Viimenen kouluviikko!!!! Enää 3,5 koulupäivää (5 oppituntia & 2 aamureenit) jäljellä! Tai no aamureeneillä meinaan kyllä vielä koko loppukeväänkin, että ei sen puoleen.
Vielä pitäis rutistaa matikanläksyt huomiselle, kun oli niin hyvä säkä, että iski vielä tauluvuoro tässä matemaattisen urani loppumetreillä. Aiheena todennäköisyyslaskenta, joka ei millään tasolla oo mun vahvimpia alueita. O-ou...
Torstaina on sitten luvassa se Kaikken Viimeisin Lukion Pitkän Matematiikan Oppituntini. Opettaja kyseli eilen tunnilla, millaisia karkkeja me haluttais siellä syödä. Kuulemma perinteenä on ollut, että matikanopettajat tarjoaa abeille vikalla tunnilla popcornia ja karkkeja; juomapuoli hoituu kunkin omasta takaa. Ihan rento meininki, mutta toisaalta tää on oikeus ja kohtuuskin kolmen (tai mun tapauksessa neljän) raastavan matikanläksytäytteisen lukiovuoden jälkeen.
Ens viikonloppuna pääsen käväsemään Oslossa. Siellä on pohj.maisten suunnistusliittojen NORD-kokous, jonne mäkin pääsen SSL:n edustajana aukomaan suutani ruotsiksi. Ihan kiva keikka tiedossa.
Sitten onkin melkein jo penkkarit, jossa koulun teemana on historia ja nelosten omana alateemana Antiikin Rooma. Ellun [EDIT: Idea olikin alunperin Venlan :) ] hyvän idean ansiosta voisin pukeutua marmoripatsaaks. Vaikka ihonvärini onkin jo aika kalvakka, ei pienestä ihomaalikerroksesta varmaan haittaakaan olisi. Jos joku tietää, mistä saisi ostaa ihomaaleja (mieluiten isommassa putelissa kuin kasvomaalit), niin mulle saa kertoa. Googletus ohjaa vain hieman arveluttaville sivuille...
Nyt mä oon vihdoinkin tehnyt lopullisen päätöksen tulevaisuudestani: aion hakea Hesan yliopiston valtiotieteelliseen lukemaan sitä Yleistä valtio-oppia Maailmanpolitiikantutkimuksen linjalla. Kakkosvaihtoehtona on Uppsala Universitetin Politices Kandidatprogram, joka käytännössä vastaa aika pitkälle tuota maailmanpolitiikkaa. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi sinne Helsinkiin, etten jo joutuisi ihan yksin vieraille maille.
Pääsykoekirjankin kävin jo lainaamassa kirjastosta. Kyseessä on "Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan", joka on reilu 500 sivun jytäättitiiliskivi pienellä präntillä. Sisältö on nimen mukaisesti maailman historia esihistoriasta nykyaikaan ja tulevaisuudennäkymiin. Perussettiä.
Ei kai mulla muuta. Reenit sujuu ja elämä hymyilee taas. :)
Blondeiluja ei tuu tällä hetkellä mieleen, mutta eiköhän näitä taas kohta löydy lisää teidän iloksenne.
Adjö!
tiistai 26. tammikuuta 2010
maanantai 28. joulukuuta 2009
Nolarin nollaus
Mulla on tyhjän paperin kammo. Blankko-fobia. Pätee niin blogiteksteihin, sähköposteihin, kouluhommiin, lehtijuttuihin kuin kaikkiin muihinkin kirjallisiin töihin.
Huh, selvisinpä taas siitäkin.
Mulla oli äsken vähän liikaa vapaa-aikaa, joten päädyin lueskelemaan läpi mun kaikki tähän mennessä kirjottamani blogitekstit. Järisyttävä kokemus, jota en missään nimessä suosittele kenellekään tervejärkiselle ihmiselle. Ajoittain tuli vastaan sellaista huttua, mitä en olisi enää halunnut muistaa kirjoittaneeni... Toisaalta välillä sain herättää kanssaihmisten kyseenalaisen huomion äkillisillä naurunpyrskähdyksilläni (varmaan säälittävyysasteikolla noloimpia asioita maailmassa on nauraa itse kirjoittamilleen jutuille).
Helmiä menneisyydestä ovat mm. seuraavat pätkät:
Poimintoja talvisotaa käsitelleeltä historiantunnilta, jolloin tavallistakin suurempi prosentti luokan oppilaista oli katsonut parhaaksi lepuuttaa päätään pulpettinsa kannella:
"Pisnesnainen" (ilm. 12/2008)
---
Opettaja: "Jaahas, täällä on ihmiset herkistyny talvisodasta heti niin paljon, että nyyhkyttää pulpettiinsa. Onhan se ihan ymmärrettävää, mullakin nousee kieltämättä aina tippa linssiin, kun sodista puhutaan..."
kohta
Opettaja: "Hei kuulkaas nyt, ei toi oo kauheen inspiroivaa mulle yrittää opettaa, kun te ette ees yritä pysyä hereillä!"
hetken kuluttua
Opettaja: "Ihan oikeesti, jääkää kotiin nukkuun jos ootte väsyneitä! Mä mielummin kuittaan poissaolovihosta selvityksen 'mesetin aamuneljään enkä jaksanu nousta', kun kattelen teiän takaraivoja täällä!"
lopulta
Opettaja: "Siis mä ymmärtäisin, jos mä horisisin täällä edellä jostain feodalismin synnystä tai uusklassismin ja impressionismin eroista, mutta kun aiheena on talvisota!!!! Ettekö te käsitä mitä teidän isovanhemmat on uhrannu sen puolesta, että te saatte oppituntien aikana hengailla Nokia N70:llänne mobiilimesessä? Ja jos teitä ei oikeesti yhtään kiinnosta tää, niin tehkää edes niin kun mä intissä: opetelkaa nukkuun silmät auki!"
---
Toinen helmi oli "Kirjoitusdarraa" (ilm. 3/2009). Voi sitä kirjoitustenjälkeistä tuskaa, joka tihkuu jokaisen näppäillyn merkin välistä... Katkeransuloista oli lukea erityisesti "Kertomus Äidinkielen Esseekokeesta, Jossa Kaikki Meni Pieleen".
.........................
Laitanpa vielä vähän pakettiin mennyttä vuotta. Oikeastaanhan käsittelyssä pitäisi olla koko kulunut vuosikymmen, eli "nolari" (tai "tuutausari", kuten joku tanopäätoimittaja Aamulehdessä veikeän nuorekkaasti ehdotti. Yack.) En kuitenkaan jaksa ajatella kymmentä vuotta taaksepäin, joten kelvatkoon vain viime vuosi.
Analyysi Facebookin 2009-kyselyä vapaasti muokaten:
Teitkö tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
-Jees, muun muassa kävin sokkotreffeillä (jäätävä kokemus, mutta lopputuloksen takia suosittelen ehdottomasti!!) ja kudoin pipon (ilman ohjeita, lopputuloksen perusteella en suosittele kenellekään. Traumaattinen kokemus.)
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
-Todennäköisesti heräteostoksiin. Turhia vaatteita, turhia koruja, turhia kenkiä ja turhia meikkejä, joita mitään en kuitenkaan käyttänyt enää toista (tai edes ensimmäistä) kertaa...
Vuoden Paras Kokemus?
-Ehkä kuukauden kielikurssi Gotlannissa. En oo koskaan ollut yhtä ruskettunut ja hiukset yhtä auringonvaalentamat, kuin sen reissun jälkeen. Enkä varmaan koskaan enää tuu olemaankaan, koska pelkäsin koko loppukesän saaneeni ihosyövän (mikä oli kyllä täysin turhaa ja täysin Greyn Anatomian aiheuttamaa. Pelko siis.), joten en uskalla enää koskaan grillata itseäni yhtä paljoa.
Vuoden Opetus?
-Edelliskohtaan liittyen, opin Australian Huippumalli haussa -sarjasta, että mallimaailmassa kalpeus on valttia ja rusketuksesta on vain haittaa. Ei sillä että musta mitään mallia olis tulossa, mutta sainpahan vaan uuden tekosyyn eteerisen hipiäni puolustamiseen.
-Mitään syvällisempää opetusta ei nyt taida tulla mieleen...
Vuoden Paras Ostos?
-Aika paha... Näin äkkiseltään sanoisin, että pinkki kevättakki Vilasta. Sille oli paljon käyttöä, ja se herätti mussa aina suuria euforian tunteita ollessaan mun päällä.
Vuoden Paras TV-sarja?
-Voi ei, todella paha, koska oon koukussa niin moniin... Ykkössijan jakavat Harper's Island (ehkä naurettavin sarja, minkä oon koskaan nähnyt, mutta kun arvasin käsittämättömästi murhaajan oikein jo ennen sarjan puoliväliä!) ja vielä kesken oleva Unelmien poikamiestyttö (miljoona kertaa parempi sarja kuin mikään Unelmien poikamiehistä, koska tässä on 25 miestä ja yks nainen, kun taas PoikaMIEHESSÄ on monta naista ja vain se yks mies, joka lähes poikkeuksetta on ällö ja limanen.)
Vuoden Surkein TV-sarja?
-Suomen Unelmien poikamies. Ehdottomasti. Vätys-Hannu oranssine naamoineen saattaa joskus vieläkin tulla kummittelemaan mun pahimpiin painajaisiini...
Mitä odotat vuodelta 2010?
-Ylioppilaaksi pääsyä! (Sen kirjoitusvaiheen yli voisi hypätä niin välttyy lisätraumoilta.) Ylioppilaisuuteen liittyen odotan erityisesti myös ihanan yo-mekon löytämistä! Sitten odotan yliopiston hyväksymiskirjettä (tällä hetkellä kohde on Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan Viestinnän laitos. Tilanne voi kuitenkin elää vielä. Niin ja pääsykokeenkin yli voisi hypätä.). Ja toivottavasti edellisen onnistuessa muuttoa Helsinkiin, omilleen! (Tai no todennäköisesti soluun, mutta hui apuaaaa, miten mä silti tuun pärjäämään??) Niin ja uudet aurinkolasitkin haluaisin.
Eiköhän tähän oo hyvä lopettaa. Vuosi vaihtuu tällä kertaa mun osalta Helsingissä, jeejee.
Ai niin. 2000-luvun 169. suosituin nimi USAssa oli Cesar. Nytpä tiedätte senkin.
Blondi kumartaa lukijoilleen! Juttu jatkukoon ensi vuosikymmenellä.
My (hopefully) Last Blondest Moment in the 2000s:
Olin tänään Fressissä, ja tiukan punttisrupeaman jälkeen havaitsin ympärilleni katsellessa hämmästyttävän tosiseikan: näin pelkkiä naisia! Vedin tästä sen johtopäätöksen, että naiset ovat paljon reippaampia ja parempia ihmisiä kuin miehet, koska ovat jo tulleet polttamaan joulukilojaan Fressin crosstrainereillä, samalla kun nämä heidän vähemmän kauniit puoliskonsa vielä mättävät sisuksiinsa kuivuneita kinkunjämiä.
Mun seuraava havainto oli, että mun senhetkinen havaintojentekemispaikka sijaitsi naisten pukuhuoneessa, mikä mahdollisesti saattaisi selittää eri sukupuolten edustuksen välisen epätasapainon...
Huh, selvisinpä taas siitäkin.
Mulla oli äsken vähän liikaa vapaa-aikaa, joten päädyin lueskelemaan läpi mun kaikki tähän mennessä kirjottamani blogitekstit. Järisyttävä kokemus, jota en missään nimessä suosittele kenellekään tervejärkiselle ihmiselle. Ajoittain tuli vastaan sellaista huttua, mitä en olisi enää halunnut muistaa kirjoittaneeni... Toisaalta välillä sain herättää kanssaihmisten kyseenalaisen huomion äkillisillä naurunpyrskähdyksilläni (varmaan säälittävyysasteikolla noloimpia asioita maailmassa on nauraa itse kirjoittamilleen jutuille).
Helmiä menneisyydestä ovat mm. seuraavat pätkät:
Poimintoja talvisotaa käsitelleeltä historiantunnilta, jolloin tavallistakin suurempi prosentti luokan oppilaista oli katsonut parhaaksi lepuuttaa päätään pulpettinsa kannella:
"Pisnesnainen" (ilm. 12/2008)
---
Opettaja: "Jaahas, täällä on ihmiset herkistyny talvisodasta heti niin paljon, että nyyhkyttää pulpettiinsa. Onhan se ihan ymmärrettävää, mullakin nousee kieltämättä aina tippa linssiin, kun sodista puhutaan..."
kohta
Opettaja: "Hei kuulkaas nyt, ei toi oo kauheen inspiroivaa mulle yrittää opettaa, kun te ette ees yritä pysyä hereillä!"
hetken kuluttua
Opettaja: "Ihan oikeesti, jääkää kotiin nukkuun jos ootte väsyneitä! Mä mielummin kuittaan poissaolovihosta selvityksen 'mesetin aamuneljään enkä jaksanu nousta', kun kattelen teiän takaraivoja täällä!"
lopulta
Opettaja: "Siis mä ymmärtäisin, jos mä horisisin täällä edellä jostain feodalismin synnystä tai uusklassismin ja impressionismin eroista, mutta kun aiheena on talvisota!!!! Ettekö te käsitä mitä teidän isovanhemmat on uhrannu sen puolesta, että te saatte oppituntien aikana hengailla Nokia N70:llänne mobiilimesessä? Ja jos teitä ei oikeesti yhtään kiinnosta tää, niin tehkää edes niin kun mä intissä: opetelkaa nukkuun silmät auki!"
---
Toinen helmi oli "Kirjoitusdarraa" (ilm. 3/2009). Voi sitä kirjoitustenjälkeistä tuskaa, joka tihkuu jokaisen näppäillyn merkin välistä... Katkeransuloista oli lukea erityisesti "Kertomus Äidinkielen Esseekokeesta, Jossa Kaikki Meni Pieleen".
.........................
Laitanpa vielä vähän pakettiin mennyttä vuotta. Oikeastaanhan käsittelyssä pitäisi olla koko kulunut vuosikymmen, eli "nolari" (tai "tuutausari", kuten joku tanopäätoimittaja Aamulehdessä veikeän nuorekkaasti ehdotti. Yack.) En kuitenkaan jaksa ajatella kymmentä vuotta taaksepäin, joten kelvatkoon vain viime vuosi.
Analyysi Facebookin 2009-kyselyä vapaasti muokaten:
Teitkö tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
-Jees, muun muassa kävin sokkotreffeillä (jäätävä kokemus, mutta lopputuloksen takia suosittelen ehdottomasti!!) ja kudoin pipon (ilman ohjeita, lopputuloksen perusteella en suosittele kenellekään. Traumaattinen kokemus.)
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
-Todennäköisesti heräteostoksiin. Turhia vaatteita, turhia koruja, turhia kenkiä ja turhia meikkejä, joita mitään en kuitenkaan käyttänyt enää toista (tai edes ensimmäistä) kertaa...
Vuoden Paras Kokemus?
-Ehkä kuukauden kielikurssi Gotlannissa. En oo koskaan ollut yhtä ruskettunut ja hiukset yhtä auringonvaalentamat, kuin sen reissun jälkeen. Enkä varmaan koskaan enää tuu olemaankaan, koska pelkäsin koko loppukesän saaneeni ihosyövän (mikä oli kyllä täysin turhaa ja täysin Greyn Anatomian aiheuttamaa. Pelko siis.), joten en uskalla enää koskaan grillata itseäni yhtä paljoa.
Vuoden Opetus?
-Edelliskohtaan liittyen, opin Australian Huippumalli haussa -sarjasta, että mallimaailmassa kalpeus on valttia ja rusketuksesta on vain haittaa. Ei sillä että musta mitään mallia olis tulossa, mutta sainpahan vaan uuden tekosyyn eteerisen hipiäni puolustamiseen.
-Mitään syvällisempää opetusta ei nyt taida tulla mieleen...
Vuoden Paras Ostos?
-Aika paha... Näin äkkiseltään sanoisin, että pinkki kevättakki Vilasta. Sille oli paljon käyttöä, ja se herätti mussa aina suuria euforian tunteita ollessaan mun päällä.
Vuoden Paras TV-sarja?
-Voi ei, todella paha, koska oon koukussa niin moniin... Ykkössijan jakavat Harper's Island (ehkä naurettavin sarja, minkä oon koskaan nähnyt, mutta kun arvasin käsittämättömästi murhaajan oikein jo ennen sarjan puoliväliä!) ja vielä kesken oleva Unelmien poikamiestyttö (miljoona kertaa parempi sarja kuin mikään Unelmien poikamiehistä, koska tässä on 25 miestä ja yks nainen, kun taas PoikaMIEHESSÄ on monta naista ja vain se yks mies, joka lähes poikkeuksetta on ällö ja limanen.)
Vuoden Surkein TV-sarja?
-Suomen Unelmien poikamies. Ehdottomasti. Vätys-Hannu oranssine naamoineen saattaa joskus vieläkin tulla kummittelemaan mun pahimpiin painajaisiini...
Mitä odotat vuodelta 2010?
-Ylioppilaaksi pääsyä! (Sen kirjoitusvaiheen yli voisi hypätä niin välttyy lisätraumoilta.) Ylioppilaisuuteen liittyen odotan erityisesti myös ihanan yo-mekon löytämistä! Sitten odotan yliopiston hyväksymiskirjettä (tällä hetkellä kohde on Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan Viestinnän laitos. Tilanne voi kuitenkin elää vielä. Niin ja pääsykokeenkin yli voisi hypätä.). Ja toivottavasti edellisen onnistuessa muuttoa Helsinkiin, omilleen! (Tai no todennäköisesti soluun, mutta hui apuaaaa, miten mä silti tuun pärjäämään??) Niin ja uudet aurinkolasitkin haluaisin.
Eiköhän tähän oo hyvä lopettaa. Vuosi vaihtuu tällä kertaa mun osalta Helsingissä, jeejee.
Ai niin. 2000-luvun 169. suosituin nimi USAssa oli Cesar. Nytpä tiedätte senkin.
Blondi kumartaa lukijoilleen! Juttu jatkukoon ensi vuosikymmenellä.
My (hopefully) Last Blondest Moment in the 2000s:
Olin tänään Fressissä, ja tiukan punttisrupeaman jälkeen havaitsin ympärilleni katsellessa hämmästyttävän tosiseikan: näin pelkkiä naisia! Vedin tästä sen johtopäätöksen, että naiset ovat paljon reippaampia ja parempia ihmisiä kuin miehet, koska ovat jo tulleet polttamaan joulukilojaan Fressin crosstrainereillä, samalla kun nämä heidän vähemmän kauniit puoliskonsa vielä mättävät sisuksiinsa kuivuneita kinkunjämiä.
Mun seuraava havainto oli, että mun senhetkinen havaintojentekemispaikka sijaitsi naisten pukuhuoneessa, mikä mahdollisesti saattaisi selittää eri sukupuolten edustuksen välisen epätasapainon...
perjantai 4. joulukuuta 2009
Noloista noloin
Ou nou. Tänään tuli vähän mokattua. Aamulla oli sellanen olo, etten oikein jaksaisi panostaa ulkoiseen olemukseeni. Vedin siis päälle vanhat, (koirankarvaiset) ihanan löysät kollarilökärini, L-kokoisen pehmojättihupparin ja tennarit. Meikki jäi pariin ripsarinsutaisuun, ja kampaamattomat, likaiset hiukseni kiepautin löysälle ponnarille. Oikein edustava kokonaisuus siis kaikin puolin.
Ei siinä muuten mitään, kyllä meidän koulussa tämännäköisenä kehtaa ajoittain liikkua (suunnistajien maine on menetetty jo vuosia sitten), mutta kun tänään oli ne syksyn lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla, joiden juhlavasta pukukoodista oli toitotettu jo viikkojen ajan... Päädyin siis hipsimään ympäriinsä seinänvierustoja huppu syvälle päähän vedettynä. Sori kaikki ylioppilaat!
Viime jakson matikankurssilla opin yhden asian:
Tiedättekö, miksi matemaatikot eivät tykkää derivoinnista?
-Koska se laskee potenssia...
Lupaavasti alkoi tämänkin jakson (ELÄMÄNI VIIMEINEN!!!!!!!) pitkän matikan kertauskurssi. Olin saanut uuden kännykän, ja mä ja Venla päädyttiin tunnin aikana muun muassa seikkailemaan Bluetoothin ihmeellisessä maailmassa. Venla lähetteli mulle kaikenlaista musiikkia, ja homma oli aivan hanskassa, kunnes...
Sara: -Voinkohan mä avata tän tiedoston? Eihän se vaan rupee soimaan? Tai no ei kai, tää kännykkä on kuitenki äänettömäl...
(Painaa Avaa-nappia.)
(Sekunnin murto-osan kuluttua petollinen kännykkä kuitenkin rävähtää soimaan. Kaiutin on tietysti täysillä ja biisi on jokin The Soundsin kunnollinen rokkirevittely.)
(Opettaja hätkähtää luokan edessä, mutta pyrkii pauhaavasta musiikista huolimatta jatkamaan opetustaan keskeytyksettä.)
Sara: -Apua, miten tää sammuu miten tää sammuu???!!!
(Painelee eri nappeja ja lopuksi punaista puhelinta, jolloin kännykkä kyllä poistuu soitin-tilasta, mutta jatkaa silti kappaleen toistamista.)
(Kaikki oppilaat ovat kääntäneet katseensa kohti tapahtumien keskipistettä.)
(Jäätävähermoinen opettaja pyrkii yhä jatkamaan opetustaan kiinnittämättä huomiota ikkunarivin tapahtumiin.)
Venla: -Tee nyt jotain; miten se sammuu??!!!
(Yrittää myös painella kännykän nappeja, tuloksetta.)
Päähenkilöidemme takana istuvat pojat: -Mitä ihmettä te oikeen teette??
(The Sounds raikaa edelleen kaiuttimesta täydellä volyymillä.)
(Sara kääntyy poikien puoleen ja ojentaa epätoivoisena heille kännykkäänsä.)
Sara: -Auttakaa hei! Sammuttakaa tää!!!!
(Saran takana istuva uimaripoika hekottaa, toinen vain virnistelee selvästi vahingoniloisena.)
(Sara kääntyy takaisin omalle pulpetilleen.)
Venla [sihisten]: -Sammuta se nyt jotenkin!!
Sara: -Joo mä sammutan koko kännykän!
(Painaa virrankatkaisunappia. Kännykkä hiljenee. Samoin hetkeksi koko luokkatila.)
(Sitten opettaja jatkaa tyynesti puhettaan viittaamatta sanallakaan edelliseen episodiin.)
(Päähenkilömme uskaltavat vihdoinkin hengittää. Heidän naamoillaan voisi kevyesti paahtaa muutaman kananmunan ja energiaa riittäisi silti parin hengen infrapunasaunan lämmittämiseen.)
(Herpaantunutta kikatusta.)
(Seuraavaksi tytöt siirtyvät turvallisemmille vesille: piirtelemään kalentereihinsa.)
The End
----------
Tänään lähdenkin viikoksi Saariselälle!!!!!! Toivottavasti sinä aikana kanssalukiolaiseni ehtivät unohtaa ainakin joitakin munauksiani... Tai sitten ei. No, ainakaan en oo täällä koulussa mikään nevari.
Ai niin yksi kohokohta piti vielä mainita viime viikkojen ajalta! Näin Tre-Hki -junassa sen Marin Suomen Unelmien poikamiehestä! Se kulki mun ohi käytävällä, ja mä kysyin siltä, oliko se siinä Unelmien poikamiehessä. Se naurahti ja myönsi olleensa. Sit mä sanoin sille, että se oli mun lemppri siinä. Se naurahti taas ja kiitti. Siinä vaiheessa koko täpötäysi vaunuosasto oli kääntynyt katsomaan meitä, ja kun Mari jatkoi eteenpäin, muutkin matkustajat alkoivat kysellä siltä kaikenlaista. Loppuviimeks kuulin sen mutisevan kaverilleen: -Olis varmaan pitäny laittaa joku huppu päähän tänne junaan tullessa...
My Blondest Moments:
Olin tossa viime viikonloppuna Kuopiossa. Majotus oli jossain kylpylähotellissa, jossa me päästiin syömään hienoihin seisoviin pöytiin. Siellä ravintolassa oli sellanen systeemi, että tarjoilijat haki pöydistä käytetyt astiat ja vei ne seinustalla seisovaan astiakärryyn.
Aamupalalla olin ottanut vähän leipää, ja sellasen tosi herkullisen näkösen sämpylän, joka osoittautukin kivikovaksi ja pahvinmakuiseksi.
Mä en pystynyt syömään siitä pahvisämpylästä kuin muutaman haukkauksen. Mun lautanen oli kuitenkin jo niin täynnä erilaisia salaatin ja juustojen jämiä, etten kehdannut jättää siihen niiden lisäksi vielä sitä sämpylää poisheitettäväksi.
Päätin pelastaa tilanteen vaanimalla astiakärryn vieressä lautanen kädessä, viattoman näköisenä hetkeä, jolloin voisin livauttaa ruoantähteeni sinne kenenkään tarjoilijan huomaamatta.
Tilaisuus koittikin pian. Syöksähdin salamana kärrylle valmiina kippaamaan ruoantähteeni biojäteastiaan. Kärryssä oli kaksi sopivannäköistä reikää. Toisen yläpuolella luki "Roskat" ja toisen etiketti oli hiutunut niin paljon, etten saanut tekstistä selvää.
Meidän koulun ruokalassakin on kaksi reikää, joista toinen on varattu poltettaville roskille ja toinen biojätteille, joten tein aukottoman päättelyn, että täällä ravintolassakin toinen reikä on roskia ja toinen biojätteitä varten. Asiaa pidempään pohtimatta kippasin jämäni hiutuneen etiketin aukosta sisään. Siinä vaiheessa mun katse kuitenkin sattui käväisemään aukon pohjalla. Sieltä välkkyi haarukoita, veitsiä ja lusikoita.
Nielaisin, ja vilkaisin ympärilleni. Ravintolan toisesta reunasta oli juuri lähestymässä kaksi tajoilijaa. Tyrkkäsin sutjakkaasti käteni reiästä sisään ja sain hamuiltua sieltä puolikkaan sämpylän. Siinä vaiheessa tajoilijat lähestyivät jo uhkaavasti, joten päädyin vain heittämään sämpylänpuolikasraukan kohti suuntaa, jossa arvelin roska-astian olevan, ja liukenin paikalta taakseni vilkuilematta...
Ei siinä muuten mitään, kyllä meidän koulussa tämännäköisenä kehtaa ajoittain liikkua (suunnistajien maine on menetetty jo vuosia sitten), mutta kun tänään oli ne syksyn lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla, joiden juhlavasta pukukoodista oli toitotettu jo viikkojen ajan... Päädyin siis hipsimään ympäriinsä seinänvierustoja huppu syvälle päähän vedettynä. Sori kaikki ylioppilaat!
Viime jakson matikankurssilla opin yhden asian:
Tiedättekö, miksi matemaatikot eivät tykkää derivoinnista?
-Koska se laskee potenssia...
Lupaavasti alkoi tämänkin jakson (ELÄMÄNI VIIMEINEN!!!!!!!) pitkän matikan kertauskurssi. Olin saanut uuden kännykän, ja mä ja Venla päädyttiin tunnin aikana muun muassa seikkailemaan Bluetoothin ihmeellisessä maailmassa. Venla lähetteli mulle kaikenlaista musiikkia, ja homma oli aivan hanskassa, kunnes...
Sara: -Voinkohan mä avata tän tiedoston? Eihän se vaan rupee soimaan? Tai no ei kai, tää kännykkä on kuitenki äänettömäl...
(Painaa Avaa-nappia.)
(Sekunnin murto-osan kuluttua petollinen kännykkä kuitenkin rävähtää soimaan. Kaiutin on tietysti täysillä ja biisi on jokin The Soundsin kunnollinen rokkirevittely.)
(Opettaja hätkähtää luokan edessä, mutta pyrkii pauhaavasta musiikista huolimatta jatkamaan opetustaan keskeytyksettä.)
Sara: -Apua, miten tää sammuu miten tää sammuu???!!!
(Painelee eri nappeja ja lopuksi punaista puhelinta, jolloin kännykkä kyllä poistuu soitin-tilasta, mutta jatkaa silti kappaleen toistamista.)
(Kaikki oppilaat ovat kääntäneet katseensa kohti tapahtumien keskipistettä.)
(Jäätävähermoinen opettaja pyrkii yhä jatkamaan opetustaan kiinnittämättä huomiota ikkunarivin tapahtumiin.)
Venla: -Tee nyt jotain; miten se sammuu??!!!
(Yrittää myös painella kännykän nappeja, tuloksetta.)
Päähenkilöidemme takana istuvat pojat: -Mitä ihmettä te oikeen teette??
(The Sounds raikaa edelleen kaiuttimesta täydellä volyymillä.)
(Sara kääntyy poikien puoleen ja ojentaa epätoivoisena heille kännykkäänsä.)
Sara: -Auttakaa hei! Sammuttakaa tää!!!!
(Saran takana istuva uimaripoika hekottaa, toinen vain virnistelee selvästi vahingoniloisena.)
(Sara kääntyy takaisin omalle pulpetilleen.)
Venla [sihisten]: -Sammuta se nyt jotenkin!!
Sara: -Joo mä sammutan koko kännykän!
(Painaa virrankatkaisunappia. Kännykkä hiljenee. Samoin hetkeksi koko luokkatila.)
(Sitten opettaja jatkaa tyynesti puhettaan viittaamatta sanallakaan edelliseen episodiin.)
(Päähenkilömme uskaltavat vihdoinkin hengittää. Heidän naamoillaan voisi kevyesti paahtaa muutaman kananmunan ja energiaa riittäisi silti parin hengen infrapunasaunan lämmittämiseen.)
(Herpaantunutta kikatusta.)
(Seuraavaksi tytöt siirtyvät turvallisemmille vesille: piirtelemään kalentereihinsa.)
The End
----------
Tänään lähdenkin viikoksi Saariselälle!!!!!! Toivottavasti sinä aikana kanssalukiolaiseni ehtivät unohtaa ainakin joitakin munauksiani... Tai sitten ei. No, ainakaan en oo täällä koulussa mikään nevari.
Ai niin yksi kohokohta piti vielä mainita viime viikkojen ajalta! Näin Tre-Hki -junassa sen Marin Suomen Unelmien poikamiehestä! Se kulki mun ohi käytävällä, ja mä kysyin siltä, oliko se siinä Unelmien poikamiehessä. Se naurahti ja myönsi olleensa. Sit mä sanoin sille, että se oli mun lemppri siinä. Se naurahti taas ja kiitti. Siinä vaiheessa koko täpötäysi vaunuosasto oli kääntynyt katsomaan meitä, ja kun Mari jatkoi eteenpäin, muutkin matkustajat alkoivat kysellä siltä kaikenlaista. Loppuviimeks kuulin sen mutisevan kaverilleen: -Olis varmaan pitäny laittaa joku huppu päähän tänne junaan tullessa...
My Blondest Moments:
Olin tossa viime viikonloppuna Kuopiossa. Majotus oli jossain kylpylähotellissa, jossa me päästiin syömään hienoihin seisoviin pöytiin. Siellä ravintolassa oli sellanen systeemi, että tarjoilijat haki pöydistä käytetyt astiat ja vei ne seinustalla seisovaan astiakärryyn.
Aamupalalla olin ottanut vähän leipää, ja sellasen tosi herkullisen näkösen sämpylän, joka osoittautukin kivikovaksi ja pahvinmakuiseksi.
Mä en pystynyt syömään siitä pahvisämpylästä kuin muutaman haukkauksen. Mun lautanen oli kuitenkin jo niin täynnä erilaisia salaatin ja juustojen jämiä, etten kehdannut jättää siihen niiden lisäksi vielä sitä sämpylää poisheitettäväksi.
Päätin pelastaa tilanteen vaanimalla astiakärryn vieressä lautanen kädessä, viattoman näköisenä hetkeä, jolloin voisin livauttaa ruoantähteeni sinne kenenkään tarjoilijan huomaamatta.
Tilaisuus koittikin pian. Syöksähdin salamana kärrylle valmiina kippaamaan ruoantähteeni biojäteastiaan. Kärryssä oli kaksi sopivannäköistä reikää. Toisen yläpuolella luki "Roskat" ja toisen etiketti oli hiutunut niin paljon, etten saanut tekstistä selvää.
Meidän koulun ruokalassakin on kaksi reikää, joista toinen on varattu poltettaville roskille ja toinen biojätteille, joten tein aukottoman päättelyn, että täällä ravintolassakin toinen reikä on roskia ja toinen biojätteitä varten. Asiaa pidempään pohtimatta kippasin jämäni hiutuneen etiketin aukosta sisään. Siinä vaiheessa mun katse kuitenkin sattui käväisemään aukon pohjalla. Sieltä välkkyi haarukoita, veitsiä ja lusikoita.
Nielaisin, ja vilkaisin ympärilleni. Ravintolan toisesta reunasta oli juuri lähestymässä kaksi tajoilijaa. Tyrkkäsin sutjakkaasti käteni reiästä sisään ja sain hamuiltua sieltä puolikkaan sämpylän. Siinä vaiheessa tajoilijat lähestyivät jo uhkaavasti, joten päädyin vain heittämään sämpylänpuolikasraukan kohti suuntaa, jossa arvelin roska-astian olevan, ja liukenin paikalta taakseni vilkuilematta...
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Sähläyksen jälkimainingit
Kepardin sählyturnauksen jälkeisen lievän väsyneisyyden seurauksena päädyn nyt kirjoittamaan blogitekstin osittain sähkösanomamuodossa. 
FC Leka hurmaavan pinkinsävyisissä peliasuissaan
FC Leka ei jäänyt nollille yhdessäkään sählymatsissa (stop) Sählykarkeloiden jatkojen tanssilattialla nähtiin kuumia mooveja (stop) Aiheesta voi lukea lisää blogin lopun Gossip Girlissä (stop) Sain yo-tulokset (stop) Yhteiskuntaopista tuli E, a-ruotsista L, ja äikästäkin näin toisella yrityksellä 103 pistettä eli reilusti se himoittu L, koska raja oli 85p (stop) Mä, Pyry ja Kahila oltiin turvallisuuspoliittisessa tietokilpailussa joukkue ja me voitettiin ylivoimaisesti (stop) Palkinnoksi saatiin mainetta, kunniaa, tuohta, puolustusvoimien kultaiset plaketit ja mahdollisesti tutustumisretki Niinisalon varuskuntaan (stop) Linkki Turpo-kisan sivuille:
http://www.pirkanviesti.fi/sivut/485/sammon-keskuslukio-vei-voiton-turpossa ja vielä kaunis kuva meistä:
Gossip Girl - Polttopisteessä Kepardi
Voidaksemme täysin ymmärtää Tampereen tapahtumat meidän täytyy palata ajassa taaksepäin, aina lokakuun viimeisen viikonlopun Smålandskavlen-matkan tunnelmiin. Paluumatkan lähes Vuoden Kohu -tittelin ansaitseva tosielämän kolmiodraama voisi olla kuin suoraan Salkkareiden käsikirjoituksesta; osapuolet V&A/A jaksavat puhuttaa suunnistuspiirejä varmasti vielä pitkään. Erinäisten pimentoon jäävien vaiheiden seurauksena muodostuneen V&A-parivaljakon väliin ei ollut lopulta toisella A:lla enää mitään mahdollisuuksia.
Samalla matkalla havaittiin myös hieman kyseenalaisia lievän asteen kanssakäymisiä joidenkin varattujen herrasmiesten ja kauniiden neitokaisten välillä. Gossip Girlin mielestä vastuu tapahtumista on vain ja ainoastaan seurustelevilla osapuolilla, sillä iskuyrityksen kohde ei välttämättä voi mitenkään tietää varmaksi lämmittelevän henkilön siviilisäätyä. Gossip Girl kuitenkin rohkaisee suunnistavaa kansaa opiskelemaan varmuuden vuoksi ulkoa hengenheimolaistensa siviilisäädyt Orienterare- tai Facebook-palveluista.
Lyhyen taustaselvityksen jälkeen olemme valmiita siirtymään Kepardin sählyturnauksen after party -aikaan. Mitä kaikkea tapahtuikaan Hervannan pimenevässä illassa?
Gossip Girlin kaikkitietävältä katseelta eivät välttyneet ainakaan edellä mainitut V&A, joiden tilanne vaikuttaa jo verrattain vakiintuneelta. GG:n luotettavien tietolähteiden mukaan parin lähitulevaisuudessa on luvassa esimerkiksi näästytön vastavierailu susirajalle.
Juhlivan väen huomion herätti varmasti myös avoimesti esiintyvä uunituore pariskunta H&S. Suloinen kuhertelu keskellä tanssilattiaa ei jättänyt sijaa epäilyksille. L&E:kin tuntuivat viihtyvän yhdessä kerrassaan erinomaisesti, mutta vakuuttivat kuitenkin pysyvänsä pelkällä kaveripohjalla. S&P taas näyttivät hakevan jotain kaverisuhdetta vahvempaa...
Nuoremman sukupolven suhderintamalla näyttivät esimerkkiä V&M, eivätkä eräät M&S:kään tainneet aivan turhaan ajella Tampereelle asti iltaa istumaan. "Vanhoista" pareista muun muassa E&I, S&E, J&K, K&M ja S&H osoittivat suhteidensa kukoistavan edelleen hyvävoimaisina.
Juhlinnan tuoksinassa GG:ltä apureineen jäi varmasti huomaamatta joitakin tuoreita tuttavuussuhteiden solmimisia, mutta mainitsematta jääneet älköön vetäkö herneitä liian syvälle neniinsä.
GG kiittää ja palailee taas asiaan saadessaan päivitystä ja uusia tietoja suhdesotkujen sydämestä.
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
FC Leka hurmaavan pinkinsävyisissä peliasuissaan
FC Leka ei jäänyt nollille yhdessäkään sählymatsissa (stop) Sählykarkeloiden jatkojen tanssilattialla nähtiin kuumia mooveja (stop) Aiheesta voi lukea lisää blogin lopun Gossip Girlissä (stop) Sain yo-tulokset (stop) Yhteiskuntaopista tuli E, a-ruotsista L, ja äikästäkin näin toisella yrityksellä 103 pistettä eli reilusti se himoittu L, koska raja oli 85p (stop) Mä, Pyry ja Kahila oltiin turvallisuuspoliittisessa tietokilpailussa joukkue ja me voitettiin ylivoimaisesti (stop) Palkinnoksi saatiin mainetta, kunniaa, tuohta, puolustusvoimien kultaiset plaketit ja mahdollisesti tutustumisretki Niinisalon varuskuntaan (stop) Linkki Turpo-kisan sivuille:
http://www.pirkanviesti.fi/sivut/485/sammon-keskuslukio-vei-voiton-turpossa ja vielä kaunis kuva meistä:
Hetkellisen uupumuksen jälkeen olen taas kykenevä kirjoittamaan yhtenäistä tekstiä. Viime perjantaina oli mun hartaasti odottaman Twilight-kakkososaleffan ensi-ilta, jonne mulle tottakai oli varattu liput heti marraskuun alussa niiden tultua myyntiin. Yleisön keski-ikä oli luultavasti suunnilleen 16 vuotta ja sukupuolijakauma kallistui, köhöm, yllättäen hieman naisvaltaisen puolelle. Muutama vaivautuneen oloinen herrashenkilökin oli silti paikalle eksynyt.
Silmäkarkkeja tässä loppuunmyydyssä leffassa kyllä riitti: ainakin puolet ajasta nähtävillä oli valkokankaan täydeltä paidattomia håttiksia (isolla ruotsalaisella Å:lla). Tämän visuaalisen puolen lisäksi parasta antia olivat näihin kohtauksiin liittyneet yleisön kikatus- ja huokausreaktiot. Ainoa ärsytys leffassa (ja koko Twilight-sarjassa) oli se, kuinka Bella kieputtaa Edwardia ja Jacobia ympärillään aivan Brooke Loganin elkein, hyi hävetköön mokoma mehiläiskuningatar.
Suosittelen tätä Twilight-leffaa ehdottomasti kaikkien itseänsä kunnioittavien tyttöporukoiden ajanvietteeksi, mutta ei sen näkeminen toisaalta pojillekaan pahitteeksi olisi: riittäähän leffassa yhtä lailla heille fantasioitavaa Bellan ja fiinien vampyyrineitojen muodossa. Summa summarum: on se Edward vaan ihQ.
Gossip Girl - Polttopisteessä Kepardi
Voidaksemme täysin ymmärtää Tampereen tapahtumat meidän täytyy palata ajassa taaksepäin, aina lokakuun viimeisen viikonlopun Smålandskavlen-matkan tunnelmiin. Paluumatkan lähes Vuoden Kohu -tittelin ansaitseva tosielämän kolmiodraama voisi olla kuin suoraan Salkkareiden käsikirjoituksesta; osapuolet V&A/A jaksavat puhuttaa suunnistuspiirejä varmasti vielä pitkään. Erinäisten pimentoon jäävien vaiheiden seurauksena muodostuneen V&A-parivaljakon väliin ei ollut lopulta toisella A:lla enää mitään mahdollisuuksia.
Samalla matkalla havaittiin myös hieman kyseenalaisia lievän asteen kanssakäymisiä joidenkin varattujen herrasmiesten ja kauniiden neitokaisten välillä. Gossip Girlin mielestä vastuu tapahtumista on vain ja ainoastaan seurustelevilla osapuolilla, sillä iskuyrityksen kohde ei välttämättä voi mitenkään tietää varmaksi lämmittelevän henkilön siviilisäätyä. Gossip Girl kuitenkin rohkaisee suunnistavaa kansaa opiskelemaan varmuuden vuoksi ulkoa hengenheimolaistensa siviilisäädyt Orienterare- tai Facebook-palveluista.
Lyhyen taustaselvityksen jälkeen olemme valmiita siirtymään Kepardin sählyturnauksen after party -aikaan. Mitä kaikkea tapahtuikaan Hervannan pimenevässä illassa?
Gossip Girlin kaikkitietävältä katseelta eivät välttyneet ainakaan edellä mainitut V&A, joiden tilanne vaikuttaa jo verrattain vakiintuneelta. GG:n luotettavien tietolähteiden mukaan parin lähitulevaisuudessa on luvassa esimerkiksi näästytön vastavierailu susirajalle.
Juhlivan väen huomion herätti varmasti myös avoimesti esiintyvä uunituore pariskunta H&S. Suloinen kuhertelu keskellä tanssilattiaa ei jättänyt sijaa epäilyksille. L&E:kin tuntuivat viihtyvän yhdessä kerrassaan erinomaisesti, mutta vakuuttivat kuitenkin pysyvänsä pelkällä kaveripohjalla. S&P taas näyttivät hakevan jotain kaverisuhdetta vahvempaa...
Nuoremman sukupolven suhderintamalla näyttivät esimerkkiä V&M, eivätkä eräät M&S:kään tainneet aivan turhaan ajella Tampereelle asti iltaa istumaan. "Vanhoista" pareista muun muassa E&I, S&E, J&K, K&M ja S&H osoittivat suhteidensa kukoistavan edelleen hyvävoimaisina.
Juhlinnan tuoksinassa GG:ltä apureineen jäi varmasti huomaamatta joitakin tuoreita tuttavuussuhteiden solmimisia, mutta mainitsematta jääneet älköön vetäkö herneitä liian syvälle neniinsä.
GG kiittää ja palailee taas asiaan saadessaan päivitystä ja uusia tietoja suhdesotkujen sydämestä.
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
maanantai 9. marraskuuta 2009
Vauvamorsian
(Kuvakertomuksena mun Sweet 19 -cocktailpartyt.)
Meille on viime aikoina kolahdellut postilaatikkoon joulun lelukuvastoja toisensa perään. Pakkohan niitä on ollut selailla; erityisesti nukkesivut pääsee aina tiukkaan syyniin. Siellä oon kohdannut vanhan kunnon Baby Bornin, jonka ympärille tuppaa vuosittain jos jonkin näköistä oheistuotetta. Pari vuotta sitten Baby Born sai oman ponin ja ratsastusvarusteet, viime vuonna mukaan kuvioihin tuli Baby Bornin skootteri. Tänä vuonna kuvastossa oli jälleen tuore Baby Born -lisävaruste: Baby Bornin hääpuku, smokkiasuinen poika-Baby Born ja 2 sormusta otsikon "Baby Born menee naimisiin" alla.
Huhhuh. Mulle oli jo riittävän katkeraa se, että Baby Born sai ajokortin ennen mua, nyt se vielä pääsi naimisiin ennen mua. Mä oon melkein jo varma, että Baby Born saa esikoisensakin ennen mua. Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Baby Bornin slogan on edelleen "Baby Born - aivan kuin oikea vauva!". Korniako?
Mulla on meneillään joku ihmeen laiskotuskausi. Siis koulun suhteen. Matikantunnin kohokohta oli toissaviikolla se, kun näin ikkunan ulkopuolella kaks talitinttiä. Enkuntuntien kohokohta on ollut se, kun ensilumi alkoi sataa kesken harjoitus-yo-kuuntelun.
On mulla sentään jotain virikettä aina välillä ollut näillä tunneilla: meillä on Venlan kanssa meneillään jakson läpi kestävä risti-nolla-, laivanupotus- ja formulaturnaus. Paha vaan, että mä oon hävinnyt kaikki muut erät paitsi yhden laivanupotuksen, ja siinäkin Venla pääsi periaatteessa tasoihin. Mä oon ikävä kyllä tosi huono 
häviämään, joten mun verenpaine nousee aina tappion jälkeen, jolloin mä en pysty suuttumiseltani keskittymään opetukseen enää senkään vertaa kuin kiivaan risti-nollan aikana. En silti tuu luovuttamaan, ennen kuin mä oon saanut Venlan päänahan kunnolla edes jossain lajissa!
Nyt on pakko rehennellä vähän sillä, että mä oon kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan. Mua alkoi viime viikolla sapettaa se, että ruokailussa kaikki oppilaat pitelee ruokaa ottaessaan limasilla käsillään samoja kauhoja, joissa bakteerit arvatenkin tämän seurauksena viettää kunnon orgioita. Meidän arkkitehtuurinen ihme -koulussamme ei oo käsienpesupaikkoja läheskään riittävästi eikä yhtään oleellisilla paikoilla ruokalan suhteen, joten alhaisesta käsihygieniasta ei oikein voi syyttää oppilaitakaan.
Menin samantien reksin luo tekemään aloitetta käsidesien asentamisesta ruokalinjastojen päähän, mikä oli reksin mielestä erittäin hyvä idea - ja kahden päivän päästä koulu oli sponssannut ruokalaan monta käsidesipistettä, joita heti innokkaasti alettiin käyttää. Hyvä minä.
Ai niin, ruuasta tuli mieleen viime torstain jopa kulttimaineen arvoinen keittopäivä: meillä oli kouluruokana hernekeittoa, jossa ei ollut lihaa eikä herneitä. Tai no oli siellä vihreässä liemessä satunnaisia herneen kuoria. En sitten tiedä, kuinka ravitsevaa kyseinen keitos oli, mutta eihän kouluruuasta sovi valittaa...
Viime perjantaina Timo Soini oli puhumassa meidän koululla EU:sta. Kyllähän se ihan hyvin puhui (opettajan mukaan populistisesti), mutta mua kyrsi vähän liikaa sen puheen sisältö (=ensin julisti, että pakkoruotsi pitää saada pois kouluista ja sen jälkeen pelkästään haukkui EU:ta tunnin verran). Uskalsin silti kysyä lopussa Soinilta pari kysymystä, jotka kritisoi sen mielipiteitä; mm. etteikö Soinin mielestä Suomelle muka ole koitunut mitään hyvää EU-jäsenyydestä? Kyllähän Soini sitten myönsi esim. kaikki opiskelijavaihtoedut ja eurooppalaisten tutustuminen ja lähentyminen toisiinsa ja yleisen korkotason alenemisen.
Nyt jottei mene aivan liian poliittiseksi tämä blogi, niin on pakko valottaa taas vähän lisätietoa legendaarisesta Sammon Suunnistajien Pöydästä. SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden kohtauspaikan lisäksi Suunnistajien Pöydällä on toinenkin funktio: Tieteellinen arkisto.
Neuvokkaat poikasuunnistajamme ovat keksineet hyödyntää 12-paikkaisen pöydän alla olevia tasoja, joille tuolit voi nostaa, tieteelliseen tutkimustyöhön. Tasot on nimetty vastapäivään aakkosjärjestykseen (1. tuolin taso on A, M ja Z; 2. tuolin taso vastaavasti B, N ja Å; jne...). Jo koulun alusta asti arkistoon ovat päässeet ainakin seuraavat kohteet:
-K-tasolle: yksi keltuainen (joka on jo jännän lasittunut)
-M-tasolle: yksi mandariini (kivikova ja kiehtovan vihertävä) ja yksi muna (jo tarjoiluvaiheessaan erikoisesti kuorensa pienestä reiästä pois pulpahtanut, nykyinen olomuoto muistuttaa hieman em. keltuaista).
-R-tasolle kätketyn ruisleivänsiivun kohtalo on toistaiseksi tuntematon, liekö joku köyhä aikuislukiolainen saanut siitä päivän ateriansa?
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suunnistajia katsotaan koulussa vähän karsaasti...
My Blondest Moments:
Mietin tässä jokin aika sitten Taivaisten & co. kotikaupungin todellista kirjoitusasua, sen kun aina tuppaa näkemään jossain taivutetussa muodossa (kuten Pellon Ponsi, Pellosta, Pellon lukio...). Mua sitten valaistiin, että kyllä se kaupunki on Pello eikä Pelto.
Meille on viime aikoina kolahdellut postilaatikkoon joulun lelukuvastoja toisensa perään. Pakkohan niitä on ollut selailla; erityisesti nukkesivut pääsee aina tiukkaan syyniin. Siellä oon kohdannut vanhan kunnon Baby Bornin, jonka ympärille tuppaa vuosittain jos jonkin näköistä oheistuotetta. Pari vuotta sitten Baby Born sai oman ponin ja ratsastusvarusteet, viime vuonna mukaan kuvioihin tuli Baby Bornin skootteri. Tänä vuonna kuvastossa oli jälleen tuore Baby Born -lisävaruste: Baby Bornin hääpuku, smokkiasuinen poika-Baby Born ja 2 sormusta otsikon "Baby Born menee naimisiin" alla.
Huhhuh. Mulle oli jo riittävän katkeraa se, että Baby Born sai ajokortin ennen mua, nyt se vielä pääsi naimisiin ennen mua. Mä oon melkein jo varma, että Baby Born saa esikoisensakin ennen mua. Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Baby Bornin slogan on edelleen "Baby Born - aivan kuin oikea vauva!". Korniako?
Mulla on meneillään joku ihmeen laiskotuskausi. Siis koulun suhteen. Matikantunnin kohokohta oli toissaviikolla se, kun näin ikkunan ulkopuolella kaks talitinttiä. Enkuntuntien kohokohta on ollut se, kun ensilumi alkoi sataa kesken harjoitus-yo-kuuntelun.
On mulla sentään jotain virikettä aina välillä ollut näillä tunneilla: meillä on Venlan kanssa meneillään jakson läpi kestävä risti-nolla-, laivanupotus- ja formulaturnaus. Paha vaan, että mä oon hävinnyt kaikki muut erät paitsi yhden laivanupotuksen, ja siinäkin Venla pääsi periaatteessa tasoihin. Mä oon ikävä kyllä tosi huono 
häviämään, joten mun verenpaine nousee aina tappion jälkeen, jolloin mä en pysty suuttumiseltani keskittymään opetukseen enää senkään vertaa kuin kiivaan risti-nollan aikana. En silti tuu luovuttamaan, ennen kuin mä oon saanut Venlan päänahan kunnolla edes jossain lajissa!Nyt on pakko rehennellä vähän sillä, että mä oon kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan. Mua alkoi viime viikolla sapettaa se, että ruokailussa kaikki oppilaat pitelee ruokaa ottaessaan limasilla käsillään samoja kauhoja, joissa bakteerit arvatenkin tämän seurauksena viettää kunnon orgioita. Meidän arkkitehtuurinen ihme -koulussamme ei oo käsienpesupaikkoja läheskään riittävästi eikä yhtään oleellisilla paikoilla ruokalan suhteen, joten alhaisesta käsihygieniasta ei oikein voi syyttää oppilaitakaan.
Menin samantien reksin luo tekemään aloitetta käsidesien asentamisesta ruokalinjastojen päähän, mikä oli reksin mielestä erittäin hyvä idea - ja kahden päivän päästä koulu oli sponssannut ruokalaan monta käsidesipistettä, joita heti innokkaasti alettiin käyttää. Hyvä minä.
Ai niin, ruuasta tuli mieleen viime torstain jopa kulttimaineen arvoinen keittopäivä: meillä oli kouluruokana hernekeittoa, jossa ei ollut lihaa eikä herneitä. Tai no oli siellä vihreässä liemessä satunnaisia herneen kuoria. En sitten tiedä, kuinka ravitsevaa kyseinen keitos oli, mutta eihän kouluruuasta sovi valittaa...
Viime perjantaina Timo Soini oli puhumassa meidän koululla EU:sta. Kyllähän se ihan hyvin puhui (opettajan mukaan populistisesti), mutta mua kyrsi vähän liikaa sen puheen sisältö (=ensin julisti, että pakkoruotsi pitää saada pois kouluista ja sen jälkeen pelkästään haukkui EU:ta tunnin verran). Uskalsin silti kysyä lopussa Soinilta pari kysymystä, jotka kritisoi sen mielipiteitä; mm. etteikö Soinin mielestä Suomelle muka ole koitunut mitään hyvää EU-jäsenyydestä? Kyllähän Soini sitten myönsi esim. kaikki opiskelijavaihtoedut ja eurooppalaisten tutustuminen ja lähentyminen toisiinsa ja yleisen korkotason alenemisen.Nyt jottei mene aivan liian poliittiseksi tämä blogi, niin on pakko valottaa taas vähän lisätietoa legendaarisesta Sammon Suunnistajien Pöydästä. SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden kohtauspaikan lisäksi Suunnistajien Pöydällä on toinenkin funktio: Tieteellinen arkisto.
Neuvokkaat poikasuunnistajamme ovat keksineet hyödyntää 12-paikkaisen pöydän alla olevia tasoja, joille tuolit voi nostaa, tieteelliseen tutkimustyöhön. Tasot on nimetty vastapäivään aakkosjärjestykseen (1. tuolin taso on A, M ja Z; 2. tuolin taso vastaavasti B, N ja Å; jne...). Jo koulun alusta asti arkistoon ovat päässeet ainakin seuraavat kohteet:
-K-tasolle: yksi keltuainen (joka on jo jännän lasittunut)
-M-tasolle: yksi mandariini (kivikova ja kiehtovan vihertävä) ja yksi muna (jo tarjoiluvaiheessaan erikoisesti kuorensa pienestä reiästä pois pulpahtanut, nykyinen olomuoto muistuttaa hieman em. keltuaista).
-R-tasolle kätketyn ruisleivänsiivun kohtalo on toistaiseksi tuntematon, liekö joku köyhä aikuislukiolainen saanut siitä päivän ateriansa?
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suunnistajia katsotaan koulussa vähän karsaasti...
My Blondest Moments:
Mietin tässä jokin aika sitten Taivaisten & co. kotikaupungin todellista kirjoitusasua, sen kun aina tuppaa näkemään jossain taivutetussa muodossa (kuten Pellon Ponsi, Pellosta, Pellon lukio...). Mua sitten valaistiin, että kyllä se kaupunki on Pello eikä Pelto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)