Ou nou. Tänään tuli vähän mokattua. Aamulla oli sellanen olo, etten oikein jaksaisi panostaa ulkoiseen olemukseeni. Vedin siis päälle vanhat, (koirankarvaiset) ihanan löysät kollarilökärini, L-kokoisen pehmojättihupparin ja tennarit. Meikki jäi pariin ripsarinsutaisuun, ja kampaamattomat, likaiset hiukseni kiepautin löysälle ponnarille. Oikein edustava kokonaisuus siis kaikin puolin.
Ei siinä muuten mitään, kyllä meidän koulussa tämännäköisenä kehtaa ajoittain liikkua (suunnistajien maine on menetetty jo vuosia sitten), mutta kun tänään oli ne syksyn lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla, joiden juhlavasta pukukoodista oli toitotettu jo viikkojen ajan... Päädyin siis hipsimään ympäriinsä seinänvierustoja huppu syvälle päähän vedettynä. Sori kaikki ylioppilaat!
Viime jakson matikankurssilla opin yhden asian:
Tiedättekö, miksi matemaatikot eivät tykkää derivoinnista?
-Koska se laskee potenssia...
Lupaavasti alkoi tämänkin jakson (ELÄMÄNI VIIMEINEN!!!!!!!) pitkän matikan kertauskurssi. Olin saanut uuden kännykän, ja mä ja Venla päädyttiin tunnin aikana muun muassa seikkailemaan Bluetoothin ihmeellisessä maailmassa. Venla lähetteli mulle kaikenlaista musiikkia, ja homma oli aivan hanskassa, kunnes...
Sara: -Voinkohan mä avata tän tiedoston? Eihän se vaan rupee soimaan? Tai no ei kai, tää kännykkä on kuitenki äänettömäl...
(Painaa Avaa-nappia.)
(Sekunnin murto-osan kuluttua petollinen kännykkä kuitenkin rävähtää soimaan. Kaiutin on tietysti täysillä ja biisi on jokin The Soundsin kunnollinen rokkirevittely.)
(Opettaja hätkähtää luokan edessä, mutta pyrkii pauhaavasta musiikista huolimatta jatkamaan opetustaan keskeytyksettä.)
Sara: -Apua, miten tää sammuu miten tää sammuu???!!!
(Painelee eri nappeja ja lopuksi punaista puhelinta, jolloin kännykkä kyllä poistuu soitin-tilasta, mutta jatkaa silti kappaleen toistamista.)
(Kaikki oppilaat ovat kääntäneet katseensa kohti tapahtumien keskipistettä.)
(Jäätävähermoinen opettaja pyrkii yhä jatkamaan opetustaan kiinnittämättä huomiota ikkunarivin tapahtumiin.)
Venla: -Tee nyt jotain; miten se sammuu??!!!
(Yrittää myös painella kännykän nappeja, tuloksetta.)
Päähenkilöidemme takana istuvat pojat: -Mitä ihmettä te oikeen teette??
(The Sounds raikaa edelleen kaiuttimesta täydellä volyymillä.)
(Sara kääntyy poikien puoleen ja ojentaa epätoivoisena heille kännykkäänsä.)
Sara: -Auttakaa hei! Sammuttakaa tää!!!!
(Saran takana istuva uimaripoika hekottaa, toinen vain virnistelee selvästi vahingoniloisena.)
(Sara kääntyy takaisin omalle pulpetilleen.)
Venla [sihisten]: -Sammuta se nyt jotenkin!!
Sara: -Joo mä sammutan koko kännykän!
(Painaa virrankatkaisunappia. Kännykkä hiljenee. Samoin hetkeksi koko luokkatila.)
(Sitten opettaja jatkaa tyynesti puhettaan viittaamatta sanallakaan edelliseen episodiin.)
(Päähenkilömme uskaltavat vihdoinkin hengittää. Heidän naamoillaan voisi kevyesti paahtaa muutaman kananmunan ja energiaa riittäisi silti parin hengen infrapunasaunan lämmittämiseen.)
(Herpaantunutta kikatusta.)
(Seuraavaksi tytöt siirtyvät turvallisemmille vesille: piirtelemään kalentereihinsa.)
The End
----------
Tänään lähdenkin viikoksi Saariselälle!!!!!! Toivottavasti sinä aikana kanssalukiolaiseni ehtivät unohtaa ainakin joitakin munauksiani... Tai sitten ei. No, ainakaan en oo täällä koulussa mikään nevari.
Ai niin yksi kohokohta piti vielä mainita viime viikkojen ajalta! Näin Tre-Hki -junassa sen Marin Suomen Unelmien poikamiehestä! Se kulki mun ohi käytävällä, ja mä kysyin siltä, oliko se siinä Unelmien poikamiehessä. Se naurahti ja myönsi olleensa. Sit mä sanoin sille, että se oli mun lemppri siinä. Se naurahti taas ja kiitti. Siinä vaiheessa koko täpötäysi vaunuosasto oli kääntynyt katsomaan meitä, ja kun Mari jatkoi eteenpäin, muutkin matkustajat alkoivat kysellä siltä kaikenlaista. Loppuviimeks kuulin sen mutisevan kaverilleen: -Olis varmaan pitäny laittaa joku huppu päähän tänne junaan tullessa...
My Blondest Moments:
Olin tossa viime viikonloppuna Kuopiossa. Majotus oli jossain kylpylähotellissa, jossa me päästiin syömään hienoihin seisoviin pöytiin. Siellä ravintolassa oli sellanen systeemi, että tarjoilijat haki pöydistä käytetyt astiat ja vei ne seinustalla seisovaan astiakärryyn.
Aamupalalla olin ottanut vähän leipää, ja sellasen tosi herkullisen näkösen sämpylän, joka osoittautukin kivikovaksi ja pahvinmakuiseksi.
Mä en pystynyt syömään siitä pahvisämpylästä kuin muutaman haukkauksen. Mun lautanen oli kuitenkin jo niin täynnä erilaisia salaatin ja juustojen jämiä, etten kehdannut jättää siihen niiden lisäksi vielä sitä sämpylää poisheitettäväksi.
Päätin pelastaa tilanteen vaanimalla astiakärryn vieressä lautanen kädessä, viattoman näköisenä hetkeä, jolloin voisin livauttaa ruoantähteeni sinne kenenkään tarjoilijan huomaamatta.
Tilaisuus koittikin pian. Syöksähdin salamana kärrylle valmiina kippaamaan ruoantähteeni biojäteastiaan. Kärryssä oli kaksi sopivannäköistä reikää. Toisen yläpuolella luki "Roskat" ja toisen etiketti oli hiutunut niin paljon, etten saanut tekstistä selvää.
Meidän koulun ruokalassakin on kaksi reikää, joista toinen on varattu poltettaville roskille ja toinen biojätteille, joten tein aukottoman päättelyn, että täällä ravintolassakin toinen reikä on roskia ja toinen biojätteitä varten. Asiaa pidempään pohtimatta kippasin jämäni hiutuneen etiketin aukosta sisään. Siinä vaiheessa mun katse kuitenkin sattui käväisemään aukon pohjalla. Sieltä välkkyi haarukoita, veitsiä ja lusikoita.
Nielaisin, ja vilkaisin ympärilleni. Ravintolan toisesta reunasta oli juuri lähestymässä kaksi tajoilijaa. Tyrkkäsin sutjakkaasti käteni reiästä sisään ja sain hamuiltua sieltä puolikkaan sämpylän. Siinä vaiheessa tajoilijat lähestyivät jo uhkaavasti, joten päädyin vain heittämään sämpylänpuolikasraukan kohti suuntaa, jossa arvelin roska-astian olevan, ja liukenin paikalta taakseni vilkuilematta...
perjantai 4. joulukuuta 2009
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Sähläyksen jälkimainingit
Kepardin sählyturnauksen jälkeisen lievän väsyneisyyden seurauksena päädyn nyt kirjoittamaan blogitekstin osittain sähkösanomamuodossa. 
FC Leka hurmaavan pinkinsävyisissä peliasuissaan
FC Leka ei jäänyt nollille yhdessäkään sählymatsissa (stop) Sählykarkeloiden jatkojen tanssilattialla nähtiin kuumia mooveja (stop) Aiheesta voi lukea lisää blogin lopun Gossip Girlissä (stop) Sain yo-tulokset (stop) Yhteiskuntaopista tuli E, a-ruotsista L, ja äikästäkin näin toisella yrityksellä 103 pistettä eli reilusti se himoittu L, koska raja oli 85p (stop) Mä, Pyry ja Kahila oltiin turvallisuuspoliittisessa tietokilpailussa joukkue ja me voitettiin ylivoimaisesti (stop) Palkinnoksi saatiin mainetta, kunniaa, tuohta, puolustusvoimien kultaiset plaketit ja mahdollisesti tutustumisretki Niinisalon varuskuntaan (stop) Linkki Turpo-kisan sivuille:
http://www.pirkanviesti.fi/sivut/485/sammon-keskuslukio-vei-voiton-turpossa ja vielä kaunis kuva meistä:
Gossip Girl - Polttopisteessä Kepardi
Voidaksemme täysin ymmärtää Tampereen tapahtumat meidän täytyy palata ajassa taaksepäin, aina lokakuun viimeisen viikonlopun Smålandskavlen-matkan tunnelmiin. Paluumatkan lähes Vuoden Kohu -tittelin ansaitseva tosielämän kolmiodraama voisi olla kuin suoraan Salkkareiden käsikirjoituksesta; osapuolet V&A/A jaksavat puhuttaa suunnistuspiirejä varmasti vielä pitkään. Erinäisten pimentoon jäävien vaiheiden seurauksena muodostuneen V&A-parivaljakon väliin ei ollut lopulta toisella A:lla enää mitään mahdollisuuksia.
Samalla matkalla havaittiin myös hieman kyseenalaisia lievän asteen kanssakäymisiä joidenkin varattujen herrasmiesten ja kauniiden neitokaisten välillä. Gossip Girlin mielestä vastuu tapahtumista on vain ja ainoastaan seurustelevilla osapuolilla, sillä iskuyrityksen kohde ei välttämättä voi mitenkään tietää varmaksi lämmittelevän henkilön siviilisäätyä. Gossip Girl kuitenkin rohkaisee suunnistavaa kansaa opiskelemaan varmuuden vuoksi ulkoa hengenheimolaistensa siviilisäädyt Orienterare- tai Facebook-palveluista.
Lyhyen taustaselvityksen jälkeen olemme valmiita siirtymään Kepardin sählyturnauksen after party -aikaan. Mitä kaikkea tapahtuikaan Hervannan pimenevässä illassa?
Gossip Girlin kaikkitietävältä katseelta eivät välttyneet ainakaan edellä mainitut V&A, joiden tilanne vaikuttaa jo verrattain vakiintuneelta. GG:n luotettavien tietolähteiden mukaan parin lähitulevaisuudessa on luvassa esimerkiksi näästytön vastavierailu susirajalle.
Juhlivan väen huomion herätti varmasti myös avoimesti esiintyvä uunituore pariskunta H&S. Suloinen kuhertelu keskellä tanssilattiaa ei jättänyt sijaa epäilyksille. L&E:kin tuntuivat viihtyvän yhdessä kerrassaan erinomaisesti, mutta vakuuttivat kuitenkin pysyvänsä pelkällä kaveripohjalla. S&P taas näyttivät hakevan jotain kaverisuhdetta vahvempaa...
Nuoremman sukupolven suhderintamalla näyttivät esimerkkiä V&M, eivätkä eräät M&S:kään tainneet aivan turhaan ajella Tampereelle asti iltaa istumaan. "Vanhoista" pareista muun muassa E&I, S&E, J&K, K&M ja S&H osoittivat suhteidensa kukoistavan edelleen hyvävoimaisina.
Juhlinnan tuoksinassa GG:ltä apureineen jäi varmasti huomaamatta joitakin tuoreita tuttavuussuhteiden solmimisia, mutta mainitsematta jääneet älköön vetäkö herneitä liian syvälle neniinsä.
GG kiittää ja palailee taas asiaan saadessaan päivitystä ja uusia tietoja suhdesotkujen sydämestä.
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
FC Leka hurmaavan pinkinsävyisissä peliasuissaan
FC Leka ei jäänyt nollille yhdessäkään sählymatsissa (stop) Sählykarkeloiden jatkojen tanssilattialla nähtiin kuumia mooveja (stop) Aiheesta voi lukea lisää blogin lopun Gossip Girlissä (stop) Sain yo-tulokset (stop) Yhteiskuntaopista tuli E, a-ruotsista L, ja äikästäkin näin toisella yrityksellä 103 pistettä eli reilusti se himoittu L, koska raja oli 85p (stop) Mä, Pyry ja Kahila oltiin turvallisuuspoliittisessa tietokilpailussa joukkue ja me voitettiin ylivoimaisesti (stop) Palkinnoksi saatiin mainetta, kunniaa, tuohta, puolustusvoimien kultaiset plaketit ja mahdollisesti tutustumisretki Niinisalon varuskuntaan (stop) Linkki Turpo-kisan sivuille:
http://www.pirkanviesti.fi/sivut/485/sammon-keskuslukio-vei-voiton-turpossa ja vielä kaunis kuva meistä:
Hetkellisen uupumuksen jälkeen olen taas kykenevä kirjoittamaan yhtenäistä tekstiä. Viime perjantaina oli mun hartaasti odottaman Twilight-kakkososaleffan ensi-ilta, jonne mulle tottakai oli varattu liput heti marraskuun alussa niiden tultua myyntiin. Yleisön keski-ikä oli luultavasti suunnilleen 16 vuotta ja sukupuolijakauma kallistui, köhöm, yllättäen hieman naisvaltaisen puolelle. Muutama vaivautuneen oloinen herrashenkilökin oli silti paikalle eksynyt.
Silmäkarkkeja tässä loppuunmyydyssä leffassa kyllä riitti: ainakin puolet ajasta nähtävillä oli valkokankaan täydeltä paidattomia håttiksia (isolla ruotsalaisella Å:lla). Tämän visuaalisen puolen lisäksi parasta antia olivat näihin kohtauksiin liittyneet yleisön kikatus- ja huokausreaktiot. Ainoa ärsytys leffassa (ja koko Twilight-sarjassa) oli se, kuinka Bella kieputtaa Edwardia ja Jacobia ympärillään aivan Brooke Loganin elkein, hyi hävetköön mokoma mehiläiskuningatar.
Suosittelen tätä Twilight-leffaa ehdottomasti kaikkien itseänsä kunnioittavien tyttöporukoiden ajanvietteeksi, mutta ei sen näkeminen toisaalta pojillekaan pahitteeksi olisi: riittäähän leffassa yhtä lailla heille fantasioitavaa Bellan ja fiinien vampyyrineitojen muodossa. Summa summarum: on se Edward vaan ihQ.
Gossip Girl - Polttopisteessä Kepardi
Voidaksemme täysin ymmärtää Tampereen tapahtumat meidän täytyy palata ajassa taaksepäin, aina lokakuun viimeisen viikonlopun Smålandskavlen-matkan tunnelmiin. Paluumatkan lähes Vuoden Kohu -tittelin ansaitseva tosielämän kolmiodraama voisi olla kuin suoraan Salkkareiden käsikirjoituksesta; osapuolet V&A/A jaksavat puhuttaa suunnistuspiirejä varmasti vielä pitkään. Erinäisten pimentoon jäävien vaiheiden seurauksena muodostuneen V&A-parivaljakon väliin ei ollut lopulta toisella A:lla enää mitään mahdollisuuksia.
Samalla matkalla havaittiin myös hieman kyseenalaisia lievän asteen kanssakäymisiä joidenkin varattujen herrasmiesten ja kauniiden neitokaisten välillä. Gossip Girlin mielestä vastuu tapahtumista on vain ja ainoastaan seurustelevilla osapuolilla, sillä iskuyrityksen kohde ei välttämättä voi mitenkään tietää varmaksi lämmittelevän henkilön siviilisäätyä. Gossip Girl kuitenkin rohkaisee suunnistavaa kansaa opiskelemaan varmuuden vuoksi ulkoa hengenheimolaistensa siviilisäädyt Orienterare- tai Facebook-palveluista.
Lyhyen taustaselvityksen jälkeen olemme valmiita siirtymään Kepardin sählyturnauksen after party -aikaan. Mitä kaikkea tapahtuikaan Hervannan pimenevässä illassa?
Gossip Girlin kaikkitietävältä katseelta eivät välttyneet ainakaan edellä mainitut V&A, joiden tilanne vaikuttaa jo verrattain vakiintuneelta. GG:n luotettavien tietolähteiden mukaan parin lähitulevaisuudessa on luvassa esimerkiksi näästytön vastavierailu susirajalle.
Juhlivan väen huomion herätti varmasti myös avoimesti esiintyvä uunituore pariskunta H&S. Suloinen kuhertelu keskellä tanssilattiaa ei jättänyt sijaa epäilyksille. L&E:kin tuntuivat viihtyvän yhdessä kerrassaan erinomaisesti, mutta vakuuttivat kuitenkin pysyvänsä pelkällä kaveripohjalla. S&P taas näyttivät hakevan jotain kaverisuhdetta vahvempaa...
Nuoremman sukupolven suhderintamalla näyttivät esimerkkiä V&M, eivätkä eräät M&S:kään tainneet aivan turhaan ajella Tampereelle asti iltaa istumaan. "Vanhoista" pareista muun muassa E&I, S&E, J&K, K&M ja S&H osoittivat suhteidensa kukoistavan edelleen hyvävoimaisina.
Juhlinnan tuoksinassa GG:ltä apureineen jäi varmasti huomaamatta joitakin tuoreita tuttavuussuhteiden solmimisia, mutta mainitsematta jääneet älköön vetäkö herneitä liian syvälle neniinsä.
GG kiittää ja palailee taas asiaan saadessaan päivitystä ja uusia tietoja suhdesotkujen sydämestä.
You know you love me,
XOXO
Gossip Girl
maanantai 9. marraskuuta 2009
Vauvamorsian
(Kuvakertomuksena mun Sweet 19 -cocktailpartyt.)
Meille on viime aikoina kolahdellut postilaatikkoon joulun lelukuvastoja toisensa perään. Pakkohan niitä on ollut selailla; erityisesti nukkesivut pääsee aina tiukkaan syyniin. Siellä oon kohdannut vanhan kunnon Baby Bornin, jonka ympärille tuppaa vuosittain jos jonkin näköistä oheistuotetta. Pari vuotta sitten Baby Born sai oman ponin ja ratsastusvarusteet, viime vuonna mukaan kuvioihin tuli Baby Bornin skootteri. Tänä vuonna kuvastossa oli jälleen tuore Baby Born -lisävaruste: Baby Bornin hääpuku, smokkiasuinen poika-Baby Born ja 2 sormusta otsikon "Baby Born menee naimisiin" alla.
Huhhuh. Mulle oli jo riittävän katkeraa se, että Baby Born sai ajokortin ennen mua, nyt se vielä pääsi naimisiin ennen mua. Mä oon melkein jo varma, että Baby Born saa esikoisensakin ennen mua. Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Baby Bornin slogan on edelleen "Baby Born - aivan kuin oikea vauva!". Korniako?
Mulla on meneillään joku ihmeen laiskotuskausi. Siis koulun suhteen. Matikantunnin kohokohta oli toissaviikolla se, kun näin ikkunan ulkopuolella kaks talitinttiä. Enkuntuntien kohokohta on ollut se, kun ensilumi alkoi sataa kesken harjoitus-yo-kuuntelun.
On mulla sentään jotain virikettä aina välillä ollut näillä tunneilla: meillä on Venlan kanssa meneillään jakson läpi kestävä risti-nolla-, laivanupotus- ja formulaturnaus. Paha vaan, että mä oon hävinnyt kaikki muut erät paitsi yhden laivanupotuksen, ja siinäkin Venla pääsi periaatteessa tasoihin. Mä oon ikävä kyllä tosi huono 
häviämään, joten mun verenpaine nousee aina tappion jälkeen, jolloin mä en pysty suuttumiseltani keskittymään opetukseen enää senkään vertaa kuin kiivaan risti-nollan aikana. En silti tuu luovuttamaan, ennen kuin mä oon saanut Venlan päänahan kunnolla edes jossain lajissa!
Nyt on pakko rehennellä vähän sillä, että mä oon kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan. Mua alkoi viime viikolla sapettaa se, että ruokailussa kaikki oppilaat pitelee ruokaa ottaessaan limasilla käsillään samoja kauhoja, joissa bakteerit arvatenkin tämän seurauksena viettää kunnon orgioita. Meidän arkkitehtuurinen ihme -koulussamme ei oo käsienpesupaikkoja läheskään riittävästi eikä yhtään oleellisilla paikoilla ruokalan suhteen, joten alhaisesta käsihygieniasta ei oikein voi syyttää oppilaitakaan.
Menin samantien reksin luo tekemään aloitetta käsidesien asentamisesta ruokalinjastojen päähän, mikä oli reksin mielestä erittäin hyvä idea - ja kahden päivän päästä koulu oli sponssannut ruokalaan monta käsidesipistettä, joita heti innokkaasti alettiin käyttää. Hyvä minä.
Ai niin, ruuasta tuli mieleen viime torstain jopa kulttimaineen arvoinen keittopäivä: meillä oli kouluruokana hernekeittoa, jossa ei ollut lihaa eikä herneitä. Tai no oli siellä vihreässä liemessä satunnaisia herneen kuoria. En sitten tiedä, kuinka ravitsevaa kyseinen keitos oli, mutta eihän kouluruuasta sovi valittaa...
Viime perjantaina Timo Soini oli puhumassa meidän koululla EU:sta. Kyllähän se ihan hyvin puhui (opettajan mukaan populistisesti), mutta mua kyrsi vähän liikaa sen puheen sisältö (=ensin julisti, että pakkoruotsi pitää saada pois kouluista ja sen jälkeen pelkästään haukkui EU:ta tunnin verran). Uskalsin silti kysyä lopussa Soinilta pari kysymystä, jotka kritisoi sen mielipiteitä; mm. etteikö Soinin mielestä Suomelle muka ole koitunut mitään hyvää EU-jäsenyydestä? Kyllähän Soini sitten myönsi esim. kaikki opiskelijavaihtoedut ja eurooppalaisten tutustuminen ja lähentyminen toisiinsa ja yleisen korkotason alenemisen.
Nyt jottei mene aivan liian poliittiseksi tämä blogi, niin on pakko valottaa taas vähän lisätietoa legendaarisesta Sammon Suunnistajien Pöydästä. SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden kohtauspaikan lisäksi Suunnistajien Pöydällä on toinenkin funktio: Tieteellinen arkisto.
Neuvokkaat poikasuunnistajamme ovat keksineet hyödyntää 12-paikkaisen pöydän alla olevia tasoja, joille tuolit voi nostaa, tieteelliseen tutkimustyöhön. Tasot on nimetty vastapäivään aakkosjärjestykseen (1. tuolin taso on A, M ja Z; 2. tuolin taso vastaavasti B, N ja Å; jne...). Jo koulun alusta asti arkistoon ovat päässeet ainakin seuraavat kohteet:
-K-tasolle: yksi keltuainen (joka on jo jännän lasittunut)
-M-tasolle: yksi mandariini (kivikova ja kiehtovan vihertävä) ja yksi muna (jo tarjoiluvaiheessaan erikoisesti kuorensa pienestä reiästä pois pulpahtanut, nykyinen olomuoto muistuttaa hieman em. keltuaista).
-R-tasolle kätketyn ruisleivänsiivun kohtalo on toistaiseksi tuntematon, liekö joku köyhä aikuislukiolainen saanut siitä päivän ateriansa?
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suunnistajia katsotaan koulussa vähän karsaasti...
My Blondest Moments:
Mietin tässä jokin aika sitten Taivaisten & co. kotikaupungin todellista kirjoitusasua, sen kun aina tuppaa näkemään jossain taivutetussa muodossa (kuten Pellon Ponsi, Pellosta, Pellon lukio...). Mua sitten valaistiin, että kyllä se kaupunki on Pello eikä Pelto.
Meille on viime aikoina kolahdellut postilaatikkoon joulun lelukuvastoja toisensa perään. Pakkohan niitä on ollut selailla; erityisesti nukkesivut pääsee aina tiukkaan syyniin. Siellä oon kohdannut vanhan kunnon Baby Bornin, jonka ympärille tuppaa vuosittain jos jonkin näköistä oheistuotetta. Pari vuotta sitten Baby Born sai oman ponin ja ratsastusvarusteet, viime vuonna mukaan kuvioihin tuli Baby Bornin skootteri. Tänä vuonna kuvastossa oli jälleen tuore Baby Born -lisävaruste: Baby Bornin hääpuku, smokkiasuinen poika-Baby Born ja 2 sormusta otsikon "Baby Born menee naimisiin" alla.
Huhhuh. Mulle oli jo riittävän katkeraa se, että Baby Born sai ajokortin ennen mua, nyt se vielä pääsi naimisiin ennen mua. Mä oon melkein jo varma, että Baby Born saa esikoisensakin ennen mua. Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Baby Bornin slogan on edelleen "Baby Born - aivan kuin oikea vauva!". Korniako?
Mulla on meneillään joku ihmeen laiskotuskausi. Siis koulun suhteen. Matikantunnin kohokohta oli toissaviikolla se, kun näin ikkunan ulkopuolella kaks talitinttiä. Enkuntuntien kohokohta on ollut se, kun ensilumi alkoi sataa kesken harjoitus-yo-kuuntelun.
On mulla sentään jotain virikettä aina välillä ollut näillä tunneilla: meillä on Venlan kanssa meneillään jakson läpi kestävä risti-nolla-, laivanupotus- ja formulaturnaus. Paha vaan, että mä oon hävinnyt kaikki muut erät paitsi yhden laivanupotuksen, ja siinäkin Venla pääsi periaatteessa tasoihin. Mä oon ikävä kyllä tosi huono 
häviämään, joten mun verenpaine nousee aina tappion jälkeen, jolloin mä en pysty suuttumiseltani keskittymään opetukseen enää senkään vertaa kuin kiivaan risti-nollan aikana. En silti tuu luovuttamaan, ennen kuin mä oon saanut Venlan päänahan kunnolla edes jossain lajissa!Nyt on pakko rehennellä vähän sillä, että mä oon kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan. Mua alkoi viime viikolla sapettaa se, että ruokailussa kaikki oppilaat pitelee ruokaa ottaessaan limasilla käsillään samoja kauhoja, joissa bakteerit arvatenkin tämän seurauksena viettää kunnon orgioita. Meidän arkkitehtuurinen ihme -koulussamme ei oo käsienpesupaikkoja läheskään riittävästi eikä yhtään oleellisilla paikoilla ruokalan suhteen, joten alhaisesta käsihygieniasta ei oikein voi syyttää oppilaitakaan.
Menin samantien reksin luo tekemään aloitetta käsidesien asentamisesta ruokalinjastojen päähän, mikä oli reksin mielestä erittäin hyvä idea - ja kahden päivän päästä koulu oli sponssannut ruokalaan monta käsidesipistettä, joita heti innokkaasti alettiin käyttää. Hyvä minä.
Ai niin, ruuasta tuli mieleen viime torstain jopa kulttimaineen arvoinen keittopäivä: meillä oli kouluruokana hernekeittoa, jossa ei ollut lihaa eikä herneitä. Tai no oli siellä vihreässä liemessä satunnaisia herneen kuoria. En sitten tiedä, kuinka ravitsevaa kyseinen keitos oli, mutta eihän kouluruuasta sovi valittaa...
Viime perjantaina Timo Soini oli puhumassa meidän koululla EU:sta. Kyllähän se ihan hyvin puhui (opettajan mukaan populistisesti), mutta mua kyrsi vähän liikaa sen puheen sisältö (=ensin julisti, että pakkoruotsi pitää saada pois kouluista ja sen jälkeen pelkästään haukkui EU:ta tunnin verran). Uskalsin silti kysyä lopussa Soinilta pari kysymystä, jotka kritisoi sen mielipiteitä; mm. etteikö Soinin mielestä Suomelle muka ole koitunut mitään hyvää EU-jäsenyydestä? Kyllähän Soini sitten myönsi esim. kaikki opiskelijavaihtoedut ja eurooppalaisten tutustuminen ja lähentyminen toisiinsa ja yleisen korkotason alenemisen.Nyt jottei mene aivan liian poliittiseksi tämä blogi, niin on pakko valottaa taas vähän lisätietoa legendaarisesta Sammon Suunnistajien Pöydästä. SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden kohtauspaikan lisäksi Suunnistajien Pöydällä on toinenkin funktio: Tieteellinen arkisto.
Neuvokkaat poikasuunnistajamme ovat keksineet hyödyntää 12-paikkaisen pöydän alla olevia tasoja, joille tuolit voi nostaa, tieteelliseen tutkimustyöhön. Tasot on nimetty vastapäivään aakkosjärjestykseen (1. tuolin taso on A, M ja Z; 2. tuolin taso vastaavasti B, N ja Å; jne...). Jo koulun alusta asti arkistoon ovat päässeet ainakin seuraavat kohteet:
-K-tasolle: yksi keltuainen (joka on jo jännän lasittunut)
-M-tasolle: yksi mandariini (kivikova ja kiehtovan vihertävä) ja yksi muna (jo tarjoiluvaiheessaan erikoisesti kuorensa pienestä reiästä pois pulpahtanut, nykyinen olomuoto muistuttaa hieman em. keltuaista).
-R-tasolle kätketyn ruisleivänsiivun kohtalo on toistaiseksi tuntematon, liekö joku köyhä aikuislukiolainen saanut siitä päivän ateriansa?
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suunnistajia katsotaan koulussa vähän karsaasti...
My Blondest Moments:
Mietin tässä jokin aika sitten Taivaisten & co. kotikaupungin todellista kirjoitusasua, sen kun aina tuppaa näkemään jossain taivutetussa muodossa (kuten Pellon Ponsi, Pellosta, Pellon lukio...). Mua sitten valaistiin, että kyllä se kaupunki on Pello eikä Pelto.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Season sale: Orienteering 2009
Nyt on mun osalta suunnistuskausi 2009 paketissa. Käteen jäi 30 kilpailua (joista 6/30 viestejä ja osittain toiset 6/30 ulkomailla=Ruotsissa). Joissakin kisoissa floppasin (Kevätyönviesti - kauden ekassa kisassa kauden huonoin suoritus, nice; tai no SM-pitkien finaali yltää kyllä kategoriassa aika samalle tasolle), useimmissa menin tasapaksusti, muutamassa ylitin itteni osumalla rasteille kuin telkkä pönttöön (esim. 25-mannan 3.osuudella nelikosta ekana vaihtoon 7.30min/km -vauhdilla ja metsässä kerrankin mä olin ohitustilanteissa pelkästään ohittavana osapuolena).
----->
Lisää vettä vaihtohuhumyllyyn: Eikka ens kaudelle punanuttuihin? ;)
Harjotuspäiväkirjaa en pitänyt koko kautena. Tavotteita mulla ei ollut urheilun suhteen; koulu oli etusijalla. Antitavoitteellisuus urheilun suhteen johtui yksinkertaisesti siitä, että kausilla 2007 ja 2008 loukkaantumiset olivat tuoneet pettymyksiä ja estäneet kaiken tavoitteellisen toiminnan. Ajatuksena mulla oli, että käyn kisoissa sen verran, mitä polvi antaa, ja nautin täysillä kaikesta muusta suunnistukseen liittyvästä paitsi siitä vauhdin hurmasta.
Kevään kipuilujen jälkeen mä pääsin kokemaan euforisen tunteen: polveen ei sattunut juostessa! Ainoa tekijä, joka enää rajoitti mun juoksua metsässä, oli mun olematon fyysinen kunto. Ja voi morjens, SE ei mua olis oikeesti voinut vähempää haitata! Kaikki loukkaantuneena olleet urheilijat varmasti ymmärtää sen tunteen, joka tulee, kun pystyy epätoivoisen pitkän tauon jälkeen taas kivutta viilettämään metsässä (tai missä se suoritus tapahtuukaan). Pummejahan siinä tuli, kun kaikki ajatustyö meni suunnistuksen sijaan happoisten jalkojen liikuttamiseen, mutta ei niistä väliä.<-----Mannafiiliksiä
Ylimääräistä plussaa tällä kaudella oli:
-A-finaalipaikka sekä SM-sprintissä, -pitkillä että -keskimatkalla (okei, sprintissä riitti tulla hyväksytysti rata läpi, mutta muissa oli ihan tiukka karsinta!).
-AM-pronssi sprintistä (ja viestistä).
-1 voitto (olkoonkin FinnSpringin D20-sarjasta, kun kaikki hyvät oli eliitissä :D).
-Rankisijan puolitus viime kaudelta (101->53).
Ens vuonna mulla on edessä elämäni viimeinen junnukausi. Toisaalta aika pelottavaa tää ikääntyminen; tuntuu, että justhan mä vasta juoksentelin siimaria pitkin! Oon kuitenkin aatellut taas siirtyä reenailusta reenaamiseen, ja pistää ihan kunnolla kampoihin ens kaudella. Sitä nautiskelua unohtamatta.
Syyslomalla tein etelänmatkan niinkin kauas kuin Tallinnaan. Paikallinen sää lähenteli yllättäen
pikemminkin syysmyrskyä kuin trooppisia hellelukemia, mutta se ei mun shoppailua hidastanut. Mun mielestä silloin voi sanoa shoppailleensa, kun ei enää muista, mitä kaikkea on kyseisen reissun aikana ostanut. Näin pääsi käymään, ja mukaan mulle reissulta tarttui (ainakin):-harmaa villakangastakki
-mustat strech-farkkusammarit
-2x paita
-2x vyö
-pipo
-tuliaisia
-ruskeat nahkanilkkurit (ks. kuva).
-ihan kaupan päälle läsähti vielä ennätystuhti syysflunssa, joka ei millään tahdo hellittää...
Unelmakenkä----->
Mulla ei ollut missään vaiheessa käteisenä paikallista rahaa (ja ei, Virossa ei käytetä euroja), joten maksoin kaikki ostokseni vanhalla kunnon VisaElectronillani. Laskusta mulla ei ole kyllä mitään hajua... Mutta ainakaan kortti ei missään vaiheessa ilmottanut, ettei sillä olisi katetta, joten (ehkä) tili ei ylittynyt. No, tiliotteesta sen näkee. Ja lupaan, etten tän vuoden puolella käytä rahaa enää mihinkään muuhun kuin erilaisiin lahjoihin!
PS. Mua pidetään vähän outona, koska mulla on tässä jaksossa kurssi "Kurkistuksia yhteiskuntatieteisiin" (ei kuulemma mikään ihan jokatiinan valinta). Ja koska oon mukana joukkueessa, joka osallistuu lukiolaisten turvallisuuspoliittiseen kilpailuun marraskuussa. Ja koska kävin viime vuonna kurssin "Historiaa englanniksi". Ja ehkä eniten siksi, koska kävin viime vuonna myös kurssin "Yhteiskuntaoppia saksaksi". Mitähän mustakin tulee isona?
PPS. Selvisin pois sieltä SM-yöstä. Tuli vaan yks parin minsan koukku ja yks kymmenen minsan pikkuhapuilu. Oli muuten kyllä kylmä ja märkä olo kun pääsi pois mettästä, mutta come on, ei sitä ihan joka päivä pääse juoksemaan syysmyrskyssä pimeään mettään.
PPPS. Syyslomalla satuin näkemään pätkän Viron Idols-kisaa (vapaasti suomennettuna "Eesti etsii Superstaraa"). Oli kyllä aika karmaisevaa kuunneltavaa: kuin Tallinkin sedälle olis isketty mikki käteen. Ei sitä kieltä englanniks tunnistanu, eikä suusta tulevaa ääntä välillä edes lauluks... Tuli ihan ikävä Antti Tuiskua ja kumppaneita.
PPPPS. Tuli todettua, että vika on aina tyhmän blogin lukijassa, ei kirjoittajassa. BB-tapauksessa vika on sekä osallistujassa että katsojassa. Punkt.
My Blondest Moments: Ajelin autolla puolen Tampereen halki ja ihmettelin kojelaudassa koko ajan palanutta punaista merkkivaloa. Moottoritielle käännyttäessä kysäisin vieressä istuvalta veljeltä, mitä se valo oikein tarkoittaa. Kuulemma sitä, että käsijarru on päällä... O-ou... Mutta tulipa turhat karstat höylättyä pois jarruistakin...
perjantai 2. lokakuuta 2009
Life after the matriculation examinations
Anteeksi, olen pahoillani, sori, förlåt, jag beklagar, entschuldigung, I'm so sorry - siis siitä, etten oo viime aikoina tänne liikoja kirjotellu. Sen sijaan kauniin nelisivuisille isoruutukonsepteille oon rustaillut vähän enemmänkin; yhteiskuntaopin yo-kisoissa mun huippunopeus oli ikävä kyllä vaan 3sivua/tunti. Jäi aika selkeesti viime keväisestä hissan istunnosta, jolloin pääsin jopa 4 sivun tuntivauhtiin.
Nyt on siis kirjotukset tältä syksyltä ohi, ja oon saanut jo alustavat tuloksetkin. Mun elämä on siis ihan tyhjää tällä hetkellä, kun ei enää tarvitse vältellä kirjoituksiin lukemista, valita vaatteita ja eväitä kirjoituksiin, istua salissa osallistumassa kirjoituksiin tai jännittää, millaiset pisteet sieltä kirjoituksista tällä kertaa napsahti. Voi sääli. Tai sitten ei.
Vähän yläkanttiinhan ne yo-kisat näin alustavien tietojen mukaan taas meni. Äikkä ja a-ruotsi lähti ällänä (vaikka ruotsissa parhaani mukaan yritin kyllä sabotoida sitä kirjoittamalla aineen pikkasen aiheen vierestä -> -10p) ja yhteiskuntaoppi eenä (todistin, että riittää pelkästään se, että lukee kerran kertauskirjan läpi). Jeejee. Jos noi äikkä ja ruotsi nyt pysyis, niin mun yliopistoonpääsyni helpottuis aika ratkasevasti. Saisin viettää ens toukokuun hikisen valmennuskurssin sijaan reilaamassa ympäri Eurooppaa, wuhuu! Tai sit en, kun ei mulla oo rahaa, mutta ainakin saisin rauhassa käydä töissä rikastumassa.
Eilen loppui koeviikkokin, joten päätin mennä palkitsemaan itteni Sokoksen 3+1 -päiville. Sieltä tarttui mukaan SNÖn pinkki helmirannekoru, yks huulikiilto (Maybelline WaterShineGloss, sävy Rose diamonds), yks huulipuna (Maybelline, sävy Coral diamonds), kaks kynsilakkaa (Maybelline Colorama, sävyt Strong mint ja Cotton candy), yks ripsari (Maybelline Define-a-Lash: pidentää ja erottelee ripset, ei paakkuja), yks mineraalipuuterimeikkivoide (Maybelline, sävy Vanilla Rose; Cosmon Beauty Awards 2009 -voittaja) ja Diamond Gloss -shampoo ja -hoitoaine. En mä oo mikään materialisti tai mainosten uhri, en todellakaan.
Tällä hetkellä oon ihan huumaantunut: saan pitkästä aikaa lukea ihan mitä tahansa! Oon jo vieraillut pariin otteeseen kirjastossa ja kahminut sieltä cocktailin chicklittiä (Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan, VIP-ihmisiä ja Haluan Harry Winstonin) ja 1800-luvun romanttisia klassikoita (Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo plus Brontën sisarusten Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani). Twilight-sarjan viimesen osan, Breaking Dawnin (800 sivua) ahmin parissa päivässä heti kirjotusten jälkeen. Ai niin, tänään meen kai Makuuniin vuokraamaan Twilight-leffan ja vietän sen ja Fazerin suklaalevyjen kanssa ihanaisen koti-illan käpertyneenä sohvannurkkaan... Latautumista huomisen SM-yötä varten nääs.
O-ou, katoin just, että huomisessa SM-yössä mulla on matkana 5,7km ja 11 rastia. Kerroin viime blogitekstissä virheellistä informaatiota, että olisin yösuunnistanut viimeksi 2 vuotta sitten SM-yössä. Oikeesti mä oon yösuunnistanu viimeks SM-yössä 2006, eli kokonaiset kolme vuotta sitten. Ei haittaa, mulla on vahva luottamus siihen, että yösuunnistustaito on verrannollinen pyörällä ajamiseen: kun sen kerran oppii, niin sen osaa aina.
Ps. Kun mummo kuuli, että me ollaan menossa yösuunnistuskisoihin, se sano vaan: "Hulluutta on monenlaista."
Eilen oltiin Venla, mä, Saana ja Sonja Venlalla viettämässä koeviikonloppumispeli-iltaa. Ensin me pelattiin sellasta Sonjan nörttipeliä, jossa piti tunnistaa maailman maiden lippuja ja tietää niiden maiden pääkaupunkeja, asukaslukuja, tärkeimpiä vientituotteita, metsien osuuksia pinta-alasta ynnä muuta tosi tähdellistä. Sitten me pelattiin Venlan tarinoidenkeksimispeliä. Siinä arvotaan 3 sanaa ja jokin tehtävänanto, ja sitten pitää kirjottaa tietyssä ajassa tehtävänannon mukainen pikku tarina, jossa esiintyy ne 3 sanaa. Tässä muutamia parhaita paloja pelistä:
Tehtävä: Kirjoita limerikki (5-säkeinen runo)
Sanat: kärpänen, höyhen, vihannes
Sara:
"Kärpänen, kärpänen
älä ole höyhen
älä myöskään vihannes.
Mikä sitten olet?
Vaikka Nuuskamuikkunen!"
Sonja:
"Kärpänen, ei käy
pois joutuu
rakastettuni höyhen
- olen vihannes
olen"
Tehtävä: Tee puhelimessa bänät tyttöystäväsi kanssa.
Sanat: nunna, kutsut, salama
Saana:
"Salamoiden loisteessa tajusin, että kutsumukseni on nunnana. Pidän kuitenkin läksiäiskutsut. Tervetuloa!"
Venla:
"Lähden tästä nunnien kutsuille salamana, joten en voi enää styylata sun kaa. Moro!"
Sara:
"Sori, mutta salamaihastuin toissapäivän kutsuilla erääseen messevään donnaan. Olet sitäpaitsi aivan liian nunna minulle. Tsaukki!"
Tehtävä: Saat elämäsi tilaisuuden: pääset puhumaan Jumalan kanssa puhelimessa. Mitä sanot?
Sanat: tunneli, lapio, siili
Saana:
"Oi Jumala, tunneli tuntuu olevan minulle aivan liian pitkä, vaikka lapiolla sitä töyrinkin. Eilisissä talkoissa vastaan tuli siili."
Sara:
"Onko siellä ylhäällä siilejä? Ja onko siellä mahdollista raivata pilveen tunneli lapiolla?"
Sonja:
"Yritän jelppiä koko luomakuntaa: siilit eivät enää kuole kujalla, kun teen sen ali tunnelin, jonka päästä voi sitten lapiolla poimia siilit yksi kerrallaan."
Tehtävä: Selitä viisivuotiaalle lapsellesi, mistä vauvat tulevat.
Sanat: muistikatko, räjähtää, tiesulku
Venla:
"Minulla on muistikatko enkä ole varma tästä, mutta ainakin mutsillasi eräänlainen tiesulku mahassa räjähti."
Saana:
"Nyt kärsin kovasta muistikatkoksesta, joka tuntuu kuin kaikki tiet olisivat täynnä tiesulkuja. Jostain ne vaan räjähtää, kysy faijalta."
Sonja:
"Joskus jouluna, kun tuli muistikatko, pää räjähti ja tiesulku tuli aivojen sisimpään. Noh, 9 yksikön kuluttua olikin sitten muksu."
Tehtävä: Kirjoita vihjaileva viesti ihastuksellesi.
Sanat: suola, säästää, valokuva
Sonja:
"Olet kuin Namibian suola, jota on pakko säästää. Ei satu oleen valokuvaa?"
Sara:
"Säästin kalenteriini pari tuntia tyhjää, että voisit tulla vähän maistelemaan suolaani. Ota valokuva mukaan, vink vink! ;)"
Nyt pitää mennä leipomaan tiikerikakkua tuliaisiksi, se on ihan mun bravuuri! (Lue: bravuuri = ainoa leivonnainen, jota en useimmiten onnistu pilaamaan.)
My Blondest Moments:
Eilen siellä Venlalla Saana sai tekstiviestin.
Saana: "Äiti lähetti mulle tällasen viestin: 'Tiet saattavat olla jo vähän jäässä, joten aja varovasti kotiin.'"
Sara: "Öö, miks äiti ei lähettäny sitä mulle? Onkohan mun kännykästä taas akku loppu tai jotai?"
Saana: "Jaa että miks mun äiti ei lähettäny sitä viestiä sulle?"
Sara: "Jaa se olikin SUN äiti, joka lähetti sen viestin! Mä ihmettelinkin, että miks mun äiti ois tekstannu sulle eikä mulle suoraan."
Nyt on siis kirjotukset tältä syksyltä ohi, ja oon saanut jo alustavat tuloksetkin. Mun elämä on siis ihan tyhjää tällä hetkellä, kun ei enää tarvitse vältellä kirjoituksiin lukemista, valita vaatteita ja eväitä kirjoituksiin, istua salissa osallistumassa kirjoituksiin tai jännittää, millaiset pisteet sieltä kirjoituksista tällä kertaa napsahti. Voi sääli. Tai sitten ei.
Vähän yläkanttiinhan ne yo-kisat näin alustavien tietojen mukaan taas meni. Äikkä ja a-ruotsi lähti ällänä (vaikka ruotsissa parhaani mukaan yritin kyllä sabotoida sitä kirjoittamalla aineen pikkasen aiheen vierestä -> -10p) ja yhteiskuntaoppi eenä (todistin, että riittää pelkästään se, että lukee kerran kertauskirjan läpi). Jeejee. Jos noi äikkä ja ruotsi nyt pysyis, niin mun yliopistoonpääsyni helpottuis aika ratkasevasti. Saisin viettää ens toukokuun hikisen valmennuskurssin sijaan reilaamassa ympäri Eurooppaa, wuhuu! Tai sit en, kun ei mulla oo rahaa, mutta ainakin saisin rauhassa käydä töissä rikastumassa.
Eilen loppui koeviikkokin, joten päätin mennä palkitsemaan itteni Sokoksen 3+1 -päiville. Sieltä tarttui mukaan SNÖn pinkki helmirannekoru, yks huulikiilto (Maybelline WaterShineGloss, sävy Rose diamonds), yks huulipuna (Maybelline, sävy Coral diamonds), kaks kynsilakkaa (Maybelline Colorama, sävyt Strong mint ja Cotton candy), yks ripsari (Maybelline Define-a-Lash: pidentää ja erottelee ripset, ei paakkuja), yks mineraalipuuterimeikkivoide (Maybelline, sävy Vanilla Rose; Cosmon Beauty Awards 2009 -voittaja) ja Diamond Gloss -shampoo ja -hoitoaine. En mä oo mikään materialisti tai mainosten uhri, en todellakaan.
Tällä hetkellä oon ihan huumaantunut: saan pitkästä aikaa lukea ihan mitä tahansa! Oon jo vieraillut pariin otteeseen kirjastossa ja kahminut sieltä cocktailin chicklittiä (Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan, VIP-ihmisiä ja Haluan Harry Winstonin) ja 1800-luvun romanttisia klassikoita (Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo plus Brontën sisarusten Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani). Twilight-sarjan viimesen osan, Breaking Dawnin (800 sivua) ahmin parissa päivässä heti kirjotusten jälkeen. Ai niin, tänään meen kai Makuuniin vuokraamaan Twilight-leffan ja vietän sen ja Fazerin suklaalevyjen kanssa ihanaisen koti-illan käpertyneenä sohvannurkkaan... Latautumista huomisen SM-yötä varten nääs.
O-ou, katoin just, että huomisessa SM-yössä mulla on matkana 5,7km ja 11 rastia. Kerroin viime blogitekstissä virheellistä informaatiota, että olisin yösuunnistanut viimeksi 2 vuotta sitten SM-yössä. Oikeesti mä oon yösuunnistanu viimeks SM-yössä 2006, eli kokonaiset kolme vuotta sitten. Ei haittaa, mulla on vahva luottamus siihen, että yösuunnistustaito on verrannollinen pyörällä ajamiseen: kun sen kerran oppii, niin sen osaa aina.
Ps. Kun mummo kuuli, että me ollaan menossa yösuunnistuskisoihin, se sano vaan: "Hulluutta on monenlaista."
Eilen oltiin Venla, mä, Saana ja Sonja Venlalla viettämässä koeviikonloppumispeli-iltaa. Ensin me pelattiin sellasta Sonjan nörttipeliä, jossa piti tunnistaa maailman maiden lippuja ja tietää niiden maiden pääkaupunkeja, asukaslukuja, tärkeimpiä vientituotteita, metsien osuuksia pinta-alasta ynnä muuta tosi tähdellistä. Sitten me pelattiin Venlan tarinoidenkeksimispeliä. Siinä arvotaan 3 sanaa ja jokin tehtävänanto, ja sitten pitää kirjottaa tietyssä ajassa tehtävänannon mukainen pikku tarina, jossa esiintyy ne 3 sanaa. Tässä muutamia parhaita paloja pelistä:
Tehtävä: Kirjoita limerikki (5-säkeinen runo)
Sanat: kärpänen, höyhen, vihannes
Sara:
"Kärpänen, kärpänen
älä ole höyhen
älä myöskään vihannes.
Mikä sitten olet?
Vaikka Nuuskamuikkunen!"
Sonja:
"Kärpänen, ei käy
pois joutuu
rakastettuni höyhen
- olen vihannes
olen"
Tehtävä: Tee puhelimessa bänät tyttöystäväsi kanssa.
Sanat: nunna, kutsut, salama
Saana:
"Salamoiden loisteessa tajusin, että kutsumukseni on nunnana. Pidän kuitenkin läksiäiskutsut. Tervetuloa!"
Venla:
"Lähden tästä nunnien kutsuille salamana, joten en voi enää styylata sun kaa. Moro!"
Sara:
"Sori, mutta salamaihastuin toissapäivän kutsuilla erääseen messevään donnaan. Olet sitäpaitsi aivan liian nunna minulle. Tsaukki!"
Tehtävä: Saat elämäsi tilaisuuden: pääset puhumaan Jumalan kanssa puhelimessa. Mitä sanot?
Sanat: tunneli, lapio, siili
Saana:
"Oi Jumala, tunneli tuntuu olevan minulle aivan liian pitkä, vaikka lapiolla sitä töyrinkin. Eilisissä talkoissa vastaan tuli siili."
Sara:
"Onko siellä ylhäällä siilejä? Ja onko siellä mahdollista raivata pilveen tunneli lapiolla?"
Sonja:
"Yritän jelppiä koko luomakuntaa: siilit eivät enää kuole kujalla, kun teen sen ali tunnelin, jonka päästä voi sitten lapiolla poimia siilit yksi kerrallaan."
Tehtävä: Selitä viisivuotiaalle lapsellesi, mistä vauvat tulevat.
Sanat: muistikatko, räjähtää, tiesulku
Venla:
"Minulla on muistikatko enkä ole varma tästä, mutta ainakin mutsillasi eräänlainen tiesulku mahassa räjähti."
Saana:
"Nyt kärsin kovasta muistikatkoksesta, joka tuntuu kuin kaikki tiet olisivat täynnä tiesulkuja. Jostain ne vaan räjähtää, kysy faijalta."
Sonja:
"Joskus jouluna, kun tuli muistikatko, pää räjähti ja tiesulku tuli aivojen sisimpään. Noh, 9 yksikön kuluttua olikin sitten muksu."
Tehtävä: Kirjoita vihjaileva viesti ihastuksellesi.
Sanat: suola, säästää, valokuva
Sonja:
"Olet kuin Namibian suola, jota on pakko säästää. Ei satu oleen valokuvaa?"
Sara:
"Säästin kalenteriini pari tuntia tyhjää, että voisit tulla vähän maistelemaan suolaani. Ota valokuva mukaan, vink vink! ;)"
Nyt pitää mennä leipomaan tiikerikakkua tuliaisiksi, se on ihan mun bravuuri! (Lue: bravuuri = ainoa leivonnainen, jota en useimmiten onnistu pilaamaan.)
My Blondest Moments:
Eilen siellä Venlalla Saana sai tekstiviestin.
Saana: "Äiti lähetti mulle tällasen viestin: 'Tiet saattavat olla jo vähän jäässä, joten aja varovasti kotiin.'"
Sara: "Öö, miks äiti ei lähettäny sitä mulle? Onkohan mun kännykästä taas akku loppu tai jotai?"
Saana: "Jaa että miks mun äiti ei lähettäny sitä viestiä sulle?"
Sara: "Jaa se olikin SUN äiti, joka lähetti sen viestin! Mä ihmettelinkin, että miks mun äiti ois tekstannu sulle eikä mulle suoraan."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)