
Meillä oli muuten tänään koulussa terveyskysely. Kyselyt on mun mielestä hauskoja, sanoisin että toisiks hauskimpia testien jälkeen, koska testeissä saa heti tietoonsa tuloksen. Yhen FB:n testin mukaan olisin muuten Taru Somusten Herrasta -hahmoista Sauron. En kehdannu julkasta sitä siellä mun profiilissa... Mutta siis takasin kyselyyn. Siinä kysyttiin yhessä kohtaa, kuinka helppoa mun mielestä mun ikäisten on saada lähikaupasta alkoholia tms. Vastasin ensin, että melko vaikeaa, mutta sitten mulla välähti, että mähän oon täyttäny 18, joten se varmaan onkin mun ikäsille itseasiassa aika helppoa... Kiva että hahmotan itteni vieläkin ajoittain about 16-vuotiaaks.
Sain muuten lopultakin sen ajokortin! Ja ajaminen sujuu ihan mallikkaasti. En vaan uskalla ikinä ajaa sitä autoo isän työpaikan talliin, koska epäilen ettei siitä tulis ainakaan auton suhteen kovin nättiä jälkeä. Isä tukee mua tässä auton talliin ajamattomuudessa sataprosenttisesti.
Sitten pakko laittaa tänne loppuun vielä linkki, jos juuri Sinä nyt et sattuisikaan olemaan yks niistä 150 miljoonasta ihmisestä, joka on jo nähny tän videon. Se vaan on niin hyvä. Kattokaa ihmeessä loppuun asti! Veti ainakin mulle luun kurkkuun; tuun varmana jatkossa miettiin hetken ennen kun tuomitsen ketään ulkonäön perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk&feature=related
My Blondest Moments
Viime viikolla mulle iski kriisi, etten mä oikeestaan tiedä yhtään mitään. Tai siis että tiedän melkeinpä vaan ne asiat, mitä oon oppitunneilla oppinu. Vaikka muistankin ne asiat oppituntien jälkeen ihan hyvin, niin mun mielestä sellaset ihmiset, jotka tietää kaikenlaista jo ENNEN kuin ne on kuullut sen oppitunnilla, on paljon älykkäämpiä. Vaikka sattuisinkin saamaan kurssin lopuks kokeesta pari pistettä niitä enemmän. Tuskailin, että mun surullisenkuuluisa tietämykseni Suomen maantiedosta on hyvä esimerkki tässä suhteessa: Kokkolankaan sijainnista en muista enää mitään tarkempaa, kuin että se on siellä jossain päin Itä-Suomea. Siinä vaiheessa kukaan ei enää kuunnellu mun avautumista, koska ne meinas jostain syystä tukehtua ruokaansa.
Ens viikonloppuna onkin sitten tarkotus mennä Finnspringiin. En sentään oo mikään masokisti, vaan ilmottauduin 7,4km eliittisarjan sijaan 4,7km a-luokkaan, eli huonokuntosten ja vammasten sarjaan. En oo kylläkään enää varma kumpi mä niistä oon. Todennäkösesti huonokuntonen vammanen. Loppusuoran sentään tulin sunnuntaina ihan ittelleni reipasta vauhtia, ottaen huomioon, kuinka kuollut olin sen 5km radan jälkeen, koska en oo vielä kotioloissa uskaltanu hölkätä yhtäjaksosesti varttia kauempaa. Anyway, täältä +21 min kärkeen tasolta voi vaan nousta. (Tai sitten hajottaa polven uudelleen, mitä en pysty edes ajattelemaan. Se ois jo liikaa.)
Lotta seuraskin sunnuntaina pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka teippasin oikean nilkan, teippasin vasemman nilkan, laitoin nilkkatuen oikeaan nilkkaan ja viimeistelin kokonaisuuden vasemman jalan polvituella. Sen oli varmaan ihan aiheellista kysyä:
"Sara onkohan toi sun urheilu ihan tervettä?"
Tässä välissä on pakko vähän mainostaa itteeni, jos vaikka joku tulevaisuuden työnantaja löytää tän blogin googlettamalla. (Voi tietenkin olla hyvin mahdollista, että oon jo antanu ittestäni niin pahvin kuvan, ettei tää yks lesoominen enää mitään auta.) Sain siis siinä 1809-juhlavuoden kirjotuskilpailussa (jonka palkintojenjakajana oli Sauli Niinistö, iiiik!) kunniamaininnan aineella, jonka kirjotin siitä, miltä Suomi nykyään näyttäis, jos se ei oisi joutunu Venäjän vallan alle sillon 200 vuotta sitten. Nyt lopultakin muistin käydä sen kilpailun nettisivuilla, ja sinne oli tullut mun kuva ja esittely tekstistä, ja tietty se itse teksti. Tässä onkin nyt linkki sinne, käykää ihmeessä tsiigaan.
http://www.suomalaisuus.fi/2_3kunn.html
Ellu mainitsi blogissaan, kuinka se näki tänään koulussa opokäytävän edessä lauman jotain geekkejä, joita se ei ollu ikinä aikasemmin nähny meiän koulussa. Täytyy myöntää, että mäkin ekaa kertaa niiden wowitustukikohdan ohi kuljettuani epäilin, että ne on vaan jotain ei-meidän koululaisia koodareita, koska en ollu koskaan ollu samalla kurssilla yhenkään niiden kanssa. Ja mun epäilyt vahvistu kerta toisensa jälkeen, kun ne istu aina siellä samoilla sohvilla, kuljin mä sen paikan ohi mihin kellonaikaan tahansa.
Tällä hetkellä oon kuitenkin parin niistä kanssa samalla taloustiedon kurssilla, enkä naura niille enää yhtään. Meillä on nimittäin ryhmän kesken Kauppalehden nettisivuilla meneillään nettisijoittajakilpailu, jossa meidän piti kunkin ostaa osakkeita 50 000€:lla. Kurssin lopussa eniten voittoa tehnyt palkitaan "runsaskätisesti kalliilla karkkipussilla". Voin kertoa, että mä oon niihin wowittajiin verrattuna ihan käsi. Tai siis yleisesti ottaenkin ihan käsi siinä skabassa.
Oon onnistunut hassaamaan rahat ihan taivaan tuuliin. Ilmeisesti mun taktiikka, joka on ollut ostaa päivän lopussa niitä osakkeita, jotka on eniten noussu päivän aikana, ei oikein toimi. Ainoo lohtu tällä hetkellä on, etten sentään oo polttanu ilmaan oikeeta rahaa. Pieni kolaus toi silti oli mun kauppatieteidenopintohaaveille...
Oi voi. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla määrittämässä määrättyjä integraaleja (mitä järkee niitä on muuten edes määritellä, jos ne on jo määrätty?), eikä kirjotella blogia. Oon koulusta tulon jälkeen saanu hienosti aikaseks katottua pari jaksoo 112 - hengenpelastajia, Australian huippumallin haussa ja vartin Greyn anatomiaa nauhalta. Eilen meni koko ilta niihin Huippumalli haussa -ohjelmiin. Pakkoko Nelosen on laittaa samana päivänä tulemaan sekä Australian että Suomen huippumallit?! Varsinkin, kun ne Suomen huippumallit on ihan sekundaa verrattuna ausseihin. Jenkkiversiosta taas ei voi puhua edes samassa lauseessa. Ai niin, katoinhan mä sentään Unelmien poikamiehenkin! Ei sentään ihan mallien parissa vierähtäny koko ilta.
Oltiin tänään Saanan kanssa edustamassa Sampoa Tampereen Nuorisofoorumin kokouksessa. Siellä mulla meni kyllä välillä hermot niihin joihinkin foorumilaisiin, kun ne vaan kikatteli jotain ihan tyhmiä juttuja koko ajan, ja se kokous veny älyttömän pitkäks. Tein juhlallisen päätöksen, etten mä enää jatkossa tuu olemaan mikään KT (kikattava teini), koska nyt mä sen älysin, miten rasittavaa sellasen höröttelyn seuraaminen on ulkopuolisesta. No joo, katotaan vaan kauankohan tääkin päätös pitää.
Meillä oli muuten tänään koulussa terveyskysely. Kyselyt on mun mielestä hauskoja, sanoisin että toisiks hauskimpia testien jälkeen, koska testeissä saa heti tietoonsa tuloksen. Yhen FB:n testin mukaan olisin muuten Taru Somusten Herrasta -hahmoista Sauron. En kehdannu julkasta sitä siellä mun profiilissa... Mutta siis takasin kyselyyn. Siinä kysyttiin yhessä kohtaa, kuinka helppoa mun mielestä mun ikäisten on saada lähikaupasta alkoholia tms. Vastasin ensin, että melko vaikeaa, mutta sitten mulla välähti, että mähän oon täyttäny 18, joten se varmaan onkin mun ikäsille itseasiassa aika helppoa... Kiva että hahmotan itteni vieläkin ajoittain about 16-vuotiaaks.
Sain muuten lopultakin sen ajokortin! Ja ajaminen sujuu ihan mallikkaasti. En vaan uskalla ikinä ajaa sitä autoo isän työpaikan talliin, koska epäilen ettei siitä tulis ainakaan auton suhteen kovin nättiä jälkeä. Isä tukee mua tässä auton talliin ajamattomuudessa sataprosenttisesti.
Sitten pakko laittaa tänne loppuun vielä linkki, jos juuri Sinä nyt et sattuisikaan olemaan yks niistä 150 miljoonasta ihmisestä, joka on jo nähny tän videon. Se vaan on niin hyvä. Kattokaa ihmeessä loppuun asti! Veti ainakin mulle luun kurkkuun; tuun varmana jatkossa miettiin hetken ennen kun tuomitsen ketään ulkonäön perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk&feature=related
My Blondest Moments
Viime viikolla mulle iski kriisi, etten mä oikeestaan tiedä yhtään mitään. Tai siis että tiedän melkeinpä vaan ne asiat, mitä oon oppitunneilla oppinu. Vaikka muistankin ne asiat oppituntien jälkeen ihan hyvin, niin mun mielestä sellaset ihmiset, jotka tietää kaikenlaista jo ENNEN kuin ne on kuullut sen oppitunnilla, on paljon älykkäämpiä. Vaikka sattuisinkin saamaan kurssin lopuks kokeesta pari pistettä niitä enemmän. Tuskailin, että mun surullisenkuuluisa tietämykseni Suomen maantiedosta on hyvä esimerkki tässä suhteessa: Kokkolankaan sijainnista en muista enää mitään tarkempaa, kuin että se on siellä jossain päin Itä-Suomea. Siinä vaiheessa kukaan ei enää kuunnellu mun avautumista, koska ne meinas jostain syystä tukehtua ruokaansa.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Pätemästä päästyään
Se on taas lyöty lukkoon! Mun tulevaisuus nimittäin. Päätin, että musta tulee Tapio Suominen!
Tapsalla on käsittämättömän siisti työ. Se saa kierrellä ympäri maailmaa urheilukisoissa kesät talvet ja haastatella kaikenlaisia anssikoivurantoja. Kelpais mulle!
Mulla on jo kaikki suunniteltunakin: Meen lukeen viestintää lukion jälkee johonki huippuyliopistoon; ehkä haen ensin jonnekin päin Suomea, mutta jossain vaiheessa tie vie varmasti maan rajojen ulkopuolelle hakemaan kokemuksia. Mun opiskelu-uran päättyessä Tapsa on varmaan jäänytkin just sopivasti eläkkeelle (jos Vanhanen pidetään aisoissa), joten mulle annetaan YLE:ltä sen pesti hopealautasella.
Jostain täytyy kuitenkin alottaa. Ensimmäinen askelma mun tulevaisuuden tikapuilla on jo puoliks otettu, rupeen nimittäin erittäin epäsäännölliseks freelanceriks. Tuloksia saattaapi tulla näkyviin jossain vaiheessa...
Tulevaisuutta odotellessa vietän aikaani rakkaassa Sammon keskusvank-- anteeks, keskuslukiossa. (Kulunu läppä, sori.)
Siellä on suhteellisen kivaakin ajoittain. Se vaan kyrsii, jos samalle kurssille sattuu joku himopätijä. Viime jaksossakin oli matikassa sellanen tyttö, joka kieli ruskeena sanoo opettajalle eturivin pulpetistaan:
"Voi ope, mä laskin kaikki kertaustehtävät tästä kirjasta, niin mulla loppu vihko. Voisinks mä saada vähän lisää paperia?"
Ja kokeeseen oli tosiaan vielä KAKSI viikkoa aikaa.
Täytyy myöntää, että joskus tulee itekin sorruttua siihen pätemiseen. Jossain ruotsin syventävällä kurssilla nyt yllättävää kyllä satun olemaan niitä harvoja, jotka tietää, mikä on subjekti.
Mä en sentään päde millään ylimääräsillä viittaushuomautuksilla, vaan viittaan vain, jos opettaja kysyy jotain. Ja se aktiivisuus on loppuviimeks koitunu mun pelastukseks aika monella kurssilla, kun se on hilannu vähän huonommin menneestä kokeesta huolimatta numeroa yläkanttiin.
Se vaan on inhottavaa, jos joutuu istumaan eturiviin. Sieltä on jotenkin extranoloa viitata, paljon helpompaa olis istua coolisti takarivissä ja tietää sieltä käsin oikeita vastauksia. Mä kuitenkin istun melkein joka kurssilla tässä jaksossa eturivissä.
Se pääsi käymään siten, että mä menin myöhässä jokaselle oppitunnille jakson alussa, kun "aamureenit vähän venähti". Myöhässä meneminen on coolia. Se ei oo enää niin coolia, jos luokka onkin jo täynnä ja joutuu istumaan siihen eturiviin.
Oon muuten tajunnut, mikä mun ruokailutyylini on. Mä ja Venla ollaan tosiaan paikasta riippumatta aina ne, joilla on viimesenä lautanen naaman edessä. Venlan hitaus johtuu siitä, että se ottaa reilun määrän ruokaa lautaselle, pureskelee huolellisesti jokasen suupalansa eikä koskaan jätä yhtään ruokaa.
Mun hitaus taas johtuu siitä, että mä unohdun selittämään jotain todella tärkeetä juttua joka haarukallisen välissä. Se ruoalla lastattu haarukka vaan keikkuu ilmassa, yleensä samaa tekee vielä juomalasi toisessa kourassa. Kun sitten lopulta saan juttuni loppuun, ruoka on jo kylmentyny haarukkaan, ja lautaselle. Aina en ite selitä kovin paljoa mitään, mutta siinä tapauksessa aika menee useimmiten nauramiseen. On jännä, kuinka ruokapöydässä aina sattuukin saamaan ne pahimmat naurukohtaukset.
Ruoasta puheenollen, meidän kouluruokailu on tosi esimerkillinen. Siellä on joka päivä jotain jännän nimistä ruokaa monipuolisista raaka-aineista! Viikon ruokalista voi näyttää esimerkiksi tältä:
MA - Kermainen espanjankala linssikastikkeessa. (Ruotoista seitiä epäilyttävän harmaassa litkussa.)
TI - Namibian nakkeja perunahauteessa. (Jänteisiä jauhonakkeja ja raakoja yllätysperunoita tummalla sisuksella.)
KE - Keittiön erikoinen nakki-kala-keitto. (Pari ylijäänyttä nakkia ja sein palasta on heitetty kattilaan, joukkoon lisätty pari litraa vettä ja eilisen kumiperunoita. Kattilassa liha etsii kaveria, turhaan.)
TO -Juustoista piilokalaa nakkien kera. (Eilisen keitosta on suodatettu vesi pois, tilalla taas harmaata litkua ja roppakaupalla juustoa peittämään känttyiset nakki-kalat.)
PE - Nakkirääpettä kalaliemessä. (Sama ruoka, eri nimi.)
Sitten ihmetellään, miks koululaiset menee ABC:lle tai kebabbilaan syömään ja Suomessa on yhä enemmän läskejä nuoria.
Käväsin muuten inssissä viime viikolla. Käväsen toistamiseen huomenna. Jos vaikka sillon sitten saatais taas uus törttö liikenteeseen!
Facebookin testin mukaan mä viihtyisin parhaiten Suomen kaupungeista Turussa. Oi voi, lävähtääköhän mulle nyt jokin elinikänen porttikielto Tampereelle?
Tapsalla on käsittämättömän siisti työ. Se saa kierrellä ympäri maailmaa urheilukisoissa kesät talvet ja haastatella kaikenlaisia anssikoivurantoja. Kelpais mulle!
Mulla on jo kaikki suunniteltunakin: Meen lukeen viestintää lukion jälkee johonki huippuyliopistoon; ehkä haen ensin jonnekin päin Suomea, mutta jossain vaiheessa tie vie varmasti maan rajojen ulkopuolelle hakemaan kokemuksia. Mun opiskelu-uran päättyessä Tapsa on varmaan jäänytkin just sopivasti eläkkeelle (jos Vanhanen pidetään aisoissa), joten mulle annetaan YLE:ltä sen pesti hopealautasella.
Jostain täytyy kuitenkin alottaa. Ensimmäinen askelma mun tulevaisuuden tikapuilla on jo puoliks otettu, rupeen nimittäin erittäin epäsäännölliseks freelanceriks. Tuloksia saattaapi tulla näkyviin jossain vaiheessa...
Tulevaisuutta odotellessa vietän aikaani rakkaassa Sammon keskusvank-- anteeks, keskuslukiossa. (Kulunu läppä, sori.)
Siellä on suhteellisen kivaakin ajoittain. Se vaan kyrsii, jos samalle kurssille sattuu joku himopätijä. Viime jaksossakin oli matikassa sellanen tyttö, joka kieli ruskeena sanoo opettajalle eturivin pulpetistaan:
"Voi ope, mä laskin kaikki kertaustehtävät tästä kirjasta, niin mulla loppu vihko. Voisinks mä saada vähän lisää paperia?"
Ja kokeeseen oli tosiaan vielä KAKSI viikkoa aikaa.
Täytyy myöntää, että joskus tulee itekin sorruttua siihen pätemiseen. Jossain ruotsin syventävällä kurssilla nyt yllättävää kyllä satun olemaan niitä harvoja, jotka tietää, mikä on subjekti.
Mä en sentään päde millään ylimääräsillä viittaushuomautuksilla, vaan viittaan vain, jos opettaja kysyy jotain. Ja se aktiivisuus on loppuviimeks koitunu mun pelastukseks aika monella kurssilla, kun se on hilannu vähän huonommin menneestä kokeesta huolimatta numeroa yläkanttiin.
Se vaan on inhottavaa, jos joutuu istumaan eturiviin. Sieltä on jotenkin extranoloa viitata, paljon helpompaa olis istua coolisti takarivissä ja tietää sieltä käsin oikeita vastauksia. Mä kuitenkin istun melkein joka kurssilla tässä jaksossa eturivissä.
Se pääsi käymään siten, että mä menin myöhässä jokaselle oppitunnille jakson alussa, kun "aamureenit vähän venähti". Myöhässä meneminen on coolia. Se ei oo enää niin coolia, jos luokka onkin jo täynnä ja joutuu istumaan siihen eturiviin.
Oon muuten tajunnut, mikä mun ruokailutyylini on. Mä ja Venla ollaan tosiaan paikasta riippumatta aina ne, joilla on viimesenä lautanen naaman edessä. Venlan hitaus johtuu siitä, että se ottaa reilun määrän ruokaa lautaselle, pureskelee huolellisesti jokasen suupalansa eikä koskaan jätä yhtään ruokaa.
Mun hitaus taas johtuu siitä, että mä unohdun selittämään jotain todella tärkeetä juttua joka haarukallisen välissä. Se ruoalla lastattu haarukka vaan keikkuu ilmassa, yleensä samaa tekee vielä juomalasi toisessa kourassa. Kun sitten lopulta saan juttuni loppuun, ruoka on jo kylmentyny haarukkaan, ja lautaselle. Aina en ite selitä kovin paljoa mitään, mutta siinä tapauksessa aika menee useimmiten nauramiseen. On jännä, kuinka ruokapöydässä aina sattuukin saamaan ne pahimmat naurukohtaukset.
Ruoasta puheenollen, meidän kouluruokailu on tosi esimerkillinen. Siellä on joka päivä jotain jännän nimistä ruokaa monipuolisista raaka-aineista! Viikon ruokalista voi näyttää esimerkiksi tältä:
MA - Kermainen espanjankala linssikastikkeessa. (Ruotoista seitiä epäilyttävän harmaassa litkussa.)
TI - Namibian nakkeja perunahauteessa. (Jänteisiä jauhonakkeja ja raakoja yllätysperunoita tummalla sisuksella.)
KE - Keittiön erikoinen nakki-kala-keitto. (Pari ylijäänyttä nakkia ja sein palasta on heitetty kattilaan, joukkoon lisätty pari litraa vettä ja eilisen kumiperunoita. Kattilassa liha etsii kaveria, turhaan.)
TO -Juustoista piilokalaa nakkien kera. (Eilisen keitosta on suodatettu vesi pois, tilalla taas harmaata litkua ja roppakaupalla juustoa peittämään känttyiset nakki-kalat.)
PE - Nakkirääpettä kalaliemessä. (Sama ruoka, eri nimi.)
Sitten ihmetellään, miks koululaiset menee ABC:lle tai kebabbilaan syömään ja Suomessa on yhä enemmän läskejä nuoria.
Käväsin muuten inssissä viime viikolla. Käväsen toistamiseen huomenna. Jos vaikka sillon sitten saatais taas uus törttö liikenteeseen!
Facebookin testin mukaan mä viihtyisin parhaiten Suomen kaupungeista Turussa. Oi voi, lävähtääköhän mulle nyt jokin elinikänen porttikielto Tampereelle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)