Season sale: Orienteering 2009

Nyt on mun osalta suunnistuskausi 2009 paketissa. Käteen jäi 30 kilpailua (joista 6/30 viestejä ja osittain toiset 6/30 ulkomailla=Ruotsissa). Joissakin kisoissa floppasin (Kevätyönviesti - kauden ekassa kisassa kauden huonoin suoritus, nice; tai no SM-pitkien finaali yltää kyllä kategoriassa aika samalle tasolle), useimmissa menin tasapaksusti, muutamassa ylitin itteni osumalla rasteille kuin telkkä pönttöön (esim. 25-mannan 3.osuudella nelikosta ekana vaihtoon 7.30min/km -vauhdilla ja metsässä kerrankin mä olin ohitustilanteissa pelkästään ohittavana osapuolena).

----->
Lisää vettä vaihtohuhumyllyyn: Eikka ens kaudelle punanuttuihin? ;)

Harjotuspäiväkirjaa en pitänyt koko kautena. Tavotteita mulla ei ollut urheilun suhteen; koulu oli etusijalla. Antitavoitteellisuus urheilun suhteen johtui yksinkertaisesti siitä, että kausilla 2007 ja 2008 loukkaantumiset olivat tuoneet pettymyksiä ja estäneet kaiken tavoitteellisen toiminnan. Ajatuksena mulla oli, että käyn kisoissa sen verran, mitä polvi antaa, ja nautin täysillä kaikesta muusta suunnistukseen liittyvästä paitsi siitä vauhdin hurmasta.



Kevään kipuilujen jälkeen mä pääsin kokemaan euforisen tunteen: polveen ei sattunut juostessa! Ainoa tekijä, joka enää rajoitti mun juoksua metsässä, oli mun olematon fyysinen kunto. Ja voi morjens, SE ei mua olis oikeesti voinut vähempää haitata! Kaikki loukkaantuneena olleet urheilijat varmasti ymmärtää sen tunteen, joka tulee, kun pystyy epätoivoisen pitkän tauon jälkeen taas kivutta viilettämään metsässä (tai missä se suoritus tapahtuukaan). Pummejahan siinä tuli, kun kaikki ajatustyö meni suunnistuksen sijaan happoisten jalkojen liikuttamiseen, mutta ei niistä väliä.

<-----Mannafiiliksiä

Ylimääräistä plussaa tällä kaudella oli:
-A-finaalipaikka sekä SM-sprintissä, -pitkillä että -keskimatkalla (okei, sprintissä riitti tulla hyväksytysti rata läpi, mutta muissa oli ihan tiukka karsinta!).
-AM-pronssi sprintistä (ja viestistä).
-1 voitto (olkoonkin FinnSpringin D20-sarjasta, kun kaikki hyvät oli eliitissä :D).
-Rankisijan puolitus viime kaudelta (101->53).

Ens vuonna mulla on edessä elämäni viimeinen junnukausi. Toisaalta aika pelottavaa tää ikääntyminen; tuntuu, että justhan mä vasta juoksentelin siimaria pitkin! Oon kuitenkin aatellut taas siirtyä reenailusta reenaamiseen, ja pistää ihan kunnolla kampoihin ens kaudella. Sitä nautiskelua unohtamatta.

Syyslomalla tein etelänmatkan niinkin kauas kuin Tallinnaan. Paikallinen sää lähenteli yllättäen pikemminkin syysmyrskyä kuin trooppisia hellelukemia, mutta se ei mun shoppailua hidastanut. Mun mielestä silloin voi sanoa shoppailleensa, kun ei enää muista, mitä kaikkea on kyseisen reissun aikana ostanut. Näin pääsi käymään, ja mukaan mulle reissulta tarttui (ainakin):
-harmaa villakangastakki
-mustat strech-farkkusammarit
-2x paita
-2x vyö
-pipo
-tuliaisia
-ruskeat nahkanilkkurit (ks. kuva).
-ihan kaupan päälle läsähti vielä ennätystuhti syysflunssa, joka ei millään tahdo hellittää...

Unelmakenkä----->

Mulla ei ollut missään vaiheessa käteisenä paikallista rahaa (ja ei, Virossa ei käytetä euroja), joten maksoin kaikki ostokseni vanhalla kunnon VisaElectronillani. Laskusta mulla ei ole kyllä mitään hajua... Mutta ainakaan kortti ei missään vaiheessa ilmottanut, ettei sillä olisi katetta, joten (ehkä) tili ei ylittynyt. No, tiliotteesta sen näkee. Ja lupaan, etten tän vuoden puolella käytä rahaa enää mihinkään muuhun kuin erilaisiin lahjoihin!

PS. Mua pidetään vähän outona, koska mulla on tässä jaksossa kurssi "Kurkistuksia yhteiskuntatieteisiin" (ei kuulemma mikään ihan jokatiinan valinta). Ja koska oon mukana joukkueessa, joka osallistuu lukiolaisten turvallisuuspoliittiseen kilpailuun marraskuussa. Ja koska kävin viime vuonna kurssin "Historiaa englanniksi". Ja ehkä eniten siksi, koska kävin viime vuonna myös kurssin "Yhteiskuntaoppia saksaksi". Mitähän mustakin tulee isona?

PPS. Selvisin pois sieltä SM-yöstä. Tuli vaan yks parin minsan koukku ja yks kymmenen minsan pikkuhapuilu. Oli muuten kyllä kylmä ja märkä olo kun pääsi pois mettästä, mutta come on, ei sitä ihan joka päivä pääse juoksemaan syysmyrskyssä pimeään mettään.

PPPS. Syyslomalla satuin näkemään pätkän Viron Idols-kisaa (vapaasti suomennettuna "Eesti etsii Superstaraa"). Oli kyllä aika karmaisevaa kuunneltavaa: kuin Tallinkin sedälle olis isketty mikki käteen. Ei sitä kieltä englanniks tunnistanu, eikä suusta tulevaa ääntä välillä edes lauluks... Tuli ihan ikävä Antti Tuiskua ja kumppaneita.

PPPPS. Tuli todettua, että vika on aina tyhmän blogin lukijassa, ei kirjoittajassa. BB-tapauksessa vika on sekä osallistujassa että katsojassa. Punkt.

My Blondest Moments: Ajelin autolla puolen Tampereen halki ja ihmettelin kojelaudassa koko ajan palanutta punaista merkkivaloa. Moottoritielle käännyttäessä kysäisin vieressä istuvalta veljeltä, mitä se valo oikein tarkoittaa. Kuulemma sitä, että käsijarru on päällä... O-ou... Mutta tulipa turhat karstat höylättyä pois jarruistakin...

Life after the matriculation examinations

Anteeksi, olen pahoillani, sori, förlåt, jag beklagar, entschuldigung, I'm so sorry - siis siitä, etten oo viime aikoina tänne liikoja kirjotellu. Sen sijaan kauniin nelisivuisille isoruutukonsepteille oon rustaillut vähän enemmänkin; yhteiskuntaopin yo-kisoissa mun huippunopeus oli ikävä kyllä vaan 3sivua/tunti. Jäi aika selkeesti viime keväisestä hissan istunnosta, jolloin pääsin jopa 4 sivun tuntivauhtiin.

Nyt on siis kirjotukset tältä syksyltä ohi, ja oon saanut jo alustavat tuloksetkin. Mun elämä on siis ihan tyhjää tällä hetkellä, kun ei enää tarvitse vältellä kirjoituksiin lukemista, valita vaatteita ja eväitä kirjoituksiin, istua salissa osallistumassa kirjoituksiin tai jännittää, millaiset pisteet sieltä kirjoituksista tällä kertaa napsahti. Voi sääli. Tai sitten ei.

Vähän yläkanttiinhan ne yo-kisat näin alustavien tietojen mukaan taas meni. Äikkä ja a-ruotsi lähti ällänä (vaikka ruotsissa parhaani mukaan yritin kyllä sabotoida sitä kirjoittamalla aineen pikkasen aiheen vierestä -> -10p) ja yhteiskuntaoppi eenä (todistin, että riittää pelkästään se, että lukee kerran kertauskirjan läpi). Jeejee. Jos noi äikkä ja ruotsi nyt pysyis, niin mun yliopistoonpääsyni helpottuis aika ratkasevasti. Saisin viettää ens toukokuun hikisen valmennuskurssin sijaan reilaamassa ympäri Eurooppaa, wuhuu! Tai sit en, kun ei mulla oo rahaa, mutta ainakin saisin rauhassa käydä töissä rikastumassa.

Eilen loppui koeviikkokin, joten päätin mennä palkitsemaan itteni Sokoksen 3+1 -päiville. Sieltä tarttui mukaan SNÖn pinkki helmirannekoru, yks huulikiilto (Maybelline WaterShineGloss, sävy Rose diamonds), yks huulipuna (Maybelline, sävy Coral diamonds), kaks kynsilakkaa (Maybelline Colorama, sävyt Strong mint ja Cotton candy), yks ripsari (Maybelline Define-a-Lash: pidentää ja erottelee ripset, ei paakkuja), yks mineraalipuuterimeikkivoide (Maybelline, sävy Vanilla Rose; Cosmon Beauty Awards 2009 -voittaja) ja Diamond Gloss -shampoo ja -hoitoaine. En mä oo mikään materialisti tai mainosten uhri, en todellakaan.

Tällä hetkellä oon ihan huumaantunut: saan pitkästä aikaa lukea ihan mitä tahansa! Oon jo vieraillut pariin otteeseen kirjastossa ja kahminut sieltä cocktailin chicklittiä (Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan, VIP-ihmisiä ja Haluan Harry Winstonin) ja 1800-luvun romanttisia klassikoita (Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo plus Brontën sisarusten Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani). Twilight-sarjan viimesen osan, Breaking Dawnin (800 sivua) ahmin parissa päivässä heti kirjotusten jälkeen. Ai niin, tänään meen kai Makuuniin vuokraamaan Twilight-leffan ja vietän sen ja Fazerin suklaalevyjen kanssa ihanaisen koti-illan käpertyneenä sohvannurkkaan... Latautumista huomisen SM-yötä varten nääs.

O-ou, katoin just, että huomisessa SM-yössä mulla on matkana 5,7km ja 11 rastia. Kerroin viime blogitekstissä virheellistä informaatiota, että olisin yösuunnistanut viimeksi 2 vuotta sitten SM-yössä. Oikeesti mä oon yösuunnistanu viimeks SM-yössä 2006, eli kokonaiset kolme vuotta sitten. Ei haittaa, mulla on vahva luottamus siihen, että yösuunnistustaito on verrannollinen pyörällä ajamiseen: kun sen kerran oppii, niin sen osaa aina.
Ps. Kun mummo kuuli, että me ollaan menossa yösuunnistuskisoihin, se sano vaan: "Hulluutta on monenlaista."

Eilen oltiin Venla, mä, Saana ja Sonja Venlalla viettämässä koeviikonloppumispeli-iltaa. Ensin me pelattiin sellasta Sonjan nörttipeliä, jossa piti tunnistaa maailman maiden lippuja ja tietää niiden maiden pääkaupunkeja, asukaslukuja, tärkeimpiä vientituotteita, metsien osuuksia pinta-alasta ynnä muuta tosi tähdellistä. Sitten me pelattiin Venlan tarinoidenkeksimispeliä. Siinä arvotaan 3 sanaa ja jokin tehtävänanto, ja sitten pitää kirjottaa tietyssä ajassa tehtävänannon mukainen pikku tarina, jossa esiintyy ne 3 sanaa. Tässä muutamia parhaita paloja pelistä:

Tehtävä: Kirjoita limerikki (5-säkeinen runo)
Sanat: kärpänen, höyhen, vihannes

Sara:
"Kärpänen, kärpänen
älä ole höyhen
älä myöskään vihannes.
Mikä sitten olet?
Vaikka Nuuskamuikkunen!"

Sonja:
"Kärpänen, ei käy
pois joutuu
rakastettuni höyhen
- olen vihannes
olen"

Tehtävä: Tee puhelimessa bänät tyttöystäväsi kanssa.
Sanat: nunna, kutsut, salama

Saana:
"Salamoiden loisteessa tajusin, että kutsumukseni on nunnana. Pidän kuitenkin läksiäiskutsut. Tervetuloa!"

Venla:
"Lähden tästä nunnien kutsuille salamana, joten en voi enää styylata sun kaa. Moro!"

Sara:
"Sori, mutta salamaihastuin toissapäivän kutsuilla erääseen messevään donnaan. Olet sitäpaitsi aivan liian nunna minulle. Tsaukki!"

Tehtävä: Saat elämäsi tilaisuuden: pääset puhumaan Jumalan kanssa puhelimessa. Mitä sanot?
Sanat: tunneli, lapio, siili

Saana:
"Oi Jumala, tunneli tuntuu olevan minulle aivan liian pitkä, vaikka lapiolla sitä töyrinkin. Eilisissä talkoissa vastaan tuli siili."

Sara:
"Onko siellä ylhäällä siilejä? Ja onko siellä mahdollista raivata pilveen tunneli lapiolla?"

Sonja:
"Yritän jelppiä koko luomakuntaa: siilit eivät enää kuole kujalla, kun teen sen ali tunnelin, jonka päästä voi sitten lapiolla poimia siilit yksi kerrallaan."

Tehtävä: Selitä viisivuotiaalle lapsellesi, mistä vauvat tulevat.
Sanat: muistikatko, räjähtää, tiesulku

Venla:
"Minulla on muistikatko enkä ole varma tästä, mutta ainakin mutsillasi eräänlainen tiesulku mahassa räjähti."

Saana:
"Nyt kärsin kovasta muistikatkoksesta, joka tuntuu kuin kaikki tiet olisivat täynnä tiesulkuja. Jostain ne vaan räjähtää, kysy faijalta."

Sonja:
"Joskus jouluna, kun tuli muistikatko, pää räjähti ja tiesulku tuli aivojen sisimpään. Noh, 9 yksikön kuluttua olikin sitten muksu."

Tehtävä: Kirjoita vihjaileva viesti ihastuksellesi.
Sanat: suola, säästää, valokuva

Sonja:
"Olet kuin Namibian suola, jota on pakko säästää. Ei satu oleen valokuvaa?"

Sara:
"Säästin kalenteriini pari tuntia tyhjää, että voisit tulla vähän maistelemaan suolaani. Ota valokuva mukaan, vink vink! ;)"


Nyt pitää mennä leipomaan tiikerikakkua tuliaisiksi, se on ihan mun bravuuri! (Lue: bravuuri = ainoa leivonnainen, jota en useimmiten onnistu pilaamaan.)

My Blondest Moments:
Eilen siellä Venlalla Saana sai tekstiviestin.
Saana: "Äiti lähetti mulle tällasen viestin: 'Tiet saattavat olla jo vähän jäässä, joten aja varovasti kotiin.'"
Sara: "Öö, miks äiti ei lähettäny sitä mulle? Onkohan mun kännykästä taas akku loppu tai jotai?"
Saana: "Jaa että miks mun äiti ei lähettäny sitä viestiä sulle?"
Sara: "Jaa se olikin SUN äiti, joka lähetti sen viestin! Mä ihmettelinkin, että miks mun äiti ois tekstannu sulle eikä mulle suoraan."

Sampo-rupi ja kultivoituneet suunnistajat

Pakko alottaa vähän rupisella teemalla. Märskyssähän märkärupi on jo kuulemma lähes kaikilla suunnistajilla, joten jo oli aikakin, että se alkaa ruvettaa myös sampolaisia. Pahin tilanne taitaa olla Iidalla, ja viime viikolla märkään rupeen viittaavia oireita havaittiin myös mulla, Miikalla, Emmillä, Lotalla ja Ellulla. Kyllä suunnistajien maine taas kasvaa koulussa.

Yo-kirjoitukset pukkaa päälle jo pahemman kerran. Asiallinen ilmapiiri on levinnyt salista myös ainakin Suunnistajien Pöytään: esimerkiksi viime torstaina ruokavälkän keskustelut liikkuivat seuraavissa aihepiireissä: avioehto ja omaisuuden jako + avioehdon vaikutus perinnönjakoon, sekä euroalueen talouspolitiikka. Noin 53% pöydän käyttäjistä keskusteli aiheista pää höyryten (volyymitasokin taisi nousta pariin otteeseen), ja loput 47% valui nolostuksesta pöydän alle ja yritti hillitä kultivoituneita kanssaopiskelijoitaan: "Hei puhukaa nyt ainakin vähän hiljasemmalla äänellä, kaikki kattoo!..."

Eilen taisi viimeisinkin FC Lekan jäsen saavuttaa aikuisen iän. Lotta-neiti vietti synttäreitään tyylikkään viininpunaisessa puvussa, ja kutsuvieraiden pukukoodi oli mustat/mustavalkoiset vaatteet aistikkaan räikyvillä punahuulilla höystettynä. Lotta piti juhlien alussa hienon puheen:
"Jos tänään ykskään mainitsee edes ohimennen sanoja EKP, korkopolitiikka tai inflaatio, niin se lentää sitten samantien ulos!"
Kukaan ei uskaltanut uhmata päivänsankarin kieltoa, joten keskustelujen aihepiiri pysyi pääosin tutun turvallisessa ihmissuhteiden ruotimisessa...

Aamureeneissä kävi hassu juttu viime tiistaina. Me oltiin verkkailemassa tyttöporukalla Kalevan kirkon kieppeillä, kun me törmättiin eri reittejä juosseisiin poikiin. Pojat aivan puhkuivat intoa:
"Hei ei vitsi kuunnelkaa mitä kävi! Me nähtiin rusakko tuolla kirkon pihalla, ja sit me saarrettiin se ja jahdattiin sitä, kunnes Sane sai sen kiinni, ja sit se rusakko vaan heittäyty maahan ja alkoi leikkiä kuollutta!"
Tuli ihan sellanen fiilis, että tässä ollaan palaamassa metsästäjä-keräilijä-yhteiskuntaan.

Pakko muuten antaa kunnolla rispektiä niille kolmelle päiväkotitenavalle, jotka pääsivät iltapäivälehtien lööpeihin laajamittaisen päiväkotipakonsa ansiosta. Karkureilla oli ollut ihan ammattimaiset otteet: Pakoa oli suunniteltu huolellisesti viikkoja. Vuorollaan kukin oli seissyt vahdissa, kun kaksi muuta kaivoi pakoreittiä päiväkodin aidan ali - hiekkalaatikkolapioilla. Paon huomaamisen jälkeen päiväkodin tädit lähtivät heti jahtaamaan karkureita, ja kaksi heistä antautuikin muutaman sadan metrin jälkeen. Päättäväisin napero oli juossut tädeiltä karkuun vielä parin sadan metrin matkan. Siinä vasta kunnon kapinallinen.

Isä oli huomannu viime viikolla Verkkovihossa jännän asian.
Isä: "Katoin, että sä olit ilmottautunu SM-yöhön???!!!"
Sara: "Joo oon ilmottautunu. Mitäs ihmeellistä siinä on?"
Isä: "Siis sitä vaan, että ooksä nyt ihan varma, ettet haluaisi lähtee mukaan vaan kattelemaan kisoja?"
Sara: "No siis kyl mä olin aatellu, et mä juoksen. Onks siinä jotai vikaa?"
Isä: "Tota... Sähän et oo käyny pimeessä mettässä kahteen vuoteen. Ja, mites tän nyt sanois nätisti... Siis että sähän et sillon pari vuotta sittenkään tunnetusti ollut mikään yökettu..."
Sara: "Mut mä aattelin, että tää vois olla just kiva elämys. Lähtisin sellasella seikkailuasenteella."
Isä: "Elämys todellakin... No, jos sä nyt oot ihan varma. Mut muista, että sen ilmottautumisen voi vielä ottaa sieltä pois..."

Kyllä nykyajan teknologinen kehitys on ihmeellistä. Yritin kirjautua Abitreenit-sivuston keskustelupalstalle, mutta huomasin unohtaneeni salasanani.

->Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen: palvelin lupaa lähettää salasanani siihen sähköpostiosoitteeseen, jonka olin rekisteröityessäni ilmoittanut.

->Menen tsekkaamaan sähköpostini - ei jälkeäkään puuttuvasta salasanasta. Aah, olin tainnut ilmoittaa rekisteröityessäni mun kakkossähköpostiosoitteen, se viesti on siis mennyt sinne!

->Yritän kirjautua toiseen sähköpostiini. Kappas, en muista senkään salasanaa. Onneksi pelastus löytyy taas: kunhan annan oikean vastaukseen itseäni koskevaan kysymykseen (Mikä oli lapsuuden lempiruokasi?), saan salasanani tietooni.

->Ongelma on vain se, etten muista kyseistä lempiruokaa, tai ainakin olin sähköpostin tekovaiheessa ilmoittanut lempiruuakseni jonkin toisen, kuin mikä minulle nyt tuli mieleen.

->Luojan kiitos tähänkin on keksitty ratkaisu. Palvelin lupaa lähettää unohtuneen sähköpostisalasanani siihen sähköpostiosoitteeseen, jonka olin tämän sähköpostin luomisen yhteydessä ilmoittanut omistavani.

->Kirjaudun siis uudelleen sisään ykkössähköpostiini. Mutta mitä, ei taaskaan mitään salasanaviestiä?

->Sitten välähtää. Tämä osoite on uudempi kuin se, jonka salasanaa en nyt muistanut. Kadonnut sähköpostisalasana on mitä ilmeisemmin lähetetty mun ihka ensimmäiseen sähköpostiini, jota en ole enää vuosiin käyttänyt.

->Ylitsepääsemätön ongelma on lopulta kohdattu. En muista edes tätä sähköpostiosoitetta, saati sitten sen salasanaa.

->Totesin, että yo-kirjoitukset saavat tällä kertaa luvan hoitua ilman vertaistukea Abitreeneistä.

Viime maanantaina oli ruotsin kuuntelu. Meitä päivälukion a-ruotsilaisia oli vain neljä kappaletta, joten me saatiin seuraksemme ihanat aikuislukion opiskelijat. Olikin tosi kiva yrittää kuunnella, kun vieressä istuva nainen liu'utteli jalkojaan tuolinsa alla edestakasin aiheuttaen "shviiiuh, shviiiuh" -ääniefektejä, edessä istuva poika niiskutti tasasella rytmillä läpi koko kuuntelun ja kaiken kruunuksi joku setä niistää töräytteli nenäliinaansa oikein antaumuksella - tottakai juuri silloin, kun nauhalta tuli tekstiä (eikä vahingossakaan vastaustaukojen aikana). Ropsit teille, aikuislukion tapakasvattajat.

Aikuislukiolaiset pääsivät väläyttelemään myös eilisessä tekstitaidon kokeessa; tapaus oli niin vaikuttava, ettei edes multa taida löytyä sitä laudalta lyövää omaa Blondi-momenttia.

The Ultimate Blond Moment:

Ennen tekstitaidon kokeen alkua valvovat opettajat selittelivät vielä yleisiä ohjeita:
"Kirjoittakaa sitten ne vastaukset näille 2-sivuisille konsepteille, eli käyttäkää näitä A4-arkkeja ainoastaan suunnittelupaperina."
Aikuislukion tantta nostaa kätensä ylös.
"Mulla olis vielä kysymys. Mitä tällä paperilla tehdään?"
(Heiluttelee kädessään kyseistä paperia. Edessä olevien opettajien ilme muuttuu epäuskoisen huvittuneeksi, ja lopulta yksi heistä vastaa):
"Totaa... Se on nenäliina. Sä voit vaikka niistää siihen."

Juu ei mulla muuta. Gaussin käyrä on sittenkin ihan kiva keksintö.

Kesäpäivä Kangasalla

Vihdoinkin jaksan taas kirjottaa tänne! Miksi? Koska enää en räpistele koulun ja kodin (ja ajottain kisojenkin) väliä hermostuneena kuin kalkkuna kiitospäivänä.

Tähän iltapäivään asti oon ollut niin resseissä kaiken mahdollisen suhteen, että voi jessus... Ihme, ettei kukaan mun kanssa tekemisissä ollut oo vetäny mun päätä vessanpytystä alas, sen verran rasittavasti oon käyttäytyny.

Syyhän löytyy monestakin asiasta:

Ensinnäkään mun viimeisin suunnistuskokemus ei lievästi sanottuna ollut mitään herkkua. Kyseessä oli Hämeen seudun aluemestaruusviesti Kangasalla kuulaan kauniina loppukesän viikonloppuna... Tai niinhän mä ennen kisapäivää luulin.

Todellisuus valkeni sinä sunnuntaiaamuna karuakin karumpana. Lämpömittarin elohopea heilui vajaan kymmenen plusasteen kieppeillä ja taivaalta lappoi vettä kuin sieltä kuuluisasta Esterin - ... No, tiedätte kyllä mistä.

Suoritus liikkui säätilan kanssa samalla asteikolla. Alotin naisten pääsarjan viestissä TP2:n; yhteensä joukkueita oli meidän sarjaan vaivautunu paikalle kokonaiset viisi kappaletta. Jäin muista jälkeen jo koolle juostessa; ehkä siksi, että mun eteneminen muistutti erehdyttävästi mannapuuroon hukkuvan banaanikärpäsen räpiköintiä.

Metsässä en pysynyt kymmentä metriä kartalla. Niiden ekan kymmenen metrin jälkeen mun huomioni oli kylläkin pääosin kiinnittynyt siihen, kuinka kylmä mulla oli, kuinka märkä mä olin (taivaalta tipahteli edelleen vettä tasaseen tahtiin), kuinka mä olisin voinut tälläkin hetkellä olla kotona käpertyneenä sohvannurkkaan imemässä itseeni tietoa presidentin valtaoikeuksista, kuinka mä en pääse läpi siitä puskasta, jonka keskelle oon joutunut...

Kun sitten vielä olin mojovan aikaa olinpaikastani täysin tietämättömänä ympäriinsä hortoillut, mulasin vyötäröä myöten ojassa, jota kartan mukaan ei pitänyt edes olla (tai olihan se siellä lopulta, mutta puoli kilometriä optimireitiltä sivussa), mulla ei enää ollut kuin yksi vaihtoehto: nauraminen. Hetken hekottelin paikallani, kunnes viimein olin jälleen kykenevä jatkamaan taaperrustani.

Loppuviimeks onnistuin pummaamaan kaikki paitsi viimeistä rastia - sääli, että jäi sellanen kauneusvirhe suorituskokonaisuuteen. Aikaa mulla meni n. 1h 10min neljän kilometrin radalla. Kärkeen jäin 36min. Vaihtosija oli se viides.
Musta huolimatta meidän joukkue lopulta nousi pronssille, jeejee siis. Nyt on kaapissa kolme am-kultaa ja yhdeksän pronssia. Hopee antaa edelleen odottaa itteensä, eikä Pyrykään suostu vaihtaan yhtään sen hopeeta mun pronsseihin (Pyryllä on n. kymmenen hopeemitalia eikä muistaakseni vielä yhtään pronssia).

Toiseksi: mun yhteiskuntaopin kertauskurssilla heiluu koko ajan jotai ihme jannuja, jotka paiseilee: "Iiiiks, siis mä oon lukenu kaikki yh:n kirjat vasta seittemään kertaan ja alleviivannu ne ja tehny niistä omat värikoodatut muistiinpanot kalligrafialla, nyt mut hukka perii kirjotuksissa, kun valmistautuminen on jääny näin heikoks!!!!!"

Sit kun mä sanon niille, että joo, mä tosiaan oon lukenu vasta yh1:n kirjan kokonaan enkä edes aio yrittää ehtiä enää lukee lakitiedon kirjaa (yh3), ne hiljenee ja kattoo mua alentuvuuden ja säälin sekotuksella. Ei mulla muuta.

Tän tyhmän yhteiskuntaopin lisäks oon menossa äikän ja a-ruotsin kisailuihin, saas ny nähä mitä niistä tulee. No, ehkä se tästä, pitää vaan mennä sinne kovalla itseluottamuksella eikä turhia ressailla.

Lähestyvien kirjotusten lisäks oon paiseillu paraikaa meneillään olevista todennäköisyyslaskennan kurssista (josta brutaali opettaja aina antaa ihan himona läksyä, plus oon siellä vähintään joka toisella tunnilla aivan kujalla) ja enkun kurssista, jossa pitää tehdä verbikoe, pikkusanakokeita, jätti sanakoe, suullinen esitys / kirjallinen tutkielma, yo-kuuntelukoe, kotiaine, tiivistelmä, koeaine, koe sekä tietty läksyt (joita ei uskalla jättää tekemättä, koska opettaja on sen verran hirmuinen).

Mutta kaikeksi onneksi tänään järki voitti. Istuin koulussa lukuaineiden tunneilla ja parissa pikkukokeessa klo 8.15-16.00, minkä jälkeen sain herätyksen: voisin lakata ressaamasta, niin arki sujuis varmasti paljon lepposammin. Heti kun lakkasin kasaamasta paineita itelleni, pystyin alkamaan ajatella paljon selkeemmin. Hyvä minä, jatkossa oon toivottavasti vähän siedettävämpää seuraa kanssaihmisillenikin.

Tässä pieniä ilonaiheita mun tän hetkisestä elämästä:

-Mua on spaanannut orienteraressa yli 600 eri henkilöä (jo 604 kpl!!).

-Aamulehden Helmiä sioille sekä Aamulehden ja Hesarin Fingerporit ja Viivi&Wagnerit on aivan loistavia.

-Enkunopelle pitää sanoa joka tunnin alussa "Good morning, Ms. Ihalainen" niin kuin ala-asteella (paitsi kun on iltapäivä, niin good afternoon).

-Olin tän syksyn koulukuvassa ruskettuneempi kuin koskaan.

-Mulla on ihana E:ni. <3

-Maksoin kotimatkalla bussissa TKL:n bussikortilla ja kuski ei heittäny mua Tampere-Nokia-rajalla ulos.

-Viime kevään äikän yo-kokeessa jotkut raukkaparsat oli kirjottanu tekstitaidon vastauksensa Henrik Ibsenin VilliSORSAN sijaan muun muassa villivarsasta, villihanhesta, villisiasta tai villiriisistä.

-Meen syyslomalla Tallinnaan (kylläkin surunaihe, ettei siitä Lontoon-matkasta sitten tullutkaan puuta ei kystä).

-Sain koulun jälkeen kyydin matikanopelta motarin alkuun, niin säästin bussimatkan keskustaan (meidän koulussa onkin oppilaille opetuksen lisäksi kaiken kattava täysihoito, heh); kylläkin mun open lellikki -maine koki varmaan tän seurauksena eksponentiaalisen kasvun.

-Mulla on digiboksissa tallennettuna pari Unelmien poikamiestä, yks Greyn anatomia, Mona Lisa Smile, Pretty Woman ja Serranon perheen vika jakso - can hardly wait!!!

-Mulla oli Nuorten Jukolassa huollettavana ihka oma joukkue (TP5), ja hienosti seisoin viestin ajan loppusuoran varrella kirjaamassa kärjen ja oman joukkueeni vaihtoaikoja ylös suorastaan ammattimaisin ottein, ja sain vietyä joukkueeni suorituksen kunnialla läpi!

-Ja huomenna vuorossa elämäni viimeinen KLL (lue: [KooÄLÄLLä]), josta aion nauttia täysin siemauksin!

My Blondest Moments:

Oltiin menossa eräänä kauniina iltana Nokirasteille, jotka on paikalliset, erittäin ...laadukkaat... iltarastit. Mun piti vielä tsekata netistä ajo-ohjeet sinne. Hämmennyin kuitenkin, kun löysin sieltä tällaista informaatiota: "Opastus alkaa valtatie 11:ltä". Kysyin isältä, että missäs päin Nokiaa se Valtatie onkaan, ja että mistä mä voin tietää, missä päässä sitä tietä toi talo numero 11 sijaitsee. Isä sai lopulta keräiltyä ittensä vastaamaan mulle, että valtatie 11 on Nokialta Poriin kulkeva tie, vähän niin kuin Tampere-Helsinki-motari, eikä suinkaan mikään Valtatie-niminen katu, jonka varressa olisi talo numero 11...

Jälkispekuthan niitä parhaita on

Kuluneen viikon aikana on taas suunnistusnetti käynyt kuumana u10-keskustelun ansiosta: Kuka olikaan tehnyt sääntöjenvastaisen yhdistelmäjoukkueen, kuka muodostanut joukkueen aivan Menestystarkoituksessa, kuka julistanut paikallislehdessä sijoittuneensa viestissä viidenneksi ja vieläpä parhaana suomalaisjoukkueena (vaikka todellinen sijoitus olikin 9. ja neljänneksi paras suomalaisjoukkue), kuka vääntänyt järjestäjille protesteja lähes kaikista edellä olleista joukkueista, kuka taas juossut tekaistuilla nimillä, jne...

Viestistä on tosiaan kulunut jo viikko, ja virallisetkin tulokset on julkaistu aikoja sitten, joten vähitellen voisi itse kukin harkita lopettavansa toisten syyttämisen (nimimerkin suojassa)... Tai sitten ei, hauskaa ajanvietettähän keskustelun seuraaminen on.

Mun mielestä kuitenkin oikeasti viihdyttävintä tekemistä menneeseen ungiin liittyen on tulosluetteloiden selailu. Ruotsalaisjärjestäjät olivat taas vauhdissa suomalaisnimien oikeinkirjoituksen kanssa, tässä muutamia parhaita poimintoja:

"Ewari Heinaro" = Einari
"Antti Honkimae" = Honkimaa
" Toni Vourinen" = Vuorinen
"Anti Pirilä" = Antti
"Een Nekänen" = Eetu Nykänen
"Topi Szrjäläinen" = Syrjäläinen
"Eehu Summanen" = Eetu
"Jesse Laukilarinen" = Laukkarinen
"Matti Hjotari" = Huotari
"Saanaman Manner" = Saanamari Manneri
"Lida Nummela" = Iida
"Teenu Niskanen" = Teemu
"Jons Penttonen" = Joni Penttinen
"Kalle LapVe Onnela" = Kalle Onnela (LapVe olisi pitänyt olla joukkueen nimessä "KooVee/LapVe")

Ps. Ilmeisesti vahingossakaan ruotsalaiset ei koskaan kirjoita UO-vokaaliyhdistelmää oikein, vaan kääntävät sen OU:ksi... Esim. taannoin O-Ringenin kisaohjeissa muksulan kohdalla luki vanhemmille tällaiset terveiset: "Me hoitta lapsenne houlettomasti." Houkutteleva mainos lasten hoitopaikalle... Heja Sverige!

Alotin muuten taas karkkilakon. Osui kyllä hyvään saumaan näin kirjotusten alle, koska muuten olisi varmaan helposti tullut naposteltua kaikenlaista epäterveellistä luku-urakan siivittämiseksi.

Aiemmin mun karkkilakko kesti puolitoista vuotta; saa nähdä, kuinka kauan kestän tällä kertaa. Ei ainakaan vielä tee yhtään mieli nameja (ja johan tässä on viikko lakkoiltu)! Sääli vaan, että mun viimeiseksi karkkielämykseksi jäi Bonbonin Napanöyhtä-pussi. Nimen kuullessa herahtaa aivan vesi kielelle... Okei, voi olla että kohderyhmä 5-15-vuotiaat pojannaskalit on siitä tosi innoissaan.

Koulukin tosiaan alkaa täällä Tampereen seudulla jo ensi keskiviikkona (12.8.). Esim. Uusimaalla ja Varsinais-Suomessa kesäloma taas jatkuu siitä vielä ennätyksellisen viikon verran! Ei kyrsi yhtään, ei. Pientä balsamia haavoihin on yhteensä 9 päivän mittainen syysloma lokakuussa, hesalaisten 4 päivään verrattuna. Hähä.

Parasta koulun alussa on kuitenkin Back to school -shoppailu. Vanhojen koulutarvikkeiden korvaaminen söpöillä uutuuksilla on aina yhtä hohdokasta, eikä suinkaan pidä unohtaa vaatevaraston inventaarioremonttia. Vinkki kaikille Tampereella liikkuville uuden korun tarpeessa oleville: käykää Koskarin vastikään avatussa koru- ja asusteputiikki Bijou Brigittessä, se on olemukseltaan mun mielestä kuin Glitter potenssiin 5739!

My Blondest Moments:

Tällä kertaa vuorossa melko ajankohtainen blondeilu:
Olin viime keväänä menossa eräänä kiireisenä kouluaamuna lataamaan bussikorttia Tampereen keskustan R-kioskille. Lähestyessäni kioskin sinikeltaista markiisia minut täytti suuri ihmetys: ihmisjono luikerteli kassalta koko kioskin sisätilan ympäri ja ulottui kadulle asti. Asetuin kiirettäni manaten jonon perälle ja aloin sitten heittää pientää small talkia edelläni jonottavan naisen kanssa:
"Onpas täällä pitkä jono! Aika jännä, että kaikki ihmiset päätti tulla just tänä aamuna tähän kioskiin lataamaan bussikorttiaan!"
Nainen katsoi mua vähän hämmentyneenä ja sanoi:
"Mä en usko, että kaikki nää ihmiset aikoo ladata nyt bussikorttiaan... Kato Madonnan konserttiliput tuli tänään myyntiin R-kioskeille ysiltä, veikkaan että suurin osa jonottaa niiden takia..."