Huomasin tänään ajan kulun ihan konkreettisesti. Aina pienenä me leikittiin Pyryn kanssa lumileopardeja, jotka eli lumikolauksen jäljiltä syntyneessä valtavassa "lumivuoressa" tien vieressä. Ohi ajavat autot oli sarvikuonoja, joita piti aina sukeltaa piiloon sinne lumivuoren taakse. Tänään koulun jälkeen mä ajoin ite autolla kotiin tästä lumivuoren vierestä, ja siellä joku toppahaalariarmeija syöksähti samanaikasesti liukureidensa taakse "piiloon". Aika surullista.
Näistä rakkaan lapsuuden leikeistä tuli mieleen myös maailman kehittynein lasten lumisota, jota me myös Pyryn kanssa talvisin aina leikittiin. Se sai alkunsa joskus 90-luvun loppupuolella, kun telkkarista tuli jatkosodasta kertova sarja "Kun taivas repeää". Se teki ilmeisesti meihin vajaa kouluikäsiin suuren vaikutuksen, koska me kehitettiin oma lumisota nimeltä "Sissit vastaan Desantit".
Siinä toinen meistä oli suomalainen sissi, ja toinen oli venäläinen desantti (eli suomalaista sissiä vastaava kaukopartiomies). Nää osapuolet rakensi aina itelleen jonkinnäkösen suojamuurin, jonka taakse piti valmiiks tehdä lumipalloja. Sodassa koitettiin tietty osua näillä palloilla vastustajaan. Sit aina se ruumiinosa, johon pallo osu, haavottui ja sitä ei saanu enää käyttää. Maha- ja selkäosumista kuoli samantien. Mulla on lukuisia hienoja muistoja siitä, kuinka oon yhen käden avulla kiskonu itteeni ympäri meiän takapihaa Pyry-desantin "ammuksia" väistellen. Mä olin lähes poikkeuksetta se sissi, koska mä olin vanhempi ja sain siks tottakai aina päättää leikit ja määrätä niissä itelleni kaikki kivoimmat roolit.
Äiti ja isä ei oikeen koskaan tajunnu tätä meiän hienoo leikkiä. Äiti kerto aina meiän sotatouhuja ihmetelleille sukulaisille, että "Taas ne lapset leikkii sitä lapuanliikettä."
Ehkä se näistä kultasista lapsuusmuistoista tällä kertaa. Jos miettii tulevaisuutta, niin aika säälittävää, että just kun mä keksin ittelleni jatkokoulutussuunnitelman, niin sit kaiken maailman lauralepistöt sun muut on saanu päähänsä sen ihan saman ajatuksen. Siis kauppiksen. No, jos en pääse Helsinkiin tai Turkuun näiden plagioijien takia, niin meen sit Ruotsiin tai Saksaan. USAkin on oikeesti alkanu houkutteleen mua jotenkin piilevästi, tiiä sitten mikä Obama-kärpänen mua on purrut... Äh onneks mulla on vielä vuosi aikaa kuluttaa rakkaan lukioni penkkiä.
Tein tänään elämäni ekan kerran kokeen salissa. Oli muuten karua istua niin vetosassa paikassa niin suuren tehtäväläjän kanssa. En kyllä millään ees jaksanu istua kunnolla paikallaan, koko ajan jumppailin jalkalihaksia ja venyttelin käsiä ja kylkiä. Varmaan vieressä istuneet tykkäs mun häiriköinnistä. Vessassakin piipahtelin jalottelun takia. Mua ei ilmesesti oo luotu yo-kokeita varten.
Kokeena oli saksan preli. Ei ehkä menny kummosesti, ainakaan en jaksanu tarkistaa sitä yhtään. Ja aineeseen tuli taas jotain turhanpäivästä lötinää. Onneks viime aikoina saksan suhteen on tuntunu siltä, että joku saksalainen on vallannu mun aivot (vedin yo-kuullusta pistettä vaille täydet!). Toivottavasti tää suuntaus jatkuis sinne viralliseen kuunteluun asti, ettei katkeis kiito kun kanan lento.
Ai niin, mun vaatetus vaihtu jälleen tälle punavalkoselle linjalle. Totesin, että se väriyhdistelmä ehkä kuitenkin pukee mua kaikkein parhaiten. Vastaavasti Vierumäen ohjaajakokouksen osallistujalistaan oli merkitty Venla Niemen seuraks KooVee. Jos oletetaan, että tällänen päikseen vaihto ois tapahtunu, niin kumpikohan seura tässä vaihtokaupassa ois mahtanu jäädä ehkä hilkun verran voiton puolelle?...
Anyway, huomenna vuorossa hissan preli, ja samalla teen hissan neloskurssin kokeen. Pelaan vähän upporikasta ja rutiköyhää, oon lukenu pelkkää neloskurssia. Toivon todellakin, et prelissä ois siitä kurssista inhimilliset kysymykset, eikä jotain työväenluokan asemaa parantaneiden lakien ajottamista ja analysointia... Niistä mulla ei oo pienintäkään havaintoo. Täytyykin tästä mennä paneutuun näihin - köhöm, erittäin kiehtoviin - historiallisiin tapahtumiin. Ens viikolla sitten enemmän juttua, kun on elämän eka kirjotuskerta takana.
ps. Olin muuten blogini kävijälaskurin mukaan sen pariviikkoisen historian 666 kävijä. Pitäsköhän tästä päätellä jotain...
My Blondest Moments:
Sain tässä tammikuun alussa tän vuoden verokortin postissa. Tajusin sitä tutkaillessa, että Suomen verotusjärjestelmässä on huutava vääryys! (Muukin, kun yleisesti ottaen sikamainen veroprosenttitaso muihin maihin verrattuna.) Nimittäin jos tulot ylittää 1490€, niin veroprosentti kipuaa nollasta 13,5%!! Mun pitkänmatikan matikkapääni mukaan on kannattavampaa tienata tasan 1490€ kuin esim. 1500€, jolloin verotuksen jälkeen käteen jäis ainoostaan vajaat 1400€! Olin just ottamassa verovirastoon yhteyttä, kun isä selitti, että se prosentti tulee meneen ainoostaan siitä 1490€:n ylittävästä osasta... Ehe.
tiistai 27. tammikuuta 2009
perjantai 9. tammikuuta 2009
Pussibaiseilua
Löysin Saanan ansiosta internetin syövereistä Anssi Koivurannan blogin, jossa onkin viime päivinä tullu tiuhaan vierailtua. Anssin teksteihin on kirjotettu aina päälle viitisenkymmentä kommenttia, joiden lukeminen tuottaa sen suurimman huvin. Tän tyylisiä kommentteja on 90% niistä kommenteista:
"Anssi siis iiiiik sä oot NIIIIIIN ihQ raxu poxu naxu ihana siis niiiiiin håt!!!!!1 <3> Onx sul tyttöystävää??? t. Teiniprinsessa -95"
Voi kyllä.
On se silti hyvä blogi, koska Anssi on niin älyttömän huippu urheilija, loistotyyppi eikä kaiken kukkuraks habituksessakaan oo mitään vikaa. Suosittelen. (Linkki mun lukulistalla.)
Jouduin tänään kotimatkalla kuunteleen autossa RadioSuomee, koska isällä on auton ratissa sellanen nappi, josta se voi säätää radiokanavia... Sieltä sattu tuleen mun kaikkein "lempparein" radio-ohjelmani, Suuri Haloo.
Tiedoks niille, jotka ei koskaan oo saanu nauttia Suuren Haloon helmistä: radioon saa soittaa kuka tahansa ja toivoo jotain biisiä. Ne radiojuontajat sitten kyselee tältä kainuulaiselta Erkiltä kaikenmaailman kuulumisia, jolloin Erkki toistaa suunnilleen seittemän kertaa peräkkäin, kuinka se näki takapihan lumihangessa kaks vuotta sitten ketunjälkiä. Jotka saatto kylläkin Erkin omastakin mielestä olla toisaalta vaan oman kissan jälkiä. Josta Erkki sitten pääsee siihen, kuinka hän sota-aikanakin jo tykkäs kovin kissoista. Ja oli asemasodan aikaan nähny iskelmälaulajia esiintymässä rintamalla. Josta Erkille tulee mieleen, kuinka nykyään laulajat on niin paljon huonompia kun vanha kunnon Olavi Virta. Ja oli muuten kuullu uutisista, että sähkövirta on aika suosittu energiamuoto. Mutta että kyllä hänen omasta mielestään vanhat kunnon öljylamput toimi paljon paremmin.
Mun bussikortti katos eilen aamulla. Laitoin sen muistaakseni mun farkkujen taskuun heti kun olin heränny, mutta kun istuin autoon, niin se ei enää ollu siellä taskussa. (Äiti heittää mut ja Pyryn aina aamusin sen 500m autolla pysäkille, koska jostain kumman syystä me ollaan sillon aina myöhässä... Onneks me ei sentään koskaan muulloin olla ikinä mistään myöhässä.) Säntäsin sitten myllään mun huoneen ja kaikki muutkin huonet ihan ylösalasin sen kortin perässä, mutta turhaan. Ei näkyny.
Mua otti ihan älyttömästi päähän, koska olin just edellisenä päivänä ladannu siihen kortille kuukauden seutulipun. Ja nyt jouduin siis maksaan käteisellä sen 4.80 että pääsin kouluun, johon mua ei ees kumma kyllä yhtään huvittanu mennä. Ylipäänsä se, että 20km matka Nokialta Tampereen keskustaan maksaa 5€ on ihan naurettavaa!!! Hesan seudulla kaks kertaa pidemmän matkan pääsee varmaan puolet tota halvemmalla!!
Niimpä päädyinki kotimatkalla tekeen pienen huijauksen: maksoin mun matkan Tampereen kaupungin sisäsellä kortilla. Olin ihan paiseissa, ja meninki takimmaiseen penkkiin istuun ihan kumaraan, ettei se kuski vaan näkis mua. Joskus nimittäin mun kavereita on heitetty Nokian ja Tampereen rajalla ulos bussista, kun se kuski on muistanu millä kortilla ne makso. Sieltä rajalta on meille kotiin melki 10km, eli ei mikään ihan herkku matka joutua käveleen. Onneks mun piileskely onnistu, ja pääsin kotipysäkille asti. Jäi kyllä silti tosi huono omatunto...
Lopulta se bussikortti löyty meiän pihasta jostain lumihangesta. Se oli tippunu mun taskusta siinä, kun menin autoon sisälle. Aikasemmin multa on samalla lailla tippunu taskusta 20€ seteli, jota ei sit enää koskaan löytynykkään. Ootan vaan sitä päivää, jollon hävitän samalla lailla mun VisaElectronin ja henkilökortin, jotka mulla jollain pimeillä reissuilla aina farkkujen taskussa kulkee... Opikshan ei näistä kokemuksista voi tietenkään ottaa.
Oon miettiny, että miten ennen vanhaan oikeen pärjättiin, kun ei ollu nettiä. Eikä edes kännyköitä! Tuntuu, ettei ilman Facebookia ja Orienterarea pystyis enää tuleen toimeen. Niiden kautta voi seurata ties kenen arkielämää ja ihmissuhdetilannetta, ja tietty spekuloida näiden tietojen pohjalta kavereiden kanssa. Pystyy myös oleen ilmasesti millon tahansa yhteydessä satojen kilometrien päässä asuvien kavereiden kanssa.
Toisaalta on aika karua saada tietää kaverinsa lopettaneen seurustelun niin, että lukeen sen Facebookin etusivulta. Moni ei kuitenkaan tee tätä tarkotuksella: nykyään vaan on tapana päivittää siviilisäätyään netissä ihan reaaliajassa.
Joka tapauksessa mulle ainakin on päivän kohokohta klikkailla orienterare.nu:ssa läpi kaikki presensä muuttaneet. Ja seurata, kuinka mun "Vilka har spanat in mig" -lukuni lähestyy 600 henkee...
My Blondest Moments:
Harrastan kaupoissa kiertelyä suhteellisen usein, ja valitettavan suurella prosentilla näistä kiertelykerroista mun mukaan tarttuu väkisin erilaisia tekstiilinkappaleita. Näissä vaatteissa tapaa usein olla joku sellanen ohjelappu, jossa lukee missä asteessa se vaate pitää pestä, saako sen silittää jne. Kovin usein siinä lapussa lukee myös "shrinkage (esim.) 10%". Ihmettelen aina sitä shrinkagee, et tarkottaakohan se venymistä vai kutistumista. Siispä ostan vuorotellen vähän liian isoja ja vähän liian nafteja vaatteita taatakseni sen, että ainakin puolet mun vaatteista on parin pesun jälkeen sopivan kokosia. Katoin sen shrinkagenkin kyllä sanakirjasta tälläkin viikolla, mutta en taaskaan enää muista kumpi se oli... Kutistuminen saattais olla luonnollisempi vaihtoehto, mutta mun mielestä se sana vaikuttaa niin venyväiseltä, etten menis vannoon.
"Anssi siis iiiiik sä oot NIIIIIIN ihQ raxu poxu naxu ihana siis niiiiiin håt!!!!!1 <3> Onx sul tyttöystävää??? t. Teiniprinsessa -95"
Voi kyllä.
On se silti hyvä blogi, koska Anssi on niin älyttömän huippu urheilija, loistotyyppi eikä kaiken kukkuraks habituksessakaan oo mitään vikaa. Suosittelen. (Linkki mun lukulistalla.)
Jouduin tänään kotimatkalla kuunteleen autossa RadioSuomee, koska isällä on auton ratissa sellanen nappi, josta se voi säätää radiokanavia... Sieltä sattu tuleen mun kaikkein "lempparein" radio-ohjelmani, Suuri Haloo.
Tiedoks niille, jotka ei koskaan oo saanu nauttia Suuren Haloon helmistä: radioon saa soittaa kuka tahansa ja toivoo jotain biisiä. Ne radiojuontajat sitten kyselee tältä kainuulaiselta Erkiltä kaikenmaailman kuulumisia, jolloin Erkki toistaa suunnilleen seittemän kertaa peräkkäin, kuinka se näki takapihan lumihangessa kaks vuotta sitten ketunjälkiä. Jotka saatto kylläkin Erkin omastakin mielestä olla toisaalta vaan oman kissan jälkiä. Josta Erkki sitten pääsee siihen, kuinka hän sota-aikanakin jo tykkäs kovin kissoista. Ja oli asemasodan aikaan nähny iskelmälaulajia esiintymässä rintamalla. Josta Erkille tulee mieleen, kuinka nykyään laulajat on niin paljon huonompia kun vanha kunnon Olavi Virta. Ja oli muuten kuullu uutisista, että sähkövirta on aika suosittu energiamuoto. Mutta että kyllä hänen omasta mielestään vanhat kunnon öljylamput toimi paljon paremmin.
Ymmärrätte varmaan idean. Jossain vaiheessa ne juontajat vaan katkasee tän Erkin muistelot, ja sanoo että olis aika jo soittaa se Erkin toivekappale. Jolloin Erkki haluaa sanoo enää muutaman sanan. Ja jälleen suunnilleen 8 minuutin kuluttua Erkki on saanu sanansa sanottua, jolloin Erkin biisi sitten lävähtää soimaan. Jonka jälkeen langoilla on Tauno Kälviältä.
Mun bussikortti katos eilen aamulla. Laitoin sen muistaakseni mun farkkujen taskuun heti kun olin heränny, mutta kun istuin autoon, niin se ei enää ollu siellä taskussa. (Äiti heittää mut ja Pyryn aina aamusin sen 500m autolla pysäkille, koska jostain kumman syystä me ollaan sillon aina myöhässä... Onneks me ei sentään koskaan muulloin olla ikinä mistään myöhässä.) Säntäsin sitten myllään mun huoneen ja kaikki muutkin huonet ihan ylösalasin sen kortin perässä, mutta turhaan. Ei näkyny.
Mua otti ihan älyttömästi päähän, koska olin just edellisenä päivänä ladannu siihen kortille kuukauden seutulipun. Ja nyt jouduin siis maksaan käteisellä sen 4.80 että pääsin kouluun, johon mua ei ees kumma kyllä yhtään huvittanu mennä. Ylipäänsä se, että 20km matka Nokialta Tampereen keskustaan maksaa 5€ on ihan naurettavaa!!! Hesan seudulla kaks kertaa pidemmän matkan pääsee varmaan puolet tota halvemmalla!!
Niimpä päädyinki kotimatkalla tekeen pienen huijauksen: maksoin mun matkan Tampereen kaupungin sisäsellä kortilla. Olin ihan paiseissa, ja meninki takimmaiseen penkkiin istuun ihan kumaraan, ettei se kuski vaan näkis mua. Joskus nimittäin mun kavereita on heitetty Nokian ja Tampereen rajalla ulos bussista, kun se kuski on muistanu millä kortilla ne makso. Sieltä rajalta on meille kotiin melki 10km, eli ei mikään ihan herkku matka joutua käveleen. Onneks mun piileskely onnistu, ja pääsin kotipysäkille asti. Jäi kyllä silti tosi huono omatunto...
Lopulta se bussikortti löyty meiän pihasta jostain lumihangesta. Se oli tippunu mun taskusta siinä, kun menin autoon sisälle. Aikasemmin multa on samalla lailla tippunu taskusta 20€ seteli, jota ei sit enää koskaan löytynykkään. Ootan vaan sitä päivää, jollon hävitän samalla lailla mun VisaElectronin ja henkilökortin, jotka mulla jollain pimeillä reissuilla aina farkkujen taskussa kulkee... Opikshan ei näistä kokemuksista voi tietenkään ottaa.
Oon miettiny, että miten ennen vanhaan oikeen pärjättiin, kun ei ollu nettiä. Eikä edes kännyköitä! Tuntuu, ettei ilman Facebookia ja Orienterarea pystyis enää tuleen toimeen. Niiden kautta voi seurata ties kenen arkielämää ja ihmissuhdetilannetta, ja tietty spekuloida näiden tietojen pohjalta kavereiden kanssa. Pystyy myös oleen ilmasesti millon tahansa yhteydessä satojen kilometrien päässä asuvien kavereiden kanssa.
Toisaalta on aika karua saada tietää kaverinsa lopettaneen seurustelun niin, että lukeen sen Facebookin etusivulta. Moni ei kuitenkaan tee tätä tarkotuksella: nykyään vaan on tapana päivittää siviilisäätyään netissä ihan reaaliajassa.
Joka tapauksessa mulle ainakin on päivän kohokohta klikkailla orienterare.nu:ssa läpi kaikki presensä muuttaneet. Ja seurata, kuinka mun "Vilka har spanat in mig" -lukuni lähestyy 600 henkee...
My Blondest Moments:
Harrastan kaupoissa kiertelyä suhteellisen usein, ja valitettavan suurella prosentilla näistä kiertelykerroista mun mukaan tarttuu väkisin erilaisia tekstiilinkappaleita. Näissä vaatteissa tapaa usein olla joku sellanen ohjelappu, jossa lukee missä asteessa se vaate pitää pestä, saako sen silittää jne. Kovin usein siinä lapussa lukee myös "shrinkage (esim.) 10%". Ihmettelen aina sitä shrinkagee, et tarkottaakohan se venymistä vai kutistumista. Siispä ostan vuorotellen vähän liian isoja ja vähän liian nafteja vaatteita taatakseni sen, että ainakin puolet mun vaatteista on parin pesun jälkeen sopivan kokosia. Katoin sen shrinkagenkin kyllä sanakirjasta tälläkin viikolla, mutta en taaskaan enää muista kumpi se oli... Kutistuminen saattais olla luonnollisempi vaihtoehto, mutta mun mielestä se sana vaikuttaa niin venyväiseltä, etten menis vannoon.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
"Kirjotax säcin blogii vai?"
Sain muuten kävijälaskurinkin aikaseks lisättyä tänne sivuille. En oo sitä osannu omilla atk-kyvyilläni tehä, ja nyt vasta älysin kysyä ohjeita jostain osaavammalta taholta. Ohjeiden saatteeks tämä avulias herrasmies oli kirjottanu:
"Näitä ohjeita kun ihan kirjaimellisesti noudatat, niin pitäis onnistua laskurin lisääminen blondiinkin blogiin."
-Thanks, mään. Kyllä onnistu.
Oulussa oli 31.12.2008 kauhee myrsky. Kaupungin Herrat päätti siirtää vuodenvaihteen juhlinnan (ilotulituksen puheineen) lauantaille, paremman sään toivossa.
Lauantaina (muualla Suomen valtakunnassa tunnettu päivänä 3.1.) oululaiset sitten juhlikin joukolla vuodenvaihtumista. Oli oikeen ilo ylimmillään.
Vedin tästä nyt sen johtopäätöksen, että oululaisia kannattaa vuoden mittaan odotella kaikenlaisiin päivämäärällä määriteltyihin tapahtumiin vasta kolme päivää "varsinaisen" päiväyksen jälkeen. Tällä omalla kalenterivuodellaan Oulu haluaa varmasti erottua muun Suomen massasta. Ja ennen kun me huomataankaan, niin Pohjanlahden rannikolta löytyy uus kääpiövaltio. Se päivä kun koittaa, niin sanokaa mun sanoneen.
Varoitus: Jos sulla ei oo korvia tai et oo kykenevä tuottaan äänteitä (tunnettu myös termillä "puhe"), en suosittele sun osallistumista erääseen tapahtumaan, jossa saatat tavata uusia ihmisiä, joista saattaa, ikävä kyllä hyvinkin mahdollisesti, tulla sun kavereita. Viikonloppuun osallistumalla saatat myös saada itelles lisää vaikutusvaltaa koskien sun omia ja sun kavereiden asioita sun seurassa. Jos tuut mukaan, niin erittäin todennäkösesti saatat joutua käytännössä testaamaan erilaisia harjotustyyppejä, jotka saattais tuoda jotain uusia virikkeitä ja lisämotiaatioo sun harjotteluun. Ikävä kyllä viikonlopun ohjelmaan sisältyy myös vapaa-aikaa ja hauskanpitoa, joten ryppyotsasten tosikoiden on paras jäädä omaan kotiin, neljän seinän sisään mulkoileen vihasesti naapureitaan sälekaihtimen raosta. Niidenkään, jotka ei pidä urheiluopistojen jälkiruoista tai tarjoomista urheilumahdollisuuksista, ei kannata osallistua kyseenomaiseen viikonloppuun. Ja jos vinkit harjottelun, kilpailemisen, koulun ja sosiaalisen elämän menestyksekkäästä yhdistämisestä Suomen parhaiden nuorten huippusuunnistajien taholta ei nappaa, niin parempi jättää Vierumäen reissu väliin. Jos nyt kuitenkin kaikista varotuksista huolimatta satut oleen 15-25-vuotias suunnistuksen harrastaja ja haluat mahdollisesti uhmata kohtaloa, niin tässä linkki:
http://www.ssl.fi/SSL/sslweb.nsf/sp?open&cid=content4215C6
Oon tässä päivästä toiseen Aamulehtee lukiessa huomannu, että siellä aina mainostetaan "Oman blogin kirjottamisen alottamista Aamulehden sivuille". Ja siellä on jo valmiiks ainakin satoja, oisko jopa tuhansia blogeja. Ja ylipäänsä jos ottaa huomioon kaikki erilaiset blogin tarjoojapalvelut netissä, niin varmasti sadoilla tuhansilla mattimeikäläisillä on oma blogi. Jossa ne selvittää mitä ne on syöny aamupalaks, tai poliitikkojen tapauksessa rehentelee omilla saavutuksillaan.
Mun mielestä kaikkein mielenkiintosimpia on ne blogit, joissa ihmiset kirjottaa, mitä ne ajattelee. Toisten ihmisten blogien lukeminen on ainakin mulle hauska ajanviete. Niistä saattaa bongata parhaimmassa tapauksessa tyyppejä, jotka on kiinnostunu samoista asioista kun mistä ite on. Ja vaikka blogin kirjottaminen ei (luojan kiitos) oo samanlaista kun kirjottaminen äikän tunneilla, niin jonkinverran olis kiva, jos siihen oikeenkirjotukseen kiinnitettäis huomioo... Lähinnä isojen alkukirjainten käyttöön. Koska vaikka kuinka käytännössä eletäänkin mese- ja textarikieltä käyttäen, niin on vaan yksinkertasesti vaikeeta lukee pitkiä tekstejä, joissa ei oo yhtään isoo alkukirjainta katkasemassa sitä tajunnanvirtaa.
Äh nyt meni kauheeks paasaamiseks! Mutta ei voi mitään, joskus täytyy kommunikoida vähän henkevämpiäkin aivotuksia kun niitä "blondimomentteja". Sillon harvoin, kun tällästä muuta aatetta on päässä liikkunu.
Joka tapauksessa blogien aikakausi on tainnu tulla jäädäkseen, ja ihan hyvä niin.
Nyt tää teksti on venyny jo niin pitkäks, et jätän suosiolla loput mun asialistalla olleet kirjotuksenaiheet ens kertaan... Greyn Anatomia nimittäin alkaa ihan hetkenä minä hyvänsä, eikä siitä saa missata sekuntiakaan! Käsiteltävänä jatkossa mm. sosiaalinen elämä ja juorujen liikkuminen nykyaikana.
My Blondest Moments:
Lueskelin tossa päivänä muutamana Ruotsin suunnistusliiton ens vuoden kilpailukalenteria. Siinä oli ilmotettu aina päivämäärä, kisajärjestäjä, kisamatka ja kisatyyppi (maailmancup, mestaruuskilpailu, jne.) Listaa alaspäin selatessani mun huomio kiinnitty siihen, kuinka älyttömän paljon Ruotsissa on tarjolla yösuunnistuskisoja! Siis oon mä sen tienny, että siellä yösuunnistetaan enemmän kun täällä Suomessa, mutta että 90% kaikista kisoista on yösuunnistuskisoja! Ja vielä eri matkoilla; vuorotellen keskimatkan, pitkän ja sprintin yösuunnistusta.
Menin näyttään muille tätä ällistyttävää faktaa: kisan määritteenä oli "NAT" toisensa perään. Joku ystävällinen sielu mulle taas lempeesti huomautti, että se NAT ei tarkota yösuunnistusta (=nattorientering) vaan kansallista kisaa (=nationell tävling).
"Näitä ohjeita kun ihan kirjaimellisesti noudatat, niin pitäis onnistua laskurin lisääminen blondiinkin blogiin."
-Thanks, mään. Kyllä onnistu.
Oulussa oli 31.12.2008 kauhee myrsky. Kaupungin Herrat päätti siirtää vuodenvaihteen juhlinnan (ilotulituksen puheineen) lauantaille, paremman sään toivossa.
Lauantaina (muualla Suomen valtakunnassa tunnettu päivänä 3.1.) oululaiset sitten juhlikin joukolla vuodenvaihtumista. Oli oikeen ilo ylimmillään.
Vedin tästä nyt sen johtopäätöksen, että oululaisia kannattaa vuoden mittaan odotella kaikenlaisiin päivämäärällä määriteltyihin tapahtumiin vasta kolme päivää "varsinaisen" päiväyksen jälkeen. Tällä omalla kalenterivuodellaan Oulu haluaa varmasti erottua muun Suomen massasta. Ja ennen kun me huomataankaan, niin Pohjanlahden rannikolta löytyy uus kääpiövaltio. Se päivä kun koittaa, niin sanokaa mun sanoneen.
Varoitus: Jos sulla ei oo korvia tai et oo kykenevä tuottaan äänteitä (tunnettu myös termillä "puhe"), en suosittele sun osallistumista erääseen tapahtumaan, jossa saatat tavata uusia ihmisiä, joista saattaa, ikävä kyllä hyvinkin mahdollisesti, tulla sun kavereita. Viikonloppuun osallistumalla saatat myös saada itelles lisää vaikutusvaltaa koskien sun omia ja sun kavereiden asioita sun seurassa. Jos tuut mukaan, niin erittäin todennäkösesti saatat joutua käytännössä testaamaan erilaisia harjotustyyppejä, jotka saattais tuoda jotain uusia virikkeitä ja lisämotiaatioo sun harjotteluun. Ikävä kyllä viikonlopun ohjelmaan sisältyy myös vapaa-aikaa ja hauskanpitoa, joten ryppyotsasten tosikoiden on paras jäädä omaan kotiin, neljän seinän sisään mulkoileen vihasesti naapureitaan sälekaihtimen raosta. Niidenkään, jotka ei pidä urheiluopistojen jälkiruoista tai tarjoomista urheilumahdollisuuksista, ei kannata osallistua kyseenomaiseen viikonloppuun. Ja jos vinkit harjottelun, kilpailemisen, koulun ja sosiaalisen elämän menestyksekkäästä yhdistämisestä Suomen parhaiden nuorten huippusuunnistajien taholta ei nappaa, niin parempi jättää Vierumäen reissu väliin. Jos nyt kuitenkin kaikista varotuksista huolimatta satut oleen 15-25-vuotias suunnistuksen harrastaja ja haluat mahdollisesti uhmata kohtaloa, niin tässä linkki:
http://www.ssl.fi/SSL/sslweb.nsf/sp?open&cid=content4215C6
Oon tässä päivästä toiseen Aamulehtee lukiessa huomannu, että siellä aina mainostetaan "Oman blogin kirjottamisen alottamista Aamulehden sivuille". Ja siellä on jo valmiiks ainakin satoja, oisko jopa tuhansia blogeja. Ja ylipäänsä jos ottaa huomioon kaikki erilaiset blogin tarjoojapalvelut netissä, niin varmasti sadoilla tuhansilla mattimeikäläisillä on oma blogi. Jossa ne selvittää mitä ne on syöny aamupalaks, tai poliitikkojen tapauksessa rehentelee omilla saavutuksillaan.
Mun mielestä kaikkein mielenkiintosimpia on ne blogit, joissa ihmiset kirjottaa, mitä ne ajattelee. Toisten ihmisten blogien lukeminen on ainakin mulle hauska ajanviete. Niistä saattaa bongata parhaimmassa tapauksessa tyyppejä, jotka on kiinnostunu samoista asioista kun mistä ite on. Ja vaikka blogin kirjottaminen ei (luojan kiitos) oo samanlaista kun kirjottaminen äikän tunneilla, niin jonkinverran olis kiva, jos siihen oikeenkirjotukseen kiinnitettäis huomioo... Lähinnä isojen alkukirjainten käyttöön. Koska vaikka kuinka käytännössä eletäänkin mese- ja textarikieltä käyttäen, niin on vaan yksinkertasesti vaikeeta lukee pitkiä tekstejä, joissa ei oo yhtään isoo alkukirjainta katkasemassa sitä tajunnanvirtaa.
Äh nyt meni kauheeks paasaamiseks! Mutta ei voi mitään, joskus täytyy kommunikoida vähän henkevämpiäkin aivotuksia kun niitä "blondimomentteja". Sillon harvoin, kun tällästä muuta aatetta on päässä liikkunu.
Joka tapauksessa blogien aikakausi on tainnu tulla jäädäkseen, ja ihan hyvä niin.
Nyt tää teksti on venyny jo niin pitkäks, et jätän suosiolla loput mun asialistalla olleet kirjotuksenaiheet ens kertaan... Greyn Anatomia nimittäin alkaa ihan hetkenä minä hyvänsä, eikä siitä saa missata sekuntiakaan! Käsiteltävänä jatkossa mm. sosiaalinen elämä ja juorujen liikkuminen nykyaikana.
My Blondest Moments:
Lueskelin tossa päivänä muutamana Ruotsin suunnistusliiton ens vuoden kilpailukalenteria. Siinä oli ilmotettu aina päivämäärä, kisajärjestäjä, kisamatka ja kisatyyppi (maailmancup, mestaruuskilpailu, jne.) Listaa alaspäin selatessani mun huomio kiinnitty siihen, kuinka älyttömän paljon Ruotsissa on tarjolla yösuunnistuskisoja! Siis oon mä sen tienny, että siellä yösuunnistetaan enemmän kun täällä Suomessa, mutta että 90% kaikista kisoista on yösuunnistuskisoja! Ja vielä eri matkoilla; vuorotellen keskimatkan, pitkän ja sprintin yösuunnistusta.
Menin näyttään muille tätä ällistyttävää faktaa: kisan määritteenä oli "NAT" toisensa perään. Joku ystävällinen sielu mulle taas lempeesti huomautti, että se NAT ei tarkota yösuunnistusta (=nattorientering) vaan kansallista kisaa (=nationell tävling).
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Vuoden viimeinen kahvivyöry
Menossa on viimenen työpäivä, ja kyllä sen vähitellen keskittymiskyvyssä ainakin huomaa... Täytin puolillaan olevan kahvitölkin aikani kuluks (ensinnäkään se ei ois vielä tarvinnu täydennystä, mutta täytinpä kuitenkin jo varmuuden vuoks), ja koska kaadoin sinne kokonaisen kahvipussin, niin ne porot teki pikkasen vyörymän yli purkin reunojen...
No, kun olin saanu enimmät porot siivottua tiskipöydältä, hoksasin ettei sinne purkkiin millään mahdu kahvimitta, jota siellä purkissa on tarkotus säilyttää. Sitten mulla välähti, ettei näy kyllä koko kahvimittaa enää missään. Ai katos vaan, se oli ollu siellä kahvitölkissä ennen kun olin suorittanu porojenlisäysoperaation ja oli nyt lievästi sanottuna hautautunu...
Nerokkaana ihmisenä tungin käteni kyynärpäätä myöten sinne kukkuroillaan olevaan kahvitölkkiin ja koitin hamuilla mittalusikkaa. Eihän sitä sieltä millään löytyny, ja lopputuloksena oli vaan entistäkin suurempi kahvikasa koristamassa tiskipöytää. Eli saldona plus miinus nolla purkissa olevan kahvin määrän suhteen (vertailukohtina ennen ja jälkeen täydennyksen), mutta myös kadonnut kahvimitta. No, onneks mä meen sinne töihin varmaan seuraavan kerran ens kesänä, ehheh...
Kävin tossa vähän ruokatunnilla pyörähtämässä alennusmyyntien ahdistavassa maailmassa. Ahdistavaa se nimittäin todellakin oli, kaikki ihmiset vaan säntäili ihan soijasina kaupasta toiseen metsästämässä isoimpia alennuksia. Hyvä ettei jalkoihin tallautunu. Ja kaikki myyjätkin oli ihan stressaantuneita, eikä oikeen jaksanu olla mitään maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita.
Tarttu sieltä mukaan kuitenkin yks neulepaita (GinaTricot -50%), koska se oli mun mielestä ihan mun silmien värinen! Ja silmien värisiä vaatteita ei vaan yksinkertasesti voi vastustaa. Kotona mun innostus vähän lässähti, kun mun aina niin kaunopuheinen pikkuveljeni Kiri täräytti, että mun silmät on kyllä sellaset pissanruskeenvihreet, eikä metsänvihreet niinku mun ostamani paita. Thanks.
Oon jo alottanu vähän lueskeleen ylppäreitä varten. Nyt keväällä kirjotan siis hissan, a-saksan ja äikän. Hissan 1-kurssin kirjassa oon menossa jo puolivälissä (enää 5,5 kirjaa+monisteet+muistiinpanot jäljellä, wuhuu...), äikkään en oo kiinnittäny viä mitään huomioo, ja saksan suhteen oon prepannu itteeni lukemalla saksankielisiä Cosmoja ja menossa on yks hömppäromaani. Hissaa aattelin kertailla vielä ainakin kattomalla Olipa kerran ihminen -dvd-boksin, jonka sain Joulupukilta lahjaks.
Oon viime aikoina nähny öisin aika eriskummallisia unia. Niistä kaks on erityisesti jääny mieleen:
Ekassa ajan Julkujärven hiihtoreittejä pitkin lumileopardia pakoon Lotan ja Severin perhe-Saabilla.
=Tulkintana vois kenties esittää, että oon hiihdelly Julkujärvellä tässä pariinkin otteeseen, ja kotiopetusautokoulu on tosiaan meneillään. Lumileopardia ja Lottaa ja Severiä en osaa nyt mitenkään tulkita...
Toisessa unessa mä voitan suunnistajien maailmanmestaruusUINTIkisoissa pronssia.
=Tulkinta: on tullu tehtyä vähän liian kauan korvaavia harjotuksia... Jos pari vuotta on juoksemisesta telakalla ja saa pyrähdellä vaan vesijuoksualtaassa, niin vähemmästäkin alkaa jo nähdä omalaatusia unia.
No, kun olin saanu enimmät porot siivottua tiskipöydältä, hoksasin ettei sinne purkkiin millään mahdu kahvimitta, jota siellä purkissa on tarkotus säilyttää. Sitten mulla välähti, ettei näy kyllä koko kahvimittaa enää missään. Ai katos vaan, se oli ollu siellä kahvitölkissä ennen kun olin suorittanu porojenlisäysoperaation ja oli nyt lievästi sanottuna hautautunu...
Nerokkaana ihmisenä tungin käteni kyynärpäätä myöten sinne kukkuroillaan olevaan kahvitölkkiin ja koitin hamuilla mittalusikkaa. Eihän sitä sieltä millään löytyny, ja lopputuloksena oli vaan entistäkin suurempi kahvikasa koristamassa tiskipöytää. Eli saldona plus miinus nolla purkissa olevan kahvin määrän suhteen (vertailukohtina ennen ja jälkeen täydennyksen), mutta myös kadonnut kahvimitta. No, onneks mä meen sinne töihin varmaan seuraavan kerran ens kesänä, ehheh...
Kävin tossa vähän ruokatunnilla pyörähtämässä alennusmyyntien ahdistavassa maailmassa. Ahdistavaa se nimittäin todellakin oli, kaikki ihmiset vaan säntäili ihan soijasina kaupasta toiseen metsästämässä isoimpia alennuksia. Hyvä ettei jalkoihin tallautunu. Ja kaikki myyjätkin oli ihan stressaantuneita, eikä oikeen jaksanu olla mitään maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita.
Tarttu sieltä mukaan kuitenkin yks neulepaita (GinaTricot -50%), koska se oli mun mielestä ihan mun silmien värinen! Ja silmien värisiä vaatteita ei vaan yksinkertasesti voi vastustaa. Kotona mun innostus vähän lässähti, kun mun aina niin kaunopuheinen pikkuveljeni Kiri täräytti, että mun silmät on kyllä sellaset pissanruskeenvihreet, eikä metsänvihreet niinku mun ostamani paita. Thanks.
Oon jo alottanu vähän lueskeleen ylppäreitä varten. Nyt keväällä kirjotan siis hissan, a-saksan ja äikän. Hissan 1-kurssin kirjassa oon menossa jo puolivälissä (enää 5,5 kirjaa+monisteet+muistiinpanot jäljellä, wuhuu...), äikkään en oo kiinnittäny viä mitään huomioo, ja saksan suhteen oon prepannu itteeni lukemalla saksankielisiä Cosmoja ja menossa on yks hömppäromaani. Hissaa aattelin kertailla vielä ainakin kattomalla Olipa kerran ihminen -dvd-boksin, jonka sain Joulupukilta lahjaks.
Oon viime aikoina nähny öisin aika eriskummallisia unia. Niistä kaks on erityisesti jääny mieleen:
Ekassa ajan Julkujärven hiihtoreittejä pitkin lumileopardia pakoon Lotan ja Severin perhe-Saabilla.
=Tulkintana vois kenties esittää, että oon hiihdelly Julkujärvellä tässä pariinkin otteeseen, ja kotiopetusautokoulu on tosiaan meneillään. Lumileopardia ja Lottaa ja Severiä en osaa nyt mitenkään tulkita...
Toisessa unessa mä voitan suunnistajien maailmanmestaruusUINTIkisoissa pronssia.
=Tulkinta: on tullu tehtyä vähän liian kauan korvaavia harjotuksia... Jos pari vuotta on juoksemisesta telakalla ja saa pyrähdellä vaan vesijuoksualtaassa, niin vähemmästäkin alkaa jo nähdä omalaatusia unia.
En kyllä millään jaksa tiivistää vuotta 2008, vaikka nyt vuoden viimenen päivä onkin. Ihan hauska se tais kuitenkin olla, ja matkusteltua tuli pidempiä aikoja ainakin Italiassa, Saksassa (pariin otteeseen), Ruotsissa ja Virossa. Toivottavasti kuitenkin ens vuonna pääsis pitkästä aikaa kunnolla kisaileen. Sitä juoksemisen tunnetta oikeesti kaipaa ihan käsittämättömän paljon.
Niin ja joitakin muutoksia on myös luvassa ens vuoden puolella, niistä varmaan enemmän tuonnempana...
ps. Virpi Kuitunen on ÄIJÄ!!!!!
My Blondest Moments
Sain uudet kävelysauvat ja päätin käydä vähän testailemassa niitä. Matkaan lähettäessä mulle tuli pieni probleemi: kummankin sauvan varressa luki 'R', joten en tienny kumpaan käteen laitan minkäkin sauvan. Hetken ehdin siinä tuskailla, että mulle on ostettu kaks oikeen käden sauvaa, kunnes mun hätääni riensi helpottamaan joku avulias sielu. Se huomautti, että mun tutkiskelemani R-kirjain on Excel tuotemerkin perässä ja tarkottaa "rekisteröityä tavaramerkkiä", eikä suinkaan oo opastus sauvojen käsien suhteen...
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Urheileva loma
Jasså, tässähän on loma jo puolivälissä.
Saldo:
-joululahjoja: paljon, ja kaikki erittäin mieluisia! Hei miettikää, pinkki Marimekon laukku!!!!
-työpäiviä: työskennelty 2 päivää, jäljellä 3/5.
-hiihtokilometrejä: 17km
-kavereiden kanssa vietettyjä pelipäiviä: vain 1, mutta sitäkin onnistuneempi.
-syötyjä suklaakonvehteja: liikaa.
-hiihtäessä kaatumisia: 2kpl, kummatkin täydestä vauhdista jäiseen maahan 3,8cm jääkerroksen päälle muksahtaen. Oli siinä toisilla naurussa pitelemistä, toisilla ei.
Äh en jaksa enempää pohdiskella mennyttä. Tulee vaan sellanen olo, et liikaa oon röhnöttäny telkkarin edessä ja liian vähän ulkoillu ja uhrannu ajatuksia läksyihin ja lähestyviin kirjotuksiin. Tosiasiat on kiva sulkee pois mielestä, niin voi houlettomasti elää vapaata elämää.
Suomalaisethan on ihan iskussa Tourilla! Virpi vie koko kisaa, ja Jauhis on hyvää vauhtia lunastamassa uhoomisiaan kolmenjoukkoon sijottumisesta! Mun on pakko aina nauhottaa ne osakilpailut, joita en ehi näkeen suorana. Työn ja tuskan takana onkin yrittää pysytellä uutispimennossa kotiovelle asti...
Mäkiviikkokin alkaa kai joskus ens viikolla. Yleensähän se on tässä uudenvuoden kieppeillä tullu. En kyllä taida jaksaa seurata sitä enää tänä vuonna, Janne Ahosen mukana katos mäkihypyn viehätys mun kohalla ainakin.
Kattelin eilen illalla joltain YleTeemalta sattumalta koosteen yleisurheilun 1983 Helsingin MM-kisoista. Kovin niillä tsekkoslovakeilla ja DDR-kaunottarilla tursus kainalokarvat. Ja Martti Vainio paineli etiopialaisten kanssa rinta rinnan 10 000m:llä. Se tais jäädä aineiden käytöstä kiinni vasta seuraavan vuoden olympialaisissa...
Tein muuten Facebookissa pari testiä. Niiden mukaan mun toiveammatti on 'Autokorjaamon työntekijä, koska oon laiska koulussa, tekniikka näyttää kiinnostavan ja siihen työhön ei oo vaikee päästä.' Ja kymmenen vuoden päästä mä oon 'Elinkautisvanki'. Tein kyllä noi testit mielestäni ihan tosissani, eli kyllä niiden ihan totuus täytyy kertoo.
ps. Ihan vaan vertailun vuoks, Venla on sen testin mukaan kymmenen vuoden päästä Jumala. Toisaalta Saana on sillon Pedofiili, eli en mä sentään ainoo laitapuolen kulkija tuu olemaan.
My Blondest Moments:
Väritin tässä kuluneena syksynä äikäntunnilla tosi hienoo suomenlippua huolellisesti vaikka kuin kauan. Tosi nätti siitä tulikin, sinisine taustoineen ja valkosine risteineen.
Saldo:
-joululahjoja: paljon, ja kaikki erittäin mieluisia! Hei miettikää, pinkki Marimekon laukku!!!!
-työpäiviä: työskennelty 2 päivää, jäljellä 3/5.
-hiihtokilometrejä: 17km
-kavereiden kanssa vietettyjä pelipäiviä: vain 1, mutta sitäkin onnistuneempi.
-syötyjä suklaakonvehteja: liikaa.
-hiihtäessä kaatumisia: 2kpl, kummatkin täydestä vauhdista jäiseen maahan 3,8cm jääkerroksen päälle muksahtaen. Oli siinä toisilla naurussa pitelemistä, toisilla ei.
Äh en jaksa enempää pohdiskella mennyttä. Tulee vaan sellanen olo, et liikaa oon röhnöttäny telkkarin edessä ja liian vähän ulkoillu ja uhrannu ajatuksia läksyihin ja lähestyviin kirjotuksiin. Tosiasiat on kiva sulkee pois mielestä, niin voi houlettomasti elää vapaata elämää.
Suomalaisethan on ihan iskussa Tourilla! Virpi vie koko kisaa, ja Jauhis on hyvää vauhtia lunastamassa uhoomisiaan kolmenjoukkoon sijottumisesta! Mun on pakko aina nauhottaa ne osakilpailut, joita en ehi näkeen suorana. Työn ja tuskan takana onkin yrittää pysytellä uutispimennossa kotiovelle asti...
Mäkiviikkokin alkaa kai joskus ens viikolla. Yleensähän se on tässä uudenvuoden kieppeillä tullu. En kyllä taida jaksaa seurata sitä enää tänä vuonna, Janne Ahosen mukana katos mäkihypyn viehätys mun kohalla ainakin.
Kattelin eilen illalla joltain YleTeemalta sattumalta koosteen yleisurheilun 1983 Helsingin MM-kisoista. Kovin niillä tsekkoslovakeilla ja DDR-kaunottarilla tursus kainalokarvat. Ja Martti Vainio paineli etiopialaisten kanssa rinta rinnan 10 000m:llä. Se tais jäädä aineiden käytöstä kiinni vasta seuraavan vuoden olympialaisissa...
Tein muuten Facebookissa pari testiä. Niiden mukaan mun toiveammatti on 'Autokorjaamon työntekijä, koska oon laiska koulussa, tekniikka näyttää kiinnostavan ja siihen työhön ei oo vaikee päästä.' Ja kymmenen vuoden päästä mä oon 'Elinkautisvanki'. Tein kyllä noi testit mielestäni ihan tosissani, eli kyllä niiden ihan totuus täytyy kertoo.
ps. Ihan vaan vertailun vuoks, Venla on sen testin mukaan kymmenen vuoden päästä Jumala. Toisaalta Saana on sillon Pedofiili, eli en mä sentään ainoo laitapuolen kulkija tuu olemaan.
My Blondest Moments:
Väritin tässä kuluneena syksynä äikäntunnilla tosi hienoo suomenlippua huolellisesti vaikka kuin kauan. Tosi nätti siitä tulikin, sinisine taustoineen ja valkosine risteineen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)