Nollasatasata ja piknik-lemmikit

Nyt tursuaa kyllä mun yo-kiintiö jo aivan yli äyräiden!

Ensinnäkin, on pitänyt vääntää jotain seittemänkymmentä korttia uusille ylioppilaille ympäri Suomea, joista kahdeksan yhdeksäsosan osoitteita mulla ei tietenkään oo aiemmin ollut, tai sitten on ollut mutta kyseiset ylioppilaat ovat menneet muuttamaan pois osoitteesta, joka on yleisessä tiedossa, osoitteeseen, jota ne eivät ole ilmoittaneet edes Eniro nollasatasataan. Joten edes Eniro ei voinut mua auttaa. Kyynel. Mihin tässä maailmassa voi enää uskoa?

Ne Eniron ihmiset kuulostaa kyllä toisinaan aika kyllästyneiltä lurauttamaan: "Eniro Jorma, mitenvoinAUttaa?" Ei sillä, kyllä mullakin varmaan työntekijänä palais kiinni siihen. Lurautteluun. Tekis kieltämättä joskus mieli kiekasta sinne luuriin takasin sillä samalla "mitenvoinAuttaa?"-nuotilla jotain tosi välkkyä. Heh. Halvat on huvit.

Toiseksi, tää jokavuotinen lahjaressi on aivan karmaisevaa. Sitä vaan sinkoilee ympäri astia- ja sisustusliikkeitä ja soittelee ympäriinsä yrittäen selvittää, millaista astiastoa se pikku-Maija nyt onkaan kerännyt ja omistaako Olavi jo kahvinkeittimen tai Kerttu minkäänlaisia pussilakanoita.

Onneks mulla on ens vuonna luvassa ainakin jonkin asteinen tauko tästä hössötyksestä. Oliskohan liian vulgaaria julkaista toivelahjalista? Toisaalta se kyllä helpottais varmasti monen vieraan työtaakkaa, kun useimmat nyt kuitenkaan ei todennäköisesti tuu paikalle vain pulsuamaan kermakakkua ja suklaakeksejä, vaan tuovat jotain lahjantynkää mukanaan. Näin alustavasti voisin ainakin sanoa, että kerään Arabian oliivinvihreää Teema-sarjaa, josta mulla on toistaiseksi vain pari hassua mukia ja leipälautasta. Mitää kodinkoneita en myöskään omista, eikä pussilakanasettejäkään liikaa ole. Älkää kuitenkaan hyvät ihmiset ostako kananmunankeitintä, ne munat voi vallan hyvin keittää kattilassakin... Plasma-tv taas saattais ihan kelvatakin.

Olin muuten pari viikkoa sitten Tampere-Gamesin infossa töissä. Viikonlopun kohokohta oli se, kun kävin ilmottamassa kuuluttajalle, että infoon on tuotu loppusuoran varresta löytynyt Teletappi-pehmolelu. Kuuluttaja tiedotti asiasta yleisölle, ja kohta infoon marssikin yksi helpottunut isä, joka antoi tarkat tuntomerkit Teletappi-lelusta ja vei hartaasti kaivatun Pain takaisin vaahtosammuttimen kokoiselle omistajalleen.

Jokavuotinen Sammon suunnistajien piknik järjestettiin taas onnistuneesti Rosendahlin piknik-pyhätössä Pyynikin harjun kupeessa. Sain tällä kertaa vastuuta tarjottavien tekemisestä paljon viime vuotista runsaammin; silloin mun annettiin vain ripotella juustoa pizzojen päälle, koska sen katsottiin olevan ainoa ruoanlaittoon liittyvä homma, josta selviäisin pilaamatta ruokaa. Tänä vuonna pääsin sentään jo sekoittamaan taikinaa Lotan valvovan silmän alla.

Viime vuoden teema oli "Vanhanajan piknik", tietysti asiaankuuluvine lieri-/olkihattuineen ja kukkamekkoineen. Tänä vuonna päädyttiin "Lemmikki-päivä"-teemaan, eli jokaisen osallistujan piti tuoda lemmikki mukanaan. Aivan kaikki eivät muistaneet napata mukaansa karvaista (tai muuta sellaista) pikku ystävää, mutta paikan päällä nähtiin kuitenkin lemmikin ominaisuudessa muun muassa espanjanvesikoira Hulda, lassie Ansku, hento sininen kukka jonka lajike on lemmikki, sekä 18-vuotias helsinkiläinen suunnistaja Eikka. Lemmikeille oli tarjolla tietysti omat, pääosin raksuista koostuvat ruoat. Saattoi joku lemmikki ehkä päivän aikana jotain muutakin purtavaa saada.

Fiiliksiä viime vuoden piknikiltä

Päivän ohjelma noudatti suunnilleen seuraavaa kaavaa: pizzaa - dipattavia kurkkuja - nostalgista puolukkatorttua vaniljakastikkeen kera - dipattavia porkkanoita - tahmaista suklaatorttua - dipattavia kukkakaaleja - sipsejä - karkkia - välissä huikka mehua. Hetken lepo, sitten taas huikka mehua - pizzaa - dipattavia vihanneksia... Uhkaavien pilvien peittäessä auringon koitti siirtyminen suojaisemmille seuduille Munukoiden pihan perällä sijaitsevaan asuntovaunun etutelttaan. Teltassa käytiin huikaiseva Pressa-maraton pelikorteilla, tietenkin syöpöttelyn ohella.

Nyt pitäis muuten käydä äänestämässä Euro-vaaleissa. Ehdokkaasta ei oo kylläkään vielä tietoa. Tai no on sen verran, etten ainakaan tuu äänestämään ketään, joka vaalimainoksessa julistaa haluavansa Brysseliin KOKEMUKSEN turvin! Huhhuh, kun kaupungilla törmäilee vaalijulisteisiin, niin vähintään neljässä viidestä ehdokas kertoo edustavansa KOKEMUKSEN ääntä. Todennäkösesti äänestän jotain nuorta naisehdokasta, joka on nätti ja osaa monia vieraita kieliä. Tai sitten äänestän jotain nuorta hottismiestä, kaikkein komeinta, mikä ehdokaslistalta löytyy. Pitänee siis iskeä piakkoin vaalikoneen tuloksia Googlen kuvahakuun.

(Ja sitä vielä löytyy sellasia, jotka vastustaa äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen. Aika jännä.)

My Blondest Moments: Oon lähdössä kesäkuun toisella viikolla kielikurssille Gotlantiin. Matka Suomesta Ruotsiin taitetaan Viking Linella Turusta Tukholmaan. Helsingin seudulla asuville on järjestetty alkumatkalle kuljetus Hesasta Turkuun. Kerroin isälle, että mä laitan viestiä EF:ään, että vaihdan mun lähtöpaikan suoraan Turuks, koska mun ei oo mitään järkeä matkustaa ensin lautalla Helsingistä Turkuun. Isä vähän ihmetteli, että miten niin lautalla. Mä osotin sille EF:n kirjeestä kohdan, jossa asiasta kerrottiin: "Helsingissä kokoontumispaikka on Mikonkadun tilausajolaituri. Matkustus tapahtuu Lindholm Linesilla." Isä ei tuntunut vieläkään ymmätävän, mistä mä sen lautan oikeen olin repässy. Täyty sitten vääntää sille asia rautalangasta: lähtö on LAITURILTA ja menopelinä on Lindholm LINES, vähän niin kuin Viking LINE. Siinä vaiheessa isän pokka petti, mutta se onnistu kuitenkin jotenkin selittämään hekotuksensa lomasta, että todennäköisesti kulkuväline on kuitenkin linja-auto...

Blondi mikä blondi

Jatkossa tuun keskittymään täällä blogissa entistä enemmän erilaisiin spekulointeihin, top10-listojen tekemiseen ynnä muuhun retoriseen ja argumentatiiviseen puoleen. Itseironia kunniaan, joten My Blondest Moments säilyy tottakai kunniapaikalla!

Ensinnäkin:

YTL:n ihmiset voidaan jakaa kahteen luokkaan.

Toiset on ihanan pirteän yltiöpositiivisia, esimerkiksi Sensori X, joka ei heilautellu mun saksanpisteitä suuntaan eikä toiseenkaan, joten ÄLLÄhän sieltä napsahti! Oon pahoillani, yleensä en harrasta lesoomista (paitsi ajoittain), mutta kun tämä L tuli aivan tietämättäni ja pyytämättäni. E oli tosiaan tavote. Nyt on hyvä jättää pitkä saksa hetkeks hyllylle.

Toiset taas ovat kuin nakkikauhalla päähänsä saaneita. Voitte vaan kuvitella, kuinka ite arvioisitte kokelasparkojen historian kokeita, jos joku ois ensin kumauttanu teitä mojovasti sillä nakkikauhalla. Eihän siinä arvostelussa enää tunnettaisi armon rippujakaan.
Eräs Herra / Rouva Historiansensori oli tainnu kokea tämän karmaisevan kohtalon juuri ratkaisevalla hetkellä, ennen kuin oli alkanut tarkistaa mun hissankoetta. Siellä tultiinkin neljän pisteen voimin oikeen rytinällä alas, jolloin lopputulos jäi vaivaisen pisteen päähän laudaturista.

Hissanopettaja lähti ajamaan mun asiaa, mutta aikamoisena oikeusmurhanahan YTL:n uudelleentarkistusjärjestelmää pidetään... Siellä on muun muassa huomattavissa eräänlainen eturistiriita: tarkistusmaksun saa takaisin, jos arvosana muuttuu uudelleentarkistuksessa. Sensoreiden virkistysrahastohan ammottaisi autiona, jos kukaan koskaan onnistuisi korottamaan arvosanaansa uudelleentarkistuksessa.

Joskus vaan käy niin, että no can do. Parempi onni ensi keväänä.

Unohdin mainita, että YTL:stä löytyy myös tasapaksuja sensoreita, jotka esimerkiksi läsäyttää kokelaalle juuri sen tasapaksun E:n, jonka ne äidinkielen näytöllään ansaitsikin. (Tasapaksulla E:llä en tarkoita, että E olisi tyydyttävä arvosana, vaan sitä että pisteet osuvat tasan E:n ja L:n rajan keskelle. Hyvin tähdätty!)

Toiseksi:

Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mitä ihmeellistä on Norjan Euroviisussa. Oprah on siitä huolimatta ottanut kipaleen siipiensä alle, jolloin menestys on aika lailla vuonomaalle pedattu. Okei, onhan se laulaja ihan älyttömän söpö, mutta on niitä kuumiksia muuallakin telkkarissa. Esim. GG:n Nate on monen tepen mielestä Tosi ihQ, ja Twilightin Edward taas kiistämättä aivan j ä ä t ä v ä n hottis.

Kolmanneksi:

En vieläkään oo toipunut viimeviikkoisesta Chelsea-Barca -episodista. Barca on yksi niistä muutamasta futisojukkueesta, joita en ikinä mistään hinnasta kannattaisi, ja kuinkas sitten kävikään... Herra erotuomari "Puusilmä" Övrebö jätti viheltämättä pari ratkaisevaa rankkaria, jolloin Barca onnistui viime hetken tasotusmaalilla jyräämään itsensä Mestareiden liigan finaaliin.

Tässä oli kyllä huutava vääryys!!!!!!! Koska Chelsean kannattajat eivät oo (ainakaan toistaiseksi) onnistuneet listimään Övrebötä (joka on ollut maan alla pelin päätösvihellyksestä lähtien), ne ovat päättäneet spoilata Norjan euroviisumenestyksen. Suunnitelman yksityiskohdat on mulle vielä vähän hämärän peitossa, mutta katsotaan mitä engelsmannit vielä keksiikään.

Sitten tämänkertaiseen TOP-listaan:

TOP 9 -Suomen murteet

(Toim.huom.: Listalla on mukana vaan ne murteet, joita jotenkin hahmotan. Lista sisältää paljon yleistystä ja tarkoituksellisen provosoivia kommentteja. Älkää vetäkö hernettä liian syvälle nenään, koska lääkärinkin voi olla vaikea poistaa sitä sieltä. Mun isotäti erehtyi tekemään näin esikouluikäisenä ja eli loput 73 vuotta elämästään herne nenässä, eikä se ollut mukavaa. Kaikenlainen eriävienkin mielipiteiden esittäminen on sallittua, jopa suotavaa, kommentointiosiossa.)

9. SAVO - "Elä vaan kuule ala viäntään savvoo." Menee nimittäin jo liiankin leppoisaksi. Löntystelevän takapajuista. Savoa kuullessaan voi liiankin helposti kuvitella itsensä Kuopion kalakukkomarkkinoille, joita kalakukkofobisti ymmärrettävän kulinaarisista syistä kaihtaa.

8. OULU - "Ookkonä pölöjä?" Voi kyllä, ainakin jos puhut oulua liian julkisilla paikoilla. Tarvinneeko tähän mitään enää lisätä?

7. SUOMENRUOTSI - Riikinruotsi on ihanan pulppuilevaa, pirteän persoonallista lörpöttelyä. Suomenruotsi taas - ei ole. Finlandssvenskassa nuotti on sama laahaavan tasapaksu kuin suomensuomessakin, mutta sanat kuulostavat äännettyinä, jos mahdollista, vieläkin rumemmilta. Kaiken huipuksi kaikilla julkisuudessa heiluvilla bettinaässillä on keskenään samanlainen, korvia raastavan kovan nariseva puhetapa. Ainoan positiivisen poikkeuksen suomenruotsiin tekee rantaruotsalaisten (Närpiö yms) käyttämä pehmeän laulava ruotsi, joka onnistuu ajoittain nousemaan lähelle jopa riikinruotsia.

6. ETELÄPOHJANMAA - Vaikka mä itsekin olen puoliksi "ilimajokelaanen", niin tää ei vaan uppoo. Murre nostaa erehdyttävästi mieleen kotoisan navetan tuoksahduksen, nam.

5. TAMPERE - Mää en ainaka miälestäni puhu tamperetta. Tai emmäätiiä. Joskus niin käy, kun oon matkustanu ritsillä tai istuskelen pipa päässä rotvallirreunalla oottelemassa nysseä. Toivottavasti mun puheesta ei enää jossain vaiheessa kuule tätä taustaa!

4. KARJALA - "Sie et kuule kans ossaa yhtää mittää. Ans ku mie näytän." Karjalasta tulee mieleen aina vaari (ylläri, Kannakselta kun on kotoisin) ja Tuntemattoman sotilaan Rokka (Rokka on äijä!). Ylipäänsä talvi- ja jatkosota, joiden ehdoton fani mä oon.

3. TURKU - Mun henkisen kotini kieli. (Noloa mutta totta.) Oon aina tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ruotsalaisten ja turkulaisten kanssa. Traagista mun tarinassa on se, että oon sattunut syntymään Suomeen ja Tampereelle. "Kukka meist ei o Turuust, mut mää ainaki aion muutta sinne viäl yks kaunis päiv!"

2. ETELÄLAPPI - Sami Jauhojärven kaltaisten suklaasilmien kieli. Lepposan letkeetä ja reilun kuulosta, ei kai niiltä porojen parissa kasvaneilta voi muuta odottaakaan. En oo koskaan muuten tavannut yhtään ilkeetä lappalaista! Paitsi se shamaani Joulupukissa ja noitarummussa, mutta senkin ilkeys johtu vaan siitä, että Joulupukki ei ollut koskaan saanut sen toivelahjalistaa.

1. STADI - "Onks sul stidei?" kysyttiin taannoin legendaarisessa yo-kokeen tehtävässä, jolloin kukaan kehäkolmosen ulkopuolelta ei ymmärtänyt kyseenomaisesta tehtävästä höykäsen pöläystä. Stadilaisilla on puheessaan laiskan venyttelevä ja ylimielinen nuotti, ymmärrettävästi, koska älyllinen elämähän tunnetusti loppuu siihen kehäkolmosen laitamille. Aiemmin pidin tätä vivahdetta raastavan ärsyttävänä, mutta nykyään se on vaan H O T. Kaiken kukkuraksi ne on antanut kulkuvälineelle, joka muualla manner-Suomessa tunnetaan raitiovaununa / raitsikkana / ratikkana, ytimekkään nimen "spora". Haluan Helsinkiin.

My Blondest Moments

Juonsin koulun salissa viime viikolla EU-vaalipaneelin yhdessä yleisurheilijapojan kanssa. Mun vuorolle tuli lukea kysymys meppien palkoista. Mun juontopaperissa luki:
[Mepin palkka = 7000€ + kulut 4052€ + päiväraha 287/pv]
Ihmettelin viimeistä kohtaa hetken: miks ihmeessä siinä ei sanottu, mikä se päivärahan suuruus on? Luin kuitenkin tekstin itsevarmana useampaan kertaan (koska panelistit näyttivät vähän hämmentyneiltä):
"Mitä mieltä olette mahdollisen tulevan ammattinne palkkauksesta? Mepin palkka on 7000 euroa plus kulut 4052 euroa plus päiväraha, joka maksetaan 287 päivänä vuodessa."
Vasta toistaessani palkkatietoja kolmatta kertaa huomasin eturivissä kähisevän yhteiskuntaopin opettajan:
"Se päivärahakohta tarkoittaa siis, että päiväraha on 287 euroa päivässä!!!"
Hups.

Taloustoope

Kävin sunnuntaina vähän kiertelemässä Silja-rasteilla. Alkuradasta en kierrellyt ihan kauheen paljoa: rastivälillä oli neljä mäkeä ja juoksin kaikkien päältä. Mitä sitä nyt niitä kiertelemään sadan metrin päässä tasaisella valkoisella. En kyllä kierrellyt radan puolivälissäkään, vaan puskin läpi tummanvihreästä. Olin kyllä lukenut valvojan lausunnosta, että vihreä kartalla on suuntaa antavaa, mutta en tullut aatelleeks, että ihan niin suuntaa antavaa... Loppuradasta sitten päätin vähän kierrellä, kun nyt sitä ei aikasemmin ollut tullut tehtyä. Kiertelinkin sitten koko rahan edestä reilut viisi minuuttia tokavikan rastin kieppeillä eräässä pirullisessa mäessä. Joku neropatti letkautti, että pakkoko mun oli siellä lopussa pummata. No, sillä ei kyllä itellä oo kauheesti varaa sanoo mitään, kun meni pummaamaan vikaa rastia. Hähä.

Ens viikonloppuna onkin sitten tarkotus mennä Finnspringiin. En sentään oo mikään masokisti, vaan ilmottauduin 7,4km eliittisarjan sijaan 4,7km a-luokkaan, eli huonokuntosten ja vammasten sarjaan. En oo kylläkään enää varma kumpi mä niistä oon. Todennäkösesti huonokuntonen vammanen. Loppusuoran sentään tulin sunnuntaina ihan ittelleni reipasta vauhtia, ottaen huomioon, kuinka kuollut olin sen 5km radan jälkeen, koska en oo vielä kotioloissa uskaltanu hölkätä yhtäjaksosesti varttia kauempaa. Anyway, täältä +21 min kärkeen tasolta voi vaan nousta. (Tai sitten hajottaa polven uudelleen, mitä en pysty edes ajattelemaan. Se ois jo liikaa.)

Lotta seuraskin sunnuntaina pelonsekaisella kunnioituksella, kuinka teippasin oikean nilkan, teippasin vasemman nilkan, laitoin nilkkatuen oikeaan nilkkaan ja viimeistelin kokonaisuuden vasemman jalan polvituella. Sen oli varmaan ihan aiheellista kysyä:
"Sara onkohan toi sun urheilu ihan tervettä?"

Tässä välissä on pakko vähän mainostaa itteeni, jos vaikka joku tulevaisuuden työnantaja löytää tän blogin googlettamalla. (Voi tietenkin olla hyvin mahdollista, että oon jo antanu ittestäni niin pahvin kuvan, ettei tää yks lesoominen enää mitään auta.) Sain siis siinä 1809-juhlavuoden kirjotuskilpailussa (jonka palkintojenjakajana oli Sauli Niinistö, iiiik!) kunniamaininnan aineella, jonka kirjotin siitä, miltä Suomi nykyään näyttäis, jos se ei oisi joutunu Venäjän vallan alle sillon 200 vuotta sitten. Nyt lopultakin muistin käydä sen kilpailun nettisivuilla, ja sinne oli tullut mun kuva ja esittely tekstistä, ja tietty se itse teksti. Tässä onkin nyt linkki sinne, käykää ihmeessä tsiigaan.
http://www.suomalaisuus.fi/2_3kunn.html

Ellu mainitsi blogissaan, kuinka se näki tänään koulussa opokäytävän edessä lauman jotain geekkejä, joita se ei ollu ikinä aikasemmin nähny meiän koulussa. Täytyy myöntää, että mäkin ekaa kertaa niiden wowitustukikohdan ohi kuljettuani epäilin, että ne on vaan jotain ei-meidän koululaisia koodareita, koska en ollu koskaan ollu samalla kurssilla yhenkään niiden kanssa. Ja mun epäilyt vahvistu kerta toisensa jälkeen, kun ne istu aina siellä samoilla sohvilla, kuljin mä sen paikan ohi mihin kellonaikaan tahansa.

Tällä hetkellä oon kuitenkin parin niistä kanssa samalla taloustiedon kurssilla, enkä naura niille enää yhtään. Meillä on nimittäin ryhmän kesken Kauppalehden nettisivuilla meneillään nettisijoittajakilpailu, jossa meidän piti kunkin ostaa osakkeita 50 000€:lla. Kurssin lopussa eniten voittoa tehnyt palkitaan "runsaskätisesti kalliilla karkkipussilla". Voin kertoa, että mä oon niihin wowittajiin verrattuna ihan käsi. Tai siis yleisesti ottaenkin ihan käsi siinä skabassa.

Oon onnistunut hassaamaan rahat ihan taivaan tuuliin. Ilmeisesti mun taktiikka, joka on ollut ostaa päivän lopussa niitä osakkeita, jotka on eniten noussu päivän aikana, ei oikein toimi. Ainoo lohtu tällä hetkellä on, etten sentään oo polttanu ilmaan oikeeta rahaa. Pieni kolaus toi silti oli mun kauppatieteidenopintohaaveille...

Oi voi. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla määrittämässä määrättyjä integraaleja (mitä järkee niitä on muuten edes määritellä, jos ne on jo määrätty?), eikä kirjotella blogia. Oon koulusta tulon jälkeen saanu hienosti aikaseks katottua pari jaksoo 112 - hengenpelastajia, Australian huippumallin haussa ja vartin Greyn anatomiaa nauhalta. Eilen meni koko ilta niihin Huippumalli haussa -ohjelmiin. Pakkoko Nelosen on laittaa samana päivänä tulemaan sekä Australian että Suomen huippumallit?! Varsinkin, kun ne Suomen huippumallit on ihan sekundaa verrattuna ausseihin. Jenkkiversiosta taas ei voi puhua edes samassa lauseessa. Ai niin, katoinhan mä sentään Unelmien poikamiehenkin! Ei sentään ihan mallien parissa vierähtäny koko ilta.

Oltiin tänään Saanan kanssa edustamassa Sampoa Tampereen Nuorisofoorumin kokouksessa. Siellä mulla meni kyllä välillä hermot niihin joihinkin foorumilaisiin, kun ne vaan kikatteli jotain ihan tyhmiä juttuja koko ajan, ja se kokous veny älyttömän pitkäks. Tein juhlallisen päätöksen, etten mä enää jatkossa tuu olemaan mikään KT (kikattava teini), koska nyt mä sen älysin, miten rasittavaa sellasen höröttelyn seuraaminen on ulkopuolisesta. No joo, katotaan vaan kauankohan tääkin päätös pitää.

Meillä oli muuten tänään koulussa terveyskysely. Kyselyt on mun mielestä hauskoja, sanoisin että toisiks hauskimpia testien jälkeen, koska testeissä saa heti tietoonsa tuloksen. Yhen FB:n testin mukaan olisin muuten Taru Somusten Herrasta -hahmoista Sauron. En kehdannu julkasta sitä siellä mun profiilissa... Mutta siis takasin kyselyyn. Siinä kysyttiin yhessä kohtaa, kuinka helppoa mun mielestä mun ikäisten on saada lähikaupasta alkoholia tms. Vastasin ensin, että melko vaikeaa, mutta sitten mulla välähti, että mähän oon täyttäny 18, joten se varmaan onkin mun ikäsille itseasiassa aika helppoa... Kiva että hahmotan itteni vieläkin ajoittain about 16-vuotiaaks.

Sain muuten lopultakin sen ajokortin! Ja ajaminen sujuu ihan mallikkaasti. En vaan uskalla ikinä ajaa sitä autoo isän työpaikan talliin, koska epäilen ettei siitä tulis ainakaan auton suhteen kovin nättiä jälkeä. Isä tukee mua tässä auton talliin ajamattomuudessa sataprosenttisesti.

Sitten pakko laittaa tänne loppuun vielä linkki, jos juuri Sinä nyt et sattuisikaan olemaan yks niistä 150 miljoonasta ihmisestä, joka on jo nähny tän videon. Se vaan on niin hyvä. Kattokaa ihmeessä loppuun asti! Veti ainakin mulle luun kurkkuun; tuun varmana jatkossa miettiin hetken ennen kun tuomitsen ketään ulkonäön perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk&feature=related

My Blondest Moments
Viime viikolla mulle iski kriisi, etten mä oikeestaan tiedä yhtään mitään. Tai siis että tiedän melkeinpä vaan ne asiat, mitä oon oppitunneilla oppinu. Vaikka muistankin ne asiat oppituntien jälkeen ihan hyvin, niin mun mielestä sellaset ihmiset, jotka tietää kaikenlaista jo ENNEN kuin ne on kuullut sen oppitunnilla, on paljon älykkäämpiä. Vaikka sattuisinkin saamaan kurssin lopuks kokeesta pari pistettä niitä enemmän. Tuskailin, että mun surullisenkuuluisa tietämykseni Suomen maantiedosta on hyvä esimerkki tässä suhteessa: Kokkolankaan sijainnista en muista enää mitään tarkempaa, kuin että se on siellä jossain päin Itä-Suomea. Siinä vaiheessa kukaan ei enää kuunnellu mun avautumista, koska ne meinas jostain syystä tukehtua ruokaansa.

Pätemästä päästyään

Se on taas lyöty lukkoon! Mun tulevaisuus nimittäin. Päätin, että musta tulee Tapio Suominen!

Tapsalla on käsittämättömän siisti työ. Se saa kierrellä ympäri maailmaa urheilukisoissa kesät talvet ja haastatella kaikenlaisia anssikoivurantoja. Kelpais mulle!

Mulla on jo kaikki suunniteltunakin: Meen lukeen viestintää lukion jälkee johonki huippuyliopistoon; ehkä haen ensin jonnekin päin Suomea, mutta jossain vaiheessa tie vie varmasti maan rajojen ulkopuolelle hakemaan kokemuksia. Mun opiskelu-uran päättyessä Tapsa on varmaan jäänytkin just sopivasti eläkkeelle (jos Vanhanen pidetään aisoissa), joten mulle annetaan YLE:ltä sen pesti hopealautasella.

Jostain täytyy kuitenkin alottaa. Ensimmäinen askelma mun tulevaisuuden tikapuilla on jo puoliks otettu, rupeen nimittäin erittäin epäsäännölliseks freelanceriks. Tuloksia saattaapi tulla näkyviin jossain vaiheessa...

Tulevaisuutta odotellessa vietän aikaani rakkaassa Sammon keskusvank-- anteeks, keskuslukiossa. (Kulunu läppä, sori.)

Siellä on suhteellisen kivaakin ajoittain. Se vaan kyrsii, jos samalle kurssille sattuu joku himopätijä. Viime jaksossakin oli matikassa sellanen tyttö, joka kieli ruskeena sanoo opettajalle eturivin pulpetistaan:
"Voi ope, mä laskin kaikki kertaustehtävät tästä kirjasta, niin mulla loppu vihko. Voisinks mä saada vähän lisää paperia?"

Ja kokeeseen oli tosiaan vielä KAKSI viikkoa aikaa.

Täytyy myöntää, että joskus tulee itekin sorruttua siihen pätemiseen. Jossain ruotsin syventävällä kurssilla nyt yllättävää kyllä satun olemaan niitä harvoja, jotka tietää, mikä on subjekti.

Mä en sentään päde millään ylimääräsillä viittaushuomautuksilla, vaan viittaan vain, jos opettaja kysyy jotain. Ja se aktiivisuus on loppuviimeks koitunu mun pelastukseks aika monella kurssilla, kun se on hilannu vähän huonommin menneestä kokeesta huolimatta numeroa yläkanttiin.

Se vaan on inhottavaa, jos joutuu istumaan eturiviin. Sieltä on jotenkin extranoloa viitata, paljon helpompaa olis istua coolisti takarivissä ja tietää sieltä käsin oikeita vastauksia. Mä kuitenkin istun melkein joka kurssilla tässä jaksossa eturivissä.

Se pääsi käymään siten, että mä menin myöhässä jokaselle oppitunnille jakson alussa, kun "aamureenit vähän venähti". Myöhässä meneminen on coolia. Se ei oo enää niin coolia, jos luokka onkin jo täynnä ja joutuu istumaan siihen eturiviin.

Oon muuten tajunnut, mikä mun ruokailutyylini on. Mä ja Venla ollaan tosiaan paikasta riippumatta aina ne, joilla on viimesenä lautanen naaman edessä. Venlan hitaus johtuu siitä, että se ottaa reilun määrän ruokaa lautaselle, pureskelee huolellisesti jokasen suupalansa eikä koskaan jätä yhtään ruokaa.

Mun hitaus taas johtuu siitä, että mä unohdun selittämään jotain todella tärkeetä juttua joka haarukallisen välissä. Se ruoalla lastattu haarukka vaan keikkuu ilmassa, yleensä samaa tekee vielä juomalasi toisessa kourassa. Kun sitten lopulta saan juttuni loppuun, ruoka on jo kylmentyny haarukkaan, ja lautaselle. Aina en ite selitä kovin paljoa mitään, mutta siinä tapauksessa aika menee useimmiten nauramiseen. On jännä, kuinka ruokapöydässä aina sattuukin saamaan ne pahimmat naurukohtaukset.

Ruoasta puheenollen, meidän kouluruokailu on tosi esimerkillinen. Siellä on joka päivä jotain jännän nimistä ruokaa monipuolisista raaka-aineista! Viikon ruokalista voi näyttää esimerkiksi tältä:

MA - Kermainen espanjankala linssikastikkeessa. (Ruotoista seitiä epäilyttävän harmaassa litkussa.)
TI - Namibian nakkeja perunahauteessa. (Jänteisiä jauhonakkeja ja raakoja yllätysperunoita tummalla sisuksella.)
KE - Keittiön erikoinen nakki-kala-keitto. (Pari ylijäänyttä nakkia ja sein palasta on heitetty kattilaan, joukkoon lisätty pari litraa vettä ja eilisen kumiperunoita. Kattilassa liha etsii kaveria, turhaan.)
TO -Juustoista piilokalaa nakkien kera. (Eilisen keitosta on suodatettu vesi pois, tilalla taas harmaata litkua ja roppakaupalla juustoa peittämään känttyiset nakki-kalat.)
PE - Nakkirääpettä kalaliemessä. (Sama ruoka, eri nimi.)

Sitten ihmetellään, miks koululaiset menee ABC:lle tai kebabbilaan syömään ja Suomessa on yhä enemmän läskejä nuoria.

Käväsin muuten inssissä viime viikolla. Käväsen toistamiseen huomenna. Jos vaikka sillon sitten saatais taas uus törttö liikenteeseen!

Facebookin testin mukaan mä viihtyisin parhaiten Suomen kaupungeista Turussa. Oi voi, lävähtääköhän mulle nyt jokin elinikänen porttikielto Tampereelle?

SALE -18% vain tänään!!!!!

Orastavan kevään kunniaksi oon määritellyt ittelleni erilaisia projekteja, koska niiden avullahan saa parhaiten tuloksia aikaan:

Aito, Kauniin Tasainen Rusketus -projekti:
Taustaa:
Ruskettuminen ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puoliani. Johtuneeko vaaleahkosta geeniperimästäni?
Tavoite:
Se kaunis, aidosti hankittu lämpimänhehkuinen sävy olisi unelmien täyttymys. Pääasia olis, että en näyttäisi joltain nörältä, joka ihonvärin perusteella viettää kaiken aikansa sisätiloissa.
Nykytilanne:
Kalkkilaiva kelpuuttais mut miehistöönsä anytime.
Miten pääsen tavoitteeseen:
En aio olla mikään koijari ja sujahtaa solariumin kaltaisiin paikkoihin. Ihosyöpäkään ei liiemmin houkuta, eikä budjetti anna myöten lähteä hiekkaisemmille rannoille pohjia hakemaan. Mun strategiani on ulkoilla kotimaassa naama kohti aurinkoa aina, kun se ilmastollisesti suinkin on mahdollista. Alkava suunnistuskausi helpottaa tehtävän suorittamista. Jos joskus satun viipymään kilparadalla ihanneaikaa kauemmin, se johtuu vaan siitä, että oon jäänyt ottamaan aurinkoa.

Vammojen Välttäminen -projekti:
Taustaa:
Hedelmällisen urheilu-urani aikana oon ehtinyt nyrjäyttää sekä oikean että vasemman nilkkani tuskaisen monta kertaa joko pahasti tai erittäin pahasti; muutamaan otteeseen mua on kannettu pari kilometriä reppuselässä pois jostain keskeltä korpea, kun en oo pystynyt yhtään varaamaan jalalle. 2/3 mun juoksemista O-Ringeneistä on myös keskeytynyt nilkkavammaan. Pakkohan ne viimesetkin osakilpailut on aina ollut läpi könytä nilkka paketissa, mutta kunnon kilpailu on tottakai ollut mahdotonta.
Urani niin kutsuttu huipennus on kesällä 2007 alkanut salaperäinen polvivamma, johon ei loppuviimeksikään löydetty täysin aukotonta selitystä. Tähystyksen takia jäi kausi 2008:kin käytännössä väliin.
Tavoite:
Saada rautaset nilkat, jotka ei vähästä taivu ja terve polvi, jonka yläpuolella mollottaa suuren suuri ja voimakas reisilihas. Muutkin lihakset saa olla timmissä kunnossa. Ja plussaa olis vielä venyvät lihakset, jotka ei vedä jumiin eikä aiheuta vammoja.
Nykytilanne:
Nilkat, jotka saa käännettyä 90 asteen kulmaan suhteessa normaaliasentoon. Reisilihas, joka on vieläkin vasta 2/3 alkuperäisestä koostaan. Kokovartalojumi.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Tasapainolautailua, jalkaprässiä, yhdellä jalalla seisoskelua, pilatesta, kuntopiiriä, punttista sekä venyttelyä. Eiköhän se siitä. Leukoplast ja erilaiset tuet saattaa silti olla mun parhaita kamuja vielä ainakin alkukaudesta.

Hiusten Kasvatus -projekti:
Taustaa:
Sama projekti mulla on tainnut olla joka kevät. Oon kuitenkin aina heinäkuun lopussa sortunut ja leikkauttanut lyhyen polkkatukan. Joka on kyllä aina ollut tosi kiva muutaman päivän ajan - kunnes oon tajunnut, etten saakaan hiuksia enää kiinni. Silloin on iskeny väistämättä karmea katumus ja oon vannonut, etten varmasti enää ikinä leikkauta tukkaa niin lyhyeksi. Ja taas vuoden kuluttua kuitenkin oon leikkauttanut.
Tavoite:
Haluaisin sellaiset ihanan kiiltävän kultaiset, pitkät kutrit, jotka on Gossip Girlin Serenalla. Ei ehkä ihan niin pitkät, mutta yli olkapäiden ulottuvat hiukset kuitenkin.
Nykytilanne:
Tällä hetkellä mun latvat alkaa jo vähitellen hipoa olkapäitä, ja ne saa melkein jo sellaselle ponnarille, jossa ei tursua niskasta parin sentin irtohaivenia jokaiseen ilmansuuntaan. Otsatukankin kasvatus on jo minimaalisella alulla.
Miten pääsen tavoitteeseen:
Hitaasti mutta varmasti. Tähän ei auta kuin odottaminen. Mun hiusten kasvunopeus on noin 1cm/kk, eli jonkin aikaa menee vielä. Vitamiinien ja helokkiöljyn syöminen auttavat hiusten pysymistä hyvässä kunnossa, jolloin ne myös todennäköisesti kasvaa nopeemmin (ja hiusten kiilto ja kultakin lisääntyy). Oon myös käskenyt lukita mut pimeään huoneeseen heinäkuussa heti, kun alan hinkua parturiin. Täytynee järjestää mulle vielä ympärivuorokautinen vartiointi, etten pääse salaa livahtamaan kampaajalle.

Älä Osta Mitään (Mikä Ei Ole Aivan Välttämätöntä) -säästöprojekti:
Taustaa:
"Sorrutko usein heräteostoksiin, joita alat katua välittömästi kaupasta ulos astuttuasi?" Tyhmä kysymys. Kauppoihin alkaa taas vähitellen virrata raikkaan pirteitä kesävaatteita, jotka vetävät näyteikkunoista käsin viattomia blondeja puoleensa kuin Raamattu Paavia. "Houkunhoukun, osta tämä, osta tuo..." Ja ainahan mä ostan.
Tavoite:
Olla ostamatta vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja tai muita asusteita ennen kesäkuuta, jolloin meen kielikurssille Gotlantiin. Siellä ruotsalaisten vaatteiden mekassa olisi hienoa omistaa jonkin verran pätäkkää.
Nykytilanne:
(Kirjoitettu 2.4.)
Mun viimeisin vaateostos on 14.3. ostettu pinkki kevättakki, joka oli tietenkin ihan välttämätöntä saada! (Se oli lahja multa itselleni läpäistyjen kirjoitusten kunniaksi.) Tällä hetkellä suurin ostokaranteenia uhkaava tekijä on Stockmannin Galna Dagar, ja kaiken kukkuraksi samalle ajalle osuva koeviikon päättyminen... Miten onnistun pysymään lujana?
(Päivitys 3.4.)
En onnistunutkaan. Koetus olisi kieltämättä ollut kova kokeneemmallekin säästäjälle: ympärillä vilisee Hullarit, Vilan "Wild Price", Veromodan Mid-Season Sale, Spiritstoren kevätuutuus -20% ja Koskikeskuksen Miinusviirus... Minne tahansa pääsi käännätkin, edessäsi välkkyy ALE, TARJOUS, SALE, JOPA -40%, tms.kylttejä eri neonväreissä. Sorruin ostamaan:
-pinkki rannekoru 5,60€ Spiritstore (c'me on, se oli pinkki ja -20%!!)
-sininen valkopilkullinen mekko 24,90€ Gina Tricot (se oli NIIN söpö ja varmasti monikäyttöinen: sekä kaupungilla, poolpartyissa että virallisemmissakin juhlissa asusteiden mukaan)
-kirkkaanpunainen vyö 7,90€ Gina Tricot (sopi edellämainitun mekon kanssa)
Miten pääsen tavoitteeseen:
Nyt täytyy skarpata jatkossa. Paras keino olisi varmaan matkustaa pussi päässä Tampereen keskustan halki. Ikävä kyllä mun täytyy vaihtaa keskustassa bussia, joten kauppoihin on inhottavan helppo päästä... No, jos satun vahingossa eksymään jonnekin putiikkiin sisälle, mun on esitettävä itelleni kysymyksiä:
-Onko tämä oikeasti sopivan kokoinen, muotoinen ja värinen?
-Missä kaikkialla käyttäisit sitä?
-Onko sulla jo vaatekaapissa jotain vastaavaa, vai tarvitsetko sitä oikeasti?
Huono puoli on se, että osaan aina vastailla omiin kysymyksiini erittäin vakuuttavasti. Tottakai mä esimerkiksi tarvitsin sen pinkin kevättakin, koska mä en omistanut vielä yhtään pinkkiä kevättakkia! (Mustaa, punaista ja ruskeaa kevättakkia ei tietenkään lasketa.)

Sitten vuorossa talvikauden päättävä huikea Gossip Girl Manhattanin Upper East Sidea vastaavien Suomen suunnistuspiirien syövereistä:

Synkän ja myrskyisen Smålannista Billnäsiin kestävän kaamoksen aikana suunnistajien sosiaalinen elämä saattaa usein rajoittua vain oman seuran ja AV-ryhmän tuttuakin tutumpiin piireihin. Eräs keino hankkia harjoituskaudellakin uusia tuttavuuksia on avartaa kanssakäyminen SSL:n lisenssin omaavien henkilöiden ulkopuolelle, esimerkiksi iskemällä silmää lähikaupan hurmaavalle kassapojalle.

Neitien A-S ja E siviilisääty vaihtuikin yllättävissä paikoissa tapahtuneiden kohtaamisten johdosta: kuka olisi ensikädessä ajatellut, että vaikkapa autokoulun pimeäajosta voi olla muutakin hyötyä kuin pitkien valojen hallinnan oppiminen? Lounais-Suomessakin S:n tiedetään olevan erään allaslajin harrastajan kanssa tekemisissä.

Onneksi suunnistusromanssit eivät sentään täysin lakanneet puhkeamasta marras-huhtikuun välilläkään. Ikäeroskeptikkoja on tullut uhmattua erityisesti E&T:n kesken tapahtuneessa kipinöinnissä. Eräistä S&E:stä on tehty joitakin havaintoja, jotka ovat keskittyneet maamme pääkaupungin ja sen henkisen pääkaupungin alueille. Ilmassa on liikkunut villejä huhuja myös A&O:sta, mutta niitä ei ole pystytty vielä vahvistamaan. Espanjan auringon alla oli joillakin henkilöillä koko viikon ajan huoneen ja sängyn lisäksi jaossa myös yhteinen peitto, mutta asiasta on paras vaieta toistaiseksi...

Tulevana viikonloppuna nastarit vedetään taas jalkaan monen kuukauden tauon jälkeen, ja Gossip Girl tulee varmasti tuttuun tapaan kevään mittaan bongailemaan kilpailujen yhteydessä muutakin kuin vain rasteja...

You know you love me,
xo xo
Gossip Girl

My Blondest Moments:
Britanniassa järjestetään viikonloppuna G20-maiden kokous, joiden osanottajien saapumisesta näytettiin eilen pätkä kymppiuutisissa.
Sara: "Hei onks toi yks Israelin edustaja?"
Isä: "Hähää, no ei kyllä ainakaan se!!!"
Sara: "Mistä sä edes tiedät ketä mä tarkotin?"
Isä: "No mä tunnen sut aika hyvin, joten mulla on vahva veikkaus, että sä tarkotit tota, jolla on kaapu ja muslimihuivi päässä. Eli se ei todellakaan ole Israelista."
Sara: "Mistä arvasit, että mä tarkotin just sitä? Ja mistä muka tiedät varmaks, ettei toi oisi Israelista? Eiks niillä Israelin johtajalla just oo tollanen punaruudullinen rätti päässä ja Palestiinan johtajalla sininen?"
Isä: "Joo Sara ei oo... Israelin johtajat on tosiaan juutalaisia, eli niillä todennäköisesti ei ole muslimivaatteita päällä."