Kohta se on kohta se on kohta se on.
P
Ä
Ä
S
Y
K
O
E.
8.6.2011.
Ja mitäs sen jälkeen?
-KESÄ.
Vielä mun torstain 9.6.2011 ohjelma by Bruno Mars:
Today I don't feel like doing anything
I just wanna lay in my bed
Don't feel like picking up my phone
So leave a message at the tone
Cus today I swear I'm not doing anything.
torstai 2. kesäkuuta 2011
perjantai 1. huhtikuuta 2011
¡Hasta la vista social butterfly!
Kuten otsikosta huomaa, ei oo mun kahden kuukauden español-opinnot aivan kankkulan vedenottopisteeseen hulahtaneet. Tällä viikolla pinnistelin kyseisellä kielellä jopa 150 sanan kirjoitelman aiheesta "Mi familia". Ah sitä luovuuden ja värikkäiden kielikuvien määrää, joka ehtymättömästä espanjankielisestä runosuonestani pulppuili!
"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.
Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?
Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!
Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)
No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.
Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.
In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)
Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.
Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.
Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.
Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.
Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.
¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!
My Blondest Moments:
Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."
Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.
"Minä olen Sara. Minä olen 20 vuotta vanha. Minun perheessäni on minä, minun isäni, minun äitini ja minun kaksi pikkuveljeäni. Etc." Kyllä espanjanopettaja varmasti hykertelee ylpeyttä tätä bestselleriä ahmiessaan.
Otsikon merkitys viittaa mun elämääni 8.6.2011 klo 19 asti. Tällä kellonlyömällä yliopistovalvojat kajauttavat: "Koe on päättynyt. Olkaa hyvät ja lopettakaa kirjoittaminen." Pää pehmoisena ja istumalihakset tunnottomina kankean 0,7-millisen lyijytäytekynän kädestäni. Edessäni lepäävästä paperipinkasta riippuu kevyesti sanottuna koko tulevaisuuteni. Urkeneeko ura maailmanpolitiikan, diplomatian, kansainvälisen talouden ja konfliktintutkimuksen parissa?
Jag försöker mitt bästa. Seuraavat pari kuukautta kuluvatkin rattoisasti naama kaikkien aikojen lempikirjassani, Verkottuneessa ihmiskunnassa. Lisäpontta haetaan myös Kannustimen valmennuskurssilta. Kahden ensimmäisen opetuskerran jälkeen en ainakaan ole kokenut katumuksen oireita 600 euron potin pulittamisesta. Kaikki te, jotka myös haette Maailmanpolitiikan tutkimukseen, mutta ette ole valmennuskurssilla: vaviskaa! Kurssin käymisestä on niin huikea etu, ettei teillä voi olla mitään mahdollisuuksia jo muutenkin marginaaliseen sisäänpääsyyn!
Tästä on aivan konkrettisiakin todisteita: vuonna 2010 9/16 maailmanpolitiikan uusista opiskelijosta tuli Kannustimelta. Kesän 2011 tilastot olivat vieläkin ylivoimaisemmat: kannustinlaisia fukseja oli 11/16. [EDIT: Taisin tarkoittaa 2009. Vaikka mistä sitä tietää; toivottavasti mulla on ennustajanlahjoja! :D] (En siis millään tavalla yritä ottaa muista hakijoista henkistä niskalenkkiä, mutta ehkä parempi kuitenkin, jos te muut ette edes vaivautuisi käymään pääsykokeessa. Säästyttepä pettymykseltä.)
No joo, tässä pääsykoehuuman ohella pitäisi vielä hoitaa loppuun viimeiset yliopistokurssit ja tentit. Ja kaikki ne miljoonat järjestöhommat, joihin olen itseni sotkenut.
Jottei aika vahingossakaan kävisi pitkäksi, alkaa pääsiäisen kieppeillä kesätyö jätskityttönä Pikku-Huopalahdessa. Tervetuloa vaan Tilkantorille maistelemaan Valion uusia jätskimakuja, muun muassa popcorn-jädeä! Tällä viikolla kävin 2-päiväisen jäätelönmyyjäkoulutuksen, jonka tärkeintä antia oli jätskipallojen pyörittely ja tuotteiden maistelu. Täytyyhän niitä osata suositella asiakkaille! Popcorn-jätskiä kannattaa kaikkien testata tänä kesänä ainakin kertaalleen, oli se sen verran jännän makuista.
In the conclusion, haluan jo etukäteen välittää vilpittömimmät pahoitteluni kaikille tuttavilleni kykenemättömyydestäni vaalia sosiaalisia suhteita mainittuun alkukesäkuun päivään asti. Voin korvata tilannetta vaikka pyörittelemällä teille kauneimpia mahdollisia jäätelöannoksia asioidessanne kioskillani. (Kun nyt nää lumet tästä sulais alta pois.)
Kesän suhteen mä olen jo kasaillut erinäisiä pilvilinnoja: vapaapäiviä varten mulla on 3 erilaista sapluunaa.
Skenaario 1: "Ihanteellisen polttelevan kuuman aurinkoinen päivä": Maksimoin rusketustani Hietsulla/Stadikalla.
Skenaario 2: "Pilvipoutaa, ei kuitenkaan kovin lämmintä": Turisteilen Lintsillä, Korkeasaaressa tai Seurasaaressa ja lenkkeilen uusissa maastoissa.
Skenaario 3: "Kaatosade": Kahlaan läpi Helsingin museotarjontaa, nautiskelen leffassa, teatterissa tai oopperassa. Tai mikä todennäköisintä, törsään kesätyörahojani kaupungin vaatetusliikkeissä.
Yleisenä kesätavoitteenani on myös kahlata läpi "100 books you should read before you die"-listan ne eepokset, joita en ole vielä lukaissut.
¡¡¡¡Kesää ootellessa!!!!
My Blondest Moments:
Palataan näin lumisten näköalojen kunniaksi joulunalustunnelmiin. Perheeseeni oli ostettu partiolaisten adventtikalenteri, joka ei toiminutkaan traditionaalisen joulukalenterin periaatteella: luukut eivät alkaneetkaan joulukuun ensimmäisestä päivästä vaan jo ensimmäisestä adventista, jota vietettiin 28.11.2010. Näpsäkkänä tyttönä havaitsin oitis kalenterista epäkohdan:
Sara: "Jos ne luukut alkaa jo 28. päivästä, niin mistä sen tietää, avaako alussa marraskuun 28. luukun vai vahingossa jo joulukuun 28. luukun?? Kun ei tässä lue sitä kuukautta!"
Äiti: "Niin Sara, millonkas se jouluaatto taas olikaan...?"
Sara: "No kai mää ny sen tiiän, 24. päivä tietty! Mut kato ne loput - eiku oho..."
Ja mulla ei onneks ookaan ollut mun syntymästäni asti aivan joka vuosi availtavana vähintään neljää erilaista kuvakalenteria ja seitsemää suklaakalenteria. On se joulukalenterin toimintaperiaate vaan niin haastavaa muistaa.
torstai 3. helmikuuta 2011
i heart geography
Nyt kun on tullut pidettyä tällanen parin kuukauden luova kirjoitustauko, niin on taas hyvä palata blondeilemaan. Moni muukin suunnistajablogisti on viettänyt samanlaista talvihorrosta; ilmeisesti suunnistuskisakausi ja bloggaamiskausi kulkevat aika käsi kädessä.
Tänään aamulla oli kolmosen aamu-tv:ssä haastateltavana Naisen treenikirja -nimisen opuksen kirjailijaparivaljakko. Nää naiset valotti muun muassa sitä asiaa, että motivaatio reenaamiseen syntyy naisilla ja miehillä eri asioista. Heidän mielestään naisten suosima "kesäksi bikinikuntoon" ei oo riittävä/oikea peruste reenaamiseen. Pah, säger jag. Mulla se ainakin on toiminu. No, täytyy varmaan silti käydä lainaamassa kirjastosta kyseinen teos, vaikkei reenaamisen teoria aiemmin mua kovin olekaan kiinnostanut.
Tänään mulla on muuten takana karkkilakkoa 34 päivää. Tj-lukema puolestaan on liian hurja edes laskettavaksi... Uutena vuotena tuli nimittäin luvattua, että vietän karkkilakkoa siihen hetkeen asti, kunnes saan tiedon pääsystäni haluamaani opiskelupaikkaan. Aikasintaan tää tapahtuu heinäkuun alussa, jolloin valtsikan tulokset julkaistaan (maailmanpolitiikka olis taas tähtäimessä), huonolla säkällä joudun oleen karkkilakossa tyyliin loppuelämäni... Karmaisevaa.
Kyllä tässä kuitenkin lukumotivaatio lisääntyy kummasti. Enkä mä itseeni sentään kiduta: keksit, jätski ja kaikki suolanen naposteltava uppoo vanhaan malliin. Tällä lakolla ei siis voi sanoo olevan ainakaan suoraa yhteyttä mihinkään bikinikuntoprojektiin...
Sitten arjen pieniä plussia ja miinuksia.
Nämä asiat kyrsii:
-Vähintään puolet mun Facebook-frendeistä tuntuu majailevan tällä hetkellä jossain päin ulkomaita. Ja kaikki on tietty jossain eteläisellä pallonpuoliskolla tai Päiväntasaajan tienoilla, eikä missään Siperiassa. Ja kaikki ystävällisesti hehkuttaa tätä asiaa statuksissaan vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten tuoreiden auringonpalvontakuvien kera.
-Itse en majaile ulkomailla. Sen sijaan kahlaan puolen metrin loskakerroksessa kaamoksen pimentämiä katuja räntäsateen vihmoessa vaatteistani läpi.
-Jos itse juoksen rautatieasemalle vähänkin myöhässä, M-juna on ajoissa. Jos itse oon ajoissa, M-juna on myöhässä. VR:n laki.
-Yskin syksyllä keuhkojani pihalle parin kuukauden ajan. Pari viikkoa pystyin reenaamaan normaalisti, kunnes yskä taas muisti palata kolmisen viikkoa sitten.
-YTHS:lle saa "akuuttiaikoja" aikasintaan kahden viikon päähän soittohetkestä. No mutta eihän meillä opiskelijoilla niin väliä ole.
-Uuden Marabou-suklaalevymaun ilmestyminen kauppoihin vuodenvaihteessa.
-Tiskaaminen.
-Tiskipöydälle kertyvä tiskivuori, jos en tiskaa.
-Se, jos oon menossa pitkästä aikaa hiihtään pertsaa, ja joku jättää mulle sukset ja kaksi oikeankäden sauvaa, joilla on 10cm pituusero.
-Greyn anatomian jääminen tauolle.
-Ihmiset, jotka eivät vastaa ajoissa sähköposteihin.
-Ihmiset, jotka lähettävät sähköposteja, joihin mun pitäisi vastata ajoissa.
Pieniä iloja:
-Auringonpaiste ja parin plusasteen liippakeli, silloin kun oon liikkeellä luistelusuksilla.
-Kohta alkava tanskanopiskelu!
-Mahdollinen reissu johonkin päin etelää hiihtolomalla. Ihan mikä vaan turistirysäkin kelpaa tällä hetkellä.
-Uudet tuttavuudet. =)
-Tulevien Glee- ja America's Next Top Model -jaksojen kattominen netistä.
-Motivaatio ja edistyminen Verkottuneen ihmiskunnan (armas pääsykoekirjani) tankkaamisessa.
-Lentohintojen vertailu netissä hygieniapassitestiin opiskelun sijaan.
-Hygieniapassitestin läpimeneminen ilman opiskelua.
-Feissarimoka: 12-vuotias tyttö, joka luuli Leonardo di Caprion kuolleen Titanicin upotessa ja joka vilpittömästi ilahtui kuullessaan kaveriltaan Leon vielä porskuttavan hyvävoimasena. http://www.feissarimokat.com/2011/01/leonardo-dicaprio/
-Ihmiset, jotka eivät tykkää opiskella kieliä (parantaa kummasti mun kesätyönhakuosakkeita).
-Uuden S-marketin aukeaminen 100m päähän mun kämpästä (enää ei tarvi raahautua 200m päässä sijaitsevaan mini-Alepaan).
-Pikkuveli, joka koodaili mulle netistä kännykkään musiikkia ilmaseks, koska yksin en sitä olisi ikinä osannut tehä.
-Ilmanen viikonloppu Vierumäellä reenaamisen ja opiston ruokien parissa.
-Matka mun Pohjois-Haagan kämpän ovelta hiihtoladulle (josta yhteys kymmenien kilsojen latuverkostoihin): 100m.
-Huomata, että oon edelleen ihan yhtä blondi kuin ennenkin, vaikka kuinka oon olevinaan Niin Yliopisto-opiskelijaa.
My Blondest Moments:
Kuulustelin eilen mun kuudesluokkalaiselta pikkuveljeltä sen maantiedon koealuetta, joka käsitteli Aasiaa. Tuli siinä samalla opittua itekin jotain uutta...
Sara: -Luettelepa jotain Japanin suuria kaupunkeja.
Kiri: -Tokio, Osaka, Hiroshima, Nagasaki, Sapporo, Kioto, ...
Sara (keskeyttää): -Jaa Kioto?? Siis se Kioto, missä on tehty tää Kioton ilmastosopimus?
Pyry (vieressä kuunnellut toinen pikkuveli): -Joo just se.
Sara: -Katos vaan... Mä oon aina sijottanu Kioton mielessäni niinku Valko-Venäjälle, siihen Turkin naapuriin.
Pyry: -Ööö... Periaatteessa mä ymmärrän, että sä oot varmaan sotkenu Kioton Kiovaan, mutta se taas on Ukrainan eikä Valko-Venäjän pääkaupunki, eikä kumpikaan niistä oo lähelläkään Turkin rajaa...
Noni ens vuonna sit maailmanpolitiikkaa opiskelemaan. ;p
Tänään aamulla oli kolmosen aamu-tv:ssä haastateltavana Naisen treenikirja -nimisen opuksen kirjailijaparivaljakko. Nää naiset valotti muun muassa sitä asiaa, että motivaatio reenaamiseen syntyy naisilla ja miehillä eri asioista. Heidän mielestään naisten suosima "kesäksi bikinikuntoon" ei oo riittävä/oikea peruste reenaamiseen. Pah, säger jag. Mulla se ainakin on toiminu. No, täytyy varmaan silti käydä lainaamassa kirjastosta kyseinen teos, vaikkei reenaamisen teoria aiemmin mua kovin olekaan kiinnostanut.
Tänään mulla on muuten takana karkkilakkoa 34 päivää. Tj-lukema puolestaan on liian hurja edes laskettavaksi... Uutena vuotena tuli nimittäin luvattua, että vietän karkkilakkoa siihen hetkeen asti, kunnes saan tiedon pääsystäni haluamaani opiskelupaikkaan. Aikasintaan tää tapahtuu heinäkuun alussa, jolloin valtsikan tulokset julkaistaan (maailmanpolitiikka olis taas tähtäimessä), huonolla säkällä joudun oleen karkkilakossa tyyliin loppuelämäni... Karmaisevaa.
Kyllä tässä kuitenkin lukumotivaatio lisääntyy kummasti. Enkä mä itseeni sentään kiduta: keksit, jätski ja kaikki suolanen naposteltava uppoo vanhaan malliin. Tällä lakolla ei siis voi sanoo olevan ainakaan suoraa yhteyttä mihinkään bikinikuntoprojektiin...
Sitten arjen pieniä plussia ja miinuksia.
Nämä asiat kyrsii:
-Vähintään puolet mun Facebook-frendeistä tuntuu majailevan tällä hetkellä jossain päin ulkomaita. Ja kaikki on tietty jossain eteläisellä pallonpuoliskolla tai Päiväntasaajan tienoilla, eikä missään Siperiassa. Ja kaikki ystävällisesti hehkuttaa tätä asiaa statuksissaan vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten tuoreiden auringonpalvontakuvien kera.
-Itse en majaile ulkomailla. Sen sijaan kahlaan puolen metrin loskakerroksessa kaamoksen pimentämiä katuja räntäsateen vihmoessa vaatteistani läpi.
-Jos itse juoksen rautatieasemalle vähänkin myöhässä, M-juna on ajoissa. Jos itse oon ajoissa, M-juna on myöhässä. VR:n laki.
-Yskin syksyllä keuhkojani pihalle parin kuukauden ajan. Pari viikkoa pystyin reenaamaan normaalisti, kunnes yskä taas muisti palata kolmisen viikkoa sitten.
-YTHS:lle saa "akuuttiaikoja" aikasintaan kahden viikon päähän soittohetkestä. No mutta eihän meillä opiskelijoilla niin väliä ole.
-Uuden Marabou-suklaalevymaun ilmestyminen kauppoihin vuodenvaihteessa.
-Tiskaaminen.
-Tiskipöydälle kertyvä tiskivuori, jos en tiskaa.
-Se, jos oon menossa pitkästä aikaa hiihtään pertsaa, ja joku jättää mulle sukset ja kaksi oikeankäden sauvaa, joilla on 10cm pituusero.
-Greyn anatomian jääminen tauolle.
-Ihmiset, jotka eivät vastaa ajoissa sähköposteihin.
-Ihmiset, jotka lähettävät sähköposteja, joihin mun pitäisi vastata ajoissa.
Pieniä iloja:
-Auringonpaiste ja parin plusasteen liippakeli, silloin kun oon liikkeellä luistelusuksilla.
-Kohta alkava tanskanopiskelu!
-Mahdollinen reissu johonkin päin etelää hiihtolomalla. Ihan mikä vaan turistirysäkin kelpaa tällä hetkellä.
-Uudet tuttavuudet. =)
-Tulevien Glee- ja America's Next Top Model -jaksojen kattominen netistä.
-Motivaatio ja edistyminen Verkottuneen ihmiskunnan (armas pääsykoekirjani) tankkaamisessa.
-Lentohintojen vertailu netissä hygieniapassitestiin opiskelun sijaan.
-Hygieniapassitestin läpimeneminen ilman opiskelua.
-Feissarimoka: 12-vuotias tyttö, joka luuli Leonardo di Caprion kuolleen Titanicin upotessa ja joka vilpittömästi ilahtui kuullessaan kaveriltaan Leon vielä porskuttavan hyvävoimasena. http://www.feissarimokat.com/2011/01/leonardo-dicaprio/
-Ihmiset, jotka eivät tykkää opiskella kieliä (parantaa kummasti mun kesätyönhakuosakkeita).
-Uuden S-marketin aukeaminen 100m päähän mun kämpästä (enää ei tarvi raahautua 200m päässä sijaitsevaan mini-Alepaan).
-Pikkuveli, joka koodaili mulle netistä kännykkään musiikkia ilmaseks, koska yksin en sitä olisi ikinä osannut tehä.
-Ilmanen viikonloppu Vierumäellä reenaamisen ja opiston ruokien parissa.
-Matka mun Pohjois-Haagan kämpän ovelta hiihtoladulle (josta yhteys kymmenien kilsojen latuverkostoihin): 100m.
-Huomata, että oon edelleen ihan yhtä blondi kuin ennenkin, vaikka kuinka oon olevinaan Niin Yliopisto-opiskelijaa.
My Blondest Moments:
Kuulustelin eilen mun kuudesluokkalaiselta pikkuveljeltä sen maantiedon koealuetta, joka käsitteli Aasiaa. Tuli siinä samalla opittua itekin jotain uutta...
Sara: -Luettelepa jotain Japanin suuria kaupunkeja.
Kiri: -Tokio, Osaka, Hiroshima, Nagasaki, Sapporo, Kioto, ...
Sara (keskeyttää): -Jaa Kioto?? Siis se Kioto, missä on tehty tää Kioton ilmastosopimus?
Pyry (vieressä kuunnellut toinen pikkuveli): -Joo just se.
Sara: -Katos vaan... Mä oon aina sijottanu Kioton mielessäni niinku Valko-Venäjälle, siihen Turkin naapuriin.
Pyry: -Ööö... Periaatteessa mä ymmärrän, että sä oot varmaan sotkenu Kioton Kiovaan, mutta se taas on Ukrainan eikä Valko-Venäjän pääkaupunki, eikä kumpikaan niistä oo lähelläkään Turkin rajaa...
Noni ens vuonna sit maailmanpolitiikkaa opiskelemaan. ;p
perjantai 19. marraskuuta 2010
Taivaan kirkkaimmat tähdet
Oijjoijoi. Ei oo ihan kaikki muutkaan aina niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä. Sain todistaa eilen M-junassa oheisen keskustelun:
(tyttö 1, n. 15-vuotias)
(tyttö 2, edellisen kaveri, myös n.15v.)
Tyttö1: "Siis meiän perhe ois niinku muuttamas USAan. Vähäks noloo ku mä en ees tiiä mis se on siis hei. Onks se niinku joku osa Englantii vai?"
Tyttö2: "Öö emmä tiiä, tai eiks USA oo niinku Amerikka? Vai onks se sielpäin?"
Tyttö1: "Siis ei tod. mitää hajuu! Mut mä en tod. kehtaa kysyy porukoilt ku sit ne ois heti sillee et ai sä vihdoinkin oot muuttanu mieles! Ku mä en vihdoinkin tod. oo muuttanu mieltäni! Mä haluun jäädä tänne!"
Tyttö 2: [myötäilee]
Tyttö 1: "Mut tai oikeestaa, se vois olla ihan siistiiki olla siel yks vuosi. Nii ja kai mä siel suomenkielist kouluu kuitenki kävisin. Ku siis hei mieti, mä jossai enkunkielises koulus! Ehän mä osaa enkkuu siis yhtää!"
Tyttö 2: [nauraa tyhjäpäisesti]
Tässä vaiheessa juna saapui Pohjois-Haagaan, joten mulla jäi mielenkiintoisen keskustelun loppu kuulematta. Mutta no joo, ehkä kuitenkin parempi, että kyseinen neiti pitää alkuperäisen kantansa ja ainakin toistaseks pysyttelee täällä Suomen kamaralla...
Viime viikonloppuna oli KeparDIn säbäilyt, jossa legendaarinen FC Leka oli jatkamassa menestyksekkäitä perinteitään! (FC Leka on juurikin se Pyrinnön tyttöjen joukkue, joka on aina hävinnyt kaikki pelinsä.)
Tässä vähän historian siipien havinaa FC Lekan KeparDI-historiikin merkeissä:
2006 (punavalkoinen peliasu)
FC Leka - Pellon Ponsi: 0-15
FC Leka - Helter-Skelter: 1-14
FC Leka - PPP: 1-4
2007 (oranssi peliasu)
FC Leka - AnttU: 3-7
FC Leka - Soppa: 1-9
FC Leka - Helter-Skelter: 1-16
2008 (limenvihreä peliasu)
FC Leka - LS-37: 0-7
FC Leka - Alhon Arabit: 1-10
FC Leka - SikaTIIMI: 3-4
2009 (pinkki peliasu)
FC Leka - Nosturi: 5-6
FC Leka - Settiäijät: 4-6
FC Leka - Alhon Arabit: 2-9
Mutta kuinkas sitten kävikään vuonna 2010? FC Lekan kunnianhimoisena tavoitteena oli saavuttaa sählyuransa ensimmäinen tasapeli. Allekirjoittanut itse oli panostanut turnaukseen oikein urakalla reenaamalla sählyä viikoittain koko syksyn ajan, ja tulos oli sen mukainen:
neljä henkilökohtaista maalia koko turnauksessa, ja FC Lekalle sekä tasapeli että voitto! Voi sitä Bommarissa raikunutta riemua, kun nämä tulokset saavutettiin! Viimeiset pelit sitten menivätkin taas tuttuun FC Leka -tyyliin, mutta se ei mieltä masentanut.
2010 (petrolinsininen peliasu)
FC Leka - Märsky: 1-1 !!!
FC Leka - Kangasala SK: 5-3 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
FC Leka - Settiäijät: 1-8
FC Leka - SikaTIIMI: 1-2
FC Leka - Kiekkomursut: 0-9
Jatkopileet saunalla olivat taattua KeparDI-meninkiä, vaikka Metallica tänäkin vuonna oli estynyt saapumaan.
Tässä on muuten kielitieteellinen pulma: onko oikein sanoa "estynyt saapumaAN" vai "estynyt saapumaSTA"? Vaatiiko estyä-verbi jälkeensä illatiivi- vai elatiivimuodon? Google antoi ensimmäiselle vaihtoehdolle 11 500 tulosta ja jälkimmäiselle 12 900, mikä viittaisi elatiiviin. Toisaalta ensimmäisen vaihtoehdon hakutulokset olivat muun muassa valtakunnallisten sanomalehtien sivuilta, kun taas jälkimmäiset lähinnä eri seurakuntayhtymien kokouspöytäkirjoista. (Mitä tämä puolestaan kertoo maamme seurakuntayhtymistä?) Kielikorvani kallistui ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta toisaalta kaikki Suomen seurakuntayhtymien kokouksista estyneet papitkin saattavat olla oikeassa. Joku neropatti voisi joskus kertoa oikean vastauksen...
On mullakin aikaa vatvoa tällaisia kysymyksiä. Toisaalta eihän siinä mitenkään vielä ole riittävästi tekemistä, kun vain kirjoitan juttuja sekä Suunnistajaan, Halokeeniin (TP:n suunnistajien lehti) että Hälläpyörään (Hämäläis-Osakunnan lehti), oon SSL:n Nuorten tiimin "puheenjohtaja", suunnittelen Nuoren Suomen porukassa ensi vuoden Suomen suurinta liikuntatapahtumaa YourMovea, oon Hämäläis-Osakunnan liikuntavaliokunnan urheilujohtaja, oon mukana ESN-vaihtariprojektissa, oon meidän lähialueen HOAS-talojen asukastoimikunnan turvallisuuspäällikkö, yritän treenata, ja lisäksi opiskella 35 opintopistettä/syksy siinä sivussa. Tänään oli vapaa iltapäivä luentojen jälkeen, niin kävin ostamassa vähän villalankaa, että voin sitten vapaa-ajalla alkaa kutoa kaulahuivia.
Kävi muuten hieman ohrasesti siellä lankojenostoreissulla. Sorruin yhteen paheeseeni: heräteostokset. Lankakerän ohella mukaan tarttui söpö sydänkuvioitu pipo, leopardikuvioinen toppi ja helmenharmaa neuletakki. Hopsaaan. Vannoin muuten vielä joskus, etten ikinä tuu ostamaan mitään leopardikuvioitua vaatekappaletta. Vähän niinkun etten koskaan tulis muuttaan ainakaan Helsinkiin. Kannattaa ehkä lopettaa tää asioiden vannominen jossain vaiheessa...
KeparDI - Gossip Girl
Gossip Girlimme oli asemissa jo varsinaisten sählypelien aikaan ja bongasikin kenttien reunalta sekä I&A:n että S&F:n. Luotettavien lähteiden mukaan kummallakaan osapuolella ei kuitenkaan ole välillään mitään "vakavaa".
Lupaavasti alkanut päivä ei taaskaan tuottanut GG:lle pettymystä kääntyessään illaksi. GG itse ei jossain vaiheessa ollut aivan työtehtäviensä tasalla, mutta onneksi paikalla ollut GG:n pikkuapuri huolehti havaintojen dokumentoinnista jälkipolvia varten. Sunnuntaiaamuna muistivihosta löytyikin hämäriä viittauksia sekä E&A:han että J:hin, joka oli yhdistetty useampaankin neitokaiseen.
Illan aikana jo syksyn aiemmista julkaisuista tunnettu pari E&K saatiin vihdoin vahvistettua. Myös S&S nähtiin illan vanhetessa erittäin lämpimissä tunnelmissa. U puolestaan on liitetty sekavin ja todennäköisesti perusteettomin vihjauksin sekä M:ään että A:han.
Huuman huumassa moni tuntui päättäneen noudattaa sanontaa "miksi tyytyä vain yhteen, kun voi saada enemmän?". Tumma ja tulinen M taisi vuorotellen pyörähdellä sekä S:n, J:n että A:n kanssa, ja eräs S:kin valloitti tanssilattiaa useamman kavaljeerin piirittämänä.
Loppuillasta (-yöstä) tilanne oli hieman rauhoittunut ja illan viimeisissä hitaissa sekä J&J että J&salaperäinen nainen olivat löytäneet toisensa. Myöhemmin salaperäinen nainen mahdollisesti tunnistettiin M:ksi, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Gossip Girl kiittää ja kumartaa.
You know you love me,
xoxo
Gossip Girl
PS. Suunnistajien ihmissuhdekuviot voisivat melkein vetää vertoja jo itse Kaunareille, mutta tsekatkaa itse seuraava pätkä ja päättäkää, mitä mieltä olette. Aivan loistokamaa, suosittelen!
23 years of The Bold and the Beautiful - in 6 minutes!
My Blondest Moments
Montako blondia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
-Periaatteessa yksi, mutta hänestäkään ei ole mitään hyötyä, koska hän ei ylety huoneensa kattolamppuun kunnolla ja vaikka ylettyisikin, ei osaisi kiertää lamppua oikeeseen aukeamissuuntaan. Blondi siis soittaa naapurin pojalle, joka tulee kiltisti illalla vaihtamaan blondille lampun.
(perustuu tositapahtumiin)
(tyttö 1, n. 15-vuotias)
(tyttö 2, edellisen kaveri, myös n.15v.)
Tyttö1: "Siis meiän perhe ois niinku muuttamas USAan. Vähäks noloo ku mä en ees tiiä mis se on siis hei. Onks se niinku joku osa Englantii vai?"
Tyttö2: "Öö emmä tiiä, tai eiks USA oo niinku Amerikka? Vai onks se sielpäin?"
Tyttö1: "Siis ei tod. mitää hajuu! Mut mä en tod. kehtaa kysyy porukoilt ku sit ne ois heti sillee et ai sä vihdoinkin oot muuttanu mieles! Ku mä en vihdoinkin tod. oo muuttanu mieltäni! Mä haluun jäädä tänne!"
Tyttö 2: [myötäilee]
Tyttö 1: "Mut tai oikeestaa, se vois olla ihan siistiiki olla siel yks vuosi. Nii ja kai mä siel suomenkielist kouluu kuitenki kävisin. Ku siis hei mieti, mä jossai enkunkielises koulus! Ehän mä osaa enkkuu siis yhtää!"
Tyttö 2: [nauraa tyhjäpäisesti]
Tässä vaiheessa juna saapui Pohjois-Haagaan, joten mulla jäi mielenkiintoisen keskustelun loppu kuulematta. Mutta no joo, ehkä kuitenkin parempi, että kyseinen neiti pitää alkuperäisen kantansa ja ainakin toistaseks pysyttelee täällä Suomen kamaralla...
Viime viikonloppuna oli KeparDIn säbäilyt, jossa legendaarinen FC Leka oli jatkamassa menestyksekkäitä perinteitään! (FC Leka on juurikin se Pyrinnön tyttöjen joukkue, joka on aina hävinnyt kaikki pelinsä.)
Tässä vähän historian siipien havinaa FC Lekan KeparDI-historiikin merkeissä:
2006 (punavalkoinen peliasu)
FC Leka - Pellon Ponsi: 0-15
FC Leka - Helter-Skelter: 1-14
FC Leka - PPP: 1-4
2007 (oranssi peliasu)
FC Leka - AnttU: 3-7
FC Leka - Soppa: 1-9
FC Leka - Helter-Skelter: 1-16
2008 (limenvihreä peliasu)
FC Leka - LS-37: 0-7
FC Leka - Alhon Arabit: 1-10
FC Leka - SikaTIIMI: 3-4
2009 (pinkki peliasu)
FC Leka - Nosturi: 5-6
FC Leka - Settiäijät: 4-6
FC Leka - Alhon Arabit: 2-9
Mutta kuinkas sitten kävikään vuonna 2010? FC Lekan kunnianhimoisena tavoitteena oli saavuttaa sählyuransa ensimmäinen tasapeli. Allekirjoittanut itse oli panostanut turnaukseen oikein urakalla reenaamalla sählyä viikoittain koko syksyn ajan, ja tulos oli sen mukainen:
neljä henkilökohtaista maalia koko turnauksessa, ja FC Lekalle sekä tasapeli että voitto! Voi sitä Bommarissa raikunutta riemua, kun nämä tulokset saavutettiin! Viimeiset pelit sitten menivätkin taas tuttuun FC Leka -tyyliin, mutta se ei mieltä masentanut.
2010 (petrolinsininen peliasu)
FC Leka - Märsky: 1-1 !!!
FC Leka - Kangasala SK: 5-3 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
FC Leka - Settiäijät: 1-8
FC Leka - SikaTIIMI: 1-2
FC Leka - Kiekkomursut: 0-9
Jatkopileet saunalla olivat taattua KeparDI-meninkiä, vaikka Metallica tänäkin vuonna oli estynyt saapumaan.
Tässä on muuten kielitieteellinen pulma: onko oikein sanoa "estynyt saapumaAN" vai "estynyt saapumaSTA"? Vaatiiko estyä-verbi jälkeensä illatiivi- vai elatiivimuodon? Google antoi ensimmäiselle vaihtoehdolle 11 500 tulosta ja jälkimmäiselle 12 900, mikä viittaisi elatiiviin. Toisaalta ensimmäisen vaihtoehdon hakutulokset olivat muun muassa valtakunnallisten sanomalehtien sivuilta, kun taas jälkimmäiset lähinnä eri seurakuntayhtymien kokouspöytäkirjoista. (Mitä tämä puolestaan kertoo maamme seurakuntayhtymistä?) Kielikorvani kallistui ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta toisaalta kaikki Suomen seurakuntayhtymien kokouksista estyneet papitkin saattavat olla oikeassa. Joku neropatti voisi joskus kertoa oikean vastauksen...
On mullakin aikaa vatvoa tällaisia kysymyksiä. Toisaalta eihän siinä mitenkään vielä ole riittävästi tekemistä, kun vain kirjoitan juttuja sekä Suunnistajaan, Halokeeniin (TP:n suunnistajien lehti) että Hälläpyörään (Hämäläis-Osakunnan lehti), oon SSL:n Nuorten tiimin "puheenjohtaja", suunnittelen Nuoren Suomen porukassa ensi vuoden Suomen suurinta liikuntatapahtumaa YourMovea, oon Hämäläis-Osakunnan liikuntavaliokunnan urheilujohtaja, oon mukana ESN-vaihtariprojektissa, oon meidän lähialueen HOAS-talojen asukastoimikunnan turvallisuuspäällikkö, yritän treenata, ja lisäksi opiskella 35 opintopistettä/syksy siinä sivussa. Tänään oli vapaa iltapäivä luentojen jälkeen, niin kävin ostamassa vähän villalankaa, että voin sitten vapaa-ajalla alkaa kutoa kaulahuivia.
Kävi muuten hieman ohrasesti siellä lankojenostoreissulla. Sorruin yhteen paheeseeni: heräteostokset. Lankakerän ohella mukaan tarttui söpö sydänkuvioitu pipo, leopardikuvioinen toppi ja helmenharmaa neuletakki. Hopsaaan. Vannoin muuten vielä joskus, etten ikinä tuu ostamaan mitään leopardikuvioitua vaatekappaletta. Vähän niinkun etten koskaan tulis muuttaan ainakaan Helsinkiin. Kannattaa ehkä lopettaa tää asioiden vannominen jossain vaiheessa...
KeparDI - Gossip Girl
Gossip Girlimme oli asemissa jo varsinaisten sählypelien aikaan ja bongasikin kenttien reunalta sekä I&A:n että S&F:n. Luotettavien lähteiden mukaan kummallakaan osapuolella ei kuitenkaan ole välillään mitään "vakavaa".
Lupaavasti alkanut päivä ei taaskaan tuottanut GG:lle pettymystä kääntyessään illaksi. GG itse ei jossain vaiheessa ollut aivan työtehtäviensä tasalla, mutta onneksi paikalla ollut GG:n pikkuapuri huolehti havaintojen dokumentoinnista jälkipolvia varten. Sunnuntaiaamuna muistivihosta löytyikin hämäriä viittauksia sekä E&A:han että J:hin, joka oli yhdistetty useampaankin neitokaiseen.
Illan aikana jo syksyn aiemmista julkaisuista tunnettu pari E&K saatiin vihdoin vahvistettua. Myös S&S nähtiin illan vanhetessa erittäin lämpimissä tunnelmissa. U puolestaan on liitetty sekavin ja todennäköisesti perusteettomin vihjauksin sekä M:ään että A:han.
Huuman huumassa moni tuntui päättäneen noudattaa sanontaa "miksi tyytyä vain yhteen, kun voi saada enemmän?". Tumma ja tulinen M taisi vuorotellen pyörähdellä sekä S:n, J:n että A:n kanssa, ja eräs S:kin valloitti tanssilattiaa useamman kavaljeerin piirittämänä.
Loppuillasta (-yöstä) tilanne oli hieman rauhoittunut ja illan viimeisissä hitaissa sekä J&J että J&salaperäinen nainen olivat löytäneet toisensa. Myöhemmin salaperäinen nainen mahdollisesti tunnistettiin M:ksi, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Gossip Girl kiittää ja kumartaa.
You know you love me,
xoxo
Gossip Girl
PS. Suunnistajien ihmissuhdekuviot voisivat melkein vetää vertoja jo itse Kaunareille, mutta tsekatkaa itse seuraava pätkä ja päättäkää, mitä mieltä olette. Aivan loistokamaa, suosittelen!
23 years of The Bold and the Beautiful - in 6 minutes!
My Blondest Moments
Montako blondia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
-Periaatteessa yksi, mutta hänestäkään ei ole mitään hyötyä, koska hän ei ylety huoneensa kattolamppuun kunnolla ja vaikka ylettyisikin, ei osaisi kiertää lamppua oikeeseen aukeamissuuntaan. Blondi siis soittaa naapurin pojalle, joka tulee kiltisti illalla vaihtamaan blondille lampun.
(perustuu tositapahtumiin)
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Seasons Come And Go
... But there's only one Småkkeri.
Nonni. Nyt on kausi pistetty nätisti pakettiin. Ja samalla koko junnuvuodet suunnistuksessa. Multa jäi polvivamman takia väliin kaks ja puoli vuotta niistä: puoltoista vuotta 18-sarjasta ja 20-sarjan eka vuosi. Mutta turha enää on jäädä mihinkään nurkkaan sirotteleen tuhkaa itteni päälle; uudet tavotteet on D21AL:ssä. ;)
Viimeinen matka suunnistusjunnuna - ja samalla teini-ikäisenä - tuli suunnattua till Sverige, Småland, Jönköpingslän, Tranås. Siellä riitti tapahtumia niin laidasta laitaan jo ennen varsinaisen matkan alkamistakin, että eiköhän niistä saada melkoinen blogipläjäys aikaseks...
1. ENNAKKOSPEKULAATIOT
Mannan jälkifiiliksissä syntyi ajatus siitä, että me TP:n nuoret leidit lähdettäisiin Smålannin naistenviestiin tavoitteenamme kilpailla ei muita seuroja, vaan toisiamme vastaan. (Seuran maajoukkueketju päätti aloittaa keskittymisen ensi kauteen jo Halikon jälkeen.) Kahden tasaväkisen joukkueen perustamisesta eivät kaikki kuitenkaan innostuneet yhtä paljon kuin me itse:
"Tiedoksi kaikille muillekin, että tulevan viikonlopun odotettu herkkupala online-kotikatsomoihin on peruutettu, kun nuorisoketjumme jättää ruotsalaisten haastamisen [...] tällä kertaa väliin, ja juoksee kahdella sekoitetulla joukkueella. [...] Smålandskavlen mielestäni on niin hyvä ja arvostettu viesti, ettei sinne pitäisi lähteä TP:n väreissä pelleilemään. [...] 24h-risteily Itämerellä ilman kisaa olisi tullut paljon halvemmaksi." (suora lainaus)
Kritiikki ei kuitenkaan lannistanut meidän loistoideaamme, joten Smålandskavlenin lähtölistoissa komeili kuin komeilikin kaksi tasavahvaa tiimiä. Vedonlyönnissä oli tietysti kovat panokset pelissä...
TP1: Ellu M., Laura K., Sara H., Venla N.
TP2: Lotta K., Saana V., Salla V., Anna-Sofia M.
2. PUUTTUVAN JUOKSIJAN METSÄSTYS
Meitä TP-tyttöjä oli tosiaan lähdössä reissuun tasan kahdeksan kappaletta. Viikkoa ennen H-hetkeä yksi meistä kuitenkin loukkasi lonkkansa ja joutui vetäytymään talvitelakalle suunniteltua aikaisemmin, jolloin koko Smålandskavlenia edeltävä viikko jouduttiin käyttämään paniikinomaisiin kahdeksannen juoksijan värväämisyrityksiin. Onneksi lähtöpäivän aattona naapuriseurasta löytyi pelastava enkeli ja viikonlopun trilleri oli jälleen voimassa.
TP2: Saana V. -> Katsu K. (KSK)
3. MENOMATKA
Mulla on tunnetusti aina ollut tapana hoitaa asioita vähän viime tingassa, joten Smålantiin-lähtöillan aikataulu ei sinänsä ollut mitenkään huolestuttava:
17.52-17.58 lähijunalla P-Haaga -> Pasila
junalipun osto
18.09-20.12 Intercityllä Pasila -> Turun satama
21.00 laiva lähtee
Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun juoksin takki auki kahta urheilukassia raahaten P-Haagan asemalle, jossa kello näytti julman todellisuuden: 17.53 ja seuraava lähijuna lähtisi 18.02, jolloin vaihtoajaksi Pasilassa jäisi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Mahdoton yhtälö ottaen huomioon Pasilan liukuportaat, perjantai-illan ruuhkan, mun kaksi valtavaa urheilukassia ja lähijunan mahdollisen viivästymisen.
Kelasin päässäni muita vaihtoehtoja, jotka kylläkin vaikuttivat toinen toistaan huonommilta:
1. Seuraavalla Intercityllä olisin Turussa vasta klo 21 jälkeen, jolloin viimeinenkin laiva kohti Tukholmaa olisi jo matkalla.
2. Matkustus taksilla Turkuun riipaisisi opiskelijabudjettiin sellaisen loven, että eläisin seuraavan kuukauden pelkällä homehtuneella näkkileivällä.
3. Soittoja Helsingin kautta matkustaville seuroille: voisin ostaa kansipaikan Helsingin laivaan ja mahdollisesti päästä jonkun hyttiin nukkumaan. Vai olikohan Helsingin laivakin jo lähtenyt tässä vaiheessa?
Juoksin sydän kurkussa ulos asemarakennuksesta - ja tadaaaa, näin pelastukseni! Aseman pihalla nökötti yksinäinen taksi! Ryntäsin taksin luokse rukoillen, ettei se ole siinä odottamassa ketään mummelia kyytiinsä.
Sara: "Hei onks tää taksi vapaana mul on oikeesti nyt hätätilanne mun pitäis päästä Pasilaan NYT mun juna lähtee sieltä kymmenen minuutin päästä Turkuun ja se on viimenen juna, jolla mä ehdin Turussa laivaan!!!!!"
Taksikuskisetä ilmeisesti ymmärsi mun ahdinkoni, koska alta aikayksikön mun tavarat oli heitetty takakonttiin ja taksi kiihdytteli "lievää" ylinopeutta pitkin kehä ykköstä kohti Pasilan asemaa. Rauhoittavia rupatellut taksikuski sai ikuisen paikan mun sydämessäni, koska maksuhetken tullessa (16.30€) se heitti mun kakskymppisestä tasan neljä euroa takaisin ja toivotti onnee kisoihin. Pasilassa jatkoin kiitämistäni alikulkutunneleissa ja lopulta putkahdin oikealle laiturille täsmälleen samaan aikaan kuin VR:n ihana Intercity. Onneksi mulla sattui vielä olemaan käteistä jäljellä eikä mua heitetty junasta ulos, vaan sain ostettua sieltä lipun. Huhhuh...
4. ITSE SKABAILUT
Yöosuus: TP1:n Ellu "yöeläin" Munukka sai kiskottua jo 8min kaulan TP2:n alun pummailuun sortuneeseen Lottaan.
2.osuus: TP1:n Laura joutui taipumaan osuudellaan sen verran, että TP2:n tsekkiläisvahvistus Katsu kurvasi loppusuoralle aivan Lauran kannoilla. (Itse olin aika täpinöissäni vaihtoalueella Sallan kanssa, ja kun näin Lauran vilahtavan loppusuoran alkupäässä kannustin helpottuneena: "Hyvä Laura, Katsua ei näy vielä!". Kuinka ollakaan juuri tällöin myös Katsun hahmo alkoi vilkkua puiden välistä jolloin jatkoinkin ihan paniikissa: "Eikun näkyypäs!!! Nyt Laura sekunnit pois, älä vaan päästä ohi!!" ps. Huusin kuulemma aika kovaa.)
3.osuus: Mulla oli Sallaan n.15 sekunnin etumatka vaihdossa, joten päätin K-viitoituksella pistellä niin kovaa, ettei Salla ehtisi nähdä mun suuntaavaan ykkösvälillä kiertoreitinvalinnalle. Taktiikka toimi, enkä nähnyt Sallaa metsässä ollenkaan. Aika paljon tein kuitenkin varmistelevia polkukiertoja, joten vaihtoon tullessa en ollut yhtään varma tilanteesta. Salla oli kuitenkin tehnyt melkoisia pummeja jo ekoilla rastiväleillä, ja tuli lopulta vaihtoon 12min mun jälkeen.
4.osuus: Venla ei poikennut totutusta, vaan hoiti tyylillä homman kotiin loppusijalle 40. Kakkosen Sofilakin teki hyvän suorituksen ja toi kakkosjoukkueen maaliin sijalla 49.
Paluumatkalla hävinnyt joukkue sitten tarjoili meille ennalta sovitun hulppean palkinnon...
5. MATKA SATAMAAN
Draaman kaari lähestyi kliimaksia yllättäen jo matkalla kisapaikalta Tukholmaan. Pikkubussin hilpeä tunnelma vaihtui Södertälje-Stockholm motarilla ahdistukseen ja epätoivoon, kun radion liikennetiedotus katkaisi The Sounds -fiilistelyt: koko motari on suljettu ketjukolarin takia tuntemattomaksi ajaksi. Aikataulu oli jo valmiiksi ollut niin nafti, ettei meillä ollut liiennyt aikaa edes pikaiseen vessataukoon, joten osa meistä alkoi jo pelätä pahinta = myöhästymistä laivasta! Kun auto oli seissyt riittävän kauan sammuksissa ohituskaistalla, päätimme ottaa tilanteesta hyödyn irti ja pinkaista kimppapissalle. Melkoinen näky se kuulemma olikin, kun pikkubussillinen tyttöjä puikkelehtii motarin kaistojen ja turva-aidan yli pientareelle puskan taakse...
Tämän episodin jälkeen Lotta onnistui navigoimaan meille uuden reitin satamaan pikkuteiden kautta, ja matka pääsi jatkumaan. Hätävilkuilla ohitimme tien piennarta pitkin autoletkan ja kurvasimme motarilta pois ajamalla ramppia väärään suuntaan. Yhteen salamannopeaan vessastoppiin meillä oli vielä varaa niin, että me ehdittiin oikein kivasti vielä satamaan ennen laivan lähtöä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pitäisi ottaa tavaksi jatkossakin: nyt ei jouduttu venailemaan satamassa turhia, vaan päästiin kurvaamaan suoraan sisälle laivaan aivan vihoviimeisenä mukaantulleena autona.
6. PARTYTIME
Smålanti on Smålanti. Varsinkin silloin, kun eräs sattuu täyttämään paluuyön aikana pyöreitä vuosia. Melkoiset 20-v. synttäripileet mä laivalla sainkin, ja teinivuodet tuli päätettyä hyviin fiiliksiin.
Tässä vaiheessa kehiin heitetään kaikkitietävä ja kaikennäkevä Gossip Girl, joka raottaa yön tapahtumien hämärää verhoa kaikille Suomessa nököttäneille ja kaikille muistinsa menettäneille.
---------
Suunnistusreissuilla GG:n ei luulisi enää yllättyvän mistään näkemästään, mutta kyllä Småle2010 Turun Viikkari tarjosi sellaisia herkkupaloja, ettei niitä millään pystynyt ennakoimaan.
Manna-matkan tapaan humppis joutui taipumaan diskotekin varjoon. Tällä kertaa ainakin suurin osa matkustajista myös jaksoi velloa disen aukeamiseen asti, jolloin meno ja muuvit olivat ennennäkemättömät. Mannahuhut saivat vahvistuksen, sillä I&L viihtyivät avoimesti yhdessä jo alkuillasta.
Tuttujen pihkaniskojen lisäksi diskosta saattoi bongata aitoja länkkäreitä! Vilkkuvaloinen stetson upposi ainakin erääseen brunetteen, koska S&T havainnoitiin erittäin lämpimissä väleissä. [EDIT: Viimeisimpien tietojemme mukaan romanssin herääminen ei ollutkaan vilkkuvalon ansiota, koska kyseisen stetsonin omistaja oli onnistunut hukkaamaan päähineensä vilkkuvalon jo ennen laivamatkan alkua.] Supisuomalaista tanssitaitoa esittelivät eräs toinen tumma kaunotar ja pellavapäinen komistus, jotka kylläkin ovat jo menneiltä vuosilta tuttu näky...
GG ehti tunnistaa diskopallojen välkkeestä vielä E&R:n ennenkuin illan yllätysvieraat vetivät spottivalot puoleensa: suunnistuskansan joukkoon oli eksynyt myös kuninkaallista verta! Länsinaapurin kruununprinsessa Victoria edusti tyylikkäästi Daniel rinnallaan! Hieman hämmennystä aiheutti se, että välillä Victorioita ja Danieleita tuntui näkyvän jopa kolmin kappalein.
Kiisteltyä kielipolitiikkaakaan ei laivalla unohdettu; tästä pitivät huolen S&F. Kahden sukupolven lähes kaimat S&J senior ja S&J junior osittain samoista seuroista toivat iltaan/yöhön mielenkiintoisen lisän. Kaikki S:t ilmeisesti päättivät hoitaa matkan nimiinsä, koska illan vauhdikkain ja hämmentävin kuvio koettiin yhden S:n hahmon liitettäessä pääosin puutteellisin perustein sekä A:han, M:ään, S:ään että toiseen A:han.
Tämä oli arvoisensa lopetus menevälle kisakaudelle; GG kiittää ja kumartaa kaikille lähteilleen ja lähdemateriaaleilleen! Mutta vielä on Kepardi!
you know you love me,
xoxo
Gossip Girl
Nonni. Nyt on kausi pistetty nätisti pakettiin. Ja samalla koko junnuvuodet suunnistuksessa. Multa jäi polvivamman takia väliin kaks ja puoli vuotta niistä: puoltoista vuotta 18-sarjasta ja 20-sarjan eka vuosi. Mutta turha enää on jäädä mihinkään nurkkaan sirotteleen tuhkaa itteni päälle; uudet tavotteet on D21AL:ssä. ;)
Viimeinen matka suunnistusjunnuna - ja samalla teini-ikäisenä - tuli suunnattua till Sverige, Småland, Jönköpingslän, Tranås. Siellä riitti tapahtumia niin laidasta laitaan jo ennen varsinaisen matkan alkamistakin, että eiköhän niistä saada melkoinen blogipläjäys aikaseks...
1. ENNAKKOSPEKULAATIOT
Mannan jälkifiiliksissä syntyi ajatus siitä, että me TP:n nuoret leidit lähdettäisiin Smålannin naistenviestiin tavoitteenamme kilpailla ei muita seuroja, vaan toisiamme vastaan. (Seuran maajoukkueketju päätti aloittaa keskittymisen ensi kauteen jo Halikon jälkeen.) Kahden tasaväkisen joukkueen perustamisesta eivät kaikki kuitenkaan innostuneet yhtä paljon kuin me itse:
"Tiedoksi kaikille muillekin, että tulevan viikonlopun odotettu herkkupala online-kotikatsomoihin on peruutettu, kun nuorisoketjumme jättää ruotsalaisten haastamisen [...] tällä kertaa väliin, ja juoksee kahdella sekoitetulla joukkueella. [...] Smålandskavlen mielestäni on niin hyvä ja arvostettu viesti, ettei sinne pitäisi lähteä TP:n väreissä pelleilemään. [...] 24h-risteily Itämerellä ilman kisaa olisi tullut paljon halvemmaksi." (suora lainaus)
Kritiikki ei kuitenkaan lannistanut meidän loistoideaamme, joten Smålandskavlenin lähtölistoissa komeili kuin komeilikin kaksi tasavahvaa tiimiä. Vedonlyönnissä oli tietysti kovat panokset pelissä...
TP1: Ellu M., Laura K., Sara H., Venla N.
TP2: Lotta K., Saana V., Salla V., Anna-Sofia M.
2. PUUTTUVAN JUOKSIJAN METSÄSTYS
Meitä TP-tyttöjä oli tosiaan lähdössä reissuun tasan kahdeksan kappaletta. Viikkoa ennen H-hetkeä yksi meistä kuitenkin loukkasi lonkkansa ja joutui vetäytymään talvitelakalle suunniteltua aikaisemmin, jolloin koko Smålandskavlenia edeltävä viikko jouduttiin käyttämään paniikinomaisiin kahdeksannen juoksijan värväämisyrityksiin. Onneksi lähtöpäivän aattona naapuriseurasta löytyi pelastava enkeli ja viikonlopun trilleri oli jälleen voimassa.
TP2: Saana V. -> Katsu K. (KSK)
3. MENOMATKA
Mulla on tunnetusti aina ollut tapana hoitaa asioita vähän viime tingassa, joten Smålantiin-lähtöillan aikataulu ei sinänsä ollut mitenkään huolestuttava:
17.52-17.58 lähijunalla P-Haaga -> Pasila
junalipun osto
18.09-20.12 Intercityllä Pasila -> Turun satama
21.00 laiva lähtee
Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun juoksin takki auki kahta urheilukassia raahaten P-Haagan asemalle, jossa kello näytti julman todellisuuden: 17.53 ja seuraava lähijuna lähtisi 18.02, jolloin vaihtoajaksi Pasilassa jäisi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Mahdoton yhtälö ottaen huomioon Pasilan liukuportaat, perjantai-illan ruuhkan, mun kaksi valtavaa urheilukassia ja lähijunan mahdollisen viivästymisen.
Kelasin päässäni muita vaihtoehtoja, jotka kylläkin vaikuttivat toinen toistaan huonommilta:
1. Seuraavalla Intercityllä olisin Turussa vasta klo 21 jälkeen, jolloin viimeinenkin laiva kohti Tukholmaa olisi jo matkalla.
2. Matkustus taksilla Turkuun riipaisisi opiskelijabudjettiin sellaisen loven, että eläisin seuraavan kuukauden pelkällä homehtuneella näkkileivällä.
3. Soittoja Helsingin kautta matkustaville seuroille: voisin ostaa kansipaikan Helsingin laivaan ja mahdollisesti päästä jonkun hyttiin nukkumaan. Vai olikohan Helsingin laivakin jo lähtenyt tässä vaiheessa?
Juoksin sydän kurkussa ulos asemarakennuksesta - ja tadaaaa, näin pelastukseni! Aseman pihalla nökötti yksinäinen taksi! Ryntäsin taksin luokse rukoillen, ettei se ole siinä odottamassa ketään mummelia kyytiinsä.
Sara: "Hei onks tää taksi vapaana mul on oikeesti nyt hätätilanne mun pitäis päästä Pasilaan NYT mun juna lähtee sieltä kymmenen minuutin päästä Turkuun ja se on viimenen juna, jolla mä ehdin Turussa laivaan!!!!!"
Taksikuskisetä ilmeisesti ymmärsi mun ahdinkoni, koska alta aikayksikön mun tavarat oli heitetty takakonttiin ja taksi kiihdytteli "lievää" ylinopeutta pitkin kehä ykköstä kohti Pasilan asemaa. Rauhoittavia rupatellut taksikuski sai ikuisen paikan mun sydämessäni, koska maksuhetken tullessa (16.30€) se heitti mun kakskymppisestä tasan neljä euroa takaisin ja toivotti onnee kisoihin. Pasilassa jatkoin kiitämistäni alikulkutunneleissa ja lopulta putkahdin oikealle laiturille täsmälleen samaan aikaan kuin VR:n ihana Intercity. Onneksi mulla sattui vielä olemaan käteistä jäljellä eikä mua heitetty junasta ulos, vaan sain ostettua sieltä lipun. Huhhuh...
4. ITSE SKABAILUT
Yöosuus: TP1:n Ellu "yöeläin" Munukka sai kiskottua jo 8min kaulan TP2:n alun pummailuun sortuneeseen Lottaan.
2.osuus: TP1:n Laura joutui taipumaan osuudellaan sen verran, että TP2:n tsekkiläisvahvistus Katsu kurvasi loppusuoralle aivan Lauran kannoilla. (Itse olin aika täpinöissäni vaihtoalueella Sallan kanssa, ja kun näin Lauran vilahtavan loppusuoran alkupäässä kannustin helpottuneena: "Hyvä Laura, Katsua ei näy vielä!". Kuinka ollakaan juuri tällöin myös Katsun hahmo alkoi vilkkua puiden välistä jolloin jatkoinkin ihan paniikissa: "Eikun näkyypäs!!! Nyt Laura sekunnit pois, älä vaan päästä ohi!!" ps. Huusin kuulemma aika kovaa.)
3.osuus: Mulla oli Sallaan n.15 sekunnin etumatka vaihdossa, joten päätin K-viitoituksella pistellä niin kovaa, ettei Salla ehtisi nähdä mun suuntaavaan ykkösvälillä kiertoreitinvalinnalle. Taktiikka toimi, enkä nähnyt Sallaa metsässä ollenkaan. Aika paljon tein kuitenkin varmistelevia polkukiertoja, joten vaihtoon tullessa en ollut yhtään varma tilanteesta. Salla oli kuitenkin tehnyt melkoisia pummeja jo ekoilla rastiväleillä, ja tuli lopulta vaihtoon 12min mun jälkeen.
4.osuus: Venla ei poikennut totutusta, vaan hoiti tyylillä homman kotiin loppusijalle 40. Kakkosen Sofilakin teki hyvän suorituksen ja toi kakkosjoukkueen maaliin sijalla 49.
Paluumatkalla hävinnyt joukkue sitten tarjoili meille ennalta sovitun hulppean palkinnon...
5. MATKA SATAMAAN
Draaman kaari lähestyi kliimaksia yllättäen jo matkalla kisapaikalta Tukholmaan. Pikkubussin hilpeä tunnelma vaihtui Södertälje-Stockholm motarilla ahdistukseen ja epätoivoon, kun radion liikennetiedotus katkaisi The Sounds -fiilistelyt: koko motari on suljettu ketjukolarin takia tuntemattomaksi ajaksi. Aikataulu oli jo valmiiksi ollut niin nafti, ettei meillä ollut liiennyt aikaa edes pikaiseen vessataukoon, joten osa meistä alkoi jo pelätä pahinta = myöhästymistä laivasta! Kun auto oli seissyt riittävän kauan sammuksissa ohituskaistalla, päätimme ottaa tilanteesta hyödyn irti ja pinkaista kimppapissalle. Melkoinen näky se kuulemma olikin, kun pikkubussillinen tyttöjä puikkelehtii motarin kaistojen ja turva-aidan yli pientareelle puskan taakse...
Tämän episodin jälkeen Lotta onnistui navigoimaan meille uuden reitin satamaan pikkuteiden kautta, ja matka pääsi jatkumaan. Hätävilkuilla ohitimme tien piennarta pitkin autoletkan ja kurvasimme motarilta pois ajamalla ramppia väärään suuntaan. Yhteen salamannopeaan vessastoppiin meillä oli vielä varaa niin, että me ehdittiin oikein kivasti vielä satamaan ennen laivan lähtöä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pitäisi ottaa tavaksi jatkossakin: nyt ei jouduttu venailemaan satamassa turhia, vaan päästiin kurvaamaan suoraan sisälle laivaan aivan vihoviimeisenä mukaantulleena autona.
6. PARTYTIME
Smålanti on Smålanti. Varsinkin silloin, kun eräs sattuu täyttämään paluuyön aikana pyöreitä vuosia. Melkoiset 20-v. synttäripileet mä laivalla sainkin, ja teinivuodet tuli päätettyä hyviin fiiliksiin.
Tässä vaiheessa kehiin heitetään kaikkitietävä ja kaikennäkevä Gossip Girl, joka raottaa yön tapahtumien hämärää verhoa kaikille Suomessa nököttäneille ja kaikille muistinsa menettäneille.
---------
Suunnistusreissuilla GG:n ei luulisi enää yllättyvän mistään näkemästään, mutta kyllä Småle2010 Turun Viikkari tarjosi sellaisia herkkupaloja, ettei niitä millään pystynyt ennakoimaan.
Manna-matkan tapaan humppis joutui taipumaan diskotekin varjoon. Tällä kertaa ainakin suurin osa matkustajista myös jaksoi velloa disen aukeamiseen asti, jolloin meno ja muuvit olivat ennennäkemättömät. Mannahuhut saivat vahvistuksen, sillä I&L viihtyivät avoimesti yhdessä jo alkuillasta.
Tuttujen pihkaniskojen lisäksi diskosta saattoi bongata aitoja länkkäreitä! Vilkkuvaloinen stetson upposi ainakin erääseen brunetteen, koska S&T havainnoitiin erittäin lämpimissä väleissä. [EDIT: Viimeisimpien tietojemme mukaan romanssin herääminen ei ollutkaan vilkkuvalon ansiota, koska kyseisen stetsonin omistaja oli onnistunut hukkaamaan päähineensä vilkkuvalon jo ennen laivamatkan alkua.] Supisuomalaista tanssitaitoa esittelivät eräs toinen tumma kaunotar ja pellavapäinen komistus, jotka kylläkin ovat jo menneiltä vuosilta tuttu näky...
GG ehti tunnistaa diskopallojen välkkeestä vielä E&R:n ennenkuin illan yllätysvieraat vetivät spottivalot puoleensa: suunnistuskansan joukkoon oli eksynyt myös kuninkaallista verta! Länsinaapurin kruununprinsessa Victoria edusti tyylikkäästi Daniel rinnallaan! Hieman hämmennystä aiheutti se, että välillä Victorioita ja Danieleita tuntui näkyvän jopa kolmin kappalein.
Kiisteltyä kielipolitiikkaakaan ei laivalla unohdettu; tästä pitivät huolen S&F. Kahden sukupolven lähes kaimat S&J senior ja S&J junior osittain samoista seuroista toivat iltaan/yöhön mielenkiintoisen lisän. Kaikki S:t ilmeisesti päättivät hoitaa matkan nimiinsä, koska illan vauhdikkain ja hämmentävin kuvio koettiin yhden S:n hahmon liitettäessä pääosin puutteellisin perustein sekä A:han, M:ään, S:ään että toiseen A:han.
Tämä oli arvoisensa lopetus menevälle kisakaudelle; GG kiittää ja kumartaa kaikille lähteilleen ja lähdemateriaaleilleen! Mutta vielä on Kepardi!
you know you love me,
xoxo
Gossip Girl
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)